Tulin, join, voitin.
Päällimmäinen fiilis vierailustani toista kertaa järjestetystä Tallinn Craft Beer Weekendistä on silkka ilo. Odotukseni olivat viime vuoden jälkeen äärimmäisen korkealla, joten olin varautunut pettymään… mutta turha huoli!
Tapahtuman täysin ansaittujen meriittien lisäksi syy piilee varmasti myös minussa itsessäni – olen kehittynyt viime vuodesta oluen maistelijana ja tuntijana kuitenkin aika paljon, joten saan oluttapahtumista kokoajan enemmän irti. Uuden oppiminen sekä jo opitun fiilistely innostaa ja motivoi tutustumaan oluisiin aina vain syvemmin – jos vuodessa tapahtuu jo näin paljon kehitystä, mitähän kaikkea mahdankaan tietää vuoden päästä 😀
Suuria muutoksia viime vuoteen verrattuna ei varsinaisesti oltu tehty, joskin tila oli nyt hieman isompi. Tänä vuonna tapahtumaan oli kutsuttu 31 panimoa, viime vuonna 24 – pientä kasvua siis tapahtui myös osallistuvien panimoiden määrässä. Liput katosivat jo kuukausia etukäteen kuin kuumille kiville, mutta niiden määrä oli onneksi mitoitettu tilaan sopivasti. Ei tullut liian ahdasta, ei ollut liikaa jonoja, ei edes vessassa.
Paikalle oli helppo löytää (ihan sen kansanvaellusta muistuttavan olutfaniletkankin vuoksi) ja lokaatio oli mielestäni tunnelmaltaan erityisen onnistunut. Kaikkea muuta kuin kliininen ja persoonaton paikka tämä Port Noblessner!
TCBW:ssä lanseerattiin myös Donut Islandin ja Mallaskosken yhteistyöolut Double India Pale Lager
Birrificio Del Ducaton Giovanni ja maailman paras oluenmaisteludeittini Eleonora
Tapahtuman henki oli hyväntuulinen ja rento, kuten kuvissa esiintyvien henkilöiden kasvoistakin näkee. Örveltäjät loistivat poissaolollaan, vaikka sisäänpääsyn hinnalla saikin olutta maistaa niin paljon kuin suinkin halusi. Maisteluannosten koko vaihteli (juomanlaskijan mukaan) ennalta ilmoitetusta puolesta desistä n. puoleentoista, mikä oli välillä ilo, välillä sääli: osan oluista kaadoin nimittäin maistamisen jälkeen suoraan viemäriin. Lähemmäs viittäkymmentä olutta kun ei muuten ihan niin vain maistella…
Etukäteen valmistelemani lista unohtui tietysti printata mukaan. Tapahtuman wifi toimi onneksi erittäin hyvin, kun vain lopulta hoksasin käynnistää puhelimeni uudelleen! Listan tirkistely osoittautui kuitenkin melko turhaksi: etenimme seuralaiseni Eleonoran kanssa järjestelmällisesti pisteeltä toiselle maistellen kaikki vähänkin kiinnostavat juomat. Ekalla rundilla kaikki kevyet ja vaaleat, tokalla tummat ja tuhdit. Hanojen vaihdon jälkeen teimme tietysti uudet kaksi kierrosta.
Välillä kiinnostuksen kohteet eivät menneet täysin yhteen, mutta maistelimme kuitenkin kaikkea aina myös toistemme laseista – niinpä kuin varkain oma listani siis karttui myös seuralaiseni kiinnostuksenkohteilla. Hyvä niin – muutama kaverin lasista maistettu ”musta hevonen” yllättin nimittäin todella iloisesti. Oluthan nyt on lähtökohtaisesti kuitenkin aina hyvää, varsinkin tältä panimokattaukselta!
Edellisvuodesta tapahtumaa oli kehitetty myös siten, että tilassa oli monitoreita, joista näki maistelijoiden Untappd -arvioita livestreamina. Viimevuodesta parannusta tapahtui myös vessojen suhteen: takapihalle oli roudattu suorastaan naistenvessaparakki, wohoo! Oli peilit ja altaat ja saippuat ja kaikki (nää on tärkeitä juttuja).
Ruokaa tapahtumassa oli tarjolla mielestäni mukavasti, tosin kasvisruokailijat oli autuaasti unohdettu ruokalistoja laadittaessa. Kasvissyöjäystävälleni järjestyi onneksi kuitenkin luovasti yhdistellen ihan passeli lautasellinen mahantäytettä. Itse testasin Burger Boxin tulisen ja kimchillä silatun nyhtöpossuburgerin.
Odotellessani burgeriani (aika pitkään) huomasin, että monelle myytiin ei-oota – nälkäistä massaa ei toki täysin sujuvasti ja suit sait ruokitakaan, mutta ehkäpä ruokatarjoilun suhteen tapahtuma voisi kuitenkin hieman petrata ensi vuonna. Seuraavalla Tallinnanvisiitillä aion kuitenkin tämän aterian myötä suoriutua vihdoinkin sekä Speakeasy by Põhjalaan (joka on aina kiinni kun kävelen sen ohi), että sen vieressä majailevaan Burger Boxiin – kyllä tuosta purilaisesta niin hyvä maku odottelusta huolimatta kuitenkin jäi.
Omien merkintöjeni perusteella maistelemieni oluiden määrä oli 42, mikä ei lainkaan yllätä: onhan kyseessä kuitenkin vastaus elämään, maailmankaikkeuteen ja kaikkeen muuhun sellaiseen. Merkinnöistäni puuttuu kuitenkin osa seuralaiseni lasista siemailluista herkuista, joten veikkaan että lähemmäs viittäkymmentä sorttia tuli oikeasti lopulta maisteltua (vieläpä täysin sivistyneesti). Aika hyvin ihmiseltä, joka harvemmin pääsee lesoilemaan itsehillinnällään 😀
TCBW2016 top 10:
- Birrificio Del Ducaton Koji Il Riso oli happamista illan ehdoton ykkönen. Sakenkin valmistamisessa käytetyllä koji-homeella hapatettu ja vihreällä teellä maustettu riisiale sekä vei sydämeni, että ylitti viime vuoden suosikkini, saman panimon sitruunaisen Chrysopoliksen ♥ – ja se ei ole tosiaankaan ihan mikään turha saavutus!
- To Ølin Babushka varasti shown illan viime minuuteilla: luumuilla ja taateleilla maustettu portviinitynnyröity barley wine oli nimittäin se viimeinen olut, jota juoksin santsaamaan valomerkin kynnyksellä. Oi BABUSHKA!!!
- Buxtonin Bourbon Skyline BA berliner weisse, joka toi vahvasti mieleen lempidrinkkini whiskey sourin – erikoinen mutta varsin toimiva makuyhtälö.
- Buxtonin ja Lervigin yhteistyöolut Trolltunga gooseberry sour IPA sai sukat lähestulkoon räjähtämään jaloista – wau! Kunnolla hapan ja hedelmäinen IPA, kelpaisi juoda useamminkin!
- All in Brewingin pisteellä kärkeen nousivat vadelmalla ja key limellä maustettu I Milk Your Drink Shake IPA sekä ihanan intensiivisen hasselpähkinäinen Hustle imperial stout.
- Beavertown Brewingin Pearvert Phantom berliner weisse oli makuuni juuri sopiva yhdistelmä raikkautta ja tasapainoista happamuutta – santsasin.
- Mikkellerin 12″ Wineale; tätä hapanta, tasapainoista ja totaalisen addiktoivaa hapanta rypälemehulla maustettua olutta taidan joutua tilaamaan ihan kotiin asti.
- Etukäteissuosikkini, Buddelshipin ja Lervigin Sauer’d Kraut ei pettänyt nytkään. Ehkäpä pitäisi joskus kokeilla kokkailla tämän oluen makuyhdistelmällä: hapankaalia, ananasta ja mangoa, mmm….
- Loverbeerin oluet ovat lähes poikkeuksetta mieleeni, mutta perjantain kattauksesta ykköseksi nousee Dama Brun-a. Lähes viinimäinen, 12 kk tammitynnyröity jumalten vai pitäisikö sanoa jumalattarien nektari on aina nautinto juoda!
Bändejähän tapahtumassa esiintyi myös, mutta täytyy sanoa että suurin osa musiikkiesityksistä meni allekirjoittaneelta aivan ohi – keskityin niin täysillä maistelupuuhiin että koko ilta hurahti kuin siivillä. Seisahdin vessareissulla kuuntelemaan hetkeksi tanskalaista Narcosatanicosia, mutta kyseinen bändi ei ehkä ollut ihan mun juttu…
Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös tämä. Viimeiset Babushkat nautittuamme suuntasimme Kulttuurikateliin, Off Flow -tapahtumaan, joka oli osa Tallinn Music Weekin ohjelmistoa. Ilta jatkui siitä mm. Jaakko Eino Kalevia ja tulevaa festarikesää fiilistellen – oispa jo kesä!
Hieman jäin harmittelemaan lauantain missaamista – lippukin olisi lopulta järjestynyt toisellekin päivälle. Yksi päivä riitti kuitenkin enemmän kuin hyvin, kun perjantaihin otti alusta asti intensiivisen asenteen: nyt maistellaan eikä meinata!!! Sen voin kyllä sanoa, että hetkeen ei tuon illan jälkeen olutta tehnyt mieli. Ø
Kulttuurikattila vai Kattilahalli? Off Flow’n upea valaistus ansaitsee aplodit!
Vastaa