Sesongissa: Veriappelsiini

by Juulia 0 Comments
Sesongissa: Veriappelsiini

20150228_133935

Veriappelsiini on erilaisten punastelevien appelsiinilajikkeiden yhteisnimitys. Yleisimpiä veriappelsiinilajikkeita ovat Espanjalainen sanguinello, Italialainen tarocco sekä uudempi moro, joka on todella tumman punainen. Veriappelsiineissakin on niitä aneemisempia yksilöitä, ja lajikkeet jaotellaankin vielä täys- puoli, ja tummaveriappelsiineihin. “Puoliverinen” Tarocco on appelsiinien skaalassa makeammasta päästä, ja se on myös siemenetön, sekä sisältää veriappelsiineista eniten C-vitamiinia. Suomalaisissa kaupoissa on myynnissä useimmiten Tarocco ja Moro -lajikkeet, ja ne tulevat tänne lähinnä Italiasta ja Marokosta.

Yllättävää kyllä, mutta se punainen, ei, se ei ole verta 😉 Punainen väri johtuu hedelmään kehittyvistä antosyaaneista. Verestävä väri syntyy hedelmälihaan vain tarpeeksi alhaisissa lämpötiloissa, ja siksipä veriappelsiini onkin talven sesonkihedelmä. Toinen väriin vaikuttava aine on lykopeeni, joka antaa värin myös esim. tomaatille ja granaattiomenalle.

20150228_131306-1

Näiden ihanien hedelmien kausi alkaa vedellä viimeisiään, mutta vielä ehtii – veriappelsiinikausi loppuu maaliskuun ekoilla viikoilla. Itselläni ahkerassa käytössä olevasta Satokausikalenterista on helppo luntatata, milloin mikäkin hedelmä tai kasvis on sesongissa.

Oma vinkkini on maustaa kuorittu ja viipaloitu hedelmä ripauksella vastarouhittua mustapippuria. Jos hedelmä on kovin kirpeä, lisään omaani vielä ihan vähän juoksevaa hunajaa. Hyviähän nämä sesonkihedelmät ovat ihan sellaisenaankin – tässä kodissa niitä on taidettu kiskoa jopa kolmen hedelmän päivätahdilla!

DSC_0470

 

 

 

321 views

Lihapullatäytteiset myskikurpitsat

by Juulia 1 Comment
Lihapullatäytteiset myskikurpitsat

20150301_201435

Minulla on pieni fiksaatio asioiden yhteen sovittelemisesta. Saan kovasti tyydytystä, kun kaksi näennäisesti erilaista asiaa sopivatkin yllättäen täydellisesti yhteen, oli sitten kyse asioista, ihmisistä tai esineistä. Samaten tykkään järjestellä asioita värin, koon, tai jonkun muun tekijän mukaan. Tumblrissa lempitilejäni ovatkin Things Organized Neatly sekä Things Fitting Perfectly Into Other Things. Älkää käsittäkö väärin, en ole tästä taipumuksestani huolimatta kovinkaan siisti ihminen. Järjestely- ja yhteensovitteluvimma iskee satunnaisesti, mutta ei kestä kauaa. Toki kaaoksenikin on eräänlaisessa järjestyksessä… ainakin omasta mielestäni! Arjessa taipumukseni näkyy ehkä siinä, että tykkään asetella vaikkapa juuri kuorimani appelsiinin kuorineen sievään riviin ja ottaa siitä kuvan, kas näin:

20150228_131306-1

Tänään tein riemuisan havainnon: jos tekee tarpeeksi ison lihapullan, se mahtuu juuri sopivasti myskikurpitsan siemenkoloon. Arvatkaa menikö kokkailusuunnitelmat hetkessä uusiksi? Olin ostanut jauhelihaa ja olin ostanut myskikurpitsan, mutta en ollut suunnitellut käyttäväni niitä yhdessä. Kun tämä älynvälähdys leimahti, niin eipä siinä sitten ollut enää vaihtoehtoja…

20150301_185938

Kyllä, täydellinen yhteensopivuus!

Ateria kahdelle:

1 myskikurpitsa, pitkittäin halkaistuna ja siemenet poistettuna

Lihapulliin:

n. 200-300 g naudan luomujauhelihaa (tai ihan just sitä mistä itse tykkäät)

1 sipuli

1-2 valkosipulin kynttä

maun mukaan sekä Worcestershirekastiketta että chilikastiketta

suolaa, pippuria, timjamia

hieman öljyä

puolisen desiä juustoraastetta

Silppua sipuli ja valkosipuli. Sekoita käsin jauhelihaan, mausta reippaasti suolalla, vastarouhitulla pippurilla, kuivatulla timjamilla sekä maustekastikkeilla. Jos haluat pelata varman päälle, paista pieni koepala seoksesta testataksesi maut. Pyörittele seoksesta kaksi sopivankokoista jättilihapullaa, ja sijoita pullat kolosiin. Mahdollisesti ylijäänyt lihapullataikina paistetaan tietysti suupaloiksi, ja napostellaan sillävälin kun lihapullatäytteiset kurpitsanpuolikkaat muhivat uunissa (200 astetta, noin puoli tuntia). Kun haarukka uppoaa kurpitsaan helposti, ripottele juustoraaste puolikkaille ja ruskista vielä hetki.

20150301_201526

Ps. Tarjoiluehdotus: salaatin kaverina. Minulla ei tänään ollut, joten se sievä kuva rehujen kera jää toiseen kertaan 🙂

Pps. En ole lihapullaekspertti. Jos sinulla on erinomainen lihapullaresepti, niin käytä ihmeessä sitä 😀

83 views

Kirpeä parsakaalisalaatti

by Juulia 0 Comments
Kirpeä parsakaalisalaatti

DSC_0324

Viime sunnuntain brunssilla (jonka tunnelmia Luukkuja-blogin Vienan näkökulmasta löydät täältä) herkuteltiin jos jonkinmoisilla suklaata sisältävillä ruuilla, mutta päätyi sinne pöytään myös yksi suklaatonkin vaihtoehto (hui kamala!). Ystäväni Pia, kaveripiirini kruunaamaton juhlatarjoilukuningatar, oli tehnyt jotain vähän vastaavaa toissaviikkoiselle puoliskonsa synttäribrunssille. En sitten malttanut olla tekemättä tästä(kin) Pian ruuasta omaa versiotani… kiitti taas Pia! En ihan muista mitä kaikkea Pia oli omaansa laittanut, mutta oleellisin makuun vaikuttava ainesosa tässä salaatissa on kuitenkin ehdottomasti kastike: sitruunamehulla ohennettu seesamitahna eli tahini.

Sitruuna ja tahini on varmaan monelle tuttu yhdistelmä: erityisesti Lähi-Idän keittiössähän siihen törmää vääjäämättä ja ennenpitkää. Mitä olisikaan esim. hummus ilman sitruunaa ja tahinia? Tässä nimenomaisessa ruuassa ei kuitenkaan ihan mitä tahansa tahinia kannata käyttää. Paahteisen ja monivivahteisemman maun saa, kun käyttää tummaa ja suolaista kuorimattomista seesaminsiemenistä tehtyä tahnaa, ei sitä vaaleaa ja suolatonta. Lisäksi tätä klassikkoyhdistelmää kannattaa pyöristää kunnon tujauksella hunajaa, ja reilulla määrällä vastarouhittua pippuria.

Bonuksena laitan tähän jo valmiiksi herkulliseen kastikkeeseen hieman sumakkia. Sumakkipensaan kuivattuja jauhettuja punaisia marjoja käytetään paljon Lähi-Idässä, mutta sitä kasvaa myös Pohjois-Amerikassa sekä Välimeren alueella. Suomesta mausteen löytäminen vaatii hieman vaivannäköä, se ei taida olla ihan lähikaupan maustehyllyjen valikoimaa… Itse olen sumakkini hankkinut Hakaniemen hallista –  kertokaa ihmeessä jos löydätte sitä muualtakin! Varoituksen sana: sumakki on aika kirpeää, eli sitä kannattaa laittaa varovasti. Parhaimmillaan se on minusta lisättynä valmiin ruuan päälle antamaan pienen kirpakan potkun. Ai NAM, itseasiassa, suosittelen tekemään tätä kastiketta tripla-annoksen, se on niin hyvää että sitä saattaa vahingossa lusikoida suoraan suuhun.

DSC_0353

Parsakaali-kvinoasalaattia viimesunnuntaisella Asennebrunssilla (kuva: Viena / Luukkuja)

 Parsakaalisalaatti n. 4:lle

1 parsakaali (n. 350g)

n. 1 rkl oliiviöljyä

3 dl kvinoaa tai vaikkapa helmispelttiä

5-6 dl mietoa kasvislientä

100 g pitkiä vihreitä papuja

n. 100 g savumanteleita (säästä osa salaatin päälle)

suolaa, mustapippuria

(2-3 isoa lehtikaalin lehteä joista kova lehtiruoti on poistettu/iso kourallinen tuoretta babypinaattia)

Keitä kvinoa tai helmispeltti pakkauksen ohjeen mukaan kasvisliemessä napakan kypsäksi, lisää pätkityt ja huuhdotut pavut kattilaan kannen alle kypsymään viimeiseksi pariksi minuutiksi (ei niissä oikeasti kestä kauempaa). Älä anna puuroutua. Jäähdytä. Jaa parsakaali tasakokoisiksi paloiksi ja viipaloi varsi kuivaa tyveä lukuunottamatta. Levitä parsakaali uunivuokaan, pirskottele päälle oliiviöljy ja mausta suolalla. Paahda 200 asteisessa uunissa n. 10 minuuttia, tai kunnes parsakaali on napakan kypsää ja sieltä täältä ruskistunutta. Sekoita jäähtynyt kvinoa/speltti sekä pavut, parsakaali, kokonaiset mantelit ja halutessasi hienonnettu lehtikaali ja/tai babypinaatti (ihan raakana vaan!). Mausta pippurilla ja suolalla.

DSC_0469

Kastikkeeseen:

2-3 rkl tummaa tahinia (esim. Urtekram luomu tahini)

1-2 rkl juoksevaa hunajaa

1-2 sitruunan mehu

vastarouhittua mustapippuria

ripaus suolaa (erityisesti jos tahini on suolatonta)

1 tl sumakkia

(vettä)

Sekoita tahiniin öljy, sitruunamehu, hunaja, sumakki ja pippuri. Sekoita varovaisesti mutta kärsivällisesti, kunnes seos silenee. Ohenna tarvittaessa hieman vedellä ja tarkista maku: lisää hieman hunajaa tai sitruunaa, jos pähkinäisyys, makeus ja kirpeys eivät ole sopivassa tasapainossa (pahoittelen, en halua antaa tarkempia mittoja, kun nämä kuitenkin ovat makuasioita. Itse tykkään että kastike on selvästi kirpeää mutta myös kunnolla makeaa ja samalla suolaista… jne, jne.). Sekoita kastike parsakaalisalaattiin ja tarjoile savumantelirouheen kera. Salaatin voi myös laittaa kylmään vetäytymään, jolloin maut voimistuvat, mutta samalla menetät vihreiden vihannesten kauneimman hehkun – estettisistä syistä tarjoilen itse salaatin siis mieluiten heti.

DSC_0350

Ps. Uskalias heittää tämän salaatin päälle ihan pikkuisen paahdettua valkosuklaamurua – ohje löytyy täältä. Kuulostaa ehkä hurjalta, mutta minusta tämän salaatin kirpeät pähkinäiset maut sopivat hyvin paahdetun valkosuklaan kinuskiaromeihin 🙂

202 views

Food & Love

by Juulia 0 Comments
foodandlove-6

Kuva: Jani Saajanaho

“Mitä tapahtuu, kun sinä ja 35 sinkkua laitetaan kauhan varteen loihtimaan illallista?”

Osallistuin viime viikolla ihka ensimmäiseen Food&Love -tapahtumaan. Tämä sinkkujen kokkausilta koostui neljän ruokalajin valmistuksesta ammattikokkien ohjauksessa, sekä yhdessä valmistetun aterian nauttimisesta hauskassa seurassa, ja hmmm olihan sitä viiniäkin tarjolla silleen sopivasti. Olen sinkku, ja rakastan kokkailua, tietysti halusin osallistua! Mukaan hauskaan ja rentoon iltaan pääsi kuitenkin vain 36 onnekasta – ja koska ilmoittautumisia tuli lähes kolmisensataa, voin kerrankin sanoa olleeni onnettaren suosiossa.

Idean taustalla on Olli Freese (dynamo&son), jonka ajatus onnellisuuden ja ruuan yhteydestä pohjaa hänen omiin lapsuus- ja perhemuistoihinsa. Hän uskoo, että perheet, joissa laitetaan ruokaa ja syödään yhdessä, ovat onnellisempia. Tämän ajatuksen allekirjoitan myös omalta kohdaltani – rakkaimmat lapsuusmuistoni liittyvät kokkailuun ja ruokaan, sekä siihen hetkeen, kun istuimme saman pöydän ääreen (vaikka välillä siinä ruokapöydässä käytiinkin melkoisia tahtojen taisteluja ja taidettiin me siskojen kanssa jotain ruokasotaakin joskus käydä). Pitkän parisuhteen jälkeen koen sitäpaitsi vahvasti, että kokkailu muillekin kuin itselle on antoisampaa, vaikka ruuanlaitosta aina nautinkin: minulle toisen ruokkiminen on rakkauden teko.

Suo­ma­lai­set viet­tä­vät ruo­ka­pöy­tien ää­res­sä nel­jän­nek­si vä­hi­ten ai­kaa kai­kis­ta OECD-mais­ta. Jos yhdessä syömisellä ja onnellisuudella on tosiaan kytkös, kuten Food&Love -järjestäjät ajattelevat, olemme toden totta onnetonta kansaa. Varmasti on kuitenkin myös paljon onnellisia perheitä, joissa ruokailuhetkiä ei voida viettää yhdessä, siinä missä onnellisia sinkkuja, jotka murkinoivat aina yksin. Itse pohdin moisen tilastotiedon äärellä lähinnä sitä, että olisipa vain seuraa siihen ruokapöytään, niin istuisin siinä varmasti useammin! Mutta milläs laitat yksinelävät vaikkapa naapurustosta samaan pöytään (vaikka sellaistakin on yritetty mm. Let’s Eat Together -yhteisön kautta)? Teoriassa ehkä helppoa, mutta aika harva uskaltautuu oikeasti vieraan kotiin ruokittavaksi… oli vaakakupissa onnellisuus tai ei. Kateeksi käykin välillä ystävääni, joka asuu “aikuisten kommuunissa”, jossa kokkaillaan yhdessä harva se päivä. Yhteisöllistä tekemistä voi/saa ainakin minun maailmaani tuoda aina lisää!

joukkio

Kuva: Jani Saajanaho

Ja kuinkas se ilta sitten sujui? Teurastamolla sijaitseva A21 Flavor Studio täyttyi sovitulla kellonlyömällä (rakkauden)nälkäisistä, ja alkumaljojen sekä esittäytymisten jälkeen tartuttiin toimeen.  Jengi jakautui neljään tiimiin, joista jokainen huolehti ammattikokkien avustuksella yhden ruokalajin valmisteluista.

Alkupalaksi oli palsternakkaa, omenaa ja lehtikaalia, sitten basilikalla maustettuja haukipyöryköitä ja kermamuhennettua pinaattia, kolmas ruokalaji oli yön yli haudutettua karistanpotkaa, spelttirisottoa ja portviinikastiketta, ja jälkkäriksi valmistettiin vielä mehevä tummasuklaa brownie, vanilja-mascarpone sekä marinoituja viikunoita. Jokaiselle ruokalajille oli vielä Viinimaan valikoimat sopivat viinit… aijai!

Koska en ole lihan kanssa kovin itsevarma, valitsin tietysti pöydän, jossa sojotti sievissä riveissä nelisenkymmentä karitsanpotkaa, toivoen oppivani jotain uutta. Niitä emme sentään kypsentäneet alusta asti, ne olivat nimittäin viettäneet jo edellisen yön uunissa. Sen sijaan valmistimme potkille lisäkkeet ja kastikkeen – ja omasta osuudestani suoriuduin kuulkaas hyvin: kuorin ja pilkoin yhden valtavankokoisen juurisellerin… nimittäin siis, totta puhuen, taisin keskittyä lähinnä viinin juomiseen sekä ihmisten tarkkailuun, kokkailut jäivät kyllä tällä kertaa meikäläisen osalta vähemmälle.

risto

Kuva: Jani Saajanaho

Kaikki annoksiin tarvittava oli pitkälti esivalmisteltua ja annokset selvästi tarkkaan mietittyjä, ja niinpä hienoisesta alkukankeudesta huolimatta tiimien oli helppo ja nopea päästä liikkeelle. Pian ihmiset alkoivatkin kierrellä pöydästä toiseen, ja rento puheensorina valtasi hallin. Ruokia valmisteltiin lopulta noin kaksi tuntia, ja kun alkupalojen annostelun aika tuli, oli kaikki mahdollinen jää jo kauan sitten murrettu, sulanut ja haihtunut taivaan tuuliin.

Pöydissä mukava meno jatkui, ja kukin tiimi kävi vuorollaan annostelemassa ruokalajinsa. Meidän pöydän potka oli tosiaan kolmas ruokalaji, ja otin pokkana tehtäväkseni jakaa lautasille kauan ja hartaasti kokoonkeitellyn kastikkeen. No pieleenhän se tältä “arvon ruokablogaajalta” meni… tuli nimittäin annosteltua sitä lientä vähän turhankin runsaasti niille ensimmäisille lautasille. Äh, vieläkin hävettää! Kokenut ammattilainen (siis en minä) toki pelasti tilanteen tekemällä potkien paistoliemestä pikasoossin lopuille annoksille. Ja hyväähän sekin onneksi oli – puhumattakaan jälkiruuasta ja pöytäseurasta!

potkat

Kuva: Jani Saajanaho

Minulla ei tämän illan aikana flaksi käynyt, mutta tapahtuma oli kokonaisuudessaan todella hauska! Muita tarkkailleena uskoisin (ja ainakin toivoisin), että näin kokivat muutkin osallistuneet. 36 ventovierasta sai erinomaiset ruuat aikaan, yhteistyö pelasi, ja vaikkei rakkautta tainnut suorastaan leiskua millään suunnalla, ei myöskään vaikuttanut siltä, että kenelläkään olisi ollut yksinäistä. Omaksi häpeäkseni lasken, että turvauduin tässä jännässä sosiaalisessa tilanteessa läsnäoleviin entuudestaan tuttuihin ihmisiin hieman liikaa, enkä sitten käynyt läheskään kaikkien kanssa juttelemassa. Kameran taakse en sentään linnoittautunut (ja kiitos jutun kuvista kuuluukin tällä kertaa tapahtuman järjestäjille).

Food&Love oli tapahtumana minusta erittäin onnistunut, ja olen todella iloinen että pääsin osallistumaan! Jatkoa seuraa, tosin ilmaistapahtumana vastaavaa ei välttämättä tulla toiste järjestämään – ihan ymmärrettävää sekin. Näkisin kuitenkin, että samankaltaisia tapahtumia voisi järjestää myös vapaaehtois- ja hyväntekeväisyysvoimin esim. syrjäytyneille, leskeytyneille. kuntoutettaville… Ja jos en ihan väärin muista, taisi tapahtuman järjestäjilläkin jotain tämänkaltaista olla mielessä. Jään mielenkiinnolla odottamaan, miten asiat kehittyvät!

Mak­sut­to­man il­lan­vie­ton jär­jes­te­lyis­tä vas­tasivat tällä kertaa pää­kau­pun­ki­seu­dul­la toi­mi­vat yri­tyk­set ja yh­tei­söt, jot­ka ha­lua­vat ol­la mu­ka­na edis­tä­mäs­sä suo­ma­lais­ta ruo­ka­kult­tuu­ria se­kä li­sää­mäs­sä huo­mio­ta ruoan­lai­ton ja ruo­kai­lun so­siaa­li­seen mer­ki­tyk­seen. Kiitos illasta siis Food&Love, A21 Fla­vour Stu­dio, Ra­dio Hel­sin­ki, Ci­ty­mar­ket Ruo­ho­lah­ti, Vii­ni­maa ja Hel­sin­gin kau­pun­gin Ruo­ka­kult­tuu­ri­stra­te­gia 🙂 <3

74 views