Soijamarinoidut kananmunat x 3

by Juulia 2 Comments
Soijamarinoidut kananmunat x 3

soijamarinoidut kananmunat

Soijamarinoidut kananmunat

Tiedättekö ne ramenkeiton päältä tarjoiltavat ihanat soijamarinoidut kananmunat? RAKASTAN! Söisin niitä ihan ilman keittoakin, mutta jostain syystä en kuitenkaan ole tehnyt niitä kotona muulloin kuin ramenkeittohommien yhteydessä. No, asiaan tuli nyt muutos!

Loppukesä meni pitkälti erilaisten kananmunaprojektien parissa ja niinpä kananmunat eri muodoissaan ovat kuuluneet arkeemme viime kuukausina tiiviisti. Soijamarinoidut kananmunat ovat olleet työn alla tiuhaan, sillä tahdoin kerätä tähän juttuun samantien useamman version niistä 🙂

soijamarinoitu kananmuna

Soijakastike ku soijakastike?

Riippuen, mihin makumaailmaan olen pyrkimässä, käytän marinadiin erilaista soijaa. Soijakastikkeissahan nimittäin on eroja! On tummaa, on vaaleaa, ohutta ja paksua, terävän suolaista ja pehmeämpää aromikkuutta. Kaapissani onkin tällä hetkellä kuutta erilaista soijaa, joita jokaista käytän erilaisiin ruokiin.

Japanilaisittain marinoituihin muniin käytän mieluiten (japanilaista) vähäsuolaista soijakastiketta. Pidän siitä, että lopputulos on hienovarainen eikä kananmunan maku peity liikaa. Japanilaiselle ramenmunalle eli ajitsuke tamagolle reseptejä on kuitenkin moneen lähtöön: yksinkertaisimmillaan liemessä on vain miriniä ja soijaa, mutta voipa siinä olla myös sakea, sokeria, erilaisia mausteita ja jopa lihalientä. (Aiheesta voit lukea lisää vaikkapa täältä!)

Kiinalaisista mauista inspiroituneessa marinadissa käytän mieluiten ainakin osittain kiinalaista tummaa soijaa, joka on vahvan intensiivistä ja syvän makuista. Lisäksi tykkään lisätä liemeen mm. viismaustetta, sokeria sekä hieman sichuanpippuria. Autenttisuudesta en osaa sanoa, mutta ihanan aromikas, intensiivinen, aavistuksen makea sekä dramaattisen tumma lopputulos tällä liemellä tulee 🙂

Korealaiseen makumaailmaan pyrkiessäni käyttäisin mieluiten tietysti korealaista soijaa, mutta sitä saakin sitten etsiä Helsingistä vähän tiheämmällä kammalla. Taannoin ystävän kautta tapaamani korealainen, ruuasta hyvin kiinnostunut tuttava onneksi kertoi, että paikalliset käyttävät kotitekoisen soijan lisäksi usein Kikkomania. Sitä nyt siis minäkin! Lisäksi marinadiin tulee mm. tulista gochujang-tahnaa sekä ekstrapotkua kaivatessani gochugaru-chilihiutaleita – intensiivisen makuisia munia tiedossa siis.

marinoidut kananmunat

Kananmunan keittäminen:

Munan marinoiminen lähtee tietenkin keittämisestä. Jokaisella on varmasti kananmunien keittämiseen omat niksinsä, mutta itse opin vastikään muutamat uudet munankeittovinkit, joilla munan saa kuorittua helpommin ja keltuaisen asettumaan munan keskelle. Vinkeistä on ollut täällä kovasti hyöytä, joten laitetaanpa ne jakoon teillekin!

  • Tee kananmunien tylppään päähän pienen pieni reikä; sellainen hammastikun menevä. Itse naputan terävällä veitsen kulmalla ensin pikkuruisen reiän, jonka sitten viimeistelen hammastikulla. Tikkua ei kuitenkaan saa työntää sisälle, kunhan rapsuttelee munan kuorta sen verran että kuoressa on selkeä pieni reikä, josta kosteus pääsee kuoren sisään. Tämä pieni reikä auttaa munia säilymään ehjänä keittäessä ja se auttaa myös niiden kuorimisessa. Lisäksi munaan ei tule kypsyessä sitä hassua klommoa jonnekin sivulle, vaan todennäköisesti munan tyveen, jossa se on huomaamattomampi (katso yläpuolinen kuva). Tämän vinkin opin MasterChef Australian kakkoskauden voittajan Adam Liaw’n YouTube-kanavalta, jota katselen nykyään melkoisen ahkeraan 🙂
  • Keitä kananmunat vedessä, johon on laitettu teelusikallinen suolaa ja noin ruokalusikallinen etikkaa. Jaa miksi? Kummatkin auttavat munia pysymään keittäessä ehjinä. Tämän vinkin jakoi Instagram-tuttuni Aimee!
  • Hämmennä munia varovasti keittämisen ensimmäisen minuutin aikana. Näin munat lähtevät kypsymään tasaisesti (kiehuvassa vedessä kun voi olla viileämpiä ja kuumempia pisteitä), mutta lisäksi pyörivä liike auttaa keltuaista asettumaan munan keskelle, eikä jommalle kummalle reunalle. Munien pyörittäimisestä olen lukenut monestakin lähteestä, viimeisimpänä täältä.

Sitten vaan munat kattilaan ja marinadit liedelle! Annetut mitat ovat suuntaa-antavia, joten jos esimerkiksi tykkäät tulisemmasta, lisää ihmeessä gochujangin tai chilin määrää. Soijan määrää muutellessa kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että mitä suolaisempi liemi, sen nopeammin munat maustuvat.

Soijamarinoidut kananmunat

4 kananmunaa

japanilaisittain:

1 dl vähäsuolaista japanilaista soijakastiketta

1 dl miriniä

n. ¼ dl vettä

(+ 1 rkl makeaa ja mietoa vaaleaa riisimisoa eli shiromisoa)

korealaisittain:

1-2 valkosipulin kynttä

1 rkl gochujang-tahnaa

¾ dl soijakastiketta (esim. Kikkomania mutta mieluiten korealaista kotitekoista soijaa, jos saat sitä vain käsiisi!)

¾ dl miriniä

1 rkl riisiviinietikkaa

¾ dl vettä

(1-3 tl gochugaru-chilihiutaleita)

kiinalaisittain:

1½ dl vettä

¾ dl kiinalaista tummaa soijakastiketta

1 tl viismaustetta

1 rkl kiinalaista mustaa viinietikkaa (Chinkiang)

1 rkl sokeria

1 tl jauhettua sichuanpippuria

Munien keittäminen ja kuoriminen:

Koska pidän hyvin pehmeästä keltuaisesta, keitän itse munia hieman koosta riippuen 5½-6 minuuttia, jossa ajassa valkuainen hyytyy kokonaan mutta keltuainen on vielä suurimaksi osaksi juokseva. Aloitan ajastamisen siitä, kun olen laskenut viimeisen munan varovasti reikäkauhalla kiehuvaan veteen ja keitän munat juuri ja juuri poreilevassa vedessä.

Heti kun aika on kulunut, säikäytä munat jäävedessä ja jätä ne sitten kylmään veteen jäähtymään. Kun munat ovat jäähtyneet sen verran että pystyt käsittelemään niitä, naputtele jokaisen munan kuori kauttaaltaan säröille esim. lusikalla. Laita munat sitten vielä toviksi takaisin veteen. Kun kananmunan pinnalla oleva kalvo kastuu kauttaaltaan, kuoret lähtevät vieläkin helpommin irti rikkomatta pehmeäksi keitettyä munaa. Kuoriminen on ainakin itselleni helpointa veden alla.

soijamarinoidut kananmunat

Marinointi:

Japanilaistyyppiseen marinadin valmistamisessa riittää, että sekoitat marinadin ainekset. Mikäli käytät misoa, sekoita ensin muutama teelusikallinen miriniä misoon, niin saat mison sekoittumaan helpommin loppuun nesteeseen.

Korealaisittain ja kiinalaisittain munia marinoidessa laita marinadin raaka-aineet kattilaan (murskaa valkosipulin kynnet veitsen lappeella ja poista kuoret). Kiehauta liemi. Marinadia ei tarvitse siivilöidä, mutta valkosipulin voi toki kyydistä napata pois. Jäähdytä marinadi huolella ennen käyttöä. Laita marinadi kannelliseen astiaan, johon mahtuu juuri ja juuri neljä munaa, tai pieneen minigrip-pussiin. Minigrippiin on helppo sujauttaa munat ja sen saa ilmatiiviisti suljettua kun upotat sen vesikulhoon – veden paine puskee ilman pussista ulos ja pussin saa näin suljettua niin ettei sisään jää juurikaan ilmaa. Astiassa munat tuppaavat kellumaan, jolloin avuksi voi ottaa talouspaperin palasen: laita talouspaperi nesteen pinnalle niin marinadi imeytyy siihen ja peittää näin munat myös pinnalta, vaikka ne vähän kelluisivatkin (talouspaperivinkki napattu Serious Eatsin jutusta).

Anna kananmunien maustua jääkaapissa 6-36 tuntia ja poista ne sitten marinadista. Itse tykkään pitää munia liemessä kuin liemessä noin vuorokauden. Liian pitkään marinoidessa tekstuuri nimittäin muuttuu – keltuaisesta tulee jauhomainen ja valkuainen kovettuu. Niinpä munia ei kannata unohtaa marinadiin.

Pehmeäksi keitetyt soijamarinoidut kananmunat säilyvät jääkaapissa ilmatiiviissä astiassa marinadista poistettuina n. 3 päivää, kovemmaksi keitetyt munat hieman pidempään. Jos munia marinoi usein, marinadin voi uudelleenkäyttää muutaman kertaa.

soijamarinoidut kananmunatVasemmalla olevat munat ovat marinoituneet 12 tuntia, keskellä olevat 24h ja oikean reunan munat 36h. Ylärivissä kiinalaisessa tummassa soijassa marinoituneet munat, keskellä korealaisittain ja alarivissä japanilaisittain marinoidut munat.

marinoitu kananmuna

Korealainen soija

Tuo kesällä tapaamani korealainen uusi tuttava oli muuten niin valtavan ystävällinen, että hän lähetti minulle kahta erilaista korealaista perinteisesti valmistettua soijaa palattuaan kotiin. Toinen on tumma ja vahvan makuinen, toinen vaaleampi ja miedompi. Ja kummatkin ovat kotitekoisia! Mikä aarre! Siis sekä ystävällinen soijamesenaattini, että kalliit artesaanisoijapulloni 😀

soijamarinoitu kananmuna

Ps. Korealaisesta ruuasta kiinnostuneiden kannatta minusta ehdottomasti lukaista muutama vuosi sitten julkaistu, Korean tasavallan suurlähetystön kustantama Bap – korealainen keittokirja, joka löytyy e-kirjana tämän linkin takaa!

106 views

Löytö: Björnhofvda Gård

Löytö: Björnhofvda Gård

björnhofvda gård

Björnhofvda Gård

Olipa kerran harmaa, sateinen torstai keskellä autiota maaseutua. Ei niin mitään tekemistä, eikä mitään mihin mennä. Sellainen oli Juuson mulle järjestämä 40-vuotis synttärimatka … ja rakastin joka hetkeä!

No missä me oikein sitten oltiin? Ahvenanmaan läntisellä reunamalla, hurmaavassa majatalossa nimeltä Björnhofvda Gård. Paikka on todellinen helmi kaikille kaunista miljöötä, luontoa, hyvää ruokaa ja rauhaa rakastaville. Lähellä ei ole niin mitään eikä ilman omaa autoa syys- ja talviaikaan juuri liikkumaan pääsisikään. Björnhofvda Gårdista lähimpään kyläntapaiseen (lue: tienmutkaan jossa on kymmenkunta taloa) on useampi kilometri ja vaikka lainapolkupyörällä toki polkaisee halutessaan kymmenen kilometrin päähän Eckeröön, ei se ainakaan meitä näillä keleillä suuremmin houkuttanut 😀

björnhofvda gård

björnhofvda gård

Saavuimme paikalle paikallisbussilla. Köröttely Maarianhaminasta kesti puolisen tuntia ja pysäkillä odotti isäntämme Hans autonsa kanssa. Björnhofvda Gård on Ruotsista kotoisin olevan Hansin suvun vanha maatila, jonka pihaan on rakennettu vanhan talon tyyliä mukaileva uudisrakennus. Hans pyörittää vaimonsa Jackien kanssa majataloa ympäri vuoden, mutta kiireisin sesonki ymmärrettävästi on kesällä.

Keskellä lokakuista arkea paikalla olikin meidän kahden lisäksi vain saksalais-amerikkalainen pariskunta, joka vietti päivänsä ajellen ympäri Ahvenenmaata, joten saimme lorvia talolla piktälti ihan omassa rauhassamme.

björnhofvda gård

björnhofvda gård

Rakennuksen yläkerroksessa sijaitsevia vierashuoneita oli käsittääkseni kolme tai neljä. Oma huoneemme, “double room deluxe” oli koristeellisine tapetteineen ja runsaine tekstiileineen hurmaava, sänky pehmeä ja nukuimme yömme loistavasti. Tai no… itse kuullostelin ekana yönä jonkin aikaa talon narinaa – eli ilmiselviä haamuja ja murhaajia – mutta niin teen aina vieraissa paikoissa (no okei okei, välillä kotonakin) 😀

Talon alakerrasta löytyy takka, baari, ruokasali, sekä olohuoneen tapainen isompi sali jossa lueskella kirjoja, pelata talon tarjoamia pelejä tai vain käyskennellä ympäriinsä tutkimassa kaikkea ihanaa ja kaunista. Pienemmän seurueen konferenssikin tässä tilassa varmasti järjestyisi enkä lainkaan ihmettele, että ihmiset järjestävät täällä häitään! Paikan sisustustyyli on kaukana skandinaavisesta minimalismista ja ehkä sen vuoksi tuntuikin melkein siltä, kuin ei olisi ollut tässä ajassa tai maassa lainkaan. Että mitäs jos tää olis nyt sellainen epokkidraaman hahmo, onka ainoa huoli on mitä pukea päälleen illalliselle ja joka kirjoittelee päiväkirjaansa pitkiä pohdintoja mielenkiintonsa kohteen merkillisistä katseista?

Vierailijoita toiselta planeetalta!

björnhofvda gård

björnhofvda gård

Iltapäiväkahvit!

björnhofvda gård

dirty martini

Lomamoodi aktivoitu!

Kahden vuorokauden kestänyt visiittimme upposi syömiseen, löhöilyyn, lukemiseen, kortinpeluuseen, muutamaan pieneen pyöräretkeen tihkusateessa (tietä etelään, tietä pohjoiseen, välillä pyllistelyä makrolinssillä varustetun kameran kanssa) ja rauhallisiin cocktailhetkiin takkatulen äärellä. Söimme kaikki ateriamme paikan päällä, mikä tarkoitti käytännössä Hansin valmistamina.

Aamupalaksi sai papuja, pekonia, paistettua tomaattia ja munia, mutta myös erilaisia muroja, jugurttia, hedelmiä, sämpylää, paahtoleipää ja hilloa – kahvia, teetä ja mehuja unohtamatta. Sillä pötkikin nuo epäaktiivilomapäivät pitkälle! Iltapäivällä joimme kahvit ja söimme sämpylät ja kun illallinen katettiin jo puoli seitsemän maissa, oli ruokahalu sen tienoilla juuri sopiva.

Illallinen

Ensimmäinen illallinen oli käsin tehtyjä kantarelliravioleja salviavoin, parmesaanin ja chiliripauksen kera, bouillabaisse -tyyppistä kalapataa ja jälkiruuaksi karamellisoituja päärynälohkoja ja pihalta kerättyjä karhunvatukoita kerman kera. Raviolit olivat täydellisen ohuita ja kala juuri sopivaksi kypsennettyä. Annokset olivat tuhdin sorttisia, mutta ähkyä ei tästä onneksi sentään tullut!

Ateria oli kautta linjain herkullinen ja taidolla valmistettu ja sitä oli hauska odotella kun talossa leijui useamman tunnin sitä ennen kaikenlaisia houkuttelevia tuoksuja. Taloa kansoittava ruoka- ja viinikirjallisuus paljasti sen minkä aterian perusteella jo osasi arvatakin: täällä arvostetaan hyvää ruokaa.

Toisena iltana söimme vichyssoisea kantarellitoastin kera (koska kantarellit ovat nyt sesongissa, sanoi Hans anteeksipyydellen toistoa), burgundin pataa ja hauskasti marsipaanilla ryyditettyä omenapiirakkaa kardemummakermalla. Björnhofvda Gårdin ravintolassa pyritään selvästi tarjoamaan paikallisia tuotteita, sesongin herkkuja ja luomua. Osa aterian raaka-aineista tuli kumpanakin iltana pihalta ja annoksista välittyi raaka-aineiden arvostaminen. Sunnuntai-iltapäivisin täällä olisi tarjolla muuten myös perinteinen englantilainen tee skonsseineen ja leipineen!

Vaikka meitä asukkaita oli näiden kahden päivän aikana paikalla vain neljä, illalliselle ilmestyi toisena päivänä isompi seurue paikallisia, enkä lainkaan ihmettele vaikka moni Ahvenanmaalla vierailevakin ajaisi tänne ihan vain ruuan takia.

karhunvatukka

negroniNegroni, takkatuli & korttipeli. Niistä on hyvä torstai-ilta tehty!

björnhofvda gård

Onko joku teistä lukijoista jo kuullut tästä paikasta? Björnhofvda Gård on esitelty Blue Wings lehdessä, mutta kun itse harvemmin lentelen, eipä ainakaan omiin silmiin ollut tämä juttu sattunut. Olen ollut aikoinaan Ahvenanmaalla Visit Ålandin vieraana, jolloin kävin myös Eckerössä, mutta silloin ei tätä paikkaa tainnut vielä olla olemassakaan.

Me päädyimme tänne Juuson ystävän suosituksesta – ja tässä sitä nyt suositellaan eteenpäin teille kaikille! Voin vain kuvitella, miten kaunista täällä olisi kesällä – mutta eipä tämä olisi hullumpi osoite joulunkaan viettämiselle!

Björnhofvda Gård

Fjärdvägen 14
222 70 Eckerö
Åland, Finland

122 views

Miso tahini pasta & paahdetut tomaatit

by Juulia 0 Comments
Miso tahini pasta & paahdetut tomaatit

miso tahini pasta

Miso & tahini

Misotahna on yksi lempi raaka-aineistani. Niin on myös tahini! Kotoani löytyy aina vähintään kahta sorttia misoa (vaaleaa ja mietoa monikäyttöistä shiromisoa sekä jotain tummempaa, intensiivisempää ja suolaisempaa) ja useimmiten myös muutama erilainen seesamitahna eli tahini – vaalea, tumma, suolaton, musta… löytyypä kaapista jopa kiinalainen seesamitahna, jota käytän tämänhetkisessä lempiruuassa eli dan dan nuudeleissa 🙂

Olen yhdistänyt mison ja tahinin niin kekseissä kuin useammassa kastikkeessakin, mutta pastaan en niitä ole hoksannut yhdistää! Kun silmiini osui taannoin ihanan My Berry Forest -blogin miso tahini pasta herkkusienillä, oli ideaa pakko testata heti.

tahini pasta

paahdetut tomaatit

Testikokkasin ruuan itselleni lounaaksi päivänä, jolloin parantelin flunssaa kotona. Niinpä kauppaan ei ollut lähtemistä ja oli pärjättävä sillä mitä kotoa löytyy. Pastaan päätyi siksi herkkusienien sijaan uunissa paahdettuja tomaatteja, tomaatteja kun meillä on kutakuinkin aina kotona. Paahdoin tomaatin ohessa myös valkosipulinkynsiä, jotka lisäsin miso-tahinikastikkeeseen.

Lopputulos oli älyttömän hyvää! Paahdetut tomaatit ovat täynnä umamia (kuten on miso ja tahinikin) mutta tomaateissa on kuitenkin myös hieman happamuutta, joka keventää tätä muuten aika tuhdin ja täyteläisen makuista pastaa ihanasti. Senpä takia tomaatteja kannattaakin minusta olla tässä annoksessa reilusti. Paahdoinkin kahdelle lähemmäs 400g Närpiön Flavorinoja, jotka ovat lähikaupan valikoimaan ilmestyttyään olleet vakkariostokseni tomaattiosastolla 🙂

Miso tahini pasta & paahdetut tomaatit

2:lle

vegaaninen

n. 200 g spagettia tai muuta nauhapastaa

1-2 rkl vaaleaa misoa*

2 rkl (tummaa) tahinia**

2-3 rkl ravintohiivahiutaleita

(1 rkl miriniä)

4-5 rkl pastan ketinvettä

vastarouhittua mustapippuria

4-5 valkosipulin kynttä

n. 400g pieniä tomaatteja

1-2 tl tummaa sokeria

suolaa + vastarouhittua mustapippuria

n. 1 rkl oliiviöljyä

* Kaupasta löytyy aika monenlaista misoa nimikkeellä “vaalea miso”, joten lisää tai vähennä mison määrää sen mukaan miten mietoa/suolaista käyttämäsi on. Hyvä esimerkki tähän reseptiin sopivasta vaaleasta, miedosta ja hieman makeasta misosta on Clearspringin vaalea miso.

** Reseptiin sopii sekä tumma että vaalea tahini. Itse käytin tällä kertaa tummaa, suolattua kevyesti paahdetuista seesaminsiemenistä tehtyä tahinia.

Valmista ensin paahdetut tomaatit:

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Puolita tomaatit ja aseta ne leikkuupinta ylöspäin uunivuokaan. Laita vuokaan myös valkosipulinkynnet kuorissaan. Ripottele päälle hieman suolaa, vastarouhittua mustapippuria ja tummaa sokeria. Valuta päälle ohuena nauhana oliiviöljyä. Paahda tomaatteja uunin keskitasolla n. 45 minuuttia. Poista valkosipulin kynnet kun ne ovat pehmenneet ja saaneet hieman väriä – varo polttamasta niitä! Kun kolme varttia on kulunut, nosta uunin lämpöä 200 asteeseen. Jatka paahtamista, kunnes tomaatit saavat kauttaaltaan hieman väriä.

paahdetut tomaatit

Jos kotoasi sattuu löytymään yrttejä, niitäkin sopii tomaatteihin lisätä – mutta ilmankin toki pärjää.

Valmista sitten miso tahini pasta:

Kun tomaatit ovat valmiita, laita pasta kiehumaan. Sekoita pienessä kulhossa ravintohiivahiutaleet, tahini ja miso sekä halutessasi lusikallinen miriniä (mirin tuo seokseen hieman makeutta). Pullauta valkosipulin kynnet kuoristaan ja hierrä ne veitsen lappeella karkeaksi tahnaksi. Lisää valkosipulitahna miso tahini -seokseen. Lisää pastakattilasta lusikallinen kerrallaan pastan keitinvettä seokseen, kunnes se on ohentunut sopivan kastikemaiseksi. Mausta kastike vielä mustapippurilla. Älä säikähdä vaikka kastike tuntuisi reilun suolaiselta, sen on tarkoitus maustaa iso määrä pastaa.

Valuta pasta ja sekoita siihen huolella miso-tahinikastike. Nostele sekaan vielä suurin osa tomaateista. Annostele miso tahini pasta ja paahdetut tomaatit lautasille ja viimeistele annokset lopuilla tomaateilla sekä vastarouhitulla pippurilla. Tarjoile heti!

tahini miso pasta

Jos päädyt kokkaamaan tätä pastaa ja ihmettelet, mitä käyttöä sille lopulle misolle oikein keksisi, kurkkaappa seuraavat misotahnaa hyödyntävät reseptini! Misosta on niin moneen muuhunkin kuin misokeittoon…

10 käyttötapaa misotahnalle:

miso tahini pasta

636 views

Litistetyt ruusukaalit & sinappimajoneesi

Litistetyt ruusukaalit & sinappimajoneesi

litistetyt ruusukaalitLitistetyt ruusukaalit & sinappimajoneesi

Ruusukaali

Monen inhokki ruusukaali on ollut minusta herkkua ihan lapsesta saakka. Äiti valmisti ruusukaalin yleensä höyryttämällä, pitäen aina huolen siitä, ettei se päässyt ylikypsäksi. Sen takia siitä varmaan pidinkin 🙂 Harmaaksi mössöksi keitetty, pierun hajuinen ruusukaali tuskin kun maistuu kellekään 😀

Oma lempitapani valmistaa ruusukaalia on paistaminen. Pannulla rapeaksi paistettu tai uunissa paahdettu ruusukaali on tolkuttoman hyvää, varsinkin kun sekaan lorauttaa hieman siirappia tai silppuaa mukaan valkosipulia. Kun ruusukaalit vielä litistää ennen paahtamista, saa rapeaa paistopintaa palleroihin entistä enemmän!

litistetyt ruusukaalit

litistetyt ruusukaalit

Litistetyt ruusukaalit

Litistäminen onnistuu, kun ruusukaalit ensin esikypsentää. Sitten vaan pyöräytys öljyssä, reipas litistys, maustaminen ja uuniin paahtumaan. Mausteeksi riittää minusta varsin hyvin pelkkä suola ja pippuri, mutta pieni määrä makeutta karamellisoi ruusukaalin pinnan ihanasti ja pyöristää paahteista makua. Mausteeksi sopii myös erilaiset yrtit, chilihiutaleet, valkosipuli sekä balsamiviinietikka 🙂

Litistetyt ruusukaalit ovat minusta parhaimmillaan suoraan uunista tarjoiltuina ja tulikuumina. Jos siis tarjoilet niitä ateriakokonaisuudessa, ajoita paahtaminen tarkkaan!

Litistetyt ruusukaalit & sinappimajoneesi

vegaaninen

2:lle

300 g ruusukaalia

n. 2 rkl oliiviöljyä

maun mukaan suolaa, vastarouhittua mustapippuria

n. 1 rkl agavesiirappia tai vaahterasiirappia tms.

Maustamisvaihtoehtoja:

2-4 viipaloitua valkosipulin kynttä / 1-2 tl timjamia tai rosmariinia / ripaus chilihiutaleita / 1-2 rkl balsamiviinietikkaa

Sinappimajoneesi:

1 dl vegaanista majoneesia

n. 1 rkl täysjyväsinappia

Trimmaa veitsellä ruusukaalien kuiva tyvi pois. Keitä ruusukaaleja runsaassa suolalla maustetussa vedessä koosta riippuen n. 5-8 minuuttia, tai kunnes ruusukaalin saa melko helposti litistettyä. (Edit: pienimmät ruusukaalit voivat olla sopivia jopa kolmessa minuutissa. Jos ylikypsentäminen huolettaa, poimi ruusukaaleja kattilasta pois koon mukaan, pienimmät ensimmäisinä, isoimmat vikana). Jätä ruusukaalit mieluummin keskeltä vähän koviksi kuin täysin pehmeiksi! Valuta ruusukaalit huolella.

Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen. Jos uunissasi on grillivastukset, laita ne päälle. Lorauta uunivuokaan öljyä ja pyörittele ruusukaaleja vuoassa niin, että ne peittyvät öljyyn kauttaaltaan. Litistä ruusukaalit kevyesti yksi kerrallaan esim. perunanuijalla tai vaikka mukin pohjalla. Ripottele pinnalle hieman suolaa ja vastarouhittua mustapippuria sekä halutessasi muita mausteita ja valuta ruusukaaleille vielä hieman siirappia. (Huom! Mikäli haluat maustaa ruusukaalit valkosipulilla, lisää valkosipuliviipaleet vuokaan vasta silloin kun käännät ruusukaalit – muuten valkosipuli saattaa kärähtää).

Paahda ruusukaaleja uunin ylätasolla, kunnes pinta saa väriä ja rapeutuu. Ota vuoka sitten uunista ja käännä ruusukaalit ympäri. Paahda litistetyt ruusukaalit vielä toiseltakin puolelta kullanruskeiksi ja ota ne sitten uunista. Mitä lyhyempi paahtoaika, sen parempi, siksi grillivastuksista on tässä apua.

Tarjoile litistetyt ruusukaalit heti esim. täysjyväsinapilla maustetun vegaanisen majoneesin kera. Hyvälle ruusukaalit maistuvat myös paahdetulla valkosipulilla ja soijalla maustetutun majoneesin kanssa – ohje sille löytyy täältä.

paahdettu ruusukaali

Kuukauden ruokahaaste: ruusukaali!

Se olis taas kuukauden ruokahaasteen aika! Kuukauden ruokahaaste on ruokablogeissa aikoinaan kiertänyt perinne, jonka Hannan Soppa ja Kokit ja Potit -blogit herättivät henkiin tammikuussa. Kesän ajan haaste on ollut tauolla, mutta nytpä se taas käynnistyy! Lokakuun teemana on ruusukaali ja haasteeseen on harvinaisen helppo osallistua: kokkaa jotain ruusukaaleista ja jaa halutessasi lopputulos tägillä #kuukaudenruokahaaste joko Instagramissa tai Facebookissa.

Kuukauden ruokahaasteen tavoitteena on pitää hauskaa ja jakaa ideoita sekä kokemuksia hyvällä mielellä. Haasteeseen voi osallistua kuka vaan ja voittajia ovat kaikki – palkintona kun on toivottavasti liuta ruusukaalireseptejä testattavaksi! Sen vuoksi linkkaan tähän alle kaikki ruusukaalireseptit, joita haasteeseen osallistuneiden bongaan jakaneen – sitä mukaa kun niitä ilmestyy:

Ps. Aiemmat kuukauden ruokahaaste -juttuni voit lukea täältä.

ruusukaali uunissa

316 views