Vuosikatsaus 2021: vuoteni murmelina

Vuosi 2021: sipsiä ja sohvaa, staycationeita ja töitä. Uudestaan ja uudestaan…

Vuosikatsaus 2021

On joulukuun loppu. Aika tehdä jokavuotinen vuosikatsaus! Kurkistus siihen, mitä kaikkea vuoteni on erinäisistä enemmän tai vähemmän tietoisista odotuksista huolimatta lopulta tuonut mukanaan. No katsotaanpa! … … … … … kas, 2021 on ollut sitä samaa. Yhtä toistoa. Oravanpyörä, joka vierii alamäkeä… Herään, juon aamukahvin, käyn töissä, tulen kotiin, möllötän sohvalla, syön, katson ruutua kunnes nukahdan. Ja sama uudelleen. Vaihtelua on tuonut lähinnä se, mistä herää, mitä lautasella/lasissa on, ja mitä ruudulla pyörii

¯\_(ツ)_/¯

2021: vuoteni murmelina

Pimeänä ja kylmänä vuodenaikana edellä kuvailemaani rutiiniin on tullut hyvin vähän poikkeuksia. Perhettä ja ystäviä on nähty yhtä vähän kuin viime vuonna, joten elämää on eletty lähinnä töissä ja kotosalla. Poikkeuksen perusrytmiin teki onneksi ennätyslämmin kesä! Kesällä ystäviä pystyi näkemään turvallisin mielin ja mielin määrin ulkona! Elokuisen toisen rokotteeni ja koronapassin käyttöön ottamisen jälkeen uskalsin tovin nähdä ihmisiä myös sisätiloissa, mutta aika lyhyeen jäi ainakin tällä haavaa tämä ilo…

murmelina on myös mukavaa:

Mutta eipäs synkistellä! Vuosi 2021 toi mukanaan myös ihania asioita: uuden siskonpojan ja kummitytön minulle, sekä veljentytön Juusolle! Näiden ihanien palleroiden ensimmäisenä elinvuonna saavutin itse kunnioitettavan 42-vuoden iän, mitä olen Linnunradan Käsikirja Liftareille -kirjan fanina odotellut hartaasti. Perimmäinen kysymys elämästä, maailmankaikkeudesta ja kaikesta ei syntymäpäivänä vielä selvinnyt, mutta ei se mitään. Koronasta huolimatta pääsin nimittäin leikkimään tuolloin ystävieni kanssa lapsuuden lempileikkiä, fikkaripiilosta. Ekaa kertaa lähes kolmeenkymmeneen vuoteen! Muistan kymmenvuotiaana maanneeni kerran lehtien peittämänä ojassa tuntitolkulla odotellen, että joku löytäisi minut – tällä kertaa moisesta ei tarvinnut kantaa huolta. Mutta toisaalta, ehkäpä fikkaripiilosta ei kannata leikkiä glitterhaalareissa… Tuo pihalla taskulampun kanssa vietetty tunteroinen oli taatusti vuoden hauskimpia. Kiitos kaikille osallisille ♥

Blogin ja ruokakuvaushommien osalta vuosi 2021 toi mukanaan kunnian olla osana Kimbery Espinelin ruokakuvauskirjaa nimeltä Creative Food Photography (josta kirjoittelin alkuvuodesta täällä). Annoin myös haastattelun työtavoistani ja katsauksen kulissien taa MyLucie -sivustolle. Aloitin alkuvuodesta kirjoittamaan tätä blogia satunnaisesti myös englanniksi ja uudistin sivustoni ilmettä Veera Rusasen avulla! Oma pienimuotoinen tekstuureihin keskittyvä Instagram ruokakuvaushaasteeni #TEXTHURSDAYS avasi oman kuvagalleriansa, jossa voin nostaa esiin haasteeseen osallistuneiden upeita kuvia aiempaa pysyvämmällä tavalla.

Kuvieni takana: kaaosta ja pyykkivuoria. Elämä on enemmän kuin tarkkaan rajatut ja kuratoidut somekuvat… Aiheesta lisää (englanniksi) MyLucie -sivustolla!

2021: vuoteni hotelleissa

Kun kaikki tuntuu jatkuvasti olevan yhtä ja samaa, pienikin variaatio tuntuu piristävältä! Esimerkiksi: missä nukut. Kävimme jo vuonna 2020 kerran nukkumassa vaihtelun vuoksi eräässä Helsingin hotellissa, mutta vuonna 2021 näitä oi niin keski-ikäisiä ja keskiluokkaisia ”staycationeita” tuli vietettyä jo lukuisia! Naurattaisi, ellei vähän itkettäisi…

Tripla

Kävimme yöpymässä Triplassa helmikuussa. Suurimmat odotukset tälle ”reissulle” oli kotoa poistuimisen lisäksi näköala, jonka vuoksi huone oli varmistettu ylimmistä kerroksista! Kuinka ollakaan, tuona iltana oli pahin hernerokkasumu koko vuoteen, eikä ikkunasta nähnyt muutamaakymmentä metriä pidemmälle ulos. Sinänsä ehkä ihan hyvä, sillä pelkään kuollakseni korkeita paikkoja…

Hotelli Hanasaari

Hanaholmenissa yövyttiin pääsiäsen tienoilla. Suurimmat odotukset olivat – taas kerran – näköalassa, sekä hotellin ihanassa allasosastossa jossa aikoinaan molskin erään ystävän polttareissa! Kuinka ollakaan, tuona päivänä oli pahin lumimyrsky koko vuoteen. Kävely Lauttasaaren metrikseltä hotellille oli silkkaa taistelua vastatuuleen, joten suunnitellut kävelyretket lähimaastoissa oli pakko unohtaa. Allasosastokin oli koronan vuoksi suljettuna, joten nökötimme lopulta vain huoneessamme sinne tilatun aterian kanssa.

Jollas89

Yövyimme Jollaksessa juhannuksena! Juhannuksen suunnitelmat jäivät viime tippaan ja koska jotain piti keksiä, lopulta miniloma muutaman kilometrin päässä kotoa tuntui vallan loistavalta idealta. Ja niin se olikin! Saimme hotellin käytännössä pitkälti itsellemme – jos paikalla oli omistajien ja meidän lisäksi muitakin, he pysyivät ainakin visusti piilossa. Vietimme kaksi vuorokautta samoillen Laajasalon metsissä hotellilta lainatuilla pyörillä, pysähdellen pulahtamaan mereen milloin missäkin. Juhannusyönä pääsimme saunomaan hotellin ihanalle rantasaunalle ihan kahdestaan. Yksi parhaista juhannuksista ikinä!

Tapiola Garden

Kävimme Tapiolassa heinäkuussa juhlistamassa nelivuotishääpäiväämme! Kummallekaan meistä Tapiola (saatikka Espoo) ei ole kovinkaan tuttua seutua, joten matkakohde oli suorastaan jännittävä! Kaksi päivää ja yksi yö Tapiolassa sisälsi lopulta vaikka mitä. Länsimetro-turneen, jossa jokaisen pysäkin ympäristöön tutustuttiin kävellen. Jokainen vastaantuleva kirppis ja antikvariaatti koluttiin. Juhla-ateria nautittiin Lucy in the Sky -ravintolassa ja teimme toki myös visiitin Fat Lizard Taproomiin sekä Olarin Panimolle! Reissulla ehdittiin kokea ja nähdä (ja kävellä) niin paljon, että tuntui siltä kuin olisi oltu pois kotoa pidemmänkin aikaa. Kiitos Espoo!

Vaakuna

Kävimme yöpymässä Vaakunassa joulun jälkeen (tarkemmin ottaen: toissapäivänä). Alunperin tarkoitus oli lähteä pyörähtämään Tampereella, mutta no, me kaikki tiedämme mitä sitten kävi… Omikronin jyllätessä ajatus junassa tai bussissa tuntitolkulla istumiselle ei tuntunut kovin hyvältä. Johonkin oli silti päästävä! Hotelliyö Helsingin keskustassa on ehkä sijaintinsa vuoksi se absurdein ”staycation”, kun näissä muissa kohteissa ollaan sentään oltu aivan eri maisemissa kuin arkielämässä… Lisäksi kiristyneet koronarajoitukset sulkivat keskustan ravintolat jo alkuillasta, joten päädyimme kirjaimellisesti kököttämään hotellissa katsellen yhden nostalgisen leffan toisensa perään. Ei hullumpaa, loppujen lopuksi!

Miniloma Hanaholmenissa

…mukana mansikkaisen hurmaava Bikicki Cu Pinot Grigio 2018!

Juhannus vietettiin Helsingissä @ Hotelli Jollas89

Yksi juhannuksen kohokohdista oli retki Matosaareen!

2021: ”ulkomaanmatkoina”

Kotikaupungin minilomien lisäksi piipahdimme kesällä Tarttoon, jossa Juusolla oli ulkoilmakeikka (Juuso soittelee levyjä). Teimme myös pienoisen autokiertueen halki kesä-Suomen, ja sillä reissulla yksi pysähdys oli varsinainen aikahyppy: Suomen toiseksi vanhin motelli Mäntymotelli! Pysähtelimme matkan varrella kirppareiden ja antikvariaattien lisäksi jokaisessa yli satavuotiaassa kirkossa… sekä tielle osuneessa Tonttulassa.

Matkan varrelle mahtui Mäntyharjun lisäksi Sysmä, Kokkola, Pietarsaari, Uuskaarlepyy, synnyinkaupunkini Vaasa, Raippaluoto, Laihia, Isokyrö (= Kyrö Distillery!), Peräseinäjoki sekä Seinäjoki.

Mäntymotelli

Paras matkaseura!

2021: vuoteni väsyneenä

En toissakeväänä koronakevään aakkoset -juttua naputellessani ajatellut, että vielä joulukuussa 2021 elellään ”poikkeustilassa”. Eipä sitä varmaan arvannut moni muukaan, tai ainakaan halunnut aktiivisesti tiedostaa. Päätoimisena opettajana korona mullisti arkeani voimakkaimmin keväällä 2020, varsin lyhyellä varoitusajalla alkaneen etäkoulun aikana. Yhtäkkinen siirtyminen etäopetukseen oli hurjaa: muutamassa päivässä piti keksiä kaikille luokkatasoilleni tehtäviä, jotka onnistuisivat minimaalisin välinein kotona… ja samalla opetella etäkoulun käytännön kiemurat. Koska opetan ainettani useammalla kielellä, piti pika-aikataululla kyhäämistäni tilanteeseen sopivista opetusmateriaalista laatia vielä käännöksetkin. Osalle ryhmistä oli tarpeen vielä laatia kaiken edellämainitun lisäksi opetusvideot… kolmella kielellä. Kun siirryin kesälomalle vuonna 2020 olivat voimat ihan syystä ennätyksellisen vähissä.

Tänä vuonna tilanne ei onneksi ole ollut lähellekään sama. Hybridimallia on toki pyöritetty ja kouluarjen järjesteleminen koronaturvalliseksi on tietysti vaatinut oman lisätyönsä. Suuren mittakaavan etäjaksoja tuon ekan kevään malliin ei onneksi vuonna 2021 tarvittu! Niinpä sitä luulisi, ettei väsymyskään ole samaa luokkaa kuin vuonna 2020? Väärin! Nyt väsymys on vain erilaista. Työarjen akuutit stressitekijät ovat ehkä poissa, mutta pitkittynyt stressitila on vahvasti läsnä. Senpä vuoksi päädyinkin puolivahingossa ottamaan koko joulukuun täällä blogissa pitkälti lomana. Yleensä blogin kirjoittelu, kokkailu ja valokuvaaminen on minulle tapa rentoutua ja ladata akkuja, mutta nyt fiilistä ruokahommiin on ollut pyöreä nolla.

2021: vuoteni ruudun vankina

Olen upottanut itseni sen sijaan täysillä ruutuun: katsonut aamusta iltaan sarjoja, leffoja, realityä, dioraaman rakenteluvideoita. Siis ihan mitä vaan mikä on muuta kuin omaa elämääni! En edes uskalla lähteä laskemaan, miten suuri osuus vuodesta 2021 on uponnut suoratoistopalveluihin ja YouTubeen… Vai uskallanko sittenkin? Alla otanta kaikesta, mitä olen tänä vuonna tuijotellut. Osa on ollut huippulaatua, osa silkkaa (ihanaa) höttöä. Ja molemmille on ollut selvästi hyvin paljon tarvetta 😀

Sarjat:

Huippua: Succession, The Withcer, Genera+ion, Beforeigners, The White Lotus, Mare of Easttown, We Are Who We Are, The Serpent, Sex Education, Good Omens, The Wheel of Time…
Höttöä: Downtown Abbey, Bridgerton, The Great, Raised by Wolves, You, Squid Game, Lupin, Clickbait, Grace & Frankie, Dear White People, Never Have I Ever, On Becoming a God in Central America, The Flight Attendant, The Sex Lives of College Girls…

Reality:

Huippua: The Great Pottery Throw Down, Blown Away, RuPaul’s Drag Race S13 + Canada & UK…
Höttöä: Circle, Love is Blind, Glow Up, Too Hot to Handle, Love is Blind, School of Chocolate…

YouTube:

Ruokaa: Babish Culinary Academy, Joshua Weissman, Chinese Cooking Demystified, Imamu Room, Emmymade, Delish: Budget Eats, Alvin Zhou, Claire Saffitz…
Muuta: Khadija Mbowe,Bailey Sarian, The Welsh Twins, Nerdforge, Great Art Explained…

A-P-U-A. Veikkaan, että tämä lista tästä vielä jatkuisi, jos muistini vain olisi parempi… Ja, jos listaisin vielä ne muutamat satunnaiset jaksot kaikkea, mitä olen epätoivon hetkillä yrittänyt katsoa, kun kaikki muu on jo katsottu (pahimpana Real Housewives of Beverly Hills, joka sai aikaan suorastaan fyysisiä pahoinvointioireita). Mutta kuten näkyy, ruutua on totta tosiaan katsottu. Ruutuaika on kirjaimellisesti räjähtänyt taivaisiin verrattuna koronaa edeltävään aikaan, enkä ole viitsinyt tehdä asialle mitään – onhan hei kyseessä poikkeusaika! Tai siis… uusi normaali. Jossa tapauksessa asialle pitäisi ehkä todellakin alkaa tekemään jotain. Niinpä miten olisi… 2022: vuoteni polkujuoksijana? Kahvakuulailijana? Avantouimarina? Tai edes korttelinympärikävelijänä? Vihermehuintoilijana?

Vuoden 2021 ravintolaruokahitti: Ravintola Plein & Peruna Bombay ♥

Syksyn 2021 kotiruokahitti: sadonkorjuukeitto!

Satunnaisesti vaihtuvan nukkumapaikan ja tiiviillä tahdilla vaihtuvan ruutunäkymän lisäksi vaihtelua elämään on tuonut tietysti ruoka ja juoma! Normaalisti fiilistelisin kokeellista kokkailua, jänniä viinejä ja oluita ravintoloissa ja baareissa, tänä vuonna niitä on sen sijaan makusteltu kotioloissa. Tai no, ainakin niitä juomia. Kokkaaminen on nimittäin jäänyt poikkeuksellisen vähälle… Muutama bravuuri on vuodelle 2021 kuitenkin ehtinyt muodostua! Alla tämän vuoden eniten toistetut ruuat:

2021: vuoteni lautasella

Pomelosalaatti: pomelosesongin aikana kokkasin tätä koukuttavaa salaattia monta kertaa viikossa! Ja arvatkaa mitä: pomelosesonki käynnistyy taas. Ai että…
Vesimeloni ”poke”: tällä simppelillä vegaanisella pokekulholla herkuteltiin pitkin loppukevättä.
Hiyayakko, kylmä nuudelikeitto & kylmät sobanuudelit: yhdistävä tekijä näissä hellekesän suosikkiruuissa on mentsuyu, japanilainen keitto/liemitiiviste, jolla annos pääasiassa maustetaan. Sekä toki myös ruuan nopeus ja kylmyys. (En siedä hellettä lainkaan joten viime kesä oli minulle haastava)
Peruna-valkopapumuhennos: tämä purkkipavuista, jauhoisista perunoista, valkosipulista ja erilaisista lehtivihreistä (linkin ohjeessa käytetty kaverin kasvimaalta saatua oreganoa ja rucolaa) valmistuva ”mössö” on ollut klassikkoruokia tässä huushollissa jo vuosia, mutta tänä syksynä tätä ruokaa on tehty enemmän kuin koskaan. Kyseessä on ihana lohturuoka!
Sadonkorjuukeitto: olen kokannut ”sadonkorjuukeittoa” harva se maanantai läpi syksyn, vaihdellen raaka-aineita aina sen mukaan, mitä kaupasta on kulloinkin tarttunut mukaan kotiin. Kattilallisesta on sitten syöty monena päivänä!
Chili con carne: valtava annos chiliä sunnuntaina – lämmittävää herkkua koko viikoksi. Tarvitseeko sanoa muuta?

Kuvassa hiyayakko + kylmä nuudelikeitto -kombo

2021: vuoteni ravintoloissa

Plein & Klein:

Kävin kesällä ravintola Pleinin terassilla syömässä peruna Bombay -nimisen überherkkuannoksen varmaan kymmenen kertaa. Annos muuttui loppukesästä hieman toisenlaiseksi, mutta säilyi yhtä herkullisena! Lähes jokaisella kerralla kävelin lopuksi kadun toiselle puolelle viinibaari Kleiniin jälkiruokaviinille. Lämmin suositus molemmille paikoille!

Sake Bar & Izakaya:

Olen hankkiutunut Minori Yoshidan ja Benjamin Öbergin iki-ihanille Sake Bar pop up -illallisille joka kerta kun niitä on jossain ollut, ja nyt tämä duo on vihdoin avannut oman ravintolan Vironkadulle! Tarkoitukseni on ollut kirjoittaa tälle ihanalle pikkuruiselle ravintolalle ihan oma blogipostauksena, mutta tässä sitä ollaan… syksy katosi työn syövereihin ja juttu on vieläkin kirjoittamatta. Se ei kuitenkaan liity mitenkään siihen, miten paljon tätä ravintolaa ja sen omistajia fanitan! Suosittelen lämpimästi varaamaan Sake Barista pyödän ensi vuonna!

Latitude 25 & Gari by Latitude 25:

Latitude 25 on tällä hetkellä niin täyteen buukattu, että sain sinne pöydän vasta syksylle 2022… Kunnes lopulta tapahtui pieni joulun ihme, ja pääsimme herkuttelemaan Latitudeen aatonaattona. Ai että: merisiilin mätiä, kaviaaria, ostereita, tolkuttoman herkullisia nigireitä, marinoiduilla keltuaisilla täytettyä makirullaa… Kyllä, illallinen oli juuri niin ihana kuin on hypetetty, ja odotan innolla seuraavaa pöytävaraustani silloin syyskuussa! Sitä odotellessa aion nautiskella omakase -illallisia Latituden sisarravintolassa Garissa. Olen syönyt lounassushini koko vuoden Garissa aina kun olen ehtinyt, ja ilahduin suuresti kun Garissa alettiin joulun alla järjestämään myös illallisia. Yhden iltamenun perusteella tein pöytävarauksen Gariin jokaiselle kevätkuukaudelle – onpahan taas jotain kivaa mitä odottaa!

Rakkaat Wino & The Bull and The Firm ovat edelleen Helsingin ykköspaikkojani, vaikka kaupunkiin on avattu näin pandemian aikana myös lukuisia uusia kiinnostavia paikkoja. Jotenkin kun harvakseltaan missään käy, sitä menee mieluiten niihin pitkän linjan lempipaikkoihin, joiden henkilökunta on tullut tutuksi ja joita haluaa näinä haastavina aikoina erityisesti tukea. Uusista ne kiinnostavimmat eli Wellamo ja Bona Fide pääsevät testiin sitten ensi vuonna!

Sake Bar & Izakaya

Viinibaari Klein

Latitude 25

Viiniä, viiniä, enemmän viiniä!

Vuonna 2021 olen antanut itselleni luvan kantaa kotiin niitä Alkon vähän kalliimpia viinejä. Jänniä alkuviinejä, joita normaalisti maistelisin lempipaikoissani kun löytyy nykyään Alkon valikoimasta reilummin, kiitos maahantuojien kuten Bioviini ja Let Me Wine! Alkon erikoiserät -hyllystä on löytynyt myös aina jotain kiehtovaa kokeiltavaksi, ja varsinkin Georgialaiset viinit ovat tulleet tutuksi. Lisäksi tein viime jouluna elämäni ensimmäisen nettiviinitilauksen More Natural Wine -kauppaan, josta löytyi kaikenlaista kivaa!

Mitään sen kummempia ”arviota” en ala tässä teille listaamistani viineistä antamaan (lähinnä koska en tehnyt niin mitään muistiinpanoja niitä juodessani enkä muutenkaan osaisi, LOL). Mutta, yleiskuvailuna mainittakoon, että rakastan viinejä jotka ovat tavalla tai toisella intensiivisiä, suuria, yllättäviä… Sanalla sanoen: jänniä. Natuviineissä koukuttavinta on se, että jokainen lasillinen on parhaimmillaan uusi seikkailu! Koskaan ei etukäteen tiedä tarkalleen, mitä pullosta löytyy, sillä saman viinin eri vuosikerrat ja jopa eri pullolliset voivat olla toisistaan erilaisia. Aikana, jolloin jokainen päivä toistuu lähes samana kuin edellinen, pieni yllätysmomentti ja makumatkailu viinilasillisen muodossa on ollut oikein mukavaa…

2021 lasissa:

Alapuoliselle listalle on päätynyt ne viinit, jotka tekivät juodessaan sellaisen vaikutuksen että muistan juoneeni ne. Eikös se ole ihan hyvä mittari?

More Natural Wine:

Alkon valikoima:

Bikicki Cu Pinto Grigio 2018
Bikicki Pinotte 2013
Carrel Chatgris Vin Orange 2017
Etienne & Sebastien Riffault Les Quarterons 2018
Kalleske Zeitgeist Shiraz 2020
Foradori 2019
Sangiovese di Toscana 2019
Nimbus Ritinitis 2020
Noita Hex Bag 2020
Ota Sevcik Orange 2019
Schmelzer Weissburgunder 2018
Movia Gredic 2018
Tbilvino Qvevris Rkatsiteli 2019 … sekä itseasiassa, kaikki georgialaiset viinit mitä olen Alkosta ostanut!

Kotibaarissa kehiteltyä::

Vuoteni… paketissa

Väitin tämän maratonitekstin alussa, että 2021 on tuntunut silkalta toistolta. Istuttuani nyt tietokoneen ääressä viitisen tuntia tätä vuosikatsausta laatimassa, voin todeta että ehkäpä se ei sittenkään ollut ihan vain sitä samaa. Mukaan mahtui paljon uutta, erityistä, ikimuistoista; pientä ja suurta, joka vain uhkaa hukkua rutiinin turruttamaan mieleeni. Sen takia näitä vuosikatsauksia varmaan aina laadinkin… että voin itse pysähtyä hetkeksi miettimään, mitä vuosi oikeastaan sisälsikään. En tiedä onko tämän jutun lukemisesta teille samanlaista hyötyä kuin sen kirjoittamisesta on minulle. Mutta toivon, että teiltä jokaiselta löytyy vuoden varrelta myös hyviä hetkiä. Ja siinä tapauksessa niitä on aina hyvä välillä palauttaa mieleen ♥

Kiitos kaikille teille siellä ruudun takana menneestä vuodesta! Palaan tammikuussa uusien reseptien kera; ensimmäisenä vuorossa The Ruoka 2021, jota on syöty tänä syksynä tiiviillä tahdilla. Kyseinen ruoka olisi taatusti ollut mukana tuossa 2021 ruokalistauksessani, jos vain olisin saanut ohjeen jo blogiin asti…

Onnellista uutta vuotta 2022!

Don’t panic! 2021 on melkein takanapäin. Kuvassa 42-vuotias kirjanörtti + pangalaktinen kurlauspommi.