Kirpeäntulinen veriappelsiinisalaatti + sitrusresepti x 18

by Juulia 1 Comment
Kirpeäntulinen veriappelsiinisalaatti + sitrusresepti x 18

veriappelsiinisalaattiSitrussesongin eka veriappelsiinisalaatti!

Sitrussesonki on täällä!

Tervetuloa veriappelsiini, verigreippi, sweetie, ugli, pomelo ja muut, teitä onkin jo odoteltu! Varsinkin veriappelsiineja… ♥ Alkavan sitrussesongin kunniaksi rykäisin koosteen kaikista blogini sitrusresepteistä. Vuosien varrella niitä on kertynyt vähän joka lähtöön! On salaattia, on pastaa, on puuroa, on cocktailia ja veriappelsiinilla maustettua giniäkin. Lisäksi koosteesta löytyy keinot pidentää sesonkia sekä kuivaamalla että suolaan säilömällä.

Toivottavasti koosteesta on teille yhtä paljon iloa kuin mitä näistä kaikista resepteistä on ollut vuosien varrella minulle. Jutun lopusta löytyy vielä yksi uusi resepti: ihanan kirpakka ja sopivan tulinen veriappelsiinisalaatti endiiveillä ja cashewpähkinöillä. Makumaailma on tässä veriappelsiinisalaatissa nyökkäys Japanin suuntaan; päälle ripotellaan aromikkaan tulista shichimi togarashia ja simppeli salaatinkastike on maustettu ärhäkänkirpeällä yuzukosholla. Molemmat ovat ihan lempimausteitani. Ilokseni olen bongannut kumpaakin viime aikoina aasialaisten ruokakauppojen lisäksi paremmin varustelluista isommista marketeista – suosittelen lämpimästi testaamaan näitä ihanuuksia, jos ja kun niitä tielle sattuu. Tämä salaatti on näiden mausteiden vuoksi minusta supernams!

veriappelsiini reseptiVeriappelsiini!

sweetieSweetie!!

Sitrussesongin reseptit × 18:

sitrus reseptiSuolainen sweetiesalaatti

verigreippi reseptiPunasikurisalaatti verigreipillä, avokadolla ja retiiseillä

suolaan säilötty sitruunaSuolaan säilötyt sitruunat ja veriappelsiinit ovat yksi keittiöni salaisista aseista!

Suolaan säilötyt sitruunat

Suosittelen lämpimästi tekemään tämän sitrussesongin aikana suolaan säilöttyjä sitruunoita ja/tai veriappelsiineja, sillä yhdestäkin purkillisesta riittää helposti iloa koko vuodeksi! Suolaan säilötyt sitruunat ovat keittiöni kulmakiviä ja upotan niitä ympäri vuoden niin salaatinkastikkeisiin, dippeihin ja marinadeihin, kuin piristeeksi muihinkin ruokiin. Myös suolaista säilöntälienät voi käyttää mausteena! Itse lorautan sitä mielelläni linssi- ja papupatoihin sekä erilaisiin keittoihin, kuten gazpachoihin sekä pinaattiseen linssikeittoon, mutta lorahtaapa tuota lientä välillä myös Bloody Maryyn.

veriappelsiinisalaattiVeriappelsiinisalaatti endiivillä, togarashilla ja yuzukosholla

Lopuksi vielä upouusi sitrussesongin resepti: kirpeäntulinen veriappelsiinisalaatti! Tämän kevyen alku- tai välipalan tekemisessä ei nokka kauaa tuhise.

Kirpeäntulinen veriappelsiinisalaatti:

2:lle

vegaaninen

2 veriappelsiinia

1 endiivi

kourallinen paahdettuja cashewpähkinöitä

Kastike:

1 rkl laadukasta neitsytoliiviöljyä

1 rkl veriappelsiinimehua

1 tl omenaviinietikkaa

1-2 tl agavesiirappia

½ tl yuzukoshoa

maun mukaan vastarouhittua mustapippuria + suolaa

Tarjoiluun:

maun mukaan shichimi togarashia

Leikka terävällä veitsellä veriappelsiinin kuori ja irti niin, että jäljelle jää vain hedelmäliha. Ota leikatessa kaikki appelsiinista tippuva mehu talteen, sillä tarvitset sitä ruokalusikallisen verran kastikkeeseen. Itse puristelen vielä kuoriin jääneestä hedelmälihastakin mehun talteen. Leikkaa kuoritut veriappelsiinit siivuiksi ja siivuta myös endiivi poikittain noin sentin levyisiksi suikaleiksi. Asettele veriappelsiini ja endiivi lautasille.

Sekoita veriappelsiinimehuun yuzukosho. Lisää seokseen sitten agavesiirappi, omenaviinietikka sekä öljy ja sekoita hyvin. Mausta kastike tarpeen mukaan suolaripauksella (yuzukosho on sen verran suolaista että riippuen miten suolaisesta tykkäät, tämä ei ehkä ole tarpeen) sekä vastarouhitulla mustapippurilla. Tarkista maku – lisää halutessasi makeutta, etikkaa tai yuzukoshoa. Valuta kastike salaatille ja viimeistele annokset kourallisella cashewpähkinöitä (jotka pehmentävät kivasti annoksen kirpakkuutta) sekä sichimi togarashilla.

Ps. Endiivin sijaan salaattiin voi käyttää esim. ohueksi viipaloitua fenkolia tai bok choyta. Lisää ruokaisuutta salaattiin saa paistamalla sekaan soijalorauksella maustettua savutofua. Kuoritut ja nopeasti kiehautetut edamamepavut toimisivat varmasti myös hyvin! Tosin jos raaka-ainemäärä kasvaa rajusti, kannattaa salaatinkastiketta ehkä tehdä jo tuplamäärä. Meillä syötiin tänään tällä salaatinkastikkeella maustettua veriappelsiini-kikherne-lehtikaalisalaattia paistetun halloumin kera!

veriappelsiinisalaatti

196 views

Rosmariinivedessä keitetyt mustasilmäpavut

Rosmariinivedessä keitetyt mustasilmäpavut
rosmariinivedessä keitetyt mustasilmäpavut

mustasilmäpavutKeitetyt mustasilmäpavut ♥

Kas. Kuivakaappia siivotessa kaapin perältä löytyi pussillinen mustasilmäpapuja! Papu kuin papu on hyvää keitettynä tai muhennoksena ja siksipä papuja on kaapissani aina. Mustasilmäpapuja en kuitenkaan edes muistanut ostaneeni 😀 Kun mieleeni ei tullut heti yhtään reseptiäkään varta vasten juuri mustasilmäpavuille, suuntasin uteliaana kaivelemaan nettiä. Mitä mustasilmäpavuista maailmalla oikein tehdään?

Hoppin’ John

Mustasilmäpavut ovat englanniksi herneitä – black eyed peas – ja guuglaillessani niitä kävi nopeasti ilmi, että niitä syödään varsinkin Yhdysvaltojen Etelävaltioissa.  Erityisesti silmiini osui ruokalaji nimeltä Hoppin’ John, jota syödään hyvän onnen toivossa uudenvuodenpäivänä ja joka sisältää mustasilmäpapuja, riisiä, sipulia sekä sianlihaa muodossa tai toisessa. Hoppin’ Johnin pääraaka-aine eli mustasilmäpavut symboloivat kolikkoja ja näin mustasilmäpapuja syömällä pyritään menestyksekkääseen uuteen vuoteen. Hoppin’ John sisältää myös erilaisia vihreitä lehtivihanneksia joiden väri puolestaan symboloi dollarinvihreää. Kun ruoka vielä tarjotaan kullankeltaisen maissileivän kera, edustaa tämä ruokalaji tosiaan silkkaa vaurautta!

Ruuan nimi myös muuttuu, mikäli sitä riittää vielä vuoden toisellekin päivälle. Skippin’ Jenny -nimellä vuoden toisena päivänä syödyt tähteet ne vasta todellista nuukailua ovatkin, joten syömällä mustasilmäpapuja vuoden kahtena ensimmäisenä päivänä vauraampi uusi vuosi pitäisi olla taattu 🙂

Penninvenytyspavut

Tiedä nyt sitten siitä vauraudesta, mutta papuja syömällä ei ainakaan pahasti pääse köyhtymään, se on varmaa! Meillä ei syöty mustasilmäpapuja uutenavuotena, mutta muuten niitä on nyt syöty niin tiuhaan että tuo kaapista kaivettu pakkaus on jo tyhjä. Papu kuin papu on kuivattuna harvinaisen edullinen raaka-aine ja papujen säilyvyys kuivakaapissa on pitkä – niinpä erilaisia papuja on kaapissani aina. Keitän papuja aina ison satsin kerrallaan, jatkojalostaen niistä sitten viikon mittaan erilaisia ruokia. Välillä tosin tykkään syödä keitettyjä papuja myös ihan sellaisenaan!

Näin kävi lopulta myös mustasilmäpavuille. Alkuperäinen ajatukseni oli tehdä mustasilmäpavuista oma versioni Hoppin’ John -ruuasta, mutta päädyin lopulta vain keittämään mustapavut valkosipulilla, sipulilla ja rosmariinilla maustetussa vedessä. Sen kummempia lisukkeitakaan ei tarvittu! Söimme pavut nopeasti ryöpätyn lehtikaalin, kullanruskeaksi paistetun valkosipulin ja oliiviöljyn kera. Niin yksinkertaista ja NIIN HYVÄÄ!

mustasilmäpavut

Liottaako vaiko eikö liottaa…

Meille kaikille on varmasti iskostettu mieleen, että kuivatut pavut on aina liotettava. Liottamisella päästään kuivattujen papujen sisältämästä vatsavaivoja tai suoranaista ruokamyrkytystä aiheuttavasta lektiinistä eroon ja lyhennetään papujen keitinaikaa. Koostumukseenkin liottaminen vaikuttaa. Yllätys yllätys, mustasilmäpavut eivät kuitenkaan usean lukemani eri reseptin mukaan tarvitse liottamista välttämättä ollenkaan! Ja jos asiaa alkaa kaivelemaan lisää, voi päätyä lukemaan juttuja joissa väitetään, ettei mitään papuja tarvitsisi välttämättä liottaa. Hämmentävää.

En itse sokeasti uskoisi väitettä että liottamattomia papuja voi keitellä täysin ilman seuraamuksia, ainakaan ihan jokaisen pavun suhteen. Pavut kun sisältävät lektiiniä eri määrissä ja sen vaikutuskin on varmasti myös enemmän tai vähemmän yksilöllinen. Itselleni ei tule pavuista sen suurempia ruuansulatusongelmia, mutta jollekin toiselle varmasti tulee – ihan vaikka pavut olisi asianmukaisesti kypsennetty ja kypsentämistä ennen liotettu, ja vaikka vettäkin olisi liottaessa vaihdettu useampaan otteeseen. Varsinkin kidneypavut sekä soijapavut sisältävät lektiiniä käsittääkseni siinä määrin, että niiden keittäminen liottamatta olisi aikamoinen vatsavaivojen riski. Olen kuitenkin monesti onnistuneesti ja vatsakivuitta keittänyt mustapapuja ilman liottamista, joten uskaltauduin testaamaan tätä väitettä tällä kertaa mustasilmäpapujen kanssa.

Jos liottamisen skippaa, mustasilmäpavut voi pistää tulille tarvittaessa hyvinkin spontaanisti. Keittoaika on tällöin vain hieman pidempi kuin liotetuilla. Selvyyden vuoksi korostaisin tässä vaiheessa kuitenkin vielä, että en suosittele kenellekään minkään papujen liottamatta jättämistä. Kunhan testailen uteliaisuudesta asiaa itse omalla vastuullani kertoen omakohtaisesta kokemuksestani täällä. Tuo liottamaton mustapapupata on toiminut itselleni varsin hyvin, eikä mustasilmäpapujenkaan kohdalla meidän huushollissa liottamatta jättäminen tuottanut minkäänlaisia oireita. Niinpä uskallan jättää mustasilmäpavut vastaisuudessakin liottamatta, jos jostain syystä pitäisi saada aikaan ruokaa mustasilmäpavuista nopealla aikataululla.

Muussa tapauksessa liotan nämäkin pavut varmasti edelleen yön yli runsaassa vedessä muiden papujen tapaan, tai pikaliotan ne kiehauttamalla pavut runsaassa vedessä ja jättämällä ne kuumaan veteen 60-90 minuutiksi. Liotuksen jälkeen pavut huuhdotaan huolella ja sitten voidaankin siirtyä varsinaiseen ruuanlaittoon.

Ongelma: kuivahtanut ruukkurosmariini

rosmariinivesiRatkaisu: rosmariinivesi!

Rosmariinivesi

Nuukailun hengessä käytin mustasilmäpapuihini poikkeuksellisesti tuoreen rosmariinin sijasta pöydälle kuivahtaneen rosmariinipuskan jämät. Tuoreelle rosmariinille käy nimittäin melkein poikkeuksetta kotonani hullusti: osa oksista ehtii kuivua osittain tai kokonaan ennen kuin koko ruukku on käytetty. Rosmariini on sen verran voimakas yrtti, etten meinaa koskaan saada sitä kulumaan koko ruukullisen vertaa siinä ajassa, kun yrtti on vielä tuore. Joskus pakastan osan tuoreesta ruukkurosmariinista hävikkiä ennakoiden, mutta jos vahinko on jo päässyt tapahtumaan, tuntuu sen käyttämättä jättäminen aina aika kurjalta!

Isoja kuivan rosmariinin lehtiä on omasta mielestäni ikävä syödä – saatikka kalastella valmiista ruuasta pois, joten en mielelläni käytä ruukkuun kuivahtanutta rosmariinia kokonaisena ruuanlaitossa. Niinpä mieleeni juolahti uuttaa siitä makua veteen ja hyödyntää kuivahtanut rosmariini ns. teenä! Samalla kun testailin mustasilmäpapujen liottamatta jättämistä, koemielessä lykkäsin muutaman kuivahtaneen rosmariininoksan kuumaan veteen ja keitin pavut kypsäksi näin syntyneessä rosmariinivedessä. Toimii! Rosmariinivesi maistuu alkuun varsin vahvalle (tai ainakin sillä määrällä rosmariinia, mitä itse olen käyttänyt), mutta maku miedontuu juuri sopivaksi keitinprosessin aikana. Valmiissa pavuissa rosmariinin aromi on läsnä, muttei kuitenkaan päällekäyvänä.

Nyt kun kokeilut kuivahtaneen ruukkuyrtin hyödyntämiselle ruuanlaitossa “yrttiteenä” on aloitettu, taidan testata seuraavaksi yrttiveden käyttöä linssien, riisin ja pastan keitinvetenä. Keitonkin pohjaksi se voisi käydä! Rosmariinivesi käy ilmeisesti myös hiustenhoitoon hiushuuhteeksi tai päänahkaan hierottavaksi, sekä jalkakylvyksi… ja voihan tuota rosmariinivettä juoda myös sopivan vahvuisena teen tapaan vaikkapa hunajan ja sitruunan kera.

rosmariinitee

mustasilmäpapu

Tästä ohjeesta riittää papuja noin kahteen sellaisenaan syötyyn annokseen ja/tai kahteen-kolmeen kahden hengen jatkojalostusruokaan (katso vinkkejä jutun lopusta). Jos olet suuri papujen fani tai syöjiä on useampia, kannattaa ehkä tuplata annos samantien.

Rosmariinivedessä keitetyt mustasilmäpavut:

Vegaaninen

200 g mustasilmäpapuja

n. 8-10 dl rosmariinivettä (3-4 vartta rosmariinia + litra vettä)

1 yksikyntinen valkosipuli / n. 3 valkosipulinkynttä

1 salottisipuli / pieni keltasipuli

2-3 laakerinlehteä

¾-1 tl suolaa

Tarjoiluun:

½ dl oliiviöljyä

5-6 valkosipulin kynttä

muutama lehtikaalin lehti

maun mukaan suolaa, vastarouhittua mustapippuria

(tuoretta rosmariinia silputtuna)

Mikäli haluat liottaa mustasilmäpavut, laita ne runsaaseen veteen jääkaappiin likoamaan yön yli. Voit myös laittaa ne kattilaan, peittää vedellä ja kuumentaa kiehumispisteeseen, jonka jälkeen voit ottaa kattilan liedeltä ja jättää pavut likoamaan kuumaan veteen 60-90 minuutiksi. Jos liotat pavut, vähennä keitinveden määrä 8 desiin. Liotetut pavut myös kypsyvät nopeammin kuin liottamattomat. Mikäli et liota papuja, keitä ne litrassa vettä. Aikaa liottamattomien mustasilmäpapujen kypsymiseen kuluu noin tunti.

Valmista ensin rosmariinivesi:

Napsi 3-5 rosmariinin kuivunutta oksaa kattilaan ja lisää noin litra vettä. Nosta veden lämpötila kiehumispisteeseen ja sammuta lämpö heti veden kiehahdettua. Peitä kattila kannella ja anna seoksen seistä rauhassa puolen tunnin verran, jona aikana ihana rosmariinin tuoksu leviää keittiöön ja vedestä tulee vahvasti rosmariinin makuista. Ei huolta vaikka maku olisi sellaisenaan juotavaksi vahva, maku miedontuu kun vedessä keitetään papuja. Siivilöi rosmariinivesi ennen käyttöä.

Papujen keittäminen:

Laita pavut kattilaan ja peitä ne 8-10 desillä rosmariinivettä (määrä riippuu siitä liotitko pavut etukäteen). Kuori sipuli ja viillä siihen risti niin, että neljännekset ovat sipulin kannan puolelta kiinni toisissaan. Murskaa valkosipulinkynnet ja poista niistä kuoret, tipauta sitten kaikki sipulit kattilaan. Lisää kattilaan muutama laakerinlehti ja nosta lämpö sitten kiehumispisteeseen.

Keitä papuja miedosti poreilevalla lämmöllä, kunnes pavut ovat täysin kypsiä mutta eivät vielä hajoavia – noin 30-60 minuuttia riippuen liotitko pavut. Napsi sipulit ja laakerinlehdet seasta pois ja mausta kypsät pavut suolalla. Sekoita hyvin ja jätä kannen alle maustumaan noin vartiksi ennen tarjoilua, jotta suola ehtii imeytyä papuihin kunnolla.

Tarjoile oliiviöljyssä kullankeltaisiksi paistettujen valkosipulisiivujen ja valkosipulin paistoöljyn kera. Lisäksi sekaan sopii hyvin muutaman minuutin ajan ryöpätty lehtikaali! Itse rouhin päälle vielä reilusti mustapippuria ja viimeistelen annoksen ripauksella savustettua sormisuolaa.

Ps. Keitän sellaisenaan syötäväksi tarkoitetut pavut mieluiten ilman kantta rauhallisesti kiehuvassa vedessä. Laitan kannen kattilaan vasta, jos neste uhkaa haihtua liikaa, muuten annan maukkaan keitinliemen haihtua/tiivistyä ja imeytyä papuihin lähes kokonaan. Jos aikomukseni on kuitenkin jatkojalostaa papuja muiksi ruuiksi, tykkään että maukasta keitinlientä on kypsissäkin pavuissa vielä reilusti. Tällöin pidän kannen kattilan päällä suurimman osan ajasta. Laitan kypsät pavut keitinliemineen jääkaappiin ja annostelen niitä sitten sieltä eri ruokien pohjaksi hyödyntäen myös maukkaan keitinliemen.

"mustasilmäpavut

Jatkojalostusideoita:
  • Laita kattilaan muutama desi kypsiä papuja, yksi iso kuorittu ja kuutioitu jauhoinen peruna sekä desin verran keitinlientä/vettä. Keittele kunnes peruna on kypsää ja alkaa hajoamaan papujen sekaan. Lisää kattilaan 3-4 silputtua lehtikaalin lehteä ja kuumenna vielä muutama minuutti jotta lehtikaali pehmenee. Lorauta sekaan halutessasi hieman (kaura)kermaa. Tarjoile paistettujen valkosipulisiivujen, oliiviöljyn ja/tai parmesaanin kera.
  • Laita kattilaan muutama desi kypsiä papuja, yksi iso kuorittu ja kuutioitu peruna ja yksi viipaloitu porkkana (ja/tai bataattia/kurpitsaa tms.). Lisää keitinlientä ja/tai vettä muutama desi. Keittele, kunnes kaikki on kypsää lisäten nestettä tarpeen mukaan. Soseuta tai muhenna raaka-aineet esim. perunanuijalla. Mausta maun mukaan esim. kuivatulla timjamilla, juustokuminalla, chilillä, savupaprikalla ja murskatuilla korianterinsiemenillä, sekä maun mukaan suolalla ja pippurilla. Lisää keiton/muhennoksen sekaan 2 dl (kaura- tai kookos)kermaa ja kiehauta. Tarjoile tuoreen korianterin kera.
  • Laita kattilaan muutama desi papuja ja kaksi kuutioitua tomaattia. Lisää kattilaan desin verran keitinlientä sekä muutama viipaloitu valkosipulin kynsi. Mausta maun mukaan esim. chilihiutaleilla ja/tai juustokuminalla, timjamilla tai vaikkapa kevyesti murskatuilla fenkolinsiemenillä. Keitä, kunnes tomaatit alkavat hajoamaan papujen sekaan. Lisää sekaan halutessasi muutama viipaloitu (vegaani)nakki tai makkara, tai vaikka annos viipaloitua ja maustettua seitania (omia suosikeitani on Vöner ja Santun Seitan). Mausta suolalla ja pippurilla, tarjoile kypsän avocadon ja/tai ranskankerma/kaurafraichenokareen kera.

tomaatti-papumuhennosMustasilmäpapuja chilillä, tomaatilla, seitanilla ja avokadolla

95 views

Kikhernesalaatti rapealla halloumimurulla & vinkeä tahinikastike

by Juulia 7 Comments
Kikhernesalaatti rapealla halloumimurulla & vinkeä tahinikastike

kikhernesalaattiTältä näyttää paras konsanaan tekemäni kikhernesalaatti!

Tammikuu = salaattikuu?

Uusi vuosi lähti omalta kohdaltani käyntiin samoin, kuin moni moni muukin: salaattia himoiten. En vetänyt suuren suuria jouluähkyjä eikä meillä syöty jouluruokia tai herkkuja päivätolkulla. Onneksi! Sekä loppu-, että alkuvuoteen mahtui kuitenkin sen verran roskaruokapäiviä, että kehoni jokainen solu tuntuu nyt kiljuvan mitä vaan tuoretta ja raikasta.

En harrasta uudenvuodenlupauksia, enkä nytkään ole varsinaisesti tekemässä mitään päätöksiä tehdä tammikuusta salaattikuukautta. Kaivelin kuitenkin ihan uteliaisuudesta omia reseptiarkistojani etsien täältä blogista vuosien varrella ideoimiani salaatteja mielitekojen inspiraatioksi 🙂 Ikävä kyllä, en ole ollut avainsanamerkintöjeni kanssa kovinkaan määrätietoinen tai johdonmukainen, eikä salaatteja ihan niin vaan etsittykään! Haulla ja avainsanalla “salaatti” löytyi vain muutama resepti, vaikka tiedän niitä olevan enemmän…

kikhernesalaattiKikhernesalaatti: salaatittoman salaatin perikuva!

Salaatti, salaatinkastike & avainsanaviidakko

Siis onko minun blogistani näin vaikea etsiä jotain spesifiä? Onpa noloa. Vuoden aloittaminen kaivelemalla läpi kuuden vuoden verran materiaalia salaattiartikkeleiden avainsanoja johdonmukaistaen teki kuitenkin lopulta ihan hyvää. Ensinnäkin tuli tehtyä havainto, että omat kokkailut ja juttujen sisällöt ovat selvästi ajan saatossa kehittyneet (lue: myötähäpeän määrä itseä kohtaan vähentyy kohti tätä hetkeä) ja toiseksi tuli harvinaisen selväksi, että blogin avainsanaviidakolle on tehtävä tänä vuonna jonkinlainen suunnitelmallisempi operaatio.

Lähdin aikoinaan rakentamaan blogini kategorioita enemmänkin raaka-aineiden kuin ruokalajien tai kokkaustapojen ympärille, ja strategiaa avainsanojen käytölle en sen kummemmin edes miettinyt. Ei siis ihme, että ne ovat välillä aivan mitä sattuu! Puolen tunnin aherruksen jälkeen täältä löytyy kuitenkin nyt jokainen salaatintapainen avainsanalla salaatti, sekä jokainen salaatin kastikkeeksi sopiva soossi avainsanalla salaatinkastike. Ehkä seuraavaksi pitää ottaa vuoroon varmaan pääruuat, alkuruuat, jälkiruuat… tai siis, tehdä ensin se strategia, tietysti 😀

kikherne halloumiKuvassa on salaatin raaka-aineet, muttei salaattia. Kuten yleensä!

Kikhernesalaatti ja muut salaatittomat salaatit

Sekin tuli selväksi kaikkia blogini salaattireseptejä plärätessä, että en juurikaan harrasta salaatteja joissa on salaattia. Lehtisalaatti, jäävuorisalaatti, tammenlehtisalaatti, friseesalaatti, roomansalaatti… niitä ei tässä keittiössä juuri nähdä. Sen sijaan tykkään selvästi tehdä salaatteja joissa yhdistyy erilaiset hedelmät, marjat, vihannekset, juurekset ja palkokasvit. Erityisesti kikhernesalaatti näyttäisi olevan ikisuosikki – sitä löytyy vuosien varrelta useampanakin versiona!

Tämänpäiväinen kikhernesalaatti on tosin kaikista versioistani taatusti paras. Ihan tosi! Tähän salaattiin nimittäin tulee useampaa niin koukuttavaa raaka-ainetta että en pysy nahoissani: on suolaan säilöttyä sitruunaa, rapeksi paistettua halloumimurua, kapriksia… sekä vinkeän taustamaun tuovia fenkolinsiemeniä. Harvasta makuyhdistelmästä olen ollut niin innoissani kuin tästä.

luomu halloumiFenkolinsiemenet, chili, säilötty sitruuna, kaprikset sekä halloumimuru tekevät tästä kikhernesalaatista parhaan ikinä!

säilötty sitruuna

Edellämainittujen lisäksi salaatista löytyy toki myös niitä kehoni vaatimia rehuja: tomaattia, paprikaa ja lehtikaalia. Vinkeä, sopivan tulinen, suolainen ja ruokaisa kikhernesalaatti saa viimeisen silauksensa supertujulla kastikkeella, jossa on niin raakaa valkosipulia, säilöttyä sitruunaa, chiliä kuin tahiniakin. Kastikkeessa on myös aavistus anismaista aromia fenkolinsiemenistä. Kastike on yksinään maisteltuna varsin vahvan makuista, mutta kokonaisuudesta se tekee vastustamattoman! Jopa mieheni, joka ei niin pidä aniksesta, kelpuuttaa tämän soossin 😀

Reseptini riittää teoriassa neljälle… mutta koukuttavuusaste on ainakin itselleni sillä tasolla, että harvemmin tästä annoksesta jää meidän kahden jäljiltä mitään seuraavalle päivälle.

Kikhernesalaatti rapealla halloumimurulla

4:lle

1 purkki kikherneitä (n. 200 g valutettuna)

n. 200 g kirsikkatomaatteja

1 paprika

1 reilun kokoinen kevätsipuli

n. 2 rkl pikkukapriksia / silputtua isoa kaprista

3-4 reilun kokoista lehtikaalinlehteä (n. 100 g)

200 g halloumia

1-2 rkl oliiviöljyä

Vinkeä tahinikastike:

1 sitruunan mehu (n. ½ dl)

1 pieni valkosipulinkynsi

2-2½ rkl tahinia

1 rkl oliiviöljyä

1 rkl vaahterasiirappia tms.

½ tl fenkolinsiemeniä

½-1 tl chilihiutaleita

maun mukaan vastarouhittua mustapippuria

1-2 rkl silputtua säilötyn sitruunan ja/tai veriappelsiinin kuorta

Valmista ensin kastike: purista sitruunan mehu salaattikulhon pohjalle. Raasta sekaan valkosipulinkynsi hienolla terällä. Sekoita mukaan tahini, oliiviöljy sekä vaahterasiirappi kunnes seos on tasaista. Mikäli seos tuntuu kovin paksulta, lisää sekaan teelusikallinen vettä tai sitruunamehua kerrallaan. Mikäli taas liian ohutta, lisää hieman tahinia (paksuuteen vaikuttaa käyttämäsi tahinin paksuus ja sitruunan happamuus). Hienonna morttelissa fenkolinsiemenet sekä chilihiutaleet ja lisää ne kastikkeeseen. Säädä chilin määrää sen mukaan kuinka tulista kastikkeesta haluat ja kuinka ytyä käyttämäsi chili on 🙂 Rouhi kastikkeeseen vielä reilusti mustapippuria.

Suolaan säilötyt sitrukset:

Mikäli käytät kastikkeeseen suolaan säilöttyä sitruunaa/veriappelsiinia, poista hedelmästä hedelmäliha ja pilko kuori sitten ensin ohuiksi suikaleiksi, sitten pieniksi kuutioksi. Suolaan säilötystä sitruunasta käytetään siis nimenomaan kuori! Sekoita säilötty sitrus kastikkeeseen. Suolaan säilötut sitrukset ovat mahtava makupommi tämän salaatin seassa, joten itse käytän niitä, kun niitä kotoani kerran yleensä löytyy 🙂 Säilön sitrukset itse (ohje suolaan säilötyille sitruunoille löytyy täällä ja veriappelsiineille täällä), mutta säilöttyä sitruunaa löytyy valmiina myös joistain isommista marketeista sekä pohjoisafrikkalaisia raaka-aineita myyvistä kaupoista. Jos et pääse säilöttyyn sitruunaan käsiksi tai et pidä siitä, hyvin tämä ruoka toimii kuitenkin ilmankin. Ihan samalle se ei tietenkään silloin maistu!

Salaatin valmistelu:

Kun kastike on valmis, valmista salaatti: huuhtele kikherneet ja valuta ne. Irroita lehtikaalista lehtiruodit ja hienonna loppu saksilla tai veitsellä. Viipaloi kirsikkatomaatit, kuutioi paprika ja silppua kevätsipuli varsineen. Sekoita vihannekset ja lehtikaali kikherneiden joukkoon. Hienonna kaprikset veitsellä ja lisää nekin salaattiin. Jätä kikhernesalaatti sitten odottelemaan halloumimurun valmistumista – lehtikaali saa tässä välissä tilaisuuden hieman pehmentyä kastikkeen seassa.

rapea halloumiTeräspannulla paistaessa öljyä voi tarvita enemmän kuin teflonpannulla, mutta katsokaas vaan tuota pannun pohjaan tarttunutta herkkukerrosta! Halloumista tuli tässä pannussa lähes karamellisoitunutta…

Rapea halloumimuru:

Ota halloumi paketistaan ja huuhdo se. Taputtele pala talouspaperilla kuivaksi ja murenna se käsin paistinpannulle. (Olen itse paistanut halloumimurua sekä teräspannussa että teflonpannussa ja molemmat toimivat hyvin – teräspannuun piti vain lorauttaa hieman enemmän öljyä sekaan.) Murun ei tarvitse olla tasalaatuista, seassa saa olla niin isompia kuin pienempiäkin murusia. Lisää paistinpannulle muutama ruokalusikallista oliiviöljyä ja sekoita. Laita liesi sitten päälle keskilämmölle. Ruskista halloumimuru kullanruskeaksi välillä sekoitellen. Ole kärsivällinen, tässä voi kestää mutta lopputulos on sen arvoinen!

Riippuen hieman käyttämäsi öljyn määrästä, pannusta ja liedestä, juusto saattaa jossain vaiheessa näyttää siltä että se tarttuu pannuun tai ui ns. omassa liemessään. Kun paistamista kuitenkin vain kärsivällisesti jatkaa nostamatta lämpöä liian kovalle ja pohjia myöten sekoitellen, pannussa pitäisi lopulta olla kullanrapeaa halloumimurua. Halloumimuru on valmista ,kun pienimmät murut ovat kauttaaltaan kullanruskeita. Isommissa muruissa saattaa silloin vielä näkyä vaaleampiakin kohtia mutta se on ok – mieluummin niin päin kuin että seassa olisi palaneita murusia!

kikhernesalaatti

Kikhernesalaatti on valmis, kun kippaat halloumimurun salaatin sekaan. Sekoita kaikki vielä ennen tarjoilua hyvin yhteen ja nosta rapealla halloumimurulla aateloitu kikhernesalaatti sitten tarjolle. Se on ihanaa juustomurun ollessa vielä hieman lämmintä, mutta myös vietettyään yön jääkaapissa. Siis mikäli jotain vain jää seuraavalle päivälle… ♥

kikhernesalaatti

Ps. Jos tahdot tarjota salaatin vielä lämpimämpänä, voit lisätä myös kikherneet pannulle rapeksi paistetun halloumimurun sekaan ennen molempien sekoittamista muuhun salaattiin. Toki myös koko salaatin voi kipata hetkeksi pannulle lämpiämään. Varsinaista kypsentämistä en rehuille saatikka kastikkeelle kuitenkaan tässä yhteydessä suosittele, salaatista häviää muuten raikkaus ja raa’an valkosipulin potku!

823 views

Vuosikatsaus 2019 – vähemmän on enemmän!

Vuosikatsaus 2019 – vähemmän on enemmän!

Vähemmän on enemmän! … paitsi jos puhutaan ostereista.

Vuosikatsaus 2019 – vähemmän on enemmän!

Vuosikymmen käy vähiin… on siis aika näpytellä vuosikatsaus 2019! Vuosikymmenen viimeisenä vuonna itselleni ei ole tapahtunut mitään dramaattista – mitä nyt täytin 40 – vaan vuosi on kulunut enemmänkin arkea, työtä ja harrastusta (lue: blogi) aiempaa määrätietoisemmin tasapainottaen.

En tiedä oletteko te lukijat sitä huomanneet, mutta olen tehnyt tänä vuonna reilusti vähemmän kaupallisia yhteistöitä kuin edellisvuosina ja julkaissut muutenkin harvemmin kuin ennen. Vuoteen 2019 mahtuu vain 75 postausta, kun aiemmin juttuja on ollut vuodessa kutakuinkin +/- sata. Tästä huolimatta kävijämäärät ovat jatkaneet nousemistaan ja blogissani on käyty tänä vuonna noin 50 000 kertaa enemmän kuin vuonna 2018. Vähemmän on selvästi siis ollut tässä tapauksessa enemmän 🙂 Rauhallisempi ja elämän osa-alueita tasapainottava tahti on ollut itselleni todella hyväksi.

40 vuotisjuhlat

40 v mörkö

Koska täytin tänä vuonna tosiaan neljäkymmentä, otetaanpa vuosikatsauksen alkuun pieni synttärikatsaus. Vuoden isot tunnekuohut koin kesäkuussa kun isoäitini kuoli pitkän ja raskaan hoivakotikauden päätteeksi, ja taas syyskuussa, kun rakas ystäväni meni naimisiin ja sain kunnian olla hänelle kaasona. Molemmat näistä tapahtumista nostivat pintaan aikamoisia tunteita… ja ehkäpä osittain siksi 40-vuotissynttäreistäni kasvoi pikkuhiljaa aikamoinen mörkö. Mitä lähemmäs H-hetkeä päästiin, sitä enemmän tuo virstanpylväs alkoi ahdistaa ja lähestyvä tasaluku toi jatkuvalla syötöllä mieleen asioita, joita elämästäni mukamas puuttuu.

Enemmän tai vähemmän salaa olin tainnut toivoa olevani nelikymppisenä jo seesteinen ja rauhassa itseni kanssa, että suuret etsikkoajat olisivat takanapäin ja että tietäisin varmuudella mitä elämältä tahdon. Tässä sitä kuitenkin ollaan: edelleen yhtä iloisesti pihalla oman olemassaolon tarkoituksesta kuin ennenkin, mutta ehkä sentään vähän seesteisempänä kuin vaikkapa vuosikymmenen alussa. Ja mikä tärkeintä, osaan nykyään tunnistaa tarpeeni ja tiedän siksi aikamoisella varmuudella, mitä en halua ja mikä ei minulle ole hyväksi. Senpä vuoksi voin myös järkätä just sellaiset nelikymppiset kuin tahdon!

40 vuotis synttärit

40-vuotisjuhlat

Juhlat olivat nimittäin alkuun aikamoinen mörkö myös. Vuoden varrella suunnittelin juhlia varten vaikka mitä: eikös nelikymppisiä varten ole vähintään vuokrattava juhlatila, hommattava catering ja järkättävä jotain erityistä ohjelmaa? Ideoita oli pallomeren vuokraamisesta naamiaisiin, mutta kaikkein eniten olisin tahtonut pelata fikkaripiilosta! (Fikkaripiilonen on piilosta ulkona pimeällä, niin että etsijällä on taskulamppu, muilla ei. Lapsuuden lempileikkejä!)

Mitä lähemmäs synttäreitä päästiin, sitä enemmän teki mieli perua koko bileet, kun en osannut päättää millaiset niistä muodostuisi. Onneksi lopulta tulin järkiini ja päätin järjestää ihan vain vanhat kunnon kotibileet ilman sen kummempaa säätöä. Kotibileiden voimallahan sitä on edellisetkin synttärit aina juhlittu!

Sen verran kuitenkin panostin, että vuokrasin juhliin Instax-kameran ja hankin paikalle ystäväkirjan pysyvien muistojen keräämistä varten. Tarkemmin ottaen ystäväkirja oli  “Lemmikkiystäväni”, joka sisältää mm. seuraavanlaisia kysymyksiä: omistaja, lempilelu, erityisosaaminen sekä lempiherkku. Tärkeitä kysymyksiä, jokaikinen 😀

Ping for gin!

Tarjoilujen suhteen mentiin vahvalla tee se itse -meiningillä. Kasasin keittiöön tarvikkeita lämpimiä voileipiä varten ja juomapisteeseen gin & tonic -baarin. Lisäksi lastasin isoon styroksiarkkuun kaikki pakastimesta kaivetut kylmäkallet sekä sekalaisen otannan Pienestä ostamiani oluita.

Idea oli, että oluita sai maistella illan aikana omaan tahtiin ja maistelun jälkeen kullekin oluelle sai laittaa tarra-arvion arkun kanteen kiinnitettyyn taulukkoon. Seuraavana päivänä juhlavieraiden mieluisimmat ja epämieluisimmat oluet olivatkin harvinaisen selvät:

40 vuotisjuhlatMorgondagens Bryggerin Bubblegum Candy Weisse ei oikein uponnut, EvilTwin Brewingin Everything Is Meant To Be Shared taas maistui yhtä lukuuottamatta kaikille!

Lämppärien täytevaihtoehdot eivät ehkä olleet ihan aidosti retrot, kun lihatuotteet tonnikalaa lukuunottamatta loistivat poissaolollaan ja tilalla oli mm. Vöneriä ja Boltseja. Muuten esikuvana täytteille oli lapsuuteni lempparilämppäri: ketsuppia, ananasta ja juustoa ♥ Persiljatupsunkin sai halutessaan leivälleen lisätä.

Illan mittaan uunipelti toisensa jälkeen lämppäreitä valmistui ilman, että edes pyörähdin keittiössä ja oluenmaisteluoperaatiokin lähti käyntiin kuin itsestään.  Loppuillasta jatkoimme vielä Teurastamolle B-Side Bariin, jossa oli sopivasti David Bowie -klubi. Täydellistä. Seuraava päivä kului tutkien pöydältä löytyvää paksua pinoa Instax-kuvia, lukiessa Lemmikkiystävät-kirjaa ja mutustellessa jämäleipää. Olipahan mahtavat juhlat!

40 vuotis synttärit

Mutta se niistä isoista ja pelottavista synttäreistä, palataanpa asiaan vuosikatsaus 2019! Ottaen huomioon että blogi on aikoinaan aloitettu hetken mielijohteesta, on aika jännää miten iso ja tärkeä osa elämääni siitä on reilussa kuudessa vuodessa tullut. En oikein osaa enää kuvitella elämää ilman tätä jatkuvaa raportointia ruuanlaitosta ¯\_(ツ)_/¯

Valokuvaus

Varsinkin valokuvaamisesta on tullut iso ja tärkeä voimavara arkeeni – rakastan kuvaamista ja saan siitä valtavasti iloa. Haaveilen ajasta, jolloin kuvaamiselle olisi sekä tilaa, resursseja ja aikaa niin että voisin rauhassa ja intuitiivisesti toteuttaa itseäni kameran kanssa sydämeni kyllyydestä. Hauskinta nimittäin kuvatessa on, kun ei ole kiire mihinkään ja kuva saa syntyä spontaanisti ilman paineita! Silloin päätyy vaikkapa roiskimaan vettä ympäriinsä rikkinäisen viinilasin kanssa:

Kotistudiossani sotkemisen lisäksi olen pyllistellyt entistä enemmän pöpelikössä makrolinssin kanssa. On hurjan kiehtovaa miten kauniita yksityiskohtia luonnosta löytyy, kun katsoo tarpeeksi läheltä! Makrolinssi on ehdottomasti paras hankintani, mitä tulee tähän harrastustoimintaan ♥

Opettelu makron käyttämiseen on valtavan palkitsevaa, mutta myös ajankäytöllisesti tehokasta. Makrolinssillä lähietäisyyksiä tutkaillessa ei tarvitse nimittäin sen kummemmin stailata kuvaustilanteita, kunhan keskittyy saamaan tarkan, sopivasti tarkennetun ja valotetun otoksen kulloisestakin kohteesta.

Instan top 9

Tilastokatsaus

Vuosikatsaus 2019 ei olisi täydellinen, ellen kurkistaisi blogin tilastojen lisäksi Instagramin puolelle. Siellä kun elellään pitkäli valokuvien ehdoilla, ei niinkään niiden reseptien, eikä monia Instaan lataamiani kuvia nähdä täällä blogin puolella koskaan. Saan Instagramista paljon inspiraatiota ja vertaistukea valokuvaamiseen! Instan kautta olen tutustunut vuosien varrella moneen ihanan ihmiseen, joista on tullut minulle tärkeitä – asuivat he sitten samassa kaupungissa tai maapallon toisella puolen.

Vuoden tykätyimpien kuvien joukossa on kivasti sekä reseptiikan kuvitusta, että ihan muuten vaan otettuja räpsyjä: pullistelevia pioneja, pellillinen tomaatteja matkalla uuniin ja erään eeppisen pulla-battlen tulokset. Tuo jo esittelemäni rikkinäisellä viinilasilla leikkiminen oli muuten ehdottomasti tykätyin vuoden kuvistani! Julkaisin sen blogini kuusivuotispäivänä ja sille kertyi tykkäyksiä reilu tuhat, mikä on minun tililläni iso luku. Näyttökertoja kuvalla on sen lisäksi yli 14 000. Että sellainen spontaani räpsy 😀

bull and the firmKuvassa yksi Kallion ykköskohteitani: The Bull & The Firm, josta tänä syksynä sain kirjoitettua vihdoin ihan omankin jutun!

Itselleni näiden vuosikatsauksien kiinnostavinta ja avartavinta antia on selvitellä, mitkä kuuden vuoden aikana näpyttelemistäni yli 600 kirjoituksesta ihmisiä kulloinkin ovat kiinnostaneet. Jostain syystä monet jutut, jotka eivät itselleni ole olleet kirjoittaessa mitenkään poikkeuksellisen merkittäviä, toistuvat vuodesta toiseen luetuimpina (siperiantee, Pimientos de Padrón, suolan säästäjän porkkala), mutta nyt kärkeen on kiilannut postaus joka on myös itselleni ehdottomasti rakkaimpia: Kallio armaani!

Vuosikatsaus 2019:

Vuoden luetuimmat postaukset:
  1. Ruokahullun Kallio, ravintolat & baarit vuodelta 2018
  2. Pimientos de Padron vuodelta 2016
  3. Rakkaan ystäväni Eeviksen lipstikkakeitto vuodelta 2015
  4. Siperiantee vuodelta 2015
  5. Suolan säästäjän porkkala vuodelta 2017

Kallio -postausta on tänä vuonna luettu yli 20 000 kertaa. Aikamoista! Toisaalta ei ihme: Kallio on ruokahullulle varsin kiinnostavaa aluetta, joka on jatkuvassa muutoksessa. Saas nähdä montako opiskeluajoiltani tuttua räkälää sieltä enää löytyy, kun vuosikymmen vaihtuu seuraavan kerran… Uusia kuppiloita ja ravintoloita nousee Kallioon kiihtyvällä tahdilla. Toki samalla monet paikat myös sulkeutuvat: Good Life Coffee, rakkain kaikista Kallion etapeistani, sulki ovensa loppuvuodesta jättäen ison kolon Helsingin kahvilaskeneen.

Uusista tulokkaista testijononi kärjessä on Ossi Palonevan vastikään avattu vegaaninen villiruokaravintola Villd, sekä Kolmannen linjan Diakonissalaitoksen päästä löytyvä Noodle Story, joiden dan dan nuudeleista olen varsin kiinnostunut. Jahka saan itseni testikierrokselle, taitaa olla aika päivittää tuota juttua!

XO kastikeXO XO XO!

Luetuimmat vuonna 2019 julkaistut postaukset:
  1. Suolaan säilötyt sitruunat
  2. Uunifetapasta
  3. Kikhernemuhennos
  4. XO kastike
  5. Kaurapala & paistetut nuudelit XO kastikkeella

Mitä tulee vuonna 2019 julkaistuihin luetuimpiin juttuihin, olen iloinen että sinne on päätynyt keväinen XO-kastikekokeiluni. Hongkongilainen XO-kastike on nimittäin jotain, mistä kovin moni ei ehkä ole kuullutkaan. Lisäksi sitä ei pysty valmistamaan noin vain –  ensin tarvitaan visiittiä aasialaisiin marketteihin ja ainakin minun tapauksessani, myös aviomiehen työmatkaa Hongkongiin. XO-kastike sisältää kuivattuja kampasimpukoita, joita luonnollisesti löytyy Hongkongista huomattavasti helpommin kuin Suomesta!

Toki tätäkin kallisarvoista erityisraaka-ainetta saa varmasti tilattua netistä, mikä tulee minullakin vihdoin eteen kun tämänhetkinen varastoni lopulta hupenee. Ehkäpä vuoden 2020 ensimmäinen tavoitteeni on tehdä elämäni ensimmäinen Amazon-tilaus, sieltä nimittäin saisi varmasti myös autenttisiin dan dan nuudeleihin etsimääni sichuanilaista ya cai -säilykettä sekä monta muuta raaka-ainetta, jota olen vuosien varrella metsästänyt 😀

vegaaniset dan dan nuudelitDan dan nuudelit

Lukijasuosikkien lisäksi tahdon vielä listata omat suosikkireseptini vuoden varrelta. Jotkut reseptit kun vain ovat rakkaampia ja päivittäisessä rotaatiossa vahvemmin edustettuja kuin toiset!

Omat suosikkini 2019:
  • Sekä vegaaniset että autenttiset dan dan nuudelit
    • Olen ollut tänä vuonna kovasti kallellaan kiinalaisen ruokakulttuurin suuntaan. Tein loppukesästä itse ekaa kertaa dan dan nuudeleita, eikä paluuta entiseen ole ollut! Meillä syödään tätä ihanaa hyytävän polttavaa sichuanilaista nuudeliruokaa harva se viikko, milloin autenttisempana versiona, milloin vahvana cross kitchen -viritelmänä. Seesami- tai maapähkinätahnan, chiliöljyn, sichuanpippurin, soijan ja kiinalaisen mustan etikan yhdistelmä on niin koukuttavaa, että söisin tuota seosta ihan ilman nuudeleitakin.
  • Vegaaninen mapo tofu -pata
    • Kiinasta keittiöömme on tullut myös Juuson uus lempiruoka, mapo tofu laiskan riisinkeittäjän pataversiona. Aiemmin, kun olen kysellyt Juusolta mitä hän toivoisi ruuaksi, vastaus on yleensä ollut risotto. Nyt se on lähes poikkeuksetta mapo tofu!
  • Kylmä nuudelikeitto viherherukoilla ja lipstikalla
    • Toissavuoden kylmät nuudelit -innostus ei ole laantunut. Kesällä söimme erilaisia kylmiä nuudeleita usein ja näistä viristelmistä ehdottomasti ylpein olen intuition johdattelemana laaditusta, vuoden ehkä erikoisimmasta cross kitchen-makuyhdistelmästä: kylmät nuudelit viherherukoilla ja lipstikalla. Tiedän, että tämä yhdistelmä kuullostaa melko älyttömälle, mutta kyllä sitä intuitiota kannattaa vaan kuunnella! Lipstikan kardemummainen aromi ja viherherukoiden kirpakka makeus toimi mahtavasti sitruunalla ja yuzukosholla maustetun dashiliemen kanssa.
  • Miso tahini pasta & paahdetut tomaatit
    • Pastalinjaa suosikeissani edustaa My Berry Forest -blogista inspiraationsa saanut vegaaninen umamipommi miso tahini pasta, jota Tiina tarjoilee blogissaan sienillä, mutta johon itse yhdistän mieluiten uunissa paahdettuja tomaatteja. Tämä pasta valmistuu niin helposti ja nopeasti, että sitä on syöty meillä varsin usein erityisesti arki-iltoina.
  • Vegaaninen sienibolognese
    • Vaivannäön toista ääripäätä edustaakin sitten lempparilistani viimeinen resepti, vegaaninen sienibolognese, joka on monine työvaiheine ja pitkine kokkailuprosesseineen kuitenkin ehdottomasti vaivan väärtti. Nyt alkaakin muuten olemaan se aika vuodesta, jolloin just tällaista herkkubolognesea kaipaan!

Sienibolognese tulille!

pihalla kuin lumiukko

Kaiken kaikkiaan 2010-luku on ollut minulle hyvä: olen saanut toteuttaa itseäni niin työssä kuin vapaa-ajalla, kasvaa ihmisenä, perheenjäsenenä, ystävänä ja puolisona… ja opetella olemaan itsellenikin parempi kaveri. Mitä uusi vuosikymmen tuo tullessaan, jää nähtäväksi – mutta todennäköisesti olen edelleen elämän tarkoituksesta pihalla kuin lumiukko. Tai ehkä se selviää, kun täytän 42? Niinpä ei voi muuta sanoa kuin..

Heippa hei ja kiitos 2010-luku, tervetuloa 2020!

Hyvää uutta vuotta ja uutta vuosikymmentä jokaiselle!

165 views