Gogigui! – sosiaalinen illallinen korealaisittain

Gogigui!

…jaa että mikä?

Gogigui tarkoittaa korealaista barbecueta, jossa liha (tai vegeproteiini) paistetaan pöydän keskellä sijaitsevassa grillissä tai paistotasolla itse. Minulla oli ilo tutustua tähän sosiaaliseen ruokailumuotoon muutama viikko sitten järjestetyssä Gogigui! Social Dining with Korean Twist -tapahtumassa Teurastamon Kellohallilla. Mitä en kutsua vastaanottaessani tosin tullut kimchinhimoissani ajatelleeksi, oli että tiedossa olisi sosiaalista syömistä yhteisissä pöydissä … ja olin menossa paikalle yksin. Kääk!

En tätä itselleni asettamaa ansaa oikein oivaltanutkaan, ennen kuin vasta paikan päällä. Olen todella surkea vääntämään small talkia, joten kun katseeni kiersi ihmismassaa tunnistamatta naaman naamaa, lähti kyllä muutama kylmä hikikarpalo valumaan pitkin selkää. Onneksi bongasin lopulta joukosta vanhan opiskelututtavan ja sain helpotuksekseni luvan lyöttäytyä hänen seurueeseensa.

Ateria lähti alkuun sillä, että pöytiin katettiin erilaisia korealaisia kasvislisukkeita, jotka kulkevat yleisnimellä ”namul”. Näihin lukeutui mm. seesamiöljyllä maustetut mungpavunidut (sukjunamul), pikkelöidyt siitakesienet (pyogo), suikaloitua porkkanaa sekä kaltattua kiinalaista pinaattia. Toki pöydässä oli myös ehtymätön kulhollinen superherkullista kimchiä. Nam!

Homma pääsi tosissaan käyntiin, kun viereeni saapui hulppea lautasellinen ohueksi viipaloitua lihaa: possunniskaa, naudankieltä ja naudan paistia. Niitä sitten nosteltiin yksitellen paistumaan pöydän keskelle sijoitetulle kuumalle keraamiselle paistoalustalle. Ohuen ohueksi viipaloitu liha paistui lähes silmänräpäyksessä, jonka jälkeen nappasin sen puikoillani salaatinelehden päälle lautaselleni.

Koreassa tällä tavoin paistettu liha tarjoillaan siis usein juuri salaatinlehteen kääräistynä, minkä ansiosta ateria oli itseasiassa yllättävän kevyt 🙂 Jokaiselle lihoista oli tarjolla myös oma kastikkeensa: possunniskan kaverina oli korealaista hapatettua chili-soijapaputahnaa gochujangia (joka muuten on todella koukuttavaa), naudalle taas ssamjang -kastiketta sekä japanilaista yakiniku –kastiketta. Lisäksi oli vielä pieni kulhollinen suolalla maustettua seesamiöljyä yleisesti kaikelle. Minä tietysti dippailin kaikkea iloisesti ristiin, koska onhan se nyt testattava jokaista yhdistelmää kuitenkin itse!

Näin ohuen lihan paistamisessa ei kauaa nokka tuhise!

Pöytäseurueeni kasvissyöjille oli tarjottimellinen seitania ja tofua. Lisäksi saimme hakea buffetpöydästä riisiä sekä korealaista riisikakkupataa nimeltä tteokbok, jota olin muuten sattumalta taplaillut kotikeittiössäni tapahtumaa edeltävinä viikkoina. Oli todella hauskaa päästä maistamaan ruokaa, jota olen itsekseni tehnyt sitä koskaan muutoin maistamatta – tällaistako sen siis kuuluu olla!

Lopulta siirryimme paistolevymme ääreltä jälkkäriin, joka oli tehty tätä tilaisuutta varten Jädelinolla. Jälkiruoka oli kylmää ja se oli harmaata … mutta ei sitten muuten muistuttanutkaan tätä alkukevään loskasäätä juuri mitenkään 😉 Mustista seesaminsiemenistä tehty jäätelö on tästälähin yksi lempijäätelöistäni ♥  oli nimittäin a i v a n t o l k u t t o m a n herkullista.

Joon Ou

Ovathan kaikki ramenfanit kuulolla?

Seurueeni oli niin mukava, että muutama tunti katosi syöden ja rupatellen lähes huomaamatta – smalltalkkammoni unohtui pöydässä aika nopeasti. Siinä sivussa kävi myös ilmi, että istuin tapahtuman kokin, korealaisen Joon Oun ystävien seurassa. Mikä onnen kantamoinen! Sain siinä heidän siivellään nimittäin kuulla joitain todella kutkuttavia uutisia: Joon on avaamassa ystävänsä Mika Palosen kanssa piakkoin aivan Kampin hujakoille ramenravintolan! Lokaatio ollaan julkistamassa hyvin pian ja silloin kannattaa kyllä olla kuulolla, mikäli on kunnon ramenkeiton ystävä.

Joon Oun CV:ssä komeilee niin Tokion kuuluisa Park Hyatt kuin erinomaisen japanilaisen pienpanimon Baird Beerin keittiömestaruuskin. Mika Palonen taas oli vuoden kokki 2010 ja hän myös edusti Suomea vuoden 2013 Bocuse d’Or -kisoissa. Niinpä olenkin jo ennalta täysin vakuuttunut siitä, että tästä on tulossa aivan omaa luokkaansa oleva ramenpaikka.

Punajuurikimchi, where u been all my life?

Ilta oli siis loppujen lopuksi täysi menestys: ylitin itseni sosiaalisesti höpöttelemällä tuntitolkulla uusien ihmisten kanssa, tutustuin kiehtoviin ja aitoihin korealaisiin makuihin, maistelin jos jonkinlaista kimchiä (myskikurpitsakimchiä, punajuurikimchiä, kiinankaalikimchiä, kurkkukimchiä…) ja kuulin kutkuttavia ravintolauutisia.

Lisäksi sain mukaani Korean tasavallan suurlähetystön kustantaman korealaisen keittokirjan nimeltä Bap (josta on muuten olemassa myös ilmaiseksi ladattava e-kirja) sekä Tuulia Niemi-Nikkolan Pienen Kimchikirjan. Ostin vielä purkillisen tilaisuuden kimchitarjonnasta vastanneiden kimchivelhojen herkkuja kotiinviemisiksi, heidän punajuurikimchinsä kun todella vei sydämeni.

Edellämainituissa seikoissa on jo rutkasti ilon aihetta, mutta lisäksi sain jälkikäteen vielä korvaamattomia vinkkejä ja kytköksiä tulevalle Etelä-Korean matkalleni 🙂 Mitään tällaista tuskin olisin kokenut, ellen olisi rohkeasti hypännyt tilanteeseen, jossa uitiin kaukana mukavuusalueeltani. Kyllä kannatti!

… ja eikun kokkaamaan!

Ps. Jos tuo hehkuttelemani punajuurikimchi jäi houkuttamaan, kannattaa yrittää bongata sitä Teurastamon night marketeissa – Pienen Kontiaisen Kimchitehdas kertoi olevansa niissä usein myymässä tuotteitaan.

---

Illallinen tarjottiin minulle. Kiitos vielä kutsusta tapahtuman tuottaja Mirri Creative!