Taste of Helsinki 2016 avajaispäivän fiiliksiä

Yhteistyössä Taste of Helsinki

Taste of Helsinki 2016 -hittiannos sisältää SELLERIÄ!

Ekakertalainen Taste of Helsinki -festareilla raportoi tässä hei! Päädyin vetämään eilen avautuneen tapahtuman avajaispäivän täysillä, kun tajusin että perjantai ja lauantai menee käytännössä festareilla. Siinä ei sitten pikku sateet kuulkaas enää haitanneet, kun lompsittiin deittini Juuson kanssa teltasta toiseen jokaisen vähänkin kutkuttavan annoksen perässä.

Eipä ollut sade pelottanut juuri muitakaan, sillä ropinasta huolimatta teltassa kuin teltassa oli kivasti tungosta, annokset sai silti käteen juurikaan odottelematta. Veikkanpa että sade jopa nostatti tunnelmaa; mikäpä olisi enemmän omiaan tuntemaan suomalaista sisua tässä kaupunkilaisen helpossa elämässä kuin viuhahtelu sissityylillä teltasta toiseen shamppanjan tai suolakuoressa kypsennetyn sellerin perässä? Kyllä tässä maassa on aina pärjätty, säässä kuin säässä!!!

Burgerilla festarinsa aloittivat myös Alisa (Suusta suuhun) ja Jaana (Keittiössä kaupungissa).

Ensialkuun juotiin tietysti tervetuliaisshampanjat ja aperolit (tyhjään mahaan, virhe) ja jahka ravintolat avasivat ovensa, oltiinkin jo varsin hilpeitä ja nälkäisiä. Päätimme aloittaa herkuttelun Bistro o Matin Haukiburger Vol.2:lla, jota olin kuola valuen odotellut käytyäni visiitillä Kirkkonummella.

No olihan se täysin kaiken etukäteishehkuttelun veroinen makupala! Rapeakuorisen mutta pehmeän sämpylän sisällä piileskeli käsittämättömän taidokkaasti paistettu haukimureke, mummonkurkkuja sekä mustekalan musteella maustettua aiolia. Varsin pätevä aloitus, enkä suinkaan ihmettele, jos joku syö tätä tänäkin vuonna useamman kappaleen päivässä.

Ravintola Murun parmesanrisotto, helix-etanat ja persiljaliemi olivat just niin hyvää kuin taannoisella ravintolasafarilla oli lupailtukin; nimikkoannokseen eli Charcuterieen petyin ihan vähän siksi, että olisin voinut enemmänkin näitä ravintolassa itse tehtyjä leikkeleitä mussuttaa. Coppan maukas rasva suorastaan suli suuhun, fenkolilla maustettua makkaraa olisin voinut haukata suoraan pötköstä ja ilmakuivattu ankka, noh, sitä en tohdi enää edes muistella. Giardiniera oli sopivan etikkaista ja mausteista, vihannekset ihanan rapsakoita. Miksi oi miksi tämä leikkelelautanen ei ollut tarjottimen kokoinen?

Alkumaljojen jälkeen nappasimme ensimmäiseksi lasiimme iki-ihanaa oranssia Porta del Vento Saray 2009. Siitä asti, kun kyseiseen viiniin tutustuin, olen ollut sen suuren suuri fani – juoksen nykyään luonnollisten ja alkuviinien perässä kuin mikäkin viinihipsteri. Kuultuani että Saray löytyy tapahtuman viinitarjonnasta, tiesin että sitä tulen juomaan kutakuinkin läpi ateriani. Kyseinen vuosikerta on muuten pikkuhiljaa loppumassa, joten se olis nyt tai ei koskaan, jos sitä haluaa kotiinsa tilata. Itse ainakin meinasin hieman hamstrata, seuraava vuosikerta kun voi taas olla jotain aivan erilaista.

Restoran Ö:n nimikkoannos (hirveä, mustavalkosipulinkastiketta, villivalkosipulin versoja, jäkälää) oli syömistäni annoksista ehdottomasti kaunein.

Restoran Ö:n selleriannos karamellivoineen = napakymppi

Festivaalin ensimmäisen ulkomaanvahvistuksen Restoran Ö:n annokset vakuuttivat. Suolakuoressa kypsennettyä luomuselleriä, karamellisoitua voita, herakastiketta ja sellerin lehtiä sisältävä kasvisannos peittosi helposti jopa etukäteen kovasti odottamani nimikkoannoksen (suolattua hirvenlihaa saarenmaalta, mustavalkosipulikastiketta, villivalkosipulin versoja ja jäkälää).

Äärimmäisen kaunis hirviannos oli todella maukas, mutta sen aromit olivat sen verran mietoja etteivät ne pärjänneet siinä välissä haarukoidulle sellerille. Olen heikkona karamellivoihin, näemmä jopa niin heikkona, että kaavin lapsuuden inhokkiani selleriä sisältäneen lautasen mieluummin kuin syön sen viimeisen murun hirveä – onneksi Juusolle tämä kauppa kävi enemmän kuin hyvin.

Ravintola Kolmos3n Haukea Lag3r-taikinassa (tempura) ja mummonkurkkuja = erittäin hyvvää!!!

Juuson suosikki oli Ravintola Grönin herkullinen nimikkoannos, johon olimme tosin molemmat ns. puolueellisesti ihastuttu jo vuosipäivätreffeillämme Grönissä. Raakakypsennettyä nautaa, litulaukkaa, kevätkaalia ja etikoitua hapankermaa sisältävä annos oli täydellisessä balanssissa; rapea lehtikaali, kirpeä hapankerma sekä aromikas litulaukka täydensivät murean naudan erinomaisesti.

Piipahdimme myös moikkaamassa Punavuori Gourmet -Anikoa olutpisteellä, lasiin napattiin välijuomaksi raikas Brooklyn Sorachi Ace. Olutpisteeltä sai mukaan myös lehtisen, jossa oli paritettu jokaiselle tapahtuman annokselle suositusolut – jollen olisi ollut niin sen oranssin viinini lumoissa, olisin niitä varmaan lähtenyt testailemaankin.

Tämäkin piti tietysti testata: punainen sancerre! Kevyempää ja raikkaampaa punaviiniä en ole tainnut koskaan maistaakaan ♥

Viinilehden top 5 -suosituslistaltakin löytyvää roséta oli toki myös pakko maistaa (mutta ei sitä Bradin ja Angelinan viiniä vaan Lafage Miraflors Rosé) – Juuson lasissa jälkiruokaviiniä, jonka nimi unohtui pistää ylös. Hupsista!

Pikku tauon jälkeen ruoka maistui taas. Ravintola Tocan ahvenanmaan karitsa munakoisopedillä oli murea ja mehevä, Sinnen BBQ-kana erinomaista. Erityisesti ihastuin annoksen hernesoseeseen, mintutkin popsittiin viimeistä lehteä myöten. Askin nimikkoannos  ”Askin Legendaarinen Metsä” sekä Pastorin ”Chipirones” osoittautuivat itselleni pieniksi pettymyksiksi, vaikka hyviä toki molemmat olivatkin. Eipä näillä festareilla mitään huonoa varmaan saakkaan vaikka kuinka etsisi.

Takana Sinnen BBQ-kanaa, hernettä ja minttua, edessä Tocan Ahvenanmaan karitsaa, munakoisoa ja valkosipulia.

Edessä ”Askin legendaarinen metsä”, takana Askin Hiillostettua Luomu Salaattia Ahlbergiltä, Muikunmätiä & Ruohosipulia –  se ehkä mitäänsanomattomin syömistämme annoksista. Höh.

Pastorin Chipirones eli Rapeiksi paistettuja pieniä mustekaloja, aiolia, fermentoitua chiliä, kevätsipulia ja chiliä. Maistui lähinnä frittitaikinalle sekä (erittäin maukkaalle ) chilille. Höh tällekin.

Hellan ja Huoneen nimikkoannos oli illan paras lautasellinen, jos minulta kysytään. Valitettavasti tässä on myös illan huonoin kuva…

Mietimme pitkään, minkä annoksen kumpikin meistä söisi toiseen kertaan, ja itse päädyin lopulta Hellan ja Huoneen “Lapinkobeen”. Kylmäsavustettua maa-artisokkaa, lipstikkaa ja ruisviskillä maustettua Lapin härkää sekä talon mallasleipää ja ruskeaa voita sisältävä annos oli yksinkertaisesti maukkain kaikesta maistelemastani. Kylmäsavustettuihin maa-artisokkiin oli jätetty ihanasti puruvastusta, ruskealla voilla päällystettyyn leipään sai ihanasti imeytettyä lautasen pohjalla lainehtivan viskiliemen (tosin lopuksi viimeiset tipat vielä vuorotellen juotiin) – jokainen annoksen komponenteista maistui selkeästi itseltään ja toimi myös täydellisesti yhteen.

Juuson ei valintaansa sen sijaan pitkään tarvinnut pohtia – hänelle se oli itsestäänselvästi Grönin raakakypsytettyä nautaa sisältävä nimikkoannos. Ehkä meidän pitää suoriutua tänne viikonlopun aikana nämä kaksi annosta vielä santsaamaan, tai sitten on uuden Grön-visiitin aika. Tampere ja Tallinna voisivat myös olla ihan kivoja kesämatkakohteita…

No syötiinhän me yksi jälkkärikin: Hellan ja Huoneen “Herukkapensas”. Herukanlehtivaahtoa, paahdettua valkosuklaata ja hapankermajäätelöä, joista ihanan kirpeää herukanlehtivaahtoa olisin voinut lusikoida sellaisenaan – Juusolle maistui myös vaahdon alta pilkistävä valkosuklaa.

Että semmoinen avajaispäivä! Kuten ilmeistä näkyy, fiilis oli jotakin ihmettelyn ja lapsekkaan innostuksen välimaastosta. Mahtava ilta! Suosittelen festaria vahvasti kaikille herkkusuille ja muillekin. Paikallahan voi siis ihan vain piipahtaakkin, vaikka itse suosinkin aina mieluumin övereitä kuin vajareita.

Taste of Helsinki

16.-19.6. 2016

lounaskattaus to-la klo 11-15

päivälliskattaus to-la 17-23 (ravintolat sulkevat klo 22)

sunnuntaibrunssi 11-16

Kansalaistorin puisto

Ps. Illan meille tarjosi Taste of Helsinki, jolle iso kiitos hetkellisestä Kroisosfiiliksestä! Harvoinpa sitä tulee ”tuhlailtua” yhdessä illassa kokonaista säkillistä rahaa silkkaan hedonismiin. Söimme yhteensä 14 annosta + muutamat viinilasit, eipä sellaista tosimaailmassa niin vain tekisi – vastaan tulisi kukkaron pohja huomattavasti nopeammin, samoin kiristelevä vatsanahka. Pienille annoskoille ja matalille hinnoille täältä siis iso peukku!!!