Löytö: Sähköinen buzz button (+ lohikulho kaikilla härpäkkeillä)

Buzz button & lohikulho kaikilla härpäkkeillä

Vähän niinkuin työntäisi kielen pistorasiaan … ja tekisi sen hetken kuluttua uudestaan.

Jep, sellaista ajattelin, kun maistoin ensimmäisen kerran sechuankukkaa. Tämä kielen sähköistäjä kulkee myös nimellä buzz button ja maistoin sitä ravintola Wildin Itämeri -dinnerillä syksyllä. Elämys oli niin järisyttävä, että kun sain samana iltana tilaisuuden maistaa buzz buttonia vielä ihan sellaisenaankin, saatoin livauttaa muutaman taskuuni. Mitään en myönnä, mitään en kadu.

Hieman illallisen jälkeen kotonani oli kuitenkin kahden ja puolen kukan kokoinen aarre, joiden loppumista yritin epätoivoisesti venyttää. Murustin aarrettani palan kerrallaan niin itselleni kuin yhtälailla koukkuun jääneelle Juusolle, ja maistatinpa armollisesti myös pienen määrän kaikenlaisista kasveista kiinnostuneelle kaverillekin.

Buzz button?

Kaivelin toki netistä aineistoa, joka valaisisi buzz button -aihetta vähän enemmänkin. Ravintolassa olin kasvin nimen perusteella päätellyt itsekseni, että sillä olisi jonkinlainen kytkös sichuanpippureihin (joissa muuten ON vähän samantapainen turruttava polte), mutta ei. Buzz button eli Acmella Oleracea kasvaa tropiikissa ja sillä on hoidettu mm. hammassärkyä sen turruttavan vaikutuksen vuoksi – minkä vuoksi se kulkee myös nimellä “toothache plant”.

Buzz button maistuu … todella jännälle. Maussa on jotain vihreän ruohoista, mutta myös eräänlaista erikoista syljen kielelle kihauttavaa makeutta – en todellakaan osaa kuvailla sitä vaikka tässä jo tovin olen sitä yrittänyt tähän naputella! Jäätävän turruttava, kihelmöivä kylmä polte on se päällimäinen kokemus, mikä tämän kasvin pureskelu saa aikaan, ja tuo vaikutus vaimenee hyyyyyvin hitaaaasti. Hetken tuntuu siltä, ettei tunnetta kestä enää sekuntiakaan … mutta kohta on jo saatava lisää 😀 Jollen olisi syntynyt viherpeukalo keskellä kämmentä, yrittäisin varmasti kasvattaa sechuankukkaa kotona itse, niin kovasti tähän elämykseen tykästyin.

Monet löytämäni nettisivut suosittelevat syömään buzz button -kukkaa vain muutamia terälehtiä kerrallaan esim. cocktaileissa, salaateissa tai vaikka sorbetin päällä – kypsentää kukkaa ei kannata, sillä se menettää tuolloin tehoaan. En päässyt tämän pienen määrän kanssa tekemään ihan niin paljon kokeiluja kuin olisin halunnut, mutta sen voin itsekin allekirjoittaa että buzz button tuo cocktaileihin aivan oman säväyksensä!

Ottaen huomioon, kuinka paljon asiaa selvittelin ennen kuin käytin viimeisetkin kukkien murenat, valintani kukan viimeiseksi käyttökohteeksi ei todellakaan ollut ihan osuva. Yuzukosholla maustettua riisiä ja appelsiini-misoglaseerattua lohta kukkuroillaan oleva kulho oli toki herkullista, mutta buzz button kyllä vähän hukkui siihen sekaan – tässä kombossa buzz buttonia olisi pitänyt olla kourallinen!

Reseptin kulholleni jaan teille silti. Jos saatte käsiinne buzz button -aarteen, suosittelen maistelemaan sitä ensin ihan sellaisenaan, ja sitten testaamaan vaikkapa miltä maistuu vaikkapa gin tonic kylmän poltteen valtaamassa suussa, tai jäätelö, tai … jäähileinen korvameduusa (jonka päällä minä siis buzz buttonia ensimmäistä kertaa maistoin) 😀

Misoglaseerattua lohta riisipedillä

2:lle

Yuzukosho-riisi:

2 dl tummaa pikariisiä

n. 4-5 dl dashia (tai vettä)

1-2 tl yuzukoshoa

Paistettu lohi appelsiini-misokastikkeella:

n. 300-400 g ruodotonta lohifileetä (nälästä riippuen)

1 rkl öljyä

1 (veri)appelsiinin mehu

1½ rkl misoa

1 rkl vaahterasiirappia

Lisäksi:

150 g sieniä (suppilovahveroita tai esim. siitakesieniä)

1 rkl öljyä

4 valkosipulin kynttä

1-2 rkl soijaa

2-4 ume-luumua

2 kevätsipulin vartta

2-4 palaa paahdettua norilevää (murennettua rapeaa norileväsnackia tai jonkinlaista furikakea)

2 buzz button -kukkaa (tai 2 tl sichuanpippuria)

Keitä tumma riisi pakkauksen ohjeen mukaan (oma taktiikkani on imeyttää kaikki neste riisiin kattilan kannen alla, jolloin nesteen ja riisin suhde on kutakuinkin 1 osa riisiä + 2 osaa nestettä). Kun riisi on kypsää, mausta se yuzukosholla. Tätä tujun vahvaa maustetahnaa kannattaa ensin laittaa vähemmän ja lisätä vähän kerrallaan, kunnes riisi on omaan makuun sopivan ytyä.

Riisin kypsyessä valmistele annoksen muut osat:

Viipaloi lohi parin sentin paloiksi ja paista sitä ensin nahkapuolelta öljyssä muutama minuutti. Käännä palat ja kuori nahka pois – tämä on laiskan konstini, nahka kun lähtee näin helpommin kuin veitsellä raa’asta lohesta irroittaen … ja lohikin pysyy paistettaessa paremmin kasassa.

Kun lohi on saanut päältä väriä mutta on vielä keskeltä läpikuultava, sekoita appelsiininmehu, miso ja vaahterasiirappi keskenään ja lisää seos pannuun. Anna kastikkeen poreilla paksummaksi ja valele lohipaloja liemellä. Sammuta sitten levyltä lämpö ja laita pannun päälle kansi.

Kuumenna toisessa pannussa öljy kuumaksi ja lisää pannuun sitten sienet (suppilovahverot voi paistaa kokonaisina, siitakkeet leikata kahtia). Paista sieniä pannua ravistellen muutama minuutti ja lisää pannulle vielä viipaloitu valkosipuli. Paista sieniä ja valkosipulia, kunnes valkosipuli on pehmennyt ja mausta sienet soijalla. Varo polttamasta valkosipulia! Ota pannu pois lämmöltä heti, kun soija imetytyy sieniin.

Jaa riisi kahteen kulhoon ja annostele lohi liemineen sen päälle. Jaa sienet lohen viereen ja ripottele annosten päälle vielä reilusti ohuelti viipaloitua kevätsipulia. Meidän kotona tällaiset japanilaisesta keittiöstä inpsistä ottaneet lohikulhot saavat viimeiset silauksensa muutamalla ihanan happamalla ume-luumulla sekä rapealla norilevällä. Tällä kerralla kulhoon päätyi toki siis vielä ne viimeiset buzz buttonin rippeet! Jos et saa käsiisi buzz buttoneita (heh, en saa itsekään enää ihan niin vain), niin voit ripotella annoksen päälle myös tuoreeltaan murskattua sichuanpippuria, jossa on hieman samankaltainen kylmänpolttava turruttava efekti 😀