Raparperi shrub

Shrub!

Täällä on lasissa tänään raparperi shrub! Siis mikä?

Shrub on hedelmistä ja marjoista sokerin ja etikan kanssa tehty sekoitus, jota pidentämällä saa aikaan ihanan raikkaan ja kesäisen juoman. Eräänlainen makusiirappi tai mehutiiviste siis; “juotava etikka”. Pääsin shrubien makuun ensimmäistä kertaa toissakesäisellä reissulla rapakon taa kun Mainen Portlandissa vierailimme cocktailtarvikkeisiin erikoistuneessa liikkeessä / baarissa, jossa tarjoiltiin päiväsaikaan vain shrubeja ja vasta illalla cocktaileja.

Shrubin pohjana voi olla mikä vaan hedelmä tai marja, ja sitä voi jatkaa mocktailiksi soodalla, tonicilla tai ihan vaan vedellä. Yhtälailla shrub toimii kuitenkin myös cocktailien osana – alkoholin polte ja etikan happamuus on yllättävän hyvä kombo!

Etikkaiset juomat eivät ole mikään uusi juttu, vaikka etikka näin kuluttajan näkökulmasta tuntuukin nousseen cocktaileissa trendiksi vasta viime vuosina. Shrubin historia ulottuu ilmeisesti aina 1600-luvun Englantiin, jolloin etikkaa alettiin käyttämään marjojen ja hedelmien säilömisessä siihen asti käytetyn sitruunan sijasta. Sieltä tapa siirtyi Amerikkaan, jossa säilöttävän asian sijaan itse säilöntänesteestä tuli se juttu.

Shrubit tehdään perinteisesti siirapiksi keittämällä, mutta shrubin voi valmistaa myös ns. kylmämetodilla. Hedelmät/marjat sekoitetaan sokerin kanssa ja jätetään yön yli jääkaappiin. Siellä niistä alkaa irrota reilusti nestettä, jota täydennetään etikalla. Seoksen annetaan tekeytyä vielä vuorokauden-kaksi ja sitten vain siivilöinti ja pullotus ja shrub on valmis! Raaka-aineiden mittasuhteet vaihtelevat ohjeesta toiseen ja niitä voi toki kukin säätää omaan makuunsa sopivaksi. Se kannattaa huomioida, että vaikka maku on heti siivilöinnin jälkeen tuju, se pehmenee ja pyöristyy ajan kanssa.

Raparperi shrub + seljankukka tonic = ♥

Ensimmäinen kotitekoinen shrubini on raparperi shrub, jota tein kaksi erää muuta viikko takaperin. Kokemusta ei siis vielä ole shrubin tekemisestä enempää, mutta prosessi oli hurjan helppo ja lopputulos todella maukas! Olen suuri happamien makujen ystävä, joten lorottelen raparperi shrubia monesti ihan vain vesilasiin. Testattu on kuitenkin myös raparperi shrub ginillä, raparperi shrub tonicilla, raparperi shrub ginillä JA tonicilla sekä raparperi shrub kuivan sherryn ja jäiden kera. Veikkaisin, että raparperi shrub toimisi hyvin myös gin tai viski sourin mausteena sitruksien sijasta!

Kun ohjeita shrubeille on netti pullollaan, eikä kokemusta vielä ennen tätä ollut, jostain on testaaminen aloitettava! Tämän ohjeen pohjana on siis tämä Bon Appetit -sivuston juttu!

n. 6-7 dl

5 dl raparperin paloja kuorineen

3 dl sokeria

¼ tl suolaa

¼ tl jauhettua vaniljaa

puoli ruukkua minttua

2-2½ dl punaviinietikkaa

Pese raparperi hyvin ja paloittele se noin sentin pituisiksi pätkiksi. Laita palat lasipurkkiin ja mittaa sokeri, suola ja vanilja päälle. Leikkaa mintturuukusta puolet, rutista mintun oksia ja lehtiä kevyesti kämmenessäsi ja tipauta minttukin purkkiin. Ravistele huolella ja jätä purkki huoneenlämpöön muutamaksi tunniksi. Ravistele ja kääntele purkkia muutamaan otteeseen tänä aikana. Nosta purkki sitten jääkaappiin yön yli.

Seuraavana päivänä lisää purkkiin punaviinietikka. Jos et ole kovin happaman ystävä, laita purkkiin alkuun kaksi desilitraa etikkaa. Sulje purkki ja ravistele kaikki huolella sekaisin, jätä huoneenlämpöön taas muutamaksi tunniksi. Ravistele ja kääntele purkkia muutamaan otteeseen tänä aikana. Maista seosta ja lisää halutessasi vielä vähän etikkaa. Kun maku on sopiva yhdistelmä makeaa ja hapanta, nosta purkki taas jääkaappiin odottamaan seuraavaa päivää. Voit pitää purkkia jääkaapissa vaikka kahdenkin yön yli tekeytymässä!

Siivilöi seos ja painele huolella raparperinpaloista kaikki neste irti. Pullota raparperi shrub puhtaaseen pulloon. Säilytä raparperi shrub jääkaapissa – sen pitäisi säilyä siellä 6-8 viikkoa.

Ps. älä heitä raparperinpaloja pois! Niissä on vielä paljon makua kaiken tämänkin jälkeen ja ne ovat ainakin minusta hauskan happamankirpeitä naposteltavia. Söin siis osan sellaisenaan … mutta loput laitoin takaisin purkkiin ja kaadoin vettä päälle. Laitoin vedellä täytetyn purkin yön yli jääkaappiin ja näin sain aikaan kirpakkaa raparperivettä. Toistin operaation itseasiassa vielä toisenkin kerran, jolloin makua tietysti irtosi veteen tosin jo reilusti vähemmän… mutta tulipahan ainakin käytettyä nämä raparperit viimeiseen asti!