Muikku – savumuikku – savumuikkupizza!

Muikku – savumuikku – savumuikkupizza!

savumuikkupizzaSavumuikkupizza

Sano muikku!

…tai siis savumuikku! Ai että! Miten jokin voikin olla niin hyvää? Parhaimpiahan ne ovat tietysti lapsuusmuistoissa, ukin vastasavustamina ja vielä kuumina, täydellisenä kesäpäivänä, rakkaan järven rannalla… Yllättävän hyviä ovat onneksi myös öljyyn säilötyt savumuikut.

Meillä purkkimuikkuja on syöty jo pitkään joulupöydässä ja näin oli myös viime jouluna. Koska jouluaaton ateria nautittiin tänä vuonna meidän pöydässämme, purkki oli iso ja syöjiä oli vain viisi, jäi kaappiini joulun yli reilusti savumuikkuja! Niistäpä kuulkaa riittii iloa vielä pitkään joulun jälkeen.

savumuikkupizzaMitä olisi elämä ilman satunnaista pientä keltuaispornoa?

Joulun kalapöydän rääppiäisistä löytyi myös pottuja, lohenmätiä sekä ranskankermaa, joten eipä aikaakaan kun mieleeni juolahti tehtä rääppiäisistä valkoista pizzaa: savumuikkupizza, tadaa!

Olen testannut viime aikoina erilaisia hapanjuuritaikinoita pizzapohjana ja tällä kertaa käytössä oli Juurella leivottu -blogin hapanjuuritaikina, joka sai köllötellä jääkaapissa neljä vuorokautta ennen käyttöään. Törkeän hyvä pohja! Jos siis käytössäsi on hapanjuurta, suosittelen vahvasti tekemään pohjan sillä. Reseptiä ei täällä ole tänään kuitenkaan jaossa, kun niin moni loistava resepti maailmasta jo löytyy – esim. tuo edellä linkkaamani 🙂

Moni pitkään kylmälevossa viettävä hapanjuuripizzataikina on muuten ollut ainakin itselleni siitä jännä, että sille tuntuu todellakin tapahtuvan taikoja sen kolmannen jääkaapissa vietetyn vuorokauden jälkeen. Testattu on! Tein kerran ison hapanjuuripizzataikinamäärän ja paistoin siitä pizzan kahden, kolmen ja neljän päivän kuluttua taikinan tekemisestä. Ero oli päivittäin huomattava ja ehdottomasti paras pohja taikinasta syntyi uurikin neljän päivän jälkeen. Ainoa ikävämpi juttu tällaisessa pitkän kaavan pizzapohjassa on tietysti se, että kukapa osaa ennakoida neljä päivää etukäteen, milloin pizzanhimo iskee?

Savumuikkupizza

2:lle

1 annos pizzataikinaa (n. 250 g taikinapallo on meillä tällaisen kahden hengen pizzan koko)

n. 3-4 rkl ranskankermaa

1 tl raastettua sitruunankuorta

1 tl Dijon sinappia

1 kiinteä peruna

maun mukaan vastarouhittua mustapippuria

n. 1 rkl oliiviöljyä

1 pallo mozzarella di Bufalaa

n. 10-12 öljyyn säilöttyä pientä savumuikkua

Tarjoiluun:

2 kananmunaa

n. 50 g mätiä

2-3 rkl ruohosipulia

sitruunamehua

Sekoita ranskankermaan sitruunankuori, mustapippuri sekä Dijon-sinappi. Muotoile pizzataikina varovasti haluamaasi muotoon. Levitä ranskankermaseos pohjalle ja siivuta päälle peruna hyvin hyvin ohuina lastuina. Mandoliini on tässä hommassa oivallinen apuväline 🙂 Valele perunalle hieman oliiviöljyä ja revi vielä mozzarella perunan päälle.

Paista pohjaa n. 240 asteisessa uunissa keskitasolla 8-10 minuuttia, tai kunnes pizzapohja on saanut reunoilleen vähän väriä ja peruna on kypsynyt. Lisää pizzan päälle savumuikut ja paista vielä viitisen minuuttia, tai kunnes pizza on kauttaaltaan kauniin ruskistunut ja juusto rapsakkaa.

Ennen uunia…

…Uunin jälkeen.

Sillä välin kun pizza on uunissa, valmista uppomunat. Keitä munat yksitellen syvässä vedessä, joka on maustettu reippaasti etikalla (noin ½ dl väkiviinaetikkaa per vesilitra). Kun vesi kiehuu kevyesti poreillen, pyöräytä siihen kauhalla pyörre ja riko muna varovasti kulhoon, josta voit laskea sen veteen. Itse tykkään keittää uppomunia 3-4 minuuttia jotta niissä on sellainen iiiihanan valuva keltuainen!

Viimeistele savumuikkupizza uppomunilla, reilulla määrällä silputtua tilliä sekä mätinokareilla. Viimeisen silauksen pizza saa pienestä määrästä sitruunamehua. Voit joko puristaa itse sitruunaa pizzalle ennen tarjoilua, tai tarjoilla pizzan sitruunalohkojen kera. Nauti kuumana!

savumuikkupizza

savumuikkupizza

68 views

Sitrussesongin vegaaninen gin sour

by Juulia 0 Comments
Sitrussesongin vegaaninen gin sour

veriappelsiini sour

 Vegaaninen sour?

Tänään seikkaillaan taas cocktailien maailmassa! Päivän aiheena on yksi lemppareistani, gin sour. Tämä perinteisesti kananmunan valkuaisen kanssa kermaisen vaahtoavaksi ravistettu, ihanan kirpakka, raikas ja aromaattinen juoma on ollut suosikkejani jo pitkään ja se on helppo valmistaa myös kotibaarissa. Mutta mitä tehdä niille keltuaisille, jotka jäävät drinkkihommista yli? Ei niitä kaikkia aina jaksa esim. graavata (yksittäisiä keltuaisia varsinkaan) ja vaikka rakastan kananmunassa nimenomaan keltuaista, ei sitä aina tee mieli syödä juuri silloin kun se cocktail on kätösissä. Tiedän, first world problems…mutta ongelma joka tapauksessa! (Arvatkaa vaan onko sama ongelma kätösissä käänteisenä silloin, kun varta vasten tahtoo käyttää vain keltuaisia – jonkinlainen mielitekojen synkronointi olisi näissä munajutuissa kyllä tarpeen!)

Ilahduinkin kovasti, kun sain ensimmäisen kerran kätösiini vegaanisen gin sourini ja oivalsin, että gin sour -hommista voikin jättää kananmunan kokonaan pois ilman, että maku siitä kärsii. Minulla ei ole tuon keltuaispulman lisäksi ongelmaa kananmunan käyttämisen suhteen, mutta monella ehkä on (raa’an valkuaisen käyttäminen voi epäilyttää, voi olla allerginen munalle ja vegaanille kananmuna on tietysti ehdoton ei). Mikäpä siis sen mukavampaa kuin tietää, että on olemassa vaihtoehtoja!

 

veriappelsiiniVeriappelsiinisesonki ♥

veriappelsiini

Vegaaninen gin sour ei edes vaadi sen kummempia ihmeaineita. Tarvitset vain sitrushedelmiä (makuusi sopivan yhdistelmän veriappelsiinia tai verigreippiä sekä sitruunaa/limettiä), jonkinlaista siirappia (siirapiksi keitetty 50/50 vesi + sokeri aka “simple syrup” on perinteinen, mutta itse käytän fiiliksen mukaan myös agave- ja vaahterasiirappia cocktaileissa), giniä, sekä säilykekikhernepurkin lientä. Jep, juurikin sitä minkä moni on ehkä tottunut kaatamaan kikherneitä käyttäessään mäkeen.

Kikhernepurkin liemi eli aquafaba korvaa siis kananmunan valkuaisen. Niin hullulta kuin se ehkä kuullostaakin, ei sitä kikhernepurkin lientä siinä lopputuloksessa kuitenkaan maista! Niinpä tässä kotibaarissa on sheikattu tätä nykyä vallan vegaanisia soureja. Mikä parasta: drinkkihommista ylijääneille kikherneille löytyy tässä köökissä huomattavasti enemmän käyttökohteita kuin yhdelle yksinäiselle keltuaiselle.

Vegaaninen gin sour

1:lle

40 ml sitrusmehua (itse laitan n. 25ml veriappelsiini- tai greippimehua + 15 ml sitruunamehua)

40 ml giniä (maun mukaan joko kukkaisaa tai parfyymistä tai mausteista tai havuisen yrttistä… tai itse maustettua!)

20 ml säilykekikherneiden lientä eli aquafabaa

10 ml sokerisiirappia/vaahterasiirappia/agavesiirappia…

reilusti jäitä + shaker tai tiiviskantinen hillopurkki

Mittaa shakeriin (tai hillopurkkiin) mehu, gini ja siirappi, sekoita ja maista. Jos juomassa on hyvä happaman ja makean balanssi, lisää sekaan kikhernepurkin liemi. Jos ei, lisää tarpeen mukaan muutama millilitra siirappia / sitruunaa / veriappelsiinimehua ja lisää aquafaba sitten. Sulje shaker tai hillopurkki ja ravistele seosta kymmenisen sekuntia (tämä ns. kuivasheikkaaminen ilman jäitä saa tämän jutun mukaan vaahdon muodostumisen hyvin alkuun). Lataa perään sitten reilusti jäitä ja sulje shaker (tai purkki) ja ravistele uudelleen reippaasti n. 30 sekuntia. Varo jäädyttämästä näppejäsi, mikäli käytät metallista shakeria 😀 Siivilöi gin sour lasiin ja tarjoile heti.

Jos haluat juomasta ekstravaahtoisan, voit kaadella siivilöityä juomaa ees taas shakerin osasta toiseen niin korkealta kuin uskallat – silleen Tom Cruise Cocktailissa -tyyliin 😀 Kun show on ohi (tai kun kädet väsyvät), kaada juoma cocktaillasiin ja nauti!

vegaaninen gin sour

Ps. Vaahtokerros erottuu pikkuhiljaa enemmän, kun malttaa odottaa hetken.

Pps. Mikäli et vielä tiennyt, niin tuo sama kikherneiden säilöntäliemi aquafaba on myös loistava raaka-aine vegaaniseen majoneesiin, marenkeihin, lettuihin, vaahtokarkkeihin, leivontaan…

veriappelsiini

96 views

Suolainen sweetie salaatti

by Juulia 2 Comments
Suolainen sweetie salaatti

sweetie salaatti

Sweetie!

Kaupassa tuli vastaan sweetie. Sellainen heleän vihreä, appelsiinin kokoluokkaa mutta greippiä muodoltaan muistuttava hedelmä, joka suorastaan kiljuu tulla kannetuksi kotiin. Rakastan greippiä ja pomeloa joten kun kotona asiaa hieman tutkiskeltuani selvisi, että sweetie on niiden risteytys, tuntui siltä kuin olisi voittanut lotossa 😀

Sweetie on maultaan reilusti greippiä makeampi mutta myös mehukkaampi ja intensiivisempi kuin miedon raikas pomelo. Pomelo on suurta herkkuani, mutta se on niin valtavan kokoinen, etten aina jaksa käsitellä koko hedelmää kerralla ja pahimmassa tapauksessa puolikas pomelo unohtuu jääkaappiin odottelemaan käsittelyään liiankin pitkäksi aikaa. Sweetie täyttääkin tarpeen, jota en tiennyt edes omaavani: pienen pomelonnälän!

sweetie

Sweetie on varsinkin sesongin alussa kuoreltaan kauniin vihreä, mutta mikäli vastaan tulisi kellertävämpi yksilö, ei siinäkään ole mitään vikaa. Satokausikalenterin mukaan kuori kellertyy kauden edetessä mutta kuoren väri ei vaikuta hedelmän makuun mitenkään.

Itse tykkään käsitellä sweetien samoin kuin greipinkin: leikkaan terävällä veitsellä hedelmän kummankin päädyn irti hedelmälihan syvyydeltä ja poistan sitten kuoren hedelmälihaa myöten kauttaaltaan. Paljastuneista segmenteistä saa hedelmälihan irroitelultua terävällä veitsellä kutakuinkin näppärästi, vaikka aikaahan tähän puuhaan tietysti vähän menee. Mitä tulee taas tuohon ihanaan sitrusten jättiläiseen, pomeloon, tästä videosta löytyy kätevät ohjeet sen kuorimiselle ja käsittelemiselle kalvottomaksi 🙂

sweetie greippi

sweetie hedelmä

Tein viimeviikolla eräänä päivänä pieneksi välipalaksi suolaisen salaatin sweetiestä thaimaalaisen pomelosalaatin (yam som-o) tyyliin – maustoin kalvottomat sweetielohkot ja lohkotun kurkunpätkän yksinkertaisesti tuoreilla yrteillä, chilillä, valkosipulilla, inkiväärillä, sipulilla ja kalakastikkeella. Lorautin mukaan pienen määrän agavesiirappia tuomaan annokseen makeutta ja kaivoin kaapista suolapähkinöitä tuomaan annokseen rapeutta. NIIN hyvää!

Ainoa mikä jäi harmittamaan, oli ettei kotoa löytynyt tämän ruuan kokkailu- ja kuvauspäivänä paahdettuja kookoslastuja… ja olisihan tuo makeuskin kiva tuoda salaattiin autenttisemmin palmusokerilla. No, ens kerralla sitten!

Sweetiesalaatti

2:lle

2 sweetietä

puolikas kurkku

1 pieni salottisipuli tai punasipuli

1 kevätsipuli

pikkurillin pään kokoinen pätkä inkivääriä

pieni valkosipulinkynsi

ruukku korianteria

ruukku minttua

1 mieto punainen chili

1 dl suolapähkinöitä

1-2 tl kalakastiketta*

n. 1 rkl agavesiirappia**

1 rkl oliiviöljyä

(1-2 rkl paahdettuja kookoslastuja)

Sekoita pienen kulhon pohjalla öljy, siirappi, teelusikallinen kalakastiketta, kuorittu ja raastettu inkivääri sekä valkosipuli. Kuori sweetie terävällä veitsellä ja irroita sen hedelmäliha kalvoista kulhon päällä, niin että hedelmästä irtoava mehu tippuu kulhoon talteen. Sekoita kastike ja sweetie, suupalan kokoisiksi paloiksi lohkottu kurkku, ohuelti viipaloitu sipuli sekä viipaloitu kevätsipuli.

Poista chilistä siemenet ja tarkista sen tulisuus maistamalla. Hienonna chiliä sen verran, miten tulisesta pidät ja lisää vielä chilikin kulhoon. Sekoita hyvin ja tarkista maku. Lisää tarvittaessa kalakastiketta, muista kuitenkin että salaattiin tulee hieman suolaa vielä suolapähkinöistä. Itse pyrin siihen, että salaatissa on hyvä suolan, happamuuden ja makeuden tasapaino.

Lisää salaattiin lopuksi reilusti tuoretta korianteria ja minttua sekä suolapähkinöitä ja halutessasi hieman paahdettuja kookoslastuja. Tarjoile salaatti heti!

*Mikäli on tarve tehdä tämä salaatti vegaanisena, korvaa kalakastike vegaanisella kalakastikkeella tai mausta salaatti ihan vain suolalla.

**Agavesiirapin sijasta tässä toimii myös esim. vaahterasiirappi, muscavadosokeri ja tietysti autenttisin vaihtoehto, palmusokeri. Käytin itse agavea lähinnä siksi, että sitä täältä kotoa kokkailupäivänä löytyi 🙂

sweetie salaatti

sweetie salaatti

Ps. Ruokaisamman version tästä salaatista saa, kun keittää sekaan hieman riisinuudeleita ja paistaa salaatin kaveriksi esim. hieman savutofua. Myös katkaravut sopivat tähän makumaailmaan hyvin!

388 views

Veriappelsiinilla, kardemummalla ja kuivatuilla marjoilla maustettu gini

by Juulia 0 Comments
Veriappelsiinilla, kardemummalla ja kuivatuilla marjoilla maustettu gini

maustettu gini

Itse maustettu gini

Monikohan viettää parhaillaan tipatonta tammikuuta? No, minä ainakaan en. Itseasiassa, juttuluonnoksissani on tällä hetkellä poikkeuksellisen monta cocktailjuttua ja jostain syystä niitä syntyy kokoajan lisää. Liekö pohjalla alkusyksyn innostukseni itse maustettuun alkoholiin ja cocktail bittereihin, mutta cocktailshaker ei tosiaan ole juuri pölyyntynyt viimeisen puolen vuoden. Voi olla, että moni teistä lukijoista ei juuri nyt olisi niistä drinksuista niin kiinnostunut, mutta ei voi mitään, tuota juttusumaa on pikkuhiljaa alettava purkamaan, oli tammikuu tai ei. Tämäkin juttu on nimittäin muhinut tuolla luonnoksissa syyskuusta asti…

Maustoin tosiaan vodkaa bloody Mary -tyyliin jo alkusyksystä ja siinä samoihin aikoihin innostuin maustamaan muutakin: giniä ja viskiä. Tämänpäiväinen jutun aihe, itse maustettu gini taitaa kuitenkin olla kokeiluistani toistaiseksi hauskin, sillä gini sattuu olemaan lempi raaka-aineitani jos jonkinmoisille cocktaileille. Olettaen siis että kyseessä on hyvä gini … jos saatavilla on vain mitäänsanomatonta giniä, voiko siitä saada itse maustamalla vähän parempaa?

gin infuusio

Inspiraatio koko maustelemishommalle syntyi viime kesänä, kun kiertelimme Juuson kanssa kolmisen viikkoa Amerikan itärannikkoa. Reissun ensimmäinen etappi oli tämän ruokahullun vaatimukessta Portland Mainessa. Vietimme Portlandissa viisi päivää ja en liiottele kun sanon pillahtaneeni itkuun viimeisenä iltana tajutessani mitä kaikkea siellä jäi näkemättä, kokematta ja erityisesti syömättä.

Portland on UPEA paikka, eikä vain lukuisten pienpanimoidensa, hummereiden tai ostereiden takia, vaan myös siksi että maisemat täällä päin Amerikkaa ovat käsittämättömän kauniit, kaupunki on kävellen maailmaa mieluiten kokevalle sopivan kokoinen ja kaikenkaikkiaan sympaattinen.

vena's fizz houseVena’s Fizz House / Portland Maine

Vena’s Fizz House

Haaveilen edelleen rustaavani teille edes jonkinlaisen raportin kaikista kokemistamme Portlandin ravintoloista, baareista ja panimoista ja tavallaan panttasin mm. tätäkin juttua siksi, että olisin halunnut ensin julkaista tuon jutun. Koska se ei kuitenkaan ole vieläkään valmis edes aloitettu, on ehkä aika kohdata tosiasiat ja laittaa edes tämä juttu julki – inspiraation ginin maustamiselle sain nimittäin juurikin Portlandista. Kaupungissa aiemmin käynyt ystäväni Tiina vinkkasi minulle cocktail bittereihin, itse tehtyihin shrubeihin ja infuusiohin erikoistuneesta cocktailtarvikekaupasta/mocktail/cocktailbaarista nimeltä Vena’s Fizz House ja oi mikä kullanarvoinen vinkki tämä olikaan!

Ostin Vena’s Fizz Housesta kotiinvietäväksi paketin cocktail bittereitä, jolla olen matkasta lähtien leikkinyt keittiössä moneen otteeseen, mutta myös paikan ikioman maustamispurkin. Tämä “spirit infusion” -purnukka nimeltä Sea Rose, oli tosiaan varta vasten ginille suunniteltu ja se sisälsi ruusunnuppuja, kuivattuja omenia ja appelsiiniviipaleita, sekä ruokosokeripalaan tipautettua bitteriä. Valmistaminen oli helppoa – kaada sekaan gini, ravistele ja jätä maustumaan 5-7 päiväksi.

infused ginVena’s Fizz House infused gin -purkki, kaiken viinanmaustelemisinnostukseni alku ja juuri.

maustettu gini

Valmispurkista innostuneena selvittelin alkoholin maustamisasioita vähän enemmänkin ja pistin samantein maustumaan oman maustettu gini -versioni. Koska kuivatin viime talvena reiluin mitoin veriappelsiineja, käytin omassa seoksessani niitä. Lisäksi purkkiin sujahti muutama sokeripalaan tipautettu tippa reissulta tuotua hibiscus-laventeli-tammibitteriä (nimeltään “Bitterless Marriage”), kuivattuja marjoja, vihreää kardemummaa sekä muutaman rosépippurin.

Sen verran kokeilusta ja selvittelyistäni viisastuin, että osaan sanoa kaikille viinan maustamisesta kiinnostuneille tämän: maistele, maistele ja maistele. Kuivatut mausteet voi tipauttaa purkkiin kokonaisena tai hieman murskattuina ja riippuen kummin teet ja mistä mausteista on kyse, ne luovuttavat makua eri tahtiin. Jotkut mausteet tarvitsevat pidemmän aikaa, toiset ehdottomasti lyhyemmän aikaa ja niinpä omia sekoituksia luodessa on hyvä maistella tuotosta päivittäin. Jos joku mauste alkaa dominoimaan liikaa, on se aika poistaa seasta. Itseasiassa, helpointa olisi ehkä uuttaa jokainen mauste oomaan pieneen ginimääräänsä ja tehdä lopuksi kaikesta tasapainoinen seos … jos kotoa siis löytyy tilaa tusinalle pikku purnukkaa ja on tämätapaisista eksperimenteistä lähtökohtaisesti kiinnostunut 😀 Joka tapauksessa isoja määriä ei ainakaan kannata sokkona lähteä maustamaan ettei mene armas gini hukkaan!

Veriappelsiinilla, kardemummalla ja marjoilla maustettu gini

3 dl giniä*

3-4 kuivattua (veri)appelsiinisiivua

0,5 tl rosépippuria

8 vihreää kardemummapalkoa

1 rkl kuivattuja marjoja (esim. karpaloita, mustikoita, puolukoita)

2 sokeripalaa (+ 6-8 tippaa kukkaisaa cocktailbitteriä)

*maustamistarkoituksiin ei kannattaa missään nimessä käyttää ihania huippuginejä, mutta jättäisin myös sen valikoiman halvimman muovipulloon pakatun ginin väliin. Toisaalta, ne halvimmat ginit eivät tästä käsittelystä ainakaan voi pahentua!

Tipauta cocktailbitter sokeripaloihin (mikäli käytät sitä) ja lado sitten kaikki mausteet kolmen desin vetoiseen, puhtaaseen lasipurkkiin (steriloi purkki kansineen kiehauttamalla kuumassa vedessä). Kaada gini mausteiden päälle ja sulje kansi. Merkitse purkkiin maustamispäivämäärä sekä mausteiden määrä (mikäli teet oman mausteseoksen ja lopputulos on mielestäsi huippu ja tahdot saada sen aikaan toistamiseen tämä on suositeltavaa). Ravistele purkkia reippaasti ja laita se sitten viileään valolta suojattuun paikkaan. Ravistele giniä päivittäin ja tee makutesti – kun maku on mieluinen, siivilöi gini huolella esim kahvinsuodatinpussin läpi.

maustettu gin

gin infusionViikon maustumisen jälkeen Sea Rose -purkki ja oma viritelmäni näyttivät tältä.

Itse taisin uuttaa makua giniin lähemmäs viikon ja lopputulos oli lopulta varsinkin kardemumman ja rosépippurin osalta hieman liiankin intensiivinen, mutta se ei onneksi cocktailkäytössä varsinkaan joulun tienoilla juuri haitannut. Kuivamausteilla maustettu gini säilyy aikalailla siinä missä maustamatonkin, tosin eipä näin pieni satsi kauaa kaapissa ainakaan minulla pölyyntyisi muutenkaan.

Oma purkilliseni upposi meillä joulun aikana lämmittävän mausteisiin gin soureihin mutta hauskan twistin saa myös vanha kunnon G&T maustetusta ginistä! Vena’s Fizz Housen purkissa maustetun ginin annoin tietysti tuliaisena paikasta vinkanneelle Tiinalle 🙂

Ps. Lisää lukemista aiheesta löytyy esim. Serious Eatsin sivuilta: 5 common mistakes people make with DIY infusions sekä DIY vs. Buy: How to infuse spirits.

Pps. Hannan Soppa -blogissa on myös testailtu ginin maustamista!

54 views