Lempi Helsinki Pop Up @ Café Huvila. Suloisempaa miljöötä saa Helsingin keskustasta etsiä!
Tiesittekö, että Hakasalmen huvilalla tarjotaan Vuoden Kokki 2017 -finalistitason ruokaa? En minäkään. Café Huvilassa pääsi kuitenkin nauttimaan yhden kisan finalistin, Joonas Kyllösen, visionäärisiä herkkuja 14 ruokalajin verran toissaviikonloppuna järjestetyssä Lempi Helsinki Pop Upissa. Ottaen huomioon, että viime vuonna kisan voitti Toni Kostian Ravintola Grönistä, on kisaajien taso harvinaisen selvä: korkealla huidellaan.
Sain kutsun Lempi Helsinkin Pop Up:iin itse chef Kyllöseltä, eikä siinä kyllä kauaa nokka tuhissut kun naputtelin innostuneen vastaukseni. Neljäntoista ruokalajin maisteluillallinen – kyllä kiitos! Mukaan herkuttelemaan lähti rakas pikkusiskoni Nuppu, jonka kanssa meillä onkin pitkä historia erilaisia legendaarisia illallisia. On syöty niin Michelin-ravintolassa kuin kalkkikaivoksen uumenissakin… mutta voin paljastaa heti alkuun, että harva ravintolaillallisistamme on ollut näin ikimuistoinen.
Menun luvattiin sisältävän suomalaisia puhtaita ja aitoja makuja, ja niitä myös saatiin. Valokuvani eivät annoksille valitettavasti tee tällä kertaa juuri oikeutta … mutta sainpahan niiden käsittelyyn tuskastuneena hankittua vihdoinkin paremman kameran! Parempia otoksia annoksista löytyy tapahtumassa kuvatulta videolta 🙂
Alkuun söimme:
SINTTIKEITTO
Lauttasaaresta oman kalastajan pyytämiä särkiä, joita itse savustamme. Mukana myös muikunmätiä, säilöttyä kurkkua, jääfenkolia, rapeaa muikkua ja tillinversoja
KAMPASIMPUKKAA & KARVIAISTA
Kevyesti graavattua kampasimpukkaa Jäämereltä, karviaisvaahtoa, meriruohoa ja kuumaa ruskistettua voita
SILAKKAA & KUUSENKERKKÄÄ
Graavattua silakkaa saimaalta, fenkolinäkkäriä; kuusenkerkkäkreemiä, viimekevään säilöttyjä kuusenkerkkiä, suolattuja kantarelleja ja fenkolinversoja
Ateria lähti hurjan vahvasti alkuun. Samettisen paksu sinttikeitto savuisine ja täyteläisine aromeineen vei ajatukset suoraan lapsuuden kesiin mummonkurkkuineen ja savupönttöineen. Seuraavaksi tarjoiltu kampasimpukka & karviainen ei noussut tasoltaan aivan yhtä korkealle, huolimatta siitä että niin kampasimpukka kuin ruskistettu voi ovat suurta herkkuani. Graavaus teki kampasimpukasta koostumukseltaan upean, mutta hieman liian suolaisen makuuni – ja minä olen varsin suolaisen ruuan ystävä! Kokonaisuudessa maistuikin näin ollen lopulta eniten suola ja ruskistettu voi, joiden varjoon jäivät niin kampasimpukka kuin karviaisvaahtokin.
Graavattu silakka sen sijaan oli annoksena jo tasapainoisempi: säilöttyjen kuusenkerkkien ja suolattujen kanttarellien kevyt kirpeys raikasti lähes raakaa kalaa juuri sopivasti. Kolmen ensimmäisen annoksen kanssa joimme Vincent Chaudray Crémant de Bourgogne Brutia, jonka kuiva hapokkuus ja kirpeä omenaisuus sopi erityisesti tuhdin sinttikeiton kylkeen.
KAMPASIMPUKKAA & KARVIAISTA
SILAKKAA & KUUSENKERKKÄÄ
Vahva jatko:
HIRVI & KAALI
Suolalla ja pippurilla maustettu tartar hirvenlavasta, savoynkaalia, ohueksi leikattua raakaa ruusukaalia, graavattua keltuaista, kuivattua sipuli briochea, punajuurenversoja ja lämmintä sinappivinaigretteä
POSSU & SINAPPI
Graavattua possunkylkeä, sinappidressingiä, tyrnigeeliä, raakaa tyrnimarjaa & kirveliä
LEIPÄLAATIKKO
Talon hapanjuurileipää, fenkolinäkkäriä, mallasleipää sekä talon paahdettua voita ja kuivattua tattia
NAURIS & TATTI
Hohtavien hiilien seassa poltettuja nauriita jotka ovat maustettu kevyesti mäntysuolalla ja voilla, mäntyohrattoa, fermentoitua tattilientä, kuivattua tattia, säilöttyä naurista ja lipstikanversoja
Ateria jatkui alkua vahvemmin ja tasapainoisemmin. Hirvitartar raa’an ruusukaalin ja savoynkaalin kera tarjoiltuna hiveli jo täydellisyyttä niin mauiltaan kuin esillepanoltaankin. Kirpeät punajuurenversot ja lämmin sinappivinaigrette raikastivat täyteläisen umamista annosta juuri sopivasti.
Seuraavaksi tarjoiltu graavattu possunkylki tyrnin ja kirvelin kanssa oli siihenastisen menun herkullisin annos! Tyrni eri muodoissa taittoi possun rasvaisuutta ja sai hymyn huulille pirteydellään. Tämä kombo kopioidaan vielä omassa keittiössä!
Kuivatulla tatilla maustetun paahdetun voin kera tarjoiltu leipälaatikko sai meissä aikaan järjenvastaista leivän puputtamista (eihän sitä 14 ruokalajin illallisella kannata itseään leivällä täyttää). Itsekin hapanjuuren kanssa taplailtuani nostan hattua leipurille – leivässä oli just sellainen mehevä kosteus ja sitkeys, veden kielelle nostattava happamuus ja rapea kuori, kuin mitä omaankin leipääni toivoisin vielä taikovani. Kyllä hyvä leipä vaan on hyvää ♥
Vasemmalla HIRVI & KAALI, oikealla NAURIS & TATTI
Juuri kun olin julistanut possuannoksen suosikikseni, saimme eteemme jotain vielä parempaa: poltettuja nauriita männyllä maustetulla ohrattopedillä. Säilötyn nauriin alle piilotetut herkut kruunattiin nenämme edessä vielä upealla fermentoidulla tattiliemellä ja lipstikanversoilla – taivaallista!
Äiti rakastaisi tätä!
Naurisannos kirvoitti meissä siskoksissa seuraavat nostalgiset muistelot. Meidän äitimme nimittäin rakastaa nauriita ja opimme jo lapsena odottamaan kesän ensimmäisiä makeita uusia möllyköitä kuin karkkipäivää. Kaskinauriita emme lapsuudessani muistaakseni syöneet, mutta joku siinä savun ja hiilloksen tuoksussa vie ajatukset kuitenkin aina lapsuuden kesiin. Upea annos, totta tosiaan.
Hirvi-, possu- ja naurisannosten kanssa joimme Antonin Rodet Pinot Noiria vuodelta 2014. Kepeä ja rennon marjaisa burgundilainen sopi hyvin annosten kaveriksi, vaikka tavallaan ehkä vähän pliisuksi annosten rinnalla jäikin.
SIPULI & ARTISOKKA
Makujen sinfoniaa:
SIPULI & ARTISOKKAVoissa haudutettua sipulia ja maa-artisokka, paahdettua sipulipyrettä, raakaa hopeasipulia, makeaa sipulilientä ja lehtikaalinlehtiä
TURSKA & KERMAHaudutettua turskan seläkettä, säilöttyä lanttua, lanttupyrettä, 3 tuntia grillattua kermaa ja tilliä
SORSAA & KYSSÄKAALIAGrillattua sorsanrintaa, sorsankoipirilletteä, haudutettua sekä paahdettua kyssäkaalia, säilöttyjä juureksia ja sieniä, sekä tummaa savuista kastiketta
Sipulia ja maa-artisokkaa yhdistelevä annos oli maanläheisyydessään lämmin ja lohdullinen. Sen kanssa tarjottiin perinteistä sipuliruokien kumppania, Pinot Gris’tä (Trimbach Pinot Gris Réserve 2014). Puolikuiva viini tasapainotti sipulin ja maa-artisokan makeutta hapokkuudellaan hienosti.
Pumpulinpehmoisen, täydellisesti paistetun turskan ja kolme tuntia grillatun, suorastaan kinuskisen kerman kaverina meille tarjoiltiin Chablis Marouettes 2015, joka muuten sopi todella hyvin myös annoksen pohjalla majailleen kotoisan lanttupyreen kaveriksi! Turska ja chablis ne yhteen soppii mutta niin tuntuisi sopivan myös chablis ja lanttu 😀
Sorsa & kyssäkaali oli annoksista omaan makuuni se näyttävin, eikä ihme: annos oli pitkälti sama, jolla Kyllönen ansaitsi finaalipaikkansa. Tätä annosta olikin selvästi hiottu! Tässä vaiheessa maistelumenua alkoi mahassani kuitenkin jo tekemään hieman tiukkaa, mikä harmitti, sillä annos oli toki muutakin kuin silmänruokaa! Kokonaisuus oli todella syvän makuinen ja aromeiltaan vahva, joten varsinkin rillette meinasi tuhtiudessaan jäädä minulta puolitiehen. Sorsalle valittu viini, Antinori Péppoli 2015 Toscanasta maistui kirsikkaisuudessaan ihanalta punertavan grillisorsan kaverina. Viini pärjäsi hienosti myös herkullisen tumman ja savuisen kastikkeen kanssa.
SORSA & KYSSÄKAALI
Jälkkärit:
Jälkkärit olivat yllättäen menun isoimmat elämykset! Minulla ei ole koskaan suuria positiivisia odotuksia jälkiruokia kohtaan, ellei kyseessä ole juustolautanen, joten hieman varauksella odotin nytkin aterian viimeistä nelikkoa. Jälkiruokien ensimmäinen annos, PERUNA, varsinkin mietitytti!
PERUNAPerunajäätelöä, rapeita perunankuoria, perunahelmiä ja orvokkia
PIIMÄPiimävaahtoa, rapeaa siemennäkkäriä, suolaheinä öljyä, suolattua kinuskia ja suolaheinää
KARPALOKarpaloleivosta, lumikarpaloita, kuusiöljyä, kuusijäätä, kuusikarpalo kastiketta ja rautayrttejä
RAPARPERIRaparperi moussea, haudutettua raparperia, mallasmurua, jääselleriä, rapeaa marenkia, jogurttilunta ja suolaheinää
Voi kuulkaa. Harvoin vetävät jälkiruuat minut näin hiljaiseksi. Perunajäätelö perunankuorisipseineen ja perunahelmineen oli jotain aivan käsittämätöntä. Perunan tärkkelys tuntui suussa suorastaan samalta, kun joskus lapsena raakaa perunaa haukattuani, mutta tällä kertaa elämys oli positiivinen 😀 Hämmentävä annos, jossa maltillinen makeus yhdistyi hienosti suolaisuuteen, silkkinen ja kylmä rapeaan. Jäin kaipaamaan santsiannosta!
Myös piimävaahtoa, rapeaa näkkäriä, suolaheinää ja suolaista kinuskia yhdistelevä annos vei kielen. Ei pelkoa äklömakeilusta, piimä maistui nimittäin piimältä ja näkkäri näkkäriltä, mutta kokonaisuus oli silti aivan jotain muuta kuin mitä tämän virkkeen alkuosa antaa olettaa. Upea annos!
Sekä karpalo- että raparperiannokset osuivat myös täysin makuhermooni. Näitä jälkiruokia määritti raikkaus, ei makeus. Karpaloannoksen kruunasi mielestäni kuusi, raparperin taas selleri, toistan, SELLERI – annokset tulvivat makuja, joita en olisi ikinä kuvitellut jälkiruokaan 😀
Jälkiruuan kaverina joimme mitäs muuta kuin shamppanjaa: Veuve Clicquot Champagne Brut ei paljon esittelyitä kaipaa, eikä ketään varmaan tarvitse suuresti sen sopivuudesta ruualle kuin ruualle vakuutella. Lempi Helsinki Pop Up veti siis tyylillä loppuun saakka!
RAPARPERI -annoksessa piili yllätys: sellerinvarsihan se siinä!
Joonas Kyllönen kertoo etsivänsä parhaillaan sopivaa tilaa pysyvälle Lempi Helsingille, jossa ruoka keskittyy Pop Upin tavoin puhtaisiin pohjoismaisiin makuihin. Raaka-aineissa Kyllönen suosii luomua niin ruuassa kuin viineissäkin, ja oma maanviljelijä, omat kalastajat ja metsästäjät takaavat laadun. Itse kerätyllä villiruualla on myös vahva rooli annoksissa, kuten tästäkin maistelumenusta jo näkyi. Suunnitelmissa on kuulemma myös toistaiseksi salaisuudeksi jäävän panimon kanssa yhteistyössä tuotetut oluet.
Ei tarvitse ainakaan minua enempää houkutella, avatkaa se ravintola vaan jo!
Seuraava Lempi Helsinki Pop-Up järjestetään 20.5.2017.
Vastaa