Minulla on ikioma elämänfilosofia: pehmoanarkia. Pehmoanarkismilla oikeutan kaikenlaista: pizza-aamupalan, puihinkiipeilyn, joutilaan ja päämäärättömän haahuilun. Ystävistäni minun pehmoanarkismini on hassua, aikuiset kun saavat elää juuri niin kuin haluavat, eikä siihen mitään oikeutuksia tarvita. Itselleni vain on kehittynyt jo nuorena turhankin vahva velvollisuuden- ja syyllisyydentunto, joka kohdistuu milloin mihinkin ja tekee elämästäni välillä melkoista suorittamista. Jotta voisin nauttia elämästäni ilman jokapäiväisiä morkkiksia, tarvitsen pehmoanarkiaa.
Näiden saatesanojen perusteella tämänpäiväinen innostuksenaiheeni ei varmaan herätä suurempaa ihmetystä – tutustuin nimittäin tänään kukkapommeihin! Kukka- tai siemenpommit ovat pieniä savipalleroita, joiden sisään on leivottu kukkien siemeniä. Siemenpommi on oivallinen ase betoniviidakon harmautta vastaan, sen kun voi kastella ja heittää minne vain, vaikka sitten talon seinään (vaikkei se nyt ehkä se ihanteellisin kukkien kasvatusalusta ehkäpä ole).
Mullan ja saven sekoitus takaa siemenille kasvualustan josta ponnistaa, ja sekaan voi lisätä luonnonmukaista lannoitetta sekä lintuja karkoittavaa chiliä, jolloin siemenillä on vielä paremmat mahdollisuudet kasvaa kukaksi asti.
Siemenpommin sain käteeni Hei Helsingin Terhi Tammilalta. Siemenpommeja leivottiin tänään Senaatintorin kukkateltassa osana Unelmien Kohtaamispaikka -tapahtumaa – ja tietysti osuin paikalle liian myöhään. Onneksi seuraava tilaisuus upottaa sormensa kukkamultaan on jo lauantaina Punavuori Kukkimaan -päivässä!
Minua kiehtoo kovasti ajatus kukilla pommittamisesta… ehkä siksi, kun en edes silloin lapsena viskonut paperitolloja vessan kattoon, saatikka koskaan räsäytellyt lautasia säpäleiksi huudellen: “OPA”! Aikuinen ja rauhanomainen minäni toki arvostaa kukkapommeja erityisesti ilmiönä: sissipuutarhat ja katutaide ovat kaupunkiympäristöä rikastuttavia ihania asioita, kuten ovat myös rauha, rakkaus ja flower power.
Eniten savimöllykkä kuitenkin herättelee sisäistä lastani, joka rakastaa MUTAA ja vesi-ilmapalloja ja kepposia, ja joka ei nyt malta odottaa saavansa löllytellä kukkasavea sormien välissä ja sitten viskoa sitä jonnekkin yllättävään paikkaan. Taidan valjastaa hieman lapsityövoimaa avukseni pommintekohommiin, ja lainata pihan hiekkalaatikosta muutaman hiekkakakkumuotin, ja aloittaa tuotantolinjan. Pehmoanarkstista kukkaterroristiksi!
Nämä vaarattoman näköiset paketit odottavat nyt kassissani sopivaa kohdetta <3
Kukkapommit
5 osaa jauhesavea (löytyy esim. Kerasilista)
3 osaa kukkamultaa
kukansiemeniä (esim. niittykukkia)
(chilihiutaleita tai -jauhetta)
vettä
Sekoita multa ja jauhesavi sekä siemenet. Lisää chiliä, jos haluat suojella siemeniä linnuilta. Lisää vettä vähän kerrallaan, kunnes koostumus on paksua puuroa. Muotoile massasta peukalonpään kokoisia palleroita ja jätä muutamaksi päiväksi kuivumaan. Voit kääriä pallerot sanomalehteen, jolloin ne on helppo kuljettaa. Halutessasi pommittaa jotain kohdetta, kastele käärö ja heivaa se vapaalla tyylillä osoitteeseensa. Sitten ei muuta kuin tarkkailemaan, milloin siemenet itävät!
Kiitos reseptistä Terhi!
Pakko korjata näin chiliharrastajana. Linnut ja ötökät ovat immuuneja chilille: kapsaisiini on kehittynyt karkoittamaan hedelmiä syövät nisäkkäät. Chilien lisääntymisstrategiaan kuuluu nimenomaan lintujen suosiminen, sillä ne liikkuvat pidempiä matkoja. Ihminen on ainoa nisäkäs joka suostuu syömään chiliä, edes rotille se ei kelpaa.
Kiitos korjauksesta Tuukka 🙂 tämän chiliin liittyvän vinkin lintujen karkoittamiskeinona sain Terhiltä – voi toki olla että ymmärsin jotenkin väärin. Mitäköhän luonnonmukaista linnunkarkoitetta voisi käyttää jos chili ei toimi… Täytyypä ruveta kyselemään!