Portterimämmiä, hasselpähkinämaitoa + virpojille varattu palkka.
Mulle on helppo myydä melkein mitä vaan, jos siinä on olutta. Niinpä olin viime viikolla vilauksena paikalla ruokaasuomesta.fi -pop up pääsiäiskaupassa, kun kuulin että sieltä saa portterimämmiäjäätelöä (kyllä vaan, olen myös mämmifani).
Portterimämmijäden paikalle houkuttelemana ilahduin kovasti, kun sainkin kylkiäisenä testiin Penttilän tilan edustajalta vielä ropollisen tuon samaisen jäätelön raaka-ainetta, eli Pyynikin Panimon Vahvaportterilla ryyditettyä portterimämmiä. No nyt kyllä kelpaa! Pääsiäisen jälkkärit hoituivat kertaheitolla kuin itsestään, mikä tässä kevätväsähdystilassani ilahdutti kovasti.
Kuten kuvastakin näkyy, portterimämmi on perinteistä reilusti vaaleampaa ja rouheisempaa.
Tai siis … pääsiäisen jälkkärit olisivat hoidossa, ellei sekä portterimämmi-, että portterimämmijäätelöpurkki ammottaisi jo tyhjyyttään. Kävi nimittäin perinteiset: maistettiin kumpaakin Juuson kanssa vähän, eikä sitten osattukaan enää lopettaa. Palmusunnuntain virpojille varatut suklaamunatkin päätyivät parempiin suihin, kun noitia ilmestyi oven taa vain kaksi.
Tyhjien purkkien ääreltä on helppo kirjoitella suositusta kummastakin tuotteesta, mutta mitään perinteistä mämmiä ei Penttilän portterimämmi kuitenkaan missään nimessä ole. Se on perusmämmiä paljon vaaleampaa ja juoksevampaa ja siinä on jyväisen rouhea rakenne. Se maistuukin varsin viljaisalle! Siitä tulee suorastaan mieleen lapsuuteni herkku Weetabix.
Portterimämmi ei myöskään ole läheskään niin makea tai maltainen kuin perusmämmi. Sen vuoksi sitä on ehkä tullutkin lapattua nassuun kerralla vähän perinteistä enemmän. Portterin makua jäin tästä mämmistä kaipaamaan enemmänkin, se kun tulee läpi mielestäni vasta jälkimaun puolella, mikä on pienoinen pettymys. Perinteisen mämmin tai portterin himoa tällä ei siis tyydytetä, mutta eihän mikään estä minua ostamasta kotiin myös perusmämmiä … ja sen portterinkin voin juoda ihan lasista.
Etiketti on makua synkempi – tämä mämmi on loppujen lopuksi aika kevyttä!
Laiskan versio viime pääsiäisen hurmaavasti nimetystä hitistä ”töhnämunasta”: portterimämmijäätelöllä täytetty suklaamuna.
Portterimämmijäätelölle lähtee pisteet ihan ekaksi siitä, että jäätelö on tehty suomalaisten alkuperäislehmärotujen maitoon. Kuten portterimämmissä, ei tässä jäätelössäkään se portteri kovin vahvasti esiin nouse, sen sijaan päällimmäinen maku on vaalean siirappinen. Portterimämmin viljainen maku ja rouheinen rakenne löytyy jäätelöstä onneksi myös ja minusta se tekee tästä jäätelöstä hauskasti vähän erilaista. Uutta jätskisuosikkia tästä ei minulle silti tullut, lähinnä siksi, että se on makuun hieman liian makea.
Portterimämmijätski hupeni meillä viikonlopun aikana osittain sellaisenaan, osittain suklaamunasta syötynä ja olihan sitä lopulta testattava myös jäätelökaljana eli ice cream beer floatina. Oluena minulla tässä kokeilussa oli Alkon valikoimista tällä hetkellä löytyvä erinomainen Mikkeller Beer Geek Limfjordsporter. Tähän Thisted Brygghusin kanssa yhteistyönä pantuun porteriin on käytetty mm. paahdettua ohraa, kaurahiutaleita, kahvia ja lakritsia. Sen makuprofiili on tumman paahteinen, katkera ja kuivahko; tummaa suklaata, lakritsia, jopa salmiakkia tulviva porter on todellinen ilo juoda ihan sellaisenaan! Kokeilun mielessä otin siitä silti desin verran sivuun jäätelökaljaa varten, eikä kaduta lainkaan.
Portterimämmiä ja portteria.
Portterimämmiä löytyy pääkaupunkiseudulta vain Arabian ja Torpparinmäen K-Supermarketista, mutta sitä saa tilattua tässä pääsiäisen alla myös loistavan Eggspress-lähiruokaverkkokaupan kautta itselleen sopivalle pysäkille. Tampereen seudulla jälleenmyyjiä on jo rutkasti enemmän. Mikäli portterimämmi alkoi siis utelututtamaan, niin se on toimittava nyt … tai sitten vuoden kuluttua.
Ps. Kurkkaa myös JaskanKaljat -blogin ja Tyttö ja Tuoppi -blogin portterimämmifiilikset!
Vastaa