Vaimomatskuu 5 v.
Tämä blogi täyttää tänään VIISI VUOTTA! Vaimomatskuu, viisi vuotta. Miten se on mahdollista? Tuntuu samanaikaisesti siltä, että olen tehnyt tätä aina ja siltä, että se henkilö joka tämän blogin ekan jutun nettiin rykäisi, oli joku ihan muu. Kuinka paljon sitä voi viidessä vuodessa tapahtuakaan!
26.8.2013
Ekan juttuni kirjoitin hetken mielijohteesta pienen usuttamisen seurauksena, enkä juuri pysähtynyt tuolloin miettimään tekoni seurauksia. Olen aina rakastanut kokkailua ja viettänyt päiväni ruokaa miettien, laittaen tai syöden, joten idea reseptien kehittelemisestä ja muille jakamisesta yksinkertaisesti vain kuulosti minusta hauskalta! Blogeista en toki tiennyt hölkäsen pöläystä – en ollut lukenut oikeastaan mitään blogia – mutta ehkäpä juuri siksi rohkeninkin omani aloittaa: ei ollut vertauskohteita. En myöskään ollut kirjoittanut mitään muiden luettavaksi sitten lopputyöni, mutta toisaalta en kirjoittaessani ajatellut, että kukaan päätyisi tekstiäni edes lukemaan.
Niinpä vain räpsin tabletilla muutaman tosi hienon kuvan (eka ruokakuvani alla), suolsin niiden oheen jonkinlaisen itseni esittelyn + reseptin ja painon julkaisunappia. Hupsista vaan!
Vaimomatskuu vm. 2013
Ekaa juttuani jaettiin Facebookissa useita satoja kertoja ja pian olinkin jo Cityn ”toimituksellinen blogi” – eli juttuni löytyi sivuston etusivulta ja niitä nostettiin jakoon sosiaalisessa mediassa. Tilanteessa oli puolensa ja puolensa: sain runsain mitoin lukijoita sekä sitä ah niin kovin tärkeää näkyvyyttä, mutta toisaalta sainpa myös runsain mitoin jos jonkinlaisia hassun hauskoja yksityisviestejä … enkä ollut varautunut kumpaankaan. Henkilö, joka ei ollut juuri blogeihin tutustunut muuttui varsin nopeasti henkilöksi, jonka blogia moni luki.
Seuraamuksia:
- Vaimomatskuu oli blogin nimeksi hauska läppä, kun ei kelaillut sellaisia, että joutuu esittelemään itsensä erinäisille ventovieraille viisi vuotta eteenpäin tällä läpällä.
- Lämmin ateria muuttui nopeasti itsestäänselvyydestä poikkeukseksi.
Niin kauan kun räpsin kuvia liesituulettimen valossa tabletillani ja käsittelin otokseni Insta-filttereillä, jutut syntyivät siinä kokkailun ja ruokailun sivussa. Mutta auta armias kun Vaimomatskusta kuoriutui perfektionistimatksuu ja kuvista piti saada aina vain parempia, tuli tarve harpata valmiilta alustalta omille sivuille ja investoida harrastukseen aina vain enemmän niin aikaa kuin rahaakin? Elämäntapahan tästä on tullut. Että sellainen pieni seuraamus yhdestä impulsiivisesta teosta.
Graafikkomatskuu vm. 2014! Ai että ne mun ekat WordPress -sivut olivat pro.
En toki valita! En enää osaa oikein kuvitella elämääni ilman blogia. Tämä on elämässäni ensimmäinen aivan oma juttuni, luomus, joka on syntynyt sekä luovasta tarpeesta että rakkaudesta ruokaan. Olin blogin aloittaessani päälle 30-vuotias ja elämäni kanssa hieman hukassa. Blogin kirjoittaminen sekä voimaannutti, että motivoi löytämään itseni. Kuka olen, mistä nautin, mitä osaan, mikä on minulle tärkeää, mitä elämältä haluan… niitä perusjuttuja, jotka on jokaisen hyvä selvittää ennemin tai myöhemmin itselleen.
Ruokakuvaus
Ruokakuvaamisesta on myös tullut salakavalasti minulle se taiteellinen ilmaisumuoto, jota opiskeluaikoinani yritin epäonnisesti etsiä. En ole koskaan saanut samanlaista paloa piirtämiseen, maalaamiseen tai muihinkaan ilmaisumuotoihin joita olen opiskellut, vaikka niistä toki nauttinut olenkin.
Valokuvaamistakin olen itseasiassa opiskellut, mutta silloin aikoinaan tuo opintosuoritus oli minulle lähinnä pakollinen rasti ja mieleen on jäänyt kuvaamisen sijasta enemmänkin pimiössä sähellys. Niistä opinnoista ei ruokakuvaamiseen ole siis juurikaan ollut etuja 😀 Nyt sormeni syyhyävät kameran ääreen päivittäin ja haaveilen ajasta, jolloin saisin toteuttaa itseäni viimeisen päälle, ajan kanssa ja kiireettä. Enpä olisi silloin 20 vuotta sitten filmirullaa pimeässä kopeloidessani arvannut tätä!
Ruokakuvausyritystä vm. 2014 (kesäkurpitsan muodomuutos)
Ruokakuvausyritystä vm. 2015 (paketoitu lanttu)
Ruokakuvausyritystä vm. 2016 (Onsen tamago)
Ruokakuvausyritystä vm. 2017 (Polentaa, kantarelleja ja paistettua munaa mesjuustokruunulla)
Ruokakuvausyritystä vm. 2018 (Mozzarella-melonisalaatti)
Kuka, miten, miksi?
Yksi asia ei vuosien varrella kuitenkaan ole muuttunut: en vieläkään osaa oikein ajatella sitä, että joku oikeasti lukee juttujani. Toki statistiikkani todistaa että juu, lukee, mutta se ei kuitenkaan oikein mene tajuntaan. Kirjoitan tässä kotisohvalla, kohellan keittiössä, lataan kuvia nettiin, painan taas kerran julkaisunappia ja siellä ruudun toisella puolella joku avaa selaimen, etsiytyy tavalla toisella sivulleni, lukee ja näkee tekoni. Ihan oikeasti.
Niinpä pyytäisin teiltä lukijoilta nyt pientä synttärilahjaa: jos sinulla on hetki aikaa, kertoisitko minulle miten eksyit sivulleni ja jos olet täällä vieraillut ennenkin, miksi tulet takaisin? Minkälainen ruuanlaittaja olet, onko jutuistani ollut joskus sinulle iloa tai inspiraatiota? Arvostaisin lyhyttäkin palautetta suuresti, sillä kaikkien näiden vuosien jälkeen te lukijat olette minulle edelleen pieni mysteeri!
Palautteen voi minulle lähettää ihan minkä viestimen kautta vaan – sähköpostilla, IG -viestillä, FB-viestillä, tai toki ihan tuon kommenttikentänkin kautta.
Kerrothan myös, mikäli olisit kiinnostunut tapaamaan ihan naamatustenkin hyvän oluen merkeissä! Minusta olisi nimittäin tosi hauskaa nostaa malja näille viidelle erityiselle vuodelle muutaman teistä kanssa. Tämä pieni ja rento oluenmaistelutilaisuus olisi Helsingissä klo 16 joko lauantaina 22.9. tai 29.9. ja koska haluaisin pystyä ihan oikeasti jutustelemaan läsnäolijoiden kanssa, on pöydässä tilaa lisäkseni viidelle. Palaan kiinnostuneille asiaan, kun saan käsityksen siitä montako teitä on ja kumpi päivä näyttäisi sopivan paremmin vastanneille 🙂
Mikäli et ehdi tai syystä tai toisesta tahdo palautetta antaa, ISO KIITOS joka tapauksessa kun olet. Blogini ei olisi tässä pisteessä, ellei teitä lukijoita olisi.
♥♥♥
Eksyin sivuillesi Instagrammin kautta. Muistaakseni aloin tormata #vaimomatskuu tuttujeni sivuilla ja lopulta piti selvittaa mika juttu taa on. Parhaimpia ja samaistuttavampia juttuja ovat olut-, reissu- ja ravintolajutut, olisi huippua nahda juttu ’koe Kallio & Vallila Vaimomatskuu-tyyliin’ tjs. 😀 Mun ruokafilosofia on nopeaa, kasvispainotteista arkiruokaa, jota kohta 3-vuotias taaperonikin suostuu syomaan. Ruokahaaveiluina aasialainen, leivonta ja hifistelya omalla ajalla viinilasi kadessa. Palaan ehdottomasti sivuillesi kuvien, eksoottisten reseptien ja edella mainittujen asioiden takia, mulla on pitka liuta sun resepteja odottamassa syksyn viikonloppuiltoja. Olisi hienoa tulla oluelle, molempien paivien pitaisi kayda!
Kiitos Tia kun otit aikaa ja kirjoitit mulle näin pitkän ja kauniin viestin! Täytyy varmaan tehdä sellainen Kallio/Vallila-juttu, Kalliossa haahuilu on mulle rakasta puuhaa ja alueelta löytyy suurin osa mun suosikkipaikoista tässä kaupungissa. Ihanaa että kokkaat mun reseptejä, toivon että tykkäät … ja ymmärrän täysin jos ne eivät ole taaperon on makuun 😅 Palaan kaikille kiinnostuneille asiaan tässä oluthommassa viikon sisällä, aurinkoa tulevaan viikkoon sinne!
Joo, sellainen lempibaarit ja -ravintolat jne. kooste olisi hyvä, koska sitten kun espoolaiset taaperon vanhemmat (minä & herra) ovat saaneet lapsen yökylään ja lähtevät Kallioon viettämään iltaa, ei ikinä muista missä paikoissa halusi käydä/mitkä oli bongannut esim. Instassa 😀
Haa, ymmärrän yskän 😀 Veikkaan, että kun vähän kaivelen mun kuva-arkistoja, niin mulla on varmaan jo tällaista juttua varten tarpeellinen määrä räpsyjäkin valmiina. Eikun hihat heilumaan siis vaan!
Olen lukenut blogiasi varmaan 2-4 vuotta. Sen tarkemmin en osaa arvioida, koska aika tuntuu ikuisuudelta, ihan hyvällä tavalla. Eikä mitään havaintoa miten olen ensi kerran sivuillesi päätynyt. Varmaan jossain on mainittu blogisi ja olen kurkannut ja jäänyt koukkuun. Jännä juttu sikäli, etten ole erikoisten makuyhdistelmien ystävä enkä varmaan ole kokeillut kuin yhtä resepteistäsi (pähkinäinen kantarellipitsa – hyvää oli). Nautin siis pikemminkin eksotiikasta ja kurkistuksesta aivan toisenlaiseen keittiöön kuin omani. Itse pysyn kokkailuissa mukavuusalueella, joten sinun reseptiesi lukeminen avartaa mukavasti. Pidän upeista kuvistasi ja nautin sujuvan, hyvin kirjoitetun tekstin lukemisesta. En ole oluen ystävä mutta hyvässä seurassa ehkä rohkaistuisin maistamaan 😀 Kiitos blogistasi! Toivottavasti jatkat samaan malliin.
Hei! Kiitos avartavasta ja kannustavasta kommentistasi! Onpa hauska kuulla, että blogiani jaksaa ja on kiinnostavaa lukea, vaikkei viritelmiäni kokkaisikaan (sitä yhtä lukuunottamatta – ihana valinta muuten!). Olen saanut muutamalta tuttavalta joskus hieman samantapaista palautetta: että on kiva ihmetellä ja kurkistaa tällaisen ruuanlaittajan juttuja, vaikkei itse keittiössä mitään samantapaista tekisikään. On tosi lämmittävää ajatella, että asiat joista olen innoissani ja joiden raportoiminen tänne on minulle tärkeää, tuovat iloa muillekin ihan vain katselemisen ja lukemisen kautta. Kiitos siis tästä! Olutasiaan voisin palailla loppuviikosta, kun tiedän moniko paikalle uskaltautuisi ja kumpana ehdottamanani päivänä. Uskallan kyllä toivoa, että saattaisin onnistua vaikka keksimään sinullekin maistuvan olusen, jos paikalle uskaltaudut ja pääset 😀
Oon yrittänyt kovasti muistella mitä kautta ja milloin olen sivuillesi päätynyt. Epäilen että joko olen klikkaillut jonkun toisen ruokablogin linkkejä tai sitten (tämä on se todennäköisempi totuus) olen tullut olutjuttujen perässä 🙂 Jäin koska meillä on aika samanlainen maku ja elämäntapa, sun blogi on yksi niistä harvoista joista luen kaikki postaukset. Reseptien lisäksi olen saanut paljon inspiraatiota omiin kokkailuihini, tykkään erityisesti Aasian suuntaan huutelevista jutuista, on ihanaa löytää uusia ruokia ja raaka-aineita kokeiltavaksi. On ollut ihan huippua tutustua myös livenä, aina valmiina oluelle tai pop-up dinnerille! 🙂
Jee Tiina! Onpa kiva kuulla että tykkäät lukea mun juttuja <3 Toivottavasti mun ideoista on sulle iloa tulevaisuudessakin. Enkä kuules voi sanoa muuta kuin että samat sanat, on ollut huippua tutustua livenä ja senpä takia / innoittamana täällä olutseuraa uskaltauduin kyselemäänkin 😀 Nähdään pian!
Kävin tällä viikolla tutustumiskierroksella Fat Lizardin panimolla Otaniemessä, ja Sweet Mary 390 alkoi kiinnostaa tässä joulun alla. Ilmeisesti olet tehnyt jotain yhteistyötä heidän kanssaan, koska Google-haku ko. oluesta johdatti kivaan blogiisi, jota jatkossa varmaan seuraan! Ollaan muuten Topi Kaireniuksen kanssa todennäköisesti jotain (kaukaista) sukua, äitini oli tyttönimeltään Kairenius.
Hei Reija ja tervetuloa blogini pariin! Ihana kuulla että tulet jatkossakin mielelläsi kurkistelemaan puuhiani. Sweet mary 390 on ihana olut, sitä oliskin kiva maistaa pitkästä aikaa. En muista nähneeni sitä missään vaan vähään aikaan! Mulla oli ilo olla mukana sen julkistamistilaisuudessa ihan vieraana, eli varsinaista yhteistyötä ei olla Fat Lizardin kanssa tehty vaikka mielelläni kyllä ihan tekisinkin 🙂 Topiin olen tutustunut aikoinaan Kyrö Distilleryn merkeissä, hän on aivan mahtava tyyppi! Kairenius on varmaan aika harvinainen sukunimi? Kiitos kommentistasi ja aurinkoista viikonloppua!