Koronakevään aakkoset (kotivara à la Vaimomatskuu)

Koronakevään aakkoset (kotivara à la Vaimomatskuu)

kotivaraKotivara on kunnossa, mutta mitäs siitä tänään taikoisi?

Koronakevät

Voi *****jen kevät, kajautti kolme ja puolivuotias kummityttöni taannoin videopuhelussa. Niinpä, niinpä. Päiväkotikavereita ikävöivän 3,5 -vuotiaan on varmasti vaikeaa kestää jatkuvaa kotona kököttämistä, mutta vaikeaa se on välillä nelikymppisellekin introvertillekin. Eikä tilanne tule tästä muuttumaan vielä aikoihin. Mitä pidemmälle poikkeustila venyy, sitä “normaalimmalta” se alkaa kuitenkin salakavalasti tuntumaan, eikä omia toimia varo ehkä viikolla neljä enää ihan niin paljon kuin ekalla viikolla … ja pahoin pelkään että monella alkaa tässä kohtaa lisäksi jo kärsivällisyyskin loppumaan. Sosiaalisen etäisyyden pitoa ja tiivistä kotoilua pitää kuitenkin jaksaa myös nyt ja vielä pitkään – tilanteen inhimilliseksi katastrofiksi eskaloitumisen vaara ei ole Suomessa lähellekään ohi.

Meidän kahden lapsettoman etätöitä aamusta iltaan asti tekevän aikuisen huushollissa kotoilu on onneksi ollut melko “helppoa”. Kun töiden kanssa on jatkuva kiire, ei asioita ehdi murehtia eikä niitä läheisiäkään ehtisi nähdä vaikka saisi. Jatkuva tietokoneen ääressä kököttäminen ajaa kuitenkin ahtaalle. Normaalisti työnteon katkaisee työmatka, harrastukset, sosiaaliset tilanteet; nyt sitä ei katkaise kuin uni. Päivät sulautuvat toisiinsa, kun koneet aukeavat heti aamusta ja sulkeutuvat pahimmillaan vasta keskiyöllä. Monena päivänä havahdun vasta iltapäivällä siihen, että kas, hampaat jäivät aamulla pesemättä. Tällaista elämää ei kotoilusta normaalisti suuresti nauttiva introverttikään kestä ikuisesti!

ruokablogaajan kotivara

Kotivara à la Vaimomatskuu

Blogin kirjoittelusta, valokuvaamisesta ja ruuasta on tässä tilanteessa tullut minulle entistäkin isompi henkireikä. Ruokaa kun on päivittäin kuitenkin viriteltävä, niin kokkailun avulla saan jatkuvan töiden pohtimisen sentään poikki. Tai siis ainakin teoriassa – monena päivänä ruokaa ei ehdi ajattelemaan tai laittamaan ja turvaudumme johonkin kotiinkuljetettuun. Pyrkimykseni on kuitenkin, että kotoa löytyisi jatkuvasti liuta hyvin säilyviä raaka-aineita – eli siis se kotivara – joilla myös tässä elämäntilanteessa saisi eteensä jotain lohdullista, nautinnollista ja ihanaa. (Ja tarvittaessa siis myös tilanteessa, jossa olisi ihan oikeassa karanteenissa, eikä vain vapaaehtoisesti kotiin bunkkeroitunut.) Ja mikä tärkeintä: että kokkailu ei veisi tuhottomasti aikaa!

Kotivara tässä keittiössä ei varmasti näytä ihan samalta kuin monessa muussa kodissa. Toki kaapistani löytyy paljon samoja juttuja kuin muiltakin: leipää, papuja, linssejä, pastaa, nuudeleita, riisiä… mutta myös mausteita, tahnoja, kastikkeita ynnä muita asioita, joilla niistä perusjutuista taiotaan lempiruokiani!

Koska tässä vaiheessa koronakevättä monella ehkä alkaa tietyt perusruuat ja niiden kokkaaminen jo tuntua tylsältä (ehkä?), ajattelin koota teille listan asioista, joita minun keittiöstäni pitää löytyä ja miksi – ehkä siitä on jollekin teistä iloa. Ja jos ei muuta, niin ainakin itselleni tämän kotivara -listan kirjoittelu on ollut hauskaa harhautusta työnteosta ja ahdistavista uutisista! Idean ruoka-aakkosille sain Kokit ja Potit -blogista!

K niinkuin kotivara, korona, kevät … ja KAHVI! ♥

Koronakevään aakkoset – kotivara à la Vaimomatskuu:

A:

Aamukahvi, agavesiirappi, auringonkukansiemenet, appelsiini

Aaamukahvia ilman päivä ei voi alkaa (oli sitten koronakevät tai mikä tahansa muu ajankohta)! Sillä on nämä aakkoset siksi aloitettavan. Agavesiirappi on ykkösvalintani kaikenlaiseen makeuttamiseen, jossa nestemäinen makeutus on tarpeen. Auringonkukansiemeniä käytän leipätaikinassa, mutta teen niistä myös vegaanista “parmesaania”. Appelsiineja suosin, koska ne säilyvät hyvin ja koska ne ovat ehkä piristävin hedelmä mitä on! Käytän appelsiineista niin kuoret kuin mehunkin ja erityisesti käytän molempia ruuanlaitossa.

B:

Bisse, bibimbap, bitters, bataatti!

Nämä B-alkuiset asiat ovat tärkeysjärjestyksessä! Bisseä on kotona oltava aina, eikä mitä tahansa bisukkaa, vaan laadukasta pienpanimo-olutta. Eikä siihen tarvita koronaa, että olutta kotoani löytyisi  – keräilen nimittäin oluita varastoon aina tilaisuuden tullen ja Juusokin tietää tuoda aina jotain jännää tuliaisena työmatkoiltaan. Tuen toki mielelläni myös kotimaisia pienpanimoita, joista suosikkejani ovat mm. CoolHead Brew sekä Fiskarsin Panimo. Kaikkia kotimaisia pienpanimoita ja olutalan yrittäjiä kannattaa nyt tukea kaikin tavoin jos Suomen olutkulttuurin runsaus ja monipuolisuus on sinulle tärkeää myös tulevaisuudessa. Ja jos asut tai liikut Helsingin keskustan suunnalla, kannattaa tämä tehdä shoppailemalla Pienessä (josta voit ostaa eri kotimaisten panimoiden “tukipaketteja“) sekä piipahtamalla Kallion Panemassa josta saa monenlaista kiinnostavaa olutta ostettua mukaan.

Bibimbap on oivallinen tähderuoka, johon upottaa varsinkin take out -annosten jämäriisi; eräänlainen pyttipannu siis ja pyttipannu jos jokin nyt on kotivara-ruokaa. Bittereillä taas tässä yhteydessä tarkoitan sekä katkeroita että cocktail bittersejä, joita käytän mielelläni niin cocktaileissa kuin ruokien mausteenakin (esim. pastassa!). Bataatti taas, no se on bataatti. Juures joka säilyy hyvin ja josta pyöräyttää helposti sosekeiton, uunibataatit tai jonkinsortin curryn. Leivonnaisiinkin bataatti sopii!

pien shop barKuvan setistä 5/6 ostettu Pienestä (huom: vappusima!), Fiskarsin Panimon Changeling Imperial Pils saatu testiin blogin kautta.

C:

Cheddar, chili, chiliöljy, cashew, Campari, chips!

Sitten tärkeysjärjestys heittikin häränpyllyä. C-kategorian tärkein asia on nimittäin listan viimeisenä: chips! Ensimmäisiä asioita joita kotiini ns. “hamstrasin” kun mielessäni oli kotivara. Suola ja viinietikka -sipsit, tarkemmin ottaen!

Mitä tulee muihin, Campari on oleellinen osa kotivara-afterwork -settiä, josta syntyy Negroni. Sitä on siis oltava. Cashew toimii monissa ruuissa, salaateista wokkeihin ja keittoihin, mutta siitä voi myös tehdä erilaisia tahnoja ja jopa vegaanista tuorejuustoa tai “ricottaa”!

Chiliä kotoni löytyy monta laatua: mm. meksikolaisia chilejä joita käytän chili con/sin carneen, korealaista gochugarua, sekä thaimaalaista supertulista chilijauhetta josta teen myös itse chiliöljyni. Chilikastikkeita en sen sijaan juuri harrasta, lähinnä Tabascoa. Cheddar säilyy hyvin ja mahdollistaa mm. spontaanit perunanachot!

D:

Dashi, dan dan nuudelit, doubanjiang

Dashi on japanilaisen kettiön kotivara -asioita: liemi, joka tehdään kombulevästä ja/tai kuivatuista siitakkeista ja/tai katsuobushi-kalahiutaleista. Se on syvän umaminen ja ihana pohja hyvin monenlaisille ruuille, ei vain japanilaisille resepteille! Käytän dashia erilaisten nuudelikeittojen pohjana sekä esim. japanilaisen riisipuuron okayun nesteenä, mutta saatanpa käyttää sitä yhtälailla vaikka risotossa. Minulta löytyy kotoa raaka-aineet dashiin aina, mutta varuiksi pidän käsillä myös valmista dashijauhetta.

Dan dan nuudelit on Kiinan Sichuanin maakunnan lahja nuudeleiden ystäville. Hurahdin dan dan nuudeleihin pahanpäiväisesti loppukesästä 2019 ja siitä asti meidän kotoa on löydyttävä raaka-aineet tähän ruokaan aina. Blogistani löytyy dan dan nuudeleille niin autenttinen, lihaa sisältävä resepti, kuin lähikaupan vegaaninenkin versio.

Doubanjiang on kiinalainen suolainen ja tulinen tahna, joka tehdään fermentoiduista härkäpavuista. Tämä punainen ja ärjy tahna on pohjana mm. mapo tofulle sekä yhdelle tämän hetkisistä nopeista lemppareistani, tantanmen ramenille.

vegaaniset dan dan nuudelitLähestulkoon täysin lähikaupan antimista valmistuvat vegaaniset dan dan nuudelit = pikaruokien ykkösiä tässä kodissa!

E:

Emmer, emmental, ennakointi

Emmerjauhoja käytän hapanjuurileivonnassa. Emmental – eikä mikä tahansa vaan mustaleima! – taas on juusto, jota pitää aina olla raasteena pakasteessa. Sieltä sitä sopii annostella esim. lämpimille voileiville, pizzan päälle, gratiineihin… Eli emmentalin avulla voi ennakoida, että jossain vaiheessa sillä pakastimeen kätketyllä juustoraasteella nostetaan mielialaa tilanteessa missä kaikki on muuten ihan päin persettä ja pyöräytetään vaikka lämpimät voileivät.

E niinkuin Ennakoi: laita pakkaseen emmentalia.

Raaka fenkoli on ihanaa salaatissa!

fenkolin siemenetFenkolin siemenet

F:

Fenkolinsiemenet, fenkoli, feta, “fast food”

Fenkolinsiemenet ovat lempimausteitani. Käytän niitä esim. tässä ihanassa kikhernesalaatissa, mutta murskaan niitä myös linssikeittoon, kikhernepataan, hernerisottoon… sekä saksanpähkinächorizoon! Fenkoli on vihannes joka säilyy jääkaapissa hyvin – sitä käytän mm. risotossa sekä raakana salaateissa (fenkoli on ihanaa esim. kaalisalaatissa!) tai jopa pastassa. Fetaa pitää olla, jotta voi tehdä uunifetapastaa. Liemessä -blogin uusin variaatio parsalla on minulta muuten vielä testaamatta!

F niinkuin fast food: Olen huomannut että näissä oloissa, kun arkena on tuhoton kiire eikä lounasta saakaan ostettuna valmiina jostain tänne nykyiselle työpaikalle, ruoka saisi mieluiten olla tyyppiä “fast food”. Enkä nyt siis tarkoita “pikaruokaa” vaan kirjaimellisesti nopeaa ruokaa. Meidän huushollissa se on ollut viime viikkoina lähes poikkeuksetta super helppo, nopea ja ihana kiinalainen muna-tomaattikeitto, jonka myös normaalisti keittiössä lähinnä siivoava mieheni pyöräyttää pöytään, kun minä en ehdi.

kananmuna-tomaattikeittoKiinalainen tomaatti-munakeitto – valmista kymmenessä minuutissa.

kikhernemuhennosNopea kikhernemuhennos sisältää mitä tahansa rehuja jääkaapista/pakkasesta löytyy, sekä kikherneitä (tai linssejä), garam masalaa, kookosmaitoa ja maapähkinävoita!

G:

Garam masala, gochujang, gochugaru, gram-jauhot, gini

Garam masala on yksi niistä harvoista valmiista mausteseoksista, joita ostan. Kotoani löytyy periaatteessa kaikki mausteet jota siihen tarvitaan ja voisin siis toki sekoitella ihan omankin seokseni, mutta kun se on valmiina purkissa, edellisen otsikon “fast food” syntyy huomattavasti helpommin… Garam masala on oleellinen tekijä nopeassa kikhernemuhennoksessa jota meillä on tehty viime viikkoina usein, ja sen vuoksi garam masala on mausteiden kannalta selvää kotivara -osastoa.

Gochujang on korealainen makeantulinen ja punainen, varsin koukuttavan makuinen maustetahna, jota tarvitaan mm. B-otsikon bibimbapiin. Sitä voi tarvittaessa käyttää myös hätätapauksessa D-otsikon doubanjiangin sijasta tantanmen rameniin. Ja vaikka mihin muuhunkin, tietysti! Gochugaru on korealainen chili, jota käytetään esim. kimchin valmistamisessa. Se on tämän huushollin ykkös yleischili ja sitä on minulla valtava purkillinen. Gochugaru on melko mieto tulisuudeltaan ja sen maku on moniulotteinen, aavistuksen makea ja jopa savuinen. Käytän sitä kaikenlaisiin ruokiin, mihin chiliä tarvitaan (ellei chilin tarvitse olla juuri jotain tiettyä).

Gram-jauhot eli kikhernejauhot ovat keittiön loistava moniottelija – niistä tekee kikerneleipää eli soccaa, niistä voi tehdä “burmalaista tofua“, niistä voi keitellä polentan tyyppistä puuroa, tehdä munatonta munakasta eli kikhernekästä sekä erilaisia frittereitä, kuten muutaman raaka-aineen parsafritterit. Gini kuuluu kotivara-afterwork-pakettiin: sitä tulee Negroniin, mutta teen siitä myös gin toniceja, turbo gin toniceja sekä gin soureja!

parsafritteritRapeat parsafritterit sisältävät parsaa, kikhernejauhoa sekä mausteita.

H:

Hapanjuuri, halloumi

Hapanjuuri, oi hapanjuuri. Leivon juurella 99% leivästä jonka syömme, eli leivon useammankin leivän viikossa. Pidän hyvää huolta juurestani, jonka nimi on Herra Hapsuli. Sitä on aina tallessa sekä jääkaapissa että kuivattuna, ettei vaan pääsisi käymään hullusti! Kuulun FB:ssä Eliisa Kuuselan perustamaan Hapanjuurileipurit -ryhmään, johon kannustankin kaikkia hapanjuurileivonnasta kiinnostuneita lämpimästi liittymään 🙂

Halloumia meiltä löytyy, koska se säilyy todella pitkään ja koska halloumi nyt vaan on niitä raaka-aineita, joilla fiilistä voi nostattaa. Olen viime viikkoina tehnyt halloumista varsinkin rapeaksi paistettua murua tämän ohjeen tyyliin, tuo suolainen ja kullanrapsakka muru säilyy hyvin jääkaapissa ja sieltä sitä voi ripotella vaikkapa shaksukan, salaatin tai keiton päälle. Nam!

halloumi muruRapeaksi paistettu halloumimuru – NAM!

I:

Inkivääri, Instagram

Lyhyestä virsi kaunis. Tuoretta inkivääriä meiltä löytyy aina. Sitä kannattaa myös pakastaa, pakastettuna inkivääriä on helppo raastaa juuri sen verran kuin kulloinkin tarvitsee!

Instagram taas antaa ruokahullulle loputtomasti inspiraatiota ja ideoita. Monena päivänä päässäni lyö tyhjää, kunnes avaan Instan ja pian jonkinlainen idea ateriasta ilmestyykin jo eteeni.

J:

Jääpalat, juustoraaste, jugurtti, jäävuorisalaatti

Jääpalat kuuluvat kotivara-afterwork-pakettiin, tietysti. Harvassa on ne cocktailit, joihin ei jäätä tarvitsisi… Juustoraasteen tärkeyden pakastimessa mainitsinkin jo. Laita sitä juustoraastetta nyt sinne pakastimeen! Kiität vielä.

Jugurttia meillä on kilon purkissa. Mutta mitä tahansa jugurttia se ei saa olla, vaan maustamatonta ja rasvaista – käytän jugurttia siis ruuanlaitossa. Jäävuorisalaatti on yllättäjä: jostain iski jäävuorisalaatin himo pari viikkoa sitten ja siitä asti sitä on pitänyt olla jääkaapissa. Teen jäävuorisalaatille itseasiassa mieluiten kastikkeen juurikin tuosta maustamattomasta jugurtista, mukaan vaan sinappia, sitruunamehua ja erinäisiä mausteita ja se on siinä! Jäävuorisalaatti jugurttikastikkeella ja rapealla halloumimurulla on ollut viime viikkoina kova hitti. Kun kastiketta tekee kerralla valmiiksi reilusti, valmistuu simppeli kotivara-salaatti pikana.

Lehtikaali ♥ Lehtikaali säilyy hyvin jääkaapissa, mutta sitä voi myös pakastaa!

gin sourVegaaninen gin sour. Pinnalla kelluva vaahto syntyy tässä cocktailissa kikherneliemestä, mutta mausta et sitä uskoisi!

K:

Katsuobushi, kombu, kauramaito, kaurahiutaleet, kaurakerma, kookosmaito, kookoskerma, kaalit, kevätsipuli, kananmuna, kahvi, kikherne, kurpitsansiemenet, kalakastike, kaprikset, kookosokeri

Aikamoinen litania K-kirjaimella alkavia ruokia!!! Ensimmäiset kaksi ovat tarpeen D-otsikon dashin valmistamiseen. Tosin käytän kombulevää myös papujen liottamisessa ja keitinvedessä (kombun pitäisi tehdä pavuista helpommin sulavia). Kauramaitoa kotoa löytyy siksi, että se säilyy huoneenlämmössä. Kaurahiutaleita käytän kotitekoiseen granolaan, puuroon sekä leipätaikinaan (kuten myös kurpitsansiemeniä). Kaurakermaa (Planti!) jääkaapissa on aina purkkitolkulla. Se on korvannut meillä jo kauan sitten kaikenlaiset ruokakermat. Kookosmaito ja -kerma ovat kuivakaapin kaurakerma – niitä on oltava samaten purkkitolkulla. Eniten kookosmaitoa ja -kermaa kuluu meillä nopeaan kikhernemuhennokseen, jonka jo aiemminkin mainitsin.

Kaalit (valko/punakaali, lehtikaali, parsakaali, kukkakaali) sekä kevätsipuli ovat niitä vihanneksia, joita jääkaapista lähinnä löytyy. Ja miksi? Koska ne säilyvät niin hyvin. Mutta tykkään kyllä kaaleista muutenkin – ja kevätsipulia nyt vaan on oltava. Jos ei muuten niin siksi että saa annokset viimeisteltyä jollain vihreällä… Kananmunien kulutus on meillä noussut sitä mukaa, kun kiinalaisen muna-tomaattikeitonkin kulutus. Toki munia kuluu myös muuten 🙂 Kahvin kulutus taas on ihme kyllä pysynyt kurissa. Mutta sitäkin tärkeämpää on, että kahvi on priimaa. Juuso tekee meille joka aamu kahvit vastajauhetuista pavuista!

Kikherneet ovat keittiön moniottelijoita. Niitä kaapistani löytyy sekä säilykkeenä että kuivana. Moni ehkä ajattelee kikherneiden kohdalla hummusta tai falafeleita… mutta hei, niistä tekee MITÄ VAAN! Jopa pizzapohjan. Ja säilykekikhernepurkin avatessa säilytän muuten myös aina sen liemen eli aquafaban – jos ei muuta niin siitä tehdään vegaaniset gin sourit!

Kalakastike on hyvä suolainen ja umaminen lisä monenlaisissa ruuissa, ei vain aasialaisissa resepteissä. Pieni tilkka kalakastiketta buustaa ruuan umamisuutta ilman, että ruoka maistuisi kuitenkaan kalaisalta. Ja tietysti sitä voi käyttää vaikkapa sardellin sijasta pasta puttanescassa, itse maustan sillä myös avocado-ceasarkastikkeeni. Kapriksia käytän sellaisenaan suolaisenkirpakkana makulisänä monenlaisissa ruuissa, mutta tiesitkö, että kaprikset ovat myös ihania paahdettuina? Kookossokeri on ykkösmakeuttajani ruuissa, joissa makeutus tarvitaan ns. kuivassa muodossa.

suklaaleipäUusin aluevaltaukseni leipähommissa: suklaaleipä. Resepti ilmestyy blogiin lähiaikoina.

L:

Leipä, linssit

Leipä ja leipominen on jokapäiväinen ilon lähteeni. Leivon itse lähes kaiken leivän mitä syömme omaan hapanjuureeni. Juurileivän tekeminen on minulle meditatiivinen prosessi, jossa pääsee aina hetkeksi irti arjesta ♥

Linssejä kaapista pitää löytyä aina. Niitä löytyy kaapista kuivana vihreinä, punaisina ja mustina! Linssejä en osta säilykkeenä, kun ne ovat sen verran nopeasti kypsyvää tavaraa. Suosikkini nopeista linssiresepteistä on jo opiskeluaikoina kokkailemani kirpä linssikeitto, joka sisältää käytännössä vain kasvislientä, valkosipulia, pakastepinaattia, vihreitä linssejä ja sitruunamehua.

tahini miso pastaMiso-tahinipasta ja paahdetut tomaatit

M:

Maito, maapähkinä, mustapippuri, mandariini, mustikka, maapähkinävoi, misotahna, musta valkosipuli, metsä

Jaahas, toinen megakirjain! Maitoa meillä on kaapissa lähinnä kahvia varten. Olen yrittänyt opetella käyttämään kasvimaitoja kahviin, mutta mikään ei vielä ole oikein toiminut, joten toistaiseksi juon edelleen lehmänmaitoa kahvini kanssa.

Maapähkinöitä kaapista löytyy pitkälti samoista syistä kuin cashewpähkinöitäkin: ne rikastavat monet keitot, muhennokset, salaatit ja jälkkäritkin. Mustapippuri on eniten käyttämäni mauste. Ja se pitää rouhia itse! Mandariinit ovat hedelmistä niitä, joita kotoa nyt eniten löytyy appelsiinin, sitruunan ja omenan lisäksi. Maapähkinävoita käytän mm. nopeaan kikhernemuhennokseen, dan dan nuudeleihin sekä tantanmen rameniin. Misotahnalla maustan vaikka mitä – mutta näinä kiireisinä aikoina sitä on tullut käytettyä eniten miso-tahinipastaan. Musta valkosipuli on ihanan makuinen ja näyttävä lisä keitoissa, kastikkeissa ja dipeissä – mutta syön niitä myös sellaisenaan 🙂

Metsä taas on asia, joka maadoittaa. Meillä on onni asua metsän reunassa, joten myös sosiaalista etäisyyttä harjoittaessa voi helposti pujahtaa metsään suoraan kotiovelta. Tosin viimeaikoina metsästä tuntuu löytyvän enemmän ihmisiä kuin kaduilta…

saag paneerNokkosilla ja muilla metsän antimilla rikastettu saag paneer

N:

Noutoruoka, nokkonen, nuudeli, natuviini

Noutoruokaa – tai oikeammin kotiin kuljetettua ruokaa – on meillä kulunut viimeisen kuukauden aikana pari kertaa viikossa. Ravintolat jotka kuljettavat kotiin ruokaa ovat juuri nyt korvaamattomia, ja toivoisin että useampi lempiravintoloistani kuljettaisi minunkin kulmilleni, tukisin heitä kovin mielelläni!

Nokkoset ovat se asia, jota odotan keväässä kovasti. Mikään ei minusta ole hauskempaa, kuin pystyä keräämään illalisen ainekset iltakävelyllä! Suosikkitapani käyttää nokkosia on pesto.

Nuudeleita on oltava, aina. Meillä on kaapissa aina liuta erilaisia nuudeleita: on sobanuudelit, riisinuudelit sekä erilaiset vehnänuudelit. Ja välillä väännän nuudelini itse!

Ylä- ja alapuolisen kuvan Noita Winery tuotteet saatu testiin blogin kautta

Noita Chardonnay

Natuviini, natural, alkuviini tai luonnollinen viini on minulle viinien viini. Toki natuviinejäkin on laidasta laitaan, eivätkä ne kaikki ole mieleeni. Maistan jokaista eteeni ilmestyvää natua kuitenkin aina ilolla, natuviinien maistelu kun on aina pieni seikkailu. Voit lukea ajatuksiani natuviineistä lisää tästä jutusta 🙂 Alkon valikoimista löytyy onneksi nykyään jo useampiakin natuviinejä, joten vaikka seikkailen näiden viinien maailmassa mielelläni viinibaareissa ja alkuviineihin erikoistuneissa ravintoloissa (kuten lempparini Way ja Wino), joissa henkilökunta voi kertoa kustakin viinistä aina lisää, olen pitänyt huolen siitä että jotain kivaa alkuviiniä löytyy aina myös täältä kotoa.

N niinkuin Noita Winery: Alkon tilausvalikoimasta pääsee käsiksi myös kotimaisen Noita Wineryn tuotteisiin! Suosittelen lämpimästi tutustumaan näihin Suomen ensimmäisen “Urban Wineryn” natuviineihin. Varsinkin aavistuksen pirskahtelevat ja raikkaat Noita Riesling ja Noita Chardonnay ovat ihania tuttavuuksia varmasti myös heille, jotka maistelevat natuja ekaa kertaa. Noita Wineryn tuotteita löytyy myös Pienestä, sekä Luomuviinit.fi -verkkokaupasta.

O:

Oliiviöljy, oliivit, orzo

Oliiviöljy on keittiöni perusöljy. Ja sitä kuluu! Oliiveilla piristetään kapristen tavoin eri ruokia keitoista muhennoksiin ja salaatteihin. Ja aivan kuten kaprikset, myös oliivit ovat todella herkullisia rapeaksi paahdettuina!

Orzo eli jyväpasta on ihanaa! Rakastuin orzoon jo parikymppisenä ja käytä sitä mielelläni ns. risottona, tai siis orzottona. Se sopii hyvin myös muhennoksiin ja keittoihin, kuten tähän sitruunaiseen kikhernepataan.

kotivaraVihreän orzoton ainekset!

P:

Peruna, porkkana, pavut (valkopapu, voipapu, mustapapu, mustasilmäpapu, ruskea papu), pakasteet (pakasteherneet, pakastepinaatti, parsakaali, vihreät pavut, edamamepavut), pizza, pistaasi

Perunat ja porkkanat ovat varmasti ihan yleisiä kotivarajuureksia. Ei varmaan tarvitse niitä enempää selitellä? Papuja kotoani löytyy sekä kuivattuna, että säilöttynä. Olen suuri papujen fani! Papureseptejäni löydät täältä.

Pakasteilla tuodaan helposti jotain vihreää pöytään silloinkin, kun tuoreksia ei ole päästy täydentämään hetkeen. Omia lemppareitani pakastevihanneksista on pinaatti, herneet, parsakaali, vihreät pavut sekä edamamepavut.

Pizza piristää! Oli se sitten pakastepizza (minulla on pitkä pitkä suhde Dr. Oetkerin Mozzarellapizzaan…), noutopizza, kotiinkuljetuspizza tai itse tehty pizza. Pizzaksi kelpuutan myös vaikkapa tortillapizzan

Pistaasi poloinen jäi nyt P-kirjaimen vikaksi, mutta se on pähkinöistä lemppareitani! Pidän pistaasipähkinöiden mausta, mutta erityisesti pidän pistaasista niiden ihanan värin vuoksi 🙂 Ja pistaasijäätelö, se se vasta on…

kotivaraVihreät edamamenuudelit – kotivararuoka à la Vaimomatskuu (sisältää mm. pakaste-edamamea, kevätsipulia, misotahnaa, yuzukoshoa, seesamiöljyä ja nuudeleita)

Q:

Queso oaxaca, queso fresco

En valitettavasti keksinyt Q-kirjaimelle ruokia, joiden olisi ehdottomasti oltava kotivara -listallani. Mutta minulla itseasiassa ON queso frescoa ja queso oaxacaa eli meksikolaisia juustoja pakastimessani ja olen siitä kovin iloinen! Ne on hankittu pakastimeen ennen Korona-aikoja Hakiksen Dos Tecolotes -kaupasta. Käytän näitä juustoja mm. chili con/sin carnen päällä.

R:

Rosmariini, ruisjauho, riisijauho, ravintohiivahiutaleet, ramen

Tuoreista yrteistä ikkunalaudallani viihtyy pisimpään rosmariini. Ja kun se lopulta kuivahtaa, uutan siitä rosmariinivettä papujen keittoa varten. Ruisjauhoa ja riisijauhoa tarvitsen leipähommissa – ruisjauhoja taikinaan ja riisijauhoja liinan jauhottamiseen. Riisiä meillä kuluu lähinnä risottoon. Sushiriisiä löytyy tosin myös, siitä voi tehdä japanilaista riisipuuroa okayua!

Ravintohiivahiutaleita käytän erilaisten vegaanisten ruokien rikastamiseen – niiden juustomainen ja umaminen maku tukee monia vegaanisia ruokia, mutta niitä voi ripotella ruoan päälle myös sellaisenaan. Niistä, perunasta ja porkkanasta syntyy hätätapauksessa myös vegaaninen nachokastike!

Ramen, amen. Olen viime aikoina uponnut syvälle ramenkulhoon – katselen ramen-aiheisia videoita YouTubessa ja tongin Redditin ramen-keskusteluja. En juuri tee silti kotona ramenia oikeaoppisesti itse, vaan enemmänkin erilaisia sinnepäin-versioita ja eri tavoin oikaistuja pika-rameneita (kuten vaikkapa se aiemmin mainitsemani tantanmen ramen). Eikä siinä mitään, ramenviritelmäni ovat oikein herkullisia vaikkeivat super autenttisia olekaan! Erityisesti olen rakastanut kehitellä erilaisia kylmiä ramenkeittoja kesän kuumiin päiviin. Oikeaoppinen ramen on kuitenkin ruoka, joka vaatii sellaista aikaa ja omistautumista mille nyt ei ole rahkeita. Ehkä sitten joskus…

suolaan säilötty sitruunaSuolaan säilötyt sitruunat: ilman en voi enää elää!

S:

Sipulit, suolat, soijakastikkeet, sitruuna & suolaan säilötty sitruuna, spelttijauhot, saksanpähkinä, seesamitahna, seesaminsiemenet, seitan, sichuanpippuri, savupaprika, savuaromi, shichimi togarashi, siitakesienet (kuivatut)

Ja sitten päästiin seuraavaan super-kirjaimeen! Tässä litaniassa löytyy muutama perusasia joita ilman ei minusta kokata mitään, kuten sipulit sekä suolat (minulta löytyy ehkä seitsemää sorttia suolaa aina tattisuolasta punaviinisuolaan ja vaniljasuolaan…), soijakastikkeet (kyllä, niitäkin on täällä viittä sorttia), sekä sitruuna ja suolaan säilötty sitruuna, joita molempia kulutan runsain mitoin. Sitruunoita on keittiön tiskillä ehkä aina vähintään se kymmenen kerrallaan!

Spelttijauhoja ja seesaminsiemeniä käytän leipään – tosin seesaminsiemenillä viimeistelen monesti myös ramenkulhoni. Saksanpähkinät toimivat kuten muutkin pähkinät – lisukkeina salaateissa, keitoissa yms… mutta näistä pähkinöistä teen myös saksanpähkinächorizoa! Seesamitahna eli tahini on keittiöni ehdottomia asioita myös. Siitä teen mm. erilaisia kastikkeita salaatille tai pastalle, mutta myös ne edellämainitut dan dan nuudelit!

Seitan-valmisteet kuten Vöner, Santun Seitan yms. ovat meillä vakioruokaa, muutama paketti valmista maustettua ja siivutettua seitania löytyy jääkaapista aina. Niitä laitan lämpimiin leipiin, pizzaan, pastaan, uunivuokiin, muhennoksiin, munakkaisiin… siis mihin niitä nyt ei voisi laittaa?

Loppulitania on pitkälti kotivara-mausteosastoa: shichimi togarashi eli japanilainen seitsemän maun chilipippuri on yksi lempimausteistani, hyytävän polttavaan sichuanpippuriin olen kirjaimellisesti koukussa (se on oleellinen osa ja syy dan dan nuudeli-hulluudelleni), savupaprikalla ja savuaromilla väsään vegepekonit kuten kookospekonin, ja kuivatut siitakesienet ovat D-otsikon dashin yksi raaka-aine.

T:

Tomaatti, taateli, timjami, tyrnimarjat

Tomaattia ilman ei voi kyllä pitkään selvitä. Tomaattia pitää olla kotona mieluiten sekä tuoreena että erilaisina säilykkeinä – kokonaisena säilötyt tomaatit ja paseerattu tomaatti ovat suosikkejani, mutta myös tomaattipyrettä pitää löytyä. Taateleista saa vaihtelua leipätaikinaan, mutta myös makeutta salaatteihin ja salaatinkastikkeisiin, ja taatelista ja gochujangista tulee ehkä ihanin makeantulinen tahna!

Timjami on rosmariinin ohella se tuoreyrtti, joka kotonani säilyy hengissä. Toki myös kuivattua timjamia kaapistani löytyy. Timjami on kuivatuista yrteistä lempparini! Tyrnimarjoja rakastan yli kaiken, niitä on pakkasessa aina. Tyrnimarjat soseutettuna avokadon kanssa on herkkua!

U:

Uni, ulkoilma, uutiset

Mitä tulee näihin, sanottakoon vain, että niitä pitää kuluttaa oikeassa suhteessa toisiinsa, tai pää hajoaa.

V:

Valkosipuli, viini, viinietikat, vermutti, voi, vaahterasiirappi, vaaka

Jos tomaattia ilman ei voi selvitä pitkään, niin ilman valkosipulia ei voi kokata päivääkään. Viini – oli se sitten punainen, valkoinen, oranssi (eli kuorikontaktiviini) tai joku iki-ihana alkuviini – on mielestäni myös niinsanottu perus elintarvike. Kuohuviinistä en sen sijaan juuri välitä…

Viinietikat kuuluvat keittiön perussettiin, tietysti. Minulla on kaapissa balsamicoa, väkiviinaetikkaa sekä suodattamatonta omenaviinietikkaa + yksi pullo toissakesäiseltä Portlandin visiitiltä kotiin kannettua tummaa olutetikkaa.

Voi ei selityksiä varmaan kaipaa, tuskin vaahterasiirappikaan… Mitä olisi kotivara ilman kumpaakaan? Vermutti taas kuuluu kotivara-afterwork -settiin. Tällä haavaa kotona on punaista vermuttia Negronia varten, mutta yleensä suosin valkoista, jota käytän myös ruuanlaitossa (vaalea vermutti on se, mitä mieluiten lorotan risottoon!).

Vaaka ei ole minua varten, vaan hapanjuurileivontaa!

Oranssia, kiitos!

Noita Winery petnat

W:

Whiskey, whisky, viski.

X:

XO kastike

Tämä maaginen umamipommi tekee vaikka pelkästä riisikulhollisesta juhlaa. XO-kastike tulee Hongkongista ja sisältää mm. kinkkua sekä kuivattua kampasimpukkaa! Kuullostaa hullulta, mutta on hullun hyvää. Suunnitelmissani on tehdä uusi satsi XO-kastikettani pian, edellisvuotinen on kauan sitten loppu vaikka se pitkään säilyykin!

Y:

Yuzukosho, yksikyntinen

Yuzukosho on japanilainen supertuju yuzusta ja chilistä tehty tahna. Sitä ei tarvita paljoa! Itse tykkään maustaa yuzukosholla erityisesti kylmän ramenkeiton.

Yksikyntinen on se valkosipuli, jota kotiini eniten kannan. Käytän valkosipulia niin paljon, että mieluummin kuorin yhden ison kuin monta pientä! Yksikyntiset ovat siis todella oleellinen osa kotivara -listaani.

nuudeli reseptitKylmä ramen yuzukosho-dashiliemellä, viherherukoilla ja sitruunalla

Z:

Zucchini, za’atar

Zucchini eli kesäkurpitsa on niitä vihanneksia, joita tässä tilanteessa ostan, se kun säilyy melko hyvin ja mehevöittää tarvittaessa vaikka muffinssit. Zucchinistahan tekee tarvittaessa vaikka pastaa, hehe… Za’atar on garam masalan ja shichimi togarashin ohella niitä mausteseoksia, joita ostan valmiina. Za’atar sekoitettuna jugurttiin: pikasoossi pastalle, salaatille, dipiksi, tai sellaisenaan lusikoitavaksi. (Za’atar sisältää mm. timjamia, joka tosiaan on lempparini kuivatuista yrteistä, eli ei ihme että pidän siitä niin kovasti!)

Å:

Åpöåöåöoariåqwporejöqlkgj on fiilikseni useimpina päivinä kun pitäisi keksiä ruokaa kiireen keskellä. En ole varmasti ainoa!

Ä:

Äiti, älypuhelin

Äitiä on ikävä. Milloin pääsen halaamaan äitiä taas? Onneksi äidilläkin on nykyään älypuhelin, jolla on opeteltu soittelemaan videopuheluita. Se vähän helpottaa ♥ Ja jollei älypuhelimella soittele äidille, niin älypuhelimella voi sujahtaa nettiin. Katson puhelimelta jopa Netflixiä… ja nauhoittelen älypuhelimella nykyään myös reseptimuistiinpanoni. Miten näitä ilman oikein elettiin?

Ö:

Öljy. Ööööö…

Öljyä kuluu. Eniten neitsytoliiviöljyä, mutta kaapista löytyy myös vaaleaa ja miedon makuista seesamiöljyä, tummaa ja vahva-aromista paahdettua seesamiöljyä, neutraalinmakuista rypsiöljyä ja itse siitä tehtyä chiliöljyä.

Ööööö… on se äänne, mitä pääni sisällä kuuluu kun pohdin, mitä sitä tänään lounaaksi kyhäisi. Sen vuoksi otan ilolla vastaan kaikki teidän parhaat kotivararuokavinkkinne, jos tahdotte niitä minulle vinkata! Toivottavasti tästä ennätyspitkästä jutusta löytyi jollekin jotain, josta on iloa kun itse olet sormi suussa keittiössä, tai laadit seuraavaa ostoslistaa.

Tsemppiä ja jaksamista kaikille koronakevääseen. Kohtahan on jo koronakesä – heh… Koitetaan jaksaa vielä!

 

158 views

Makumatkalla: jajangmyeon & musta päivä

by Juulia 2 Comments
Makumatkalla: jajangmyeon & musta päivä
Jajangmyeon - korealaiset nuudelit mustapapukastikkeessa

jajangmyeonJajangmyeon – nuudelit mustapapukastikkeessa: mustan päivän ruokaa

Makumatka Koreaan

Kun hartaasti odotettu reissu Etelä-Koreaan on siirretävä jonnekin kauas tulevaisuuteen, on aika lähteä makumatkalle. Juuri nyt makumatkailu on paitsi ainoa, myös fiksuin matkailumuoto ja niinhän se tulee olemaan vielä pitkään. Sille ei voi nyt mitään joten asiaa on turha sen kummemmin vatvoa – mieluummin keskityn syömään jotain hyvää! Siitäkin huolimatta että nyt on maailmassa reilusti isompia murheita, myönnän että silti ihan vähän harmittaa: tämä kun on jo toinen kerta kun Koreanmatkani peruuntuu!

Kävimme taannoin katsomassa mahtavan, Oscareita ja muitakin alan palkintoja kahmineen Parasite-elokuvan, enkä varmasti ole ainoa ruokahullu, jolle elokuvassa kokkailtu ruoka jjapaguri (englanninnos Ram-Don) jäi leffasta vahvasti mieleen. Jjapaguri on chapagetti & neoguri -pussinuudeleiden sekoitus, joka elokuvassa aateloitiin kalliilla pihvillä. Heti elokuvan näkemisen jälkeen katsoin useammankin videon jossa tätä pussinuudelifuusioruokaa kokattiin, mutta en edes harkinnut tekeväni ruokaa itse, kun kyseessähän on kuitenkin hei pussinuudelit… mutta pussinuudeleiden esikuva on tietysti ihan eri asia!

jajangmyeon resepti

Jajangmyeon

En ole juuri saanut suurempia siivoiluja tai konmaritteluja aikaan jo kolme viikkoa kestäeneen kotoilun aikana, mutta eräänä päivänä rykäisin kuivakaapit kuntoon. Sieltähän sitten putkahti pussillinen mustapaputahnaa, jonka olin kokonaan unohtanut ostaneeni. Kuinka sopivasti! Mustapaputahna eli chajang on oleellisin ainesoa jajangmyeon -ruuan valmistamiseen, jonka pussinuudeliversio tuo Parasite -ruuan toinen osa chapagetti on.

Jajangmyeon on suosittu korealais-kiinalainen ruoka. Jajang on peräisin kiinalaisesta sanasta zhájiàng, mikä tarkoittaa “paistettua kastiketta” (kiitos Wikipedia!) kun taas myeon taas tarkoittaa nuudeleita (kiinaksi mian). Jajangmyeon tarkoittaa siis kutakuinkin “nuudeleita paistetussa kastikkeessa” ja Kiinassa on samankaltainen joskaan ei täysin samanlainen ruoka nimeltä zhajiangmian! Ruuasta on olemassa myös riisiversio, jajangbap, sekä vaikka mitä muitakin variaatioita, joista nyt sitten uusimmaksi voidaan varmaan laskea tuo chapagetti.

Jajangmyeon on siitä hauska korealainen ruoka, että mustapaputahnan lisäksi muita aasiamarkettien raaka-aineita ei sen valmistamisessa tarvita. Tämä ruoka nimittäin sisältää vain ison kasan vihanneksia, possua ja mustapaputahnaa, jota paistamisen jälkeen jatketaan liemellä joka lopuksi suurustetaan mustaksi paksuksi nuudelit helposti kuorruttavaksi kastikkeeksi. Mustapaputahnan paistaminen on tärkeä työvaihe, sillä paistamisen ansioista tahna on vähemmän kitkerää. Kitkeryyttä täytyy myös taittaa sokerilla, jota jotkut lisäävät enemmän, jotkut vähemmän. Tämän syvän täyteläisen ruuan makua voi tukea esim. hoisinkastikkeella sekä seesamiöljyllä, mutta reseptistä riippuen niitäkään ei välttämättä käytetä.

mustapaputahna

Musta päivä

Mustan värinsä vuoksi jajangmyeon on perinteinen korealaisen “mustan päivän” ateria. Musta päivä on 14.4. – eli tämän jutun julkaisupäivä – ja mustana päivänä syödään mustaa ruokaa ja synkistellään, jos ollaan sinkkuja. Koreassa perinteenä on, että naiset antavat lahjoja mielitietyilleen ystävänpäivänä ja kun taas kuukautta myöhemmin “valkoisena päivänä” on miesten vuoro lahjoa armaitaan, niin lahjoja ilman jääneet sinkut viettävät mustaa päivää ystäviensä kanssa jajangmyeonia syöden.

EDIT: Jutun julkaisemisen jälkeen eräs ystäväni jakoi minulle linkin tähän juttuun, jonka mukaan Koreassa itseasiassa juhlitaan jokaisen kuun 14. päivä jotain. Ja näistä kahdestatoista juhlapäivästä kahdeksan on tulkintani mukaan pariskuntajuhla… auts!

Meidän huushollissa ei juuri lahjoja anneta suuntaan tai toiseen ja vaikka olen onnellisesti naimisissa, ystävänpäivänkin vietän mieluiten ystävien seurassa 🙂 Niinpä näistä päivistä itselleni kiinnostavimmalta kuulostaa juurikin musta päivä. Päivästä luettuani innostuinkin kuvaamaan Musta päivä -teemaisia kuvia, vaikken sinkku enää olekaan. Elämän varrella on tullut kuitenkin käytyä läpi jos jonkinlaiset karmaisevat erot, petturuudet, sydänsurut ja sinkkuvuodet, eli kokemusta asiasta kuitenkin on…  pahimpina aikoina ei maistunut edes ruoka! Ja sen perusteella voinkin oikeastaan käsi sydämellä sanoa, että ruoka on elämäni pitkäkestoisin rakkaustarina. Se kun on alkanut jo lapsena ja ennustan että se kestää hautaan saakka. Myötä ja vastoinkäymisissä – vaikka välillä ruokahalu olisikin hukassa.

black day

musta päivä

jajangmyeon

Jajangmyeon ei odota!

Kuvien ottaminen oli muuten valtavan hauskaa, mutta jotain päädyin kuin päädyinkin synkistelemään: sotkin itseni pahanpäiväisesti tahmaiseen jajangmyeon-soossiin. Sitä oli aterian päätteeksi jokapuolella: kamerassa, lattialla, ehkä vähän hiuksissakin… Suosittelen lämpimästi pukeutumaan mustaan tätä ruokaa syödessä!

Lisäksi mainittakoon, että Jajangmyeon jos jokin on ruoka, joka pitäisi syödä heti sen valmistumisen jälkeen. Nuudelit ovat lähes aina parhaimmillaan juuri valmistuttuaan mutta niin on myös tämä kastike, jota on vaikea sekoittaa nuudeleihin jos annos ehtii seistä kuvauspöydällä useamman tuokion. Joten jos olet kaltaiseni valokuvaukseen hurahtanut ruokahullut ja suunnittelet kokkaavasi ja kuvaavasi jajangmyeon-ateriaa, kannattaa ottaa ne kuvat nopeasti ja iskeä annokseen kiinni mahdollisimman pian sen valmistumisen jälkeen! Tämän voin sanoa kaksi jajangmyeon-ateriaa kuvattuani. Ensi kerralla kun kokkaan, en kyllä ota kameraa käteen ollenkaan!

jajangmyeonKuvaussessio 1 – söimme uudelleenlämmitettyä klimppiruokaa

korean black dayKuvaussessio 2 – söimme uudelleenlämmitettyä klimppiruokaa

Jajangmyeon on muuten siitä hauska ruoka, että kun se on valmista, ei lopputuloksesta arvaisi lainkaan, kuinka paljon vihanneksia kastikkeessa on. Mustapaputahna värjää kaiken ihanan synkäksi kokonaisuudeksi! Vihannesten osalta jajangmyeon voi sisältää siis kaikenlaista perunasta porkkanaan, kaaliin, kesäkurpitsaan ja retikkaan ja koska olen suuri daikon-retikan fani olisin varmasti laittanut sitä tähän jos sitä kotoa olisi suinkin vain löytynyt. Seuraavalla kerralla sitten! Vihanneksia tarvitaan ohjeeseen yhteensä n. 800g kutakuinkin samankokoiseksi kuutioksi/palaksi leikattuna. Possu on se perinteisin jajangmyeon -proteiini, mutta myös kanaa ja mereneläviä käytetään – ja kasvisversion voi tietysti tehdä kasvisproteiineista, kuten tofusta tai soijapaloista. Perinteisen jajangmyeon -reseptin löydät esim. Maangchilta sekä Kimchimari -blogista, vegeversion taas esim. Ruoka-alkemistin sivuilta 🙂

Jajangmyeon tarjoillaan yleensä kurkkusuikaleiden, kevätsipulin ja/tai munakassuikaleiden tai keitetyn/paistetun kananmunan kera ja kyljessä tarjoillaan keltaista pikkelöityä retikkaa, jota rakastan! Meillä tarjoiluviritys jäi kuitenkin näin koronakeväänä kesäkurpitsasuikaleisiin ja seesaminsiemeniin, kun muuta ei kotoa löytynyt. Suosittelen tekemään kerralla isomman satsin, sillä vaikka nuudeleihin sekoitettuna ruoka on hankalasti uudelleenlämmitettävä, pelkkää kastiketta on helppo lämmittää tarpeen mukaan vastakeitettyjen nuudeleiden sekaan.

Jajangmyeon – nuudelit mustapapukastikkeessa

4:lle

4 annosta nuudeleita (tai vaikka spagettia jos kotoa ei muuta löydy)

400g luomupossun kassleria (voit korvata lihan esim. savutofulla, silloin tarvitset vähän enemmmän kuitenkin öljyä!)

1-3 rkl öljyä

1 iso keltasipuli

n. 200g valkokaalia

n. 200g perunaa

n. 200g kesäkurpitsaa

3 valkosipulin kynttä

n. 125-150g mustapaputahnaa

2-3 rkl sokeria

2-3 rkl hoisinkastiketta / 1-2 rkl tummaa soijakastiketta

n. 1 tl seesamiöljyä

(suolaa, sokeria)

5 dl vettä (tai vähäsuolaista kana/kasvislientä)

2 rkl riisijauhoja + tilkka vettä (tai maizenaa)

Tarjoiluun:

Kurkkua (tai kesäkurpitsaa)

Kevätsipulia

2-4 keitettyä tai paistettua kananmunaa

Seesaminsiemeniä

Kuutioi kaikki vihannekset samankokoiseksi kuutioiksi: noin sentti kertaa sentti -kokoon. Kokoa vihannekset kulhoon odottamaan paistamista. Kuutioi myös liha ja silppua valkosipuli. Lorauta isoon paistinpannuun tai wokkipannuun öljyä ja ruskista liha (tai tofu) huolella. Lisää pannulle vihanneskuutiot ja jatka paistamista välillä sekoitellen, kunnes sipuli on läpikuultavaa. Nosta liha(tofu) ja vihannekset pannusta takaisin kulhoon jättäen pannulle jäljelle jääneen paistoöljyn.

Varmista, että pannulla on edelleen rasvaa ja lisää tarvittaessa loraus öljyä, mittaa pannulle sitten mustapaputahna. Paista mustapaputahnaa kokoajan sekoitellen viitisen minuuttia (se voi tarttua pannuun todella hanakasti!) ja lisää pannulle sitten sokeri, liha, vihannekset ja valkosipuli. Sekoittele kaikki hyvin yhteen ja lisää pannulle käyttämäsi neste. Sekoittele vielä huolella pannun pohjaa kaaputellen ja jätä sitten seos pulputtelemaan miedolle lämmölle (mieluiten kannen alla), kunnes vihannekset ovat kypsiä eli noin kymmeneksi minuutiksi. Sekoita tänä aikana seosta muutaman kerran pohjia myöten.

Tarkista sitten maku ja lisää maun mukaan seesamiöljyä, tummaa soijaa ja/tai hoisinkastiketta. Riippuen käyttämäsi liemen sekä mustapapukastikeen suolapitoisuudesta tarpeen voi olla vielä lisätä suolaa, samoin voit lisätä vielä ripauksen sokeria jos kastike sitä mielestäsi kaipaa. Kun maku on mieleesi, sekoita suuruste riisi/maissijauhoista ja vesitilkasta ja lisää se vähän kerrallaan kastikkeeseen hyvin sekoitellen, kunnes koostumus on sopivan paksua. Liian ohut kastike ei tartu kunnolla nuudeleiden pintaan kun taas liian paksu kastike on vaikea sekoittaa niiden sekaan 😀 Poista jajangmyeon-kastike sitten liedeltä ja keitä nuudelit kypsiksi.

Tarjoile kastike nuudeleiden päältä. Viimeistele jajangmyeon suikaloidulla kurkulla (kuvissa tosiaan kesäkurpitsaa kun kurkkua ei ollut), sekä halutessasi kevätsipulilla, seesaminsiemenillä ja/tai  paistetulla/keitetyllä kananmunalla. Perinteinen lisuke annoksen sivuun olisi vielä keltainen pikkelöity retikka eli danmuji.

jajangmyeonKas tältä näyttää janjangmyeon kauniisti tarjoiltuna! Alla sitten se sotkuversio.

jajangmyeon

jajangmyeonFries before guys – vai miten se sanonta meni?

183 views

Dalgona kahvi & dalgona töhnämunat

by Juulia 0 Comments
Dalgona kahvi & dalgona töhnämunat
dalgona kahvilla täytetyt suklaamunat

dalgona kahvi

Dalgona kahvi

Internetin kuumin hitti juuri nyt näyttäisi olevan dalgona kahvi – pikakahvista, sokerista ja vedestä valmistetulla ilmavalla kahvivaahdolla kuorrutettu lasillinen maitoa siis. Dalgonasta on kirjoiteltu viime viikkoina tuhoton määrä juttuja (esim. tämä Munchies Food by Vice -artikkeli) ja Hesarikin tarttui eilen trendiin. Eikä ihme – dalgona kahvi näyttää ihanalta ja olen odottanut kuumeisesti pääseväni kokeilemaan itse tätä kolmen raaka-aineen ihmettä!

Tänään kokeilulle löytyi vihdoin aikaa ja kun pikakahvikin oli ehditty varta vasten kokeilua varten hankittua, oli dalgona kahvi muutamassa minuutissa valmis. Koska kotoa löytyi myös muutama suklaamuna, teinpä huvikseni myös tarjolle muutamat dalgona täytteiset “töhnämunat” 😀 En tainnut koskaan oikein päästä töhnämunatrendistä jyvälle kun sen nimikin on kaikkea muuta kuin houkutteleva, mutta hei, parempi myöhään kuin ei milloinkaan?

Vanha trendi x uusi trendi = megatrendi … vai sittenkin floppi?

töhnämunat

Vaniljavanukas ja dalgona -täytteiset suklaamunat – ei kofeiini- ja makeaherkille!
Dalgona kahvi on kotoisin Etelä-Koreasta, tosin samantyyppistä kahvivaahtoa valmistetaan mm. Intiassa. Nimitys “dalgona” tulee siis Koreasta: dalgona on korealainen honeycomb-tyyppinen makeinen jonka makuun korealainen näyttelijä Jung Il woo vertasi tätä kahvijuomaa maistaessaan sitä Macaussa ruoka-aiheista tv-ohjelmaa tehdessään. Pian dalgona kahvi valloitti sosiaalisen median Tik Tokista YouTubeen ja Instagramiin!

Omaan makuuni dalgona on huuuuuurjan makeaa. Sokerin määrää reseptissä voi onneksi hieman vähentää. Perusresepti on 1 osa (tilavuus, ei paino) kutakin, pikakahvia, sokeria ja vettä, mutta itse sain aikaan suht tukevan vaahdon laittamalla sokeria noin kolmasosan vähemmän. Jos on makean ystävä, dalgona kahvi on varmasti ihana johonkin makeutettuun kasvimaitoon valmistettuna, ainakin mantelimaito olisi tässä varmasti herkkua! Kun itse en juuri makeasta välitä, käytin tällä kertaa ihan makeuttamatonta maitoa mutta lisäsin sekaan ripauksen vaniljaa. Omaan makuuni tällaiset makeammat jälkkärityyppiset kahvijuomat toimivat muutenkin aina paremmin, kuen seassa on loraus viskiä! Toki joku likööri kuten Amaretto toimisi tässä varmasti myös hyvin 🙂

Dalgona kahvi

2:lle

3 rkl pikakahvia (15g)

2-3 rkl sokeria (30-45g)

3 rkl kuumaa vettä (45g)

jäitä

maitoa / kasvimaitoa

(ripaus jauhettua vaniljaa)

(4-8 cl viskiä tai Amarettoa tms. likööriä)

Yhdistä raaka-aineet kulhossa ja vispaa tasaiseksi, vaaleaksi ja kuohkeaksi ja kestäväksi vaahdoksi. Helpointa tämä olisi varmasti sähkövatkaimella, mutta sellaista meillä ei ole. Sen sijaan käytin sauvasekoittimen “vaahdotinta” ja sillä vaahto syntyikin onneksi varsin näppärästi. Käsinkin dalgonan voi vaahdottaa, mutta kuulemma siihen tarvitaan ainakin 400 vatkausta. Jätän itse väliin, kiitos!

Täytä kaksi lasia jäillä ja (kasvi)maidolla, jota voi halutessaan maustaa vaniljalla ja/tai viskillä, jättäen lasin pari senttiä vajaaksi. Lusikoi dalgonavaahto lasien päälle ja tarjoile heti!

Ps. Vaahto valmistuu koneiden avulla nopeasti, joten suosittelen laittamaan jäät ja maidon lasiin valmiiksi jo ennen kuin vaahdotat dalgonan, jotta saat vastavaahdotetun kahvin lasiin heti sen valmistuttua.

Okei, entäs sitten ne dalgona -täytteiset suklaamunat? Helpompaa ei vois olla… ohje alla!

dalgona kahvi

täytetyt suklaamunat

Töhnämunat eli jonkinlaisella kreemillä tai moussella täytetyt suklaamunat olivat iso hitti muutama vuosi sitten. Itseltäni jäi tuolloin nämä pääsiäisherkut maistamatta joten verrokkia tämänpäiväiseen dalgonaviritelmääni ei ole, enkä lähtenyt edes tekemään itse täytettä vaahtoa lukuunottamatta. Ostin suklaamunan pohjalle siis ihan vain kaupasta vaniljavanukasta. Ei lainkaan hullumpaa! Mutta kerran elämässä riittänee silti minulle. Tämä on NIIIIIIN makeaa!

Dalgona töhnämunat

suklaamunia

1-2 rkl dalgonavaahtoa sekä (vegaanista)vaniljavanukasta per suklaamuna (suklaamunan koosta riippuen ehkä enemmänkin)

Leikkaa suklaamunista “hattu” pois terävällä veitsellä. Jos haluat leikkuupinnasta ekstrasiistin, voit lämmittää veitsen ensin kuumassa vedessä. Poista sisältä yllätys jos siellä sellainen on ja täytä suklaamuna sitten noin puoliväliin vaniljavanukkaalla. Täytä suklaamunat loppuun asti dalgonavaahdolla juuri ennen tarjoilua. Tarjoile lusikan kera!

Eipä siis muuta kuin munarikasta, sokerihumalaista ja kofeiiniöveristä pääsiäistä vaan kaikille!

Pps. Myös Hannan Soppa -blogissa sekä Syötävän hyvä -blogissa on tehty dalgona-kahvia!

2 305 views

Kaupan gnocchit parsalla ja makkaralla

by Juulia 0 Comments
Kaupan gnocchit parsalla ja makkaralla

gnocchit

Kaupan gnocchit

Kaupan gnocchit. Tuote, johon olen suhtautunut epäillen ja siksi tutustunut vasta nyt. Olen tähän asti tehnyt aina itse omat gnocchini ja katsellut kaupan palleroita tuhahdellen – voiko ne muka olla mistään kotoisin? Jollette vielä tienneet, niin kyllä ne vaan on 😀 Ehkä kaikkea ei aina tarvitse tehdä itse alusta asti… vaikka monesti itse tekeminen toki hauskaa onkin! Viime viikkoina kaupan gnocchit ovatkin olleet useampaan kertaan meillä lautasella ja varsinkin superkiireisenä päivänä lounasta niistä väsätessäni olen miettinyt miksi oi miksi en ole näihin pussukoihin tarttunut aiemmin?

parsa gnocchi

Oli gnocchit sitten itse tehtyjä tai kaupan pussista kattilaan kumottuja, tykkään syödä ne yleensä paistettuina. Eli: keitän gnocchit kypsiksi, valutan ne huolella ja kippaan paistinpannulle saamaan hieman paistopintaa ja väriä. Gnocchien kaveriksi teen yleensä samalla pannulla jonkinlaisen lisukkeen – paistan oliiviöljyssä reilusti valkosipulia, jotain vihreää, kuten broccolinia, parsakaalia tai lehtikaalia ja lorautan sekaan lopuksi ehkä vielä pikkuisen tilkan kermaa. Jos gnocchit nimittäin meinaa uittaa kastikkeessa, ei paistamisessa ole ehkä niin suurta pointtia?

Suurimmaksi hitiksi on muodostunut yhdistelmä, jossa on gnoccheja, jotain vihreää sekä murusiksi paisteltua raakamakkaraa, jota meidän pakastimesta nyt löytyy vähän enemmänkin osallistuttuamme taannoin Feri’s Sausages -makkarakurssille. Vegeversio tästä samasta viritelmästä on tullut testattua saksanpähkinächorizolla, jonka pyöräyttää nopeasti ja helposti saksanpähkinöistä, kikherneistä ja muutamista mausteista 🙂 Toimii!

saksanpähkinä chorizoGnocchit paistettuna vegaanisen saksanpähkinächorizon ja parsan kera: toimii!

gnocchi pannuGnocchit paistettuna seitsemän chilin makkaran ja parsan kera: toimii!

Tein pari viikkoa sitten kutakuinkin tätä samaa ruokaa muuten myös itse tehdyillä bataattignoccheilla! Minulla oli jäänyt käyttämättä vegechilireseptin kuvauksista yksi iso kypsä bataatti ja kun en keksinyt sille muuta käyttöä, pyörytin siitä gnoccheja (voit kurkata yhden version bataattignoccheistani tästä ikivanhasta jutustani). Yhdestä isosta bataatista tulee sellainen määrä gnoccheja, että niitä syötiinkin sitten useampi päivä putkeen… Mutta mikäs siinä! Annostelin vain gnocchitaikinan paloina jääkaappiin ja muotoilin pötköiksi ja pätkin kattilaan aina tarpeen mukaan useamman päivän ajan. Jälkiviisaasti ajatellen gnoccheja olisi voinut myös tehtailla kerralla ison satsin ja pakastaa – näin kotitekoisiakin gnoccheja saisi lautaselleen tälläkin viikolla pikaruokatahdilla.

Gnocchit parsan ja makkaran kera

2:lle

n. 300-350 g (kaupan valmiita) gnoccheja

n. 150 g raakamakkaraa (tuliset makkarat kuten chorizo/harissamakkara/chilimakkara toimivat tässä hyvin) tai saksanpähkinächorizoa tai jotain muuta vegaanista chorizoa

n. 250 g vihreää parsaa (tai broccolinia/parsakaalia tai n. 100 g lehtikaalia)

4-5 valkosipulin kynttä

1-2 rkl oliiviöljyä

1 dl kaura-/ruokakermaa

2-3 rkl rouhittuja pistaasipähkinöitä

1 kevätsipuli (tai kourallinen basilikaa)

Kuori ja silppua valkosipuli. Lorauta öljyä pannulle ja purista makkara kuorestaan pannuun (tai kippaa pannulle saksanpähkinächorizo tai joku muu vegaaninen chorizo). Murustele makkara irtonaiseksi ja paista rapeaksi, lisää pannuun sitten valkosipuli. Jatka paistamista, kunnes valkosipuli kypsyy. Siirrä makkaraseos lautaselle odottelemaan hetkeksi.

Napsi parsoista kuivat tyvet irti ja viipaloi parsat. Jos käytät broccolinia/parsakaalia, leikkaa ne suupalakokoon. Lehtikaalin voi silputa veitsellä tai saksilla suikaleiksi, kun vain ensin poistaa lehtiruodit. Mitä ikinä käytätkin, lisää se pannulle ja paista nipin napin kypsäksi. Nosta vihreätkin pannulta pois odottamaan.

Ps. Tarpeeksi isolla paistinpannulla voi hyvin paistaa makkaran/saksanpähkinächorizon, rehut ja gnocchit samaan aikaan.

Keitä gnocchit suolatussa vedessä kypsäksi. Gnocchit ovat kypsiä, kun ne nousevat kellumaan keitinveden pinnalle! Valuta gnocchit ja lisää ne pannulle. Paista gnoccheja hetki keskilämmöllä, niin että saat niihin hieman väriä. Lisää pannuun sitten makkaraseos, vihannekset sekä desin verran kaurakermaa/ruokakermaa. Pyörittele kaikki  pannussa hyvin sekaisin. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa ripaus suolaa – riippuen minkälaista makkaraa käytät, et välttämättä tarvitse suolaa ollenkaan. Annostele gnocchit kahdelle lautaselle ja silppua päälle kevätsipulia (tai revi annokselle tuoretta basilikaa). Ripottele annoksille lopuksi vielä rouhittua pistaasipähkinää. Sit vaan syömään!

gnocchit

211 views