Appelsiinilla maustettu mustapapupata

by Juulia 0 Comments
Appelsiinilla maustettu mustapapupata

mustapavutMustapapupata: arjen pelastaja. Ihan tosi!

No niin. Viikonloppu kiireettömine kokkailuineen ja viikonloppuruokineen on kohta taas takanapäin, arki edessä ja ainakin itsellä syksyn kiireisimmät viikot ovat nyt. Kun työt painavat päälle ja mielessä pyörii vain to do -lista ei edellisen postaukseni kaltaisia maratonireseptejä (vegaaniset kampasimpukat kaikenmaailman luksuslisukkeilla) edes ajatella vaan tarvitaan jotain vaivatonta, helppoa ja mieluusti vähän lohdullistakin. Tattadaa, meillä se tarkoittaa papupataa!

Olen tykännyt erilaisista papuruuista lapsesta asti, sillä äitini tapasi keittää tasasisin väliajoin ison kattilallisen soijapapuja ja niitä minä sitten söin vaikka kylmänä kattilasta (ihan vapaaehtoisesti! Ei se ollut varmaan se äidin tarkoitus, siinä vain kävi niin 😀 ). Kun muutin omilleni, jatkoin äidin hengessä soijapapujen keittelyä ja pikkuhiljaa laajensin reviiriä muihinkin kuivattuihin papuihin. Pitkään suosikkejani olivat valkoiset pavut ja varsinkin ihanan pulleat ja isot voipavut, mutta viime aikoina suurimmassa suosiossa ovat olleet mustapavut!

papupata

mustapapupata

Appelsiinia papupataan?

Innostus appelsiinilla maustettuihin mustapapuihin syntyi tästä Serious Eatsin jutusta, jossa pureudutaan pala palalta siihen, miten näistä vaatimattomista pikku palleroista saadaan aikaan jotain uskomattoman lohdullista, herkullista, täyteläistä ja aromaattista vain muutamalla raaka-aineella. Rakastan Serious Eatsin juttuja, joissa todella testataan joka ikinen vaihtoehto parhaan lopputuloksen saamiseksi ja haastetaan tiukkaan juurtuneita uskomuksia vaikkapa siitä, että papujen keitinvettä ei kannata suolata. Sellaistakin väittävät siellä, että mustapapuja ei tarvitsisi liottaa ennen keittämistä!

Niinpä kun silmiin olivat osuneet kaikki nämä yllä mainitsemani jutut, oli vain ajan kysymys kun testaisin itse mustapapujen keitinveden suolaamista, niiden keittämistä liottamatta sekä padan maustamista appelsiinilla. Ekan testikerran jälkeen tämä ihana mustapapupata onkin sitten ollut arjen ykkösruokaa monen monituisena viikkona! Kun kerralla keittää reilun satsin, siitä syö päivätolkulla ja vaihtelua annokseen saa paistamalla lisukkeeksi milloin valkosipulilla maustettua lehtikaalia, parsakaalia tai ruusukaalia. (Jep, kaalit ovat mulle kova juttu) Loraus hyvää oliiviöljyä vielä päälle ja ateria on käden käänteessä valmis.

mustapapu

Resepti pohjaa tähän Serious Eatsin ohjeeseen. Tässä ohjeessa mustapapuja ei lioteta vaan niitä keitetään ekstrapitkään ja ohje on toiminut minulle varsin hyvin. Muiden papujen kohdalla en ole uskaltautunut testaamaan liottamatta jättämistä enkä suosittele kenenkään niin tekevänkään. Eviran ohjeistuksen mukaan kaikki kuivatut pavut pitää aina ensin liottaa.

Appelsiinilla maustettu mustapapupata

500 g kuivattuja mustapapuja

½-1 valkosipuli

1 keskikokoinen keltasipuli

1 luomuappelsiini

1 tl suolaa + lisää maun mukaan

laakerinlehti

hieman rosmariinia tai timjamia (n. 1 tl kuivattua tai muutama oksa tuoretta)

(1 iso jauhoinen peruna)

Tarjoiluun per annos:

loraus oliiviöljyä

muutama valkosipulin kynsi

muutama lehtikaalin lehti / parsakaalin lohko / kourallinen ruusukaaleja

Huuhdo mustapavut ja poista mahdolliset roskat (en ole muuten bongannut pavuista roskia koskaan, mutta jostain syystä näin aina käsketään tehdä joten käsken minäkin). Jos et uskaltaudu käyttämään papuja liottamatta, liota niitä yön yli runsaassa vedessä, valuta sitten vesi ja huuhdo pavut.

Laita mustapavut isoon kannelliseen kattilaan ja laske päälle vettä niin paljon, että pavut peittyvät sormen mitan verran. Kuori valkosipulinkynnet ja murskaa ne veitsen lappeella. Kuori sipuli ja halkaise sipuli mutta älä leikkaa sen tyveä irti (näin sipuli on helppo onkia papupadasta myöhemmin pois, se on siellä nimittäin vain mausteena). Pese appelsiini ja puolita appelsiini, lisää sekin kattilaan ja heittele vielä laakerinlehdet, yrtit ja teelusikallinen suolaa perään.

Kiehauta mustapavut ja alenna lämpöä sitten niin paljon, että vesi poreilee vain lempeästi. Keittele papuja vähintään kaksi tuntia, lisää vettä tarvittaessa jos se uhkaa haihtua alle mustapapurajan. Kun pavut alkavat olla pehmeitä, poista appelsiininpuolikkaat, sipulinpuolikkaat ja kokonaiset yrtit. Mikäli haluat lisätä papupadan ruokaisuutta, lisää tässä vaiheessa kattilaan kuorittu ja pieneksi lohkottu peruna. Jatka keittämistä, kunnes pavut alkavat hajoilemaan, neste tiivistyy silkkisen paksuksi liemeksi ja mikäli seassa on se peruna, peruna on hajoilevan kypsä ja voit murentaa sen sakeuttamaan lientä vielä entisestään.

Mausta valmis mustapapupata tarpeen mukaan vielä suolalla ja tarjoile nälkätilannetta vastaava annos valkosipulin kanssa paistetun kaalin ja öljylorauksen kera. Loput sitten vaan jääkaappin seuraavan päivän tulipalokiireväsyateriaa varten!

mustapapupata

Ps. Mustapapuja on kokattu burritopannun muodossa vastikään myös Hannan Soppa -blogissa, josta löytyy myös hauska pieni mustapapureseptikooste (seassa myös oma mustapapukeittoni) 🙂

525 views

Vegaanin kampasimpukat & luksus viikonloppuruokaa

Vegaanin kampasimpukat & luksus viikonloppuruokaa

Kaupallinen yhteistyö Asennemedia & Food Market Herkku

vegaaniset kampasimpukatVegaanin kampasimpukat aka paistetut kuningasosterivinokkaat, paahdettu palsternakkamuussi mustalla valkosipulilla, kesätryffeliä, fritattua enokia sekä oliiviöljyhelmiä = melkoista luksusta ja ilmiselvää sunnuntairuokaa.

Perjantai = kiireetöntä shoppailua

En tiedä juuri mitään parempaa viikonlopun viettotapaa kuin kiireetön kokkailu. On ihana lopettaa työviikko siihen, että haahuilen hyvässä ruokakaupassa valikoimassa jotain jännää ja inspiroivaa viikonlopun aterioita varten. Viikonloppuna kun on arkea enemmän aikaa ja intoa testailla niitä vähän työläämpiäkin ruokaideoita!

Ruokakaupan, jossa viikonloppua varten pyörin pitää olla valikoimaltaan mahdollisimman monipuolinen eli ruokalöytöretkeilyyn suotuisa ja tietysti mieluiten kotimatkan varrella. Sellainen on minulle ollut jo parikymmentä vuotta keskustan Stockmannin Herkku, josta on vastikään kuoriutunut upouusi Food Market Herkku. Olen joko asunut tai ollut keskustan kulmilla töissä jo parikymmentä vuotta, joten Herkku on ollut minulle aina se keskeisin “herkkukauppa”.

Kun muutin Helsinkiin opiskelemaan vuoden 2000 hujakoilla, kävin Herkussa vähän väliä ihmettelemässä sitä kaikkea ihanaa ja ihmeellistä, mitä sieltä löytyi. Muistan erityisesti, miten mahtavaa oli joskus saada joululahjaksi lahjakortti Herkkuun ja päästä kerrankin valikoimaan kauppakoriin kaikkea sitä, mihin ei opiskelijabudjetilla normaalisti ollut varaa. Herkun varaan olen myös laskenut aina, kun on pitänyt olla varma siitä että jokainen tarvitsemani raaka-aine varmasti löytyy ilman juoksentelua useammissa kaupoissa. Kyllä kuulkaa siis jännitti nähdä, miltä tuo vanha tuttu luottokauppa oikein näyttäisi remontin jäljiltä!

Lempiosastoni kaupassa kuin kaupassa: hedelmä- ja vihannesosasto.

Jaa että mitä? Vottosen suunnittelemia valmisruokia? Kyllä kiinnostaa valmisruoka yhtäkkiä tätäkin intohimoista kotikokkia.

Vanha inhokkini, ahdas ja pimeä “sipulikäytävä” ei näytä yhtään entiseltään – jipii!

Herkku-huolet

Erityisesti pelkäsin, että Herkun remppa olisi pelkkää pintaa ja että valikoima supistuisi uudistusten myötä. Julkista keskustelua seuranneena olen päätellyt, etten näine huolineni ole ollut ainoa. Meitä joille Herkku on rakas kauppa on ilmeisesti aivan käsittämättömän monta, enkä ole koskaan nähnyt ihmisten kommentoivan ruokakaupan uudistusta tai omistajan vaihdosta moisella tunteella! Toisaalta, kun remontin aikana kaupassa oli välillä hyllyä tyhjänä ja valikoimassa selkeitä puutoksia, hetken sitä itsekin mietti että mitähän tästä oikein tulee.

En kuitenkaan toivonut että Herkun valikoima olisi täysin entisensä: ne maailman toiselta laidalta lennätetyt muoviin käärityt eksoottiset hedelmät joita ällistelin parikymppisenä eivät enää tee vaikutusta. Sen sijaan innostun, kun bongaan hyllystä vaikkapa kotimaisen luomumyllyn mahdollisimman tuoreita emmerjauhoja.

Entisen sijaan toivoinkin Herkusta kauppaa, jossa satokauden tuotteet, lähiruoka, ekologisuus hävikin vähentäminen olisi kunniassaan. Tosin valehtelisin jos en myöntäisi toivoneeni myös löytäväni Herkusta edelleen kaikenlaista jännää sekä asiallista juustotiskiä (entisenä juustotiskiläisenä ja juustofanina juustotiski on minulle iso tekijä).

Kukas se sieltä sesonkihedelmien takaa kurkistaa? Satokausikalenterin Nata tietysti!

Food Market Herkku

Uusittu Food Market Herkku avattiin lokakuun lopulla ja sinnehän minäkin sitten kipitin heti avajaispäivänä pieni läpätys sydämessäni. Huoli rakkaan kaupan uudesta tilasta osoittautui turhaksi: valikoimassa korostuu ne kaipaamani satokauden tuotteet (kiitos mukaan vahvasti otetun Satokausikalenterin) ja Zero Waste -konsepti, mutta kaupan ilmettä on myös sekä raikastettu että avarrettu. Lisäksi Herkussa on rentoon kaupassa haahuiluun kannustavia pysäkkejä: kahvila sekä pieni bistro, jossa olenkin jo pysähtynyt välipalalla, viikonloppu-ostereilla tai lasillisella viiniä melkein jokaisella tähänastisella käyntikerrallani. On se vaan kivempi shoppailla ilman kiljuvaa nälkää!

Aika harva kauppa voi muuten kehaista tarjoavansa Michelin -tasoisen kokin ruokia, mutta Herkun Bistrosta saa parin vuoden takaisen Bocuse D’Or edustajamme, ravintola Palacen huippukokki Eero Vottosen kalakeittoa. Lisäksi kotiin voi ostaa mukaan hänen suunnittelemiaan Chefs-in-Season valmisruokia. Roomalaista levypizzaakin Herkusta saa, tosin sitä en ole vielä ehtinyt itse testaamaan.

Palvelutiskiä Food Market Herkussa on edelleen paljon: huimat 85 metriä. Jonotilanteen voi tsekata halutessaan netistä ja hypätä jonoon jo etukäteen matkalla kauppaan. En tiedä teistä, mutta hikoileminen toppatakissa siellä tiskin edessä toisten kyynärpäitä väistellen ei ole omia lempimuistojani vanhoista kultaisista Herkku-ajoista.

Zero Waste

Stockmannin aikoina merkittävä osa Herkun tappioista syntyi ruokahävikistä, eikä ihme. Se valikoimahan oli aivan älytön. Viimeisenä Stockmannin omistusvuotena Herkun tappiot olivat jopa 11 miljoonaa euroa, mikä on aivan käsittämätön summa näin taviskuluttajan näkökulmasta! Niinhän se toisaalta on kotonakin – ruokaa menee roskiin vuoden tasolla yllättävän isoja määriä vaikka me olemme itse sen kauppakassiimme lastanneet ja kotiin kiikuttaneet.

Minusta on tärkeää, että me kuluttajat pidämme ruokahävikkiä kurissa kotona, mutta totta kai se on tärkeää myös kaupan tasolla, missä kyse ei ole kiloista vaan tonneista. Food Market Herkussa hävikkiä pistetään kuriin 30% alennuksella tuotteille, joiden viimeinen käyttöpäivä on lähellä, mutta myös pitämällä tarkasti silmällä, mille on kysyntää ja mille ei.

Herkun mainetta kalliina kauppana sopii myös nykyään kyseenalaistaa: perustuotteiden hintoja on laskettu ja tämän mekin Juuson kanssa havaitsimme, kun tämänhetkinen lempijuustomme olikin yllättäen Herkussa lähiökauppaa halvempaa. Henkilökuntakin on yllättänyt ainakin minut iloisesti! Kysäisin viime käynnillä satunnaiselta hevi-osaston työntekijältä miten kauan ostoskoriini juuri nappaamat kuningasosterivinokkaat jääkaapissa säilyisivät, kun en pakkauksesta parasta ennen -päivämäärää löytänyt. Sieltähän se vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä (viikon) ja lisäksi keskustelimme hetken erilaisista tavoista vielä pidentää sienien säilytysaikaa.

Kylmäsavustettuun oliiviöljyyn olen täysin hurahtanut – pullo kustansi lähemmäs kaksikymppiä, mutta ostan sitä lisää heti kun se loppuu. Niin hyvää!

Oliiviöljyhelmet oli pakko ottaa myös testiin. Kaikenlaista ne keksii!

Viikonloppu = kiireetöntä kokkailua

Sain tämän yhteistyön myötä käytettäväkseni lahjakortin Herkkuun ja fiilis oli kyllä aivan yhtä innostunut kuin silloin parikymppisenä – mitäs kaikkea ihanaa sitä ostais? Lahjakortti ilmestyi kotiini juuri syntymäpäivieni alla, joten päätin hemmotella itseäni sen avulla samaan tapaan kuin silloin aikoinaan. Koriin päätyi mm. muhkeita kuningasosterivinokkaita (joita kokkasin ekan kerran viime keväänä ja joita olen siitä asti himonnut lisää), kaviaariksi naamioitunutta oliiviöljyä, kylmäsavustettua oliiviöljyä, kesätryffeliä (eka kerta muuten ikinä, että minä ostan aitoa tryffeliä!) sekä mustia valkosipuleita, joista en nykyään saa millään tarpeekseni.

Yksi suurimmista herkuistani joita en nyt napannut mukaan on kampasimpukka. Kampasimpukat kärsivät WWF:n kalaoppaan mukaan ylikalastuksesta varsinkin Välimerellä ja Pohjois-Amerikan rannikolla, joten olisi hyvä suosia Norjan rannikolla kasvatettuja tai merenpohjasta käsin kerättyjä kampasimpukkoja sekä MSC-merkittyjä kampasimpukoita. Kun näitä ei aina käsiinsä saa, niin vaihtoehto kampasimpukalle löytyy itseasiassa sienihyllyltä!

kuningasosterivinokasEiks mene ainakin ulkonäöllisesti melkein täydestä?

Vegaanin kampasimpukat?

“Vegaanin kampasimpukat” on ollut minulla testilistalla siitä asti, kun ensimmäisen kerran sain käsiini kuningasosterivinokkaita (mikä oli muuten Herkussa). Tuolloin tutkiskelin uteliaana, mitäs kaikkea näistä sienistä voisi tehdä. Kun vastaan tuli useampi resepti ns. vegaanin kampasimpukoista, oli kampasimpukkafanin tietysti päästävä testaamaan ideaa ensi tilassa.

Kuningasosterivinokkaan rakenne ja muoto onkin tähän kampasimpukkaleikkiin mahtava, sillä tuhdin kokoinen ja lähinnä vartta sisältävä sieni on helppo viipaloida juuri kampasimpukan kokoiseksi ja näköiseksi kiekoksi. Lisäksi sen mausta löytyy reippaasti umamia, ihan kuten kampasimpukoistakin. Eivät nämä “vegaanin kampasimpukat” aivan sitä syvintä kampasimpukkahimoani tyydytä, mutta se nyt ei pääpointti minulle olekaan – kasvikunnan vaihtoehtoja eläinperäisille tuotteille on minusta aina kiva tutkiskella! Umamia korostavassa liemessä muhineina ja pinnaltaan kultaisiksi paistettuina kuningasosterivinokkaat ovat joka tapauksessa upeaa tarjottavaa kelle tahansa herkkusuulle.

food market herkkuVasemmalla pikku “kampasimpukoiksi” sopiva luomukuningasosterivinokas, oikealla luomusiitake.

enokisieniViikonloppuna on aikaa myös hävikin vähentämiseen palsternakka- ja perunankuorisipsien muodossa.  Ja kun kerran fritataan, fritataan sitten enemmänkin – uppopaistettu enokisieni (Herkusta sekin) on nimittäin ihanaa!

feikki kampasimpukat

Lempilisukkeitani kampasimpukoille on risotto, mutta tällä kertaa mieleni teki lohturuokaa: muussia. Päädyin tekemään muussin perunan lisäksi paahdetusta palsternakasta ja annoksen viimeistelin kaikilla niillä jännillä lisukkeilla, joita kaupasta mukaani tarttui! Lopputulos: totaalista luksus-lohtu-sunnuntairuokaa!

(Mikäli tämä pitkä ja monimutkaisen oloinen keittiömaratonireseptini hirvittäisi teistä jotakuta, jutun lopusta löytyy ohjeesta pikaversio 😉 )

Vegaanin kampasimpukat & paahdettu palsternakkamuussi

Vegaaninen

2:lle

2-3 suurta kuningasosterivinokasta

2 dl vegaanista dashilientä (voit halutessasi oikaista kaupan valmiilla dashilla tai käyttää kasvislientä)

¾ dl puolikuivaa sherryä (tai valkkaria, miksei myös kuivaa omenasiideriä)

pikkuruinen ripaus jauhettua vaniljaa (alle ¼ tl)

1 tl agavesiirappia tms. nestemäistä makeaa

2 tl valkoista riisimisoa (shiromiso)

2 tl soijakastiketta

1 rkl (savustettua) oliiviöljyä

2 rkl paistamiseen sopivaa kasvisrasvalevitettä

½-1 tl (savu)suolaa

n. 1 tl vastarouhittua mustapippuria

Paahdettu palsternakkamuussi mustalla valkosipulilla

1 reilun kokoinen palsternakka (n. 250 g)

2 jauhoista perunaa (n. 350 g)

2-3 valkosipulin kynttä

3-4 rkl ruuanlaittoon sopivaa kasvisrasvalevitettä

2 dl kaurakermaa

vettä

5-6 mustaa valkosipulinkynttä

1-2 tl (savu)suolaa

Annoksen viimeistelyyn:

tuoretta kirveliä

100 g friteerattuja enokisieniä / palsternakan kuoria tai valmiita juuressipsejä (*

1-2 kesätryffeliä

2 tl oliiviöljyhelmiä

1 rkl savustettua oliiviöljyä

*) Enokisienet voi friteerata etukäteen pienessä kattilassa, jossa on parin sentin syvyydeltä öljyä. Kuumenna öljy n. 170 asteeseen ja friteeraa sienet kullanruskeiksi erissä. Nosta valmiit sienet valumaan talouspaperin päälle ja mausta ne vielä kuumina suolalla. Itse tykkään fritata kaiken mahdollisen fritattavan silloin kun kerran alan frittailemaan, joten öljykattilaan päätyivät myös niin perunan kuin palsternakankin kuoret. ZERO WASTE! Jos et uskaltaudu uppopaisteluhommiin, voit tuoda annokseesi rapeutta myös ihan kaupan juures- tai perunalastuilla. Herkusta löytyy esim. koukuttavia tryffeli-perunalastuja!

Palsternakkamuussi:

Kuori palsternakka ja leikkaa se noin sentin paloiksi. Pyörittele palsternakka öljyssä ja levitä uunivuokaan. Heittele sekaan myös valkosipulin kynnet kuorineen. Paahda palsternakkaa 200 asteisessa uunissa muutaman kerran käännelleen, kunnes kuutiot ovat kauttaaltaan kullanruskeita. Huom! Nappaa valkosipulin kynnet pois heti, kun ne ovat pehmenneet ja kevyesti ruskettuneet, varo siis käräyttämästä valkosipulia.

Kuori ja lohko peruna ja laita se pieneen kattilaan kaurakerman kanssa. Lisää vettä sen verran, että peruna juuri ja juuri peittyy. Keittele perunaa miedolla lämmöllä kunnes se on kypsää. Nestettä ei saisi olla tässä vaiheessa kattilassa enää paljoa, kaada osa toiseen astiaan, mikäli nestettä on vielä runsaasti. Lisää kattilaan sitten paahdettu palsternakka ja kuoristaan puserreltu paahdettu valkosipuli. Soseuta muussi perunanuijalla niin, että sekaan jää vähän sattumia. Ohenna muussia tarvittaessa ylijääneellä keitinliemellä tai mikäli sitä ei ole, kiehautetulla vedellä. Kääntele sitten sekaan pieniksi paloiksi pilkottu musta valkosipuli sekä kasvisrasvalevite. Sekoita ja mausta suolalla, pidä lämpimänä tarjoiluun asti.

Vegaanin kampasimpukat:

Viipaloi kuningasosterivinokkaan paksut varret noin sentin kiekoiksi. Sekoita sherryyn umamipommit kombudashi, misotahna ja soijakastike ja mausta liemi agavesiirapilla ja vaniljalla. Jos sinulla on aikaa runsaammin, marinoi sieniä liemessä puolesta tunnista tuntiin. Laita kuumalle paistinpannulle sitten sienikiekot sekä reilun desin verran lientä. Neste alkaa poreilla, haihtua ja imeytyä sieniin – käännä sienikiekot ympäri kerran ennen kuin koko neste on kadonnut. Lisää pannulle sitten 2 rkl paistamiseen sopivaa kasvisrasvalevitettä ja paista sienikiekkoihin kaunis pinta molemmin puolin.

Nosta sienet pannulta hetkeksi pois ja lisää pannuun loppu liemi. Anna nesteen kiehua kasaan pannulla, kunnes jäljellä on vain noin kolmannes. Ota pannu liedeltä ja nosta kuningasosterivinokaskiekot vielä pannuun uudelleen lämpenemään kuuman reduktion sekaan.

Annostele muussi ja “vegaanin kampasimpukat” lautasille. Lusikoi annosten päälle kokoonkeitetty liemi paistinpannulta. Viimeistelin itse annokset vielä super sunnuntailuksusruuaksi tuoreella kirvelillä, fritatuilla enokisienillä ja juuressipseillä, sekä kauppareissusaaliillani eli hauskoilla oliiviöljyhelmillä, lorauksella savustettua oliiviöljyä ja annoksella raastettua kesätryffelillä. Huh mikä setti!

feikki kampasimpukat

Pikaversio:
  1. Tee muussi ihan vaan potuista tai muuten juuri silleen mistä itse tykkäät
  2. Paista suolalla ja pippurilla maustetut sienikiekot pannulla kauniin ruskeiksi molemmin puolin (n. 5 min per puoli). Skippaa liemihommat tai pitäydy soijalla ja sitruunatilkalla ryyditetyssä kasvisliemessä.
  3. Tarjoile sienet muussin kera. Puserrus sitruunaa annoksille ja joku tuore yrtti sopii minusta tähän tapaan valmistetun annoksen piristeeksi.

Sieniä ja muussia, sitähän tämä ruoka loppujen lopuksi vain on 🙂

768 views

Pop rocks dukkah

by Juulia 6 Comments
Pop rocks dukkah

pop rocks dukkah

Pop rocks dukkah

…siis mitä? No, yhdistin ne hauskat suussa raksuvat ja poksuvat karkkirakeet pähkinäisen paahteiseen dukkah-muruun, sitä.

Olen odotellut sopivaa hetkeä käyttää pop rockseja jotenkin ruuanlaitossa siitä saakka, kun bongasin niitä joskus muutama vuosi sitten Roobertin Herkusta. Sitä aikaisempi muisto niistä oli itseasiassa lapsuudesta, joten taisin hamstrata tuosta karkkikaupasta samantien useammankin pussillisen … jotka lopulta hautautuivat yhden vetolaatikon pohjalle.

Dukkah (egyptiläinen pähkinä-mausteseos) taas on minulle selvästi kausijuttu: jostain syystä muistan sen olemassaolon lähinnä syksyllä ja tuppaankin tehdä sitä varsinkin pikkujoulukauden aikana, kun se on niin helppotekoinen ja hauska tarjottava. Nyt kun keksin yhdistää nämä kaksi epäsäännöllisesti muistamaani herkkua tällä ikimuistoisella tavalla, ei kumpikaan ehkä enää jää laatikon perukoille niin tuolla mieleni sopukoissa, kuin kaoottisessa köökissänikään 🙂

pop rocks

pop rocksPop rocks!

Pop rocks + dukkah

Tykkään lisätä dukkaani yleensä hieman sokeria ja sainkin itseasiassa ensin idean lisätä sokerin dukkaan vaihteeksi strösselin muodossa (edelleen muuten ihan pätevä idea sekin). Kun kaupan leivontahyllystä ei kuitenkaan löytynyt juuri toivomani näköistä strösseliä ja katse hakeutuikin samalla hyllyllä nököttävään pop rocks -purkkiin, oli yhdistelmä yhtäkkiä päivänselvä.

Pop rocks -makuja on moneen lähtöön ja minusta niistä sopisi itseasiassa aika monikin todennäköisesti dukkan sekaan. Itselläni oli tällä kierroksella käytössä vaniljainen Tescon valmistama “popping candy”, mutta seuraavalla kerralla meinaan kyllä testata aitoja pop rockseja ainakin viinirypäleen, hattaran tai omenan makuisena 😀

dukkah

Pop rocks dukkah

1 dl kuorittua suolatonta pistaasia

1 dl kuorittuja manteleita

2 rkl seesaminsiemeniä

2 rkl hasselpähkinärouhetta

1 tl fenkolinsiemeniä

1 tl korianterin siemeniä

 1-1¼ tl jauhettua juustokuminaa

1 tl hienoa suolaa

n. 50 g pop rocks -karkkeja (sis. maitoa)

Paahda kokonaisia pistaaseja ja manteleita keskilämmöllä kuivalla paistinpannulla, kunnes ne saavat hieman väriä. Varo polttamasta! Alenna lämpöä ja lisää pannulle seesaminsiemenet, mausteet (suolaa ja pop rocks -karkkeja lukuunottamatta) ja hasselpähkinärouhe. Paahda vielä hetki, niin että seos alkaa tuoksumaan. Kippaa paistinpannun sisältö ja suola blenderiin/silppuriin ja rouhi hienoksi muruksi, jossa on siellä täällä isompia sattumia. Tämä voi olla tarpeen tehdä kahdessa erässä.

Kun dukkah on täysin jäähtynyt, sekoita mukaan pop rocks -karkit. Kuumuus, kosteus ja höyry saa karkin poksumaan, joten sitä ei kannata sekoittaa mukaan missään nimessä ennen kuin dukkah on täysin jäähtynyt – muuten menee hauska yllätys syöjiltä pilalle!

Tarjoile dukkah oliiviöljyn ja hyvän leivän kera niin, että leipää dipataan ensin öljyyn ja sitten dukkaan. Säilytä pop rocks dukkah suljetussa rasiassa jääkaapissa, niin pähkinät ja siemenet säilyvät parhaimman makuisina.

duqqa

Ps. Jos meinaat tarjota pop rocks dukkan valmiiksi jollain kostealla päällystetyiltä leiviltä, varaudu siihen että tarjoilupöytäsi pitää omaa pientä hiljaista ääntään. Havainto tuli tehtyä tämänpäiväisissä ruokablogaajien pikkujouluissa, ja joo-o, ei pitäisi olla yllättynyt, kun se pop rocks kerran reagoi kosteuteen.

Oma kontribuutioni meidän nyyttäribrunssille oli itse leivottu hapanjuurileipä, jolle sivelin mustaa baba ganoushia ja jonka pinnalle ripottelin pop rocks dukkaa. Siinä se ruokani sitten raksui ja poksui brunssipöydässä ja vannon, että näin yhden pop rocks -hipun hyppäävän pikkuisen ilmaankin 😀

pop rocks dukkah

pikkujouluruokaYou talking to me?

164 views

Raitajuurisalaatti granaattiomenalla ja satsumakastikkeella

by Juulia 0 Comments
Raitajuurisalaatti granaattiomenalla ja satsumakastikkeella

raitajuurisalaattiMarraskuun parhaat samassa salaatissa: raitajuuri, endiivi, granaattiomena, satsuma. Pling, olet hereillä!

Marraskuumieliala

Voi marraskuu, minkä teit! En muista milloin tämän vuodenajan pimeys olisi viimeeksi kolauttanut näin suurella voimalla vireystilaani. En meinaa jaksaa yhtään mitään töiden jälkeen, en edes kokata – tilanne on siis vakava! Ja kyllä, jaksan päivitellä tätä jokavuotista ilmiötä, sillä olen huomannut että aihe kummasti keventää kaikenlaisia small talk -tilanteita. Kelläpä ei olisi siitä sanaa sanottavanansa? Eipä sillä, että olisin juuri small talk -tilanteissa viime aikoina pyörinyt, töiden jälkeen kapuan mieluiten suoraan peiton alle vaikka kello olisi vasta viisi.

Kuten jo taannoin kirjoittelin, pimeys ei varsinaisesti haittaa minua, mutta sen aiheuttamalle väsymykselle en minäkään ole immuuni. Lisäksi ruokakuvaamiseen koukuttuneelle valon vähyys asettaa haasteen jos toisenkin. Kun kuvaamiselle suotuisaa valoa riittää päivässä sen 2-3 tuntia (jos sitäkään), on joko alennettava omia standardeja tai harvennettava blogin päivittämistahtia – hirveän montaa kuvaussessiota ei viikonloppuun mahdu ja voishan sitä joskus käydä valoisaan aikaan ulkonakin 😀

Mikä avuksi? Jos kyse on minusta, vastaus on aina ruoka. Sesongin tuotteita vilisevä, pirteän näköinen ja makuinen raitajuurisalaatti on tepsinyt ainakin kahteen ongelmaan: lähinnä leivästä ja pastasta viime aikoina koostunut ravintoympyräni sai vitamiinibuustin + nopeasti valmistuva ja pirteä pieni salaattiateria keventää raskasta arkimielialaani lähes yhtä tehokkaasti kuin kahvi.

raitajuurisalaatti

raitajuuri

Raitajuuri ja muut marraskuun satokauden kasvikset

En ole varmaan ainoa, jonka mielestä raitajuuri on todellinen kaunotar. Päällepäin raitajuuri on pitkälti punajuuren näköinen, mutta annas olla kun sen halkaisee: sisältä paljastuu polkakarkkimainen kuvio syvää magentaa ja valkoista. Ikävä kyllä raitajuuren raidat haalenevat reippaasti kypsennettäessä ja niinpä olenkin jo pitkään halunnut käyttää sitä johonkin myös raakana.

Hauskan raidallisiksi tikuiksi leikattu raitajuuri on siis pohjana tämänpäiväiselle salaatille. Sen kaveriksi valikoitui muutamat muut marraskuun sesonkituotteet: endiivi, granaattiomena ja satsuma. Hieman perinteistä raastesalaattia muistuttava lopputulos on ainakin omaan makuuni juuri sopiva seos kirpeää, pirteää, maanläheistä, raikasta, kitkerää, makeaa ja suolaista. Lisäksi tämä raitajuurisalaatti on sopivan värikästä ja pirteää vaihtelua omaan marraskuumielialaani.

granaattiomena

satsumaMaistuisko yks miniaurinko?

Endiiville olen itse lämmennyt viime vuosina kokoajan enemmän, vaikka se olikin ensimaistamisella itselleni aikoinaan aivan liian kitkerä tuttavuus. Opettelin ensin syömään endiiviä oikein karamellisoituneeksi paistettuna ja pehmeäksi hauduteltuna, sitten salaattiveneen roolissa ja lopulta olen siinä pisteessä että syön sitä sellaisenaan ihan itsekseenkin. Kitkeriin makuihin tottumaton voi halutessaan kuitenkin korvata endiivin vaikkapa jollain kaalilla (punakaali voisi olla todella hauskan näköinen kaveri raitajuurelle), jolloin tämä raitajuurisalaatti muistuttaa jo perinteisempää kaalisalaattia.

Raitajuurisalaatti sopii hyvin pääruuan lisukkeeksi, mutta meillä sitä on syöty myös kevyeäni kotitoimistolounaana sekä välipalana. Omasta mielestäni tämä salaatti on rakenteen kannalta parhaimmillaan heti syötynä, pidempään seisoessaan raitajuuresta ja endiivistä irtoaa sen verran nestettä että salaatti vetistyy ja siitä katoaa rapeus. Hyvälle se toki maistuu seuraavanakin päivänä.

Raitajuurisalaatti granaattiomenalla ja satsumakastikkeella

2 keskikokoista raitajuurta

1 endiivi

n. 1 dl granaattiomenan siemeniä

hieman tuoretta kirveliä

Satsumakastike:

½ dl satsumamehua (yhden reilun kokoisen satsuman mehu)

¼ dl oliiviöljyä

n. 1 tl raastettua inkivääriä

1 tl vaaleaa riisimisoa (shiromiso)

1 tl agavesiirappia

1 tl sherryviinietikkaa

ripaus suolaa

Purista satsuman mehu pieneen kulhoon (ei haittaa jos mukaan tule vähän hedelmälihaakin). Sekoita mehuun oliiviöljy, inkivääri, misotahna, agavesiirappi ja sherryviinietikka. Sekoita hyvin ja mausta ripauksella suolaa.

Kuori ja pese raitajuuret. Leikkaa raitajuurista millin paksuisia siivuja ja leikkaa siivut sitten vielä millin paksuisiksi tikuiksi (mandoliini on tässä hommassa kätevä apu). Viipaloi endiivi myös muutaman millin siivuksi aloittaen endiivin kärjestä. Jos et ole tottunut endiivin kitkerään makuun, jätä muutama sentti tyvestä käyttämättä (itse silppuan sen tyven yleensä vaikkapa risottopohjaan, endiivin kitkeryys pehmentyy nimittäin reilusti kypsennettäessä).

Irroittele granaattiomenan siemenet hedelmästä ja sekoita desin verran siemeniä raitajuuren ja endiivin kanssa. Valuta salaatille kastike, sekoittele hyvin ja nypi sekaan vielä hieman tuoretta kirveliä. Tarjoile heti!

marraskuu satokausi

Ps. Raitajuuresta ja muista satokauden herkuista pysyy minusta parhaiten kärryillä seuraamalla Satokausikalenteria.

170 views