Ravintola Shelter + arvonta
Yhteistyössä Taste of Helsinki
Vichyssoise à la Shelter – ihan kuin pumpulipilveä ois lusikoinut.
Vihdoinkin minäkin pääsin Ravintola Shelteriin! Johan se on ollut auki kohta jo vuoden päivät. Hupsista! Pääsin nimittäin testaamaan kesäkuiseen gourmetfestariin, Taste of Helsinkiin osallistuvan Shelterin tarjontaa etukäteen viime viikolla oikein pitkän kaavan kautta. Samalla tuli myös tutustuttua paremmin yhteen monesta blogitilaisuudesta tuttuun naamaan, Lumo Lifestyle -blogin Tuuliin, joka oli illallisdeittini.
Saavuin paikalle huolellisesti valmistautuneena – eli maha kurnien ja koko päivän paastonneena – valmiina maistamaan kaikkea, mitä keittiöstä eteeni tuotaisiin. Alkuillasta salissa oli vielä väljää, joten sain tovin ihailla vanhan makasiinirakennuksen upeaa valoa ja arkkitehtuuria aivan rauhassa.
Ravintola Shelter osallistuu Taste of Helsinkiin menulla, joka näyttää hinnoittelultaan varsin maltilliselta, mutta maksimaalisen houkuttelevalta:
METSÄSIENI- Metsäsieni-emmervehnäpuuroa, parapähkinäpyreetä ja sienivinegretellä maustettua itusalaattia (v) -6mk
KARITSA- 24h haudutettua luomukaritsankylkeä, pikkelöityä keltavahveroa & savustettua jogurttia -6mk
RAPARPERI- Marinoitua raparperia, seljankukkasherbettiä ja paahdettua valkosuklaata -5mk
Nimikkoannos
SIIKA- Sokerisuolattua villisiikaa & siianmätiä, pähkinävoissa haudutettua varhaisperunaa & pikkelöityä omenaa -8mk
Raparperijälkiruokaa pääsin maistamaan jo Taste of Helsinki -safarilla, joten toivoin pääseväni tällä käynnillä tutustumaan menun muihin annoksiin. Varsinkin Metsäsieni-emmervehnäpuuro on jäänyt jo heti ensimmäiseltä menun tutkiskelukerralta vahvasti mieleen, suolaisten puurojen ystävä kun olen!
Jäin kuitenkin toistaiseksi vielä nuolemaan käpäliäni tuon puuron suhteen. Sen sijaan saimme alkuun herkullisen annoksen sokerisuolattua siikaa, siianmätiä, avomaankurkkua & piimäkastiketta – joitain kaikuja Shelterin nimikkoannoksesta siis 🙂
Raikasta ja ihanan kesäistä annosta saatteli alkumaljaksi nauttimamme bulgarialainen kuohuviini, Edoardo Miroglio Blanc de Blanc, sekä annokselle mietitty suositusviini, Dr.Bürklin-Wolf Riesling Hohenmorgen. Molemmat oivallisia kyytipoikia siialle!
Lautasellinen jotain rapeaa, silkkistä, mehevää ja mureaa.
Seuraavaksi pöytään kannettiin mikäs muu kuin tartar. Tartar on ollut viime vuosina melkoinen trendi-ilmiö, enkä valita – meikäläinen nimittäin rakastaa tartaria, kunhan sen on hyvin tehty! Shelterin naudan ulkoseläkkeestä krouvin kokoisiksi paloiksi leikattu tartar oli maustettu lipstikalla sekä annosta kivasti raikastavalla tomaatilla. Tekstuuria annokseen toi rapea naudanrasva. Erittäin hyvä annos, vaikkei ihan lempitartariksini nousekaan. Annoksesta jäi omaan makuuni hieman uupumaan suola, mutta muut maut olivat minusta hienosti tasapainossa – varsinkin eri komponenttien välinen rakenteellinen kontrasti oli mieleeni.
Suositusviini annokselle oli Edoardo Miroglio Pinot Noir Reserve 2012 – upea, kevyen kirsikkainen ja mansikkainen punaviini, jossa oli pehmoiset tanniinit ja silkkinen suutuntuma. Lääh, sanon vaan!
Vichyssoisea saatteli spontaanikäynyt luomuviini Francois Pinon Silex Noir Vouvray 2015.
Seuraavaksi pöytään kannettin oman iltani kohokohta: vichyssoise. Vichyssoise – tai kotoisammin purjo-perunasosekeitto – on yksi ensimmäisiä itsenäisesti kokkailemiani ruokia, joten sillä on vankka paikka sydämessäni. Yläasteikäisenä keitin koulusta kotiin tultuani valtavan kattilallisen tätä kermaista herkkua lähes kerran viikossa, ja lusikoin sitä sitten suoraan kattilasta, mieluiten jääkaappikylmänä 😀
Jostain syystä vichyssoise on kuitenkin jäänyt näin aikuisiällä lähinnä kultaisiin muistoihin, en muista millään ilveellä, milloin olisin sitä viimeeksi syönyt. Korkea aika korjata siis tilanne! Shelter onnistui tässä päälleen sattumalta sysätyssä, potentiaalisesti epäkiitollisessa tehtävässä erinomaisesti. Keitossa oli aivan älyttömän upea koostumus ja vaikka omat soppani eivät luonnollisesti koskaan ollut näin hienostuneita, maistui jokaisessa lusikallisessa silti se muistoistani tuttu, lohdullinen maku.
Kolmas annos oli mehevää ja mureaa grillattua kuvepaistia, paahdettua perunaa, tryffelivoita sekä varhaiskaalia. Erityisesti nautin annoksen kasviselementeistä: mehukkaasta varhaiskaalista ja annoksen pohjalle piilotetuta osterivinokkaasta, vaikka olihan tuo flank steak todella upeaa myös!
Annoksen kaveriksi tuotiin Hispano Suizas Bobos, josta suorastaan ilahduin, Bobos kun on jäänyt mieleeni eräältä vuoden takaiselta viinitastingiltä. Täyteläinen ja mukavan tanniininen, marjaisan mausteinen Bobos toimi lihan kyljessä moitteettomasti ja herätti kiinnostuksen päästä tutustumaan muihinkin bobal-rypäleistä valmistettuihin viineihin.
Jälkkäri olikin se jo entuudestaan tuttu annos marinoitua raparperia, seljankukkasherbettiä ja paahdettua valkosuklaata. Safarilla annoksen kanssa tarjottiin tämänkin aterian aloittanutta ihanaa bulgarialaista kuohuviiniä, mutta tällä kertaa lasiin kaadettiin veden kielelle nostattava Dindarello Moscato Veneto IGT 2015.
Olen todella kranttu jälkiruokien suhteen, mutta sen sijaan heikkona jälkiruokaviineihin – olisin siis ollut varsin tyytyväinen pelkkään jälkkäriviinilasilliseenkin. Tämän jälkiruuan komponentit kuullostavat pääsääntöisesti raikkaille (marinoitu raparperi, seljankukkasherbertti), joten annoksen makeus pääsee ikävällä tavalla hieman yllättämään tällaisen makean karttelijan. Näin kävi kun sitä maistoin ensimmäistä kertaa Taste of Helsinki -safarilla, enkä tuolloin jälkkäriä muutamaa lusikallista enempää tainnut syödäkään.
Makea moscato kuitenkin teki annokselle hyvää, toisin kuin edelliskerran kuiva kuohari. Kun juo jotain makeaa makean kanssa, niin simsalabim, se makea ei enää olekaan niin makeaa 😀 Kuivan kuohuviinin kanssa annoksen makeus siis korostui enemmän. Toisinsanoen, lautanen tuli syötyä tällä kertaa tyhjäksi, mikä on minun ja jälkiruokien kohdalla aika harvinainen ilmiö.
“Mitään eeppistä ei tapahdu, kun juo vettä”
Illallinen oli kaiken kaikkiaan aika eeppinen. Pöytään kun ilmestyi jotain herkullista lautasellinen ja lasillinen toisensa jälkeen, eikä ollut kiirettä mihinkään. Mia Stjerna, joka Shelterin viinit valitsee, omaa selvästi sekä näkemystä että intohimoa viinejä kohtaan, havainnoi allekirjoittanut (viinimaallikko ehkä, mutta makumieltymyksiensä suhteen asiantuntija). Veteen ei janoa kantsi täällä tuhlata ei!
Mitä tulee vielä siihen seuraan: olipa hauskaa istua tuntitolkulla jutustelemassa blogaajakollegan kanssa! Toki olen Tuulia tavannut aiemminkin muutaman kerran, mutta onhan se nyt aivan eri asia illallistaa pitkän kaavan kautta kahdestaan kuin moikkailla ohimennen jossain blogaajatilaisuuksissa. Minua uudet ihmiset aina hieman jännittävät, mutta Tuuli teki ruuan ohella illasta aidosti rennon ja viihtyisän. Kiitos Tuuli ja kiitos ravintola Shelter!
Haluatko sinäkin herkuttelemaan Taste of Helsinkiin?
Minulla olisi arvottavana 2 kpl lippuja 15.-18. kesäkuuta järjestettäville Taste of Helsinki -ruokafestivaaleille.
Osallistuaksesi arvontaan, kommentoi juttua jollain tavalla – kerro vaikka, mitkä annokset sinua eniten houkuttavat? Menu löytyy Taste of Helsingin sivuilta sekä täältä.
Arvonta päättyy 6.6. tiistaina klo 21:00. Otan voittajaan yhteyttä sähköpostilla.
ARVONTA ON PÄÄTTYNYT!
Kiitos kaikille osallistujille ♥
Comments ( 110 )