Tiedättekö sitä oloa, kun on unohtanut jonkun mukavan asian pitkäksi aikaa, ja yhtäkkiä muistaa sen taas? Sitä uudelleenlöytämisen riemua? Ja hieman hölmistynyttä tunnetta, kun ei ihan tiedä miksi se mahtava asia on yleensäkkään päässyt unohtumaan?
Minulle on nyt käynyt niin Hotelli Tornin Ateljee Barin kanssa. Tornia on aika vaikea olla huomaamatta, ja siitä huolimatta en ollut käynyt siellä vuosiin ennen tätä elokuuta. Opiskeluaikoina kävimme ystävien kanssa Tornissa säännöllisen epäsäännöllisesti kuoharilla, ja jotenkin tapa vain jäi työelämään siirryttäessä.
Nyt olen kehittänyt Torniin uuden ja henkilökohtaisemman suhteen: käyn siellä yksin. Juon lasin valkoviiniä, tai kahvikupillisen, istun turistien seassa: läsnä, mutta omassa kuplassani. Siellä huipulla tuntuu, kuin olisi muualla. Irroittautuminen arjesta lähtee käyntiin jo hississä, ja viimeistään portaita kavutessa alan tuntea rentoutuvani.
Parasta on istuskella kaikessa rauhassa tarkkailemassa alapuolelle levittäytyvää kaupunkia, talojen yksityiskohtia, sisäpihoja, pilvien liikettä… kerran silmiini osui jopa sängyllä hyppivät jalat. Tirkistelyfilis vain korostuu, jos tarkkailee rakennusten ja luonnonilmiöiden sijaan läsnäolevia ihmisiä: poseeraustyylejä, lomaromansseja, juhlaseurueita. Torniin nouseminen on erityistä kaikille: se on jaettu kokemus, Tornissa ollaan yhdessä vaikka erillään istutaankin.
Ateljee Barin (kuten myös alakerran American Barin) vierailun kruunaa minusta aina palvelu. Tuntuu, etten ole saanut vähään aikaan missään muualla niin loistavaa, lämminhenkistä, ystävällistä ja rentoa palvelua kuin Hotelli Tornissa. Koska minulle on tärkeää antaa hyvän mielen kiertää, haluaisin antaa tyytyväisen palautteen tässä erityisesti American Barin puolella tapaamalleni harjoittelijalle Maijulle. Maijun kanssa jutteleminen tartutti minuunkin osan siitä energiasta ja hyvästä meiningistä mitä hän ympärilleen säteili.
Ei ole mikään uutinen, että American Barista saa ensiluokkaisia drinkkejä. Kiitos Maijun suosituksen, maistoin viime visiitilläni maistuvimman drinkin ikinä! Lempijuomani juuri nyt on siis ehdottomasti Grandma’s Cucumber eli kotoisasti käännettynä ”mummonkurkku”. Giniä, kurkkua, etikkaa ja tilliä yhdistelevä cocktail on samanaikaisesti sekä tuore ja raikas, että tuttu ja turvallinen. Nimensä mukaisesti juoma on kuin visiitti mummolaan – silkkaa nestemäistä nostalgiaa.
Ps. Tornissa käynti on arjen luksusta – onko sitä koskaan tarpeeksi? Jaettu luksus on vielä erityisempää, joten te, keiden kanssa olen tuolla huipulla käynyt, kiitos ♡
Vastaa