Siemenkuorrutetut silakat & Satokauden ruokaa kirja-arvonta
Minulla on aina ollut varsin lämmin suhde silakoihin, olivat ne sitten marinoituja, paistettuja, hiillostettuja, savustettuja, laatikossa, sushissa tai rullattuina “ravuiksi”. Rapusilakoita olen tosin tainnut viimeeksi syödä siellä, missä niitä tehtiinkin: yläasteen köksäntunnilla.
Se silakkaruoka, jota minun tulee kuitenkin ylivoimaisesti eniten tehtyä, paistetaan pannussa. Runsaan voin kera. Jep jep, puhun tietysti paistetuista silakoista, niitä ei voita mikään!
Ystävälläni Eeviksellä on tapana kalastaa itse silakkansa litkalla Lauttasaaren sillalta. Kalaa nousee kuulemma eniten touko-kesäkuussa, jolloin suurin osa silakasta nousee pintavesiin kutemaan, ja sitten taas syys-lokakuussa, jolloin kutee pieni vähemmistö kalakannasta. Tänä vuonna syyskuu on tosin ollut niin lämmin, ettei vielä onkeen ole oikein napannut, raportoi Eevis minulle sillalta.
Ihan niin pitkälle en silakanhimoissani ole mennyt, että lähtisin Eeviksen seuraksi niitä narraamaan. En, vaikka itse ongittu ja vastasavustettu silakka kovasti minua houkuttaakin! Tällainen vähän laiskempi kalastaja käy kuitenkin ongella vain lähikaupan kalatiskillä, tai suuntaa haavinsa kanssa Stadin silakkamarkkinoille!
Ammattikalastajien troolaamia silakoita on saatavilla ympäri vuoden (trooli kun yltää Eeviksen litkaa huomattavasti syvemmälle), mutta kuten kaikella elävällä, on silakallakin kautensa, jolloin se on parhaimmillaan. Itse olen huonoimmillani aamuisin ja ehdottomasti parhaimmillani loma-aikoina – silakan taas sanotaan olevan ruokakalana parhaimmillaan syksyllä. Ai miksi? Koska silloin sen rasvapitoisuus on jopa 8 %, kun kesällä kevätkudun jälkeen vain muutaman prosentin. Ovatpahan ne myös edullisimmillaan nyt syksyllä.
Sain kotiini muutama viikko sitten luettavaksi Satokausikalenterin perustajan Samuli Karjulan ja Suomi syö ja juo -museohankkeen tutkija Susanna Haaviston uunituoreen kirjan, Satokauden ruokaa. Kirjassa valotetaan kiinnostavasti maamme ruokahistoriaa luonnon kierron mukaisine sesonkiajatteluineen: kuinka olemme pikkuhiljaa päätyneet nykyisen ruokakulttuurimme ja missä kaikkialla sen juuret oikein luikertelevat.
Kirjan reseptit ovat päivitettyjä versioita vanhojen keittokirjojen ohjeista, joiden aikaväli ulottuu aina 1800-luvulta kultaiselle 80-luvulle – seassa tuttuja ja vähän tuntemattomampiakin ohjeita jaoteltuina vuodenaikojen mukaan. Rakastan selailla keittokirjoja, mutta tätä kirjaa pysähdyn myös lukemaan: juuri nyt kovin trendikkääksi nousseiden hortoilun ja härkäpapujen historia maassamme nimittäin kiinnostaa kovastikin, ja yhtäkkiä mielessäni herää eloon myös isovanhempieni tarinat eksoottisista appelsiineista, joiden syöminen ennenvanhaan oli harvinaista herkkua.
Silakkamarkkinoistakin kirjassa kerrotaan. Helsingissä niiden historia ulottuu vuoteen 1743 ja niitä vietetään perinteisesti lokakuun ensimmäisestä sunnuntaista viikon eteenpän (tänä vuonna siis sunnuntaista 2.10 sunnuntaihin 8.10.). Viime vuonna taisin roudata markkinoilta kotiin ainakin tyrni- ja katajanmarjasilakoita, joten saas nähdä mitä jännää sieltä Kauppatorilta tarttuu tänä vuonna mukaan!
Syyssilakat ja silakkamarkkinat mielessä pyöriessä ei ehkä ole kovin suuri ihme, että kirjasta nousi ensimmäisenä silmiini silakkaresepti vuodelta 1937. Ohjeessa silakat pyöritellään munassa sekä korppujauhoissa ja tarjoillaan sitten nykyaikaisesti sitruunalla maustetun lehtikaalisalaatin kera.
Koska itse kaipaan paistettujen silakoiden kaveriksi melkeinpä aina pottumuussia, lykkäsin lehtikaalisalaatit kuitenkin muussin sekaan ja maustoin koko komeuden syksyn sesonkisitruksella satsumalla. Silakatkin saivat käsittelyssäni klassikkojauhotuksen sijaan pyörittelyn jauhetuissa pähkinöissä ja siemenissä, jotka tuovat ruokaan minusta ihanaa rakennetta ja makua, sekä muutaman ravinne- ja proteiinibonuksen.
No nyt on sesonkiraaka-ainetta kerrakseen: syyssilakkaa, lehtikaalia JA satsumaa ♥
Siemenkuorrutetut silakat ja sitrus-lehtikaalimuussi 2:lle
n. 400 g silakkafileitä
50 g erilaisia siemeniä ja/tai pähkinöitä (auringonkukkaa, pellavaa, seesamia, kurpitsaa, mantelia, saksanpähkinää, pekaania…)
½ dl kaurajauhoa / mantelijauhoa
1-2 tl korianterin siemeniä
½ tl suolaa
paistamiseen voita / pähkinäistä öljyä
Lehtikaali-sitrusmuussi
n. 400 g jauhoisia perunoita
n. 150 g lehtikaalia
2-3 valkosipulin kynttä
1 tl suolaa
1 satsuma (mutta muutkin pikkusitrukset käyvät sesongista riippuen)
2-3 rkl aromikasta oliiviöljyä
Surauta siemenet, suola ja korianterin siemenet leikkurissa tai sauvasekoittimella jauheeksi, jossa on vielä muutamia rouhemaisia sattumia. Sekoita siemenjauheeseen sitten kaura- tai mantelijauhot. Laita silakkafileet jauhoseoksen kanssa esim. kaupan hedelmäpussiin ja pyörittele tai solmi pussi huolella kiinni. Sitten vain heiluttelemaan suljettua pussia, kunnes jauhot tarttuvat kauttaaltaan fileisiin.
Kuori perunat ja lohko ne pienemmäksi. Kuori ja pilko valkosipulin kynnet muutamaan osaan. Keitä perunalohkoja ja valkosipuleita ne juuri ja juuri peittävässä vedessä, kunnes perunat ovat melkein kypsiä. Lisää sitten kattilaan hienoksi silputtu lehtikaali, josta on lehtiruoti poistettu. Keitä vielä muutama minuutti ja kaada sitten keitinvesi pois. Nuiji perunat karkeaksi soseeksi ja mausta yhden pikkusitruksen mehulla, reilulla lorauksella oliiviöljyä sekä makusi mukaan suolalla.
Perunoiden kypsyessä voit alkaa paistelemaan silakoita! Itse paistan silakkafileet mieluiten isoäidiltä perityssä valurautapannussa reilussa määrässä voita, mutta paistamiseen toimii toki hyvin myös öljy. Fileet paistuvat keskilämmöllä 3-4 minuutissa per puoli. Älä lastaa pannua kerralla liian täyteen. Valmiiksi paistetut siemenkuorrutetut silakat voi pitää lämpiminä laittamalla ne n. 50 asteiseen uuniin odottelemaan loppujen valmiiksi paistumista.
Kun kaikki silakat on paistettu, lätkäise lautaselle muussia ja sitten vaan niin iso keko siemenkuorrutteisia silakoita kuin mielesi tekee! Rutistus mehua satsumasta ei tee pahaa muuten näille silakkafileillekään.
Silakoiden dioksiinipitoisuuksista huolissaan oleville muuten muistutus Eviralta: yli 17-senttistä silakkaa ei suositella syötäväksi kahta kertaa kuussa useammin. Tokkopa sitä silakkaa tuon useammin useimmilla mieli tekeekään? Kovin isoa silakkaa kaupassa harvemmin näkyy, joten syön sitä itse aika huoletta silloin kun mieleni tekee – en sentään päivittäin silti minäkään … joulunaikaa maustesilakkaövereineen lukuunottamatta siis 😉
Ja sitten siihen arvontaan! Mulla on tosiaan kotona ekstrakappale Satokauden ruokaa -kirjasta ja arvon sen mieluusti teille lukijoilleni.
Mikäli haluat osallistua arvontaan, kommentoi juttuun oma suosikkisilakkaruokasi, kalajuttusi, tai vaikka muistosi yläasteen köksän tunneilta! Kaikki juttua kommentoineet osallistuvat arvontaan ♥
Arvonta loppuu 9.10.2016. Otan voittajaan yhteyttä henkilökohtaisesti.
ARVONTA ON LOPPUNUT
Comments ( 57 )