Löytö: Albertin Pöllön jännä seinäluukku

by Juulia on May 21, 2016 1 Comment

Oispa mullakin seinässä luukku, josta tulee tällaista ulos…

Haaveilin lapsena kodista, jossa olisi erilaisia salaluukkuja – joku veisi pallomereen, toinen vesiliukumäkeen ja kolmas pomppulinnaan. Eilisen jälkeen olen kuitenkin alkanut haaveilemaan kodista, jonka seinässä olisi luukku Ravintola Grönin keittiöön – sellaisen nimittäin eilen näin ♥

En seuraa urheilua – ellei sitten RuPaul’s Drag Racea lasketa sellaiseksi – siitä huolimatta vietin eilisillan sporttibaarissa. Kyseessä oli entinen Helsingin Jalkapallopubi, josta on taannoin kuoriutunut Albertin Pöllö – “hyvien oluiden, viskien, jalkapallon ja kaikin puolin elävän ja iloisen pubikulttuurin ystävien tukikohta Albertinkadulla”. Oluethan minut sinne veivät, ei se urheilu; osallistuin nimittäin Albertin Pöllön järjestämään olutkouluun muutaman muun blogaajan kanssa (mm. WTD –Nata, Tiskivuoren Emäntä –Heidi, Happy Days Ida sekä Private Blend –Mikko).

Olutkoulussa tutustuttiin Lehtori Korpisen johdolla oluisiin ihan sieltä perusteista saakka – näkökulma oli virkistävä, sillä lehtori kertoi erityisesti raaka-aineista ja valmistusprosessista, eikä niinkään yksittäisistä oluttyyleistä (niinkuin usein tapana on). Innokkaana olutharrastajana istuin tietysti hikipinkona etupenkissä, jatkuvasti viitaten ja opettajaamme kysymyksillä pommittaen – varmaan just niin ärsyttävänä kuin voi kuvitella, mutta minkäs vanha kympin tyttö itselleen voi.

Olen viime vuosina tutustunut oluisiin melkoisella tarmolla, mutta muutamia uusia juttuja minullekin ekaluokalla selvisi. Erityisesti tykkäsin lehtorimme opettamasta “viputeoriasta”: kuvitteellisia mallas-, humala- ja hiivavipuja ylös-alas vääntelemällä pääsee oluen komponenteista vähän uudella tavalla perille ja veikkaan, että seurueen vasta-alkajille vivut valaisivatkin aihepiiriä oivallisesti.

Vipumielikuvan voimilla etsiskeltiin esim. IPA:n katkeruutta Koffin Portterista – sellainen ei olisi itselleni tullut mieleenkään, mutta sieltähän se vaan ponkaisi esiin, kun kutsuttiin. Ehkäpä vastaisuudessa maistelenkin oluita hieman uudella tavalla! Oivalsin vihdoin myös, mitä hyötyä kantavierteen tietämisestä voisi minulle olla: jos se nimittäin on korkea, mutta oluen alkoholipitoisuus sen sijaan matala, on oluessa jäännössokeria eli se on makeaa – mikä on tietysti hyvä tietää mikäli ei makiasta niin perusta (ja minähän en aina tosiaan perusta).

Lehtorimme Santtu Korpela on parhaillaan viimeistelemässä vipuihin perustuvaa olutapplikaatiota, jonka avulla on helppo löytää omaan makuun sopivia uusia oluita – eräänlainen olut-Tinder siis. Sitä pääsee sen valmistuttua pläräämään ainakin Albertin Pöllöön – ihan kiva juttu, kun sitä alkuperäistä Tinderiä en enää nyt pelailekaan.

Kakkosluokan oppituntia (jossa käsitellään mm. villihiivoja) ja illan aikana väläyteltyä luokkaretkeä odotellessa täytyy kuitenkin kehaista olutkoulun lisäksi Albertin Pöllön ruokia! Jahka koulupäivä päättyi, baaritiskin takana piileskelevästä seinäluukusta alkoi nimittäin tupsahdella toinen toistaan herkullisempia lautasellisia. Melkoinen valttikortti, kun seinässä on luukku suoraan naapurissa sijaitsevan Ravintola Grönin keittiöön – juu, just siihen kaupungin yhteen tämänhetken kuumimpaan köökkiin!

Albertin Pöllön “pubiruoka” tosiaan tulee Vuoden Kokki 2016 Toni Kostianin keittiöstä, eikä siksi olekaan ihan sitä tavallisinta pubiruokaa (vaikka listalta burgeria ja makkaroita löytyykin). Lista on lyhyt mutta maukas: peruna- ja kaalisalaattia, Harjun Makkaratehtaan makkaroita ja ihanata itse tehtyä sinappia, meheviä kanansiipiä sekä vegeburgeri, makeaa päätöstä unohtamatta! Lihapurilaista täältä ei saa lainkaan, mutta eipä sitä juuri kaipaakkaan: parempaa vegeburgeria en ole eläissäni syönyt.

Grönille tyypilliseen tyyliin annoksia koristi liuta villiyrttejä, kuten kuusenkerkkää, suolaheinää ja peltokanankaalia, jälkkäriannoksessa taas komeili orvokkeja. Hinnat ovat melkeinpä itse annoksia suloisemmat: kallein annos, eli se mahtava vegeburgeri maksaa nimittäin 12,90€ – mikä ei ole juuri mittään, sillä kauniimpaa ja laadukkaampaa baariruokaa saa hakea.

Ei ole ehkä ihan se perinteisin baariannos tämä, ei.