Ravintola Fabrik / Taste of Helsinki 2018

Ravintola Fabrik / Taste of Helsinki 2018

ravintola Fabrik

Viikko sitten minulla oli kolmien ensitreffien iltapäivä. Jep, aikamoinen perjantai-ilta! Sanotaanko kuitenkin näin, että tämä treffimaratoni oli sata kertaa mukavampi kuin ne kolmet putkeen sovitut sokkotreffit joilla kävin joskus villeinä sinkkuvuosinani (never again).

Treffit kronologisessa järjestyksessään olivat seuraavat:

  1. Nuori kokkilupaus Ville Korhonen (lue lisää näistä treffeistä täältä),
  2. Tehtaankadun Ravintola Fabrik
  3. mitä mahtavin sokkotreffi/illallisseuralainen, Tiia Mua lemmitkö vielä Kustaa? -blogista.

ravintola Fabrik

ravintola FabrikEka kerta Pineau des Charentesia

Koska Tiia omaa loistavan huumorintajun niin elävässä elämässä kuin kirjoittaessaankin, kannattaa treffiemme keskeisistä keskustelunaiheista lukea ehdottomasti lisää Tiian jutusta. Jos blogin nimi on Mua lemmitkö vielä Kustaa? kannattaa se muutenkin minusta tsekata. Jäät taatusti koukkuun!

Jottet kuitenkaan unohtuisi sinne Tiian blogiin vaan jaksaisit lukea myös tämän oman juttuni, heh, niin paljastetaan nyt höpöttelyistämme edes jotain. Lyhyesti tiivistettynä: puheenaiheemme pyörivät jostain syystä ekojen kertojen äärellä. Kyllä, puhuttiinhan siinä myös lihallisista asioista. Ei kuitenkaan ihan silleen kuin äkkisilteen ajattelisi … vaan kas näin: “Milloin oli eka kerta kun söit tartaria?”

Tätä oli muuten tosi hauska muistella! Itselläni se eka kerta tartarin kanssa muuten sijoittuu muistini mukaan Köpiksen Mandfredsiin, tosin lähes raakaa lihaa söin ekan kerran kyllä jo lapsena. Olin tuolloin jo hulluna kaikkeen ruoanlaittoon liittyvään ja lueskelin usein erästä punakantista keittokirjasarjaa iltasadukseni. Kun olin bongannut tämän kiehtovan raakaa lihaa sisältävän ruokalajin nimeltä tartar, pihistin tilaisuuden tullen keittiöstä uteliaana nokareen raakaa jauhelihaa. Ihan täysin raakana en saalistani tosin syönyt, vaan “paistoin” tuon pikku kikkareen pöytäni taakse piiloutuneena pölyisen patterin päällä. Mmmmm… mitä gurmeeta!

Joo, voi olla paras etten jatka näiden ekojen kertojen muistelointia sen enempiä, vaan keskityn suosiolla kertomaan teille Fabrikissa kokemistamme ekoista kerroista.

Eka kerta: Ravintola Fabrik

Alkuun söimme lajitelman pieniä suolaisia suupaloja: perinteistä ranskalaista patéeta (jota on muuten sitten tarjolla Taste of Helsingissäkin), muutamia ihania leikkeleitä, cornichons -pikkukurkkuja, puolikuivattuja tomaatteja sekä kirpakoita pikkelöityjä osterivinokkaita.

Kaikki varsin oivallisia, tosin eniten taisin ihastua poikkeukselliseen aperitiiviimme nimeltä Pineau des Charentes. Kyseinen viini ei itseasiassa ole viini lainkaan, vaan rypälemehulla maustettua Cognacin eau de vietä Sekoitusta kypsytetään vähintään 18 kk ennen myyntiä ja vähintään 8 kk tästä ajasta se viettää tammitynnyrissä. Huh, miten herkullista! Makea ja hedelmäinen melko kylmänä tarjoiltu juoma toimi todella hyvin suolaisten suupalojen rinnalla, suosittelen testaamaan tätä juomaa, jos ravintola Fabrik osuu matkanne varrelle 🙂

ravintola Fabrik

ravintola Fabrik

ravintola Fabrik

Seuraavaksi söimme hieman keltuaispornoa (katso kuvat! Hot hot hot!). Savulohi smörrebröd sisälsi tuon upean valuvaksi jätetyn uppomunan lisäksi Fabrikissa savustettua lohta, saaristolaisleipää sekä sitruunamajoneesia. Leipää saatteli raikas retiisisalaatti sekä miellyttävä chardonnay Chateau de Gaure Limoux 2016.

Annos oli just sitä mitä kuvan ja kuvailun perusteella ajattelisittekin. Ei siis mitään kovin yllätyksellistä, mutta varsin hyvää mikäli savulohesta, saaristolaisleivästä ja täydellisistä uppomunista pitää. Minä pidän.

ravintola FabrikHashtag yolkporn!

ravintola Fabrik

ravintola Fabrik

Pääruoaksi söimme Ravintola Fabrik Taste of Helsinki 2018 nimikkoannoksen, Anjou kyyhkyä kesän vihreillä herneillä. No terve, sanon vaan. Kyyhky oli upean roseeta, pinnaltaan rapeaa, sisältä suussasulavaa ja mehevää.

Oikeaoppisesta ruokailutavasta saimme vinkin tarjoilijaltamme (joka oli muuten yksi mahtavamipia koskaan tapaamiani), joka toi pöytäämme sekä kertakäyttöiset kosteuspyyhkeet että kankaiset käsipyyhkeet. Asia selvä: kyyhky käteen ja ääntä kohti!

ravintola FabrikKas näin!

ravintola Fabrik

ravintola Fabrik

Eka kerta: Pineau des Charentes

Illallisemme päättyi vielä toiseen lasilliseen alkuruuan aikana ihastuttanutta Pineau des Charentesia, tosin tämä ihanuus olikin jo kymmenenvuotiasta. AUH! Olen sen täällä blogissa toitottanut varmaan jo kyllästymiseen asti, mutta sanotaanpa se taas kerran: en ole lainkaan makean perään. Kakut ja karkit eivät saa minua sekoamaan, vaan suola ja viinietikka -sipsit! Jostain syystä jälkiruokaviinit kuitenkin maistuvat minulle mitä parhaiten. Kun tarjoilijamme kertoi pitävänsä kotonaan aina pullollista Pineauta (kyllä, sitä löytyy onneksi Alkosta) päätin aloittaa tästä lähin saman tavan.

Mitä tulee jälkiruokiin, saimme eteemme kokoelman erilaisia makeita suupaloja: passionhedelmämacaroneja, porkkanakakkua appelsiinijäätelöllä sekä juustokakkua raparperilla ja pitkäpippurijäätelöllä. Macaronit olivat eniten mieleeni (minulla on heikko kohta macaroneja kohtaan vaikken leivonnaisista muuten välitäkään, ehkä lukion jälkeen Pariisissa viettämäni vuoden vuoksi?), mutta muuten nämä ihanuudet menivät tällä naisella kyllä aika hukkaan. Minkäs sille mahtaa, kun makea ei vaan uppoa!

ravintola FabrikMomofuku cheesecake

ravintola Fabrik

ravintola Fabrik

Eka kerta: Amaro

Päätimme illallisemme vielä tyylikkäästi upeaan amaroon, makeankatkeraan yrttilikööriin. Kyllä, jouduin guuglaamaan että mitäs se amaro nyt taas oikein olikaan, oli nimittäin eka kerta tämäkin lasillinen. Amaro Riserva Berta, il 28 di Via San Nicolao tarjoiltiin appelsiininkuoren kera, enkä mahda olla miettimättä, miten filmaattista tämän juoman siemailu olisi Italiassa…Eka kerta amaroa Italiassa jää kuitenkin vielä toistaiseksi tulevaisuuteen.

Onneksi Ravintola Fabrik on juuri avannut sekä terassin, että viereisessä liikekiinteistössä sijaitsevan viiniä, drinkkejä ja pikkupurtavaa tarjoavan Lilla Fabrikin. Nämä Etelä-Helsingin kulmat ovat minusta sitä miljööltään eurooppalaisinta Helsinkiä … joten Italianreissua odotellessa: eikun terdelle vaan sen amarolasillisen kanssa! Tai siis, heti kun kesä vain suvaitsee tulee takaisin.

Taste of Helsinki LIPPUARVONTA!

Arvon Taste of Helsinki 2018 -lippupaketin kahdelle Instagram-tililläni, hop sinne siis mikäli tämä ihana gourmetfestari kiinnostaa! Arvonta löytyy tietysti tuoreimmasta #yolkporn -kuvastani 😉 Nyt kannattaa olla nopea, sillä Taste of Helsinkihän alkaa jo torstaina!

Taste of Helsinki 2018 -liput saat toki plakkariisi myös täältä. Lisää etukäteisfiilistelyä festareilta löytyvistä ruuista voit lukea raportistani Taste of Helsinki ravintolakierrokselta.

ravintola FabrikAmaro, amore!

Kiitos illallisesta Ravintola Fabrik!

102 views

Löytö: Starter Pop Up

Löytö: Starter Pop Up

Starter Pop Up

Starter Pop Up

Sain taannoin kuulla aivan mahtavasta pop up -ravintolan konseptista, jossa jo etabloitunut ravintola (ravintola Starter) annetaan nuoren kokkilupauksen käsiin kahdeksi päiväksi. Näin nuoret pääsevät turvallisesti ja riskittömästi kokeilemaan, miltä oman ravintolakeittiön pyörittäminen tuntuu … ja me onnekkaat pääsemme nauttimaan tulevaisuuden toivojen upeista taidoista täysillä jo nyt!

Starter Pop Up -konseptin takana on ravintola Starterin ravintolavastaava, Sanna Koroleva Räst sekä A21 ravintolaperhe. Starter Pop Up tarjoaa nuorille kokkilupauksille mahdollisuuden toteuttaa visioitaan pop up -hengessä, kokeilla siipiään ja osoittaa kykynsä. Eräänlainen ravintola-alan start up -konsepti siis – ja niinpä pop upin sijainti keskellä Maria01 start up -yhteisöä onkin mitä osuvin.

Maria01

Marian sairaala

A21 ravintolaperheeseen kuuluvan ravintola Starterin keittiö saa siis kerran kuussa kahdeksi päiväksi vierailevan tähden, joka valitaan tiukan haun kautta. Ravintolapuitteiden lisäksi cocktailien ja ruuan yhdistelyn edelläkävijä A21 miettii menulle sopivat cocktailparit. Paritusten takana on palkittu cocktailvelho Timo Siitonen, jolta pop upiin osallistuvilla kokeilla on tietysti myös ainutlaatuinen tilaisuus oppia ruoan ja cocktailien yhdistelyn magiaa.

Entisen Marian sairaalan tiloissa toimivan Starterin keittiö luovutettiin ensimmäisen kerran viime kuussa Mikko Pynnösen pyöritettäväksi. Ikäväkseni jouduin kuitenkin jättämään konseptin tiedotustilaisuuden väliin, enkä ehtinyt myöskään testaamaan näitä ensimmäisiä illallisia, joiden teema oli Saaristo. Ehdinpä kuin ehdinkin kuitenkin sarjassaan toisen pop upin pressitilaisuuteen, jossa pääsin maistamaan kolmea tulevan menun annosta ja tapaamaan konseptin taustavoimia sekä uusinta kokkia.

Starter Pop Up by Ville Korhonen 2018 photo by Laura HujanenVille Korhonen (kuva: Laura Hujanen)

Ville Korhonen & Niitty

Tämän, jo ensi viikolla eli 14.-15.6. järjestettävän toisen Starter Pop Upin teemana on Niitty ja menun valmistaa Ville Korhonen Ravintola Savoysta. Ville valittiin pyörittämään pop upia tiukan kilpailun kautta. Näin Ville kertoo suhteestaan teemaan:

Valitsin niitty-teeman, sillä viihdyn luonnossa ja itse kerätyissä raaka-aineissa on takana tarina ja varma tuoreus. Itse kerätyt tuotteet näkyvät myös menussa, mm. kuusenkerkkä. Niitty on minulle enemmän tunnetila ja se kuvastaa vahvasti kesää ja parhaiden kotimaisten raaka-aineiden huippusesonkia. Niityllä kasvaa loppupeleissä hyvin vähän syötävää meille, mutta laiduneläimille sitäkin enemmän. Menu on vahvasti itseni näköinen kokonaisuus, jossa korostuu raaka-aineiden ominainen maku.

Villen ruokafilosofiaan kuuluu vahvasti zero waste –ajatus, mikä kuultaa läpi myös menusta: jos yhdessä annoksessa on käytetty keltuaisia, löytyy toisesta valkuaisia. Juureksista käytetään kaikki kuoria myöten eikä muidenkaan raaka-aineiden selvästi anneta mennä turhaan hukkaan. Omien sanojensa mukaan Villen ruoka on “hidasta misata, nopeaa nostaa” – keittiöslangia taitamattomille suomennettakoon asia näin: eri annosten eri komponentteja voidaan siis työstään pitkään ja hartaasti, mutta kun on tarjoilun aika, kaikki on pitkälti jo lautaselle asettelua vaille valmista, eikä asiakas joudu ruokaansa tämän vuoksi tarpeettomasti odottelemana.

Starter Pop UpAmuse bouche & Kimmel (+ tämä pöytä! Kuvio on saatu aikaan johtamalla pöytään sähköä. Vau! Ps. Pöydät on tehnyt Jani Pensola / Zenpuu)

Ville kertoi muuten myös, että hänen lempiraaka-aineitaan on selleri, maa-artisokka sekä kaalit (erityisesti tuore kukkakaali, raakana), ja kas nämähän ovat myös omia suosikkejani! Jälkkäreidenkin suhteen taidetaan olla samiksia, sillä ainakin listan jälkkärin ja Villen juttujen perusteella hänkin on mieluummin raikkaan kuin makean perään.

Pressitilaisuus aloitettiin amuse bouchella ja sille sopivalla cocktaililla. Amuse koostui pienestä vaihtuvia yrttejä sisältävästä kimpusta, valkuaisemulsiosta ja yrttivinegretistä. Valkuaisemulsion pinnalle oli ripoteltu suussa ihanasti raksuvia puffattuja kalansuomuja ja nahkaa. Juomaparina oli Kimmel, giniä, seljankukkaa, siitepölyä, sitruunaa ja musta sampanja –teetä sisältävä raikas cocktail. Amuse oli tarkoitus syödä sormin, mikä ei ainakaan itseltäni ihan sotkuitta onnistunut, mutta aloitus oli joka tapauksessa mitä oivallisin johdanto Niitty-teemaan!

Starter Pop Up

Starter Pop Up

Starter Pop UpSavuinen verstas: Aamuinen kävely niittypolkua pitkin verstaalle. Ilmassa tuoksuu tuore leppähake ja piipun savu.

Savuinen verstas ja vallankumouksellinen villivalkosipuli

Seuraavaksi maistoimme alkupalan nimeltä ”Savuinen verstas”. Tämä annos on Villen ikioma signature dish, joka on tuttu myös Vuoden Kokki –kisasta (Ville sijoittui tänä vuonna sijalle 5.). Annos sisältää savustettua selleriä, sekä tuoretta että pikkelöityä kuusenkerkkää, sellerikreemiä, graavattua keltuaista, keltuaiskreemiä, pikkelöityä ruusua sekä poltetuista sellerinkuorista valmistettua tummaa sellerikastiketta. Viinipari annokselle syntyi itseasiassa siinä syödessämme viereisellä tuolilla, pressitilaisuudessa oli nimittäin läsnä myös illallisen viinipaketin sisällöstä vastaava Viinitien Tommy Luhtala. Koska ajatukset viinipareista syntyivät siinä aterian lomassa, joimme läpi aterian kesäistä roséeta. Oli muuten todella mielenkiintoista seurata, minkälaisten pohdintojen kautta Tommyn paritukset syntyivät!

Villen idea tälle alkupalalle perustui muuten minusta todella oivaltavalle ajatukselle. Hän halusi tarjota aterian alkuun jotain tarpeeksi ruokaisaa mutta kuitenkin kevyttä. Näin mahdollisesti koko päivän illallistaan vesi kielellä odotelleilta ja vyötään kiristelleiltä asiakkailta saadaan heti alkuun pahin nälkä pois, ilman että kuitenkaan liikaa täyttyisi. Samalla illallisen tunnelmakin rauhoittuu ehkä sellaisesta odottavan jännittyneestä rennoksi. Tätä selitystä vasten “Savuinen verstas” olikin minusta aivan loistava annos: raikas ja täyteläinen, kevyt ja intensiivinen. Kaiken kaikkiaan siis hienosti tasapainotettu ja kiinnostava lautasellinen!

Starter Pop UpGrilli ja valkosipulin vallankumous: Grilliherkut kuuluvat kaikkien kesään ja niityllä vietetyn päivän jälkeen maistuu kunnon “pihvi”.

Seuraavaksi maistoimme annoksen nimeltä ”Grilli ja villivalkosipulin vallankumous”. Kyseessä oli yksi hauskimmista pitkään aikaan syömistäni tartareista: grillatulla rasvalla maustettu marmorihärkätartar, pikkelöityä ja poltettua sipulia, karhunlaukkamajoneesia, friteerattua karhunlaukkaa sekä puffattua emmervehnää. Annosta koristi tämänhetkiset lempivilliyrttini, litulaukka ja syreeni. Sipulin makeus, hienovarainen mutta täysin tunnistettava hiiligrillin aromi sekä sopivan krouviksi leikattu liha eivät paljon paremmin olisi yhteen voineet sopia.

Karitsa kaalimaalla

Viimeiseksi söimme annoksen ”Karitsa kaalimaalla”: glaseerattua karitsan niskaa, paahdettua maa-artisokkaa, pikkelöityä kyssäkaalia, savustettua lehtikaalia, friteerattua karitsan kateenkorvaa, maa-artisokkakreemi sekä sifon hollandaise. Annoksen viimeisteli ripaus poltetun keltajuuren tuhkaa. Karitsan niska oli unelmanpehmeää ja lisukkeista varsinkin pikkelöity kyssäkaali oikein loisti. Kuten usein ennenkin upeiden juureksia juhlistavien annosten äärellä mietin, kuin paljon äitini tätä annosta rakastaisikaan…

Cocktailpari tälle annokselle tulee olemaan akvaviittipohjainen ja kuivalla omenasiiderillä jatkettu ”Timjamia ja hunajaa”, jota en tosin päässyt nyt maistamaan, sillä arvon cocktailvelho Siitonen oli tilaisuuden aikana työmatkalla Japanissa ja viimeistelee suosituscocktailit vasta palattuaan. Mitä tulee mielikuvaani tuon juoman mauista yhdistettynä syömääni annokseen, eipä se voi kyllä oikein pieleen mennä!

Starter Pop Up

Starter Pop UpKaritsa kaalimaalla: Niityllä laiduntaessa karitsa voi törmätä mihin vain ja herkutella kesän parhailla antimilla.

Ville Korhonen: nimi muistiin!

Ville Korhonen on tämän kokemani mini-illallisen jälkeen muuten nimi, joka on raapustettu isoin kirjaimin kulinaristiseen muistikirjaani. En lainkaan ihmettele, jos hänen nimensä tupsahtelee tulevaisuudessa esiin jos jonkinlaisista menestyksekkäistä asiayhteyksistä! … ja kun niin käy, pääsen tietysti sanomaan että Hei, mä söin Villen ruokia jo kesällä 2018!

Starter Pop Up

Seuraavat illalliset järjestetään to 14.6. & pe 15.6.2018, kumpanakin päivänä on kaksi kattausta.

5 ruokalajin menu 60€

Juomapaketti 60€ (sisältää aperitiivin, viinipaketin ja jälkiruokacocktailin, juomapaketin saa halutessaan myös puolikkaana)

Alekoodi:

Koodilla VAIMOMATSKUU saat illallisen yhteydessä Juomapaketin hintaan 50€ (normaalisti 60€), kun varaat pöydän 10.6. mennessä osoitteesta starterhelsinki.com/pop-up

Ps. Suosittelen muuten tyyppaamaan myös Starterin lounaan- itse olen käynyt siellä syömässä talven mittaan useampaankin kertaan ja olen ollut joka kerralla tosi tyytyväinen. Blogikollegani Hanna on ehtinyt kirjoitella ravintola Starterista jutunkin, jos ravintola kiinnostaa niin kurkatkaapas ihmeessä se!

127 views

Syreenivesi, keijujen juoma

Syreenivesi, keijujen juoma

syreenivesi

Heippa! Tässä on nyt edessäsi todennäköisesti tämän blogin lyhyin postaus. Olen tietoinen siitä, että juttuni yleensä tuppaavat paisumaan, venymään ja vanumaan, mutta eipä kuulkaa tällä kertaa!

Heräsin tänään kukonlaulun aikaan pyörimään sängyssä työasioita kelaillen ja kun lopulta luovutin unensaannin suhteen ja nousin, muistin ilokseni jääkaappin toissapäivänä lykkäämäni syreenivesipurkin. Jääkylmä syreenivesi maistuu aivan keijujen juomalta, eikä aikaakaan kun tämä rölli jo piristyi ja kaivoi kameransa esiin ja päivä ei enää alkanutkaan aivan niin ankeasti! Kuvaaminen on ehkä ihan parasta. Tai joskus, ihan kamalinta. Tänään se oli ihan parasta.

lilac water

Siksi tämä pikapostauskin! A) tahdon laittaa nämä kuvat blogiin enkä vain jonnekin Instagramiin, ja B) jos ette ole ikinä tehneet syreenivettä niin äkkiä saksimaan lähimmästä puskasta kukkanippu! Tänä vuonna syreeni on kukkinut ennätysaikaisin (ainakin minun muistini mukaan), joten tilaisuus menee kohta jo ohi. Oma syreenivesi-hurahdukseni alkoi vasta muutama vuosi sitten, joten jaan tämän keijujen juoman ilosanomaa mieluusti ihan vaikka joka vuosi!

Syreenivesi

muutama syreenin kukkiva oksa

lasipurkki

vettä

Huuhdo kukat ja leikkaa puumainen varsi kukkanipuista pois. Laita kukat lasipurkkiin ja valuta vettä perään. Kansi päälle ja vähintään muutamaksi tunniksi jääkaappiin, mieluiten yön yli. Joo, ei paljon enempiä tämä “resepti” todellakaan vaadi 😀

Veteen uuttuu upea kukkeanmakea maku, puhumattakaan siitä huumaavasta tuoksusta…

syreenivesi

92 views

Löytö: musta valkosipuli

Löytö: musta valkosipuli

musta valkosipuli

Musta valkosipuli?

Musta valkosipuli valmistetaan kypsentämällä valkosipulia viikkotolkulla tasaisen lämpimässä ja kosteassa tilassa, jossa valkosipuli hitaasti karamellisoituu ja mustuu. Mitään keinotekoista väriä tai muitakaan lisäaineita ei siis näissä mustanpuhuvissa kynsissä ole! Koska kypsentäminen tapahtuu varsin alhaisessa lämpötilassa (60-75 °c), suurin osa  valkosipulin ravinteista säilyy. Lämpökäsittely kuitenkin tuhoaa valkosipulille ominaisen hajun ja kitkerän maun aiheuttavia rikkiyhdisteitä (ping kaikki valkosipulihönkää kammoavat)!

No milles se sitten oikein maistuu? Musta valkosipuli maistuu siirappimaisen makealle ja vanhan balsamicon tapaan kirpeälle. Maussa on myös aavistus lakritsijuurta, hyvin tumman suklaan kitkeryyttä sekä täyteläistä umamia. Jos tamarindi on makuna teille tuttu, makua voi verrata myös siihen. Näiden kynsien popsiminen on siis makuelämyksenä kaikkea muuta kuin mitä valkosipulia syödessä odottaisi. Koostumus mustassa valkosipulissa on hauskan nahkea ja kumimainen ja nämä kynnet on helppo muussata tahnaksi halutessaan vaikka peukalolla.

musta valkosipuli

#TRENDING!?

Mustaa valkosipulia on syöty iät ja ajat Aasiassa (miten ne parhaat kulinaariset keksinnöt aina tulevatkin just sieltä?), missä sen on uskottu mm. suovan syöjälleen pitkää ikää. Viime vuosikymmenien aikana sitä on ruvennut löytymään kulinaristien lautasilta myös täällä puolella palloa. Syy on jäljitettävissä korealaiseen Black Garlic Inc. -yhtiöön, joka ilmeisesti alkoi vuonna 2004 vahvasti tuotteistamaan mustaa valkosipulia ja tuomaan sitä yhdysvaltojen markkinoille superfoodina. Joidenkin lukemieni juttujen mukaan yhtiön perustaja väittää suorastaan keksineensä mustan valkosipulin ihan itse!

Oli buumin takana sitten mitä oli, mustalta valkosipulilta on jokatapauksessa ollut vaikea välttyä. (Varsinkin, jos on katsonut esim. ohjelmia nimeltä MasterChef, TopChef, Mind of a Chef, Ugly Delicious, Cooked ja Chef’s Table) Kyllä, kyseessä on suorastaan trendiraaka-aine!

musta valkosipuli

Käyttö

Itse olen bongannut mustaa valkosipulia livenä mm. Köpiksen trendikkäistä ramenkuppiloista sekä Berliinin vegapainotteisen gastropubin BRLØ:n muussikulhosta. Musta valkosipuli käy mausteeksi niin majoneesiin kuin muihinkin kastikkeisiin, sillä maustaa ihanaksi yksinkertaiset pastat, miedot keitot, leipätaikinat ja kyllä, erityisesti perunamuussin. Mielestäni helpoin tapa saada mustan valkosipulin ihana maku leviämään ruokaan kuin ruokaan on kynnen muussaaminen veitsen lavalla tai hiertäminen rikki haarukalla neste- tai öljytilkan kanssa.

Mihin en mustaa valkosipulia “tuhlaisi”, ovat liian mausteiset, tuliset, voimakkaat ja runsasaromiset ruuat. Mustan valkosipulin upea maku ei pääse super intensiivisten raaka-aineiden seassa oikeuksiinsa, vaan se katoaa niiden sekaan. Jos olet siis ensin metsäsästänyt tätä herkkua innoissasi käsiisi, sitten kiljunut kaupassa hallelujaa sitä löydettyäsi (no okei, kiljuin ilosta sisäisesti), sitä ei kannata minusta käyttää ihan mihin vain ja miten vain! Toisaalta jos on hamstrannut kotiinsa useita purkkeja tätä ihanuutta (kuten minä), niin mikäpä estää tekemästä rohkeampiakin kokeiluja! Suurin vaara purkin avaamisen jälkeen on nimittäin ainakin minusta se, että sen on napostellut tyhjäksi laittamatta kynnen kynttä yhteenkään ruokaan.

musta valkosipuli

Musta valkosipuli = terveysruokaa?

Netistä löytyy liuta jos jonkinlaista nettisivua, jotka ovat omistautuneet luetteloimaan mustan valkosipulin terveyshyötyjä (esim. tämä ja tämä). Valmistusprosessi on monen näistä sivuista mukaan verrainnollinen fermentoimiseen ja fermentoidut ruuathan toki hyväksi meille yleensä ovat. Tosin mitä tulee siihen fermentaatioon, esim. tämä juttu sanoo, että ehei, ei se musta valkosipuli mitään fermentoitua ole, hitaasti kypsennettyä vaan.

Ota tuosta nyt sitten selvää 😀 herkullista musta valkosipuli joka tapauksessa on. Itse en osaa näihin terveysväitteisiin ottaa kantaa ja lähdekriittisyys on nettiä selaillessa aina paikallaan … mutta tuskinpa valkosipulista epäterveellistä ainakaan kovin helpolla saa ♥

Ps. Omat espanjalaisperäiset mustat luomupalleroni olen ostanut Ruohonjuuresta ja ympyrätalon S-Marketista noin neljän euron purkkihintaan.

Pps. Jos innostut kokeilemaan mustan valkosipulin valmistamista DIY-henkeen ihan itse, kurkkaappa vaikkapa tämä Utelias kokki -blogin juttu!

187 views