Pitkäperjantaina Punavuoren olutbaareissa ryömittiin … ihan järjestetyn tapahtuman merkeissä 😉 Punavuori Pub Crawl järjestettiin jo toista kertaa – osallistujamäärän perusteella myös arvelen, ettei kolmatta tarvitse kauaa odotella. Osaahan sitä isot ihmiset nyt baarista toiseen lampsia itseksensäkin, mutta hyvässä seurassa olut maistuu paremmalle ja kierrosta varten oli jokaisella etapilla tiedossa lisäksi joku upouusi suomalaisen pienpanimon olut, jota ei muulta vielä saanut. Olutravintoloita oli tällä kierroksella mukana seitsemän.
Ekan pub crawlin aikana kökötin kotosalla flunssassa ja seurasin poppoon etenemistä kateellisena somesta. Vannoinkin suoriutuvani seuraavalle kierrokselle vaikka pää kainalossa. Suurista puheista huolimatta tyrin kierroksen aloituksen: kuvittelin sen alkavan viiden maissa ja olin autuaasti vielä pitkissä (perjantai-) kalsareissani silloin kun olisi jo pitänyt olla viiskulman BrewDogissa. Ykkösrastilla olisi ollut tarjolla Fat Lizardin ja BrewDogin yhteistyöuutuutta, passionhedelmäistä Jesus Lizard IPA:a, mutta minkäs siinä voi kun teleporttiakaan ei vielä ole keksitty.
Suoriuduin kalsareistani ennätysnopeasti kakkosetapille Latva Bariin odottelemaan erilaisista olutammattilaisista ja blogaajista koostuvaa pub crawlin “etujoukkoa”. Rekolan Panimon tilaisuutta varten lanseeraama Savuvehnä maistuikin sitten kahta paremmalle, kun sitä varten oli oikein juostu paikalle! Latvan henkilökunta väsäsi savuvehnän kylkeen purtavaakin: herkullisen hodarin, joka oli kuin luotu kevyen savuisen ja yllättävän raikkaan vehnäolusen deitiksi.
Ehdin siinä Rekolan edustajaakin jututtamaan sen verran, että kuulin Olut Expossa hullaannuttaneen Kaksi Kotia Vailla Humalaa – villiyrtti sourin loppusatsin löytyvän nyt pulloista, ja pullojen harvoista ja valikoiduista olutravintoloista. Silmät auki niiden varalta siis!
Seuraava etappi oli piskuinen Tommy Knocker Bar Iso-Roballa. Latvasta lähtiessä näimme, kuinka suuri letka sinne oli parhaillaan valumassa… osallistujia oli siis oikeasti yli 60! Jos se ei ole merkki pienpanimobuumista niin mikä? Lisäksi täytyy kyllä todeta että olin erittäin tyytyväinen kuulumisestani etujoukkohin: täyteen ammutut baarit ovat minulle kauhistus … tykkään juoda kaljani rauhassa!
Tommy Knockerin hanassa odotti oululaisen pienpanimo Maistilan Perämeri. American Brown Aleksi sitä nimitettiin, mutta seurueessa (mm. Aromilehden bloggaaja Harri, Tyttö ja tuopin Maria ja Kimmo, Kaunis Humala-blogin Lasse, Donut Islandin Mika sekä Punavuori Gourmet – Aniko, oluttoimittaja Mariaana, One Pintin Salla) ainakin osa luonnehti sen lähemmäs red alea. Mukava olut, vaikka omaan makuuni sillä hetkellä liian katkera.
Kolmas etappi oli Il Birrificio, jossa maisteltiin joukonjohtajan, Donut Islandin Mikan ja Birrin yhteistyön hedelmää, mustaherukkaista hapanolutta Rödbärgeniä. Siinä sitten vierähtikin tovi, kun lähes jokainen ravasi tiskillä santsaamassa useaan otteeseen – minä etunenässä! Ihanan intensiivisen mustaherukkainen ja hapan tämä Rödbärgen, kyllä ne Donitsisaarella osaa ♥
Porukka pysyi hienosti kasassa Il Birriin saakka, mutta siitä eteenpäin alkoi ilmetä tihenevällä tahdilla hajontaa. Neljäs etappi, Punavuoren Ahven, koettiinkin siis jo hieman epäsynkassa. Tarjolla oli Hopping Brewstersin kysymysmerkkiä, mikä osoittautui myöhemmin Witchdance -nimiseksi gruitin ja pale alen yhdistelmäksi.
Gruitit ovat minulle vielä suht uusia tuttavuuksia (olen maistanut toistaiseksi vain neljää gruittia, jotka ovat olleet varsin erilaisia) – mutta ainakin katkeruutta oluesta löytyi enemmän pale alen tyyliin kuin humaloimattoman muinaisoluen. Epäselväksi jäi, oliko olutta humaloitu, vai tuliko katkeruus olueen vain sitä maustaneesta appelsiininkuoresta. Hyvää kuitenkin oli, varsinkin tilaamani juustotarjottimen kera!
Black Dooriin jengi saapui jo varsin epämääräisessä rytmissä, tosin se 60-päinen joukkio oli ilmeisesti hajonnut matkan varrella vielä enemmän omille teilleen – osa oli nimittäin fiksusti päättänyt välttää pahimpia ryysiksiä ja kiertää reittiä toiseen suuntaan. Black Doorissa tarjoilla Stadin Panimon kölschiä eli Helschiä. Raikas, kevyt ja maltainen lasillinen toimi toisiksi viimeisen etapin jo hieman huurustuneessa olossa varsin passelina virkisteenä.
Black Doorista suoriuduin vielä vikalle etapille eli Bier-Bieriin, jossa saatiin maistaa Sori Brewingin uutuutta Trokari Pilssiä.
Väliin maistoin mm. Anikon ja Nellan Ron and the Beast Ryan saisonia, jonka jälkeen pils maistuikin ihanalla tavalla tavalliselle 🙂 Bier-Bierissä olisi muuten nyt huhtikuussa tarjolla joka keskiviikko ostereita afterwork olusen kyytipojaksi, vink vink!
Ajoittaiseen pedanttiuteen taipuvaisena en voinut lopettaa kierrostani ennen kuin olin ryöminyt sen loppuun, eli minun tapauksessani alkuun: BrewDogiin mars! Kyseessä on armas vakiobaarini, joten sinne meneminen on aina kuin kotiin tulisi. Yleensä välttelen perjantai-illan ruuhkia, mutta nyt baarissa oli yllättävänä rauhallista.
Istuskelin tovin nurkkapöydässä ja nautiskelin omasta rauhasta, sekä lasillisesta Jesus Lizard IPA:a. Eivätpä olleet liskomiehet passionhedelmässä säästelleet! Pehmeä, runsaan hedelmäinen ja äärimmäisen nautinnollinen IPA juuri minun makuuni; erinomainen päätös poikkeukselliselle pitkälleperjantaille 🙂
Seuraavaa odotellessa, kippis kaikille osallistuneille!
Vastaa