Ostin viime viikolla pitkään himoitsemani mehupuristimen ja kun tielle osui sopivasti heti pitkä viikonloppu, aloin samantein mehupaastolle. Olen odotellut sopivaa väliä paastoilulle jo tovin, mutta kovin tiukassa tuntuvat sellaiset olleen: joka viikonlopulle ja lomantapaiselle on riittänyt sen sorttista ohjelmaa joka paastohaaveet on torpannut. Tämä oli viides paastoni, joten tiesin ihan kokemuksesta, että työn ja paaston yhteensovittaiminen on minulle liian haasteellista – niinpä paastoilut on paras ajoittaa lomapäiville.
Paasto ei varmasti sovi kaikille, mutta itselleni sillä on ollut aina vain positiivisia vaikutuksia. Elelen muutenkin sen verran terveellisesti (noh, jollei tuota olutharrastusta lasketa), että paastolle on helppo laskeutua ja palata sieltä voimistuneena takaisin, motivoituneena syömään vielä terveellisemmin ja hilliten hieman hedonistista mieltäni.
Saan paaston avulla ehkä jopa enemmän psyykkisiä kuin fyysisiä hyötyjä: hyvinvoivan ja energisen olon sekä tunteen siitä, että ruoka ei hallitse elämääni. Elämäni kun tuppaa pyörimään ruuan ympärillä – mietin jo illalla, mitä aamulla syödään, missä lounastan, mitä kokkaisin töiden jälkeen … puhumattakaan tästä ruokablogiharrastuksesta!
Olen verrattain hyvin toimeentuleva, eikä minulla ole ruokayliherkkyyksiä tai -allergioita. Voin siis syödä mitä haluan, milloin haluan, enkä kovin usein itseltäni mitään kielläkään – kerranhan tässä vaan eletään! Onneksi mielihaluni tosiaan ovat sieltä terveellisestä päästä, mutta koen silti eläväni ravinnon suhteen sellaisessa yltäkylläisyydessä, josta on välillä varsin hyvä ottaa vähän taukoa.
Erään vihermehun koostumus (tosin kuvasta puuttuu kurkku + sommittelusyistä kuvassa on yksi omena liikaa…)
Neljän päivän minipaastoni on sujunut tuttuun tapaan energisesti ja hyvinvoivasti. Päivittäin on tullut käveltyä 5-7 km pikku lenkkejä metsässä ja juotua n. 3 litraa lähinnä vihannesmehuja (hedelmiä mehuissani on ollut tosi vähän, kun en siitä makiasta niin välitä). Juuson mielestä vihermehuni maistuivat suorastaan suolaiselle, lienee kiitos runsaan sellerin ja persiljan käytön. Lisäksi olen juonut laimeaa kylmähaudutettua vihreää teetä, iltaisin mukillisen vähäsuolaista kasvislientä sekä herkkuani kurkumalattea.
Nälkä ei ole vaivannut juuri lainkaan, mutta pientä päänsärkyä on ollut muutamana päivänä. Sitä on minulla ollut viime aikoina tosin muutenkin. Ruokaa ei ole tehnyt mieli kertaakaan: olen leiponut porkkanasämpylöitä, laittanut ruokaa Juusolle, katsellut vierestä makkarangrillausta ja syömistä ja käynyt jopa baarissa oman vihermehuisen taskumattini kanssa. Uni on maistunut poikkeuksellisen hyvin. Aamuisin olen herännyt niin hyväntuulisena ja pirteänä, että Juuso on suorastaan huolestunut (normaalisti olen maailman pahin aamukärtty).
Pukkateeaddikti tässä terve! Päivittäin on mennyt litra kylmähaudutettua detoxteen ja vihreän teen sekoitusta.
Iki-ihanan suolihuuhtelun hoidin tällä paastolla ensimmäistä kertaa juomalla aamulla litran lämmintä suolavettä (2 tl suolaa) tyhjään massuun – suolapitoisuus estää nestettä imeytymästä elimistöön ja niinpä se tulee poikkeusreittiä ulos (loput voittekin varmaan kuvitella). Tekniikan nimi on salt water flush. En voi sanoa että suolaveden juominen olisi maailman suurin nautinto, mutta kyllä se glaubersuolan ja suolihuuhtelupussin voittaa!
Latailen tänne mehureseptejäni pikkuhiljaa uuteen kategoriaani mehut, mutta juuri nyt olen niin rakastunut punajuuri-vesimelonimehuun, etten voi olla laittamasta sen ohjetta tänne samantein. Idean tähän makuyhdistelmään sain Powaun Unbeetable-mehusta, jota maistoin ekan kerran edellisellä paastollani (kyseessä oli silloin kolmen päivän Powau-mehupaasto). Juuso keksi maustaa tämän muuten melko yksinkertaisen mehun kardemummalla, ja sehän toimi! Punajuuri ja vesimeloni ovat sillä tavalla makeita, että minäkin tykkään. Ihan kuin olis pullaa juonut ♥
Kardemummainen punajuuri-vesimelonimehu n. 5 dl
½ kg siementöntä vesimelonia
150-200 g punajuurta
puoli ruukkua minttua
1 tl jauhettua kardemummaa
Kuori vesimelonin kuoren vihreä osa ohuelti, mutta säästä kuitenkin se valkoinen. Kuutioi meloni mehupuristimeesi sopiviin osiin. Kuori ja kuutioi myös punajuuri. Mehusta ensin vesimeloni, sitten minttu ja lopuksi punajuuri. Mausta hienoksi jauhetulla kardemummalla. Laita mehu ilmatiiviissä pullossa kylmenemään ja maustumaan hetkeksi tai tarjoile se jäiden kera. Muista sekoittaa juuri ennen tarjoilua, jotta kardemumma leviää mehuun tasaisesti!
Huom! Mehupuristimella tehty mehu säilyy ilmatiiviissä pullossa jääkaapissa säilytettynä noin vuorokauden, mutta mehulingolla valmistettu mehu pitäisi jouda parin tunnin sisällä. Mitä enemmän mehu hapettuu, sitä vähemmän siinä on ravinteita. Niinpä mehuja ei kannata kerralla tehdä kuin päivän tarpeiksi – itse mehustin kerran aamulla ja toisen kerran iltapäivällä.
Ps. Eviran mukaan punajuurta ei saisi syödä raakana, joten omalla vastuulla!
Pukka-teet saatu testiin blogin kautta Sugar Helsingiltä
Vastaa