Makumatkalla Amerikassa osa 3: New York ruokavinkit nuudelifaneille + sananen tippaamisesta
Xi’an Famous Foods: Käsin vedetyt ja revityt nuudelit, tässä kuminalampaan kera
Makumatka Amerikassa
Tervetuloa makumatkalle Amerikkaan! Kiersimme viime kesänä mieheni kanssa Itä-rannikkoa piipahtaen myös Ohioon ja matkamme viimeinen etappi oli New York. Sarjan kaksi edeltävää osaa löydät täältä.
Uskokaa tai älkää, tuo viime kesäinen visiittini New Yorkiin oli elämäni ensimmäinen! En ole koskaan ollut niin kiinnostunut tästä kaupungista, että olisin sinne varta vasten lähtenyt varsinkin tietäen mikä hintataso kaupungissa on. Olen lähtenyt mieluummin kaupunkeihin joissa penniä on helppo venyttää ja niinpä esim. Itä-Eurooppa sekä Berliini ovat tulleet vuosien varrella tutuiksi, New York ei. Kun mitään super positiivista ei odota, kaikella todennäköisyydellä yllättyy iloisesti ja niinpä ymmärrän nyt varsin hyvin miksi niin monet hurahtavat New Yorkiin 🙂 Onhan se, aikamoinen!
New York ruokavinkit!
Omat parhaat kokemukseni tulevat – kuten niin usein matkoilla – ruuasta. Olin etukäteen valinnut New Yorkista muutaman tärpin jossa halusin ehdottomasti käydä, ja jostain syystä jokainen näistä tärpeistä liittyi nuudeleihin ja ruokaohjelmiin. Käydäänpä siis suoraan asiaan: New York ruokavinkit nuudelifaneille!
1. Xi’an Famous Foods
Xi’an Famous Foods on perheomisteinen nuudeliketju, joka on tullut suurimmalle osalle ruokaintoilijoita tutuksi todennäköisesti edesmenneen Anthony Bourdainin No Reservations -ohjelmasta. Bourdainin kuoltua yritys lupasi lahjoittaa 100% yhden päivän tuotoistaan itsemurhia ehkäisevälle auttavalle puhelinlinjalle.
Erityisesti ketjun käsin vedetyt ja revityt nuudelit, jotka tehdään aina tilauksesta, kiinnostivat ja niilläpä aloitimmekin viisi päiväämme New Yorkissa. Jos olet utelias näkemään miten nämä nuudelit tehdään, kurkkaa tämä Munchies -kanavan video! (Myönnän kokeilleeni videon inspiroimana nuudelihommia itsekin, mutta eipä siitä yrityksestä enempää just nyt, hehe… ehdottomasti ovat parempia heidän tekeminään.) Xi’an Famous Foods -pikaruokaravintoloita löytyy ympäri kaupunkia, me söimme Brooklynin pisteessä.
Xi’an Famous Foods: Spicy Cumin Lamb Hand-Ripped noodles– maistuis varmaan sullekin
Momofuku Noodle Bar: Chilled spicy noodles…
…sichuanilaista tulista makkaraa, cashewpähkinöitä, thaibasilikaa. Kiitos Momofuku Noodle Bar.
2. Momofuku Noodle Bar
Momofuku Noodle Bar löytyy sekä East Villagesta (jossa me kävimme) että Columbus Circleltä. Tämäkin ravintola on minulle ns. teeveestä tuttu: Momofuku -ravintoloiden perustaja on David Chang, jonka tähdittämää Mind of a Chef -sarjaa olen tuijotellut kuola valuen moneen otteeseen, kuten myös samaisen herran luotsaamaa Ugly Delicious -sarjaa. Täällä oli siis tietysti käytävä.
East Villagen ravintola on rento ja vaalealla puulla sisustettu, osuimme paikalle tyhjällä hetkellä ja saimme nautiskella ihanan vihreät thaibasilikalla, sichuanilaisella makkaralla ja cashewpähkinöillä ryyditetyt nuudelimme aivan rauhassa.
Makeanystävät hoi: New York ruokavinkit jäisivät vajaaksi ellen tässä kohtaa suosittelisi käymään myös Momofuku Milk Barissa jälkkärillä, vaikkei nuudeleista kyse nyt olekaan.
Ps. Hieman nämä vihreät nuudelit mielessäni väänsin talvella vihreitä edamamenuudeleita, niiden resepti löytyy täältä!
3. Ivan Ramen
Ivan Ramen on Chef Ivan Orkinin luomus. Tämäkin omistaja on teeveestä tuttu: sekä The Mind of a Chef -ohjelmasta, että Chef’s Table -sarjan kolmoskaudelta. Ivan Orkin aloitti ramen-uransa menestyksekkäästi Japanista – temppu, jota ei ihan niin vaan länsimaisena ramenin kotimaassa tehdäkään. Ehkäpä ei siis niin yllättävää, että täällä nauttimani kylmät nuudelit yuzuliemessä olivat ehdottomasti reissun parhaat!
Voi tosin olla että tykkäsin myös siksi, että samantapaisia nuudeleita olen tehnyt itsekin ja vieläpä ennen tätä reissua: minun kylmät nuudelit yuzuliemessä löytyvät täältä! Tätä kylmää ja virkistävää keittoa meillä syötiin koko viime kesä, ihan parasta. Me söimme muuten nuudelimme Ivan Ramenin Clinton Streetin pisteessä, Slurp Shop löytyy taasen Hell’s Kitchenistä.
Ivan Ramen: kylmä yuzuliemi, tuore maissi, ihanan maukkaat paahdetut tomaatit ja mehevät katkaravut… jep, matkan parhaat nuudelit ovat tässä.
4. Nakamura NYC
New York ruokavinkit päättyvät viimeiseen iltaamme, jolloin oli aivan pakko päästä vielä viimeisille nuudeleille. Nakamura NYC oli tärppilistallani ykkösenä mutta jäi siitä huolimatta viimeiseen iltaan, mutta onneksi käytiin! Nakamura oli paikoista ainoa, jonne jouduimme vähän jonottamaan.
Muista vinkeistäni poiketen tämä ramenravintola ei ole minulle ruokaohjelmista tuttu, vaan YouTubesta. Seuraan siellä aktiivisesti Bon Appetit -kanavaa josta bongasin viime keväänä Nakamuran älyttömän ihanan kylmän ramenin reseptin. Innostuin siitä niin, että yritin jotain samantapaista itsekin (versioimani kylmä ramen soijamaidolla löytyy täältä).
Vaikka Ivan Ramenin nuudelit olivat niin kovasti mieleeni, kaikista näistä listaamistani paikoista suosittelisin eniten Nakamuraa. Pienen ravintolan miljöö on autenttisen japanilainen ja lista täynnä toinen toistaan houkuttelevampia pikku annoksia. Sekin kertoo paljon, että ramen superstar Chef Shigetoshi Nagamura aloitti uransa jo 22-vuotiaana Japanissa ja että häntä nimitetään yhdeksi maailman “ramen jumaloista”. Miten hänen ravintolaansa ei voisi olla suosittelematta? 😀
Söimme alkuun shisolla maustetut tryffeliranskalaiset, nam. Oma annokseni oli kesän spesiaali, vegaaninen Summer Chilled XO Mazemen, Juusolla samaten kesälistalta bongattu spicy tan tan men.
Nakamura NYC: Summer Chilled XO Mazemen – XO grains, yuzu salt sauce, roasted scallion oil, pickled vegetables.
Spicy Tan Tan Men
Hassua kyllä, jokainen näistä rennoista ja kohtuuhintaisista paikoista löytyy kävelymatkan päässä toisistaan East Villagessa. Halutessaan sitä voi siis kävellä nuudeliravintolasta toiseen vaikka ihan vain yhden päivän aikana, pysähdellen välissä ottamaan ruokalepoa puistonpenkillä. Jos annoksen jakaa kaverin kanssa niin ei tarvitse edes olla mikään suursyömäri maistaakseen jotain jokaisessa näistä ihanista paikoista. Siinähän se päivä kuluisi mukavasti!
New York ruokavinkit: bonuskierros
Vähän hienommasta ja reilusti tyyriimmästä paikasta suosittelen tähän loppuun vielä Danny Bowenin Mission Chinese -ravintolaa. Tämä oli matkamme ainoa ravintola, jonne olimme tehneet varauksen kuukausia aikaisemmin ja niin se kannattaakin tehdä, mikäli tänne syömään mielii.
Illallisemme oli monella tapaa ikimuistoinen – äärimmäisen herkullinen, monin tavoin överi ja upea. Makukirjon ja hinnan lisäksi illallinen oli överi sillä tasolla ettemme mitenkään jaksaneet syödä kaikkea tilaamamme. En tiedä miten onnistuimme siinä, mutta jotenkin päädyimme tilaamaan niin paljon ruokaa ettei se kirjaimellisesti meinannut mahtua pöydälle saatikka mahoihimme. Annokset olivat suurempia kuin kuvittelimme ja niin herkullista kuin kaikki olikin, sitä ei mitenkään pystynyt kaksi ihmistä upottamaan. Se ruuan määrä mikä päätyi doggy bagiin oli hävettävä vaikka söin niin paljon, että olo oli vielä vuorokaudenkin kuluttua niin tukala että jouduin ottamaan lähikontaktia tuotteeseen nimeltä Pepto-bismol 😀 Sellainen se on se ahneen loppu…
Mutta otettiin taatusti opiksemme: tilaa vain se minkä taatusti jaksat syödä sillä aina voi tilata lisää jos on vielä nälkä.
Lopuksi vielä muutama sana tippaamisesta:
Matkoilla tippaaminen aiheuttaa helposti harmaita hiuksia, ainakin minulle. Kuuluuko tippi asiaan, paljonko sitä pitää jättää, miten se annetaan… aihe on vaikea, mutta tärkeä. Erityisesti maassa kuten Amerikassa, jossa palvelumaksu eli tippi on merkittävä osa palvelualan ihmisten elantoa, sitä EI sovi jättää väliin, vaikka kuinka vaikealta tuntuisi!
Tippaamisen yhteydessä on hyvä tiedostaa muutama seikka. Kyllä, se voi tuntua hankalalta, eikä meillä Suomessa olla siihen totuttu. Se voi olla myös vaivaannuttavaa ja vaatii monesti laskupäätä tai laskinta. Mutta! Jos pitää mielessä, että Amerikassa ravintola-alalla aivan normaali peruspalkka on muutama dollari tunnilta, tipin jättäminen on ehdoton teko, oli palvelun laatu tai kokemuksesi mitä vaan. Tippi on työntekijän palkkaa ja hänen elantonsa riippuu siitä.
Jos mielesi tekee jättää huono tippi, mieti huolella, kuuluuko negatiivisesta kokemuksestasi rankaista palveluhenkilöä ja hänen palkkaansa – vai olisiko parempi vain antaa palautetta asiasta, ilman että työntekijän palkka vaarantuu.
Tippauskulttuuri
Tippaamiseen perustuva palkka on minusta todella karmaiseva asia, jos sitä rupeaa tosissaan miettimään. Jo pohjapalkan alhaisuus hirvittää, mutta että loppu ansio on niin suoraan asiakkaan mielivaltaisesti päättämän prosentin käsissä? Aika hurjaa.
Minkähänlaista huonoa käytöstä, seksismiä, rasismia tai ahdistelua palvelualalla työskentelevät joutuvat nielemään tipin eli elantonsa menettämisen pelossa?
Tulojen ennustettavuus on myös palveluammateissa vaikeaa: jos työskentelee hyvin menestyvässä ja asiakaskunnaltaan avokätisessä ravintolassa, tulot voi jotenkuten ennustaa ja ne voivat olla hyvätkin. Asiakasmäärältään vaihtelevammassa paikassa ja köyhemmällä alueella taas tipeistä muodostuvat kuukausittaiset tulot voivat olla mahdottomia ennustaa.
Tippauskulttuuri alistaa palvelualan ihmisten tienistit asiakkaan mahdollisten ennakkoluulojen, asenteiden, syrjinnän, mielentilan ja oikkujen varaan. Siksipä onkin ollut ilo nähdä tälläkin reissulla toistuvasti myös paikkoja, joissa palvelumaksu on laskettu valmiiksi sisään hinnastoon ja joissa kerrotaan, miten ja mihin tuo summa käytetään: työntekijöiden tuntipalkan pitämiseen inhimillisellä tasolla, työntekijöiden etuihin kuten vakuutuksiin, terveydenhoitoon jne.
Paikoissa joissa on edelleen itse lisättävä laskuun palvelumaksu, sopiva tippi on 15-25 % palvelun hinnasta. Itse jätän aina vähintään 20%. Tipin voi yleensä maksaa laskun maksun yhteydessä, joko lisäämällä käsin itse kuittiin tippisumman ja loppulaskun yhteissumman (jotka pitää usein laskea itse) tai maksupäätteltä sopivan prosentin valiten. Joissain tapauksissa tipin voi jättää toki myös käteisen muodossa. Oli miten oli, tippi on jätettävä!
