Löytö: viherherukka & kylmä nuudelikeitto

by Juulia 0 Comments
Löytö: viherherukka & kylmä nuudelikeitto

viherherukka

Viherherukka

Viherherukka! Missä olit koko mun lapsuuden? Niin… eihän sitä ollut silloin vielä olemassakaan! Mutta nytpä on, ja vieläpä siskoni pihalla, mistä sain sitä mukaani viime viikolla ison kipollisen.

Viherherukka on mustaherukan muunnos joka näyttää hämäävästi pikkuruiselta karviaismarjalta. Verrattuna mustaherukkaan viherherukka maistuu kuitenkin reilusti makeammalle. Sen maku ei myöskään ole samalla tavalla intensiivinen kuin mustaherukan lapsuudesta tuttu, melkoisen tuju maku, eikä se ole yhtä kirpeä kuin puna- ja valkoherukka.

Viherherukka on jalostettu Suomessa eikä sitä vissiin juuri muualla viljelläkään. Kun postasin Instagram-tililläni kuvan siskoni pihalta poimituista viherherukoista, oli ihmettelijöitä tällä kypsänäkin vihreällä marjalla runsain mitoin. Kiitos vihreyden, linnut jättävät yleensä viherherukkapensaat rauhaan. C-vitamiinia näissä marjoissa on enemmän kuin mustaherukoissa ja ainakin itselleni makea viherherukka kiilasi juuri herukoiden kärkeen!

kylmä nuudelikeitto

Viherherukka & lipstikka

Koska minua vaivaa nyt juuri akuutti viherherukkarakkaus on sanomattakin varmaan selvää, että kahmin näitä ihania marjoja suuhuni ensin ihan sellaisenaan. Ripottelin niitä myös aamuviiliini sekä luonnonjugurtin päälle, mutta sitten innostuin jo kokeilemaan jotain erikoisempaa: viherherukka-nuudelikeittoa!

Alkukesän Pohjois-Amerikan länsirannikkoa reissattuani olen täynnä resepti-ideoita ja kokkausintoa, mutta keittiöni varustelutaso ei sen sijaan ole vielä ihan entisensä. Matkaa varten tyhjennetty jääkaappi ei ole vielä täyttynyt entiselleen ja niinpä tämänpäiväinen reseptini syntyikin siitä, mitä kotoa sattui löytymään: sobanuudeleita, viherherukoita, jalapenoa, avomaan kurkkua sekä sitruunaa.

Uskaltauduin lisäämään keittoon myös siskon pihalta poimittua lipstikkaa (jota kotoa löytyi koska halusin kuvata uudet kuvat ikivanhaan mutta todella suosittuun lipstikkakeitto -juttuuni). Lipstikka ei äkkisilteen ehkä tunnu yhtään loogiselta yrtiltä aasialaiseen makumaailmaan, mutta omasta mielestäni sen kardemummaa muistuttava aromi sopi tähän keittoon aivan loistavasti. Olen iloinen, että uskalsin luottaa intuitiooni tässä asiassa!

kylmä nuudelikeitto

viherherukka

Kylmä nuudelikeitto

Viime kesän ykkösruokani, kylmät nuudelit yuzuliemellä ja tomaateilla olivat mielessäni koko reissun, mutta kun kotoa ei tuona kokkailupäivänä löytynyt tomaatteja, tulikin tehtyä jotain ehkä vielä parempaa! Tulisen kirpeällä yuzukosholla maustettu sitruunainen dashiliemi toimii viherherukoiden ja avomaan kurkun kanssa vähintään yhtä hyvin kuin tomaattien kaverina. Jos ihan totta puhun, joisin tuota lientä vaikka sellaisenaan hellepäivän palautusjuomana 😀

Viherherukoilla ryyditetty kylmä nuudelikeitto onkin tämän kesän ehdottomasti paras reseptiviritykseni. Siis ainakin toistaiseksi, kun en ole niin hirveästi vielä ehtinyt kokkailemaan! Tällaisten intuitiivisten ja kotoa haalituista satunnaisista raaka-aineista valmistettujen ruokien luova ideoiminen on valtavan palkitsevaa puuhaa. Olisipa sille aikaa enemmän muulloinkin kuin lomalla!

viherherukka

kylmä nuudelikeitto

Dashi & yuzukoshō

Tämän kylmän nuudelikeiton pohja on dashiliemi, jonka valmistan aina itse. Kaapissani on oltava aina kombulevää, kuivattuja siitakkeita sekä dashiliemen mausteeksi tarkoittettuja paksuja bonitolastuja – ne eivät kuivatuotteina mene kaapissa miksikään ja liemi valmistuu tarvittaessa parissakymmenessä minuutissa. Japanilaisiin makuihin tykästyneelle suosittelenkin dashin aineksien hankkimista kaappiin todella lämpimästi! Toki dashin voi valmistaa myös tiivisteestä tai dashijauheesta.

Liemen tärkein mauste on yuzukoshō, johon olen yhtä lailla koukussa kuin dashiin. Tätä fermentoidusta chilistä ja yuzuhedelmästä valmistettua tahnaa on valitettavasti hyvin vaikea korvata millään, mutta jos on pakko, laittaisin keittoon enemmän sitruunamehua ja hieman jotain jalapenoa tulisempaa vihreää chiliä.

Kylmä nuudelikeitto viherherukoilla

2:lle

vegaaninen (kun teet dashin ilman bonitoa)

n. 175 g sobanuudeleita

1-2 tl vihreää sichuanpippuria

n. 6 dl dashia (6 dl vettä + 3-4 palaa kombulevää + kourallinen bonitolastuja/3-4 kuivattua siitaketta)

1 iso luomusitruuna

n. 2 rkl vaaleaa soijakastiketta

1-2 tl yuzukoshōa

1 tl seesamiöljyä

1 dl viherherukoita

1 iso avomaan kurkku

1 jalapeño

1-2 kevätsipulia varsineen

1-2 tl sitruunankuorta

2 tl silputtua lipstikkaa

Tarjoiluun:

jääkuutioita tai jääpalamuotissa pakastettua dashilientä*

Muutama viipale kalvotonta sitruunaa

*) pakastettu dashi ei laimenna keittoa sulaessaan. Jääpaloja käyttäessä voi kompensoida niistä sulavaa vettä maustamalla liemen hitusen vahvemmaksi kuin muuten.

Dashi:

Laita kombu (ja siitakkeet, mikäli käytät niitä) kattilaan ja mittaa vesi päälle. Kuumenna miedolla lämmöllä hitaasti kiehumispisteeseen ja poista kattila liedeltä heti kun vesi alkaa kiehumaan. Lisää kattilaan bonito jos käytät sitä ja annan liemen maustua vähintään 10 minuuttia. Kalasta kattilasta kombu (sekä siitakkeet) ja siivilöi dashi kun tahdot alkaa kokkailemaan. Siivilöidyn dashin voi valmistaa jääkaappiin etukäteen jopa muutamaa päivää aikaisemmin, mutta itse käytän dashin kuitenkin mieluiten tuoreeltaan. Dashista lisää asiaa täällä!

Keiton valmistus:

Dashin valmistuessa poista jalapenosta siemenet ja silppua se. Kuori avomaankurkku ja kuutioi se pieneksi kuutioksi. Silppua kevätsipuli ja raasta hyvin pestystä sitruunasta muutama teelusikallinen kuorta talteen. Leikkaa sitruunan keskeltä kaksi ohutta viipaletta talteen ja purista lopusta sitruunasta mehu.

Kun dashi on hieman jäähtynyt, hienonna sekaan lipstikka. Lipstikan maku hieman pehmenee, kun se saa muhia vielä lämpimässä liemessä ennen tarjoilua. Kun liemi on huoneenlämpöistä, sekoita mukaan suurin osa sitruunankuoresta, sitruunamehu, maun mukaan yuzukoshōa ja seesamiöljyä, soijaa sekä mahdollisimman hienoksi murskattua vihreää sichuanpippuria. Tarkista maku, lisää tarvittaessa mausteita tai soijaa (tarvitsemasi määrä riippuu käyttämäsi soijan suolaisuudesta ja intensiivisyydestä) ja nosta liemi peitettynä jääkaappiin viilenemään lisää.

Keitä nuudelit kypsiksi ja jäähdytä ne kylmässä vedessä. Valuta huolella ja annostele kahteen kulhoon. Jaa nuudeleiden päälle viherherukat, jalapenosilppu, kevätsipulisilppu sekä kuutioitu avomaan kurkku. Annostele päälle kylmä liemi sekä loppu sitruunankuoriraaste. Leikkaa sitruunaviipaleista kuoret ja kalvot pois ja jaa kalvottomat sitruunapalat kulhoihin. Tarjoile kylmät nuudelit jääpalojen tai jääpalamuotissa pakastettujen dashiliemipalojen kera.

viherherukka

71 views

Pasta puttanesca tuoretomaateista

by Juulia 0 Comments
Pasta puttanesca tuoretomaateista

pasta puttanescaTuoretomaateista valmistettu pasta puttanesca: kesäruokaa parhaimmillaan! Juju on siinä, ettei kastiketta keitetä laisinkaan.

Pasta puttanesca

Pasta alla puttanesca eli “pastaa prostituoidun tapaan” on yksi lemppareistani. Mm. kapriksilla, oliiveilla ja valkosipulilla ryyditetyn tomaattikastikkeen vahvan intensiiviset maut ovat mieleeni erityisesti pimeinä ja kylminä talvikuukausina, mutta hyvälle tämä ruoka maistuu toki ympäri vuoden.

Kesällä mieleni tekee kuitenkin yleensä vähän jotain kevyempää ja raikkaampaa ruokaa, myös silloin kun kyseessä on pasta. Niinpä kun bongasin Bon Appetit -lehdeltä idean tuoretomaateista tehdystä pasta puttanesca -versiosta, jota ei lainkaan keitetä, oli ideaa testattava heti.

aleppon pippuri

Tomaattien rutistelu = keittiöterapiaa

Tomaattisesonki

Oleellista tälle kastikkeelle on käyttää satokauden parhaita maukkaita ja kypsiä tomaatteja, talvella en kypsentämätöntä tuoretomaattikastiketta ehkä lähtisi tekemään. Lisäksi soseutettavista tomaateista kannattaa poistaa siemenet, jottei kastike ole liian vetinen. Kaupat ovat tällä hetkellä täynnä ihania kotimaisia erikoistomaatteja, joten lisäsin niitä myös runsaasti tähän pasta puttanesca -tuoreversioon 🙂

Anjovikset jätin tästä versiosta pois jolloin ruoka sopii myös vegaanille. Mitä sen sijaan lisäsin, oli aleppon pippuri (johon vihdoinkin pääsin käsiksi tämän kesän Amerikanmatkallani). Mikä tahansa chili toki käy – kuivattu tai tuore. Ja määrä tietysti tulisuuden tarpeesta riippuen!

pasta puttanesca

Pasta puttanesca tuoretomaateista

2:lle

n. 250 g pastaa (kuvissa bavettea)

2-3 kypsää tomaattia (tai 1 super iso pihvitomaatti)

n. neljännes punaista paprikaa

150-200g kirsikkatomaatteja

1 valkosipulin kynsi

n. 1 tl chilihiutaleita (tai maun mukaan silputtua tuoretta chiliä)

2-3 rkl oliiviöljyä

maun mukaan (selleri)suolaa ja pippuria

kymmenkunta laadukasta vihreää oliivia

1-2 rkl pieniä kapriksia

Tarjoiluun:

muutama ruokalusikallinen silputtua persiljaa

loraus hyvää neitsytoliiviöljyä

Laita pasta kiehumaan runsaasti suolattuun veteen. Puolita tomaatit, poista niiden kannat ja purista tai kaavi sisus pois. Kuori valkosipuli ja silppua se karkeasti. Soseuta valkosipuli, tomaatit, paprikan pala ja muutama ruokalusikallinen oliiviöljyä tasaiseksi. Mausta chilillä, (selleri)suolalla ja pippurilla muistan, että oliivit ja kapris tuovat ruokaan reilusti suolaisuutta. Pilko tai revi oliivit muutamaan osaan, puolita kirsikkatomaatit ja lisää molemmat sekä kaprikset tomaattisoseeseen.

Kun pasta on sopivan al dente, valuta se. Ota talteen noin desin verran pastan keitinvettä. Sekoita kattilassa pasta, tomaattiseos sekä tarpeen mukaan tärkkelyspitoista keitinvettä niin että pasta on mehevää muttei kuitenkaan vetistä. Nostele lautasille, lorauta päälle vielä hieman öljyä (itse käytän tässä muuten mielelläni savustettua oliiviöljyä) ja silppua annoksille persiljaa. Tarjoile heti!

pasta puttanesca

tuore tomaatti pasta

Ps. täältä löydät muut pastareseptini!

380 views

Makumatkalla Amerikassa osa 3: New York ruokavinkit nuudelifaneille + sananen tippaamisesta

Makumatkalla Amerikassa osa 3: New York ruokavinkit nuudelifaneille + sananen tippaamisesta

Xian famous foods

Xi’an Famous Foods: Käsin vedetyt ja revityt nuudelit, tässä kuminalampaan kera

Makumatka Amerikassa

Tervetuloa makumatkalle Amerikkaan! Kiersimme viime kesänä mieheni kanssa Itä-rannikkoa piipahtaen myös Ohioon ja matkamme viimeinen etappi oli New York. Sarjan kaksi edeltävää osaa löydät täältä.

Uskokaa tai älkää, tuo viime kesäinen visiittini New Yorkiin oli elämäni ensimmäinen! En ole koskaan ollut niin kiinnostunut tästä kaupungista, että olisin sinne varta vasten lähtenyt varsinkin tietäen mikä hintataso kaupungissa on. Olen lähtenyt mieluummin kaupunkeihin joissa penniä on helppo venyttää ja niinpä esim. Itä-Eurooppa sekä Berliini ovat tulleet vuosien varrella tutuiksi, New York ei. Kun mitään super positiivista ei odota, kaikella todennäköisyydellä yllättyy iloisesti ja niinpä ymmärrän nyt varsin hyvin miksi niin monet hurahtavat New Yorkiin 🙂 Onhan se, aikamoinen!

New York ruokavinkit!

Omat parhaat kokemukseni tulevat – kuten niin usein matkoilla – ruuasta. Olin etukäteen valinnut New Yorkista muutaman tärpin jossa halusin ehdottomasti käydä, ja jostain syystä jokainen näistä tärpeistä liittyi nuudeleihin ja ruokaohjelmiin. Käydäänpä siis suoraan asiaan: New York ruokavinkit nuudelifaneille!

1. Xi’an Famous Foods

Xi’an Famous Foods on perheomisteinen nuudeliketju, joka on tullut suurimmalle osalle ruokaintoilijoita tutuksi todennäköisesti edesmenneen Anthony Bourdainin No Reservations -ohjelmasta. Bourdainin kuoltua yritys lupasi lahjoittaa 100% yhden päivän tuotoistaan itsemurhia ehkäisevälle auttavalle puhelinlinjalle.

Erityisesti ketjun käsin vedetyt ja revityt nuudelit, jotka tehdään aina tilauksesta, kiinnostivat ja niilläpä aloitimmekin viisi päiväämme New Yorkissa. Jos olet utelias näkemään miten nämä nuudelit tehdään, kurkkaa tämä Munchies -kanavan video! (Myönnän kokeilleeni videon inspiroimana nuudelihommia itsekin, mutta eipä siitä yrityksestä enempää just nyt, hehe… ehdottomasti ovat parempia heidän tekeminään.) Xi’an Famous Foods -pikaruokaravintoloita löytyy ympäri kaupunkia, me söimme Brooklynin pisteessä.

Xi’an Famous Foods: Spicy Cumin Lamb Hand-Ripped noodles maistuis varmaan sullekin

new york ruokavinkit

Momofuku Noodle Bar: Chilled spicy noodles…

new york ruokavinkit

…sichuanilaista tulista makkaraa, cashewpähkinöitä, thaibasilikaa. Kiitos Momofuku Noodle Bar.

2. Momofuku Noodle Bar

Momofuku Noodle Bar löytyy sekä East Villagesta (jossa me kävimme) että Columbus Circleltä. Tämäkin ravintola on minulle ns. teeveestä tuttu: Momofuku -ravintoloiden perustaja on David Chang, jonka tähdittämää Mind of a Chef -sarjaa olen tuijotellut kuola valuen moneen otteeseen, kuten myös samaisen herran luotsaamaa Ugly Delicious -sarjaa. Täällä oli siis tietysti käytävä.

East Villagen ravintola on rento ja vaalealla puulla sisustettu, osuimme paikalle tyhjällä hetkellä ja saimme nautiskella ihanan vihreät thaibasilikalla, sichuanilaisella makkaralla ja cashewpähkinöillä ryyditetyt nuudelimme aivan rauhassa.

Makeanystävät hoi: New York ruokavinkit jäisivät vajaaksi ellen tässä kohtaa suosittelisi käymään myös Momofuku Milk Barissa jälkkärillä, vaikkei nuudeleista kyse nyt olekaan.

Ps. Hieman nämä vihreät nuudelit mielessäni väänsin talvella vihreitä edamamenuudeleita, niiden resepti löytyy täältä!

3. Ivan Ramen

Ivan Ramen on Chef Ivan Orkinin luomus. Tämäkin omistaja on teeveestä tuttu: sekä The Mind of a Chef -ohjelmasta, että Chef’s Table -sarjan kolmoskaudelta. Ivan Orkin aloitti ramen-uransa menestyksekkäästi Japanista – temppu, jota ei ihan niin vaan länsimaisena ramenin kotimaassa tehdäkään. Ehkäpä ei siis niin yllättävää, että täällä nauttimani kylmät nuudelit yuzuliemessä olivat ehdottomasti reissun parhaat!

Voi tosin olla että tykkäsin myös siksi, että samantapaisia nuudeleita olen tehnyt itsekin ja vieläpä ennen tätä reissua: minun kylmät nuudelit yuzuliemessä löytyvät täältä! Tätä kylmää ja virkistävää keittoa meillä syötiin koko viime kesä, ihan parasta. Me söimme muuten nuudelimme Ivan Ramenin Clinton Streetin pisteessä, Slurp Shop löytyy taasen Hell’s Kitchenistä.

Ivan Ramen: kylmä yuzuliemi, tuore maissi, ihanan maukkaat paahdetut tomaatit ja mehevät katkaravut… jep, matkan parhaat nuudelit ovat tässä.

4. Nakamura NYC

New York ruokavinkit päättyvät viimeiseen iltaamme, jolloin oli aivan pakko päästä vielä viimeisille nuudeleille. Nakamura NYC oli tärppilistallani ykkösenä mutta jäi siitä huolimatta viimeiseen iltaan, mutta onneksi käytiin! Nakamura oli paikoista ainoa, jonne jouduimme vähän jonottamaan.

Muista vinkeistäni poiketen tämä ramenravintola ei ole minulle ruokaohjelmista tuttu, vaan YouTubesta. Seuraan siellä aktiivisesti Bon Appetit -kanavaa josta bongasin viime keväänä Nakamuran älyttömän ihanan kylmän ramenin reseptin. Innostuin siitä niin, että yritin jotain samantapaista itsekin (versioimani kylmä ramen soijamaidolla löytyy täältä).

Vaikka Ivan Ramenin nuudelit olivat niin kovasti mieleeni, kaikista näistä listaamistani paikoista suosittelisin eniten Nakamuraa. Pienen ravintolan miljöö on autenttisen japanilainen ja lista täynnä toinen toistaan houkuttelevampia pikku annoksia. Sekin kertoo paljon, että ramen superstar Chef Shigetoshi Nagamura aloitti uransa jo 22-vuotiaana Japanissa ja että häntä nimitetään yhdeksi maailman “ramen jumaloista”. Miten hänen ravintolaansa ei voisi olla suosittelematta? 😀

Söimme alkuun shisolla maustetut tryffeliranskalaiset, nam. Oma annokseni oli kesän spesiaali, vegaaninen Summer Chilled XO Mazemen, Juusolla samaten kesälistalta bongattu spicy tan tan men.

nakamura nyc

Nakamura NYC: Summer Chilled XO Mazemen – XO grains, yuzu salt sauce, roasted scallion oil, pickled vegetables.

new york ruokavinkit

Spicy Tan Tan Men

new york ruokavinkit

Hassua kyllä, jokainen näistä rennoista ja kohtuuhintaisista paikoista löytyy kävelymatkan päässä toisistaan East Villagessa. Halutessaan sitä voi siis kävellä nuudeliravintolasta toiseen vaikka ihan vain yhden päivän aikana, pysähdellen välissä ottamaan ruokalepoa puistonpenkillä. Jos annoksen jakaa kaverin kanssa niin ei tarvitse edes olla mikään suursyömäri maistaakseen jotain jokaisessa näistä ihanista paikoista. Siinähän se päivä kuluisi mukavasti!

New York ruokavinkit: bonuskierros

Vähän hienommasta ja reilusti tyyriimmästä paikasta suosittelen tähän loppuun vielä Danny Bowenin Mission Chinese -ravintolaa. Tämä oli matkamme ainoa ravintola, jonne olimme tehneet varauksen kuukausia aikaisemmin ja niin se kannattaakin tehdä, mikäli tänne syömään mielii.

Illallisemme oli monella tapaa ikimuistoinen – äärimmäisen herkullinen, monin tavoin överi ja upea. Makukirjon ja hinnan lisäksi illallinen oli överi sillä tasolla ettemme mitenkään jaksaneet syödä kaikkea tilaamamme. En tiedä miten onnistuimme siinä, mutta jotenkin päädyimme tilaamaan niin paljon ruokaa ettei se kirjaimellisesti meinannut mahtua pöydälle saatikka mahoihimme. Annokset olivat suurempia kuin kuvittelimme ja niin herkullista kuin kaikki olikin, sitä ei mitenkään pystynyt kaksi ihmistä upottamaan. Se ruuan määrä mikä päätyi doggy bagiin oli hävettävä vaikka söin niin paljon, että olo oli vielä vuorokaudenkin kuluttua niin tukala että jouduin ottamaan lähikontaktia tuotteeseen nimeltä Pepto-bismol 😀 Sellainen se on se ahneen loppu…

Mutta otettiin taatusti opiksemme: tilaa vain se minkä taatusti jaksat syödä sillä aina voi tilata lisää jos on vielä nälkä.

mission chinese

Lopuksi vielä muutama sana tippaamisesta:

Matkoilla tippaaminen aiheuttaa helposti harmaita hiuksia, ainakin minulle. Kuuluuko tippi asiaan, paljonko sitä pitää jättää, miten se annetaan… aihe on vaikea, mutta tärkeä. Erityisesti maassa kuten Amerikassa, jossa palvelumaksu eli tippi on merkittävä osa palvelualan ihmisten elantoa, sitä EI sovi jättää väliin, vaikka kuinka vaikealta tuntuisi!

Tippaamisen yhteydessä on hyvä tiedostaa muutama seikka. Kyllä, se voi tuntua hankalalta, eikä meillä Suomessa olla siihen totuttu. Se voi olla myös vaivaannuttavaa ja vaatii monesti laskupäätä tai laskinta. Mutta! Jos pitää mielessä, että Amerikassa ravintola-alalla aivan normaali peruspalkka on muutama dollari tunnilta, tipin jättäminen on ehdoton teko, oli palvelun laatu tai kokemuksesi mitä vaan. Tippi on työntekijän palkkaa ja hänen elantonsa riippuu siitä.

Jos mielesi tekee jättää huono tippi, mieti huolella, kuuluuko negatiivisesta kokemuksestasi rankaista palveluhenkilöä ja hänen palkkaansa – vai olisiko parempi vain antaa palautetta asiasta, ilman että työntekijän palkka vaarantuu.

Tippauskulttuuri

Tippaamiseen perustuva palkka on minusta todella karmaiseva asia, jos sitä rupeaa tosissaan miettimään. Jo pohjapalkan alhaisuus hirvittää, mutta että loppu ansio on niin suoraan asiakkaan mielivaltaisesti päättämän prosentin käsissä? Aika hurjaa.

Minkähänlaista huonoa käytöstä, seksismiä, rasismia tai ahdistelua palvelualalla työskentelevät joutuvat nielemään tipin eli elantonsa menettämisen pelossa?

Tulojen ennustettavuus on myös palveluammateissa vaikeaa: jos työskentelee hyvin menestyvässä ja asiakaskunnaltaan avokätisessä ravintolassa, tulot voi jotenkuten ennustaa ja ne voivat olla hyvätkin. Asiakasmäärältään vaihtelevammassa paikassa ja köyhemmällä alueella taas tipeistä muodostuvat kuukausittaiset tulot voivat olla mahdottomia ennustaa.

Tippauskulttuuri alistaa palvelualan ihmisten tienistit asiakkaan mahdollisten ennakkoluulojen, asenteiden, syrjinnän, mielentilan ja oikkujen varaan. Siksipä onkin ollut ilo nähdä tälläkin reissulla toistuvasti myös paikkoja, joissa palvelumaksu on laskettu valmiiksi sisään hinnastoon ja joissa kerrotaan, miten ja mihin tuo summa käytetään: työntekijöiden tuntipalkan pitämiseen inhimillisellä tasolla, työntekijöiden etuihin kuten vakuutuksiin, terveydenhoitoon jne.

Paikoissa joissa on edelleen itse lisättävä laskuun palvelumaksu, sopiva tippi on 15-25 % palvelun hinnasta. Itse jätän aina vähintään 20%. Tipin voi yleensä maksaa laskun maksun yhteydessä, joko lisäämällä käsin itse kuittiin tippisumman ja loppulaskun yhteissumman (jotka pitää usein laskea itse) tai maksupäätteltä sopivan prosentin valiten. Joissain tapauksissa tipin voi jättää toki myös käteisen muodossa. Oli miten oli, tippi on jätettävä!

143 views

Makumatkalla Amerikassa osa 2: Columbus Ohio

Makumatkalla Amerikassa osa 2: Columbus Ohio
North Market

north market

Tervetuloa makumatkalle Amerikkaan! Tämä on sarjan toinen postaus. Kiersimme viime kesänä mieheni kanssa Itä-rannikkoa reittinämme Boston – Portland Maine – Columbus Ohio – Washington D.C. – Baltimore. Matkamme viimeinen etappi oli New York. Sarjan edellisen, Portland Mainesta kertovan jutun löydät täältä.

Columbus Ohio

“A terrible place to visit but a great place to live” sanoi puolisoni Juuso, kun pyysin häntä kuvailemaan Columbusta kaupunkina. Juuso asui Columbuksessa kolme vuotta tehdessään paikallisessa yliopistossa väitöskirjaansa. Niinpä Columbus Ohio oli ehdottomasti viimekesäisen Amerikanmatkamme tärkein etappi – täytyyhän minunkin nähdä, miltä mieheni toinen kotikaupunki näyttää ja tavata hänen valtamerentakaiset ystävänsä.

Hupaisaa kyllä, olin itse Columbukselle hetkessä täysin myyty. “A terrible place to visit” ei voisi olla kauempana kokemuksestani! Kyseessä on kaupunki, jonne en varmasti olisi koskaan etsiytynyt ilman Juusoa mutta nyt se on kaupunki, jonne odotan pääseväni takaisin. Minulla on kaupungille lempinimikin: Cool-umbus. Ihana Columbus Ohio!

(Jos muuten ihmettelet, miksi alleviivaan että kyseessä on juuri Columbus Ohio, tiedoksi että Amerikassa on parisenkymmentä Columbus -nimistä kaupunkia … mutta vain yksi Cool-umbus.)

Ruokaihmisiä kun olen, aloitetaanpa kertomus kaupungin kulinaristisesta sydämestä eli North Market -kauppahallista.

North Market

Short North alueella sijaitseva North Market on todellakin Columbuksen ruokaskenen ydin. Mitä et täältä löydä, et todennäköisesti tarvitse – North Market on täynnä toinen toistaan houkuttelevampia tiskejä, putiikkeja ja ravintoloita. Me kiertelimme täällä hartaudella ja mieleeni jäi erityisesti ihanat leipomot, juustotiskit sekä erilaisia maustettuja etikoita myyvä tiski.

north market

columbus ohio

The Barrell and Bottle -olutkaupassa olisin helposti viettänyt useita tunteja.

north market

columbus ohio

Jeni’s Splendid Ice Creams

North Marketin jäätelötiskillä vasta vierähtikin tovi jos toinenkin! Jeni’s Splendid Ice Creams on Columbuksen kansallinen ylpeys, eikä ihme. Näin ihania jäätelömakuja en ole koskaan päässyt maistamaan. En ole makean ystävä, enkä himoitse jäätelöä noin niinkuin yleisellä tasolla … mutta jos makuna on pikkelöity mango, vuohenjuusto-kirsikka tai ruskistettu voi, olen myyty.

jeni's splendid ice creams

Downtown

Keskusta on muuten Columbuksessa aika tylsää aluetta. Toimistorakennuksia, hotelleja, ketjukahviloita… Kävelimme toki downtownin läpi, mutta suurin osa kaikesta kiinnostavasta löytyy kauempaa keskustasta. Kun Juuso asui kaupungissa, hänen suosimiaan alueita olivat mm. Short North, Olde Towne East ja German Village.

Columbus käy kuitenkin läpi huimaa muutoskautta, minkä näki kaupunkia täplittävistä rakennustyömaista. Moni ennen tuttu alue oli ehtinyt muutamassa vuodessa käymään läpi jo aikamoisen muodonmuutoksen ja gentrifikaation. Juuson vanhat kotikulmat Clintonvillessä olivat vielä kutakuinkin entisellään, tosin nouseva hintataso on silläkin alueella ajanut monet jo muualle.

columbus ohio

Dirty frank's

Dirty Frank’s

Jos joskus löydät itsesi Columbuksesta ja pyörit kuitenkin juuri downtownissa, ota suunnaksi Dirty Frank’s Hot Dog Palace. Voi hyvinkin olla, että ristin Columbuksen Cool-umbukseksi juurikin täällä – siistimpää hodariravintolaa kun saa ainakin minusta etsiä. Estetiikka sikseen, myös hodarit olivat Dirty Frank’sissa oivalliset! Kaiken saa halutessaan myös vege- tai vegaanisella nakilla.

Paikan ainoa negatiivinen puoli oli oikeastaan sen mittava lista. Miten voi ihminen ikinä päättää mitä täällä söisi tietäen, ettei voi käydä täällä päivittäin kunnes kaikki listalta on testattu? Kauheat paineet valita oikein 😀 Mutta otit mitä otit, älä jätä iki-ihania deluxe tater totseja tilaamatta!

dirty frank's

columbus ohio

Deluxe Tot-chos & hodari, joka saattoi olla Pittsburg Princess tai sitten ei. Valitseminen oli niin vaikeaa että en enää edes ole varma mitä valitsin!

columbus ohio

The Bottle Shop

columbus ohio

Seuraavaksi matkamme vei Victorian Village -alueella sijaitsevaan The Bottle Shop -olutkauppaan/cocktailbaariin. Estetiikka taas sikseen (IHANA sisustus!), tässä paikassa oli älyttömän hyvä olutlista. Putiikin puolellakin vierähti taas tovi. Maistelimme paikallisia oluita setin ja kun silmiini osui Dill Pickle Gose niin olihan sekin maistettava. Suolakurkkuolut oli niin hyvää että ostin sitä lopulta myös kotiinvietäväksi!

the bottle shop columbus

pickle gose

Lähiöelämää

The Bottle Shopin kaltaisia omaperäisiä ja hurmaavia baareja oli tosiaan tämä kaupunki täynnä. Vastapainoksi vierailimme toki myös muutamassa perinteikkäämmässä lähiöpubissa, joissa Juusokin aikoinaan istui. Clintonvillessä sijaitseva Bob’s Bar tituleera olevansa “The Cultural Hub Of The Midwest!” ja mikäs minä olen siihen vastaväittämään. Bob’s Bar erikoistuu oluisiin ympäri maailman ja mikäli mieleesi on ns. olutmaailmanmatkailu, saat baarista oman passin johon voit merkitä kaikki maat joissa olet “vieraillut”.

Toinen Clintonvillen helmi on O’Reilleys Pub. O’Reilleys on Juuson mukaan “oikea korttelipubi” – hyvässä ja pahassa. Paikka, joka on ollut sijoillaan ikuisuuden ja jossa käy asiakaskuntaa laidasta laitaan. Olin kuullut tästä baarista pitkät tarinat jo etukäteen ja erityisesti näissä jutuissa kiehtoi baarin listalta löytyvä legendaarinen pepper burger. Sen kuulemma tietää vielä seuraavanakin päivänä syöneensä, hehheh… Pakkohan se oli siis varoituksista huolimatta maistaa. Pepper burger on nimensä mukaisesti pippurinen, sillä pihvi on kauttaaltaan kuorrutettu pippurirouheella. Hyvää! Kuvat jäivät tästä episodista kuitenkin ottamatta. Alla siis tunnelmia vain Bob’s Barista.

Bob’s Bar

columbus ohio

White Castle

Sen verran huonoa on muuten niin kivasta kaupungista sanottava, että jalankulkijan kaupunki Columbus Ohio ei ole. Majoittajamme ajeluttivat meitä joka päivä ympäri kaupunkia ja oma roolini oli lähinnä istua takapenkillä ihmettelemässä mihin milloinkin olimme oikein menossa. Sen kerran kun jalkauduimme Juuson kanssa kampuksen alueelle, kaupungin julkisen liikenteen tila kävi nopeasti selväksi: bussiliikennettä toki on mutta sen verkosto on harva, vuoroväli pitkähkö ja pahimmassa tapauksessa bussi ei edes pysädy pysäkille (tai ehkä kyse oli vain siitä että juuri meitä ei haluttu kyytiin?).

Niinpä olen todella kiitollinen Juuson läheisille, jotka meitä kierrättivät autollaan kaikkialle. Lisäbonus autossa istuskeluun on nimittäin tietysti Drive-In visiitit! Moni tietääkin, että Columbus on olutkaupunki: Budweiser-oluen synnyinkoti. Täällä on kuitenkin ollut jo yli puoli vuosisataa myös Amerikan ensimmäisen hampurilaisketjun, vuonna 1921 perustetun White Castlen pääkonttori.

columbus ohio

white castle impossible slider

Impossible Slider

Ensikosketukseni tähän purilaisketjuun tapahtuikin juuri autokaistalla. White Castlen erikoisuus on sliderit, pikkuiset minikokoiset burgerit jotka litistetään lastalla paistaessa ja tarjotaan neliskulmikkaasta sämpylästä. Näitä pikkuisia burgereita myytiin aikoinaan viidellä sentillä 1940-luvulle asti ja hinta pysyi kymmenessä sentissä vielä vuosia sen jälkeen. Eivätpä ne paljoa maksaneet vieläkään…

White Castle on myös ensimmäinen paikka, jossa maistoin Suomen tänä vuonna vallannutta vegaanista feikkilihaa. Nämä erilaiset lihaa hyvin aidosti imitoivat kasviproteiinipihvit, kuten Beyond Meat, Incredible Burger ja Moving Mountains, eivät ehkä sovi parhaiten tällaiseen litistettävään smashburgeriin. Jos koko ihmeellisyyden juju on maun ohella pihvin mehukas ja punertava sisus, tuote on ehkä parempi litistelemättä? Eipä sillä, hyvin meille upposi se Impossible sliderkin.

columbus ohio

white castle

Pikavisiitti 50-luvulle…

Muinaisista hampurilaishalpuuksista todistaa Ohio History Center -museon sisältä löytyvä White Castle -seinä. Samaisessa museossa pääsee muuten myös aikahyppäämään 1950-luvulle astumalla sisään täysin sisustettuun 50-luvun asuntoon. Itseäni kiinnosti erityisesti keittiöstä löytyvä reseptikirja, josta kuvasin talteen useammankin sivun vastaisuuden varalle 😉 Museo oli kaikin puolin kiinnostava, suosittelen lämpimästi! Mikäli museot ovat muutenkin juttusi, käy ihmeessä myös kampukselta löytyvässä Wexner Center for the Artsissa.

…ja Etiopiaan.

Autoilevalle matkalaiselle suosittelen vielä visiittiä kauempaa lähiöistä löytyvään etiopialaiseen Addis ravintolaan. Cleveland Avenuelta Westbrookista löytyvä pikku ravintola oli yksi parhaista makuelämyksistäni Columbuksessa. Ruoka oli suorastaan niin hyvää, että rikon omaa kirjoittamatonta sääntöäni olla julkaisematta blogissani kuvia joita ei ole huolellisesti editoitu. Alla todellinen kännykkäräpsy, mutta muita kuvatodisteita ei valitettavasti ole.

Lähiöissä ympäriinsä ajalemisessa on puolensa – Addis niistä yksi, alapuolinen näky toinen. Täällä näkyy elämä.

columbus ohio

Seventh Son

Kuten jo aiemmin mainitsin, Columbus on olutkaupunki. Ei vain sen Budweiserin takia, vaan lukuisten kiinnostavien ja kokeellisten pienpanimoiden! Ykkösenä näistä Juuson entinen vakiopaikka Seventh Son Brewing jossa hän usein myös toimi DJ:nä. Juuson Suomeen muuttaessa tämä Italian Villagessa sijaitseva panimo oli vielä pieni ja yksikerroksinen. Nyt paikka on valtava ja levittyy kahteen kerrokseen. Panimolla menee selvästi siis hyvin eikä ihme, kaikki maistamani oli erinomaista ja tila upea.

Columbus ohio

seventh son

Lisää olutta!

Muitakin maltaan ja humalan lahjoja maailmalle Columbuksesta löytyy: Vitsikkäästi nimetty Hoof Hearted, The Land-Grant, The Wolf’s Ridge ja hapanoluisiin erikoistunut Pretentious Barrel House nimetäkseni muutaman. Siman ystävien kannattaa ehdottomasti suunnata Brother’s Drake meaderyyn. Ostimme sieltä mukaan kotiin älyttömän ihanan PB&J -siman (peanutbutter and jelly!).

Naapurikaupunki Athensin panimoita olen bongannut täältä koti-Suomestakin: Jackie O’s panimon tuotteita löytyy nimittäin Pien Bottle Shopista! Niin… ja löytyyhän Columbuksesta myös maailman ensimminen craft beer hotelli! Brewdogin The Doghouse ei valitettavasti ollut visiittimme aikana vielä avautunut, muuten olisin varmasti vaatinut yhtä yötä hotellissa vaikka kotimajoituksemme täydellinen olikin.

hoof hearted

columbus ohio

Hoof Hearted: tyylikäs meininki!

Hoof Hearted vet piste kotiin viimeistään tässä vaiheessa: televisiossa pyöri Hot Tub Time Machine.

The Table

Viimeisenä iltanamme istuimme vähän fiinimpään pöytään. Short North alueelta löytyvä The Table on sisustettu nimensämukaisesti uniikeilla pöydillä. Ruokalistalta löytyy lähiruokaa ja farm to table -ideologiaan perustuvia jaettavia annoksia. Täällä syömäni bruschetat, täydellisesti paistetut kampasimpukat ja katkaravut olivat erinomaisia, mutta erityisesti mieleeni jäi paikan dirty martini. Kun sanoin pitäväni martinistani erityisen likaisena, sain todellakin sitä mitä tilasin. Kun baarimestari katsoi juoman olevan tarpeeksi likainen, hän laittoi sekaan vielä kerran kiellon päälle oliivilientä. Ah, parasta ikinä!

Siinä se ilta sitten kuluikin: Juuso soitteli levyjä ja minä istuin baaritiskillä. Ei hullumpi tapa viettää viimeistä iltaa Cool-umbuksessa!

the table columbus

columbus ohio

the table columbus ohio

The Table

UKKELI maailmalla

Very dirty martini

Viimeinen vinkki!

Mikäli olet Juuson kaltainen levyjen keräilijä, vinkataanpa vielä Juuson rakkain levykauppa maailmassa: Used Kids Records. Veikkaisin että kaikista vierailemistamme paikoista tämä on se Juusolle tärkein, joten on vain oikein mainita se tässä jutussa vaikka ruokablogia kirjoitankin.

used kids records

Hei hei Columbus Ohio.

Ikävä jäi! Alapuoliset kuvat otti Juuson sydänystävä ja toinen majoittajistamme Ryan. Mikäli jäit vielä epäilemään Columbuksen cooliutta, suosittelen kurkistamaan Ryanin Instagramiin – Ryan dokumentoi lukuisilla kameroillaan paikallista elämää taltioiden tilanteita, ihmisiä ja paikkoja erehtymättömällä tyylillä. Ikävä jäi häntä ja kaikkia muita Juuson rakkaita kohtaan, joita vierailullamme tapasin. Mitäpä on cooleinkaan kaupunki ilman ihmisiä?

98 views