Rosmariinivedessä keitetyt mustasilmäpavut

Keitetyt mustasilmäpavut ♥

Kas. Kuivakaappia siivotessa kaapin perältä löytyi pussillinen mustasilmäpapuja! Papu kuin papu on hyvää keitettynä tai muhennoksena ja siksipä papuja on kaapissani aina. Mustasilmäpapuja en kuitenkaan edes muistanut ostaneeni 😀 Kun mieleeni ei tullut heti yhtään reseptiäkään varta vasten juuri mustasilmäpavuille, suuntasin uteliaana kaivelemaan nettiä. Mitä mustasilmäpavuista maailmalla oikein tehdään?

Hoppin’ John

Mustasilmäpavut ovat englanniksi herneitä – black eyed peas – ja guuglaillessani niitä kävi nopeasti ilmi, että niitä syödään varsinkin Yhdysvaltojen Etelävaltioissa.  Erityisesti silmiini osui ruokalaji nimeltä Hoppin’ John, jota syödään hyvän onnen toivossa uudenvuodenpäivänä ja joka sisältää mustasilmäpapuja, riisiä, sipulia sekä sianlihaa muodossa tai toisessa. Hoppin’ Johnin pääraaka-aine eli mustasilmäpavut symboloivat kolikkoja ja näin mustasilmäpapuja syömällä pyritään menestyksekkääseen uuteen vuoteen. Hoppin’ John sisältää myös erilaisia vihreitä lehtivihanneksia joiden väri puolestaan symboloi dollarinvihreää. Kun ruoka vielä tarjotaan kullankeltaisen maissileivän kera, edustaa tämä ruokalaji tosiaan silkkaa vaurautta!

Ruuan nimi myös muuttuu, mikäli sitä riittää vielä vuoden toisellekin päivälle. Skippin’ Jenny -nimellä vuoden toisena päivänä syödyt tähteet ne vasta todellista nuukailua ovatkin, joten syömällä mustasilmäpapuja vuoden kahtena ensimmäisenä päivänä vauraampi uusi vuosi pitäisi olla taattu 🙂

Penninvenytyspavut

Tiedä nyt sitten siitä vauraudesta, mutta papuja syömällä ei ainakaan pahasti pääse köyhtymään, se on varmaa! Meillä ei syöty mustasilmäpapuja uutenavuotena, mutta muuten niitä on nyt syöty niin tiuhaan että tuo kaapista kaivettu pakkaus on jo tyhjä. Papu kuin papu on kuivattuna harvinaisen edullinen raaka-aine ja papujen säilyvyys kuivakaapissa on pitkä – niinpä erilaisia papuja on kaapissani aina. Keitän papuja aina ison satsin kerrallaan, jatkojalostaen niistä sitten viikon mittaan erilaisia ruokia. Välillä tosin tykkään syödä keitettyjä papuja myös ihan sellaisenaan!

Näin kävi lopulta myös mustasilmäpavuille. Alkuperäinen ajatukseni oli tehdä mustasilmäpavuista oma versioni Hoppin’ John -ruuasta, mutta päädyin lopulta vain keittämään mustapavut valkosipulilla, sipulilla ja rosmariinilla maustetussa vedessä. Sen kummempia lisukkeitakaan ei tarvittu! Söimme pavut nopeasti ryöpätyn lehtikaalin, kullanruskeaksi paistetun valkosipulin ja oliiviöljyn kera. Niin yksinkertaista ja NIIN HYVÄÄ!

Liottaako vaiko eikö liottaa…

Meille kaikille on varmasti iskostettu mieleen, että kuivatut pavut on aina liotettava. Liottamisella päästään kuivattujen papujen sisältämästä vatsavaivoja tai suoranaista ruokamyrkytystä aiheuttavasta lektiinistä eroon ja lyhennetään papujen keitinaikaa. Koostumukseenkin liottaminen vaikuttaa. Yllätys yllätys, mustasilmäpavut eivät kuitenkaan usean lukemani eri reseptin mukaan tarvitse liottamista välttämättä ollenkaan! Ja jos asiaa alkaa kaivelemaan lisää, voi päätyä lukemaan juttuja joissa väitetään, ettei mitään papuja tarvitsisi välttämättä liottaa. Hämmentävää.

En itse sokeasti uskoisi väitettä että liottamattomia papuja voi keitellä täysin ilman seuraamuksia, ainakaan ihan jokaisen pavun suhteen. Pavut kun sisältävät lektiiniä eri määrissä ja sen vaikutuskin on varmasti myös enemmän tai vähemmän yksilöllinen. Itselleni ei tule pavuista sen suurempia ruuansulatusongelmia, mutta jollekin toiselle varmasti tulee – ihan vaikka pavut olisi asianmukaisesti kypsennetty ja kypsentämistä ennen liotettu, ja vaikka vettäkin olisi liottaessa vaihdettu useampaan otteeseen. Varsinkin kidneypavut sekä soijapavut sisältävät lektiiniä käsittääkseni siinä määrin, että niiden keittäminen liottamatta olisi aikamoinen vatsavaivojen riski. Olen kuitenkin monesti onnistuneesti ja vatsakivuitta keittänyt mustapapuja ilman liottamista, joten uskaltauduin testaamaan tätä väitettä tällä kertaa mustasilmäpapujen kanssa.

Jos liottamisen skippaa, mustasilmäpavut voi pistää tulille tarvittaessa hyvinkin spontaanisti. Keittoaika on tällöin vain hieman pidempi kuin liotetuilla. Selvyyden vuoksi korostaisin tässä vaiheessa kuitenkin vielä, että en suosittele kenellekään minkään papujen liottamatta jättämistä. Kunhan testailen uteliaisuudesta asiaa itse omalla vastuullani kertoen omakohtaisesta kokemuksestani täällä. Tuo liottamaton mustapapupata on toiminut itselleni varsin hyvin, eikä mustasilmäpapujenkaan kohdalla meidän huushollissa liottamatta jättäminen tuottanut minkäänlaisia oireita. Niinpä uskallan jättää mustasilmäpavut vastaisuudessakin liottamatta, jos jostain syystä pitäisi saada aikaan ruokaa mustasilmäpavuista nopealla aikataululla.

Muussa tapauksessa liotan nämäkin pavut varmasti edelleen yön yli runsaassa vedessä muiden papujen tapaan, tai pikaliotan ne kiehauttamalla pavut runsaassa vedessä ja jättämällä ne kuumaan veteen 60-90 minuutiksi. Liotuksen jälkeen pavut huuhdotaan huolella ja sitten voidaankin siirtyä varsinaiseen ruuanlaittoon.

Ongelma: kuivahtanut ruukkurosmariini

Ratkaisu: rosmariinivesi!

Rosmariinivesi

Nuukailun hengessä käytin mustasilmäpapuihini poikkeuksellisesti tuoreen rosmariinin sijasta pöydälle kuivahtaneen rosmariinipuskan jämät. Tuoreelle rosmariinille käy nimittäin melkein poikkeuksetta kotonani hullusti: osa oksista ehtii kuivua osittain tai kokonaan ennen kuin koko ruukku on käytetty. Rosmariini on sen verran voimakas yrtti, etten meinaa koskaan saada sitä kulumaan koko ruukullisen vertaa siinä ajassa, kun yrtti on vielä tuore. Joskus pakastan osan tuoreesta ruukkurosmariinista hävikkiä ennakoiden, mutta jos vahinko on jo päässyt tapahtumaan, tuntuu sen käyttämättä jättäminen aina aika kurjalta!

Isoja kuivan rosmariinin lehtiä on omasta mielestäni ikävä syödä – saatikka kalastella valmiista ruuasta pois, joten en mielelläni käytä ruukkuun kuivahtanutta rosmariinia kokonaisena ruuanlaitossa. Niinpä mieleeni juolahti uuttaa siitä makua veteen ja hyödyntää kuivahtanut rosmariini ns. teenä! Samalla kun testailin mustasilmäpapujen liottamatta jättämistä, koemielessä lykkäsin muutaman kuivahtaneen rosmariininoksan kuumaan veteen ja keitin pavut kypsäksi näin syntyneessä rosmariinivedessä. Toimii! Rosmariinivesi maistuu alkuun varsin vahvalle (tai ainakin sillä määrällä rosmariinia, mitä itse olen käyttänyt), mutta maku miedontuu juuri sopivaksi keitinprosessin aikana. Valmiissa pavuissa rosmariinin aromi on läsnä, muttei kuitenkaan päällekäyvänä.

Nyt kun kokeilut kuivahtaneen ruukkuyrtin hyödyntämiselle ruuanlaitossa ”yrttiteenä” on aloitettu, taidan testata seuraavaksi yrttiveden käyttöä linssien, riisin ja pastan keitinvetenä. Keitonkin pohjaksi se voisi käydä! Rosmariinivesi käy ilmeisesti myös hiustenhoitoon hiushuuhteeksi tai päänahkaan hierottavaksi, sekä jalkakylvyksi… ja voihan tuota rosmariinivettä juoda myös sopivan vahvuisena teen tapaan vaikkapa hunajan ja sitruunan kera.

Tästä ohjeesta riittää papuja noin kahteen sellaisenaan syötyyn annokseen ja/tai kahteen-kolmeen kahden hengen jatkojalostusruokaan (katso vinkkejä jutun lopusta). Jos olet suuri papujen fani tai syöjiä on useampia, kannattaa ehkä tuplata annos samantien.

Rosmariinivedessä keitetyt mustasilmäpavut:

Vegaaninen

200 g mustasilmäpapuja

n. 8-10 dl rosmariinivettä (3-4 vartta rosmariinia + litra vettä)

1 yksikyntinen valkosipuli / n. 3 valkosipulinkynttä

1 salottisipuli / pieni keltasipuli

2-3 laakerinlehteä

¾-1 tl suolaa

Tarjoiluun:

½ dl oliiviöljyä

5-6 valkosipulin kynttä

muutama lehtikaalin lehti

maun mukaan suolaa, vastarouhittua mustapippuria

(tuoretta rosmariinia silputtuna)

Mikäli haluat liottaa mustasilmäpavut, laita ne runsaaseen veteen jääkaappiin likoamaan yön yli. Voit myös laittaa ne kattilaan, peittää vedellä ja kuumentaa kiehumispisteeseen, jonka jälkeen voit ottaa kattilan liedeltä ja jättää pavut likoamaan kuumaan veteen 60-90 minuutiksi. Jos liotat pavut, vähennä keitinveden määrä 8 desiin. Liotetut pavut myös kypsyvät nopeammin kuin liottamattomat. Mikäli et liota papuja, keitä ne litrassa vettä. Aikaa liottamattomien mustasilmäpapujen kypsymiseen kuluu noin tunti.

Valmista ensin rosmariinivesi:

Napsi 3-5 rosmariinin kuivunutta oksaa kattilaan ja lisää noin litra vettä. Nosta veden lämpötila kiehumispisteeseen ja sammuta lämpö heti veden kiehahdettua. Peitä kattila kannella ja anna seoksen seistä rauhassa puolen tunnin verran, jona aikana ihana rosmariinin tuoksu leviää keittiöön ja vedestä tulee vahvasti rosmariinin makuista. Ei huolta vaikka maku olisi sellaisenaan juotavaksi vahva, maku miedontuu kun vedessä keitetään papuja. Siivilöi rosmariinivesi ennen käyttöä.

Papujen keittäminen:

Laita pavut kattilaan ja peitä ne 8-10 desillä rosmariinivettä (määrä riippuu siitä liotitko pavut etukäteen). Kuori sipuli ja viillä siihen risti niin, että neljännekset ovat sipulin kannan puolelta kiinni toisissaan. Murskaa valkosipulinkynnet ja poista niistä kuoret, tipauta sitten kaikki sipulit kattilaan. Lisää kattilaan muutama laakerinlehti ja nosta lämpö sitten kiehumispisteeseen.

Keitä papuja miedosti poreilevalla lämmöllä, kunnes pavut ovat täysin kypsiä mutta eivät vielä hajoavia – noin 30-60 minuuttia riippuen liotitko pavut. Napsi sipulit ja laakerinlehdet seasta pois ja mausta kypsät pavut suolalla. Sekoita hyvin ja jätä kannen alle maustumaan noin vartiksi ennen tarjoilua, jotta suola ehtii imeytyä papuihin kunnolla.

Tarjoile oliiviöljyssä kullankeltaisiksi paistettujen valkosipulisiivujen ja valkosipulin paistoöljyn kera. Lisäksi sekaan sopii hyvin muutaman minuutin ajan ryöpätty lehtikaali! Itse rouhin päälle vielä reilusti mustapippuria ja viimeistelen annoksen ripauksella savustettua sormisuolaa.

Ps. Keitän sellaisenaan syötäväksi tarkoitetut pavut mieluiten ilman kantta rauhallisesti kiehuvassa vedessä. Laitan kannen kattilaan vasta, jos neste uhkaa haihtua liikaa, muuten annan maukkaan keitinliemen haihtua/tiivistyä ja imeytyä papuihin lähes kokonaan. Jos aikomukseni on kuitenkin jatkojalostaa papuja muiksi ruuiksi, tykkään että maukasta keitinlientä on kypsissäkin pavuissa vielä reilusti. Tällöin pidän kannen kattilan päällä suurimman osan ajasta. Laitan kypsät pavut keitinliemineen jääkaappiin ja annostelen niitä sitten sieltä eri ruokien pohjaksi hyödyntäen myös maukkaan keitinliemen.

Jatkojalostusideoita:

• Laita kattilaan muutama desi kypsiä papuja, yksi iso kuorittu ja kuutioitu jauhoinen peruna sekä desin verran keitinlientä/vettä. Keittele kunnes peruna on kypsää ja alkaa hajoamaan papujen sekaan. Lisää kattilaan 3-4 silputtua lehtikaalin lehteä ja kuumenna vielä muutama minuutti jotta lehtikaali pehmenee. Lorauta sekaan halutessasi hieman (kaura)kermaa. Tarjoile paistettujen valkosipulisiivujen, oliiviöljyn ja/tai parmesaanin kera.
• Laita kattilaan muutama desi kypsiä papuja, yksi iso kuorittu ja kuutioitu peruna ja yksi viipaloitu porkkana (ja/tai bataattia/kurpitsaa tms.). Lisää keitinlientä ja/tai vettä muutama desi. Keittele, kunnes kaikki on kypsää lisäten nestettä tarpeen mukaan. Soseuta tai muhenna raaka-aineet esim. perunanuijalla. Mausta maun mukaan esim. kuivatulla timjamilla, juustokuminalla, chilillä, savupaprikalla ja murskatuilla korianterinsiemenillä, sekä maun mukaan suolalla ja pippurilla. Lisää keiton/muhennoksen sekaan 2 dl (kaura- tai kookos)kermaa ja kiehauta. Tarjoile tuoreen korianterin kera.
• Laita kattilaan muutama desi papuja ja kaksi kuutioitua tomaattia. Lisää kattilaan desin verran keitinlientä sekä muutama viipaloitu valkosipulin kynsi. Mausta maun mukaan esim. chilihiutaleilla ja/tai juustokuminalla, timjamilla tai vaikkapa kevyesti murskatuilla fenkolinsiemenillä. Keitä, kunnes tomaatit alkavat hajoamaan papujen sekaan. Lisää sekaan halutessasi muutama viipaloitu (vegaani)nakki tai makkara, tai vaikka annos viipaloitua ja maustettua seitania (omia suosikeitani on Vöner ja Santun Seitan). Mausta suolalla ja pippurilla, tarjoile kypsän avocadon ja/tai ranskankerma/kaurafraichenokareen kera.

Mustasilmäpapuja chilillä, tomaatilla, seitanilla ja avokadolla