Pangalaktinen kurlauspommi!

Yks pangalaktinen kurlauspommi, kiitos!

42!

Täytin tänä vuonna 42! Kyseessä on minulle suuri ja merkityksellinen ikä, jonka saavuttamista olen odottanut hartaasti. 42 kun sattuu olemaan vastaus kysymykseen elämästä, maailmankaikkeudesta ja kaikesta muusta sellaisesta! Ja mikäpä sen hienompaa kuin täyttää 42 vieläpä samana vuonna, kuin Douglas Adamsin viisiosaisen trilogian “Linnunradan käsikirja liftareille” ensimmäinen osakin!

Tuplajuhlan kunniaksi kehittelin ohjeen tässä nuoruuteni lempikirjassa kuvaillulle fiktiiviselle cocktailille, joka on kiehtonut minua jo lähes kolme vuosikymmentä. Kyseessä on tietysti pangalaktinen kurlauspommi! Niihin raaka-aineisiin joilla tuo fiktiivinen juoma oikeasti saataisiin aikaan on näin 42-vuotiaana tosin aivan yhtä vaikea päästä käsiksi kuin silloin, kun luin kirjaa ensimmäistä kertaa, mutta tein totisesti parhaani! Toisaalta ottaen huomioon, miten petollisen vahva pangalaktinen kurlauspommi kirjassa on, on ehkäpä parempi että pysyttelin erossa planeettojenvälisestä matkailusta. En olisi varmaan löytänyt enää kotiin reseptin testailun jälkeen 😀 Pangalaktinen kurlauspommi on aina syytä nauttia hyvin, hyvin varovasti…

Jump to Recipe

Kuvassa tuore 42-vuotias, jonka mielestä elämän tarkoitus on tehdä asioita joista tulee iloiseksi – kuten nyt vaikkapa pukeutua avaruuspahvilaatikkoon.

Pangalaktinen kurlauspommi

Linnunradan käsikirjan mukaan pangalaktinen kurlauspommi on vaatimattomasti olemassaolevista juomista parhain. Juomaa kuvaillaan sanoin “se tuntuu siltä kuin aivosi lyötäisiin muusiksi sitruunaviipaleella, joka on kiedottu suurehkon kultaharkon ympärille”, mikä kuulostaa samalla pelottavalle… että jotenkin kiehtovalle.

Luin Linnunradan käsikirjan ensimmäistä kertaa yläkouluikäisenä ja 18-vuotiaaksi mennessä olin lukenut kirjan jo useamman kerran. Niinpä ei ehkä ole suuri ihme, että juuri baari-iän saavuttaneena yritin toistuvasti tilata kurlauspommeja eri baareissa. Vaikka minulla oli tietysti aina valtavan hauskaa näissä tilanteissa, epäilen olleeni toivottoman ärsyttävä kyseisten baarien henkilökunnan näkökulmasta. Meidän kylillä tilaus ei koskaan mennyt läpi, mutta maailmalla olisi voinut onnistaakin! Erilaisia reseptejä pangalaktisille kurlauspommeille on nimittäin monia. Aitoa cocktailia varten tarvittaisiin kuitenkin hieman poikkeuksellisempia raaka-aineita…

Pangalaktinen kurlauspommi, Linnunradan käsikirja liftarille mukaan:

1. Otetaan pullollinen vanhaa kunnon Janxin ponua, johon sekoitetaan mitallinen Santraginus V:n merivettä (Ah, ihmeellistä santraginealaista merivettä – ah, autuaita santraginuksen kaloja! sanotaan kirjassa).
2. Seokseen pannaan sulamaan kolme kuutiota arcturuslaista mega-giniä (kuutioiden tulee olla hyvin jäätyneitä, sillä muuten niiden sisältämä puhdistettu bensiini pääsee haihtumaan).
3. Juoman läpi puhalletaan neljä litraa fallialaista suokaasua niiden onnellisten peukalokyytiläisten muistoksi, jotka ovat kuolleet ekstaasiin Fallian soilla.
4. Hopealusikan pesän selkää pitkin valutetaan joukkoon mitallinen Qualactinin hyperminttumehua, joka on Qualactinin alueen päähän nousevista tuoksuista paras, aavistuksen verran makea ja mystinen.
5. Joukkoon pudotetaan Algolin aurinkotiikerin hammas ja katsotaan, kuinka se sulaessaan valaa juomaan Algolin aurinkojen tulta.
6. Päälle sirotellaan zamforia.
7. Lisätään juomaan oliivi.
8. Nautitaan hyvin varovasti …

Pangalaktisia kurlauspommeja ei ole koskaan suositeltavaa juoda yli kahta kerralla (ellei sattuisi olemaan keuhkokuumeinen kolmekymmentätonninen megaelefantti). Näin neuvoo ohjeen kehittänyt Zaphod Beeblebrox, joten se on paras uskoa!

Kuten jo mainitsin, netistä löytyy reseptejä “maanpäällisille” pangalaktiselle kurlauspommille moneen lähtöön. Useimmat tuntuvat tosin lähinnä pyrkivän siihen, että juoma olisi mahdollisimman vahva… Minusta tuntui tärkeältä yrittää tulkita kirjan kuvailua saatavilla olevien raaka-aineiden avulla mahdollisimman hyvin. Samalla halusin pyrkiä aikaansaamaan juoman, joka olisi oikeasti juotavaa! Miten se muuten voisi olla “parasta olemassaolevaa juomaa”? Lopulta päädyin seuraavanlaiseen tulkintaan…

Pullollinen vanhaa kunnon Janxin ponua

Tulkintani: halpaa viinaa/vodkaa.

• Pontikka olisi tavallaan tietysi looginen ratkaisu, mutta minulta puuttuu ns. pontikkaverkostot. Vodka on minusta ehkä hieman liian laadukas juoma korvaamaan ponua, joten oma valintani oli lopulta Alkon halvin viina.

Mitallinen Santraginus V:n merivettä

Tulkintani: absinttia

• Santraginus V on kuvailun mukaan kuvankaunis planeetta lukuisine valkoisine hiekkarantoineen, joilla voi lokoille hengitellen “huumaavia merihöyryjä”. Niinpä halusin tulkita sen meriveden suolaisen sijaan “huumaavana”. Absintti tuntui sopivalta ratkaisulta siihen pitkään liitettyjen uskomusten mukaan, ja eipä absintin kauniin vihertävä värikään juuri haitannut. Kirjasta tehdyn tietokonepelin mukaan k.o. merivesi on lisäksi laitonta useimmilla planeetoilla ja niinhän absinttikin oli pitkään eri puolilla maailmaa. Absintissa uiminen ei tosin kuulosta houkuttelevalta… mutta toisaalta, enpä ole koskaan kokeillut?

Kolme jäätynyttä kuutiota arcturuslaista mega-giniä

Giniä, mieluiten Navy Strength -vahvuisena.

• Jos haluat ylimääräisen työvaiheen, voit laittaa ginin pakastimeen jo ennen juoman sekoittamista niin että se olisi mahdollisimman lähellä “jäätynyttä”. Minä en vaivaudu koska valmiiksi sekoitettu juoma menee pakastimeen joka tapauksessa.

Neljä litraa fallialaista suokaasua

Tulkintani: Vichyä.

• Olisin mieluusti kokeillut pistää juomani hiilihapotuskoneen läpi, mutta paremman puutteessa päädyin tulkitsemaan tämän vichynä (mahdollisimman tujuna perinteisenä vissynä, ei minään mineraalivetenä!).
• Falliasta kerrotaan, että se on kuolettavaa hallusinogeenista euforiaa erittävistä soistaan kuuluisa planeetta, jonne moni liftari on iloisesti heittänyt henkensä. Tässä kohtaa olisi siis tavallaan toiminut myös absintti: ¯\_(ツ)_/¯ Aina kun alan miettimään että pitäisikö tämä järkeily tehdä sittenkin uusiksi, vaihdan päässäni hetkeksi vissyn Santraginus V:n merivedeksi ja absintin suokaasuksi, ja sitten toisinpäin. Koska juoma maistuu lopulta kuitenkin samalta, olen nyt toistaiseksi pitäytyyt tässä ratkaisussa.

Mitallinen Qualactinin hyperminttumehua:

Tulkintani: minttulikööriä. Sitä sinistä, suuvedeltä maistuvaa, valutettuna hopealusikan päältä juoman sekaan.

• Qualactanin hyperminttumehu on maultaan “makeaa ja mystistä”, sininen minttulikööri on lähinnä makeaa. Mystistä on minusta se, kuka tätä juo mielellään? Olisin oikeastaan halunnut kokeilla tässä kohtaa sitä sveitsiläistä kanelisnapsia missä lilluu kultahippuja, mutta tämä muistojeni “mystinen ja makea” juoma on tällä hetkellä ulottumattomissani. Tai ainakaan minun lähi-Alkoissa sitä ei ole näkynyt … ehkä sitä löytyisi laivalta… ja laivahan on melkein kuin toinen planeetta… Hmmmm, pitäisiköhän lähteä risteilylle?

Algolin aurinkotiikerin hammas

Tulkintani: cocktailbittereillä valeltu sokeripala.

• Tämän ainesosan kuuluisi levittää Algolin tulet syvälle juoman ytimeen… joten päätin kirjaimellisesti liekittää aurinkotiikerin hampaat ennen niiden murskaamista juoman sekaan. Liekityksessä on apuvälineenä loraus Santraginus V:n merivettä elikkä absinttia. Aromaattista lämpöä sokeripalaan tuo käyttämäni cocktail bitters, tarkemmin ottaen “Big Bear” -niminen kaakao & kahvibitters. En voi vannoa että bitters maistuu lopullisessa juomassa sen kummemmin, mutta jollen tiputtele kaapista löytyviäni bittereitä johonkin, ne eivät lopu ikinä…

Zamforia

Tulkintani: tupsaus kultajauhetta

• Miten muuten juoma alkaisi näyttää siltä, että sen vaikutus on verrattavissa sitruunaviipaleeseen käärittyyn kultaharkkoon?

Oliivi

Tulkintani: tjaaaaaaaa oliivi? Kuulostaa aivan sitruunamehulta.

• Miten muuten juoma alkaisi maistua siltä, että sen vaikutus on verrattavissa sitruunaviipaleeseen käärittyyn kultaharkkoon?

Minun pangalaktisen kurlauspommini voi ehdottomasti tarjota lopuksi oliivin kera, mutta henkilökohtaisesti mieluiten pistän ne pieneen kulhoon ja mutustelen niitä kurlauspommisiemausten välissä.

Sitruunaviipaleeseen kääritty kultaharkko

Aikaansaamani pangalaktinen kurlauspommi osoittautui sekä varsin kauniiksi että petollisen hyväksi juomaksi. No, minä toisaalta olenkin suuri sitruunan, ginin ja anisviinan ystävä… Minusta aikaansaannokseni on kaunein kullanvärisenä, jolloin juoma toteuttaa erinomaisesti kuvailua aivojen muussaamisesta sitruunaan käärityllä kultaharkolla. Sekaan voi kuitenkin myös tipauttaa muutaman pisaran elintarvikeväriä, kuten olen osassa kuvistani tehnyt. Joillekin tämän juoman väri on suuren väittelyn paikka, mutta onneksi elintarvikeväreistä nyt saa sekoitettua melkein mitä lystää! Tee siis ihmeessä kurlauspommisi ihan juuri sen värisenä kuin haluat.

Kurlauspommini voi juoda ns. lyhyenä jäiden kera (suosittelen siemailua, kerrasta kumoamisen sijaan) tai reilummin vissyllä fallialaisella suokaasulla pidennettynä. Joka tapauksessa suosittelen säilyttämään pullon pakastimessa! Mitä kylmempää tämä on, sen parempi.

Pssst! Blogini muita drinkkiaiheisia juttuja pääset tarkastelemaan täältä.

Mitä sinun pangalaktinen kurlauspommisi sisältäisi?

Kuvien kirkastakin kirkkaampi jää Nordic Ice Companyltä!