Makumatkalla: Bistro o Mat

Yhteistyössä Taste of Helsinki

A-hoi Kirkkonummen Bistro o Mat, vihdoinkin minäkin tulin, näin ja söin! Vastahan sitä on semmoinen viitisen vuotta tullut suunniteltua, heh. Asiakas olen kerran jo tavallaan ollut, kun ostettiin siskojen kanssa äidille “sokkona” lahjakortti kyseiseen ravintolaan, eikä edes arveluttanut lähettää äitiä paikkaan mistä yhdelläkään meistä ei ollut oman mahan kokemusta. Niin paljon hyvää siitä kaikki olimme kuulleet.

Äidistä onkin tullut toistuva vierailija Kirkkonummella, mutta itse tarvitsen ilmeisesti jonkin ulkopuolelta tulevan sysäyksen, että saan jalkoihini vipinää – varsinkin kun on kyse jostain jonka eteen pitäisi nähdä vähän vaivaa. Tällä kertaa tuuppaus tuli Taste of Helsinki -tapahtuman suunnalta; sain heidän kauttaan nimittäin kutsun käydä testaamassa Bistro o Matin ruokia etukäteen ja paikanpäällä. Niinpä etsin oikean junan ja suoriuduin kuin suoriuduinkin todella vaivattomasti Kirkkonummelle – eikä siihen edes mennyt kuin vajaa kolme varttia!

Juna-asemalta käveli ravintolalle viitisen minuuttia, ja perillä odotti paikalle autoillut seuralaiseni Hanna Hannan soppa-blogista. Visiitti oli kummallekin ensimmäinen. Ensiksi tietysti pällistelimme ravintolan sijaintia – Citymarketin takapihalla, ihan siinä parkkiksen kulmalla. Ei ihan sitä mitä ns. landella sijaitsevasta ravintolasta olin mielessäni maalaillut … kartanomiljöö, kukkiva luonto, sateenkaaret ja villihevoset (tai edes shetlannin ponit – kävin nimittäin lapsena Kirkkonummella ratsastamassa) … mitä näitä nyt on.

Ravintolan sisältä ja sen terassilta aukeaa kuitenkin vehreät maisemat lähinnä ravintolan toisella puolella sijaitsevalle nurmikentälle ja sen takaiseen metsään. Lähelle mielikuvaani tavallaan jopa päästiin, kun niitä villihevosiakin löytyi ohitse huristelevien mopopoikien moottoreista 😀

Paikan päällä oli melkoinen härdelli: lähes jokaisessa pöydässä kävi iloinen vilske ja terassillakin oli reippaasti porukkaa. Ravintola on selvästi paikallisten suosiossa! Kuvissa härdelliä ei juurikaan näy, sillä olen ujo kuvaaja enkä kehtaa näpsiä kuvia viattomista kanssaruokailijoista lupaa kysymättä – enkä siis kysyä sitä lupaakaan.

Härdellistä huolimatta palvelu oli huomaavaista ja rauhallista. Ravintolasali on viileän vaalea ja raikas, eikä vilinästä huolimatta tuntunut lainkaan rauhattomalta. Etukäteen fiilistelemääni Taste of Helsinki -annosta “Haukiburgeri Vol.2” ei à la carte -listalta löydy, mautta mitäs pienistä, ravintolahan kiinnosti minua ihan muistakin syistä!

Tästä leivästä olen äidiltäni kuullut jo … noh, suorastaan kyllästymiseen asti – eikä suotta: NAM! Bistro o Matin Taste of Helsinki -nimikkoannos: Salade de gambas

Bistro o Matin Taste of Helsinki -nimikkoannos sen sijaan löytyy listalta, joten sillä siis ateria alkuun! Salade de gambas on ravintolan listan pysyviä osia: kuulemma sekä sitä, että BOM burgeria ei yksinkertaisesti voi juurikaan muuttaa saatikka suorastaan poistaa listalta, tai vakioasiakkaat ns. repisivät pelihousunsa (ilmaisu omani).

Grillattuja jättikatkarapuja, vuohenjuustoa, parmesaania, salaattia ja grillattua valkosipulileipää sisältävässä annoksessa oli reilusti syötävää ja paljon makua. Harmi vain, että itselleni vuohenjuusto aina tuottaa hieman vaikeuksia… En suoranaisesti inhoa sitä, mutta sen maku on usein niin dominoiva, että harvassa annoksessa siitä nautin; salaatin menestys osaltani oli siis jo etukäteen ikäänkuin tuomittu. Meheviä jättikatkarapuja olisin kyllä voinut syödä vaikka tuplamäärän! Annos oli todella ruokaisa ja rento; ei ehkä se paras salaatti omaan makuuni, kuten sanottu, mutta ymmärrän hyvin, miksi annos on niin suosittu.

Salaatin kaverina join lasillisen Uusi-Seelantilaista Petit Clos sauvingon blancia 2014. Alueelle tyypillisen herukkainen ja hapokas valkoviini oli erinomainen kumppani salaatille ja maistuisipa tuota muutama lasillinen ihan sellaisenaankin aurinkoisella terassillakin istuskellessa!

Pääruuaksi valitsimme listalta kumpikin Agneau & chou-raven. Grillattuja luomu karitsankyljyksiä, kevyesti savustettua punajuurta ja karamellisoitua kyssäkaalipyreetä sisältävä annos veti puoleensa heti kun sen listalta bongasin; savustettu punajuuri kun on suurta herkkuani! Kyssäkaalia rakastan myös, tosin en aiemmin ollut sitä syönyt karamellisoituna, saatikka pyreenä. Kiinnostavan annoksen pariksi meille suositeltiin Pares Balta Cabernet Franc – Merlot Mas Irene 2012.

Bistro o Mat pyrkii käyttämään mahdollisimman paljon lähiruokaa: vihannekset tulevat Siuntiosta luomutilalta, sienet syksyisin lähimetsistä, yrtit Holopaisen yrttitarhalta. Karitsa-annoksessa maistui mahtavasti niin timjami ja rosmariini, kuin taannoinen lempiyrttini oliiviyrttikin.

Annoksen tähdeksi nousi kevyen savuinen punajuuri sekä makoisa kyssäkaalipyre, vaikka itse karitsakin oli varsin maukasta ja sopivan roséeta. Paistoliemestä keitelty yrttinen kastike sopi sekä lihaan että sen linssipetiin kuin nakutettu. Ainoa harmistukseni tämän annoksen kanssa oli, etten kehdannut kaluta kareita puhtaiksi luolanaistyyliin, en, vaikka Hanna tarjoutui tilanteen kuvaamaankin 😀

Jälkiruuaksi valitsimme Hannan kanssa kumpikin Rhubarbe & babeurren eli raparperi- marenki Tarte Tatinin ja piimäjäätelöä. Blogiani pidempään lukeneet ehkä ovat suorastaan jo kyllästyneet kuulemaan, että makeistahan en niin piittaa – kerrotakoon se nyt tässä kuitenkin jälleen. Asianlaidalla kun sattuu jälkkäreistä puhuttaessa olemaan merkitystä!

Marenkiin minulla itseasiassa on pieni heikkous, ehkä siksi, että se on ensimmäisiä ns. “leivonnaisia” mitä lapsena opin tekemään. Raparperistakin pidän erittäin paljon. Annos jäi kuitenkin kokonaisuutena makuuni liian makeaksi, vaikka piimäjäätelö enintä makiaa hieman raikastikin. Erityispisteet tämä niuho jälkiruokailija antaa kuitenkin kuusenkerkkien vienosta aromista, joka sopi annoksen makumaailmaan erinomaisesti.

Jälkiruuan parina nautittu Cloudy Bay Late Harvest Riesling 2009 oli enemmänkin se “jälkiruoka” minun makuuni. Viineissä makeus ei minua ihme kyllä haittaa, joten usein ravintolassa skippaan jälkkärin kokonaan ja nautin vain lasillisen jotain jalohomeista ja makiaa – ehkä palan juustoa siinä kyljessä. Bistro o Matin aurinkoisella terassilla viimeistelty lasillinen tällaista jumalattarien kultaista nektaria veti kyllä pisteet kotiin. IHANAA!

Nyt kun olen käynyt konkreettisesti toteamassa, että junaretki Kirkkonummelle on a) helppo ja b) nopea toteuttaa, haastan kaltaiseni laiskanpuoleiset herkkusuut hyppäämään siihen junaan ja makumatkailemaan landelle. Itselleni ainakin jäi reissusta erittäin hyvä fiilis, vaikka kaikki annokset eivät täysin makuuni olleetkaan. Naapuripöytiin kannetut BOM burgerit jäivät erityisesti kutkuttamaan, ja sinne terassille on päästävä juomaan lisää niitä ihania viinejä 😀

Esimakua ja ekstramotivaatiota junailulle saa tietysti suoriutumalla Taste of Helsinki -gourmetfestarille testaamaan Bistro o Matin osaamista. Parin vuoden takainen Haukiburgeri aiheutti ainakin Avaruusaseman Tialle lievän addiktion, joten sen tämänvuotinen kakkosversio on maistelulistallani ehdottomasti ykkösenä.

♦