Löytö: Stadin Panimobaari

by Juulia 0 Comments
Löytö: Stadin Panimobaari

Stapaovet

No nyt on sekin sitten koettu: jonotin baariin keskellä iltapäivää. Ai miksi? No kun, Stadin Panimobaari avautui vihdoinkin! On sitä vähän odoteltukin, sillä baaria on suunniteltu panimon yhteyteen siitä asti, kun toimitilat muuttivat Kyläsaaresta Suvilahteen muutama vuosi takaperin. Avautuminen viivästyi lopulta noin puolitoista vuotta, erinäisistä syistä. Mutta hällä väliä, kun ovet ovat kerran nyt auki ja baari on kuin onkin kaiken odottamisen arvoinen!

stapaUlko

Baari sijaitsee siis Suvilahdessa, siinä panimon yhteydessä, vastapäätä Ravintola Lämpöä. Asiakaspaikkoja baarilla on 42 + terassilla 16. Omien tuotteiden lisäksi tarjolla on runsain mitoin pullo-oluita; vaihtuvassa valikoimassa erilaisia ulkomaisia herkkuja. Pientä purtavaakin on lupailtu, vaikkei baarissa keittiötä olekaan.

Pöllähdin perjantaina paikalle suoraan töistä ihan yksikseni. Pienen jonotuksen jälkeen sain lasiini panimon omaa, herkullisen raikasta koivunmahlalla maustettua Birchsap Lageria, ja löytyihän täyteen ammutusta baarista minulle lopulta pöytäpaikkakin.  Puheensorinaa ja tyytyväisiä ihmisiä, joku luki pöydässä kaikessa rauhassa kirjaa. Tunnelma oli niin miellyttävä, että jäin nuhaisesta olosta huolimatta vielä toiselle: Motuweka India Pale Ale lasiin ja takapuoli ylös penkistä, tilan toisella puolella hohtavia kaappeja tutkimaan.

Kaappien seurassa vierähtikin tovi: auta armias, eihän niitä kaikkia mitenkään ehdi testata läpi ennenkuin sisältö jo menee vaihtoon? Kaapeissa on tällä hetkellä pitkä liuta (joo, yli 100) Belgioluita, niin monta houkuttelevaa lambicia ja gueuzea ja witiä, että miten edes valita mistä aloittaa? Perjantain visiitillä en kuitenkaan vielä käynyt pullojen kimppuun ja alitajunnassahan ne kummittelevat siksi tälläkin hetkellä (harmi kun paikka ei ole tänään auki).

StapaIne2

motuweka

Motuweka IPA = NAM!

Ensivaikutelmani baarista oli kaikinpuolin erinomainen: kierrätyshuonekaluilla sisustettu tila on viihtyisä ja rento, ja kohdalleni osunut henkilökunta ystävällistä ja asiantuntevaa. Ja kröhöm, baarissahan oli lisäkseni ehkä 5 naista, eli asiakaskuntakin oli ns. kiinnostavaa 😀

Näen jo itseni paikan kantiksena, istuskelemassa nurkkapöydässä laatuolut nenän alla, omasta ajastani nautiskellen. Ehkä minäkin otan ens kerralla kirjan mukaan! Minulle baari on erinomaisessa lokaatiossa, ikäänkuin kotimatkan varrella, ja luonteva pysähdyspaikka vaikkapa töiden jälkeen tai sitten alkuillan ekana etappina.

stapakaappi

mariageperfect

Kriek + Geuze = Avioliitto minun makuuni

Mitenköhän on Panimobaarin vetovoiman laita kaupungin toisella puolella asusteleville, sijainti saattaa rajata asiakaskunnan enimmäkseen lähialueen ihmisiin. Suvilahti kun kuitenkin on hieman syrjässä perus baarikierrosreitiltä. Jaksaako jengi, olutharrastajia lukuunottamatta, vaeltaa vartavasten tänne, kun keskustassa/Kalliossakin on valtavasti hyviä olutravintoloita? Aika näyttää, mutta perjantain perusteella ainakin kyllä.

Istuin baarissa reilun tunnin, eikä jono tiskiltä juuri vähentynyt. Ovesta lappasi tasainen virta tulijoita ja menijöitä, ja keskustelu avajaismeiningistä kävi sosiaalisessa mediassani kuumana. Toivon, että kyse ei ollut vain uutuusarvosta, minusta kun Helsinkiin mahtuu edelleen enemmän laadukkaita ja viihtyisiä olutbaareja 🙂

stapakaappi

Makesense

Make sense, not war + Keep calm and drink craft beer. Ei mulla muuta!

Stadin Panimobaari

Kaasutehtaankatu 1, rakennus 6, 00540 Helsinki

avoinna ti-la 16:30 – 00:00

169 views

Parsakaalipastaa "alla puttanesca"

Parsakaalipastaa "alla puttanesca"

Se ois maanantai taas, ja lohturuuan paikka! Jotenkin aina maanantaisin päädyn kokkailemaan italialaista – pizza ja lasagne ovat minulla lohturuokien ykkössijoilla, hyvänä kakkosena suomalaiset kotiruuat makaronilaatikko ja perunamuusi tykötarpeineen. Tänään päädyin kuitenkin heräteostamaan kaupasta Gluton gluteenitonta rigatonia, ja päätin kokata pikaisen pastan päivälliseksi.

Kotonani sattui lojumaan avaamaton purkillinen sardelleja, ja pöydällä möllötti valkosipuli kaverinaan chili. Asia selvä, tänään on puttanescapäivä. Spagetti alla puttanesca (vapaasti käännettynä “huoran spagetti”) on italialainen klassikko, ja nimensä mukaisesti häpeilemätön ja ronski: tulinen ja suolainen ja juuri sitä mitä tänään kaipaan.

Ohjeesta on hieman erilaisia versioita, mutta  kapriksia, valkosipulia, oliiviöljyä ja tomaattia löytyy kuitenkin aina useimmista puttanescoista. Sardellia, oliiveja ja/tai chiliä vaihdellen. Omasta mielestäni puttanescaan pitää laittaa vähintään sardellia, chiliä, tomaattia, valkosipulia ja rutosti kaprista.

Tänään pastaani päätyi puttanesca-ainesten lisäksi jääkaapissa majaillut parsakaali. Oliiveja ei kaapista löytynyt, eikä yrttejäkään, kevätsipulia sentään. Parmesaaniakin onneksi löytyi, ja hyvä niin, sillä mitähän olisi lohturuoka ilman juustoa?

 

Parsakaali-puttanesca 2:lle

puolikas parsakaali

3-4 valkosipulin kynttä

2 tomaattia

4 öljyyn säilöttyä sardellifilettä

1 chilipaprika

5-6 isoa varrelista kaprista (tai 2-3 rkl pikkukapriksia)

1 kevätsipuli

2 rkl oliiviöljyä

mustapippuria, suolaa

parmesaania

250 g valitsemaasi tuorepastaa/ n. 200 g kuivapastaa

Paloittele parsakaali varsineen suupaloiksi. Paista parsakaalia öljyssä viitisen minuuttia, ja lisää sardellifileet, silputut valkosipulit, kevätsipuli, kaprikset sekä chili. Paista muutama minuutti. Kuutioi tomaatit suurehkoiksi paloiksi ja lisää ne paistinpannulle. Kypsennä vielä hetki, kunnes parsakaali on napakan kypsää.

Itse jätän tomaatin mielelläni ehjemmäksi, ja lisään sen siksi vasta loppuvaiheessa – jos pidät soseutuneemmasta tomaatista niin laita se pannuun jo sardellien ynnä muiden herkkujen ohessa. Mausta runsaalla mustapippurilla (ja oreganolla/persiljalla). Suolaa kannattaa lisätä varoen, voi olla ettet tarvitse sitä ollenkaan.

Keitä pasta ohjeen mukaan suolatussa vedessä ja valuta. Säästä noin desi keitinvettä ja sekoita se kastikkeeseen pastan kanssa. Tarjoile tuoreen persiljan tai parmesaanin kanssa.

Perinteisesti tämä kastike tarjoillaan spagetin kera, mutta minusta voit käyttää ihan mitä haluat. Esim. penne ja rigatoni keräävät kivasti sattumia koloihinsa 🙂

Ps. Tässä on kätevästi myös huominen lounaani – tämä ruoka maistuu nimittäin erinomaiselle myös kylmänä “pastasalaattina”, kun maut ovat vetäytyneet yön yli.

243 views

Kokonaisena paahdettu kukkakaali

by Juulia 3 Comments
Kokonaisena paahdettu kukkakaali
SAMSUNG CSC

Kukkakaali on IHANAA. On se. Katsokaa vaikka miten kaunis! Mitä tulee makuun, moni ei taida kuitenkaan olla kanssani samaa mieltä. Se on sääli –  oli syynä syynä sitten lapsuudessa pakottamalla särvitty ylikypsä ja mauton pakastekukkakaali tai joku muu painajainen. Meidän kotona syötiin mikrossa juuri ja juuri kypsäksi höyrytettyä kukkakaalia Herbamarella – yksi ehdottomasti rakkaimpia ruokamuistojani.

Kukkakaali on valtavan monipuolinen rehu, jolla tekee taikoja eritysesti gluteenittomien ruokien saralla. Kukkakaalista voi taikoa viljatonta valkokastiketta, pizzapohjan, kuskusin… Lihaa vältteleville kukkakaali muuntuu esim. rapeiksi “kanansiiviksi”. Kaikki eteeni sattuneet kukkakaalin muodonmuutokset ovat maistuneet minulle, myös klassiset sosekeitot ja gratiinit. Pikkelöity, friteerattu, raaka, soseutettu… kaali ku kaali: minä <3 kukkakaali.

Vippaskonstit ja metamorfoosit kuitenkin tälläkertaa sikseen: kokonaisena paahdettu kukkakaali on minusta PARASTA. Silloin sen maku ja ulkonäkö pääsevät todella oikeuksiinsa.

Pinnalta syvän karamellisoitua ja rapeaa, syvemmältä ihanan pehmeäksi höyrystynyttä. Mahtavaa sellaisenaan, mutta myös näyttävä lisuke. Lisämakua saa kuoruttamalla kukkakaalin paiston puolivälissä jollain herkulla, juustolla, pähkinöillä, sinapilla…

Eilisen herkkuateriaani kuului kokonaisena paahdettu kukkakaali kahdella tapaa: viipaleena ja voin sekä parmesaanin kanssa soseutettuna. Kylkeen iskin mehukkaan karitsan paahtopaistin, pisteenä iin päälle muutama rapea mantelisiivu. Joo, ei ollut poikkeuksellisesti juuri mitään vihreää tässä annoksessa, mutta eipä tehnyt mielikään – tarvis oli saada lohturuokaa ja sitä tämä todellakin oli!

Kokonaisena paahdettu kukkakaali

kukkakaali

oliiviöljyä

juoksevaa hunajaa

suolaa, mustapippuria

Irroita kukkakaalista lehdet, siisti tyvi tasaiseksi. Pese ja kuivaa. Lämmitä uuni 175 asteeseen. Laita kukkakaali uuninkestävään vuokaan (valurauta on minusta paras!). Valele se oliiviöljyllä, juoksevalla hunajalla (n. 1 rkl per kukkakaali) ja ripota pintaan suolaa sekä vastarouhittua mustapippuria. Paista keskitasolla n. 45-60 minuuttia, tai kunnes pinta on kullanrapea ja sisus höyrystynyt pehmeäksi. Itse tykkään jättää kukkakaalin ytimeen hieman puruvaraa.

Jos haluat kuorruttaa kukkakaalin jollain lisämakua tuovalla seoksella, lisää se vasta puolivälissä paistoa – oma suosikkini on manteli-dijon-parmesantahna, joka saattaa kärähtää, jos se on uunissa liian pitkään. Erilaisia maustamis- ja kypsentämistapoja on kuitenkin netti pullollaan, eiku tutkimaan ja löytämään oma suosikki!


Suurta namia on myös paahdetusta kukkakaalista surautettu sose. Söin eilen puolet kukkakaalista sellaisenaan, ja soseutin loput voin ja parmesaanin kanssa (n. 30 g sekä voita että juustoa). Koska teki mieli laittaa soseeseen pieniä rapsakoita sattumia, rouhin sekaan hieman mantelia. Ykkösvalintani olisi ollut hasselpähkinä, mutta sitä ei nyt kaapista löytynyt – manteli toimi kuitenkin oikein hyvin!

Kukkakaalin kaverina nautiskelemani karitsan paahtopaisti on helppo valmistaa, varsinkin jos sinulla on paistomittari: pinnat ruskeiksi, ja loppukypsennys joko uunissa kukkakaalin vieressä, tai pannulla. Kokonaisuudessaan yksi paahtopaisti valmistuu noin vartissa. Mittarin olisi hyvä näyttää n. 53° kun otat lihan lepäämään, silloin paistoaste on medium ja liha on levättyään sisältä kauniin punainen ja mehukas. Lepo foliossa, ja vähintään puolet lihan kypsennysajasta. Hätähousu kun olen, kiirehdin eilen lepoajan kanssa, ja sen näkee lautaselle valuvista mehujuovista…

12 609 views

Paritushommissa Taivaanrannassa

Paritushommissa Taivaanrannassa

SAMSUNG CSC

Minulla oli keskiviikkona nenäni alla poikkeuksellisen erinomainen lounaskattaus: neljä Teerenpelin herkkuolutta + kuusi makoisaa maistiaista ruuista, joihin oluita yhdistellä. Rankka homma! En tiedä teistä muista, mutta aina kun kutsu sisältää sanat olut ja ruoka, niin minähän suoriudun paikalle viivana (vaikka pieni haastehan tämä tehtävä olikin).

Hauskaa oli myös löytää uusi ravintola Helsingistä: Teerenpelin Keskuskadun baari terasseineen oli kyllä entuudestaan tuttu, mutta en tiennyt WTC:n piilottelevan sisällään vielä konserniin kuuluvaa ravintolaakin. Aiemminhan Teerenpelin oma ravintola, Taivaanranta, on löytynyt vain Lahdesta, nyt siis myös Helsingistä.

Taivaanranta Grill & Craft Beer on syntynyt kahden arvostetun käsityöammattilaisen – keittiömestarin ja panimomestarin kohtaamisesta. Näin ollen ei ihme, että ravintolan menu pelaakin erityisen hienosti Teerenpelin omien tuotteiden hyödyntämisen ja yhdistämisen lähtökohdista. Listalta löytyy mm. savuolut-glaseerattua mureaa possunposkea ja omalla viskillä graavattua lohta, sekä muita törkeän hyvän kuuloisia herkkuja.

Erillisen baarilistan tulen pitämään mielessä jahka terassikelit lähtevät kunnolla käyntiin. Miljöö ei ole ehkä ihanteellisin tämäntyyppiselle rouhealle olutravintolalle, mutta kun nenän alla on hyvää ruokaa ja olutta, niin äkkiä se kalsea WTC siitä ympäriltä unohtuu!

SAMSUNG CSC

Juoman ja ruuan yhdisteleminen on aina hauskaa ja varsin antoisaa puuhaa, ja keskiviikkona se oli erityisen jännää: blogaajista ja lehdistöstä koostuvan raatimme mielipiteiden avulla Taivaanranta valikoi olut + ruoka -yhdistelmät, joista rakennetaan uusi listalta tilattava tasting-annos.

Laseista löytyi:

  • Onnen Pekka pils
    • kevyt, vaalea ja raikas pohjahiivaolut
  • Vauhtiveikko vehnäolut
    • hedelmäinen ja aavistuksen banaaniarominen, suodattamaton vaalea ja raikas pintahiivalla käytetty vehnäolut
  • Laiskajaakko tumma luomu lager
    • raikas, tumma ja täyteläinen lager
  • Notkea NIPA
    • pirteästi humaloitu, sitrusarominen India Pale Ale, ensimmäinen 20-vuotis juhlaoluista

Niitä piti sitten koittaa yhdistellä seuraaviin ruokalajeihin:

  • Poropastramia ja mallaskreemiä
  • IPA-maustettu silakka-escabeche
  • Vehnäoluella marinoitua ankanrintaa ja savustettua salaattia
  • Karamellisoitua, tummassa oluessa haudutettua possunposkea ja rucolaa
  • Fenkoli-graavattua lohta, varhaisperuna-kasvissalaattia, humaladressing
  • Karamellisoitua sipulipiirakkaa ja pikkelöityä punasipulia
SAMSUNG CSC

Omaan makuuni maistuvimmat annokset lautasella olivat supermurea possunposki, fenkoligraavattu lohi sekä sipulipiirakka.

Kuten jo edellä mainitsin: tehtävä ei ollut helppo. Annoksista vain yhdelle löysin idioottivarman makuparin (fenkoligraavattu lohi + Onnen Pekka), muiden kohdalla jäin useimmiten kahden vaiheille. Sipulipiirakalle ei omasta mielestäni missään nimessä sopinut NIPA, vaan kevyemmät ja raikkaammat oluet; useimpien muiden mielestä taas NIPA oli ainoa, joka pärjäsi piirakan makeudelle.

Ryhmässä tällainen makupalapelin rakentelu onkin kivointa – omien mieltymysten vertailu toisten kanssa on opettavaista ja avartavaa. En sen vuoksi tässä alakaan sen tarkemmin omia yhdistelmiäni luettelemaan, vaan kehotan kipittämään paikanpäälle löytämään omat makuparit – tastingannoksiakin lupailtiin listalle jo ensi viikolla. Uteliaana jo odottelenkin, mitä kombinaatioita tarjolle lopulta päätyy!

SAMSUNG CSC

Poropastramiin ja mallaskreemiin sopi minusta parhaiten Laiska Jaakko.

SAMSUNG CSC

Ravintola Taivaanranta Grill & Craft Beer

Keskuskatu 7, 00100 Helsinki
Avoinna:

ma-ti 11-22,

ke-to 11-23,

pe 11-24,

la 12-24,

su suljettu

31 views