Suolainen granola

Suolainen granola

suolainen granolaKuivakaapin kevätsiivouksesta syntyi suolainen granola

Kuivakaapin kevätsiivous

Kiitos koronakevään, keittiön kaappeihin on kertynyt ehkä ihan pikkuisen ekstraa. Tai no, jos ihan rehellinen olen, ehkä niissä on minun tapauksessani ekstraa aina. Olen pahemman sortin heräteostostelija ruokakaupoissa ja teen usein sen virheen, että ostan jotain mitä luulen meiltä puuttuvan kun se kaupassa tulee vastaan tarkistamatta, olisiko sitä sittenkin kotoa jo valmiiksi löytynyt. Niinpä kaappeihin kertyy välillä kaikenlaisia yllätyspaketteja ja pussinpohjia.

Upotan erilaisia siemeniä hyvällä tahdilla leipätaikinoihini, mutta sen sijaan esim. puurohiutaleet jäävät usein kaappiin pyörimään kun puurofiilistä ei meillä tule kuin satunnaisesti (mutta kuitenkin sen verran usein että puurohiutaleita pitää kaapista löytyä!).

avokadoleipä granola

Suolainen granola

Muutama viikko sitten suoritin hetken mielijohteesta pienen urakan: kävin läpi kuivakaapit. Koska erilaiset pienet jämät ovat kaapissa ärsyttäviä, kyhäsin puurohiuteleista, siemenistä ja muutamista lempimausteistani suolaista granolaa! Suolainen granola on ihanan rapea ja mausteinen lisä moneen ruokaan. Olen ripotellut sitä niin salaatin kuin sosekeitonkin päälle, avokadoleivälle, shakshukaan, uunijuureksille, paistetulle lohelle sekä uunifetalle… ja lisää ideoita putkahtelee sitä mukaa kun päivät kuluvat. Ja kun granolapurkkia on nyt säilytetty keittiön tiskillä kaapin sijaan, sitä on tosiaan tullut käytettyä aktiivisesti. Heippa vaan kuivakaapin jämät, tervetuloa kotiin suolainen granola!

Suolainen granola taisi olla jossain vaiheessa pienimuotoinen ruokatrendi, ainakin muistan vuosien varrelta erilaisia ravintolaelämyksiä, joissa annoksia on viimeistelty suolaisella granolalla. Suolainen granola on siitä hauska viritys, että sen voi tehdä monenlaiseen makuun ihan niinkuin “makeankin” granolan. Omaani tuli tällä kertaa suolan lisäksi appelsiinin mehua ja kuorta, fenkolinsiemeniä, mustapippuria sekä miedon tulista Aleppon pippuria, mutta mausteeksi sopisi toki kaikenlainen muukin vaikkapa sinapinsiemenistä soijakastikkeeseen!

suolainen granola

suolainen granola

suolainen granola

suolainen granola

Tämän suolahamsterin lukuisista suolapurkeista tähän granolaan pääsi lopulta vaaleanpunainen punaviinisuola. Lopputuloksen mausta ei valintaa ehkä erota, mutta vaaleanpunaista suolaa on ihana kuvata 😀 Monessa granolareseptissä käytetään sidosaineena ja rapeuttajana kananmunaa, mutta tein oman granolani nyt kikhernepurkin liemeen, joka toimii loistavasti kananmunan korvaajana. Näin granolasta tuli myös vegaaninen. Öljyn ja makeutuksen määrän pidin myös maltillisena.

Voi olla että kokeilen seuraavan satsin kanssa vähän erilaisia mausteita ja kokeilen pientä rasvalisäystä, mutta tällaisenaan aikaansaamani suolainen granola on ollut kaikenkaikkiaan hauska lisuke tosi monenlaisiin ruokiin ja makumaailmoihin. Siinä on aavistus tulisuutta Aleppon pippurista sekä pirteyttä appelsiinista ja makeutta fenkolista. Mustapippuri tuo seokseen pientä potkua ja rosmariini raikkautta. Nam!

suolainen granola

Suolainen granola

Mausteliemi:

½ dl maukasta oliiviöljyä

½ dl aquafabaa eli kikhernepurkin lientä

2 rkl vaahterasiirappia / agavesiirappia

1 luomuappelsiinin raastettu kuori

n. ½ dl appelsiinin mehua

1 tl kokonaisia fenkolinsiemeniä

1 tl aleppon pippuria tai jotain muuta mietoa chiliä

1 tl silputtua tuoretta rosmariinia

1 tl suolaa

½ tl vastarouhittua mustapippuria

Lisäksi:

3 dl kaurahiutaleita

2 dl siemeniä ja pähkinöitä (kurpitsa, seesam, auringonkukka, cashew…)

2 tl chiansiemeniä

Murskaa fenkolinsiemenet, silppua rosmariini ja rouhi mustapippuri. Raasta appelsiinista kuori ja purista mehu. Sekoita mausteliemen ainekset hyvin keskenään ja tarkista maku – se saa olla melko vahva sillä muihin aineksiin sekoittaminen miedontaa makua. Lisää sitten kaurahiutaleet, siemenet ja pähkinät seokseen ja sekoita hyvin. Ripottele lopuksi chiansiemenet mukaan ja sekoita vielä kerran huolella. Anna mausteseoksen imeytyä hiutaleisiin ja siemeniin hetki.

Levitä granola tasaiseksi ohueksi kerrokseksi leivinpaperoidulle uunipellille ja paahda 175°c uunissa keskitasolla muutamaan kertaan seosta käännelleen 30-45 min, tai kunnes granola on makuusi sopivan rapeaa ja paahtunutta ja kaikki kosteus on haihtunut (tässä kannattaa siis luottaa omiin aisteihin sillä jokaisen uuni on vähän erilainen!). Säilytä granola ilmatiiviissä purkissa huoneenlämmössä.

suolainen granolaShakshuka & suolainen granola = ihana yhdistelmä!

89 views

Suklaaleipä hapanjuurella

Suklaaleipä hapanjuurella

suklaaleipä

Suklaaleipä!

Meillä on viime viikkoina syöty vallan herkkuja aamiaiseksi, kun innostuin taannoin tekemään hapanjuurileipää joka on maustettu raakakaakaolla ja suklaahipuilla. Suklaaleipä kuullostaakin äkkisilteen aikamoiselta jälkkäriltä ja kaikkea muuta kuin arkileivältä, mutta ainakaan tämä minun versioni ei itseasiassa ole lainkaan niin makea vaan enemmänkin sellainen koukuttava sekoitus hapanta, suolaista, makeaa ja karvasta.

Tämä hapanjuurella leivottu suklaaleipä saa makua raakakaakaosta, makeutta leipään tuo sokeriripauksen lisäksi mehevät taatelinpalat sekä suklaahiput, jotka meillä ovat nyt joka leivontakerralla olleet maitosuklaata… vaikka tumma suklaa toimisi ehkä vieläkin paremmin (ei kun uus leipä siis tekeille!). Suklaaleipä ja aamukahvi on ollut viime aikoina sellaista joka-aamuista luksusta, että tarpeeksi reseptiä väännettyäni tahdon jakaa sen teillekin.

suklaaleipä

suklaaleipä

Suklaaleipä kätkee sisäänsä suklaahippuja, taateleita ja pähkinöitä!

Leipuri Juuri

Tässä kohtaa tahdon alleviivata, etten ole mikään ekspertti hapanjuurileivonnassa. Olen leiponut ruisjuurella toistakymmentä vuotta mutta vehnäjuurella vasta kaksi … ja vasta reilun vuoden vähän enemmän “tosissani”. Olen oppinut paljon tämän kiihkeimmän hurahdukseni aikana ja leivon leipää 2-4 kertaa viikossa melkein joka viikko, joten näppituntumaa löytyy – faktatietoa ja tekniikkaa kuitenkin vähemmän. Jos olet innostunut hapanjuurileivonnasta, omaat luotettavan hapanjuuren ja hallitset hapanjuurileivonnan termit ja perusteet, saat tällä ohjeellani varmasti hyvän suklaaleivän valmiiksi. Samalla tahdon kuitenkin myös muistuttaa, että että hapanjuurileipää tehdessä kannattaa luottaa reseptiä enemmän omaan näppituntumaan ja lukea omaa juurta ohjeen orjallisen noudattamisen sijaan. Ainoa, mitä kannattaa tietysti noudattaa tarkemmin on raaka-aineiden mitat ja sitä varten tarvitset vaa’an.

Hapanjuurileivontaa ei valitettavasti voi ohjeistaa aukottomasti ja erilaisia tapoja tehdäkin on valtavasti! Eri juuret toimivat eri tavoin, kodin huoneenlämmöllä ja veden kovuudella on vaikutuksensa ja niinpä tietysti myös käytetyillä raaka-aineilla. Vaikka itse leivon sen perus arkileipäni kutakuinkin aina samalla reseptillä hieman jauhoja vaihdellen, on leipä yhtenä päivänä muhkea ja kaikinpuolin mahtava, toisena lituskaisempi ja vaatimattomampi. Sellaista se vaan on – tai on varmaan ainakin kunnes olen harjoitellut ja opetellut vielä lisää. Hapanjuurileivonnan saloja syvemmin ja perinpohjaisemmin tuntevat nimittäin osaavat jo analysoida, missä meni vikaan. Minä osaan lähinnä arvailla … ja vastaus on todennäköisesti useimmiten se, että oikaisin jossain työvaiheessa tai hätäilin/hidastelin leivän paistamisen kanssa. Mistä tulikin mieleeni: jos olet niin sanottu hapanjuuritaituri, osaat ehkä bongata tästä ohjeestani jotain parantamisen varaa! Jos niin käy, niin haluan ehdottomasti kuulla kaikki reseptin parannusvinkit!

Hapanjuurileivonnasta kiinnostuneille suosittelen liittymistä Facebookin Hapanjuurileipurit -ryhmään, sekä Eliisa Kuuselan helppotajuista ja juurileivonnat perusteet avaavaa Leipävallankumous -kirjaa. Eliisan Leipäpaja -sivuilta voit myös ostaa itsellesi juuren sekä muita tarvikkeita. Eikä siinä vielä kaikki… Eliisalla on myös YouTube-kanava. Videoiden avulla moni asia selkenee huomattavasti nopeammin, joten vaikka tämä juttu nyt alkoi yhtäkkiä ehkä vaikuttaa aikamoiselta Eliisan mainokselta (mitä se ei ole, olen vain fani), suosittelen vielä sitäkin!

hapanjuurileipä

Juuren valmistelu:

Ota emojuuri jääkaapista ja ruoki se suhteessa 1:1:1 eli yksi osa juurta, yksi osaa jauhoa ja yksi osaa vettä. Saadaksesi leipään tarvittavan määrän eli 150g aktiivista juurta, ruoki 50g juurta 50g vedellä ja 50g jauholla. Käytän itse ruokkimiseen mahdollisimman tuoreita luomuvehnäjauhoja sekä mieluiten keitettyä, huoneenlämpöiseksi jäähtynyttä vettä. Joskus buustaan juurta pikku ripauksella ruisjauhoa. Jos juuri on luotettava ja tehokas ja ollut jääkaapissa lyhyen aikaa (muutaman vuorokauden) edellisestä ruokailusta, sen pitäisi aktivoitua käyttökuntoon noin 2-4 tunnissa. Kun opit tuntemaan juuresi osaat arvioida paremmin milloin se olisi ruokittava jotta se olisi leivontakunnossa haluamaasi leivonta-aikaan.

Jos emojuuri on ollut jääkaapissa uinumassa pidempään ilman ruokaa, se kaipaa todennäköisesti vielä toisenkin ruokinnan aktivoituakseen kunnolla. Tällöin ruokin sen ekalla kerralla suhteessa 1:2:2 tai 1:3:3 eli joko 10g juurta, 20g vettä ja 20g jauhoa tai 10g/30g/30g. Tämän teen yleensä myöhään illalla ja jätän juuren yön yli huoneenlämpöön heräilemään. Aamulla purkissa olevaa juurta voidaan ruokkia suhteessa 1:1:1 ja näin etätöiden aikaan seurailla helposti tilannetta ja alkaa leipomaan, kun juuri on iskussa. Oma juureni pelkällä vehnällä ruokittuna kelluu ollessaan valmis, mutta riippuen millä juurta on ruokittu, se ei aina välttämättä kellu vaikka leivontakunnossa olisikin.

Varmuuskopiot… ja jämäjuuri

Muistathan varmistaa, että jääkaappiin jää emojuurta seuraavaa leivontakertaa varten ennen kuin lykkäät kaiken toimintavalmiin juuren leipään! Pyrin itse pitämään jääkaappiin helposti kasaantuvat lukuisat juuripurkit jotenkuten kurissa, mutta pidän siellä yleensä kuitenkin kahta juuripurkkia: yhtä jossa emojuuri nukkuu, sekä toista, johon kerään ns. jämäjuurta eli juurta, joka jää yli leipätaikinan teosta (mitä tapahtuu helposti jos juurta joutuukin ruokkimaan toiseen kertaan ruokittuaan sen jo kertaalleen siihen määrään mitä leipään tarvitsee).

Jämäjuurta voi käyttää kaikenlaiseen – lettuihin, pannareihin, näkkäriin… – ja sitä voi upottaa vaikka valkokastikkeeseen tai munakkaaseen, jos tahtoo. Sen vuoksi en mielelläni heitä sitä hukkaan. Joskus myös kuivaan leipätaikinan tekemisestä yli jääneen juuren ohuena kerroksena leivinpaperin päällä – näin minulla on juurta varmuuskopiona myös kuivattuna.

Useimmiten (mutten ihan aina) otan uuden emojuuren jääkaappiin taikinaa varten herätetystä juuresta, jota silloin tietysti teen hieman enemmän kuin leipään tarvitsen. Jos leipomisessa tulee syystä tai toisesta vähän pidempi tauko, ruokin emojuuren tarpeen mukaan 1:1:1 ja laitan se takaisin jääkaappiin lepäilemään. Emojuuri olisi hyvä ruokkia kerran viikossa, mutta välillä se nuokkuu minulla jääkaapissa pidempäänkin ruuatta, eikä se siitä mene miksikään – heräämisessä vaan kestää useamman ruokinnan verran.

suklaajuuri

Suklaajuuri!
hapanjuuri

Suklaajuuri!

Tässä leivässä voi käyttää tavalliseen tapaan luomuvehnäjauhoilla ruokittua vehnäjuurta, tai sitten voi tehdä kokeiluja vehnäjuurella, joka on ruokittu puoliksi luomuvehnäjauhoilla ja puoliksi raakakaakaojauholla. Kaakaojauhe imee itseensä vähän enemmän vettä kuin vehnäjauho, joten suhteet eivät kaakaojauhon kanssa mene ihan 1:1:1, nestettä tarvitsee suhteessa vähän enemmän kuin jauhoa tai juuresta tulee todella paksua. Juuresta tulee kaakaojauholla ruokittuna melkein kuin Nutella-moussea koostumukseltaan ja halutessaan juurta voi pikkuhiljaa alkaa ruokkimaan vaikka ihan pelkillä kaakaojauhoilla. Minun suklaajuuri on vielä melko nuori, mutta sillä on leivottu jo myös ns. perusleipää varsin onnistuneesti! En siis ole käyttänyt sitä vain suklaaleipään. Suklaajuuri värjää toki taikinaa, muttei suoranaisesti maistu mitenkään vahvasti tavallisessa leivässä.

Käytitpä kumpaa juurta vaan, kun juuri on aktiivista ja kuohkeaa, kelluu vedessä ja on kasvanut selvästi volyymiltään, on aika leipoa! Tämän leivän valmistelu taikinan sekoittamisesta kylmälepoon vie noin neljä tuntia. Kylmälevossa suklaaleipä saa olla 8-20 tuntia. Kun aloitat leipomisen, laita vaikka ajastin neljälle tunnille, niin pysyt kärryillä ajan kulusta!

Suklaaleipä hapanjuurella

150g aktiivista hapanjuurta – 30%

400g huoneenlämpöistä vettä – 80%

450g vehnäjauhoja (joista 100g voi olla sihtispelttiä) + 50g raakakaakaojauhetta – 100%

50g kookossokeria/raakaruokosokeria – 10%

1 tl jauhettua vaniljaa

10g puhdistamatonta harmaata merisuolaa (esim. Sel de Guérande) – 2%

50g taatelia saksilla ohuiksi renkaiksi silputtuna

50g pähkinöitä (esim. pekaanipähkinä tai saksanpähkinä) kevyesti rouhittuna

100g maitosuklaata (hippuina tai karkeana rouheena)

Lisäksi:

Riisijauhoa liinan jauhottamiseen

Huom! Tämän leivän vesisuhde 80% voi vaikuttaa äkkisilteen melko korkealle, mutta taikinaa maustava kaakaojauhe imee itseensä vettä jauhoja enemmän, joten taikinasta ei kuitenkaan tule tällä vesisuhteella mitenkään super märkä. Myös taatelit ja pähkinät imevät itseensä hieman leivän kosteutta. Jos 80% vesisuhde kuitenkin hirvittää, voit tehdä leivän myös alkuun vaikka 72% vesisuhteella (jolloin vettä tulee taikinaan 360g) ja nostaa vesisuhdetta pikkuhiljaa kun saat tuntuman reseptiin.

Taikinan sekoittaminen ja taittelut:

Kun juuri on aktiivista ja kuohkeaa, sekoita se huoneenlämpöiseen veteen. Lisää sekaan jauhot, sokeri, kaakojauhe sekä vanilja. Sekoita vain sen verran, ettei taikinassa ole kuivia kohtia. Minä sekoitan taikinan yleensä take away -annosten puisilla syömäpuikoilla, joita en edes pese vaan annan taikinan kuivua niihin. Jätä taikina ilmatiiviisti peitettynä puoleksi tunniksi lepäämään. Ripottele sitten suola taikinan päälle, kastele kätesi ja painele sormet harallaan suola taikinan sisään ikäänkuin taikinaa sormillasi rei’ittäen. Nosta ja taita taikinaa yhdeltä reunalta itsensä päälle useamman kerran kulhoa samalla kiertäen jotta suola sekoittuu taikinaan tasaisesti. Itse sekoitan tämän jälkeen samaan tapaan taikinaan vielä sattumat kahdessa osassa: ripottele taikinan päälle pähkinät, taatelit ja suklaa ja työntele ne sormilla taikinan sisään. Nosta taikinaa muutaman kerran itsensä päälle niin että sattumat jäävät taikinan sisään ja lisää sitten samalla tavalla loput sattumat.

Jätä taikina lepäämään peitettynä 20 minuutiksi. Tee sitten ensimmäinen taittelu: nosta taikinaa vuorotellen jokaisesta neljästä ilmansuunnasta kevyesti venyttäen itsensä päälle. Älä revi! Venytän ja taitan itse aina peräkkäin vastakkaisista suunnista tyyliin pohjoinen-etelä itä-länsi. Osa sattumista tuppaa tipahtelemaan taikinasta venytettäessä, mutta tuupin ne siinä tapauksessa vain takaisin taikinaan. Jätä taikina lepäämään taas 20 minuutiksi ja toista taittelu vielä kahden tunnin ajan 30 minuutin välein.

Eli: Taikinan sekoitus, 30 min lepo. Suolan sekoitus, sattumoiden sekoitus, 20 min lepo (tässä kohtaa aikaa on kulunut noin tunti). Taittelu, 30 min lepo, taittelu, 30 min lepo, taittelu, 30 min lepo, taittelu, 30 min lepo, taittelu (apua, meniköhän mun laskut nyt oikein).

Esimuotoilu, tasolepo ja kylmälepo:

Kun viimeisestä taittelusta on kulunut 20 minuuttia ja aikaa on kulunut taikinan sekoittamisesta vajaa 3,5 tuntia, tee taikinalle esimuotoilu ja jätä se peitettynä tasolepoon noin 15 minuutiksi. Tämän jälkeen voit tehdä varsinaisen muotoilun ja nostaa leivän sauma ylöspäin kohotuskoriin, jossa on riisijauhoilla jauhotettu liina. Jauhota leivän pinta ja jätä leipä vielä hetkeksi huoneen lämpöön peitettynä. Kun leivän pinnalla oleva jauhokerros repeilee, on aika siirtää leipä kylmälepoon. Jääkaapin lämpötila pitäisi olla 4°c. Peitä suklaaleipä huolella kylmälevon ajaksi ettei se kuivu – itse yleensä pakkaan korin kiinni solmittuun biopussiin. Pidä huoli, että leipä mahtuu hieman kohoamaan jääkaapissa! Pidän itse tätä leipää kylmälevossa yleensä n. 10-16h, mutta tilannettaa kannattaa tarkkailla ja paistaa leipä ennen kuin se on ylikohonnut.

Paistaminen:

Kun olet valmis paistamaan leivän, kuumenna uuni 250 asteeseen. Kumoa leipä varovasti uunipellille ja viillä sen pintaan partaterällä yksi pitkä viilto n. 45 asteen kulmassa (katso avuksi vaikka tämä video!). Itselläni on höyryuuni joten en lisää uuniin vettä, mutta jos ei olisi, uuniin voi suihkutella suihkupullosta reilusti vettä juuri ennen leivän sinne lisäämistä ja vielä muutaman suihkauksen sen jälkeenkin. Leipää voi myös halutessaan paistaa ensimmäiset 20 minuuttia teräskuvun alla (iso teräskattila toimi meillä tähän tarpeeseen ennen höyryuunia). Paista leipää joka tapauksessa ensin 20 minuuttia 250 asteessa ja päästä sen jälkeen uunista höyry ulos/poista kupu ja laske lämpö samalla 220 asteeseen. Jatka paistamista 15-20min tai kunnes leipä kumisee ontosti pohjaa rystysellä kopautettaessa ja suklaaleipä on kypsä.

Anna leivän vetäytyä ja jäähtyä ainakin tunti ennen kuin isket sen kimppuun!

juurileipä

suklaaleipä

Ps. Edellisen kerran uskaltauduin julkaisemaan hapanjuurireseptin blogissani noin vuosi sitten – silloin tein hapanjuurileipää mämmikierteellä!

Pps. Lauantaina 9.5. taikinaa voi taitella myös Taivu kuin taikina -tapahtumassa:

Tapahtuman aikana leivomme hapanjuuritaikinat ja teemme erilaisia kehollisia harjoitteita leipomisen lomassa. Osallistua voit oman hapanjuuren kanssa tai ilman leipomisaikeita. Varaa osallistumiseen rauhallinen paikka, mukavat vaatteet, sekä jauhoja, vettä, aktiivista juurta ja suolaa, mikäli haluat leipoa mukanamme. Tämä instalive on kokeellinen luonnos asettua yhdessä hapanjuurileivonnan rentouttavaan ja rauhoittavaan prosessiin.

Kuullostaa hauskalta! Osallistumaan pääsee MAA- tilan Instagram liven kautta: https://www.instagram.com/maatilaprojectspace/

819 views

Neljän sesongin punakaalisalaatti & taateli vinaigrette

Neljän sesongin punakaalisalaatti & taateli vinaigrette
Pirteä punakaalisalaatti ja sitruunainen taateli vinaigrette

punakaalisalaatti

On siis kevät!
On siis kevät, kuljen Hakaniemenrantaan.
Tuuli ei tuule, mutta sade kyllä jaksaa.
Kevät, pystynkö mitään enää antaa?
Konkurssin koin, en haluu enää maksaa.
Kevät, kuljen Hakaniemenrantaan.
Sydän ei tunne, mutta jalat vielä kantaa.
Kevät, tosiaan, ihmistä pelkään.

Ennustiko Tavaramarkkinat koronakevään jo vuonna 1986? Jokakeväisen lempikorvamatoni sanoja kuunnellessa sen viesti resonoi yhtäkkiä ihan eri tasolla kuin yleensä. Konkurssit ja ihmisten pelkääminen … selvää koronakevättä! Ja kylläpä on muuten ikävä Hakaniemenrantaan. Rakkaat entiset kotikulmani Kalliossa tuntuvat kovin kaukaiselta, kun on viettänyt useamman kuukauden kotona, eikä moni Kallion lempipaikoista välttämättä tästä keväästä taloudellisesti edes selviydy. Kun seuraavan kerran vietän haahuilupäivää armailla Kallion kulmilla, miltähän siellä näyttää ja pystynkö mitään enää heille antaa? Maailma on mullistunut sellaista tahtia että sydän ei pysy perässä… mutta sentään jalat vielä kantaa.

Mutta ei siitä sen enempää. Kunhan nyt sanon että kun tänään kuuntelin Tavaramarkkinoiden Kevät -biisin, pääsi yhtäkkiä samanaikaisesti sekä itku että nauru. Voihan ******** kevät!

punakaalisalaatti

Neljän sesongin punakaalisalaatti

Meillä on syöty tosi hiilarivoittoista ja ruskeaa ruokaa nämä pari kotona viettettyä kuukautta. Sellaista pasta, peruna, papu, juusto ja leipä -osastoa, eri variaatioin. Niin herkullista ja lohdullista kuin moinen ruoka onkin, odotan kuumeisesti kevään ensimmäisiä uuden sesongin vihanneksia! Odotellessani olen pariin otteeseen tehnyt talven viimeisistä varastovihanneksista punakaalista ja porkkanoista fenkolilla, omenalla, pekaanipähkinöillä ja taateli vinaigretella ryyditettyä punakaalisalaattia Hannan Soppa -blogin punakaalislaw’n innoittamana.

Tämä punakaalisalaatti sopisi raaka-aineidensa puolesta niin syksyyn kuin talveenkin, mutta raikkaan mintun ja fenkolin ansiosta salaatti menee minusta hyvin myös keväällä. Ja jahka uuden sadon porkkanat ilmestyvät tarjolle, teen tätä taatusti myös varhaiskaalista!

Kastikkeen pyöräytin salaatille mehevistä aurinkokuivatuista taateleista ja sitruunamehusta. Ihan sananmukainen vinaigrette ei tämä kastike ole, kun mukana ei ole viinietikkaa välttämättä ollenkaan ja öljyäkin vain tilkka. Mutta herkullista tämä happamanmakeaa taatelikastike kuitenkin on! Kiitos ideasta Hanna ♥

taateli vinaigretteHelppo taateli “vinaigrette” surautetaan sitruunamehusta, taateleista, kokojyväsinapista ja oliiviöljystä.

punakaalisalaatti

Punakaalisalaatti & taateli vinaigrette

200 g punakaalia

2 porkkanaa

n. ½ tl suolaa

½ fenkoli tupsuineen

1 Granny Smith omena

2-3 rkl pähkinöitä pekaani

kourallinen mintunlehtiä

n. 60 g taatelia (∼10 kpl)

Taateli vinaigrette:

puolet taateleista (∼5 kpl)

½ dl sitruunamehua (yhden sitruunan mehu, lisää tarvittaessa omenaviinietikkaa)

1 tl jyväsinappia

1 rkl oliiviöljyä

suolaa, vastarouhittua mustapippuria

(½-1 tl agavesiirappia/vaahterasiirappia)

Aloita tekemällä taateli vinaigrette:

Pilko tai saksi kaikki taatelit noin kuuteen palaan. Mittaa pieneen kulhoon puolet taateleista, puoli desiä sitruunamehua, teelusikallinen jyväsinappia ja ruokalusikallinen oliiviöljyä. Jos sitruunasta ei tule mehua tarpeeksi, jatka mehua lorauksella omenaviinietikkaa kunnes nestettä on puoli desiä. Jätä taatelit pehmenemään mehuun noin vartiksi. Soseuta raaka-aineet sitten tasaiseksi esim. sauvasekoittimella – itse mittaan aineet silppurin kulhoon ja surautan kastikkeen sillä. Ohenna kastiketta tarvittaessa tilkalla vettä. Mausta kastike maun mukaan ripauksella suolaa ja vastarouhittua mustapippuria sekä halutessasi tilkalla agave- tai vaahterasiirappia.

Valmista sitten punakaalisalaatti:

Kuori porkkanat ja leikkaa ne noin kolmen sentin pätkiin. Suikaloi pätkät  sekä punakaali. Murjo porkkana ja punakaali suolan kanssa kulhossa, esim. perunanuijalla ja jätä muutamaksi minuutiksi odottelemaan. Valuta kaali-porkkanaseoksesta irronnut neste pois siivilässä ja lisää siihen sitten puolikas suikaloitu fenkoli ja tulitikuiksi leikattu omena. Lisää mukaan vielä taatelikastike ja sekoita hyvin.

Lisää salaattiin loput taatelit sekä muutama ruokalusikallinen karkeasti rouhittua pekaanipähkinää. Silppua salaatin päälle vielä kourallinen tuoretta minttua – itse käytän salaattiin myös fenkolin vihreät töyhdöt. Salaatti on minusta parhaimmillan heti, sillä jääkaapissa kökötellessään se tuppaa vetistymään.

punakaalislaw

79 views

NEGRONI – kotibaarin afterwork cocktail nro 1!

by Juulia 0 Comments
NEGRONI – kotibaarin afterwork cocktail nro 1!

negroni

Negroni

Kun ekan kerran maistoin negronia, olin kuin puulla päähän lyöty. Silkkaa viinaa? Kukahan tätäkin juo… Ja kappas vaan: kuluu muutama vuosi ja huomaan negronin kivunneen kuin varkain ykkös kotibaari-cocktailikseni. Kun nyt mietin, ensireaktiooni liittyi varmasti vahvasti se, missä tilanteessa negronia maistoin, ja erityisesti se, mistä raaka-aineista se oli tehty. Maistoin negronia ekan kerran eräillä jatkoilla huoneenlämpöisenä joten, kröhöm, ei ihme jos ei tämän cocktailin lumo heti tehonnut. Kun juoma on silkkaa alkoholia, on alkoholin laadulla ja tarjoilutavalla luonnollisesti iso merkitys!

Parhaat negronini olenkin juonut asialle omistautuneissa cocktailbaareissa, kuten ihanassa The Bull & The Firmissä. Alkosta onneksi löytyy nykyään niin pitkä liuta erilaista craft giniä ja jopa ihanaa Antica Formula -vermuttia, että oivallinen negroni onnistuu onneksi myös kotibaarissa.

Tarinan mukaan negroni syntyi vuonna 1919, kun kreivi Negroni tilasi lempijuomansa Americanon soodaveden sijaan ginillä. Pling vaan ja eräs cocktailmaailman klassikoista oli syntynyt! Negroniin tarvitaan siis yksi osa giniä, yksi osa makeaa vermuttia ja yksi osa Camparia. Juoma sekoitetaan jäiden kera, jolloin mukaan liukenee hitunen vettä ja se viilenee. Negroni tarjoillaan joko sellaisenaan tai jäillä; itse juon sen mieluiten yhden ison jääpalan kera. Perinteisesti negroni viimeistellään appelsiinisiivulla tai appelsiininkuoren siivulla, josta saa pirskautettua kuoren eteerisiä öljyjä lasiin juuri ennen tarjoilua. Kun meillä näin koronakevään arkena ei ihan aina appelsiinia ole löytynyt, olen nauttinut negronini välillä myös rosmariinin, timjamin sekä vihreiden oliivien kera. Tai sitten ihan vaan sellaisenaan.

negroni

Tänä aikana, kun en voi käydä lempiravintoloissani tai lempibaareissani nautiskelemassa, negronista on tullut meidän huushollissa se virallinen perjantain “afterwork” -juoma. Kun työntekoa ei meinaa katkaista näinä etätyöaikoina mikään edes viikonloppuna, niin koetappa vaan kuules jatkaa töitä juotuasi yhden negronin! Ei ihan suju, ei (LOL). Senpä vuoksi negroni -ainekset kuuluvat nyt meillä vahvasti kotivaraan. Negronin jälkeen (yksi riittää!) on luontevaa siirtyä sohvalle Netflixin ääreen ja aloittaa viikonloppu!

Negroni

1:lle

2 cl giniä

2 cl Camparia

2 cl makeaa punaista vermuttia (suosittelen Antica Formulaa)

(appelsiinia, timjamia, rosmariinia, vihreitä oliiveja)

Mittaa gini, Campari ja vermutti jäillä täytettyyn sekoituslasiin. Sekoita, kunnes astia tuntuu kylmältä. Siivilöi lasiin – lisää lasiin halutessasi mukaan reilun kokoinen jääpala. Perinteisesti lasiin lisätään appelsiinisiivu tai appelsiinin kuorta: veistä appelsiinista suikale kuorta (vältä valkoista osaa) terävällä veitsellä tai perunankuorimaveitsellä. Purista appelsiininkuoresta aromaattista öljyä negronin päälle ja lisää kuorisuikale lasiin.

Kun meillä ei aina ole kotoa appelsiinia löytynyt, olen välillä lykännyt lasiin käsien välissä hieman muserreltua rosmariinia tai timjamia ja jopa muutaman vihreän oliivin. Ja jos oikein eskapismia haen, sytytän sen yrtin ehkä vielä palamaan ja leikin kaksi tuntia Photoshopilla vältelläkseni tarvetta jatkaa työntekoa! Mutta en sentään ravistele negronia kuten herra Stanley Tucci nettiä kohauttaneessa negroni-videossaan.

Miten sinä valmistat negronin?

Negroni resepti

Ps. aineisten 1:1:1 mittasuhteita voi hieman säätää fiiliksen mukaan. Jonain päivinä ainakin itse laitan hitusen enemmän vermuttia tai Camparia kuin giniä, jolloin juoma on aavistuksen makeampi. Ja jos laiskottaa, saatan sekoittaa juomani suoraan tarjoilulasissa yhden ison jääpalan kera. Ja se hyöty kotibaarissa käymisessä tietysti onkin, että voi rauhassa säätää negronista juuri sellaisen, mikä on itselle mieleen ja valmistaa sen juuri niin kuin lystää! Ainakin, jos ei postaa “väärin” tehtyä negroniaan nettiin… HUPSIS.

Pps. Myös Hannan Soppa -blogissa on sekoiteltu viimeaikoina negroneita!

135 views