Burmalainen tofu
Oletteko koskaan kuulleet burmalaisesta tofusta? Se valmistetaan yhdestä lempiraaka-aineestani kikherneestä ja on älyttömän helppo ja nopea proteiininlähde. Kaikkeen sitä netissä törmääkin, kun alkaa kaivelemaan – innostuin nimittäin viime kevättalvella kikhernepizzapohjista ja testailin niin purkkikikherneistä muussattua pohjaa, kuin kikhernejauhoistakin tehtyä soccaakin, joka osoittautui supernopeaksi ja käteväksi pikapizzapohjaksi. Totesin tuolloin, että sekä purkkikikherneitä, että kikhernejauhoja kannattaa olla kaapissa aina ♥
Soccasta innostuneena kaivelin lisää tietoa kikhernejauhojen käyttötarkoituksista ja sieltähän se burmalainen tofukin sitten ilmestyi. Testiin se meni heti ja tykästyin lopputulokseen ja sen muunneltavuuteen kovasti! Burmalaista tofua voi maustaa ja käsitellä oikeastaan melkein miten vaan, on vain mielikuvituksesta kiinni mihin kaikkeen sitä voisikin käyttää. Soija-allergisille kasvissyöjille se tuo varmasti kivaa vaihtelua proteiininlähteisiin – kuten myös tällaiselle ruoka-allergiattomalle sekaanillekin 😉
Burmalaisen tofun perusresepti on varsin yksinkertainen: yksi osa kikhernejauhoa sekoitetaan n. kolmeen osaan vettä ja keitetään paksuksi puuroksi. Seos kumotaan jäähtymään öljyttyyn vuokaan ja viipaloidaan kun se on jähmettynyt. Lopputulos on koostumukseltaan yllättävän paljon tofun kaltainen, silkkisen pehmeä mutta hienosti kasassa pysyvä. Burmassa tämä tofu maustetaan suolan lisäksi kurkumalla ja sitä käytettään niin uppopaistettuna, salaateissa kuin curryissäkin… ihan niinkuin soijatofuakin.
Seoksen voi tietysti maustaa ihan niinkuin haluaa, riippuen missä ruuassa sitä meinaa käyttää. Itse olen maustanut sitä mm. texmextyyliin juustokuminalla, chipotlella ja valkosipulilla burritojen ja tortillojen täytteeksi, inkiväärillä, soijalla ja chilikastikkeella wokkeja varten, sekä ravintohiivahiutaleilla saadakseni makuun lisää umamia. Simppeli suola + pippuri maistuu tosin varsin hyvältä myös – varsinkin, kun kuutiot paistaa maukkaassa öljyssä kullanrapeiksi kikhernekrutongeiksi ♥
Burmalainen tofu
vegaaninen, gluteeniton
2 dl kikhernejauhoja (kulkevat mm. nimillä gram- ja besanjauhot)
n. 5-6 dl vettä
suolaa
½-1 tl kurkumaa
+ haluamiasi mausteita maun mukaan
Sekoita puolet vedestä sekä mausteet kikhernejauhoihin ja sekoita huolella. Kuumenna loppu vesi kiehuvaksi ja lisää kikhernetaikina samalla vispaten sekaan. Alenna lämpö matalaksi ja jatka seoksen sekoittelua 5-10 minuuttia (liedestä riippuen), eli kunnes se paksuuntuu reilusti ja muuttuu kiiltäväksi. Tarkoitus on siis kypsentää kikhernejauhot huolella, ennen kuin seos jätetään jähmettymään.
Öljyä vuoka (esim. tarttumattomaksi käsitelty leipävuoka tai pieni öljytty kulho – mitä pienempi, sen paksumman tofukimpaleen saat aikaan) ja kaada taikina astiaan jähmettymään. Voit laittaa sen hetkeksi kylmään niin saat sen asettumaan nopeammin. Seoksesta irtoaa hieman vettä sen jähmettyessä. Kun seos on täysin kiinteää, kumoa se leikkuualustalle ja kuutioi/viipaloi burmalainen tofu terävällä veitsellä tarpeeseesi sopiviksi paloiksi.
Veden määrää hieman isommaksi tai pienemmäksi säätämällä lopputuloksen kiinteyttä/pehmeyttä voi viilata omaan makuun sopivaksi.
Krutongeiksi nämä silkkiset soijattomat tofukuutiot vääntyvät, kun paistat niitä joka sivultaan paistinpannulla kullanrapeiksi. Kannattaa olla kärsivällinen ja kääntää jokainen puoli vasten pannua, vaikka siinä tovi kestääkin – huolellinen paistaminen tuo nimittäin rapeuden lisäksi myös makuun mukavaa paahteista pähkinäisyyttä!
Eräällä kesän eväsretkistä käytin rapeaksi paistettuja kikhernekrutonkeja lehtikaalicaesarin päällä. Kun krutongit pakkasi erikseen ja lisäsi salaatin päälle vasta paikan päällä, ne säilyivät perille asti ihanan rapeina 🙂
Mihin sinä käyttäisit kikhernetofua?
Ps. Kelmutettuna burmalainen tofu säilyy jääkaapissa ainakin muutaman päivän; pakastaakin sen voi, mikäli guuglailuihini voi luottaa. Omaa kokemusta pakastamisesta ei mulla siis vielä ole, kun olen tehnyt tätä aina vain lähinnä tarvetta vastaavan määrän. Jos joku ehtii ennen minua kokeilemaan pakastamista, kertokaa ihmeessä oma kokemuksenne!
Edit 3.11.2019: lukijan mukaan pakastaminen teki tekstuurista sitkeää ja säikeistä, pakastaminen siis ei ole suositeltavaa.
Pps. Kikhernejauhoja (kulkee myös nimillä gramjauho ja besanjauho) löytyy hyvinvarustelluista ruokakaupoista, etnisistä kaupoista sekä esim. Ruohonjuuresta.
Vinkiksi, erityisesti helsinkiläisille, mainitsen että kikhernejauho kannattaa ostaa Hämeentien kaupoista. On todella paljon halvempaa kuin ekokaupoissa. Niin ja kikhernemunakas!
Juu, todellakin! Etnisistä mäkin jauhoni yleensä ostan, satunnaisesti lähikaupasta (joka on poikkeuksellisen hyvin varusteltu) 🙂
Miten tämä mielestäsi eroaa soccasta, jos ei siis tee siitä pizzapohjaa?
Burmalainen tofu eroaa soccasta/farinatasta/vastaavista välimeren alueen kikhernepohjaisista leipäsistä/lettusista siten, että se on peräisin Burmasta, eikä käyttötarkoitus ole leivän tai lätyn kaltainen, vaan kaiken löytämäni tiedon mukaan tofun kaltainen (en ole käynyt Burmassa, joten omakohtaista tietoa minulla ei tästä tietenkään ole).
OK. En ole saanut italiassa soccaa, mutta kun nyt katselen nettikuvia, niin se todellakin vaikuttaa leipäseltä.
Olen itse aiemmin törmäänyt ranskalaistaustaiseen panisse-reseptiin (http://kivivalli.blogspot.fi/2015/08/helppoa-ja-herkullista-kikjauhoista.html) ja silloin mulle sanottiin ihan kasvotusten, että italialaisilla on tuollaista, mutta sen nimi on socca. Ilmeisesti se on erilaista.
Tuo panisse-resepti on juurikin tuollaista kuin tuo tekemäsi massa – paitsi että kurkuman tilalla siihen suositeltiin laitettavaksi mustapippuria ja jotain vihreää ja vihreä onkin toiminut hyvin.
En muuten missään nimessä sanoisi sitä tofuksi, joka on kiinalais/japanilainen sana ja tarkoittaa ihan eri tavalla tehtyä ihan eri elintarviketta. Totta kai kaikenlaisia nimityksiä voi keksiä, kääntää ja käyttää, mutta koska tofu on vielä niin vieras suurelle enemmistölle, niin en haluaisi olla sotkemassa sitä soppaa. 🙂
Hei Antti! Tämä ei ole minun keksimäni tuotos saatikka nimitys, vaan peräisin sieltä Burmasta. En siis ole oikea henkilö tämän tofun nimeä muuksi muuttamaan. 🙂
Ideani burmalaisen tofun muuntamisesta krutongeiksi voisi tietysti toteuttaa myös panissesta, paksusti paistetusta soccasta tai farinatasta myös.
Moi, kuinka ksuan pidät viileässä et jähmettyy? Pidin tunnin ja ihan oli vielä phmeää
Heippa! Kyllä se muutamassa tunnissa pitäisi jähmettyä. Voi toki olla, että eri valmistajien kikhernejauhot käyttäytyvät hieman eri tavoin ja saattavat kaivata pientä mittasuhteiden viilausta. Toivottavasti onnistuu!
Tätä pitääkin tehdä joskus.Kaikenlaista olenkin tehnyt kikhernejauhoista,mutta en tällaista;D
Hei Jael! Joo, kyllä tämä ainakin mulla meni kokeiluun heti kun ruuan bongasin – sitä makumaailmaa on todella helppo muunnella kaikenlaiseen 🙂 Olis kyllä hauska myös etsiä käsiin joku burmalainen resepti ja kokeilla sellaista!
Moikka, noita besan jauhoja on tullut käytettyä aika rutkastikkin 🙂 hyvää tavaraa on meinaa. Aika hassua toisaalta että näiden jauhojen saatavuus rajoittuu aika usein etnisiin kauppoihin.
Totta, etnisistähän niitä helpoiten löytyy. Mulla on tosin onneksi niin hyvä lähikauppa, että sielläkin niitä on 🙂 halvempaa se ei tuossa lähikaupassa tosin tietenkään ole…
Okei, sä oot nero <3. Jos nää vielä maistuu kuten socca, niin tupla<3
Saara en se mää se nero ole, vaan ne siellä Burmassa! Käsittääkseni tämä ”tofu” on peräisin shan-kansalta. Mutta kiitos 😀
Samaa mieltä ku Saara. Nero mikä nero. Testiin menee!
😀
Olisin kysynyt mistä kikhernejauhoja saa, mutta muissa kommenteissa tulikin jo vastaus. Pitää siis tehdä vaellus etnokauppaan ja kokeilla!
Hei Virpi! Ehkä mun olis hyvä lisätä se tuonne blogiin, kun varmasti muillakin voi olla sama kysymys 🙂
Ei, en ollut koskaan kuullut burmalaisesta tofusta. 😀 Tämä sun blogi on kyllä hyvin sivistävä! Näyttää herkulta!
Kiitos Helinä!
No huh. Tää näyttää kyl erittäin testaamisen arvoiselta. Eli täytyy varmasti laittaa testiin pian. Kuulin tästä joskus aikasemmin, mut koin sen haastavammaksi valmistaa, kuin toi ohje näyttää. Kikherne”munakasta” tullut tehtyä aina välillä.
No mun pitää vastavuoroisesti laittaa kikhernemunakas testiin! En ole vielä testannut 🙂
Tästä tofusta näyttäisi netissä löytyvän myös monimutkaisempaa reseptiä, sen mäkin jättäisin todennäköisesti väliin. Mutta tälleen tehtynä tämä on kyllä todella helppoa valmistaa.
Kunhan jauhot kypsyvät ja seos paksuuntuu keitellessä tarpeeksi, lopputulos on veitsellä leikattavaa ja tofun tapaan sitä voi syödä vaikka leivän päällä. Jos jauhot olisivat keitellessä jääneet raaemmiksi ja seos ei kiinteytyisi kunnolla, niin paistinpannulle vaan 😀 siinähän sitten sekä kypsyy että kiinteytyy loppuun (kantapään kautta opin tämän…) 🙂
Joo suosittelen, etenkin jos laittaa siihen vielä mustaa suolaa niin siihen autenttisempaa makua.
Ai niin tämä musta suola! Sitäkään en ole vielä testannut. Se kyllä kiinnostaa kovasti!
Itse olen testannut sitä kikhernemunakasta ja pitsa- ja piirakkapohjia mutta tämä oli ihan uus tuttavuus, kylläpä on gramjauhoista moneksi! 🙂
No sanos muuta! Ässä raaka-aineeksi!
Kuulostaa hyvältä. Mä olen iän myötä herkistynyt soijalle, niin, että en mielelläni käytä sitä missään muodossa ruuassa. Tää on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen resepti!
Et varmasti ole ainoa – ja monella varmasti on herkistymisen lisäksi muitakin syitä välttää soijaa. Senpä takia olikin mahtavaa bongata tämä ruoka ja pistää hyvää asiaa kiertämään 🙂
Hauska juttu josta en ollut koskaan kuullutkaan. Taipuisiko tämä myös murumaiseksi?
Kyllä mä uskoisin niin. Varsinkin jos siitä tekee vähän kuivempaa 🙂 Mulla on tätä just jääkaapissa, meinasin huomenna vähän kekkailla siitä jotain. Pitää nyt varmaan kokeilla sit ainakin murustelua!
No ensimmäistä kertaa kuulin tästäkin ja kiinnostuin! Jauhojakin löytyy. Helpompaa, kuin tehdä soijatofua itse, tosin ei sekään hankalaa. Muistaisinpa tämän ohjeen vielä, kun inspiraatio iskee 🙂
😀 kiva kuulla aila! Onneksi tää resepti menee kyllä äkkiä selkärankaan kun pari kertaa tekee.
Tein eilen ja oli aika vetisen oloista. Seuraavassa kokeilen vähän vähemmän nestettä. Tänään vuokaan oli irronnut puolisen desiä nestettä sitten eilisen ja koostumus pannulla oli vähän jämäkämpi. Tein suolattomana 8kk vauvalle ja itselleni. Mulle upposi ihan ok, vauva ei arvostanut, mikä on pieni ihme sillä hän on tähän saakka käynyt melkein kaikkeen tarjottuun innolla kiinni.
Loput satsista on nyt pakkasessa joten varmaan muutaman viikon sisään voin kertoa miten suhtautui pakastamiseen tämä erä.
Juu sitä koostumusta voi kiinteyttää / pehmentää omaan makuun sopivaksi just nesteen määrää viilaamalla 🙂 Oon tainnut itse joskus tehdä melkein jopa 1:2 määrillä, jolloin se oli tosin jo melkoista sementin hämmentelyä se keittely. Kokeilemalla löytyy varmasti itselle sopiva koostumus!
Soccaa aka cecinaa olen tehnyt, mutta tämä on ihan uusi juttu!Täytyypä kokeilla 🙂
NEROKASTA! Aivan todella nerokasta!
Ja tuo krutonkihomma on ihan killeri. Sillä saa salaattiin rapeutta ja papuvoimaa.
No nyt oli kyllä jotakin aivan muuta. Ja ihan uutta minulle!
Testasin heti kun ohjeen bongasin, mutta eka satsi ei mennyt ihan maaliin. Tuli liian pehmeää eikä pysynyt paistaessa koossa. Tietääpä nyt lisätä jauhoja tai vähentää vettä seuraavalla kerralla. Yrtit varmaan muuten tosiaan sopis mausteeksi, niinkuin korianteri falafeleihin. Punnitse&säästä-kaupasta löytyi muuten jauhoja kilotavarana, oisko ollut 1,99/100 g.
Hei Maakari! Pahoittelut jos eka satsi meni mönkään mun reseptinkirjoitusylimalkaisuuden vuoksi, ei ehkä tullut heti sanottua ihan kaikkea lopputulokseen vaikuttavaa, joka olisi pitänyt nostaa esiin.
Siihen koostumukseen vaikuttaa vähän myös se, kauanko seosta keittelee ja tietysti myös millä lämmöllä/millaisella liedellä (omani kuumenee ja jäähtyy supernopeasti, kun taas esim. sähköliedellä homma vie varmaan eri pituisen ajan?). Ehkä mun pitäisi vähän vielä selkeyttää reseptiä; jauhojen määrää hieman jo korjasinkin jotta se, että niiden määrää voi itse viilailla tarpeen mukaan tulisi reseptissä ilmi paremmin 🙂
Kiitos vinkistä! Bongasin tuon saman itse viime visiitillä! Punnitse & Säästä on kyllä kätevä paikka kun voi ostaa pienempiäkin määriä (välillä varsin tärkeä juttu kun kaappitila on rajallinen) <3
Hei! Aloitteleva vegaani täällä moi =) Kiitti tästä mahtavan oloisesta ohjeesta. Tiedätkö mikä mulle tuli tästä mieleen? Polenta. Polentapuuron kun antaa jäähtyä vaikka uunipannulla, niin siitä voi sen jähmetyttyä leikata kanssa paloja ja joko paistaa pannulla tai uppopaistaa tai halutessaan myös grillata. Onkohan se sitten sitä italialaisten tofua? 😉 En ole koskaan kyllä kokellut, vain nähnyt ruokaohjelmissa ja netistä googlaamalla. Oletko itse koskaan kokellut polentaa? hyviä reseptikokeiluja sulle ja odottelen kovasti mtä kaikkea vielä keksitkin iloksemme. Mukavaa alkanutta 2017! Lea.
Hei Lea ja kiitos palautteesta! Hyvää alkanutta vuotta myös sinulle! Tämä tosiaankin muistuttaa polentaa kovasti varsinkin tuon tekotavan puolesta 🙂 kiinteäksi jäähtynyt ja paloina paistettu/grillattu polenta on ihanaa ja tosi helppoa valmistaa. Italiassa tehdään myös kikhernejauhoista samankaltaista ruokaa, joka paistetaan yleensä oheun leivän muotoon. Sitä kutsutaan farinataksi. Sitäkin kannattaa kokeilla!
Kokeilin Papuset&Jyväset- hernejauhoilla. Maustion currylla. Yllättävän hyvin onnistui (vaikka raaka massa maistui ihan kamalalta!) Tuli leikattava kiinteä massa, jonka palaset pysyivät koossa paistettaessa. Pehmenivät tosin kovasti, suutuntuma oli melko tahmea. Jatkossa laittaisin esim puolet ja puolet kikhernejauhoja ja hernejauhoja, sillä herneen maku jäi aika vahvaksi.
Kiitos vinkistä, mun täytyy testata hernejauholla myös 😀
Kolmatta kertaa tein tätä herkkua jokunen viikko takaperin ja ajattelin pakastaa puolet eli oivariini rasiallisen verran. Pakkasessa oli irronut melkoisesti nestettä ja loppu massa oli sitkeää ja säikeistä. En suosittele pakastamista ellei halua purukumia tofun sijaan. Tuoreena parasta, häviää mystisesti jääkaapista ennen seuraavaa päivää. 😛
Hei kiitos tästä tiedosta! Päivitän sun havainnon juttuun 🙂 Ja nyt muuten alkoi tekemään mieli tätä, en olekaan tehnyt vähään aikaan!