Coolhead Taproom & Terrace
Tein viikonloppuna pienen poikkeaman tutulta metsäreitiltä ja päädyin Berliiniin. Tai ehkä sittenkin Portlandiin? Coolhead Taproom & Terrace on nimittäin vihdoinkin avannut ovensa Viikissä! Ja johan sitä on odoteltukin. Entisen trooppisen kasvihuoneen Gardenian aurinkoisella eteläterassilla laventelilla ja persikalla maustettua hapanolutta siemaillessa fiilis oli kuin pandemiaa edeltäneillä reissuilla… kuin suuren muailman panimobaareissa konsanaan!
Vielä kun olisi ollut oluen kyljessä jotain mutusteltavaa… vaikkapa pala hapanjuuripizzaa? No, kohtapa tarjolla on sitäkin! Ja jahka maailma palaa jotenkuten entiselleen, toivottavasti paikalle ilmestyy nyt kaavailtujen EM-kisakatsomoiden ja saunan lisäksi myös DJ-keikkoja ja livemusiikkia!
Jonotilanne…
Tärkeimmät ensin, eli mites se jono. Coolhead Taproom & Terrace avasi ovensa vappuna ja kuulin monesta lähteestä jonon olleen välillä aikamoinen. Vaikkei tarjolla ollut edes ämpäreitä! Kun kukaan meistä ei vähään aikaan ole juuri jonotellut baaritiskeille, voi oluen odottelu osalle tietysti olla pieni shokki. Veikkaisin kuitenkin, ettei kovinkaan moni kotimaisen pienpanimokulttuurin ystävistä ollut jonosta erityisen yllättynyt, saatikka moksiskaan. Jonotellaanhan sitä olutta normibaarin lisäksi festareillakin!
Itse muistan elävästi, kuinka edesmenneeseen (sniff…) Brewdogiin jonoteltiin sen avautuessa yhtä lailla. Minusta on mahtavaa, että avajaiset herättivät jonoksi asti kiinnostusta varsinkin tässä maailmantilassa! Ja vieläpä vaikka Viikkiin on keskustasta huomattavasti pidempi matka kuin Viiskulmaan 😀 Toki Viikkin on toisaalta myös huomattavasti lyhyempi matka kuin Tuusulaan, jossa panimo sijaitsee vielä syksyyn asti. Itsehän en Tuusulan asti ole koskaan suoriutunutkaan…
Olin siis jonoihin sekä varautunut, että valmis. Omalla visiitilläni odottelua oli kuitenkin vain nimeksi! Aurinkoinen helatorstain jälkeinen perjantai oli selväsi monen muunkin mielestä otollinen hetki ekskursiolle Viikkiin, mutta eipä siinä jonossa silti kauaa seisoskella tarvinnut. Sitäpaitsi turvavälein kun odotellaan, jono näyttää todellisuutta pidemmältä!
Miltä siellä näyttää?
Nyt kun jonotilanne on juurta jaksain selostettu, katsotaanpa miltä sisällä näyttää! Rennon rönsyilevästi sisustettu Coolhead Taproom & Terrace levittäytyy sisätilojen lisäksi entisen kasvihuoneen kahdelle laidalle: eteen ja eteläpuolelle. Oma suosikkini oli suojaisalle eteläpuolelle aidattu terassi, jossa oli tuulensuojan ja lasiseinistä heijastuneen auringon ansiosta suorastaan helteiset olot.
Tällä hetkellä terassipaikkoja on jo yli 200, mutta tulevaisuudessa asiakaspaikkoja on yhteensä 670 joista puolet on ulkona. Sekä sisältä että eteläterassilta on näkymät lasiseinien läpi panimolle, jahka muuttokuorma Tuusulan tiloilta saapuu syksymmällä ja panimotoiminta siirtyy Viikkiin. On selvää, että remontti on vielä kesken, mutta minulla on jo nyt sellainen kutina että tästä tulee huikea!
Tarjonta?
Taproomin 14 hanassa oli viisiitilläni kahta lukuunottamatta lähinnä oman panimon hapanoluita, sekä muutama IPA, NEIPA ja stout. Näin alkuun tarkoitus onkin tarjoilla pääasiassa oman panimon oluita, viimeisimpiä uutuuksia sekä kokeellisia eriä. Samaa tavaraa ei siis ihan jokaisesta baarista niin vain saakkaan! Coolheadin hapanoluet ovat minusta kauttaaltaan erinomaisia, eivätkä ne yleensä ole ihan sieltä happamimmasta päästä. Niinpä 15 cl annoksissa niitä oli iltapäivän mittaan mukava maistella useampikin! (Isoina annoksina en mielelläni juo mitään oluita, mutta vielä vähemmän hapanoluita – niin paljon kuin niistä pidänkin… Joskus olutfestareilla erilaisia hapanoluita useamman putkeen maisteltuani on lopulta sellainen olo, että hampaat suorastaan hapertuvat suuhun!) Toivon kuitenkin että tulevaisuudessa täältä saisi oluita myös vielä pienemmässä maistelukoossa, beer flightit kehiin kiitos!
Beer flighteja tai ei, heinäkuussa on jokatapauksessa tiedossa monen sorttista maistelua kun Craft Beer Garden Festival käynnistyy uudessa osoitteessaan Viikissä. Coolhead vastaa muuten myös Suomen ensimmäisestä hapanolutfestarista! Kirjoittelin vuonna 2019 sekä hapanoluista että ekasta Sour Spring Breakista täällä 🙂
Ruokatarjoilusta tulee vastaamaan toukokuun lopussa avaava Storyn hapanjuuripizzakeittiö, josta saa kotimaisista jauhoista ja hävikkitomaateista pyöräytetyn pizzan lisäksi “pizza dogeja”. Tällä haavaa suosittuina päivinä paikalle ajaa kuitenkin myös ruokarekkoja.
Tilat ovat esteettömät, käsidesipisteitä löytyy useampi ja vessat ovat unisex-mallia. Aurinkorasvaakin olis ollut tarjolla! Hinnat olivat keskustan baareihin tottuneelle suorastaan ällistyttävän edullisia (neljä pikkuolutta maksoi valinnasta riippuen 10-12€!) ja jos on Coolheadin oluihin yhtä mieltynyt kuin minä, kannattaa täältä ostaa kauppavahvuista olutta tietysti myös mukaan! Myös paitoja ynnä muuta matkamuistoa on tarjolla.
ja lasissa oli…
Lasiini valikoitui tällä käyntikerralla 6 olutta: persikalla ja laventelilla maustettu Äpy sour, vaniljainen vadelma-mustaherukka smoothie sour Double Berry S’MORES, Galaxygalaxygalaxy NEIPA, 12kk Jim Beam + 21kk Laphroaig -tynnyreissä viettänyt tumma ja savuinen hapanolut Infernal Affairs (NAM!) sekä samoin Jim Beam -tynnyrissä aikaa viettänyt Barrel Project 1, vaniljalla ja kanelilla maustettu Imperial Stout.
Näistä aurinkoiseen säähän ja omaan mielentilaan sopi parhaiten ihanan samea ja trooppisen hedelmäinen Galaxygalaxygalaxy, mutta erikoismaininnan ansaitsee myös Sunshine Sourman! Tämä tomaatilla, chilillä, mustapippurilla, limetillä ja soijakastikkeella maustettu hapanolut tarjoiltiin chilireunuksella ja limetillä varustellusta mukista. Suurena mausteisten tomaattimehujuomien ystävänä väsäilen Micheladan tyyppisiä virityksiä monesti kotonakin, ja hapanolueen tehtynä michelada on minusta vieläkin parempaa. Tämä siis sekä osui että upposi!
Coolhead taproom & terrace Kartalla
Sijainniltaan Viikin kampuksen ja Arboretumin kainalossa sijaitseva panimo on taktinen. Matkaa ei tänne keskustasta kerry bussilla juuri varttia enempää ja pyörällä paikalle porhaltaa maisemareittiä monesta suunnasta! Itse saavuin paikalle Viikin peltojen halki kävellen (visiitistä löytyy video IG reelsissä) ja olisin suoriutunut ovelta ovelle varmasti parissakymmenessä minuutissa, ellen olisi pysähtynyt kuvaamaan jokaista eteensattunutta valkovuokkomätikköä… Pianhan tästä hujauttaa ohi myös Raide-Jokeri!
Bisnesnäkökulmasta sijainnin bonus on kuulemma myös viereinen Lahdenväylä. Eipä tarvitse olutrekkojen kurvata kovinkaan kauas valtatieltä päästäkseen kuljettamaan Coolheadin oluita ympäri Suomen!
Coolhead Taproom & terrace – Parasta helsinkiä!
Vanhankaupungin lahden rannat, Lammassaaren pitkospuut, Viikin Arboretum ja Gardenia olivat mielestäni aikoinaan Helsingin ihanimpia paikkoja. Ensiksi mainitut ovat listan kärjessä edelleen, mutta tämän yhden visiitin perusteella Coolhead Taproom & Terrace nostaa Gardenian hujauksessa takaisin listalle! Jahka Storyn hapanjuuripizzakeittiö avautuu Taproomille ja kesälomani pyörähtää käyntiin, ennustan eksyväni normaalilta kävelyreitiltäni vielä monesti.
Vastaa