Uunifetaparsa + lohi = arjen pelastaja

by Juulia 0 Comments
Uunifetaparsa + lohi = arjen pelastaja

uunifetaparsaUunifetaparsa + lohi = ♥♥♥

Uunifeta!

Muistan, kun vuosi sitten melko skeptisenä testasin Liemessä -blogin Jennin uunifetapastaa. Olen fetan suhteen melkoisen nirso enkä osta fetaa kotiin usein saatikka syö sitä juuri ravintoloissakaan… tai siis, en ennen tätä kokeilua! Uunissa pehmentynyt ja pinnaltaan ruskistunut feta on nimittäin yllättävän ihanaa. Ei mikään ihme, että uunifetapasta valloitti hurjalla vauhdilla koko Suomen: se on helppoa, nopeaa ja tolkuttoman maukasta ja kuinka ollakaan, se jäi saman tien arkiruokien repertuaariin niin täällä meillä kuin monella muullakin.

Sittemmin uunifeta sai tässä keittiössä kaverikseen myös paahdettuja viinirypäleitä (toimii!), joten kun Jenni postasi taannoin uusimman versionsa teemasta, oli uunifetaparsa otettava testiin sekin. Rakastan paahdettua parsaa ja näköjään rakastan uunifetaa, joten Jennin uusi resepti oli jo ennen kokeilua varma voittaja!

uunifetaparsa

Jennin simppelin, vain parsaa, fetaa ja sitruunaa sisältävän version sijasta lykkäsin kerran pannulle myös lohta, reilusti yrttejä, valkosipulia sekä sipulia. En vieläkään ihan teidä miksi – en nimittäin ole koskaan ollut myöskään uunilohen suuri ystävä! Kyseisenä päivänä taisi vain olla hurja nälkä ja talosta löytyi poikkeuksellisesti lohta… Mutta onneksi niin!

Lohella rikastettu uunifetaparsa jäi ensi kokeilusta hyvin aktiiviseen käyttöön ja meillä on syöty sitä hieman erilaisina versioina viimeisen parin kuukauden ajan lähes viikottain. Reilun kahden kuukauden kestäneen etätyöjakson aikana oli nimittäin jatkuvasti sekä aika että energia kortilla ja tämä yhden pannun ihme on sekä nopea, ruokaisa että mielialaa nostattavan herkullinen ruoka! Sen kun latoo vuokaan parsat, sitruunaviipaleet sekä paloitellun lohen ja murentaa fetan päälle. Reilu 20 minuuttia myöhemmin herkullinen ateria on valmis!

uunifetaparsa

One pan wonder

Tämä ruoka on siis tosiaan todellinen “one pan wonder” eli yhden pannun ihme. Uunini lämpenee niin nopeasti, että kun napsautan sen päälle ja aloitan pilkkomaan raaka-aineita, on uuni valmis samalla kuin vuokakin. 20 minuuttia 200 asteisessa uunissa on yleensä riittänyt sille, että parsa on napakan kypsää sekä sieltä täältä ihanan paahtunutta ja lohi kypsää mutta vielä sisältä mehevää. Lohen valmistaminen uunissa on aina ollut mielestäni jotenkin hullua, kun pannulla paistaessa kypsyyttä voi tarkkailla helpommin. Kuivaksi ja ylikypsäksi paistettu lohi on masentavaa! Paksut palat paistuvat uunissa kuitenkin tässä ajassa ihan passelisti, varsinkin jos paistan palat nahkapuoli ylöspäin, jolloin lohi ikäänkuin “höyrystyy” nahkansa alla meheväksi.

Jos olen oikein viitseliäs (mitä en tuon etätyöjakson aikana todellakaan useimmitten ollut), leikkaan lohen ohuen vastapuolen omiksi paloikseen ja lisään nämä ohuemmat palat vuokaan vasta puolivälissä paistoa. Näin ohuemmat osat lohesta eivät ehdi kuivahtamaan!

Raaka-aineiden ja niiden vuokaan asettelun suhteen olen toiminut hyvinkin vaihtelevasti: välillä laitan lohen vuokaan nahkapuoli alaspäin ja valelen pinnan oliiviöljyllä, yrteillä, mausteilla ja siirapilla, välillä taas nahkapuoli ylöspäin jolloin nahka rapeutuu rouskuvaksi raksuksi. Välillä olen lisännyt vuokaan reilusti sattumia: tomaatteja, herkkusieniä, sipulia, voipapuja, kikherneitä… välillä vähemmän. Välillä murennan fetan parsan päälle, välillä lohen päälle – ja välillä feta on jäänyt kyydistä pois kokonaan. Se mitä vuokaan kuitenkin on päätynyt aina, on vihreää parsaa ja lohta, valkosipulia, sitruunaa, oliiviöljyä ja agavesiirappia.

Uunifetaparsa & lohi

2:lle

1 nippu vihreää parsaa

+/- 300 g ruodotonta nahallista lohifilettä (nälkätilanteen mukaan!)

200g laadukasta kreikkalaista fetaa

1 hyvin pesty luomusitruuna

3-4 rkl oliiviöljyä

3-4 valkosipulin kynttä

n. 1 rkl agavesiirappia tai juoksevaa hunajaa tms.

ripaus suolaa ja maun mukaan vastarouhittua mustapippuria

Vaihtelua halutessasi:

tuoretta tai kuivattua rosmariinia ja/tai timjamia

chilihiutaleita

kourallinen kirsikkatomaatteja ja/tai herkkusieniä ja/tai oliiveja

salottisipulia / nippusipulia / kevätsipulia

purkillinen voipapuja tai kikherneitä

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Paloittele lohi annospaloiksi (leikkaa halutessasi ohuet vatsapalat omiksi paloikseen ja ota ne sivuun lisätäksesi ne pannuun vasta paistamisen puolivälissä). Pese parsat ja napsi niiden tyvestä puumainen osa pois. Pätki parsa halutessasi kahteen osaan. Pese ja viipaloi sitruuna muutaman millin paksuisiksi siivuiksi, poista siemenet. Kuori ja viipaloi valkosipulin kynnet.

Lado parsat uunivuokaan ja nostele lohi nahka ylös- tai alaspäin parsan viereen tai päälle. Murustele feta vuokaan joko lohen tai parsan tai kummankin päälle. Mikäli vuokaan tulee enemmänkin sattumia – tomaattia, herkkusieniä, papuja, sipulia – puolita tomaatit ja herkkusienet, valuta pavut ja lohko/puolita sipulit. Nostele ne vuokaan ennen lohta, sitruunaa ja fetaa. Kun feta, sitruuna ja lohi (varsinkin jos paistat sen nahkapuoli ylöspäin) ovat vuoassa päällimäisinä, ne rapsakoituvat uunissa koukuttavan ihaniksi!

Ripottele valkosipulinkynnet parsan, fetan ja lohen päälle ja asettele sitruunaviipaleet sinne tänne. (Jos lohi on nahkapuoli ylöspäin, laitan lohen yleensä lepäämään sitruuna- ja valkosipuliviipaleiden päälle). Valele kaiken päälle vielä reilusti oliiviöljyä ja hieman agavesiirappia tai hunajaa. Rouhi pinnalle mustapippuria ja mausta kaikki kevyesti suolalla sekä halutessasi tuoreilla tai kuivatuilla yrteillä.

uunilohi

Paista vuokaa 200 asteisen uunin keskitasolla noin 20 minuuttia. Jos olet ottanut lohen vatsapalat sivuun, lisää ne vuokaan noin puolivälissä paistoa. Kun itse käytän uunin kiertoilma-asetusta tämän ruuan kanssa, 20 minuuttia yleensä riittää siihen, että ruoka on kypsää ja sieltä täältä kullanväriseksi paahtunutta. Jos käytössäsi ei ole kiertoilmaa, paahtamista varten vuuan voi nostaa lopuksi uunin ylemmälle tasolle ja nostaa lämpöä lopussa 225 asteeseen – tai laittaa grillivastukset paistamisen loppuvaiheessa päälle. Varo kuitenkin ylikypsentämästä / käräyttämästä ruokaa!

Uunifetaparsa ja ihanan mehevä lohi on minusta loistava ateria ihan sellaisenaan, mutta toki kylkeen sopisi hyvin vaikkapa ihan perus vihersalaatti. Tarjoillessa silppuan monesti päälle sipulinvartta tai ruohosipulia, mutta muuten se on kuulkaas siinä: syömään vaan! Itse syön välillä rapeaksi paahtuneet ja kevyesti karamellisoituneet sitruunaviipaleetkin kuorineen päivineen, mutta jos sitruunaviipale on jäänyt vähän pehmeämmäksi, puserran siitä vain mehut annokselleni ja nostan viipaleet sitten syrjään.

uunifetaparsa

217 views

Parsa-perunasalaatti & hapankaalikastike

by Juulia 0 Comments
Parsa-perunasalaatti & hapankaalikastike
Tämä parsa-hapankaalikastike saa vinkeän makunsa valkosipulihapankaalista

parsa-perunasalaattiParsa-perunasalaatti & valkosipulihapankaalilla maustettu kastike

Perunasalaattisesonki

Vappuna se alkoi: perunasalaattisesonki. Vai alkoiko se sittenkin uutenavuotena? No… ainakin on varmaa, että juhannuksena se on jo vauhdissa! Jos ihan totta puhutaan, onko sellaista vuodenaikaa mihin perunasalaatti ei sopisi? Toki jos kyseessä on parsa-perunasalaatti, kausi osuu yhteen mitä ilmeisemmin parsasesongin kanssa.

Tykkään kovasti ns. kirkkaasta perunasalaatista, jossa kastike on sinapilla maustettu vinegrette, mutta välillä on minunkin saatava valkoista eli majoneesipohjaista perunasalaattia. Tämänpäiväinen parsa-perunasalaatti poikkeaa perus perunasalaatista siinä, että menin hetken mielijohteesta soseuttamaan jugurtilla keventämäni majoneesikastikkeen sekaan valkosipulihapankaalia!

parsa-perunasalaatti

Hapankaalikastike

Voin kiittää äitiäni addiktiosta Rasilaisen valkosipulihapankaaliin. Meillä oli sitä kotona aina ja vuorotellen kukin perheenjäsenistä hiipi verottamaan suoraan jääkaapista muutaman haarukallisen. Huomaan kuitenkin, että silloin kun hapankaalia ostan kotiin, käy välillä niin että ensi huuman jälkeen lähes tyhjä purkki saattaa unohtua kaapin nurkille. Sen vuoksi olen ottanut tavakseni piilottaa hapankaalin jämiä milloin mihinkin – mutta erityisesti salaatinkastikkeisiin! Tämän oivalluksen keksin muutama syksy takaperin ja kun lopputulos oli itselle erityisen mieleinen, on hapankaalilla ryyditetystä kastikkeesta tullut tähän köökkiin suorastaan tapa. Pieni määrä hapankaalia kastikkeeseen soseutettuna ei välttämättä suorainaisesti maistu ruuassa, mutta se tuo lopputulokseen hauskaa happamuutta ja fantsua funkkia (auts mikä ilmaus). Sekä tietysti fermentoidun ruuan maitohappobakteereja!

Valkosipulihapankaalikastikkeella ryyditetty parsa-perunasalaatti on minusta parhaimmillaan vetäydyttään ennen tarjoilua hetken jääkaapissa. Mutta niin on kyllä melkein mikä tahansa perunasalaatti!

Parsa-perunasalaatti & hapankaalikastike

500g vihreää parsaa

300g kiinteää perunaa

1 pieni nippusipuli varsineen

1½ dl kreikkalaista jogurttia

½ dl majoneesia

½ dl valkosipulihapankaalia

1 rkl kokojyväsinappia

2 rkl kapriksia

1-2 tl suolaan säilötyn sitruunan lientä tai hapankaalimehua tai puserrus sitruunaa

Maun mukaan suolaa ja vastarouhittua mustapippuria

Tarjoiluun:

ruohosipulia / sipulinvartta

vastarouhittua mustapippuria

Napsi parsoista kuivat tyvet pois taittamalla parsaa läheltä sen tyveä – se tuppaa napsahtamaan poikki kohdasta, josta kuiva tyvi alkaa. Keitä tai höyrytä sekä perunat että parsat erikseen napakan kypsiksi. Älä ylikypsennä! Parsa kannattaa huuhdella kylmässä vedessä kypsymisen pysäyttämiseksi heti, kun sen ottaa kattilasta. Anna parsojen ja perunoiden jäähtyä. Paloittele parsa muutaman sentin pituisiksi pätkiksi (säästä halutessasi nuput salaatin viimeistelyyn) ja kuutioi perunat hieman noppaa isommiksi paloiksi.

Tee kastike sillä välin kun perunat kypsyvät: mittaa majoneesi, jugurtti sekä hapankaali kulhoon ja soseuta tasaiseksi. Silppua kapris vähän pienemmäksi ja mausta kastike kapriksilla sekä ruokalusikallisella kokojyväsinappia. Lisää vielä muutama teelusikallinen hapankaalimehua tai suolaan säilöttyjen sitruunoiden lientä, mikäli sellaista kotoasi löytyy. Voit myös käyttää sitruunamehua. Sekoita hyvin ja mausta hapankaalikastike vastarouhitulla mustapippurilla sekä suolalla reilun suolaiseksi (kun kastikkeen sekoittaa parsaan ja perunaan suolaisuus miedontuu)!

Silppua pieni nippusipuli varsineen hienoksi. Sekoita perunat, parsat, sipuli sekä kastike varovasti nostellen tasalaatuiseksi ja nosta peitettynä kylmään tekeytymään ainakin tunniksi. Tarjoile parsa-perunasalaatti ruohosipulisilpun tai silputun sipulinvarren kera – itse säästän mieluusti myös parsojen kauniit nuput salaatin koristeeksi. Ja koska olen vastarouhitun mustapippurin suurkuluttaja, rouhin pippuria vielä salaatin päällekin.

hapankaalikastike

parsa-perunasalaatti

212 views

Herne orzotto

by Juulia 0 Comments
Herne orzotto
Herne orzotto on orzo pastasta tehty risotto. Tämä orzotto sisältää minttua, fenkolia, herneitä ja pekonia!

Orzotto = orzo -pastasta valmistettu risotto

Orzotto?

Orzotto. Mikä ihmeen orzotto? No orzosta valmistettu “risotto” tietysti! Tai ainakin näin olen itse kutsunut tätä orzo -nimisestä jyvänmuotoisesta pastasta risoton tapaan valmistamaani ruokaa aina. Juuri korvanappiini saamani tiedon mukaan (lue: guuglasin sanan juuri) orzotto tarkoittaa kuitenkin itseasiassa italiassa ohrattoa eli ohranjyvistä valmistettua “risottoa”. Orzo = ohra, jonka mukaan jyvän muotoinen pasta orzo – toiselta nimeltään risoni – on siis saanut nimensä.

Mutta kun samalla guuglauksella selvisi, että moni muukin käyttää orzotto -sanaa samaan tapaan kuin minä, voidaan varmaan jättää nämä semanttiset pohdinnot tähän ja jatkaa vaan pokkana reseptin pariin.

Pienellä lautasella orzo, joka on siis tässä jutussa jyväpastaa, ei ohraa!

orzo risotto

En edes muista ihan tarkalleen milloin ensimmäisen kerran törmäsin orzoon, mutta siitä on KAUAN. Siis ainakin 20 vuotta. Sinänsä myös hauskaa, että tämä Abez-nimisen valmistajan orzopaketti löytyy kaupan hyllyiltä edelleen mielestäni aivan saman näköisenä kuin silloin kauan sitten! Vaikka välillä olen unohtanut koko orzon vuosiksi, aina kun tuo paketti osuu kaupassa silmiini, se on yleensä tarttunut mukaan.

Orzo sopii mielestäni super hyvin liemimäisiin keittoihin tuomaan ruokaisuutta, mutta käytän sitä myös muhennoksissa (esim. tämä sitruunainen kikherne-orzopata jota meillä on syöty viime kuukasina useaan otteeseen). Ykköskäyttökohde orzolle on kuitenkin edelleen se sama kuin silloin +/- 20 vuotta sitten, eli orzotto. En ole koskaan ollut maailman suurin risoton ystävä – shokeeraavaa, tiedän – mutta orzosta valmistettua risottoa sen sijaan RAKASTAN.

orzotto

Tämä keväinen orzotto herneillä, fenkolilla ja mintulla on resepti, jota olen hieman eri variaatioin valmistanut niin pitkään kuin olen orzolla kokannut. Kasvissyöjävuosina siihen ei tietenkään tullut pekonia ja pekonin voi nytkin halutessaan jättää pois tai vaihtaa esim. pieneksi kuutioiksi leikattuun savutofuun 🙂

Käytän tässä ruuassa mielelläni joko kuivaa sherryä tai vaaleaa vermuttia, mutta yhtä hyvin makua tuovaksi nesteeksi sopii kuiva omenasiideri sekä kuiva valkoviini. Kesällä pakasteherneet vaihtuvat tietysti myös tuoreisiin herneisiin!

Herne orzotto

1 rkl oliiviöljyä

100 g luomupekonia

1 pieni salottisipuli

1 yksikyntinen / 3-4 valkosipulin kynttä

puolikas fenkoli (n. 130g)

3 rkl vaaleaa vermuttia tai kuivaa sherryä

200g (pakaste)herneitä

kourallinen minttua ja persiljaa

yhden sitruunan mehu

200 g orzo -pastaa

6-7 dl vettä / kasvislientä

suolaa, vastarouhittua mustapippuria

parmesaania

Sulata 200 g pakasteherneitä ja jaa ne kahteen osaan. Soseuta puolet herneistä yhden sitruunan mehun, persiljan ja mintun kera (yrttejä voi käyttää sen verran mistä pitää ja persiljasta käytän itse varretkin). Lisää tarvittaessa tilkka vettä jotta saat aikaan tasaisen soseen.

Silppua fenkoli, salottisipuli sekä valkosipuli. Pilko pekoni kuutioiksi. Lorauta pinnoitetun kasarin pohjalle oliiviöljyä ja paista pekonia keskilämmöllä hetki, niin että sen rasva alkaa irtoamaan pannulle. Lisää sekaan sipuli, valkosipuli sekä fenkoli ja jatka paistamista, kunnes sipuli on läpikuultavaa. Älä kuitenkaan ruskista! Kuumenna samalla vesi/kasvisliemi.

Lisää kasariin 200g orzo -pastaa ja sekoita kaikki hyvin sekaisin. Rouhi kattilaan hieman mustapippuria ja lisää loraus kuivaa sherryä tai vaaleaa vermuttia edelleen sekoitellen. Lisää kasariin sitten 2 dl vettä/lientä ja sekoittele, kunnes neste on lähes kokonaan imeytynyt. Lisää silloin seuraavat 2 dl nestettä ja sekoittele taas, kunnes neste on lähes imeytynyt. Lisää vielä 2-3 desiä nestettä ja keittele seosta miedosti pulputellen ja välillä sekoitellen, kunnes pasta on juuri ja juuri kypsää ja neste on lähes kokonaan imeytynyt. Lisää kasariin silloin vielä sekä herneet että hernesose ja kuumenna. Mausta ruoka tarpeen ja maun mukaan suolalla ja raasta sekaan muutama ruokalusikallinen parmesaania. Ohenna tarvittaessa vielä tilkalla vettä/kasvislientä.

Tarjoile herne orzotto parmesaanilastujen ja tuoreen mintun ja/tai persiljan kera heti sen valmistuttua!

orzotto

102 views

Hapanjuurisima kolmeen makuun

Hapanjuurisima kolmeen makuun
Hapanjuurisima - sima onnistuu hyvin myös hapanjuurella!

hapanjuurisimaHapanjuurisima: ei vain vappuun!

Hapanjuurisima!

Vappu meni jo, mutta simakausi sen kun jatkuu! En itseasiassa ole tehnyt simaa aikuisiällä koskaan ennen tätä kevättä, mutta nyt kun kerran aloitin, simaa on tehty jo useaan otteeseen. Innostus nimittäin syttyi, kun tajusin että simaa voi tehdä hiivan sijasta hapanjuurella! Olen viimeisen parin vuoden aikana uponnut pikkuhiljaa syvemmälle hapanjuurimaailmaan ja teen mielelläni kaiken minkä voin nykyään hapanjuurella. Niinpä esim. vappumunkitkin tehtiin tänä vuonna hiivan sijastasta suklaajuurella.

Siman valmistaminen hapanjuurella on käytännössä ihan sama juttu kuin siman valmistaminen hiivalla, hiiva vain korvataan hapanjuurella. Makuun hapanjuuri vaikuttaa minusta lähinnä siinä, ettei simassa maistu hiiva. Hapanjuurisima on myös valmistunut ainakin täällä meillä aika hurjalla vauhdilla: jokainen satsi jonka olemme tähän asti Juuson kanssa tehneet on valmistunut kahdessa vuorokaudessa! Parhaimmillaan sima on kuitenkin ollut 1-2 vuorokautta pullottamisesta eli vähän pidempään kylmässä tekeydyttyään.

hapanjuuri simaSima hapanjuurella vol 1: mausteena sitruunaa, hunajaa ja laventelia!

hapanjuurisimaSima hapanjuurella vol 2: kardemummaa, verigreippiä ja appelsiinia sekä vol 3: limettiä, chiliä ja inkivääriä

Testing testing

Ensimmäinen, vappuviikon alussa tulille laitettu hapanjuurisima sisälsi perinteisesti sitruunaa sekä hetken mielijohteesta ripauksen laventelia, ja jännittyneenä odotimme mitä siitä oikein tulisi. Olin varautunut siihen että jokin menisi pieleen, mutta sima olikin juomavalmista kahdessa vuorokaudessa ja uhkasi kadota kokonaan jo kauan ennen vappuaattoa. Ei siis muuta kuin lisää simaa tekeille!

Testailimme ensimmäisen satsin menestyksekkään valmistumisen innottamana seuraavien erien kanssa vähän kokeellisempia maustamistapoja. Yhteen satsiin tuli verigreippiä, appelsiinia, sitruunaa ja kardemummaa, toiseen taas chiliä, inkivääriä, sitruunaa sekä limettiä. Tähänastisista versioista omaan makuuni on eniten ollut tulinen ja ekstrakirpeä chili-inkiväärisima, mutta myös kardemumma-verigreippi-appelsiinisima oli lopulta ihanaa, kun se oli käynyt vähän pidempään ja sen suurin makeus oli laantunut (yhdessä vaiheessa se maistui lähinnä Jaffalle). Siman tekeminen osoittautui niin helpoksi ja palkitsevaksi puuhaksi, että ennustan meidän juovan simaa tästä eteenpäin aina inspiraation iskiessä ihan ympäri vuoden 🙂

sima hapanjuurella

sima hapanjuuri

Muutama käytännön juttu:

Chilin lisäämisestä simaan sen verran, että chilistä kannattaa ehdottomasti poistaa siemenet ja lisätä chili siman sekaan isoina paloina (mitä me emme siis tehneet, kuten kuvasta näkyy). Kun tulisuutta on simassa mielestäsi tarpeeksi, chili pitää poistaa… ja pikkuisten palojen onkiminen simapurkista on huomattavasti  hankalampaa kuin muutaman ison. Meillä chili ui simassa ehkä noin 4-6 tuntia (en valitettavasti ottanut aikaa), jolloin oli jo korkea aika kalastella chili purkista pois ettei maku olisi liiankin yty. Inkivääri sai sen sijaan olla siman seassa pullottamiseen asti.

Emme käyttäneet simassamme lainkaan valkoista sokeria vaan vain fariinisokeria sekä hunajaa. Hunajaa siksi, että historiaa rakastava mieheni tahtoi tehdä simaa edes osittain perinteiseen tapaan; fariinisokeria taas siksi että simaan tulee kivan paahteinen maku josta itse pidän, sekä tietysti aika tumma väri. Martat käyttävät perinteisen siman ohjeessaan sokeria 120-140g/l ja kutakuinkin samaan määrään osuu myös tämän ohjeen sokerimäärä, kun ynnää fariinisokerin ja hunajan. Sitruksia tässä ohjeessa on sen sijaan reilusti Marttojen perusreseptiä enemmän (Martat: 2 sitruunaa / 5 litraa vettä – tämä resepti: 3-4 sitruunaa / 3 litraa vettä), joten tästä simasta tulee todella sitruksista ja happamampaa kuin tuolla Marttojen ohjeella. Määrää voi toki säätää jokainen oman maun mukaan, vähempikin varmasti toimii.

Ja sitten vielä muutama sananen simaerän koosta: koska meillä on varsin pieni jääkaappi ja meitä on vain kaksi henkeä simaa juomassa, olemme tehneet simaa vain kolmen litran satsin kerrallaan. Se on ollut hyvä määrä meille: hapanjuurisima kuluu loppuun ennen kuin se käy yli ilman että sitä pitää suoranaisesti alkaa pakolla kittaamaan!

Ps. Vegaani voi vaihtaa ohjeen hunajan sokeriin tai vaikka vaahterasiirappiin.

Hapanjuurisima

Perusresepti:

300g fariinisokeria (tai puolet valkoista sokeria, puolet fariinisokeria – tai kuinka vain haluat)

3 rkl luomuhunajaa (n.100g)

3 litraa vettä

3-4 luomusitruunan mehu ja kuoret

½ tl aktiivista hapanjuurta

rusinoita

3 steriloitua litran pulloa

Pese sitruunat hyvin ja kuori sitruunan kuoren keltainen osa kuorimaveitsellä kolmen litran vetoiseen kulhoon. Kuumenna puolet vedestä ja liuota sokeri sekä hunaja siihen. Lisää sekaan loppu vesi ja kaada seos sitruunankuorien päälle. Kun neste on jäähtynyt hieman kädenlämpöistä haaleammaksi, purista sekaan vielä sitruunoiden mehu. Sekoita ja tarkista maku – lisää tarvittaessa vielä sitruunamehua, jos olet kirpeämmän ystävä! Muista kuitenkin, että siman makeus katoaa sitä mukaa kun sima käy, tässä vaiheessa se maistuu paljon makeammalle kuin lopuksi.

Sekoita simaan vielä aktiivinen hapanjuuri (varmista ettei sima ole liian kuumaa tai hapanjuuri saattaa kuolla – 27°C on hyvä ja turvallinen lämpötila juurelle!) ja jätä sima peitettynä huoneenlämpöön käynnistymään. Tähän menee kotisi lämpötilasta riippuen +/- vuorokausi – tiedät siman käynnistyneen kun sen pinnalla alkaa näkyä elämää: pieniä kuplia, jotka kertovat että käyminen on alkanut. Jos mitään ei meinaa tapahtua, kannattaa varmistaa että sima on tarpeeksi lämpimässä paikassa. Esim. säilytys lattialla jossa on lattialämmitys tai uunissa jossa on valo päällä voivat buustata siman käynnistymistä.

Pullotus

Kun hapanjuurisima on selvästi käynnistynyt, siivilöi ja pullota sima. Muista steriloida pullot hyvin, äläkä täytä pulloja aivan piripintaan. Lisää jokaiseen pulloon muutama rusina ja sulje korkit löyhästi. Kierrekorkin voi jättää kiertämättä lähellekään täysin kiinni ja patenttikorkinkin nostaa vain pullon suun päälle niin, että korkki peittää aukeaman muttei ole napsautettu kiinni. Anna pullojen seistä huoneenlämmössä vielä vuorokausi ja siirrä pullot sitten kylmään (tässä vaiheessa korkitkin voi jo sulkea).

Jos pullotat siman patenttikorkeilla varustettuihin pulloihin, muista avata korkit päivittäin, jottei pulloon keräänny niin paljon kaasua että se räjähtää. Tästä minulla ei ole omakohtaista kokemusta, mutta kaveripiirissä kyllä (kellekään ei onneksi käynyt mitään)! Niinpä me ollaan availtu kaikenlaisia korkkeja varmuuden varalta kerran päivässä, kun ensimmäisen erän ekaa pulloa avatessa puolet simasta kuohui pöydälle… parempi olla varuillaan kuin katua! Hapanjuurisima on valmista, kun rusinat nousevat pinnalle kellumaan ja sima kannattaa juoda ainakin minusta viiden-kuuden päivän sisällä sen tekemisestä.

appelsiinisimaIt’s alive!

Perinteisen sitruunaisen siman lisäksi testailimme tosiaan muutamaa muutakin maustamistapaa, jotka löydät tästä alta. Tähänastisella kokemuksella suosittelen, että simaa maistelee sekä mausteita siihen sekoitettaessa (aina puhtaalla lusikalla toki), että siman huoneenlämmössä ennen pullotusta tekeytyessä. Maistamisen mukaan mekin viilattiin eri raaka-aineiden määriä omaan makuun sopivaksi ja lisäsin esim. tuohon kardemumma-verigreippi-appelsiinisimaan vielä viimetipassa yhden sitruunan mehun, kun muuten makumaailma oli turhankin jaffamainen. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että makeus laantuu kun sima alkaa käymään, kun taas esim. kardemumma, chili ja inkivääri luovuttavat makua pikku hiljaa ja niiden maku voimistuu mitä pidempään ne siman seassa uiskentelevat!

Kardemumma-verigreippi-appelsiinisima

Käytä perusreseptissä sitruunan sijasta:

n. 10-15 kokonaista vihreää kardemummanpalkoa (riippuen kuinka vahvasti haluat kardemumman maistuvan)

3 luomuappelsiinin kuori ja mehu

3 verigreipin mehu

2 sitruunan mehu

Pese sitrukset hyvin. Kuori appelsiineista kuoren oranssi osa esim. kuorimaveitsellä ja purista hedelmistä mehu talteen.

Tee sima muuten perusohjeen mukaan, mutta mausta sima pelkkien sitruunoiden sijasta sitruunamehulla, appelsiinimehulla, appelsiinikuorella sekä verigreippimehulla ja lisää seokseen kokonaiset kardemummat sellaisenaan. Siivilöi ja pullota appelsiinisima rusinoiden kera vuorokauden kuluttua kuten perusohjeessa, ja nosta se kylmään vuorokausi pullottamisesta. Muista avata pullojen korkit kerran vuorokaudessa ettei kaasua keräänny pulloon niin paljon että se poksahtaa rikki! Sima on valmista, kun rusinat nousevat sen pintaan.

Chili-limetti-inkiväärisima:

Käytä perusreseptissä sitruunan sijasta:

5-6 luomulimetin mehu ja kuori

2 luomusitruunan mehu ja kuori

1-2 peukalon verran inkivääriä (riippuen kuinka inkivääristä simasta haluat)

1 mieto chili viipaleina, ei siemeniä

Pese sitrukset, inkivääri ja chili hyvin. Poista chilistä siemenet ja leikkaa se muutamaan osaan. Viipaloi inkivääri parin millin siivuiksi (inkivääriä ei tarvitse kuoria kunhan se on pesty hyvin). Kuori muutamasta limetistä ja sitruunoista kuoren keltainen/vihreä osa esim. kuorimaveitsellä ja purista hedelmistä mehu talteen.

Tee sima muuten perusohjeen mukaan, mutta mausta sima pelkkien sitruunoiden sijasta sitruunan sekä limetin mehuilla ja kuorilla sekä chilillä ja inkiväärillä. Maistele simaa maustamisen jälkeen tunnin välein ja poista chili, kun maussa on sopivasti potkua. Siivilöi ja pullota inkiväärisima rusinoiden kera vuorokauden kuluttua kuten perusohjeessa, nosta kylmään vuorokausi pullottamisesta. Muista avata pullojen korkit kerran vuorokaudessa ettei kaasua keräänny pulloon niin paljon että se poksahtaa rikki! Sima on valmista, kun rusinat nousevat sen pintaan.

hapanjuurisima

298 views