Voikukasta kaprikseksi

Voikukasta kaprikseksi

Kaprikset ovat minusta ihania. Voikukkiin minulla sensijaan on viha-rakkaussuhde: vietin opiskeluaikoinani muutaman kesän niitä työkseni kitkien. Masentavaa puuhaa, paitsi niinä harvinaisen palkitsevina hetkinä, kun koko juuri irtoaa kiltisti ja ehjänä maasta.

Muistan lukeneeni voikukan nupuista tehdyistä “kapriksista” jo lähemmäs kymmenisen vuotta sitten Glorian Ruoka ja Viinistä. Jotenkin tässä on silti vierähtänyt tähän asti, että sain testattua reseptiä itse… mutta WAU, kyllä kannatti! Nämä ovat hyviä! Viha-rakkaussuhde voikukkiin kallistuu kokoajan enemmän rakkauden suuntaan 🙂

Siinä niitä riesoja nyt on!

Nuppuja keräillessä saa olla tarkkana, ja yrittää poimia vain kaikkein pienimmät ja umpinaisimmat nuput. Voikukkiahan on muuten varsin helppo löytää, eli keräily ei sinänsä vaadi suurta vaivannäköä. Toki kannattaa valita keräilypaikka kaukaa vilkkaista teistä tai koiranulkoilutusreiteiltä.

Nupuista kannattaa leikata varsi mahdollisimman huolellisesti pois, jonka jälkeen nuput kiehautetaan ja laitetaan suolaveteen pariksi päiväksi. Tämän jälkeen ne säilötään etikkaliemeen, ja sitten vain odotellaan että ne ehtivät tekeytyä kunnolla maukkaiksi.

Voikukkakaprikset

n. 3 dl voikukan nuppuja

suolaliemeen:

2 rkl merisuolaa

3 dl vettä

etikkaliemeen:

1,5 dl valkoviinietikkaa

0,5 dl vettä

2 rkl sokeria

Huuhtele nuput hyvin ja ryöppää sitten nopeasti kiehuvassa vedessä. Jotkut nupuista saattavat tässä vaiheessa hieman aueta, mutta se ei varsinaisesti haittaa mitään. Desinfioi lasipurkki kiehuvassa vedessä tai kuumassa uunissa, ja lado ryöpätyt nuput purkkiin.

Kiehauta suolaliemen aineksia kunnes suola on liuennut veteen täysin. Kaada kuuma suolaliemi nuppujen päälle (varmista että nuput ovat kokonaan liemen peitossa) ja sulje kansi. Jätä purkki tekeytymään huoneen lämpöön kolmeksi päiväksi.

Nuppuset suolaliemessä.

Kolmen päivän jälkeen voit kaataa suolaliemen purkista, ja laittaa tilalle etikkaliemen. Keitä liemen ainekset (voit halutessasi maustaa lientä esim. laakerinlehdellä, chilillä, pippureilla, valkosipulilla tms.) ja kaada se kuumana nuppujen päälle. Sulje kansi, jäähdytä ja laita sitten jääkaappiin.

Voikukkakaprikset ovat valmiita jo kolmen päivän kuluttua – jos teet isomman satsin, säilyvät huolella desinfioidut avaamattomat purkit kuitenkin viileässä jopa vuoden. Avattu purkki kannattaa tosin syödä kuukauden sisällä tyhjäksi (ja se ei ainakaan minulle tuota minkäänlaisia vaikeuksia).

Voikukkakaprikset sopivat vaikka mihin: juhannuksena laitoin niitä perunasalaattiin.

ps. voit kokeilla valkoviinietikan sijaan myös väkiviinaetikkaa – lisää silloin liemeen hieman enemmän vettä. Reseptejä nuppukapriksille löytyy esim. täältä ja raakaruokaversio täältä 🙂

848 views

Löytö: Uba ja Humal

by Juulia 2 Comments
Löytö: Uba ja Humal
SAMSUNG CSC
SAMSUNG CSC

Tältä näyttää Eldorado!

Käytiin kavereiden kanssa Tallinnassa. Sellaisella päiväreissulla, tiedättehän: kolme tuntia maissa, eikä taidettu päästä juuri kilometriä kauemmas satamasta. Melkoinen klišee, jolle itsekin naureskelimme tsekkaillessamme, missä on lähin superalko.

Itselläni oli kuitenkin mielessä jotain superalkoa superimpaa: Uba ja Humal sekä heidän houkuttelevan laaja valikoimansa suuren maailman pienpanimo-oluita.

SAMSUNG CSC

Sfäärin pumpulinpehmoiset vuohenjuustognocchit sekä 63º luomumuna… UUH!

Nautimme melkoisen upean myöhäisen lounaan ravintola Sfäärissä, jonka jälkeen minulla oli tunti aikaa shoppailla kaljaa. Kaverit suuntasivat takaisin satamaan omille asioilleen ja minä lähdin etsimään Eldoradoani. Olin kuullut olutharrastajaystäviltäni kauniita tarinoita Uba ja Humalista, enkä malttanut odottaa pääseväni lopulta itsekin paikalle.

Uba ja Humal on todella lähellä satamaa, reilun viiden minuutin kävelymatkan päässä A-terminaalista. Se on kuitenkin hieman piilossa sivukujalla, joka oli vieläpä tällä viikolla melkoisen rakennustyömaan keskellä, enkä ihan heti meinannut löytää perille. Pieni vaivannäkö (eli kartanluku) kuitenkin palkittiin runsaasti, kun lopulta astuin ovesta sisään … leukahan siinä loksahti, ja myönnetään: taisin alkaa samantien kuolaamaan vuolaasti.

SAMSUNG CSC

Taivaan portti

SAMSUNG CSC

Hyllykaupalla herkkuja, joita ei suomesta saa, reimastuttavista hinnoista puhumattakaan. Huuliltani kirposi hiljainen “MIKSI? ” mutta alkoholipolitiikka sikseen: MIKSI olen täällä vasta ensimmäistä kertaa? No, sille sentään on hyvä syy: putiikki avasi Tallinnan liikkeensä vasta puolisen vuotta sitten, menestyksekkään Haapsalun Pop Upin jalanjäljissä.

Hyllyistä löytyi humalluttava valikoima toinen toistaan kutsuvampia herkkuja, mutta minä olin paikalla täsmäostosasialla. Olin antanut itselleni luvan katsella vain sour aleja, saisoneita sekä goseja. Ja ihan vähän IPAa (mutta ne ovat lahjaksi). Kuin ihmeen kaupalla pysyinkin asettamissani rajoissa, ja kutakuinkin myös reppuni asettamissa rajoissa. Pientä lapasesta lähtöä ilmassa kuitenkin oli, koska en laivalle päästyäni enää ollut ihan varma mitä kaikkea olin tullut ostaneeksi. Loppusumman sentään tiesin, eivätkä lompakko tai passikaan olleet hukassa 😉

SAMSUNG CSC

Seistemän kuolemansynnin oluset… minuun taisi iskeä vähintään himo ja ahneus Uba ja Humalissa.

Seistemän kuolemansynnin oluset… minuun taisi iskeä vähintään himo ja ahneus Uba ja Humalissa.

Uba ja Humal

Võrgu 3,

10415 Tallinn, Viro

SAMSUNG CSC

Aijai!

2 125 views

Kesäviini: Les Fumées Blanches

by Juulia
Kesäviini: Les Fumées Blanches

Yhteistyössä Les Fumées Blanches

Pidimme viikko sitten ystäväporukalla piknikin takapihallani. Kylmä ja tuulinen sää ei lämmintä tunnelmaa häirinnyt, ja roikuimmenkin lopulta kotonani lähemmäs viisi tuntia. Minulla oli tarjolla nokkospiirakkaa ja savumanteli-perunasalaattia, ja niiden kyytipoikana Lurtonin Les Fumées Blanchesia (sekä sauvignon blancia, että roséeta). Viinit sain testattavakseni Nordalcolta.

Valkoviineistä suosikkejani ovat olleet jo vuosia Uuden Seelannin ja erityisesti Marlboroughin alueen sauvignon blancit, sellaiset oikein herukkaiset ja karviaismarjaiset. Ollakseen ranskalainen Les Fumées Blanches on kuitenkin tyylillisesti melko lähellä tykkäämääni makumaailmaa. Raikkaan hapokas ja kevyen herukkainen, ihanaa sellaisenaan nautiskeluun tai ruuan kaverina.

Hinta-laatusuhteeltaan tämä on myös SE valkoviini, jonka valitsen aina, jos tarvitsen laatikkoviinin. Enkä taida olla ainoa: kyseinen valkoviini on Alkon top 3.ssa (myydyimmät valkkarit, pullo) sekä top 1. (myydyin laatikkoviini).

Saman viinitalon rosé oli varsin mielenkiintoinen uusi tuttavuus. Roséet ovat alkaneet kiinnostaa minua toden teolla viime kuukausina ja olen mielenkiinnolla tutustumassa niihin kokoajan enemmän. Liekö syynä tutustumiseni oransseihin viineihin, mutta jotenkin “tavalliset” puna- ja valkoviinit eivät nyt niin innosta.

(Lähden viikonloppuna minilomalle Köpikseen ja siellä halajan maistella erityisesti roséita, oransseja viinejä ja luonnollisia viinejä. Höyhensarjan viinihipsteriys, here I come!)

Roséeviinit tehdään samoista tummista rypälelajikkeista kuin punaviinitkin, ja viinin väri on punaviinien tapaan peräisin rypäleen kuorista. Kuoret eivät mehussa kuitenkaan lillu kuin muutaman päivän, luovuttaen viinille väriä aina vaaleista pinkeistä tummempiin ja intensiivisiin sävyihin.

Roséessa yhdistyy kivasti valkoviinin kepeys ja punaviinin tukevuus – näin ollen rosé löytää helposti paikkansa ruokapöydästä monenlaisen aterian kaverina. Erityisesti tuliset ja eksoottiset ruuat sopivat roseeviinin seuraan loistavasti. Piknikillämme tarjottujen majoneesisen samettisen perunasalaatin ja pirteän suolaisen nokkospiirakan kaverina sekä sauvignon blanc että rosé pärjäsivät varsin hienosti.

Alkon valikoiman roséet ovat toistaiseksi jättäneet minut melko välinpitämättömäksi, mutta nyt kyllä ihastuin! Les Fumées Blanches Rosé bag in box (merlot 50% cabernet sauvignon 50%) on tasapainoinen, raikas, punaherukkainen ja vadelmainen – kepeä ja hurmaava kesäviini, johon tykästyimme kaikki. Viini löytyy Alkon tilausvalikoimasta, mutta sitä löytyy myös yli 30 Alkon hyllystä ympäri vuoden, varsinkin näin kesällä.

Juhannus näyttäisi minulla tällähaavaa sujuvan kaupungissa, suurin osa piknikseurueestani sen sijaan suuntaa mökille. Samoilla eväillä mennään kuitenkin niin kaupungissa kuin landella: Les Fumées Blanches roséeta on kylmässä valmiina odottelemassa auringon pilkahdusta 🙂

DSC03072

Ps. Analyyttisempää pohdintaa Les Fumées Blanches Sauvignon Blancista löydät vaikkapa Viinihullun päiväkirjasta.

263 views

Vesimeloni “pizza”

by Juulia 2 Comments
Vesimeloni “pizza”

Maanantai. Se iänikuinen lohturuokapäivä… ainaisesti masentava. Paitsi tänään! Tänään on kesälomani ensimmäinen maanantai, eikä mieleni tee lainkaan perinteisiä tsemppiruokia kuten purilaisia, perunamuussia tai pizzaa. Olo on maanantaiskaalalla poikkeuksellisen pirteä eikä pieni vesisadekaan fiilistä latista: antaa sataa vaan!

Jotain herkkua on kuitenkin saatava. Ja eräänlainen pizzahan tässä tuli sitten lopulta tänäkin maantantaina kyhättyä… Vesimeloni “pizzan” tai “kakun” pohjana taitaa olla jo aika passé juttu, mutta kyllä minusta vesimelonikakku on edelleen aika loistava vaihtoehto perinteiselle sokerikaakulle.

Vesimelonipizza näyttäisi Instagramin ihmeellisessä maailmassa olevan useimmiten lähinnä uudelleen aseteltu hedelmäsalaatti. No, omassani on tänään ainakin hippusen verran yritystä suolaisen suuntaan, lätkin nimittäin melonilleni reilusti vuohenmaitofetaa, chiliä, kirveliä, oliiviöljyä sekä mustapippuria.  Vielä muutama mustikka bonukseksi. Toimii, vaikkei aitoa pizzaa peittoakaan!

Vesimeloni viilentää ihanasti chilin poltetta, erityisesti, jos melonin viilentää huolella ennen tarjoilua. Kirveliä minulla sattui olemaan kotonani tänään, joten käytin sitä. Veikkaan tosin että kipaisen metsään hakemaan ketunleipiä seuraavalle lautaselliselle. Aaaah….  kyllä lomalla se maanantaikin vaan on ihana päivä!

510 views