Löytö: Kansleri

Löytö: Kansleri
ramen2

Kanslerin Ramen Shin Cup style: dashi-kanaliemi, paahdettuja härän ribsejä, kotitekoista kimchiä, egu, kevätsipulia, purjoa, munanuudeleita, sieniä, pavunituja… mmmm!

Tiedän, mistä haen lounaani seuraavat kaksi viikkoa: Kanslerista.

Tuomas Vimman ja Jenni “Kansleri” Tuomisen pop up -ravintolassa on tarjolla kahden viikon ajan tolkuttoman houkuttelevaa take away -lounasta. Ruokalistalta löytyy mm. ramen- laksa- ja pho-keittoa, pastrami-bageleita, japanilaista tonkatsua sekä neworleansilaisia muffuletta-leipiä, tacoja, gazpachoa… Tarkemman päiväkohtaisen ruokalistan voi käydä kurkkaamassa vaikkapa Kanslerin Facebook-sivuilta, mutta varoituksen sana: kuolaat taatusti, ehkä näet jopa unia ruokalistan herkuista.

kansleri3

Kanslerin Bánh Mi: do chua- retikkapikkelssiä, chiliä, sitruunaruoho-korianterimarinoitua tofua, kurkkua ja inkivääri-kevätsipuliöljyä rapean patongin sisällä. NAMMM!!!

kansleri4

Riisinuudelisalaattia greipillä, kurkulla, porkkanalla ja pähkinöillä, pinnalla rapeaksi paistettua yubaa.

Pop up –ravintolan sielu ja ainoa kokki Jenni kuvailee ravintolan liikeideaa seuraavanlaisesti:

Alkuperäinen innoitus syntyi ravintolapäivästä, johon olemme osallistuneet jo kuusi kertaa. Seuraava luonnollinen askel oli yhtä päivää pitkäikäisemmän ravintolan perustaminen. Kanslerissa pyrin tarjoamaan ruokia, joihin olen maailmalla matkustaessani mieltynyt, ja jotka puuttuvat Helsingin lounasravintolatarjoilusta. Varsinaista liiketoimintaa tämä ei ole, mutta olisi kiva jos kauheasti ei tulisi takkiin. Tämä on myös itselleni asettama haaste; pystynkö valmistamaan kymmenessä päivässä 600 ravintolatasoista annosta kotikeittiössäni?

Nostan hattua pariskunnalle, ja erityisesti kokille Jennille: eipä ole listalle valittu niitä kaikkein helpoimpia tai vaivattomimpia ruokalajeja. Ihan tosi, melkoinen keittiömaraton! Voin vain kuvitella mikä määrä valmisteluja ja suunnittelua näihin ruokiin ja tähän kahden viikon projektiin on käytetty.

Tänään puistossa syömäni ramenkeitto oli toistaiseksi kevään paras lounaani, joten odotukset loppu- ja ensiviikolle ovat korkealla. Ramen suorastaan pursuili makuja, liemi oli vahvaa ja umamista, ja se kimchi… olisinpa ehtinyt hakemaan vielä toisen kulhollisen, ahne possu kun olen! Molempina maanantaina ruoka on vegaanista, ja esim. eilen syömäni bánh mi riisinuudelisalaatin kera oli aivan tolkuttoman hyvää ja monipuolista kasvisruokaa. Miksei tällaista saa jostain AINA?

Työpaikkani on vain parin korttelin päässä Robasta, joten olen onnekas kun voin teoriassa käydä hakemassa lounaani kulman takaa joka päivä. Käytännössä kuitenkin tiedän, etten tule ehtimään mestoille ihan kymmenenä päivänä… pyrinkin tässä nyt aktiivisesti pyyhkimään mielestäni ruokalistan, etten tiedostaisi mitä kaikkia herkkuja lähipäivinä vielä missaan.

Sen verran lista kuitenkin jo mielessäni kummittelee, että tiedän huomisen olevan muffulettapäivä! Muffuletta on New Orleansin lahja minun keskiviikolleni (no okei, ehkä vähän muillekin): lajitelma italian herkkuja kuten mortadellaa, capiolaa, provolonea ynnä muuta, sekä pikkelöityjä vihanneksia, paahdettua paprikaa ja kapriksia sämpylän välissä. En ehkä selviä elämästä, jos missaan muffulettan. Säästäkää mulle siis yksi, pääsen kulmille vasta puolenpäivän jälkeen!

smyygi

mehu

Tiistain bonus: veriappelsiinimehu

Kansleri take away pop up -ravintola 16.-25.3.2015

Avoinna arkisin klo 11:30 – 14

Iso Roobertinkatu 30 / Sisustusliike Smyygi

Maksutavat: Käteinen, Wolt

Wolt on uusi älypuhelinsovellus, jonka avulla voi tilata ravintolasta tai kahvilasta jo matkalta. Wolt yhdistyy maksukorttiin, joten tilaus on valmiiksi maksettu. Wolt toimii iPhonella ja ilmestyy Androidille huhtikuussa.

Ps. Kaikki lounaat maksavat 10 euroa tai alle. Päivittäin tarjolla on vain 60 annosta ruokaa, joten nopeet syö, hitaat ei!

ramenpuisto

Kevään eka puistolounas! Tästä se alkaa <3

349 views

Tallinn Music Week: musiikkia, oluita ja muita herkkupaloja

by Juulia 4 Comments
Tallinn Music Week: musiikkia, oluita ja muita herkkupaloja

Tässä vaiheessa kevättä alan useimmiten olla pienen miniloman tarpeessa. Tai no… isonkin. Jos aikaa suuremman luokan irtiotolle ei järjesty, niin mikäs sen parempi viikonloppukohde kuin eteläinen naapurimme Viro? Ja jos on tällainen herkkusuinen musadiggari kuten minä, sinne kannattaa suunnata tietysti Tallinn Music Weekin aikana.

16465335259_8dc5b4885d_h

Matkustamisessa on minusta aina kivointa syömisten ja juomisten suunnittelu: missä parhaat murkinat, entäs baarit, kahvilat, paikalliset erikoisuudet? Kulinaristille ei lähimailla ole montaa hinta-laatusuhteeltaan Tallinnan veroista matkakohdetta – eipä ihme etten juuri muualle ole viimevuosina matkaillutkaan (okei, no Berliini <3 ).

Tällä kertaa ei syömisen ja juomisen lokaatioita tarvitse liiemmin miettiä, sillä musiikkiviikkojen oheistapahtumat TMW Tastes sekä Tallinn Craft Beer Weekend (TCBW) pitävät ravinnosta ja nesteytyksestä huolen. Lisäksi löytyy laaja kattaus taidetta (TMW Arts) sekä kiinnostavia keskustelutilaisuuksia. Sain ilokseni pressipassin tapahtumaan, joten eipä muuta kuin matkaan! Viikonloppu tulee olemaan täynnä upeaa ruokaa, mahtavia oluita, taidetta, ystäviä ja musiikkia = vuoden parhaan miniloman ainekset ovat siis kasassa.

15456006481_192f2b7e8b_o

Hieman harmittaa, että erityisesti odottamani B-sides – lost and found! -tapahtuma myytiin jo loppuun. Kaks Kokka -ravintolan fine diningia ja musiikkia yhdistelevä “hiljainen” illallinen olisi ollut ehdottomasti ykkösenä herkuttelulistallani. Hitaat syö nopeet, mutta tällä kertaa onneksi riittää etanoillekin syötävää: eri puolilla Tallinnaa on tarjolla erityisiä TMW menuja, joista saa alennusta festivaalipassilla. Minua kiinnostaa erityisesti festivaalihotelli Nordic Hotel Forumin oman ravintolan, Monacon, menu (kampasimpukat UUH). Yhtälailla tekisi mieli kipittää kohteisiin Leib sekä Neh. Hankalia valintoja on tiedossa, kun ei se minunkaan mahani pohjaton ole – ihan kaikkea kivaa tuskin ehtii syömään!

Monaco TMW special menu

  • Scallops with cauliflower cream and lime­herb sauce
  • Rack of venison with roasted white asparagus and wild mushrooms
  • Chocolate panna cotta with salted caramel cream and chocolate truffles

Leib TMW special menu

  • Appetizer: Cured duck fillet salad with marinated forest mushrooms and sweet mustard mayonnaise.
  • Main: Panfried chicken fillet with roasted pumpkin and sage mash.
  • Dessert: “Grandmother’s toast” with cottage cheese and cranberry filling and yoghurt ice cream.

Neh TMW special menu

  • Island beef – green tomato & horseradish
  • Cod – leek, ramson & mussel sauce
  • Rasberry – sour cream mousse

13145362794_6a2c566975_b

16717217372_a573d382d6_o

Tallinn Craft Beer Weekend järjestetään 27. – 28.3.2015 Telliskivi 57:ssä.

Laatuoluen ja pienpanimoiden ystävänä odotan innolla kaikkia niitä harvinaisempia oluita, joita pääsen viikonlopun aikana maistelemaan. Erityisesti arvostan, että TCBW tarjoilee oluset 100 ml maisteluannoksina – ihan kuten ruuankin kanssa, haluan maistaa mahdollisimman montaa herkkua! Viikonloppuun osallistuvien panimoiden listassa on monta tuttua suosikkiani – tanskalainen To Øl, norjalainen Lervig sekä virolaiset Põhjala (joka on myös festivaalin järjestäjä) sekä Õllenaut maistuvat varmasti, mutta onpahan mukana myös jänniä panimoita joista en ole ennen kuullutkaan.

TCBW:n sisäänpääsymaksu kattaa maisteltavat oluet. Kun valikoimassa on lähemmäs 100 laatuolutta, ennustan itselleni poikkeuksellisen tuhtia (mutta ihanaa!) olutähkyä – ja sokerina päällä oluet pääsee maistelemaan erinomaisen bändikattauksen säestyksellä! Jahka saan olutlistani valmiiksi, alan miettiä minkä bändin kanssa mitäkin olutta maistelisi: esim, ottaisiko Põhjalan Topeltnelson Double IPA tuplanelsonin Teksti TV 666:sta?

doppelnelson

Bryggerin Viron pienpanimoviikoilla pääsi maistamaan mm. Põhjalan Topeltnelson Double IPA:a.

Listallani on tällähaavaa ainakin seuraavat panimot herkkuineen:

Lervig/Norja

  • Sour Suzy – berliner weisse with kaffir lime leaves
  • Surly 1349 – black ale bourbon barrel aged sour cherry edition 13.49%
  • Magic Rock Farmhouse IPA Rustique Cherry Edition 6%

Birrificio Del Ducato / Italia

  • Kiss Me Lipsia – gose 4%
  • La Luna Rossa – flemish red inspired sour/wild ale 8%
  • Chrysopolis Radler – lambic radler edition 5%

Loverbeer / Italia

  • Saison De L’Ouvrier Serpilla – saison with thyme 5,8%

AF Brew / Venäjä

  • Redrum Special Edition Double IPA 8,8%

Buxton / UK

  • Jacob’s Ladder – session beer 2,8%
  • Red Raspberry Rye – rye and raspberry berliner weisse 4,9%

Festivaalin olutvalikoima vaihtuu perjantain ja lauantain välillä, joten hirmuisen ryppyotsaisesti en aio oluiden maisteluani suorittaa. Mitä tielle sattuu, sitä maistetaan, enkä aio itkeä jos joku olut listaltani jää syystä tai toisesta testaamatta. Ne kaikkein kiinnostavimmat oluset voi hoitaa pois alta heti alkuun (kun aistit ovat vielä terävät).

Kuten listasta näkyy, henkilökohtaiset mieltymykseni pyörivät vahvasti huomaloiduilla pale ale ja IPA -osastoilla, mutta myös kaikki happamat ja kirpeät, sekä marjaiset ja hedelmäiset maut ovat mieleeni. Olen ollut viime aikoina erityisen kiinnostunut saison– ja gose– tyylisistä oluista, mutta myönnän auliisti haksahtavani erinäisiin juomiin myös pelkän nimen ja/tai etiketin perusteella. Ne kaikkein jännimmän nimiset bisset ovat kyllä usein jotain niin tiukkaa ja tummaa tavaraa, että se desi tulee riittämään maistiaiseksi enemmän kuin hyvin. Vai miltäs kuullostaisi hollantilaisen Brouwerij De Molen päälle kymmenenprossainen Merciless Painful Death imperial stout, tai  brittiläisen Buxtonin Arizona Wilderness Dragon Tips (maple, chipotle and bacon stout)?

hopster

HOPSTER – erinomainen esimerkki nimestä ja etiketistä, jota en voi vastustaa!

Kun viikonloppu on ohjelmoitu omasta näkökulmastani ensisijaisesti syömisten ja juomisten mukaan, jätän suosiolla musiikkipuolen asiantunteville ystävilleni Aleksille, Suville ja Lanille. Kyseiset henkilöt ovat musiikin saralla NIIN kärryillä, että minun on ihan turha alkaa itsekseni selvittelemään mitään. Välillä on hyvä ulkoistaa hommia + tiedän, että kannattaa suunnata sinne minne hekin, musiikkimakumme on sen verran samankaltainen. Tällä taktiikalla on ennenkin menty monet festarit onnistuneesti läpi 😀

13578065105_3b35c6e621_o

TMW afterparty 2014 / Kuva: Tõnu Tunnel

23 views

Löytö: Heavy Fuel IPA & syötävät hyönteiset

by Juulia 1 Comment
Löytö: Heavy Fuel IPA & syötävät hyönteiset
DSC_0476

Heavy Fuel IPA

Jotain olen elämässäni varmaan tehnyt oikein, kun pääsin jo toista kertaa Fat Lizardin pienpanimolle afterworkille. Edelliskerralla kirjoittelin miesten ensimmäisestä myyntiin päätyneestä oluesta, California Pale Alesta, ja panimon syntytarinasta. Tällä kertaa vierailun syynä on perjantaina lanseerattava uutuus, Heavy Fuel IPA.

Eilisellä visiitillä oli mukana muitakin blogaajia, jotka ovat pääsääntöisesti minua perehtyneempiä olutharrastajia – niinpä keskitynkin suosiolla toteamaan, että “Olipa hyvää kaljaa!” ja jätän olutasiantuntijat kertomaan tämän erittäin maistuvan IPA:n hienouksista tarkemmin. Käykää kurkkimassa muiden mukana olleiden fiiliksiä vaikkapa Reittausblogissa tai ystävieni Tomin ja Annin mahtavassa Pari Kaljaa -blogissa!

DSC_0468

DSC_0494

Heikki, Tuomas, ja koko Fat Lizardin jengi, hyvän bissen teitte taas!

Sen verran osaan kuitenkin kertoa, että Heavy Fuel IPA:an on käytetty humaloita Amarillo, Simcoe, Centennial, Columbus ja Polaris. Alkoholia Heavy Fuelissa on 7,3% ja katkeroita 75 IBUa. Maltaista suurin osa (noin 90%) tulee Suomesta, karamellimaltaat taasen Saksasta. Heavy Fuelissa on omaan makuuni sopivassa suhteessa aromeja ja katkeruutta, hienoista makeuttakin olen maistavinani. Aika tuhti bissehän tämä on, kovin monta en peräjälkeen pystyisi nauttimaan –  ja  huppeliinkin siitä tulisi (testattu eilen käytännössä, eh). Vaikka allekirjoittaneella kihahtikin eilen maistellut kaksi tuopillista hienoisesti päähän, on vesiselvää, että kullanhohtoinen Heavy Fuel on IPA minun makuuni: ei ole liian tuhti, mutta ei liian nyhverökään. Juuri sopiva!

DSC_0496

Paistettuja jauhopukin toukkia à la Topi Kairenius

DSC_0498

Topi kokkailupuuhissa

Oluen kyytipoikana tarjoiltiin jokaisen paksun liskon lempiruokaa, elikkä siis tietysti hyönteisiä. Fat Lizard Brewingin taustajoukoissa vaikuttava Topi Kairenius on Suomen näkyvimpiä hyönteisruuan harrastajia ja melkoisen jännää oli päästä vihdoinkin maistamaan hänen kasvattamiaan pulleroisia jauhomatoja (jotka ovat jauhopukki -nimisen kuoriaisen toukkia, eivät siis varsinaisesti matoja).

Syötävistä hyönteisistä, eli “tulevaisuuden proteiinilähteestä”, on viime aikoina kirjoiteltu paljonkin, mutta aika vieras on varmaan vielä monelle ajatus hyönteisten syömisestä. Maailmassa on kuitenkin tälläkin hetkellä lähemmäs kaksi miljardia ihmistä, joille hyönteisten syönti on ihan arkea. Hyönteissyönnin edut ovat kiistattomia, mutta gourmet-ravintoloidenkaan kehittelemät erityisherkut eivät välttämättä saa valtaväestön suhtautumista hetkessä muuttumaan.

Itselläni on melkoisen neitimäinen suhtautuminen hyönteisiin – torakat ja hämähäkit saavat aikaan alkukantaisen pakoreaktion, eikä siinä etukäteen järkeily mitään auta. Niinpä olenkin ihan tyytyväinen, että tarjolla oli eilen hyönteissyöjänoviisille hieman torakkaa (Topin suosikki) helpommin pureskeltavat makupalat. Sen kummemmin asiaa miettimättä nappasinkin siis yhden toukan suuhuni ja rouskuttelin menemään – ja sehän oli yllättävän hyvää! Inhoreaktio iski silti: ensin kulholla (iik, pitääkö tuota koskea), ja erityisesti kun toukka rasahti hampaissa rikki. Päädyinkin kiskaisemaan ykösellä lähemmäs puoli tuopillista Heavy Fuelia huuhtoakseni otusparan lopulta alas. Toivon hartaasti, että läsnäolijoilla ei ole kuva- tai videomateriaalia tilanteesta… osaan olla välillä hieman draamakuningatar 😀

DSC_0503

Sinänsähän se on hassua, että pikkuisen puhtaissa oloissa kasvatetun jauhomadon syöminen aiheuttaa moisen reaktion, mutta vaikkapa raa’an ja elävän osterin syöminen ei… tehotuotetun lihan syömisestä puhumattakaan (kyllä, kyllä syön mieluiten luomua, mutta ymmärtänette pointtini)? Itse en asenteiden korjaamista tarvitse, söisin hyönteisiä mielelläni jos vain pääsen joskus omasta hassusta ja vaikeasti kontrolloitavasta reaktiostani yli. Maku esimerksiksi tässä jauhomadossa oli hyvä, mutta syömisestä ei oikein nauti jos miettii pääraaka-aineen kiemurtelevaa olemusta. Täytyykin yrittää udella Topilta kikkoja, joilla hyönteisruuan proteiininlähde piilotellaan tämmöisiltä nössöiltä. Eipä ihme, että ensimmäiset kaupoista löytyvät hyönteisruuat ovatkin prosessoitu pidemmälle: on energiapatukkaa ja on pyörykkää ja on jauhomadoista tehtyä jauhoa. Niitä popsiessa voi hienosti unohtaa mitä ne oikeastaan sisältävät, eikä mausta raaka-ainetta ehkä arvaisikaan (oletan, en ole siis prosessoituja hyönteiselintarvikkeita maistanut).

Ehkäpä hyönteisruoka kaipaakin stailausta, ja imagon nostatusta? Tällä haavaa taidetaan keskittyä lähinnä tämän ravinnonlähteen ekologisuuteen: hyönteisten tuottaminen kuluttaa luonnonvaroja varsin vähän. Hyönteisissä on kuitenkin proteiinin lisäksi myös runsaasti muita ravinteita, esimerkiksi jauhomadot sisältävät yhtä paljon omega-3- ja rasvahappoja kuin kala ja enemmän kuin naudan- ja sianliha. Proteiinin, vitamiinien ja hivenaineiden määrä on samaa luokkaa kuin lihassa ja kalassa. Saataisiinkohan hyönteisistä leivottua seuraava lehtikaali 😉  tai ehkäpä moisia temppuja ei edes tarvitse: mitä pieni ennakkoluuloton edelläkävijäjoukko ensin, sitä muut perässä. Haluaisin olla osa sitä tien näyttäjien joukkoa.. mutta voi olla että hyönteisten suhteen jään kuitenkin jälkijunaan. Tai kukapa tietää! Täytynee perehtyä aiheeseen lisää.

DSC_0505

Toukkia ja bisseä – että sellainen afterwork tällä kertaa!

Ps. Heavy Fuel IPA löytyy valikoitujen olutravintoloiden hanoista perjantaista alkaen. Lisää tieto IPAjaisten tapahtumasivulta!

Pps. Lisää hyönteissyönnistä Topin Koiramies -sivujen lisäksi esim. Hyönteistalous -blogissa ja YK:n sivuilta.

141 views

Sesongissa: Veriappelsiini

by Juulia 0 Comments
Sesongissa: Veriappelsiini

20150228_133935

Veriappelsiini on erilaisten punastelevien appelsiinilajikkeiden yhteisnimitys. Yleisimpiä veriappelsiinilajikkeita ovat Espanjalainen sanguinello, Italialainen tarocco sekä uudempi moro, joka on todella tumman punainen. Veriappelsiineissakin on niitä aneemisempia yksilöitä, ja lajikkeet jaotellaankin vielä täys- puoli, ja tummaveriappelsiineihin. “Puoliverinen” Tarocco on appelsiinien skaalassa makeammasta päästä, ja se on myös siemenetön, sekä sisältää veriappelsiineista eniten C-vitamiinia. Suomalaisissa kaupoissa on myynnissä useimmiten Tarocco ja Moro -lajikkeet, ja ne tulevat tänne lähinnä Italiasta ja Marokosta.

Yllättävää kyllä, mutta se punainen, ei, se ei ole verta 😉 Punainen väri johtuu hedelmään kehittyvistä antosyaaneista. Verestävä väri syntyy hedelmälihaan vain tarpeeksi alhaisissa lämpötiloissa, ja siksipä veriappelsiini onkin talven sesonkihedelmä. Toinen väriin vaikuttava aine on lykopeeni, joka antaa värin myös esim. tomaatille ja granaattiomenalle.

20150228_131306-1

Näiden ihanien hedelmien kausi alkaa vedellä viimeisiään, mutta vielä ehtii – veriappelsiinikausi loppuu maaliskuun ekoilla viikoilla. Itselläni ahkerassa käytössä olevasta Satokausikalenterista on helppo luntatata, milloin mikäkin hedelmä tai kasvis on sesongissa.

Oma vinkkini on maustaa kuorittu ja viipaloitu hedelmä ripauksella vastarouhittua mustapippuria. Jos hedelmä on kovin kirpeä, lisään omaani vielä ihan vähän juoksevaa hunajaa. Hyviähän nämä sesonkihedelmät ovat ihan sellaisenaankin – tässä kodissa niitä on taidettu kiskoa jopa kolmen hedelmän päivätahdilla!

DSC_0470

 

 

 

269 views