Mainitsin kerran somessa, että jos voittaisin lotossa, ostaisin ensimmäiseksi itselleni mehupuristimen. Ihan vain saadakseni PORKKANAMEHUA, niin hulluna siihen olen. Sen seurauksena tuolloin vielä täysin ventovieras ihminen toi minulle vanhan mehulinkonsa. Sellainen se some välillä on, täynnä yllätyksiä! Kyseinen mehulinko hajosi valitettavasti ensimmäisellä mehupuristelukerralla – eikä ihme, kun se olikin malliaan melko retro – mutta kesti kyllä aika pitkään ennenkuin raaskin sen heittää pois.
Ostin lopulta ihan itse mehupuristimeni ja tottahan toki se eka sillä tehty mehu oli porkkanamehua. Olen ollut tuorepuristettuun porkkanamehuun hulluna siitä asti, kun sitä ekan kerran maistoin jollain lapsuuteni ulkomaanmatkalla (mutta millä? en muista…) Opiskeluaikojen Meksiko-reppureissulla elin pelkällä porkkanamehulla ja sipseillä parisen viikkoa saatuani mahataudin, edellämainitut kun olivat ainoita ravinnonlähteitä mitkä eivät aihettaneet minussa yökötystä. Voittekin varmaan kuvitella, kuinka oranssina tulin takaisin!
Tämän viikon seksihelteet sekoittivat päätä sen verran, että aurinkohuumassani poltin selkäni pahasti ekaa kertaa tänä kesänä. Lotraan nyt porkkanamehulla oranssimman ihonsävyn toivossa, kun se kokemukseni mukaan toimi siellä Meksikossakin. Tomaatinpunainen selkänahkani ei ole kovin kaunis näky saatikka lainkaan miellyttävän tuntuinen… mistä muistuukin mieleeni, että tomaattihan sisältää lykopeenia, jonka pitäisi auttaa ihoa suojautumaan auringon säteiltä. Olen nauttinut viikon verran tomaattia runsain mitoin lähinnä pizzan muodossa, mutta poltin itseni silti – otankin tämän vihjeenä siitä, että pizzankulutukseni ei ole ollut riittävä. Pizza- ja porkkanamehudieetille siis!
Ennenvanhaan olin porkkanamehuni kanssa täysin puritanisti, sen sekaan ei mielestäni saanut laittaa niin mitään. Muistan vieläkin, kun kerran kiireessä ostin kaupasta porkkanamehua katsomatta pakkausta sen tarkemmin. Otin vauhdista huikan ja meinasin sylkeä koko suullisen samantein, kun se maistui jotenkin hapantuneelta. Mutta ei, siihen oli vain mehustettu sekaan vihreää omenaa.
Tätä nykyä heitän kuitenkin suvereenisti mehustimeeni porkkanan perässä esim. inkivääriä, appelsiinia ja kurkumaa. Itseasiassa puhdasta porkkanamehua teen nykyään varsin harvoin, niin kovasti olen oranssiin piristyspommiini tykästynyt. Ja sitä inkivääriä pitää olla kuulkaa paljon!
Tieto kurkuman terveyshyödyistä on tuskin keltään kaltaiseltani ruokahörhöltä mennyt ohi, niin paljon sitä on viime aikoina taas tuutattu jos jonkinlaisesta kanavasta. Avasinkin taannoin kurkumahistoriaani hieman enemmän kurkumalatte -jutussani, joten en nyt tee sitä tässä – sen voin kuitenkin paljastaa, että mehulinkoni on kauttaaltaan erittäin keltaiseksi pinttynyt ♥
Porkkanapommi 2:lle
2 appelsiinia
6-8 luomuporkkanaa (koosta riippuen)
ison peukalon pituinen pätkä tuoretta luomuinkivääriä
pikkusormen pituinen pätkä tuoretta luomukurkumaa
(ripaus vastarouhittua mustapippuria)
Leikkaa veitsellä appelsiinin kuoret pois ja lohko ne 4-6 osaan (riippuen mehupuristimesi syöttöaukon halkaisijasta). Pese inkivääri ja kurkuma huolella ja pilko muutamaan sopivankokoiseen palaan, ihan kuorineen – ainakin jos olet onnistunut löytämään luomua 🙂 Luomuporkkanat mehustan myös kuorineen. Leikkaan ne noin sentin paksuisiksi viipaleiksi vinoittain.
Syötän mehupuristimeen ensin appelsiinin lohko kerrallaan ja tuupin lohkojen väliin inkivääriä ja kurkumaa – näin siivilä ei tukkeudu mehukkaasta appelsiinista niin helposti. Lopuksi heitän perään porkkanan (jonka purut kerään omaan säiliöönsä ja teen niistä porkkanasämpylöitä).
Juoman voi viimeistellä ripauksella vastarouhittua mustapippuria, mikäli haluaa voimistaa kurkuman vaikutusta.
Pääruuaksi vähän virgin mary -mehua, jälkkäriksi porkkanapommi – kyllä kelepaa.
Ps. Blogaajaystäväni Ainon kokoamien auringonottovinkkien mukaan spiruliinillakin olisi vaikutusta rusketukseen. Laitanpa sitäkin sitten seuraavaan porkkanamehusatsiini, ihan varmuuden varalta – just nyt kokeilen ihan mitä tahansa millä olo mahdollisesti paranisi ja uusi vahinko ennaltaehkäistäisiin.
Pps. sanomattakin varmaan selvää, että AURINKORASVA on käytössä myös 🙂
Vastaa