Heinäkuun Hortoilut: pihasaunio & jauhosavikka!
Heinäkuu on hurahtanut pitkälle yli puolen välin ja kuten edellisessä postauksessani lupailin, olen pitänyt blogin päivittämisestä taukoa. Se ei kuitenkaan tarkoita etteikö täällä olisi syntynyt uusia keittiökokeiluja! Innostuin nimittäin alkukuusta hortoilemaan lähimetsissä ja keräsin sellaisen kasan lemppareitani pihasauniota ja jauhosavikkaa, että pakkohan niistä oli kehitellä tännekin jotain.
Sitä monesti ajattelee että villiyrttien ja -vihannesten keräily on loppukevään ja alkukesän hommia, mutta sekä pihasaunio että jauhosavikka ovat ns. sesongissa läpi kesän. Jauhosavikkaa käytän vähän pinaatin tapaan (muinainen kynäily aiheesta täällä) ja hurmaavasti ananakselta tuoksuva ja hedelmäisen aromaattinen pihasaunio pääsee meillä yleensä salaatteihin tai marjojen kaveriksi (muinainen kynäily tästä aiheesta vuorostaan täällä)!
Tänä kesänä pihasaunio on kuitenkin päässyt sekä 1-2-3 -liemeen, että maustamaan valkoviinietikkaa. Mitäs luulette, tuliko hyvää?
Pihasaunion tunnistaminen
En ole mikään villiyrttiekspertti, mutta pihasaunion kanssa ei ole suurta erehtymisen vaaraa. Kunhan sekä näkö- että hajuaisti toimii! Näin maallikon termein pihasaunion lehdet muistuttavat tilliä ja vihreistä kukista (mykeröistä) puuttuu terälehdet. Kun mykeröä hieroo sormien välissä, se tuoksuu vahvasti ananakselle. Ja sillehän se myös maistuu!
Peltosaunio kasvaa asfaltin rakosissa ympäri kaupunkia ja pihoja, mutta myös nurmikoilla, joutomailla, teiden ja peltojen reunoilla. Hankalinta onkin oikeastaan löytää sitä kasvamasta jostain, josta sitä voi turvallisesti kerätä syömiskäyttöön. Haaveilenkin tässä omasta pihasta, jossa kasvattaisin syötäviä rikkaruohoja! Nokkosia, jauhosavikkaa, peltosauniota, siankärsämöä, voikukkaa, mitäs vielä…
Löydät lisää tietoa pihasauniosta ja sen tunnistamisesta esim. täältä: Luontoportti, Anna Nyman
Pihasaunion käyttö
Pihasauniota käytetään usein kuivattuna yrttiteessä, sekä tuoreena jälkiruuissa. Kukkien lisäksi pihasauniosta voi käyttää myös lehdet! Minusta pihasaunio on parhaimmillaan syötynä tuoreeltaan. Kukkien trooppisen hedelmäinen ja aromaattinen maku sopii minusta hienosti varsinkin erilaisiin salaatteihin (oli kyseessä sitten ns. suolainen salaatti, tai makea)! Osa pääsikin siksi kuvauspäivänä kevyen lounassalaatin maustajaksi, ja osan vein ystävälle lohicrudon mausteeksi (oli muuten tolkuttoman hyvää!)
Pikkelöity pihasaunio & pihasaunioetikka
Koska hortoiluhuuma iski juuri ennen vähän pidempään reissuun lähtöä, piti kuvauspäivän päätteeksi jäljelle jääneille pihasaunioille keksiä säilöntätapa. Halusin hyödyntää kukista varretkin, joten kokeilin uuttaa niistä makua valkoviinietikkaan. Sulloin varret steriloituun purkkiin ja peitin ne etikalla. Purkki kiinni ja jääkaapiin! Kukat olisi voinut kuivata yrttiteen materiaaliksi, mutta päätin sen sijaan hetken mielijohteesta kokeilla pikkelöintiä. Peitin mykeröt 1-2-3 liemellä ja lykkäsin ne jääkaapiin. Kun palasimme kotiin vajaa kaksi viikkoa myöhemmin, sekä pihasaunioetikka että pikkelöity pihasaunio pääsi makutestiin!
Mites se lopputulos?
Pihasaunioetikka ei ollut maustunut minusta tarpeeksi, joten se kököttää jääkaapissa edelleen. Voi olla ettei siihen enempää makua kehitykään… Kukista tulisi etikkaan varmasti enemmän makua, joten seuraavalla kerralla käytän kyllä niitä. (Bongasin näin jälkikäteen netistä englanninkielisen ohjeen, jota haluan kokeilla!) Arvelen muuten myös, että pihasauniosta tulisi erinomainen juotava etikka eli SHRUB!
Pikkelöity pihasaunio taas maistuu… no… pikkelöintiliemeltä ja pihasauniolta. Kumpikin on minusta hyvää, joten yhtälökin oli minusta lähtökohtaisesti ihan hyvä. En kuitenkaan ole aivan varma siitä, onko tämä käsittelytapa pihasauniolle se paras. 1-2-3 -liemi on maultaan ehkä turhan tuju pihasauniolle? Pihasaunion hurmaava trooppisen hedelmäinen aromi onneksi säilyi myös näissä pikkelöidyissä palleroissa, joten olen käyttänyt niitä kuten tuoreitakin. Lähinnä salaatissa, kuten alapuolisessa kuvassa, mutta nyt iski uteliaisuus siitä miten ne toimisivat vaniljajäätelön ja mansikoiden kaverina!
Aina ei mene nappiin ensimmäisellä kerralla, mutta tällaiset kokeilut ovat silti minusta aina hauskoja! Ehkäpä tälle jutulle tulee siis vielä jatkoa. Kerron myös myöhemmin mitä tuolle jauhosavikkakasalle tapahtui!
Vastaa