Löytö: kotimainen okra

Löytö: kotimainen okra

kotimainen okraKotimainen okra, mikä löytö!

Okraa!

Olen niitä ihmisiä, jotka rakastavat ruokakaupassa haahuilua. Jos haluan “tehdä jotain kivaa”, etsiydyn mahdollisimman hyvin varusteltuun ruokakauppaan tai erilaisiin etnisiin marketteihin ja vain kiertelen ihmettelemässä kaikkea jännää mitä niistä löydän. Shoppailu muuten ei minua ajanvietteenä niin kiinnosta, mutta ruokaostoksia voin fiilistellä milloin vaan!

Taannoin eteeni osui tilaisuus tutkiskella Triplan ruokakauppatarjontaa ja voi mikä onni – sieltähän löytyi kotimaista okraa!  Rakastan okraa ja syön sitä hurjan mielelläni aina kun sitä eteeni maailmalla tai ravintoloissa on sattunut. Muodossa kuin muodossa! Tuoretta okraa ei kuitenkaan Suomessa hirveän helposti saa käsiinsä, saatikka sitten kotimaista. Niinpä kannoin erittäin tyytyväisenä paketin näitä aarteita kotiin ja harmittelin vielä miksen ostanut samantien useampaa.

kotimainen okra

Kotimainen okra

Okra on vihreä kotahedelmä joka on kotoisin tropiikin alueelta. Wikipedian mukaan sitä ei voi viljellä Suomessa, mutta Wikipedia taitaa nyt olla vähän aikaansa jäljellä 😀 Kouvolan Aurinkotarhat ovat nimittäin tässä selvästi onnistuneet, kun voin heidän kasvattamaansa okraa kerran kaupasta kotiin kanniskella. Tästä itseasiassa uutisoitiinkin jo parisen vuotta sitten ja muistan bonganneeni ilouutisen tuolloin Satokausikalenterin kanavassa. Näin kauan silti kesti, ennenkuin sain näitä “neidon sormia” kätöseeni (okra kulkee myös nimellä “lady’s fingers”).

Okran kotahedelmä on n. 10 sentin pituinen uurteinen sormea vähän paksumpi jötikkä joka on täynnä pieniä suussa poksahtelevia siemeniä sekä kasvilimaa. Tuo limaisuus on monelle ehkä se hankala juttu okran suhteen, mutta itseäni se ei haittaa missään määrin. Okraa voi syödä raakana tai nopeasti kypsennettynä jolloin “limaisuus” jää vähäiseksi, tai sitten sitä voi haudutella pitkään silkkisen pehmeäksi herkuksi, joka saostaa ruuan johon se on lisätty. Okran maku on mieto ja raikas, ehkä hieman kesäkurpitsamainen ja ainakin minusta parhaimmillaan nopeasti paistettuna! Verrattuna etnisistä marketeista joskus bongaamaani tuontiokraan kotimainen okra on ihanan tuoreen ja virheettömän näköistä. Okrassa saattaa joskus olla hieman munakoison tapaan kitkeryyttä, mutta näissä en sitä maistanut lainkaan!

Okraa ei tarvitse juuri valmistella ruuanlaittoa varten – sille riittää pesu ja kuivaus sekä kärjen ja tyven pois napsaiseminen. Okran voi kypsentää kokonaisena tai viipaleina tai pitkittäin puolitettuna ja se on tärkeässä roolissa eri ruokakulttuureissa ympäri maailman. Se olisi ehdottomasti tärkeässä roolissa myös minun keittiössäni, kunhan vaan okra vallottaisi tätäkin maata niin että sitä olisi runsaammin saatavilla!

okra resepti

Okra stir fry

Okralle sopii minusta tosi hyvin pikapaistaminen kuumalla pannulla stir fry -tyyliin. Mausteeksi riittää hyvin valkosipuli, loraus soijaa ja hieman chiliöljyä! Sadan gramman paketteina myytävä kotimainen okra ei kovin runsaaksi ateriaksi kahdelle riitä, mutta jaoimme tämän herkun pienenä välipalana kuitenkin. Seuraavalla kerralla ostan sitten suoraan sen parisen pakettia… olisin nimittäin voinut mielelläni myös syödä kaiken itse.

Alapuolinen ohje perustuu löyhästi kiinalaiseen tapaan tehdä yksinkertainen kasvis stir fry. En todellakaan ole mikään stir fry ekspertti, mutta aiheesta voi lukea englanniksi esim. Wok’s of Life -blogista sekä Omnivore’s Cookbook -blogista. Tekniikkaan kuuluu paistoöljyn maustaminen esim. valkosipulilla, chilillä tai muilla mauisteilla ennen varsinaista paistamista ja tähän tapaan kokatut vihannekset ovat yksinkertaisuudessaan ihania! Tykkään lisätä pannuun paistamisen loppuvaiheella pienen tilkan Shaoxing-viiniä, joka tuo annokseen aavistuksen makeutta, muuten mausteeksi riittää minulle valkosipulin ohella soija. Tiedän että Shaoxing-viiniä on Suomessa hieman vaikea löytää, joten sen voi jättää toki pois tai halutessaan korvata kuivalla sherryllä 🙂

Paistettu okra

1-2:lle

100 g okraa

1 reilun kokoinen valkosipulin kynsi

n. 1 rkl korkeaa kuumuutta kestävää kasviöljyä

n. 1 rkl vaaleaa soijaa

(n. 1 rkl Shaoxing-viiniä tai kuivaa sherryä)

maun mukaan Lao Gan Ma -chili crispiä tai chiliöljyä

Pese ja kuivaa okra. Leikkaa tyvet ja palkojen kärjet pois ja viipaloi okra reilun sentin pituisiin pätkiin. Kuori ja viipaloi valkosipulin kynsi, mutta älä viipaloi sitä super ohueksi – ohuenohuet siivut palavat tässä hommassa liian helposti! Kuumenna öljy paistinpannussa tai wokissa hyvin kuumaksi ja kippaa valkosipuli pannuun. Paista puolisen minuuttia kokoajan sekoitellen jotta valkosipuli antaa paistoöljylle makua, lisää sitten okra pannuun. (Öljyn saa mielellään sihistä vihannesten osuessa pannuun, mutta mikäli pannu alkaa savuamaan alenna lämpöä vähän.)

Paista sekoitellen muutama minuutti, kunnes okra on napakan kypsää ja valkosipuli kullanväristä. Varo polttamasta valkosipulia! Lisää pannulle sitten soija ja Shaoxing-viini/kuiva sherry (mikäli käytät). Sekoita hyvin ja kippaa paistettu okra sitten tarjoilukulhoon. Mausta annos chiliöljyllä tai Lao Gan Ma -chilicrispillä ja tarjoile heti!

paistettu okra

okra

Onko kotimainen okra sinulle tuttu raaka-aine?

Ps. Liemessä -blogissa on kattava vinkkilista okran käyttöön – suosittelen lukaisemaan sen läpi jos okra alkoi kiinnostamaan!

87 views

Vaimomatskuu 7 v. Q&A + lohi poke

by Juulia 0 Comments
Vaimomatskuu 7 v. Q&A + lohi poke

lohi pokeKun skrollailet jutun loppuun, sieltä löytyy synttärilahjana lohi poke resepti!

Vaimomatskuu 7 vuotta!

Kas taas on tullut se päivä, kun saan viettää vuoden toisia synttäreitäni: blogisynttäreitä! Julkaisin seitsemän vuotta sitten elämäni ensimmäisen blogipostauksen. Seitsemän vuotta… se on pitkä aika ja aika monta blogipostausta. 597, tarkalleen. Tai siis tällä sivulla – ensimmäiset juttunihan tein City-lehden sivuille.

Vaikka yleensä noteeraan tämän merkkipäivän vähintään Instassa, synttäripostauksia en ole tainnut kovin ahkerasti saada aikaan. Edellisen kynäilin viisvuotispäivänä! Tänä vuonna sain kuitenkin kipinän synttäripostaukselle, kun keksin tehdä jutusta Q&A -muotoisen. Ei muuta kuin tuumasta toimeen ja kysymyksiä keräämään. Tämän hoidin Instagramissa stoorien kautta, ja oikein mukava määrä kiinnostavia kysymyksiä sieltä tupsahtikin! Eiköhän siis aloiteta:

Q&A

Onko ruuanlaitto ikinä stressaavaa?

Todellakin on! Kokkaaminen stressaa, kun sille ei ole aikaa, on väsynyt, on kiire, eikä jaksaisi. Samaten voi stressata, jos pöytään on istumassa joku muu kuin oma tai puolison takapuoli. Vaikka tiedän mistä itse pidän, ei ole mitenkään itsestäänselvää että kyläilijän makumieltymykset ovat samanlaiset. Ja sitähän tietysti aina toivoo, että oma ruoka maistuisi toisillekin!

Mitkä 5 asiaa pitäisi löytyä jokaisesta keittiöstä?

Apua miten vaikea kysymys! Olen itse selvinnyt aikoinaan hyvinkin minimaalisella keittiön varustelutasolla, joten jos ei lasketa asioita kuten hella ja jääkaappi niin ehkäpä seuraavat asiat: terävä kokkiveitsi, tukeva leikkuulauta, keskikokoinen kattila kannella, laadukas paistinpannu, terässiivilä joka mahtuu kattilaan…. tai ehkä sittenkin rentous, kokeilunhalu, uskallus, kärsivällisyys ja hyvä mieli?

Kauanko aiot jatkaa blogin pitämistä?

Sen kun tietäisi! Tästä on tullut siinä mielessä elämäntapa, etten osaa oikein kuvitella enää elämää, jossa en kirjoittaisi blogia. Toisaalta minulla on ollut blogille seitsemän vuotta aikaa – eikä tulevasta koskaan tiedä. Veikkaan, että jatkan niin pitkään kuin tämä tuntuu mielekkäältä ja aikaa blogille riittää 🙂

Jokaisen vuoden suosikkipostaus/ohje?
  1. Ekan vuoden suosikkipostaukseni täytyy olla Jallutofu. Koska Jallu! Tofu! Tarvitseeko sanoa muuta?
  2. Toisen vuoden jutuista se on ehdottomasti isoäidiltä nuorena opitut lanttusupikkaat. Lanttusupikkaat on yksi ehdottomasti rakkaimmista ruokamuistoistani ja olen ylpeä siitä, että osaan tehdä ne juuri niinkuin Mammakin teki.
  3. Kolmantena vuonna löysin oranssit viinit ja se oli rakkautta ensi kulauksella! Oransseja viinejä on toki moneen lähtöön, eivätkä ne kaikki ole yhtä ihania, mutta en jätä koskaan väliin tilaisuutta maistaa uutta oranssia kun se vastaan sattuu.
  4. Neljäntenä vuonna kokattiin yhdessä Juuson kanssa pekonimunkkeja – hauska projekti, jonka johdosta päädyin aamutelevisioon jakamaan vappuruokavinkkejä.
  5. Viidentenä vuonna rakensin pommin. Kahdesti! En ole todellakaan kakkumaakari, enkä juuri tee mitään makeaa muutenkaan, joten olen tästä itse ideoimastani rakennelmasta vieläkin aika ylpeä!
  6. Kuudentena vuonna ehdoton lempijuttuni oli kylmät nuudelit yuzuliemellä ja niitä onkin sen jälkeen syöty eri variaatioilla runsaasti joka kesänä.
  7. Seitsemäntenä vuonna ehdoton lempiresepti on dan dan nuudelit. Jos olette lueskelleet juttujani viime vuoden ajan, tiedättekin tämän jo 🙂 Niitä söinkin itseasiassa viimeeksi tänään!

Ramen alusta asti itse? Just forget it… tai ehkä joku päivä!

Minkä ruuan tekemisestä haaveilet?

Haaveilen siitä, että saisin otettua aikaa ramenille ja sen viimeisen päälle itse tekemiselle. Liemi, nuudelit, tare, sattumat, kaikki, itse, alusta. Olen jäänyt koukkuun ramen -entuasiastien kokkausvideoihin ja sormeni syyhyävät päästä kokeilemaan kaikkea niissä näkemääni itse. Pitkän kaavan mukaan tehty ramen ei kuitenkaan todellakaan ole pikaruoka ja se vaatii useiden raaka-aineiden etsiskelyä (ja mielellään myös vielä isomman kattilan kuin mitä vielä omistan) – niinpä tämä projekti antaa vielä odottaa itseään.

Unelmien ruokamatkakohde?

Kyllä se vaan on Japani. Vaikka olen jo käynyt siellä! Se kaksiviikkoinen oli ruokamielessä ikimuistoinen (toki muutenkin). Minnekään muualle en tahdo niin paljon, kuin takaisin Japaniin, jossa jokaikinen ateria oli elämys.

Mitä muuta blogia voisit pitää kuin ruokablogia?

Ei minulla taida oikein muista asioista olla mitään sanottavaa… tai no, ehkä ruokakuvaamisesta voisi blogata? Tosin sitähän moni ei tiedä, että minulla tavallaan on toinenkin “blogi”. Sen aiheena on valkoiset lenkkarit 😀 ja se on varsin kuvapainotteinen. Päivitin sitä melko ahkerasti useammankin vuoden, mutten ole enää julkaissut tuossa kanavassa mitään useampaan vuoteen. Se on minulle kuitenkin rakas projekti ja tietyn aikakauden muisto, jota en raaski myöskään tuhota. Voihan se vaikka olla, että se vielä herää ruususen unestaan uuteen kauteen jonain vuonna!

Syötkö ikinä eineksiä, mitä?

Oi kyllä! Kylmät roiskeläpät suoraan paketista ja Ötkerin pizzat, kas siinä kaksi pahimpien kiirepäivien hätäratkaisua. Molempia eineksiä olen syönyt parikymppisestä asti, joten niillä on erityinen paikka sydämessäni 😀

Mistä keksit kaikki ihanat resepti-ideat?

Olen lueskellut keittokirjoja ja reseptejä huvikseni lapsesta asti, katsonut kaiken ruokaan liittyvän mitä televisiosta tulee, ja sittemmin siirtynyt tonkimaan netin ja sosiaalisen median ruokasyövereitä. Kaikki mikä liittyy ruokaan kiinnostaa ja inspiroi minua syvästi! Kokkaan harvemmin mitään prikulleen samalla tavalla useampaa kertaa, joten jokainen päivä on tilaisuus kokeilla jotain uutta. Siinä sivussa niitä reseptejä sitten vaan syntyy! Toki monesti myös kokeilen jotain, johon olen tutustunut lukemalla tai katsomalla, ja näistä kokeiluista jatkojalostuu monesti sitten joku oma viritelmä.

Tän hetken suosikkiolut?

Pitkän ja intensiivisen hapanolutkauden jälkeen olen antautunut lempeiden, hedelmäisten ja mehukkaiden India/New England/Pale Alejen syleilyyn. Vahva katkerohumalointi ei minua vieläkään kiinnosta, mutta aromi- ja kuivahumalointi sitäkin enemmän.

Lemppari pizzatäytteet?

ANANAS!!! Kyllä! Enkä häpeä! Ananas, katkarapu, n’duja (tosin ei välttämättä samassa pizzassa)

Lempiväri?

Kevään ensimmäinen uusi vihreä. Kun se punkee sieltä ruskeanharmaana uinuneen luonnon keskeltä, ei kyllä ole mitään ihanampaa.

Lempiruoka?

Olen vastannut tähän kysymykseen niin kauan kuin muistan “salaatti”. Salaattihan on tosi laaja käsite! Lempisalaattia on kuitenkin mahdoton nimetä. Alla mahdollinen kandidaatti: riisinuudelisalaatti.

nuudelisalaatti

Kauanko olet kuvannut ruokaa?

Olen kuvannut ruokaa niin kauan kuin minulla on ollut kamera. Ne ekat kuvat eivät vaan ole niin mistään kotoisin! Kun aloitin blogin, kuvasin ja kirjoitin kaiken tabletilla. Siinä vaiheessa kun en omistanut edes tietokonetta… Kameran hankin viitisen vuotta sitten ja aloin tuolloin ottamaan kuvia määrätietoisemmin ja tavoitteellisemmin. Sittemmin kameran runko on tullut uusittua useamman kerran ja nykyään omistan myös useampia linssejä. Ruokakuvaamisesta on tullut rakas harrastus, jonka pariin kaipaan lähes päivittäin.

What does Vaimomatskuu translate to?

(Tämä kysymys esitettiin englanniksi ja sillä kielellä myös vastaan, kun suomeksihan tätä kysymystä ei edes tarvitse esittää.)

Vaimomatskuu translates as “wife material”. I chose the name on a spur of the moment – after deciding on starting a food blog, my first post was out in 24 hours and I had to come up with a name fast. Vaimomatskuu was a sort of an ironic inside joke, since I had very recently gotten a divorce… and since I started with it, I ended up sticking with it!

Mikä sai sinut kiinnostumaan ruuasta?

Tähän on tosi vaikea vastata. Tiedän, että olin jo pikkulapsena ruuan perään – äiti on löytänyt minut taaperoikäisenä keskellä yötä nukkumasta syöttötuolista. Minulla ei ollut edes lapsena juuri ollut inhokkeja (paitsi banaanit, pikkelöidyt kurpitsat ja suolakurkut joita kaikkia nyt syön) ja kun opin lukemaan, rakastin lukea keittokirjoja. Ala-asteikäisenä innostuin leikkimään ravintolaa kotona (asiakkaina lähinnä äiti ja isä) ja kun yläasteella alkoi köksän tunnit, laitoin jo ruokaa koko perheelle. Näin aikuisena ajattelen, että kokkaus on minulle rakasta puuhaa siksi, että se ruokkii kehon lisäksi mieltä. Parhaimmillaan ruuanlaitto kehittää luovaa ajattelua ja ongelmanratkaisutaitoja, ja sellaisena nautin siitä suunnattomasti!

Parhaat vinkit rapujuhliin rapujen tilalle?

Näperreltävät, kuten kokonaisena kypsennetyt latva-artisokat ja höyrytetyt/keitetyt härkäpavun palot, jotka kannattaa minusta tarjoilla erilaisten dippien ja paahtoleivän kanssa. Tykkään itse erityisesti täyttyinä kypsennetyistä latva-artisokista. Vegaanisella aiolilla sivelty paahtoleipä ja keko heleänvihreitä kuorestaan puserreuttuja pehmoisia härkäpapuja pienen sitruunan puserruksen kera, nam! Kokonaisena paahdettu pieni kukkakaali voisi varmaan toimia myös … sekä käsin pöydässä itse käärittävät vegaaniset temakit!

Tulevan syksyn varmin herkku?

Hahaa, ei niin mitään hajua! Mikäli tiedossa on reilusti kotoilua kevään tyyliin, tiedän ainakin itse tekeväni kerralla isoja satseja pataruokia, kuten chili con/sin carnea, sipulikeittoa ja mapo tofu -pataa. Veikkaan, että heinäkuussa ekaa kertaa tekemäni “purkinavailijan dippilautanen” tulee myös ilostuttamaan arkeamme syksyllä. Sen tykötarpeita on helppo pitää jääkaapissa pahan päivän varalle ja se valmistuu pitkälti erilaisia purkkeja availemalla ja raaka-aineita vähän paistelemalla.  Ja mikä parasta, siitä tulee aina tyytyväinen olo! Jotenkin ennustan, että tällaiselle ruualle tulee ainakin minun syksyssäni olemaan tilausta. Hyvin mahdollista, että myös hemmottelen itseäni välillä alapuolisen lohi poke -kulhollisen tapaan (resepti jutun lopussa!).

lohi pokeHemmotteluhetken lohi poke: mausteisessa majoneesissa köllivää lohta, murskattuja kurkkuja, mätiä, wakamea … ja iso keko ihanaa shisoa ja syötäviä kukkia!

Oletko löytänyt Helsingistä sui mi ya caita ja Shaoxing viiniä?

Ihanaa, että joku muukin miettii tällaisia! Olen … ja en. Kiinalainen säilyke sui mi ya cai on oleellinen osa viime vuoden suosikkiruokaani dan dan nuudeleita, ja sitä ilmestyi kuin ilmestyikin keväällä Aseanic Tradingiin. Hamstrasin sitä tuolloin kaappiin vähän enemmänkin, mutta sittemmin se on taas valikoimasta kadonnut. Toivottavasti se ilmestyy sinne taas! Jos ei, niin aina voi onneksi tilata netistä. Kiinalaisessa keittiössä samaten oleellista Shaoxing -viiniä taas löytyy on/off Alkon valikoimasta, mutta Helsingin Alkoissa sitä ei ole näkynyt. Kaapistani löytyy tällä hetkellä puolikas pullollinen, jonka ystäväni toi minulle Salon Alkosta!

Tuleeko chiliöljylläsi ruokaan sitä “sichuanilaista poltetta”?

Tässä kysymyksessä viitataan taannoin julkaisemaani juttuun sichuanilaistyyppisestä chiliöljystä. Innostuin opettelemaan sen tekemistä itse, kun aloin tekemään aktiivisesti kotona sichuanilaista katuruokaa, dan dan nuudeleita. Olen matkustanut Sichuanissa kymmenisen vuotta sitten mutta en todellakaan ole minkääntasoinen tietäjä mitä tulee sichuanilaiseen ruokaan. Kiinan ruokakulttuuriin on kuitenkin tosi kiinnostavaa yrittää perehtyä ja tutkiskelen asioita mielelläni. Kun en osaa kiinaa, on lähteiden valikoiminen kuitenkin välillä hankalaa. Sen mukaan mitä olen onnistunut selvittämään, sichuanilainen punainen chiliöljy hóng yóu toki sisältää sichuanpippuria, jolla on se ihana turruttava kylmä polte, mutta suhteellisen vähän verrattuna chiliin. Niinpä ainakin tämä itse tekemäni chiliöljy (jossa ei tosin ole edes niitä oikeita chilejä mitä tähän öljyyn tarvittaisiin) tuo ruokaan enemmänkin kivan kompleksista tulisuutta, kuin sitä turruttavaa kylmää tunnetta, jota ehkä tässä kysymyksessä tarkoitetaan. Sitä kaivatessani buustaan ruokaa tuoreeltaan paahdetuilla ja murskatuilla sichuanpippureilla!

lohi poke

poke bowl

Olipa hauskoja kysymyksiä! Kiitos kaikille, jotka niitä minulle lähettivät 🙂 Näin synttärijutun loppuu tahdon vielä jakaa teille taannoisen hemmotteluruokani, jota voisi kai kutsua eräänlaiseksi poke-kulhoksi. Kesälomani loppuessa annoin itselleni luvan tilata Uudenmaan Ruoka -palvelun kautta  kaikenlaista ihanaa, kuten shiso-lehtiä, ruiskukkia ja kennohunajaa. Rakastan shisoa, mutta sitä on vaikea saada Suomessa käsiinsä! Niinpä kun sitä nyt oli keittiössä runsain mitoin, tein sen kyytipojaksi lohi poke -tyyppisen kulhollisen ja koristelin herkkuni vielä kauniilla ruiskukan terälehdillä. Ai että!

Lohi poke

2:lle

2 dl (täysjyvä)riisiä

1 rkl mirin

2-3 tl riisiviinietikkaa

maun mukaan suolaa

Täytteet:

n. 4 rkl wakame-salaattia

n. 100 g lohenmätiä

1 reilun kokoinen chiliöljyllä maustettu murskattu avomaankurkku

kourallinen korealaista paahdettua norilevä snacksiä

n. 2 rkl paahdettuja (maustettuja) seesaminsiemeniä

reilusti silputtua shisoa (tai perillaa) ja kevätsipulia

(syötäviä kukkia)

Lohiseos:

1 tl shichimi togarashia

n. 100g majoneesia

1 rkl paahdettuja seesaminsiemeniä

1 pieni valkosipulin kynsi

n. 1 tl vaaleaa soijaa

n. 100g sushi-laatuista lohta

Kypsennä riisi pakkauksen ohjeen mukaisesti. Valuta kaikki mahdollisesti kattilaan jäänyt vesi pois ja jäähdytä. Mausta riisi suolalla, mirinillä ja riisiviinietikalla.

Poista lohesta ruodot ja nahka ja leikkaa se pieniksi kuutioiksi. Valele lohelle soija ja sekoita. Sekoita majoneesiin teelusikallinen schichimi togarashia (joka on japanilainen aromaattinen chilimausteseos), ruokalusikallinen paahdettuja seesaminsiemeniä sekä yksi raastettu valkosipulin kynsi. Sekoita lohi majoneesiin.

Valmista murskattu kurkku (ohje täällä!), suikaloi shiso ja silppua kevätsipuli.

Kokoa lohi poke:

Annostele riisi kahteen kulhoon. Jaa lohiseos, mäti, murskattu kurkku ja wakamesalaatti riisin päälle säteittäin. Viimeistele lohi poke suikaloidulla shisolla, silputulla kevätsipulilla, norilevällä, seesaminsiemenillä ja syötävillä kukilla! Tarjoile heti.

lohi poke

Hemmottelujuomana Koppitsch Homok 2019. Suosittelen!

121 views

Turkkilainen portulakkasalaatti – Yoğurtlu Semizotu Salatası

by Juulia 0 Comments
Turkkilainen portulakkasalaatti – Yoğurtlu Semizotu Salatası
Turkkilainen portulakkasalaatti - Yoğurtlu Semizotu Salatası

PortulakkasalaattiTurkkilainen portulakkasalaatti – Yoğurtlu Semizotu Salatası

IIK!

Portulakkasesonki vetelee viimeisiään! Ihastuin portulakkaan reilu kuukausi takaperin, enkä ole saanut siitä vielä lainkaan kyllikseni. Olen kirjoitellut tästä ravinteikkaasta ja kirpsakasta mehikasvista tänne sen jälkeen jo kahdesti (voit lukea edelliset juttuni täältä), mutta en malta olla jakamatta teille vielä tätäkin ohjetta. Kyseessä on nimittäin perinteinen turkkilainen resepti, joka valmistuu tolkuttoman helposti … kunhan siis vain meneillään on portulakan sesonki, ja saat sitä jostain käsiisi.

Sain reseptin Zeynapilta, joka pitää ZeyBuffet -nimistä blogia. Olen tutustunut Zeynapiin Instagramissa, jossa taannoin kyselin vinkkejä juuri portulakan käyttöön. Zeynap oli niin ystävällinen, että hän lähetti minulle useammankin perinteisen turkkilaisen portulakkareseptinsä! Testaamatta on vielä portulakka borek, mutta kahdesta muusta häneltä saamastani ohjeesta suosikkini on tämänpäiväisen postauksen aihe, eli raikas Yoğurtlu Semizotu Salatası – portulakkasalaatti jugurtin kera.

Portulakkasalaatti

vihannesportulakka

Zeynapin sanoin:

Purslane is available in Turkey all throughout the summer and it actually grows as a weed in gardens and on sidewalks pretty much everywhere around the Eagean and Mediterranean coastline and the regions around that area. The wild one tastes a little different, a little bit more sour compared to the cultivated one but both are equally delicious.

In the summer months, my family and friends will get really excited about doing something the Turkish famously call “Rakı-Balık” which means “Rakı and Fish”. This means you’ll go to a fish restaurant where you get a large selection of tapas-like meze dishes to share as appetizers. You’ll drink copious amounts of Rakı and you’ll share a large grilled fish as a main course but the main attraction will always be the meze for most people.

You’ll have dishes like stuffed, grilled or fried calamari, pickled wild greens, fresh herb salads like purslane salad, feta, honeymelon, spicy shrimp, roasted aubergine salad, artichokes in olive oil, samphire salad, fava bean purée and marinated sea bass. This little feast will last at least 3-4 hours and will almost always have a ritualistic aspect to it.

As dessert, semolina helva (halva) with vanilla ice cream or warm tahini halva would be served in most fish restaurants even though most will be too full to eat any and ultimately, with all that delicious food involved, purslane is the one that everyone looks forward to eat.

Portulakka resepti

Turkkilainen portulakkasalaatti on hyvin yksinkertainen valmistaa, ja se on yksinkertaisuudessaan raikas, pirteä ja maukas meze. Se todellakin sopii hyvin samaan pöytään vaikkapa hummuksen ja baba ganoushin kanssa 🙂 Silloin, kun portulakkaa ei ole saatavilla sen voi korvata vesikrassilla, vaikkei vesikrassissa portulakan kirpeyttä ja suolaisuutta olekaan. Kävin tänään kurkkaamassa sen saatavuustilanteen Alanya Marketissa (joka on siis toistaiseksi ainoa paikka josta olen portulakkaa bongannut), ja olihan sitä siellä vielä. Eli vielä ehtii!

Turkkilainen portulakkasalaatti – Yoğurtlu Semizotu Salatası

2-4:lle

2 dl turkkilaista jugurttia

2 dl portulakan lehtiä, verson päitä ja silputtua nuorta vartta

1 valkosipulin kynsi

maun mukaan suolaa

n. 2 rkl neitsytoliiviöljyä

½-1 rkl Pul Biber* -chiliä

muutama saksanpähkinä

* Pul Biberiä löytyy myös Alanya Marketista!

Jos haluat valuttaa jugurtin, laita se valumaan suodatinpussilla vuorattuun kahvinsuodattimeen siksi aikaa, kun käsittelet portulakan. Aloita pesemällä portulakkanippusi hyvin. Laitan itse portulakan kylpemään runsaassa vedessä, jolloin kaikki multa/hiekka vajoaa astian pohjalle. Sitten vaan kunnon valutus ja kevyt kuivaus ja käsittely: poista paksut varret ja nuhjuiset lehdet, säästä terhakat lehdet. Hennommat varret kannattaa säästää ja silputa lehtien sekaan.

Sekoita oliiviöljy ja Pul Biber -chili pienessä kulhossa ja jätä seos maustumaan. Raasta valkosipuli valutetun jugurtin sekaan ja mausta suolalla. Sekoita portulakka ja jugurtti hyvin sekaisin ja lusikoi seos tarjoilukulhoon. Ripottele pinnalle hieman rouhittua saksanpähkinää ja valuta salaatille sitten vielä chilillä maustettu neitsytoliiviöljy. Sitten vaan syömään!

Yoğurtlu Semizotu Salatası

Jollei pöydässä ole valmiina hulppeaa meze-valikoimaa Zeynapin kuvailemaan tapaan, voin vinkata että portulakkasalaatti sopii varsin hyvin sellaisenaan lusikoitavaksi suolaiseksi välipalaksi, leivän päälliseksi sekä erilaisten grillattujen/paistettujen ruokien lisukkeeksi. Portulakan raikkaus ja kirpeys on ainakin minusta erityisen hyvä pari rasvaisille proteiineille (paistettu halloumi, lohi, grillimakkara…)!

Ps. Zeynapilta on tulossa e-kirja, josta näitä saamiani reseptejä voi lukea enemmänkin. Linkkaan sen tähän jahka se on julkaistu!

53 views

Kylmä nuudelikeitto & DIY “yuzukosho”

by Juulia 1 Comment
Kylmä nuudelikeitto & DIY “yuzukosho”
Kylmä nuudelikeitto kotitekoisella "yuzukosholla"

kylmä nuudelikeitto

Elokuun helteet ja kylmä nuudelikeitto ♥

Chilinkorjuuaika!

On sadonkorjuun aika … ja meidän huushollissa se tarkoittaa chilinkorjuuaikaa. Olen onnistunut toista kertaa elämässäni kasvattamaan ihan itse omia chilejä, ja nyt niille pitäisi keksiä käyttöä! Supertulisia chilejäni ei sellaisenaan upota kahden ihmisen ateriaan kerralla edes puolikasta, joten jonkinlainen säilöntä taitaa tulee tarpeeseen. Mutta minkälainen?

DIY Yuzukoshō

Ensin mietin jonkinlaista chilisäilykettä tai -kastiketta, mutta lopulta päädyin käyttämään ensimmäiset kolme kypsää chiliäni ihan toisenlaiseen kokeiluun. Tähtäimessä oli DIY yuzukoshō … tai edes jotain sinnepäin 😀 Japanilainen yuzusta, chilistä ja suolasta koostuva yuzukoshō on lempimausteitani ja käytän sitä todella paljon. Löydät täältä kaikki jutut, joissa olen siitä puhunut! Olen kuitenkin miettinyt, voisiko jotain samantyyppistä tehdä itse, vaikkei tuoretta yuzua Suomessa käsiinsä oikein saakaan? Muut raaka-aineet ovat kuitenkin helposti saatavilla!

Ei muuta kuin kokeilemaan. Käytin lähtökohtana tästä It’s Alive -sarjan videosta löytyviä mittasuhteita, joiden mukaan chilin ja sitruksen kuoren suhteet voisivat olla välillä 40-60% ja suolaa tarvittaisiin 10% chilin ja sitruunankuoren määrästä. Omat chilini ovat kuitenkin niin hurjan tulisia, että päädyin vähentämään chilin määrää tuosta viitekehyksestä. Testisatsini määrä oli myös sen verran pieni, että en pystynyt punnitsemaan suolan määrää desimaalin tarkkuudella. Voi siis olla, että mukaan ropsahti muutama gramman kymmenesosa liikaa, mutta järkeilin että mieluummin hitusen liikaa kuin liian vähän?

Tässä kuvassa seokseni on vielä melko karkeaa, jatkoin kuvan ottamisen jälkeen vielä seoksen hienontamista veitsellä!
Viikon tekeytymisen jälkeen tekeleeni pääsi tositoimiin yhdessä suosikkiresepteistäni: tein kylmää nuudelikeittoa. Vaikka lopputulos ei tokikaan ole tässä tahnassa yhtä aromaattinen kuin aidossa yuzukoshōssa, eikä koostumuskaan ole sama, ei maku ole lainkaan hullumpi! Aikaansaamassani mausteessa on reilusti potkua ja sitrusaromeja… sekä sitä suolaa. Tätä ei siis tarvita ruuassa paljoa!

Sen verran kiva tämä kokeilu oli näin ensikerran perusteella, että alta löytyy selostus työvaiheista. Kukaties jotakuta teistäkin kiinnostaisi tällainen kokeilu! Skrollaamalla vielä vähän alaspäin löydät myös kylmän nuudelikeiton ohjeen 🙂

DIY yuzukoshō

Yhteensä 25 g chiliä sekä sitruunan/limen kuorta (3 pientä chiliä, 3 luomusitruunaa 3 luomulimeä)

2,5 g suolaa (10% chili-sitrusmassan painosta)

Poista chilistä siemenet ja silppua se pieneksi. Punnitse chili. Pese ja kuivaa sitrukset hyvin. Raasta hedelmistä huolella kuorta varoen raastamasta mukaan kitkerää valkoista osaa, kunnes chilin ja sitruskuoren paino on 25g.

Mittaa suola ja soseuta raastettu sitruksen kuori mahdollisimman hienoksi ja pieneksi chilin ja suolan kera. Tein tämän itse kahdessa osassa – silppusin ensin kaiken niin hyvin kuin pystyin Bamixin silppurikupissa, sitten kippasin vielä kaiken leikkuulaudalle ja jatkoin hienontamista veitsellä. Hiersin seosta myös veitsen lappeella saadakseni siitä vähän tahnamaisempaa.

Säilöin aikaansaamani pienen määrän “yuzukoshoa” kahteen pieneen vakuumipussiin ja annoin tahnan tekeytyä jääkaapissa viikon, ennen kuin avasin toisen pussin testikokkausta varten. En osaa vielä sanoa seoksen säilyvyydestä, mutta ainakin ilmatiiviiksi vakumoidussa pikku pussissa uskon tämän super suolaisen tahnan säilyvän aika hyvin.

diy yuzukosho

kylmä nuudelikeitto

Kylmä nuudelikeitto kirpeällä yuzukosho -liemellä
Jos innostut testaamaan yuzukoshoa – oli se sitten tämä kotikutoinen versio tai kaupan tuubi – suosittelen ehdottomasti kokeilemaan sitä näin kotimaisten vihannesten vuodenaikana raikkaan kylmän nuudelikeitton mausteena! Olen erilaisista kylmistä nuudeleista kirjoitellut jo aikaisemminkin (kylmä ramen miso-soijamaitoliemellä, kylmät nuudelit yuzuliemellä, kylmä nuudelikeitto viherherukoilla), mutta sittemmin lempiversiokseni on vakiintunut viritys, jossa käytän saman sitruksisen liemipohjan kanssa milloin mitäkin nuudeleita, vihanneksia ja proteiinia. Homma toimii, oli kombo mikä vaan!

Tämän sitruksisen liemen pohja on japanilaisen keittiön kulmakivi dashi, joka tehdään kombulevästä ja katsuobushista ja/tai kuivatuista siitakesienistä. Teen oman dashini itse (se on todella helppoa), mutta kaupan tiivisteliemet ja jauheet käyvät toki myös! Dashipohja maustetaan yuzukosholla ja sitruunamehulla raikkaan kirpeäksi ja viimeistellään mm. soijalla ja valkosipulilla. Lopputulos on ihana yhdistelmä kirpeää, raikasta, tulista ja suolaista – voisin juoda tätä lientä ihan sellaisenaankin!

Kylmä nuudelikeitto sitruksisella liemellä

2:lle

2 annosta nuudeleita*

Vihanneksia, esim:

1 avomaan kurkku

1 porkkana

1 maissintähkä

1 dl tuoreita herneitä / kourallinen sokeriherneenpalkoja / vihreitä papuja

kourallinen baby pinaattia tai nopeasti ryöpättyä mangoldia

1 kevätsipuli / pieni nippusipuli

Proteiinia, esim:

100-150g kylmäsavulohta / katkarapuja / kylmäsavutofua

Yuzukosholla ja sitruunalla maustettu dashiliemi:

6 dl dashia*

½-1 sitruunan mehu

n. 1 tl yuzukoshoa

1 valkosipulin kynsi

1-2 rkl vaaleaa soijaa

½ tl paahdettua seesamiöljyä

1 tl shichimi togarashia

Tarjoiluun esim:

n. 2 rkl paahdettuja seesaminsiemeniä

reilusti silputtua perillaa/shisoa, myös korianteri ja minttu toimivat

paahdettua norilevää

muutama jääpala

* Käytän itse kylmissä nuudelikeitoissa useimmiten sobanuudeleita, mutta muutkin japanilaiset nuudelit toki käyvät! Välillä teen keiton myös leveisiin riisinuudeleihin. Mitä tulee dashiin, jos teet keitosta vegaanisen, käytä vain kombusta ja siitakkeista tehtyä dashia.

Tee ensin liemi:

Valmista dashi ja jäähdytä se. Raasta dashin sekaan valkosipulin kynsi (koon saat valita itse). Liuota pieneen dashitilkaan puolisen teelusikkaa yuzukoshoa ja lisää liuos dashin sekaan. Sekoita hyvin ja tarkista maku, lisää tarvittaessa yuzukoshoa. (Omaan makuun sopivan määrän arvioiminen voi olla ainakin ekalla kokkauskerralla vaikeaa. Yuzukosho on sen verran vahva mauste, että ainakin itse mieluummin lisään sitä kuin totean laittaneeni liikaa!)

Mausta liemi sitruunalla, seesamiöljyllä ja shichimi tōgarashilla (joka on ihana japanilainen chilimausteseos) ja lisää sitten liemeen sen verran vaaleaa soijaa, että liemen suolaisuus on mieleesi.

Valmistele sitten vihannekset ja proteiini:

Kuori ja paloittele kurkku sekä porkkana, silppua kevätsipuli ja irroittele maissinjyvät tähkistä. Jos käytän sokeriherneenpalkoja, leikkaan ne yleensä puoliksi, tuoreet herneet menevät paloista poistettuina tietysti sellaisenaan. Raakana syötävälle salaattipinaatille en tee muuta kuin pesun ja kuivauksen, mangoldin ja vihreät pavut silppuan ja ryöppään nopeasti ja jäähdytän kylmässä vedessä. Pääasiassa pidän kuitenkin kaikki rehut raakoina ja vain paloittelen ne suupalakokoon!

Kylmäsavulohelle ei tarvitse tehdä muuta, kuin repiä se sopiviksi suupaloiksi, pakastekatkaravut pitää sulattaa ja valuttaa (ja jos sinulla on käsissäsi tuoreita, niin tietysti kypsentää). Jos käytät kylmäsavutofua, sille riittää kuutiointi. Sitten valmistelut onkin tehty!

Keiton viimeistely:

Valmista nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan, huuhtele kylmällä vedellä ja valuta hyvin. Annostele nuudelit kahteen kulhoon. Jaa päälle vihannekset ja käyttämäsi proteiini. Liemi kannattaa vielä sekoittaa hyvin ennen annostelua kulhoihin ja sitten senkin voi jakaa annoksille.

Viimeistele kirpeän raikas kylmä nuudelikeitto esim. paahdetuilla seesaminsiemenillä sekä silputulla shisolla/perillalla (ainakin perillaa löytyy monesti aasialaisista marketeista), tai mintulla/korianterilla. Itse lisään keittoon monesti myös paahdettua norilevää ja välillä myös muutaman jääpalan!

kylmä nuudelikeitto

63 views