Makumatkalla: Eat Poland

Osallistuin viime sunnuntaina illalliselle, jolla esiteltiin modernia Puolalaista keittiötä. Eat Poland -niminen projekti vei tänä syksynä kaksi Puolalaista huippukokkia, Witek Iwańskin ja Michał Gniłkan, neljään pohjoiseen pääkaupunkiin: Riikaan, Tallinnaan, Helsinkiin ja Tukholmaan. Menuissa hyödynnettiin kunkin maan raaka-aineita, vaikka annosten juuret Puolassa ovatkin – ja nostettiin samalla Puolalaista modernia keittiötä esiin kiinnostavalla tavalla.

Projektin pääjärjestäjä oli Puolalainen ruokalehti, Usta Magazine, sekä The ArtAnimacje Association. Helsingin tilaisuutta oli mukana järjestämässä myös Puolan Helsingin suurlähetystö.  Estetiikasta vastasi floristiduo Kwiaty&Miut, joiden kädenjälkeä nähtiin niin tilan upeassa somistuksessa, kuin ruokailuastioissakin: kauniit astiat duo on suunnitellut yhteistyössä Puolalaisen Bolesławiec-keramiikkayrityksen ja nuoren Spiek Ceramiczny -ateljeen kanssa.

Puolalainen keittiö tuo ehkä monelle – ainakin minulle – mieleen lihan ja perunat, rasvan ja suolan. Omat muistikuvani 15 vuoden takaiselta Krakovanreissulta pyörivät melko tuhdin ja kasvissyöjälle sopimattomien annosten ympärillä: se, että ravintolassa tuotiin leivän kaverina pieni kupillinen ihraa, ei ole omiaan luomaan juuri muunkaanlaista mielikuvaa.

Ihrakupin vastapainoksi minulla on onneksi ihanakin ruokamuisto: Krakovan kaduilla myydyn suolaisen ja savustetun vuoristojuuston ottaisin lähimarkettini valikoimaan milloin vaan. Se on jäänyt mieleeni niin ihanan koukuttavan makunsa, kuin kauniin muotonsakin vuoksi.

Juomista muistan erityisesti biisoniruoholla maustetun Żubrówka-vodkan, ja kirsikkamehulla lantratun kaljan… ehkäpä nykyinen rakkaussuhteeni kirsikkaolueen saikin alkunsa tuolta reissulta?

Osasin toki odottaa aterialta jotain muistikuvistani poikkeavaa, mutta yllättyin kuitenkin siitä, kuinka pieniä ovat eroavaisuudet Puolalaisen ja pohjoismaisen nykykeittiön välillä. Raaka-aineissa panostetaan kauden herkkuihin, lähiruokaan, luomuun… unohtamatta kuitenkaan omia juuria. Mikä tärkeintä, maistamissani annoksissa ei oltu kikkailtu turhia.

Annokset olivatkin kautta linjan täynnä puhtaita ja raikkaita makuja. Ilokseni lautaselta löytyi myös ihanaa Tataarivuoriston juustoakin – ja kun sitä seuraava annos pursuili sekä tuoretta, että hapatettua punajuurimehua, olin jo täysin myyty.

Mielessäni on ollut jo tovin pieni visiitti Berliiniin, mutta suunnitelmani ovat nyt menneet täysin uusiksi. Nokka kohdistetaankin mieluummin Varsovaan – haluan päästä paikan päälle verestämään muistojani Puolalaisesta perinneruuasta, mutta myös tutustua maan uusiin ruokatuuliin.

Puola on varmasti muuttunut viidessätoista vuodessa valtavasti, niin ruokakulttuuriltaan kuin muutenkin. Onpahan siellä tätä nykyä myös yksi Michelin-tähden omaava ravintolakin… ja kiitos tämän tilaisuuden, tiedän mistä kysyä vinkkejä herkkusuun matkasuunnitelmille!

Ps. aloitin jo fiilistelyt lainaamalla Puolalaiselta kollegaltani keittokirjan – nyt minun täytyy vain valita sieltä kiinnostavan oloiset reseptit ja pyytää häneltä käännösapua 🙂 Eat Poland -tiimin lahjakassin sisältökin inspiroi ideoimaan vaikka mitä!