Juhannusyö = maagista idylliä (vaikka väkisten)!

by Juulia 0 Comments
Juhannusyö = maagista idylliä (vaikka väkisten)!

juhannusyö

Juhannus. Kesäloma. Suuria, odotuksentäyteisiä sanoja molemmat! Toista odotetaan koko vuosi, ja toinen merkkaa tilannetta josta alkaa … noh… taas alamäki kohti marraskuuta.

Kesäloma

Kun kesäloma alkaa, on vihdoinkin aikaa sukeltaa kukoistavaan luontoon, levätä, nukkua, nauttia elämästä! Silmissäni siintää idyllisiä kuvia kauniista maisemista, joissa viipotan tukka hulmuten kuin joku keijukainen suoraan Kesäyön Unelmasta pyörälläni … tai ehkä lenkkitossut jalassa? Nythän olis hei aikaa ja jaksamista aloittaa taas urheilu! Syödä vihreitä vihanneksia, villiruokaa, elää terveellisemmin, mieli ja keho tasapainossa!

Kun sitten loma todellisuudessa alkaa, käyn lähimetsässä kävelyllä ehkä kerran viikossa (tai kahdessa), ja sen sijaan että nauttisin ympäristöstäni, räpsin siitä kuvia julkaistavaksi Instagram-tililläni ripotellen läpi kesäkuun. Röhnötän sängyllä läppärini tai kännykkäni äärellä ensimmäisen lomaviikkoni aamut, päivät, iltapäivät, illat. Väsyttää, koska yöllä ei huvita nukkua kun voi kerrankin valvoa, ja aamulla valo herättää aivan samaan aikaan kuin herätyskello duuniarkena. Salaattilautasten lisäksi syön sipsejä, käyn pizzalla kolmesti, juon roséviiniä (koska se on kesäjuoma), olutta (koska sekin on kesäjuoma), cocktaileja, (koska olen sen ansainnut!). Yksi kerta ylämäkeen pyörän taluttamista käy mielestäni oikein hyvästä treenistä.

Juhannus

Juhannukseen latautuu helposti yhtä suuret odotukset, kuin siihen kesälomaankin. Mielessä pyörii ihanat kesäruoat jotka tietysti laitan itse, kukkaseppeleet, taianomainen yökävely valoisassa metsässä, seitsemän rehua tyynyn alla, juhannussauna ja yöttömän yön romantiikka. Hah! Viime juhannusaattona minulle nousi korkea kuume ja muistanpa eräänkin juhannuksen jolloin satoi rakeita. Parikymppisenä juhannusbravuureihini kuului vähintään yksi parisuhderiita. Hyttysenpistot kuumottavat (pers)poskia toki paljon romantiikkan liekkejä voimallisemmin, että käyhän se niinkin. Olikohan se yksi juhannusyö, jonka vietin sinkkuna juhannusta paossa Berliinissä sittenkin se paras…?

yötön yö

scandinavian midsummer solstice

Juhannusyö

Oli se millainen vaan, juhannusyö on minusta silti kesän taianomaisin yö. Valon määrä on huumaava ja luonto kukoistaa vehreänä ja elinvoimaisena. Kaikkialla tuoksuu kesä, linnut laulavat ja vaikka vähän sataa ripsauttaisi, kaikki on silti jotenkin täydellistä. Meillä on ollut Juuson kanssa yhteisen elämämme ajan tapana viettää juhannus kahdestaan kotosalla, sen kummempia puuhailematta tai suunnittelematta. Eikä todellaakaan olla riidelty, eli se juhannusbravuuri on onneksi jo takanapäin 😀

Ruoka on ollut osin itsetehtyä, osin suoraan kaupasta kotiin kannettua. Juhlapäiville latautuu minusta helposti liikaa paineita ihan ilman sitäkin, että yrittää vääntää keittiössä jotain seitsemän sortin taikatemppua – niitä voi ihan hyvin tehdä arkenakin, noin niinkuin muuten vaan. Kunhan on uusia perunoita ja silliä, olen oikein tyytyväinen.

Tärkein – ja toistaiseksi ainoa – perinteemme on ollut juhannusaaton yökävely, jolle todellakin raahauduin kuumeisena myös viime vuonna! Tänä vuonna perinne kuitenkin katkeaa, sillä Juuso viettää juhannuksensa rakkaan ystävänsä polttareissa ja itse lähden ystävieni kanssa landelle Keski-Suomeen. Toki sielläkin voi yökävellä… mutta on tässä silti vähän haikea fiilis viettää keskikesän juhlaa erillään omasta muru-kultsi-murtsista!

juhannusyön taikaa

Olipa kerran kaksi kaunista perintölasia…

Halusin tämän vuoksi tällä viikolla hieman etukäteisfiilistellä juhannusta. Pakkasin hieman meidän juhannukseen kuuluvaa rekvisiittaa reppuuni ja fillaroin aiemmin löytämälleni valkoisten pienten kukkien täyttämälle unelmakedolle tuohon lähimetikköömme.

Mielessäni pyöri etäisesti sellainen täydellinen keskikesän idylli, jollaisia vangitsee upeisiin ja varsin taianomaisiin kuviinsa esim. supertaituri Ottilia Orenius tai ällistyttävä Our Foodstories. Koska meidän juhannus ei ole koskaan näyttänyt niin kovin idylliseltä, vaikka se sitä on omalla tavallaan ollutkin, päätin jääräpäisesti nyt lavastaa siitä sellaisen. Edes hetkeksi!

#EatCaptureShare

Kimmoke tälle kunnianhimoiselle kuvausviritelmälle oli The Little Plantation -blogin Instagram-kuvahaaste, johon olen kesäkuun ajan osallistunut. Haasteeseen osallisuneiden kuvat löytyvät Instasta hashtagilla #eatcaptureshare ja kun onnistuin saamaan viime viikolla kunniamaininnan Kimberlyltä itseltään tälle kuvalleni, motivaationi vääntää lopuista haastekuvistani vieläkin parempia nousi hälyttävän korkealle. Onhan se nyt herran tähden aina parempi vetää överiksi kuin ottaa rennosti?

Juhannusaatolle osui teemaksi “valkoinen”, jota päätin tulkita vangitsemalla kuvaani yöttömän yön ( eng.”white nights”) valon. Kun Juuson lempiruoka sattuu vielä olemaan kermavaahto (huom! kermavaahto, siis vaahdotettu kerma, ilman mitään turhia sokereita sunmuita), oli valkoinen kuvaideani minusta teemaan täydellinen. Yhdistäisin kuvaan meidän juhannusperinteen eli öisen metsän, Juuson lempiruuan ja öh, oman lempi…keittoni eli gosetyylisen oluen (se ei tosin ole valkoista mutta eipä jäädä jumittamaan siihen seikkaan). Aivan loogista!

juhannusyö

… ja sitten vain yksi yksinäinen. Miten meni niinku omasta mielestä?

Mitä väliä sillä, että Juuso oli valikoimanani kuvausiltana töissä ja lähdin retkelleni yksin, tai sillä, että ihana niittyni oli ukkoskuuron jäljiltä silkkaa mutaa? Mitä väliä silläkään, että metsä oli täynnä verenhimoisia hyttysiä. Punkkejakin, todennäköisesti. Tai sillä, että potkaisin toisen hyvin hyvin varovasti mukaan käärimistäni Juuson isoäidiltä perityistä laseista kumoon niin, että se räsähti rikki ja omalta isoäidiltäni perimäni liina sai kaljakasteen? Tai sillä, että mukaan pakkaamani syötävät valkoiset orvokit unohtuivat kokonaan lautaselta niitä hyttysiä huitoessa? Kunhan se saakelin idyllinen juhannusyö -kuvani onnistuu!

Kun olin äheltänyt litimärällä kedolla ees taas säätämässä asetelmaani sen tunteroisen, hätistellyt hyttysiä, rikkonut sen lasin kyllästyttyäni kiertämään kuvatilani takaa pikku “pöytäni” ääreen ja loikkaamalla sen sijaan sen yli (FIKSUA), tunnistin yhtäkkiä tutun äänen lähestyvän.

No kas, siskohan se sieltä ilmestyi, iltakävelyllä koiriensa ja uuden deittinsä kanssa. Ei, en ollut tavannut tätä komeaa ja mukavaa nuortaherraa koskaan aiemmin. Koska ensivaikutelmaa on aika vaikea rikkoa, olen pahimmassa tapauksessa tälle miehelle ikuisesti se hikinen, punakka, sekavasti höpöttelevä kameran kanssa pöpelikössä heiluva kaheli –sisko. Toki muistin käytöstavat siinä tilanteessa edes sen verran, että tarjosin maistiaiset kuvausoluesestani, jota tässä vaiheessa jo janooni ja ketutukseeni hörpin itsekin.

Serenity, NOW.

Se olut oli muuten hyvää, vaikkei oluen nimi, Serenity Now olisi tilanteesta juuri kauempana voinut ollakaan. Hyvä olut parempi mieli, näinhän sen menee – ainakin, kun minusta on kyse. En epäile lainkaan, etteikö monen juhannus olisi juuri niin taianomainen ja täydellinen, kuin niissä Instagramin pysäyttävän upeissa kuvissa… mutta omani taitaa olla vastaisuudessakin parempi ilman sitä, että alan väkisin feikkaamaan siihen “vähän enemmän idylliä”.

Toivotankin kaikille näillä puheilla mitä parhainta juhannusta, mielenrauhaa, keskiyön taikaa, mikä ikinä teidän juhannuksesta onnistuneen tekeekään ♥

finnish midsummer

72 views

Kylmä ramen miso-soijamaitoliemellä (aka eräänlainen kesäkeitto)

by Juulia 0 Comments
Kylmä ramen miso-soijamaitoliemellä (aka eräänlainen kesäkeitto)

kylmä ramen

Kylmät nuudelit kaunistaa! Tai … ainakin toivottavasti, olen nimittäin syönyt niitä viime kuukauden aikana aika tiuhaan tahtiin. Kirjoittelinkin jo iki-ihanista sobanuudeleista yuzu-dashi-liemessä, mutta paljastetaanpa tänään nyt keittiöni toinen uusi suosikkiruoka: kylmä ramen!

Minusta kuuma ramen on ihanan lohdullista kylmänä vuodenaikana, ja nyt olen omakohtaisesti oivaltanut myös sen, että homma toimii myös toisin päin. Kylmä ramen ja kuuma kesäpäivä = match made in heaven! En ole vielä matkustanut Japanissa kesäaikaan, mutta uskallan silti veikata, että kylmä ramen maistuisi vieläkin paremmalle siellä!

kylmä ramen

Kylmä ramen

Idea tälle soijamaitopohjaiselle kylmälle ramenkeitolle on peräisin Bon Appetit -sivustolta löytyvästä ohjeesta, johon satuin törmäämään eräänä päivänä YouTubea plärätessäni (kyllä, seuraan Tubessa erinäisiä ruokasivustoja, vaikka enemmän tuijottelenkin sieltä salaista pahettani eli meikkivideoita). Kylmiä nuudeliruokiahan on Japani (ja Korea, ja muukin Aasia) pullollaan, mutta tämä nimenomainen kiehtova resepti on menestyksekkään japanilaisen ramenkokin, Shigetoshi Nakamuran käsistä. Siitä on siis oikein hyvä aloittaa omat kylmä ramen -kokeilut!

Ravintola Nakamuran kylmä ramen on reseptinä sen verran monimutkainen, että päätin suorilta käsin käyttää sitä lähinnä etäisenä inspiraation lähteenä. Kuinka kaukana tulkintani alkuperäisestä on, selvinnee minulle heinäkuussa kun vierailen New Yorkissa ja toivonmukaan ehdin piipahtaa Nakamurassa kylmällä ramenkeitolla. Ihanaahan se videolta kuolaamani luomus olisi oikeasti maistaa!

Vaikka esikuva on omasta keitostani kaukana, hyvää tämä minunkin kylmä ramenkeittoni on. Suolaista, täyteläistä, sopivan polttavaa ja umamista, kiitos miso-pohjaisen liemen. Vaikka oikaisin keittoni kanssa useammankin Nakamura-kulman, sen verran näin kuitenkin vaivaa että kokeilen tehdä lientä varten aivan oman ihka ensimmäisen soijamaitoni. Prosessi oli kaupassakäyntiin verrattuna hieman työläs, mutta ero kaupan soijamaitoon valmistetun liemen ja kotitekoisen välillä on kyllä iso! Omatekemästä soijamaitoliemestä tulee kermaisen täyteläinen ja paksu, kun taas kaupan soijamaidolla liemi on reilusti lirumpaa.

(Julkaisen ehkä perästä oman soijamaitoreseptini, mutta ihan vielä en kehtaa –  täytyy jatkaa ensin vähän enemmän testailuja! Jos innostutte tekemään itse soijamaitoa, kurkatkaa vaikkapa tämä ohje. Metodeja on monia, mutta tätä olen nyt käyttänyt itse. Otan mieluusti myös vastaan vinkkejä teidän luotto soijamaito-ohjeista!)

ramenkeitto

Minusta tämä aikaansaamani kylmä ramen käy melkeinpä kesäkeitosta, onhan liemi “maito”pohjainen ja sattumina keitossa on kesän tuoreimmat herkut! Omia suosikkejani liemen kaveriksi on makoisa maissi, rapsakat retiisit tai nauriit, raikas kurkku sekä herneet – muodossa tai toisessa. Sattumiksi keittoon käy minusta kuitenkin periaatteessa mikä tahansa raakana syötävä vihannes ja uskaliaat voivat kokeilla lisätä sekaan myös vaikkapa vesimelonia! Jos keitostaan haluaa vähän ruokaisamman, voi mukaan heitellä vielä vaikkapa savutofua tai jotain muuta proteiininlähdettä.

Kylmä ramen miso-soijamaitoliemellä

vegaaninen

2:lle

Liemi:

6 dl soijamaitoa (itsetehty on mielestäni tässä parasta!)

1½-2 rkl valkoista/keltaista misoa (+1 tl punaista tai ruskeaa misoa*)

1½ rkl sakea

1 rkl miriniä

1 rkl yuzumehua (tai limetin mehua)

n. 2 tl soijaa

1-2 tl gochugarua (korealaisia chilihiutaleita)

1 tl shichimi tōgarashia / tai ripaus hienonnettua sichuanpippuria

1 pieni valkosipulin kynsi

1-2 cm pätkä inkivääriä

2 annosta ramennuudeleita (kuvan nuudelit mustasta riisistä tehtyjä gluteenittomia ramennuudeleita)

Sattumat:

1-2 naurista / kourallinen retiisejä / pätkä retikkaa

¼ kurkkua tai 1 avomaan kurkku

1 tuore maissintähkä

kourallinen tuoreita herneitä / raakana syötäviä sokeriherneen palkoja

1-2 kevätsipulin tai nippusipulin vartta

(3-4 mustaa valkosipulin kynttä + 2 rkl oliiviöljyä)

(kourallinen vesimelonikuutioita)

(syötäviä kukkia: ruohosipulia, litulaukkaa…)

*) Itse olen tykännyt käyttää tässä liemessä pääasiassa valkoista mietoa misotahnaa (shiromisoa), mutta olen lisännyt sekaan teelusikallisen vahvempaa ruskeaa riisimisoa (genmai miso) tuomaan makuun vähän lisää ytyä. Kahta sorttia ei tarvitse tätä keittoa varten ostaa, varsinkaan jos ei ole mison suurkuluttaja kuten minä, mieto valkoinen/keltainen miso riittää ja se on mietoutensa vuoksi tosi monikäyttöinen tuote. Kurkkaa käyttötapoja vaikka täältä!

Kylmä ramen – liemi ja sattumat:

Raasta valkosipuli ja inkivääri, sekoita ne soijamaitoon. Lämmitä seos kiehumispisteeseen, siivilöi ja jäähdytä. (Raa’an valkosipulin maun ystävät voivat skipata soijamaidon lämmittämisen kokonaan)

Sekoita misotahna, sake, mirin, yuzu, soija, shichimi togarashi sekä gochugaru keskenään. Itse olen tykännyt käyttää tässä liemessä pääasiassa valkoista mietoa misotahnaa, mutta olen lisännyt sekaan teelusikallisen vahvempaa ruskeaa riisimisoa tuomaan makuun vähän lisää ytyä. Sekoita misoseos soijamaitoon ja laita liemi sitten jääkaappiin odottelemaan sattumien valmistelua. Keitä vielä ramennuudelit paketin ohjeen mukaan ja huuhtele ne kylmällä vedellä. Valuta hyvin.

Kuori ja kuutioi nauris tai retikka, viipaloi retiisit. Kuori myös avomaankurkku, mikäli käytät sitä etkä kasvihuonekurkkua. Kuutioi kurkku. Pätki sokeriherneen palot tai riivi herneet paloistaan. Pese maissintähkä ja leikkaa siitä terävällä veitsellä jyvät irti (helpoiten tämä onnistuu sotkematta jyviä ympäriinsä, kun tuet tähkän esim. pienen ylösalaisin asetetun kupin päälle syvän kulhon pohjalle, ja veistelet tähkän reunoja niin, että jyvät tippuvat kulhoon.) Kuutioi vielä vesimeloni, mikäli käytät sitä, ja silppua sipulinvarsi.

Mikäli haluat maustaa keittoa mustalla valkosipuliöljyllä, muussaa musta valkosipuli veitsen lappeella leikkuulaudalla ja sekoita se öljyn kanssa pienessä kulhossa mahdollisimman tasaiseksi.

Kokoa kylmä ramen näin:

Jaa kylmät ramennuudelit kahteen syvään kulhoon. Sekoita liemi vielä kertaalleen huolella ja kaada se nuudeleiden päälle. Annostele kulhoon vielä maissinjyvät, kurkku, nauriit/retiisit/retikka, sekä muut käyttämäsi sattumat. Viimeistele annokset syötävillä kukilla (kuvassa litulaukan kukkia), sipulinvarrella, ripauksella gochugarua tai shichimi tōgarashia, sekä halutessasi mustalla valkosipuliöljyllä.

Tarjoa kylmä ramen heti jääkylmänä! Jos päivä on kovin kuuma, voit lisätä kumpaankin kulhoon muutaman jääpalan viilentämään keittoa entisestään.

miso ramen

Ps. Tästäkin keitosta saa tarvittaessa tehtyä gluteenittoman, kun etsii käsiinsä gluteenitonta misotahnaa, käyttää soijakastikkeen sijasta tamaria ja nuudeleina gluteenittomia nuudeleita.

95 views

Punavihreä perunasalaatti & musta valkosipulikastike

by Juulia 2 Comments
Punavihreä perunasalaatti & musta valkosipulikastike

mansikka perunasalaatti

Heippa! Muistatteko kun hehkutin teille taannoin trendiraaka-ainetta mustaa valkosipulia? Olen laittanut sitä vähän kaikkeen ensimmäisen purkin käsiin saatuani (ja viisi samantien hamstrattuani) ja aika monta mustaa kynttä on naposteltu myös ihan sellaisenaan.

Kuten tuossa hehkuttelujutussani jo mainitsin, musta valkosipuli pääse parhaiten oikeuksiinsa ruuissa, joissa ei ole vahvoja kilpailevia makuja. Perunamuussi tai simppeli pasta on mustalle valkosipulille oivallinen käyttökohde, samoin majoneesi tai vaikkapa hapanleipätaikina … mutta sellaisiapa ei vaan näiden alkukesän seksihelteiden aikana ole tehnyt mieli.

musta valkosipuli

musta valkosipuli

Täällä onkin syöty vallan salaatteja. Niinpä musta valkosipuli päätyi maustamaan dashi-pohjaisen salaatinkastikkeen, jota olen halunnut testata jo pitkään! Salaattiin itseensä tuli, mitäs muuta kuin uusia perunoita ja parsaa… joista pääosin koostuvaa vihreää perunasalaattia on tässä köökissä syöty tänä kesänä tiuhaan tahtiin.

Tällä kertaa tuo köökkimme tämänhetkinen vakioperunasalaatti sai kuitenkin pirteän säväyksen tuoreista mansikoista! Jep, nyt tekeillä ei siis olekaan vihreä perunasalaatti, vaan punavihreä perunasalaatti. (Mikäli joku nyt miettii että onkos tämä salaatti siis jonkinlainen poliittinen kannanotto, niin … ehkä se onkin? Kotimme ei aivan sijoitu Helsingin punavihreän kuplan sisälle maantieteellisesti, mutta arvopohjaltaan kyllä!)

mansikka perunasalaatti

musta valkosipuli

Tämän salaatin dashi-pohjainen kastike on parhaimmillaan, kun teet dashin alusta asti itse. Dashin valmistaminen on harvinaisen helppoa, kunhan vaan etsii käsiinsä siihen tarvittavat raaka-aineet! Ohjeen perusdashille sekä vegaaniselle siitakedashille löydät täältä. Tarvittaessa voit toki käyttää myös dashiliemijauhetta.

Kastike säilyy jääkaapissa nelisen päivää, tosin parhaimmillaan dashi on aina mahdollisimman tuoreelta. Itse käytin punavihreästä perunasalaatista yli jääneen musta valkosipuli & dashi -kastikkeen lehtikaalisalaatin mausteena. Toimi loistavasti!

Musta valkosipuli & dashi -kastike

vegaaninen, mikäli käytät siitakedashia, gluteeniton, kun käytät tamaria

n. 2 dl

1½-2 rkl soijakastiketta / tamaria

¾ dl dashia

n. ¾ dl oliiviöljyä

5-6 mustaa valkosipulinkynttä

Soseuta kaikki kastikkeen raaka-aineet, kunnes seos emulsoituu kevyesti. Tarkista kastikkeen suolaisuus ja lisää tarvittaessa soijaa – tarvittavan soijan määrä riippuu aika paljon käyttämäsi soijan suolaisuudesta ja intensiteetistä. Muista myös, että vaikka kastike maistuisi sellaisenaan hieman liiankin suolaiselta, sen tehtävä on maustaa keko perunoita, parsaa, pinaattia ja mansikoita!

Punavihreä perunasalaatti

2-4:lle

n. 100 g babypinaattia

n. 100 g mansikoita

n. 250 g vihreää parsaa

n. 400 g uusia perunoita

2-3 kevätsipulin vartta

½-¾ dl musta valkosipuli & dashi -kastiketta

vastarouhittua mustapippuria

Pese perunat. Laita perunat kiehumaan ja valmistele salaatin muut osat niiden kypsymistä odotellessa. Pätki parsasta kuiva tyvi irti ja paloittele parsa muutaman sentin pätkiksi. Pese ja kuivaa babypinaatti. Pese mansikat, irroita niistä kannat ja viipaloi ne. Silppua vielä kevätsipuli.

Kun perunat ovat viittä vaille kypsiä, lisää kattilaan parsa. Jatka keittämistä muutama minuutti ja valuta sitten perunat ja parsa huolella. Pilko perunat muutaman sentin lohkoiksi ja lisää ne sekä parsat kuumina noin desiin musta valkosipuli & dashi -kastikketta. Pyörittele salaatti varovaisesti sekaisin ja jätä maustumaan sekä jäähtymään. Kun peruna-parsaseos on jäähtynyt huoneenlämpöiseksi, sekoita siihen suurin osa kevätsipulisilpusta sekä mansikoista.

Annostele lautasille babypinaatti ja sen päälle punavihreä perunasalaatti. Viimeistele annokset lopuilla kevätsipuleilla ja mansikkaviipaleilla sekä vastarouhitulla mustapippurilla.

perunasalaatti

PS. Punavihreän perunasalaatin voi valmistaa tarvittaessa puoliväliin asti etukäteen, eli laittaa kypsät perunat ja parsat kastikkeeseen sekoitettuna jääkaappiin vaikka jo edellispäivänä. Mansikat sekä babypinaatti kannattaa kuitenkin sekoittaa salaattiin vasta juuri ennen tarjoilua.

57 views

Kylmät nuudelit yuzuliemellä & tomaateilla

by Juulia 0 Comments
Kylmät nuudelit yuzuliemellä & tomaateilla

kylmät nuudelit

Kylmät nuudelit

Kylmät nuudelit erilaisissa liemissä = tämänhetkinen ykköshurahdukseni ♥♥♥

Inspiraationi kylmille nuudeleille on peräisin Japanista, jossa varsinkin tattarista valmistettuja sobanuudeleita sekä ohuita somen-vehnänuudeleita syödään usein kesällä kylminä esim. tsuyu-dipin kera. Vaikka tsukemen eli “dippausnuudelit” minulle maistuvatkin, ihaninta on minusta silti tarjota kylmät nuudelit jonkinlaisessa maukkaassa liemessä. Olen kesäisin suuri kylmien keittojen fani – blogista löytyy esim. gazpachoa aika moneen lähtöön (viime vuonna suosikkini oli ajo blanco) –  joten kylmiin nuudelikeittoihin hurahtaminen on minulle aika luontevaa!

Erityisesti olen rakastunut tähän tämänpäiväiseen versioon, jossa kylmät nuudelit saavat seurakseen makean kypsiä tomaatteja, kermaista avocadoa, savutofua … sekä pirteän yuzuliemen! Muistan syöneeni joskus jossain annoksen, jossa yhdistettiin mehukkaita kypsiä tomaatteja ja täyteläisen umamista dashilientä. Makuyhdistelmä on jäänyt mieleeni vaikkei aika ja paikka olekaan ja siitä tämän nimenomaisen kylmän nuudelikeiton makuyhdistelmä on siis peräisin.

Tähän ihanaan kylmään liemeen on upotettu dashin lisäksi myös liuta muita keittiöni luotto raaka-aineita: yuzumehua, ihanan tujua japanilaista maustetahnaa yuzukoshōa sekä samaten japanilaista viileän tulista mausteseosta shichimi tōgarashia. Lopputuloksena on liemi, joka on samanaikaisesti kirpeä, raikas, aavistuksen savuinen, jäätävä, tulinen, suolainen, hapokas ja umaminen.

kylmät nuudelit

sobanuudeli

Shichimi tōgarashi yuzukoshō say what?

Voin hyvin kuvitella, ettei kaikkien kotoa näitä rakastamiani japanilaisia erikoistuotteita löydy, eikä monella ehkä ole sellaista kauppaakaan lähiseudulla josta näitä voisi ostaa. Netistä toki pystyy jos jonkinlaista erityistuotetta tilaamaan, mutta mikäli sekään ei ole vaihtoehto, on ehkä paikallaan antaa teille muutamat korvaavat ideat!

Yuzumehu: Halutessasi voit korvata yuzumehun limettimehulla.

Shichimi tōgarashi: tämä “seitsemän maun chilipippuri” sisältää reilusti viileän polttavaa sanshopippuria, joka on sichuanpippurin sukulainen. Niinpä voit halutessasi korvata shichimin sichuanpippurilla! Jos sitäkään ei löydy, sansholle ja sichuanpippurille ominaista kylmän turruttavaa poltetta ei keittoon taida oikein millään valitettavasti saada. Itse voisin ehkä joskus kokeilla, minkä efektin pieni ripaus murskattuja kylmän raikkaita eukalyptuspastilleja saisi aikaan, mutta se kokeilu jää kyllä odottamaan vielä todellista hätätilannetta. Niinpä suosittelenkin nauttimaan liemestä tässä tapauksessa ihan suosiolla ilman shichimiä ja sichuanpippuria. Toki liemestä jää tällöin jotain ainakin itselleni aika oleellista puuttumaan, mutta hyväähän liemi ilman tuota turruttavaa vaikutustakin on.

Yuzukoshō: hieman sama juttu on yuzua ja fermenoitua chiliä sisältävällä yuzukoshōlla – sitä ei niin vaan korvata! Tämän ymmärtää varmasti heti, jos joskus on tätä koukuttavan ytyä maustetahnaa maistanut. Liemeen voi yuzukoshōn puuttuessa raastaa kuitenkin hieman limetinkuorta ja lisätä roiskauksen vihreää tabascoa tai jotain muuta fermentoitua chilikastiketta.

Jos pääset käsiksi yuzukoshōon ja shichimi tōgarashiin, niin osta niitä nyt ihmeessä hyvä ihminen! Ne ovat ehdottomasti lempimausteitani joita täydennän kaappiin varmuuden varalta jo ennen kuin edellinen purkki on tyhjä. Jos olet makumieltymyksiltäsi yhtään kaltaiseni, veikkaan että sinäkin hurahdat näihin herkkuihin!

kylmä yuzu soba

Tomaatit ovat tässä keitossa tärkeässä roolissa, joten valitse lautaselle ne kaikkein makoisimmat kirsikkatomaatit ja lihaisimmat pihvitomaatit. Tykkään itse buustata tomaattien makua joko antamalla niiden maustua huoneenlämmössä suolaripauksen kera tai paistamalla niitä hetken pannulla, mutta toki tomaatit voi tarjota keitossa ilman sen kummempia käsittelyjäkin.

Kylmät nuudelit yuzuliemellä & tomaateilla

2:lle

vegaaninen, kun käytät vegaanista dashilientä; gluteeniton, kun käytät gluteenittomia nuudeleita sekä tamaria

Yuzuliemi:

7 dl dashilientä

1 pieni valkosipulin kynsi

puolikkaan pikkurillin kokoinen pätkä tuoretta inkivääriä

2-3 rkl yuzumehua (voi korvata limettimehulla)

1 tl yuzukoshōa (tai hieman raastettua limetinkuorta sekä maun mukaan fermentoitua chilikastiketta)

1 rkl mirinkastiketta

n. 1½ rkl soijakastiketta / gluteenitonta tamaria

muutama tippa seesamiöljyä

1 tl shichimi tōgarashia (tai vajaa 1 tl murskattua sichuanpippuria)

(1 tl riisiviinietikkaa ja/tai 1 rkl sakea)

Sattumat:

kahden nälkätilanteeseen sopiva määrä sobanuudeleita

1 kypsä avocado

100 g savutofua*

1-2 kevät/nippusipulia varsineen

kourallinen tuoretta minttua / shisoa

1 mieto vihreä chili (esim. jalapeno)

2 kypsää pihvitomaattia + ripaus suolaa

n. 12 kpl makeita ja kypsiä kirsikkatomaatteja + loraus oliiviöljyä

(kourallinen kuivattuja tomaattilastuja**)

Tarjoiluun:

jääpaloja

shichimi tōgarashia / sichuanpippuria

* Täällä on tykätty kovasti viimeaikoina Vianan ihan oikeasti savustetusta savutofusta, sekä Taifun-merkkisestä mantelia sisältävästä savutofusta. Kumpikin on herkkua myös sellaisenaan kylmänä!

** Kylmien nuudeleiden ohella olen hurahtanut viime viikkoina The Beginnings -merkkisiin kuivattuihin tomaattilastuihin, joita sain taannoin testiin blogini kautta. Törkeän hyviä!

Nuudelit:

Itse tykkään tässä keitossa erityisesti sobanuudeleista. Niissä on kivasti puruvastusta ja koska ne on valmistettu joko osittain tai kokonaan tattarista, ne tuovat keittoon ihanasti makua. Muutkin japanilaiset nuudelit tosin toimivat tässä liemessä hyvin, esim. somen, udon tai ramen. Valinta on sinun!

Keitä joka tapauksessa sopiva määrä valitsemiasi nuudeleita pakkauksen ohjeen mukaan juuri ja juuri kypsiksi. Huuhdo nuudelit kylmällä vedellä, kunnes nuudelit ovat täysin kylmiä. Valuta huolella. Jaa kylmät nuudelit kahteen kulhoon.

Yuzuliemi:

Valmista ensin dashiliemi (ohje löytyy täältä, mukana myös vegaaninen versio). Mikäli teet dashin alusta asti itse, lisää liemeen jo kuumentamisvaiheessa yksi raastettu valkosipulin kynsi sekä pätkä raastettua tuoretta inkivääriä. Jos käytät dashijauhetta, kuumenna 7 dl vettä raastetun valkosipulin ja inkiväärin kanssa melkein kiehumispisteeseen, sekoita mukaan dashijauhe ja jätä liemi sitten hautumaan kymmeneksi minuutiksi pois liedeltä. Siivilöi kummin tahansa valmistettu dashi lopuksi ja jäähdytä täysin kylmäksi.

Sekoita dashiin yuzumehu, mirin, yuzukoshō, seesamiöljy, shichimi tōgarashi / sichuanpippuri sekä sen verran soijaa/tamaria, että liemi on makuusi sopivan suolaista. Mikäli haluat liemeen vielä hieman lisää hapokkuutta ja kotonasi sattuu olemaan riisiviinietikkaa ja/tai sakea, voit lisätä niitäkin liemeen. Laita liemi sitten jääkaappiin kylmenemään siksi aikaa, kun valmistelet keiton sattumat.

Sattumat:

Viipaloi pihvitomaatit. Ripottele viipaleille hieman suolaa ja jätä tomaattiviipaleet huoneenlämpöön maustumaan. Voit halutessasi vielä puolittaa pihvitomaattiviipaleet. Paista kirsikkatomaatteja öljyssä keskilämmöllä muutama minuuttia, jolloin ne saavat paikoin väriä, lämpenevät ja hieman pehmenevät. Jos muutama kirsikkatomaatti jopa hieman halkeaa, se on ookoo. Älä anna kirsikkatomaattien kuitenkaan muussaantua!

Viipaloi avocado ja sipuli. Silppua sipulin varsi sekä chili. Kuutioi tai viipaloi savutofu. Leikkaa vielä kourallinen mintun tai shison lehtiä ohuiksi suikaleiksi.

Tarjoilu:

Jaa liemi nuudeleiden päälle. Asettele sitten kulhoihin pihvitomaattisiivut, hieman pehmenneet paistetut kirsikkatomaatit, avocado, savutofu, sipuli sekä shiso/minttu. Jaa kulhoihin vielä silputtu chili. Ripottele pinnalle vielä hieman kylmän polttavaa shichimi tōgarashia / sichuanpippuria. Tarjoile keitto muutaman jääpalan kera.

kylmät nuudelit

yuzu soba

Ps. Sama liemi toimii vaikka minkä muunkin sattumien kanssa. Oma suosikkini just nyt on tämä tomaatti-savutofu-avocadokombo, mutta lientä on syöty myös esim. avomaan kurkun, vihreän parsan, sokeriherneiden, retiisien ja nauriiden kanssa.

86 views