Hätähousun salsa verde -keitto

by Juulia 0 Comments
Hätähousun salsa verde -keitto

20150128_201736

Okei. Tänään on ollut aivan järkyttävä kiire, ja päivä venähti 11-tuntiseksi – arvatkaapa jaksaako tällaisen päivän päätteeksi hirveästi kokkailla mitään, vaikka mieli tekeekin jotain lohduttavaa? No ei. Mutta keräilen tällaisia hetkiä varten helppoja ja nopeita reseptejä, ja tänään pistin kattilaan oman versioni Pinterestistä bongatusta nopeasta kanakeitosta “White chicken chili” (resepti löytyy esim. täältä).

Tämä on yksinkertaisimmillaan muutaman ainesosan soppa, ja se valmistuu melkein ilman vaivannäköä reilussa vartissa. Yleensä teen mieluiten kaiken itse ja kartan valmisruokia, joihin keiton oleellisimman ainesosan, Salsa Verden, lasken. Mutta joskus pieni oikaisu on ihan jees – eikä tämä valmiskastike edes sisällä mitään pitkää litaniaa lisäaineita. Muutaman herkun lisäyksellä keitto alkaa jo olla kunnon lohturuokaa, ja jep, tänään keiton kylkeen ilmestyi kyllä lasi kylmää olutta.

20150128_193355

Muutamalla ainesosalla pääsee jo pitkälle!

20150128_194643

Salsa Verde -keitto 2:lle

1-2 broilerin rintafilettä (luomua jos minä saan valita)

1,5 dl salsa verde -kastiketta, eli noin puoli purkkia (esim. Pirkka)

1 rkl jauhettua juustokuminaa

1 chilipaprika

1 punasipuli

8 dl kasvis- tai kanalientä

1-2 dl maissia tai valkoisia papuja

Soppa on näin helppo valmistaa: laita kattilaan liemi, fileet kokonaisena, silputtu sipuli ja chili, juustokumina sekä salsa verde. Kiehauta ja keittele keskilämmöllä noin kymmenen minuuttia (tai kunnes fileet ovat läpikypsiä). Nosta rintafileet keitosta leikkuulaudalle. Lisää maissi/pavut keittoon, ja riivi broileri kahdella haarukalla rikki. Lisää keittoon, tarkasta maku, ja tarjoile.

20150128_195739

20150128_200156

Vaatimattoman näköinen, mutta maukas

No niin! Ja sitten päästään siihen hieman kiinnostavampaan versioon, eli siihen, mihin ladataan kaikki herkut mitä kaapista löytyy! Ei sillä, etteikö tuo soppa maistuisi askeettisempanakin versiona, mutta noh, tänään ei ainakaan ollut kohtuudelle sijaa meikäläisen keittiössä. Bonuskierroksella keittoon lisätään keittelyvaiheessa kaikkea mitä jääkaapin alaosasta löytyy; tänään sekaan päätyi sellerin varsi ja porkkana. Nämä pilkoin liemeen kypsymään jo alkuvaiheessa. Lisäksi hienonsin sekaan läjän valkosipulia, ja lopuksi keitto sai kruunukseen keon avocadokuutioita, korianteria sekä kunnon nokareen creme fraichea.

20150128_193604

Muutama ainesosa LISÄÄ ja johan lyyti alkaa kirjomaan!

20150128_201702

Runsaampi versio lisukkeineen mulle tänään, kiitos!

Hirmuisena sipsimonsterina en malttanut olla lisäämättä keiton päälle kunnon kourallista murennettuja nachoja… annos ei tällöin enää ole niin kovin esteettinen, joten jätetään kuva siitä sotkusta väliin tällä kertaa.

77 views

Asenteella eteenpäin!

by Juulia 2 Comments
Asenteella eteenpäin!

Tänään lanseerattiin uusi itsenäisten blogien verkosto, Asennemedia! Minulla on ilo olla osa energistä ja inspiroivaa porukkaa, jossa jokaisella on intohimoinen suhtautuminen omaan tekemiseensä. Sopivan rento asenne elämään ja varsinkin arjen haasteisiin on tärkeä voimavara, jonka avulla tämäkin Cityn alta itsenäistynyt blogini sai omin voimin väsätyt ikiomat sivut.

Itsenäistymisestä huolimatta Asennemedian verkostoon liittyminen tuntui luontevalta blogilleni, jonka syntytarinakin kuvaa elämänasennettani ja luonnettani… Vaimomatskuuhan alkoi aikoinaan täysin hetken mielijohteesta, kun Viiskulman Ulla heitti että “sähän voisit kirjoittaa ruokablogia” – 6 tuntia myöhemmin eka juttuni olikin jo julki. Asennemediahan ei ole blogiportaali, eikä sanele mistä ja miten minun tulisi kirjoittaa – sen sijaan verkosto tukee tekemistäni mm. järjestämällä minulle sopivia kaupallisia yhteistöitä (joihin osallistumisen päätän tietysti itse).

create

Kotimatkan varrelta löytynyt elämänohje vastaa aika hienosti omaani: älä odottele turhia, tee mitä haluat!

Itsenäistyttyäni omilleni ison verkkolehden sivuilta, jouduin pohtimaan mitä tältä kirjoittamiselta oikein toivon ja haluan. Aika selvää oli, että haluan tehdä tätä juuri omalla tavallani. En varsinaisesti seuraa toisten blogeja, enkä vertaile kirjoittamis- tai kuvaamistapaani muihin. Mikä järki siinä olisi? Haluan tehdä oman näköistä blogia!

Tavoitteeni onkin kirjoittaa intohimostani eli kokkailusta ja kaikesta siihen liittyvästä juuri silloin kun siltä tuntuu, ja sillä tavalla, mikä kulloiseenkin tilanteeseeni sopii (en siis uskalla luvata kirjoittavani vaikkapa kerran viikossa). Joskus juttuja tulee paljon, joskus ei – väkisin en blogia halua kirjoittaa, silloin tästä hommasta katoaa ilo. Oikeastaan blogini sisältö ja tekemistapa vastaa varsin pitkälle yleistä elämänasennettani, ja sellaisena tämän tekeminen on minulle antoisaa ja mielekästä!

ruokakuva

Aikuiset saa leikkiä ruualla

No miten sen elämänasenteen oikein kiteyttäisi? Sen voi tiivistää aika helposti kahteen sanaan: “aikuiset saa”.  Kyseessä on eräänlainen pehmoanarkiaksi nimeämäni elämänfilosofia, jonka mukaan saa tehdä juuri mitä huvittaa, jos haluaa. Tekojensa seuraamukset aikuinen toki aina kantaa: niinpä jos aikuinen jättää siivoamatta, koska ei huvita, aikuinen tietää samalla, että ennenpitkää siivota pitää. Välillä pehmoanarkian voimin mennään kotiin hyvissä ajoin, kun kaverit vonkaavat juhlimaan – koska aikuiset saavat myös juoda teetä villasukissa sängynpohjalla, vaikka jossain olisi samalla maailman jänskimmät bileet meneillään.

nyrkki

Pehmoanarkiaa!!!

Asennetta tarvitaan myös näkökulma-asioissa: kun elämä väistämättä heittää eteen ikävyyksiä ja suruja, pyrin etsimään niistä aina jotain positiivista. Kuullostaa ehkä vähän lässytykseltä, mutta positiivinen puoli löytyy aina kurjuuksistakin, toki joskus kuluu jopa vuosia ennenkuin sen oikein suurista epäonnista saa kaiveltua. Tiedostan toki, että elämänfilosofiani toimii mahdollisesti vain tässä elämäntilanteessa: asun yksin, joten olen tekemisistäni, sekä tekemättä jättämisistäni vastuussa vain itselleni. Miten pehmoanarkia soveltuu jos ja kun elämäntilanteeni muuttuu … no, se jää nähtäväksi. Toistaiseksi jatkan kuitenkin puihin kiipeilyä ja sotkemista, enkä suostu alistumaan sen kummemmin sosiaalisiin paineisiin, kuin yhteiskunnan muotteihinkaan. No okei, ehkä ihan vähän. Joskus.  Mutta vain jos huvittaa… koska aikuiset saa.

image

ps. kaupalliset yhteistyöjuttuni löytyvät aina katergoriasta Yhteistyöt.

2 views

Kaunistava kerrosjälkkäri

by Juulia 0 Comments
Kaunistava kerrosjälkkäri

20150114_184703

Olen lapsesta saakka ollut hulluna avocadoon – kermainen ja mieto hedelmä oli jopa mieluisampi herkku kuin Lauantaipussi. Koska aikuisella voi olla karkkipäivä ihan just silloin kun itse haluaa, löytyy kodistani avocadoa tietysti kokoajan. Avocado sisältää rutosti terveellisiä rasvoja ja liudan vitamiineja, ja toimii minulla itseni palkitsemisruokana huomattavasti paremmin kuin karkit, ihan näin aikuisenakin. Erityisesti syön sitä aamulla. Kiireisinä aamuina avocado pelastaa: vaikka muuta ei ehtisi syödä, pärjää yhden avocadon energialla työpäivän ensimmäiset tunnit kevyesti. Rauhallisina aamuina viipaloin puolikkaan leivän päälle, ja surautan toisen puolikkaan soseeksi tyrnimarjojen kera. Tähän aamuni vauhdilla piristävään komboon törmäsin noin vuosi sitten Keittiökameleontin blogissa, ja erittäin tiiviiseen tahtiin olenkin siitä asti tyrni-avocadomössöä lusikoinut.

Tyrnikin on todellinen terveyspommi: esim. C-vitamiinipitoisuus on yli kymmenkertainen appelsiiniin verrattuna, ja pieneen marjaan mahtuu liuta muitakin vitamiineja. Tyrnin siemen sisältää erittäin ravintorikasta öljyä, joka vapautuu elimistön käyttöön kun siemenen rikkoo.  Ymmärrettävästä syystä tyrniä ei moni ihan sellaisenaan syö, saatikka oikein kiireettömästi pureskele, mutta avocadon kanssa soseutettuna hurjin kirpeys taittuu. Makean ystävä voi lisätä seokseen esim. alkuperäisohjeen mukaisesti taatelia, tai miksei myös hunajaa, vaahterasiirappia tai jotain muuta makeuttajaa.

20150109_212521

avocado-kaakaovanukas

Useamman makuun varmasti sopiva herkku avocadosta syntyy raakakaakaon kera. Helpompaa, nopeampaa ja terveellisempää kaakaovanukasta saa hakea! Toki perinteinen suklaavanukas on tästä kaukana, mutta ainakin omaan makuuni sellainen on aivan liian tuhtia ja makeaa. Yksinkertaisimmillaan tämä jälkkäri vaatii kaksi raaka-ainetta: kypsän avocadon ja makeutettua kaakaojauhetta (itse käytän ravinteikkaampaa raakakaakota). Riippuen mitä kaapista löytyy, ja käyttääkö edes superfoodeja, voi jälkkäriin pakata vielä enemmän ravinteita esim. maca- tai lucumajauheella, tai omalla suosikillani tocolla (riisinlesejauhe). Avocadosta tehty kaakaovanukas on ensisijaisesti hyvää, mutta myös todellinen ravinnepaketti, ja hyvällä mielellä syön tätä aina kun huvittaa (koska aikuiset saa). Avocadoöljy on hyväksi iholle + tyrniöljy ja tyrnin sisältämä E-vitamiini samoin + raakakaakon antioksidantit ja mielialaa kohottava vaikutus = selkeä hyvänmielen kauneusjälkkärihän! Taidankin surauttaa hieman kauneusiltapalaa ennen kauneusuniani… huomenna herään hymyilevänä prinsessana!

20150114_190208

Kaunistavat kerrosjälkkärit 2:lle

vegaaninen

Tyrniseokseen:

1 kypsä avocado

1 dl jäisiä tyrnimarjoja

1 passionhedelmä

0,5 dl appelsiinimehua tai vettä

1-3 rkl vaahterasiirappia tms.

Kaakaovanukkaaseen:

1 kypsä avocado

2-3 rkl makeuttamatonta (raaka)kaakaojauhetta

1-2 rkl makeutusta (agavesiirappia, kookossiirappia, vaahterasiirappia tms.)

1 rkl Tocoa/Macaa/Lucumaa (tai miksei vaikka teelusikallinen kaikkia)

(muutama kaakaonibs)

Puolita avocadot ja poista kivet. Soseuta toinen avocadoista jäisten tyrnimarjojen kanssa, makeuta. Ohenna tarvittaessa nesteellä. Soseuta toinen avocadoista raakakaakaojauheen kanssa, makeuta ja lisää sekaan haluamasi superfoodit. Ohenna tarvittaessa esim. mantelimaidolla tai vedellä. Kerrostele kaakaovanukas ja tyrnivanukas kulhoihin ja superkauneusterveysjälkkäri on valmis!

20150114_185827

ps. söin koko kulhon, odotan jo innolla jälkkärini kauneusvaikutuksia … pikainen arvio: hymyilen, joten kyllähän tämä selvästi toimii.

pps. tyrnin kaveriksi kannattaa kokeilla myös persimonia!

110 views

Lämmittävä kurpitsakeitto

by Juulia 1 Comment
Lämmittävä kurpitsakeitto

20150112_200427

Hinta ihanassa 50-luvun talossa asumiselle: talvisin kämpässäni voi jättää maitopurkin pöydälle eikä se ole moksiskaan.  Kun en ulkopukeutumisessakaan harrasta kerroksia, niin vielä vähemmän kotosalla – mieluiten hilluisin pelkässä jättikoon t-paidassa kesät talvet.

Kovimmilla pakkasilla luita ja ytimiä myöten jäinen olotila hoituu kehittelemälläni minisaunalla. Minisauna vaatii rakennusalustaksi sohvan tai sängyn. Seinät kasataan peitoista ja tyynyistä, ja saunaan kaivaudutaan alasti tietenkin, kuinkas muuten. Kiukaan virkaa toimittaa väsyneenä päivänä suurimmasta omistamastani mukista juotu mausteinen tee, hieman viitseliäämmällä tuulella kaurapuuro, ja erityisen reippaana päivänä mikä tahansa sosekeitto. Myös perunamuusi toimii. Itseasiassa, mikä tahansa paksu lämmin mössö toimii.

Minisaunan ainoa miinus on, että lopulta voi tulla hiki. Ja mikään ei kuulkaas ole kamalampaa, kuin suihkussa käyminen näin talvisin…

20150112_192020

20150112_192200

Lämmittävä myskikurpitsakeitto (reseptin tapainen noin 4:lle)

vegaaninen

6 dl kasvislientä

1 pieni myskikurpitsa (butternut)

1 sipuli

2-3 valkosipulin kynttä

1 chilipaprika

pätkä inkivääriä

1,5 dl punaisia linssejä

2 dl kookosmaitoa

200 g paseerattua tomaattia

1-2 rkl kookosöljyä

2 rkl juustokuminaa

2 rkl kurkumaa

1 rkl sinapinsiemeniä

1 rkl savupaprikaa

1-2 tl kanelia

1-2 rkl agavesiirappia

(1 rkl tahinia)

suolaa, valko- tai mustapippuria

100 g tuoretta baby-pinaattia

Pese ja halkaise myskikurpitsa pitkittäin. Poista siemenet ja laita se uunipellille tai vuokaan leikkuupinta alaspäin, paista 200 asteisessa uunissa noin puoli tuntia (kurpitsa on kypsä, kun haarukka uppoaa siihen helposti). Kun kurpitsa on uunissa, voit laittaa keiton tulille: silppua sipuli, inkivääri, valkosipuli ja chili. Kuullota niitä öljyssä ison kattilan pohjalla muutama minuutti, lisää sitten juustokumina, kurkuma ja sinapinsiemenet.

Paista seosta keskilämmöllä muutama minuutti, ja heitä kattilaan kaneli, savupaprika, agavesiirappi, paseerattu tomaatti, (tahini) sekä kasvisliemi. Kun keittopohja kiehuu, voit lisätä sekaan linssit. Punaiset linssit kypsyvät vajaassa vartissa, joten kun linssit tuntuvat pehmeiltä, on kurpitsakin todennäköisesti kypsä.

Lisää kattilaan kookomaito sekä pienemmäksi pilkottu kurpitsa ja soseuta. Jos keitto on liian paksua, ohenna tilkalla vettä. Lämmitä keitto vielä uudelleen, ja tarkista maut – lisää tarvittaessa suolaa, pippuria ja siirappia. Sekoita keittoon viime hetkellä tuore pinaatti ja odota, kunnes se pehmenee kuumassa keitossa.

20150112_192400 20150111_163139

20150112_200432

ps. laiskempi tai kiireisempi pilkkoo kurpitsan kuorineen päivineen suoraan keittoon, kurpitsa kypsyy toki siinäkin. Muutaman sentin kuutioilla ei kypsyminen kestä linssejä kauempaa (ja säästäähän silloin myös sekä energiaa, että ei tarvitse erikseen tiskata uunivuokaakaan). 

788 views