Vuosikatsaus 2015

by Juulia 0 Comments
Vuosikatsaus 2015

Nonnis, se olis vuosikatsauksen aika! Ekaa kertaa ikinä! Ilmeisesti nämä tämmöiset ovat blogeissa ihan yleisiä, niin jos mäkin nyt sitten. Onhan tässä nyt kuitenkin kaikenlaista jännää viimevuonna tapahtunutkin! Osa teistä lukijoista ehkä muistaa, että siirsin blogini alkuvuodesta 2015 Cityn sivuilta omilleni, ja liityin samalla Asennemediaan.

Rustasin sivuni kasaan melkoisessa kiireessä, ja joululomani kuluikin WordPressin sekä ensimmäisen palveluntarjoajani kanssa taistellen. Ihmiselle, joka ei ymmärrä interwebbistä, blogialustoista saatikka nettisivuista hölkäsen pöläystä, oli melkoinen suoritus saada jonkin sortin sivut itsekseen kasaan. Itkua tuli väännettyä jossain vaiheessa harva se päivä, mutta lopulta sain sivut valmiiksi ja löysin palveluntarjoajan, jonka kanssa yhteistyökin sujui.

Vähän kotikutoisethan ne ekat sivuni ehkä olivat, eikä niiden ollut tarkoituskaan olla pitkäikäiset… sen verran traumaattista niiden kasaaminen kuitenkin oli, että sain vasta syksyllä kipinän uudistaa sivut paremmiksi. Tajusin sentään tuolloin palkata hommaan ammattilaisen (tuhannet kiitokset Happy Days Ida!), ja lopputulos onkin ihan eri luokkaa!

Työtähän näissä sivuissa edelleen riittää – suurin osa vanhoista jutuista kärsi tavalla tai toisella siirron yhteydessä ja latailen pikkuhiljaa kuvia uudelleen paikoilleen. Ehkä ne kaikki päälle 150 juttua on fiksattu vuoteen 2017 mennessä… älkää siis ihmetelkö jos jotkut vanhemmista jutuista näyttävät jotenkin hassuilta. Korjaan asiaa, juttu kerrallaan, pikkuhiljaa!

Loppuvuodesta tein tiuhaan tahtiin yhteistyöpostauksia, joita on ollut tosi mielenkiintoista tehdä. Erityisen ylpeä olin keksinnöstäni vääntää joulutortusta kranssi! Yhteistöiden tekeminen on aina vähintään tuplasti aikaavievempää puhumattakaan stressaavampaa kuin omien löpinöiden tänne lataaminen, mutta on se myös haastavaa, opettavaa sekä ruokkii luovuutta ihan omalla tavallaan. Tuntuukin, että kehityn tässä hommassa kokoajan enemmän, ja odotan tulevan vuoden haasteita jo vesi kielellä!

Vuoden ehdoton kohokohta oli ehdokkuus Helsingin Ruokakulttuuripalkinnolle  kategoriassa Ruokalähettiläs. Olen pitänyt alusta asti nimeni tästä blogista tarkoituksella erossa, mutta kyllä tämän kunnianosoituksen vuoksi voi tulla hetkeksi kaapista ja myöntää tekevänsä näin vitsikkäästi nimettyä ruokablogia…

Mitä tulee rakkaaseen uuteen harrastukseeni olueen, nousee viime vuodelta esiin kaksi henkilökohtaisesti merkittävää tapahtumaa: visiitti Tallinn Craft Beer Weekendiin oli autuaan ekstaattinen, ja osallistuminen Bier-Bierin järjestämään Olut-Viini battleen taas niin jännittävä, että en vieläkään meinaa pysyä housuissani kun sitä muistelen. Päädyin muuten myös Bier-Bierin videolle höpöttelemään ja juomaan kaljaa – pätkä löytyy täältä!

Sivuilleni eksyi vuoden aikana lähemmäs 100 000 ihmistä jopa 90 maasta – käsittämätön määrä, erityisesti ottaen huomioon että edelleen kuvittelen ettei tätä kukaan äitiä lukuunottamatta oikeasti edes lue. On jännittävää myös nähdä, mitkä jutut ovat teitä lukijoita eniten kiinnostaneet: erityisesti sydäntäni lämmittää, että suosituimpien juttujeni joukosta löytyy niin lanttu, kaali, kuin kukkakaalikin! On teillä hei tyypit kyllä hyvä maku 😀

Vuoden 2015 luetuimmat juttuni:

  1. Löytö: Treffi Pub & Bistro
  2. Kokonaisena paahdettu kukkakaali
  3. Kaalipyttipannu
  4. Paketoitu lanttu
  5. Löytö: Fat Lizard Brewing Co.

Omat suosikkini viime vuoden jutuista taas ovat nämä:

  1. Glögi sour x 2
  2. Granaattiomenalla maustettua broilerinmaksaa
  3. Shrimp Scampi + kauden papuja
  4. Täytetty latva-artisokka
  5. Kalja-Mary

Instagramissa tykätyimmät kuvani ajoittuvat melkeinpä poikkeuksetta kesälle – ja sisältävät reilusti rehuja, marjoja ja hedelmiä. Instagrampostaustahtini on aika kiivas, joten kuvia on tullut ladattua viime vuonna näemmä yli 1000!

Liityin syksyn aikana myös snapchatiin, ja vaikka sen käyttöä vielä harjoittelenkin, ehkä uskallan jo kertoa siellä olevani. Löydyn snäpistä tietysti nimellä Vaimomatskuu. Tervetuloa seuraamaan – toisin snäpissä tuuttaan muutakin kuin ruoka- ja juomasisältöä. Enkä voi taata, että snäppisisältöni olisi aina edes niin kovin järkevää…

Niin hieno kuin viime vuosi on blogin osalta ollutkin, parhaat asiat ovat tietysti tapahtuneet ihan muualla…. perhepiirissä, ystävien kanssa, ja erityisesti rakkausrintamalla 😀  Avioeroni jälkeen ei sillä rintamalla mitään kovin positiivista nimittäin ole tapahtunut… ja erostahan on jo yli kolme vuotta. Eriasteisia katastrofeja on tullut läpikäytyä kyllä liiankin monta … mutta eipä siitä nyt enempää, hehe. Pääasia on, että nytpä tilanne on muuttunut!

Tapasin nimittäin keväällä piiiitkästä aikaa uudelleen vanhan ystäväni Juuson. Tai no, jos ihan totta puhutaan, ei me oikeastaan oltu vanhoja ystäviä. Ei voi itseasiassa edes sanoa, että oltaisiin tunnettu lainkaan. Tapasimme kymmenen vuotta sitten kerran, kun valvoin juuri ennen omaa valmistumistani hänen valintakokeitaan, ja kiinnostava naama jäi mieleeni. Kun törmäsimme uudelleen, kuvittelimme kummatkin tuntevamme toisemme hyvinkin – niin mieleenpainuva oli siis se kaukainen ensitapaamisemme ollut kummallekin.

Juuso on ollut uudelleentapaamisestamme saakka valtavan tärkeä osa arkeani. Hän on erinomainen apukokki, koemaistaja, kannustaja, ystävä, kumppani, sieluntoveri … ja vaikken näitä asioita nyt tässä halua mitenkään laittaa tärkeysjärjestykseen, olen superiloinen erityisesti siitä, että Juuso tykkää siivota. Saan sotkea keittiötä sydämeni kyllyydestä niin monta kertaa päivässä kuin huvittaa, ja Juuso syö luomukseni aina hyvällä ruokahalulla. Lopuksi hän tiskaa ja siivoaa keittiön. Täydellistä!

Juuso on myös ennakkoluulottomasti tutustunut kanssani oluiden maailmaan, ja tukenut harrastustani jopa siinä määrin, että auttoi minua raahaamaan Köpiksen reissultamme kotiin niin paljon olutta kuin painorajat sallivat. Nykistäkin Juuso toi minulle huolella valikoimansa lajitelman Ameriikan herkkuja, sen sijaan että olisi kartuttanut rakasta levykokoelmaansa matkalaukullisella.

Uudeksivuodeksi karkasimme kahdestaan Tukholmaan – tämä käsittämätön ihana mieshän antoi minulle siis joululahjaksi matkan unelmieni kaljabaariin eli Omnipollos Hattiin. Voiko uusi vuosi oikein paremmin alkaa?

Tuleva vuosi näyttää tällähaavaa siis elämäni valoisimmalta. Toivotan teille lukijoille myös ihanaa ja onnellista vuotta 2016! Uudenvuoden lupauksia en koskaan ole juuri harrastanut, mutta voisin kuitenkin tehdä yhden lupauksen blogin suhteen: pidän nämä siirappiset ihmissuhdejutut minimissä ja keskityn jatkossakin elämäni ensirakkauteen, ruokaan 😀

91 views

Voodoo-omenat (eli näin minusta tuli kallonkutistaja)

by Juulia 2 Comments
Voodoo-omenat (eli näin minusta tuli kallonkutistaja)
SAMSUNG CSC

SAMSUNG CSC

Synttärini ajoittuvat ihan Halloweenin kieppeille, joten joka vuosi koen pieniä paineita järjestää jonkin sortin naamiaisjuhlat. Viime vuonna kotonani bilettikin liuta “aikuisia“, toissavuonna taas Barbeja ja Kenejä. Onpahan sitä tullut järjestettyä juhlat myös silmämunille… sekä numerolle kolme (täysin luonnollinen teemavalinta, jos täyttää 33,3 vuotta).

Tänä vuonna taidan pitäytyä ihan vain perinteisessä kauhuteemassa. Minusta hauskinta on kuitenkin aina, jos teemaa saa kukin tulkita vapaasti: itse voitin kerran Halloweenjuhlien pukukisan pukeutuneena poliisiksi. Monenlaiset asiat pelottavatkin: toisella kerralla pukeuduin tulevaisuudeksi, hehe.

naamiaisasut

Viime vuonna olin “aikuinen”, toissavuonna drag queen barbi. Kymmenen pistettä sille, joka tunnistaa aikuislookkini esikuvan 😉

Summa summarum: jotain Halloween-härpäkkeitä pitäisi nyt sitten värkätä tänne kotiin. Mieluiten mahdollisimman pienellä rahalla vieläpä. Pinterestiä plärätessä vastaan pongahtikin kuin tilattuna kutistetut omenapäät. Vastustamattoman kurttuiset kaiverretut ja kuivatut omenapäät ovat ilmeisesti aika yleisiä ainakin Ameriikassa, jossa tekniikalla tehdään mm. perinteisiä nuken päitä.

Niin paljon kuin ajatus kallonkutistamisesta kutitteleekin mielikuvitustani, vaikuttaa päiden kutistaminen perinteisin metodein kovin työläältä (lue lisää esim. täältä). Eipä minulla toisaalta taida olla kärsivällisyyttä lähteä kouluttautumaan länsimaiseksikaan kallonkutistajaksi. Omenakallojen kutistaminen sen sijaan sopii tällaiselle rauhattomalle sielulle erinomaisesti: veistelemiseen uppoaa huomaamatta useampi tunti ja kuivumisprosessia on kiehtovaa seurata.

DSC_0163

DSC_0130

Koska olen päivätöissäni taideopettaja, minulla on vieläpä mahdollisuus kaiverrella omenapääni erityistyökaluilla. Sääli ettei Taikin kuvanveistokursseilla aikoinaan veistelty omenia! Veistely on niin hauskaa, että laitoin tänään kaksi pahaa-aavistamatonta seiskaluokkaa samaan puuhaan (ja kaikki selvisivät a) haavoitta b) hyväntuulisina).

Omenapäät eivät ole tarkoitettu syötäviksi, ja jollei niitä kuivaa uunissa, ne saattavatkin jopa homehtua. Mikään ei silti estä veistelemästä omenista päitä tuoreeltaan esim. boolikulhoon (vähän samaan tapaan kuin Martha Stewart … pelottava muuten hänkin).

Magic people, foodoo people!

DSC_0133

Tarvitset:

pieniä kiinteitä omenia (esim. granny smith)

2-3 rkl suolaa

1 sitruunan mehu

syvän kulhollisen vettä

vedenkestävän tussin

terävän pienen hedelmäveitsen / mattoveitsen /linokaiverrussarjan

(neilikoita, auringonkukansiemeniä, kuivattua maissia tms.)

Liutoa suola veteen, ja purista sekaan reilusti sitruunamehua. Piirrä omenalle tussilla kasvot. Kannattaa lähteä tekemään aika yksinkertaisia muotoja jos ei ole kokemusta näistä veistelyhommista – simppelitkin piirteet korostuvat omenan kuivuessa ja kutistuessa, joten näyttävää jälkeä saa vähemmälläkin!

Päätä, mitkä kohdat pysyvät koholla, mitkä kaiverrat kuopalle. Ala leikkaamaan varovasti vähän kerrallaan omenasta siivuja, viipaleita ja palasia pois korkeiden kohtien ympäriltä. Kun olet saanut piirteisiin n. puolen sentin korkeuseron, voit leikata kuoren vielä korkeimmistakin kohdista ohuelti irti. Silmiksi voi tyrkätä kaksi neilikkaa, ja hampaista käy esim. auringonkukansiemenet tai kuivattu maissi. Muista vain tyrkkiä ne syvälle omenaan, jotteivät ne tipahtele omenan kuivuessa.

Omenasta voi poistaa siemenkodan jos haluaa, tällöin kuivuminen hieman nopeutuu. Jos veitsikätesi ei ole hirmu tarkka, kannattaa ehkä kuoria omena kuorimaveitsellä ennen kuin aloittaa leikkelyn – piirteet voi hahmotella kuoritun omenan pintaan esim. lyijykynällä painaen.

DSC_0143

Kun pääsi on veistelty valmiiksi, upota se sitruunalla ja suolalla maustettuun veteen kunnes kaikki omenat on käsitelty (muutamakin minuutti tosin riittää). Sitruunavesi estää omenia tummumasta, ja suola taas kuivattaa.

Nosta omenat vedestä ja valuta kuviksi. Voit kuivata päitä uunissa n. 80 asteessa muutaman tunnin tai jopa yön yli, ja nostaa ne sitten ilmavaan ja lämpimään paikkaan kuivumaan vielä lisää – kasvot kurtistuvat ja piirteen korostuvat sitä mukaa, kun pää kutistuu.

DSC_0176

SAMSUNG CSC

Näyttää vähän Klonkulta, eikö?

SAMSUNG CSC

Koulussa törkimme omenat grillitikkujen varassa styroksiin kuivumaan, ja toivon hartaasti etteivät ne homehdu –  noh, ainakin luokassa tuoksuu toistaiseksi vielä ihanasti omenalle!

SAMSUNG CSC

DSC_0148

106 views

Makumatkalla: Eat Poland

by Juulia 0 Comments
Makumatkalla: Eat Poland
C03B3204

Illallinen järjestettiin Suomenlinnan tunnelmallisessa Myllysalissa. Copyright Krzysztof Kozanowski

Osallistuin viime sunnuntaina illalliselle, jolla esiteltiin modernia Puolalaista keittiötä. Eat Poland -niminen projekti vei tänä syksynä kaksi Puolalaista huippukokkia, Witek Iwańskin ja Michał Gniłkan, neljään pohjoiseen pääkaupunkiin: Riikaan, Tallinnaan, Helsinkiin ja Tukholmaan. Menuissa hyödynnettiin kunkin maan raaka-aineita, vaikka annosten juuret Puolassa ovatkin – ja nostettiin samalla Puolalaista modernia keittiötä esiin kiinnostavalla tavalla.

C03B3101

Helsingin menusta vastasi Michał Gniłka aka Mickey Rotten. Copyright Krzysztof Kozanowski

SAMSUNG CSC

Alkujuoman pohjana oli Kyrö Distilleryn Napue – vierustoverini pöydässä kuului tislaamon ilmeestä vastaavaan Werklig-toimistoon.

Projektin pääjärjestäjä oli Puolalainen ruokalehti, Usta Magazine, sekä The ArtAnimacje Association. Helsingin tilaisuutta oli mukana järjestämässä myös Puolan Helsingin suurlähetystö.  Estetiikasta vastasi floristiduo Kwiaty&Miut, joiden kädenjälkeä nähtiin niin tilan upeassa somistuksessa, kuin ruokailuastioissakin: kauniit astiat duo on suunnitellut yhteistyössä Puolalaisen Bolesławiec-keramiikkayrityksen ja nuoren Spiek Ceramiczny -ateljeen kanssa.

C03B3180

Copyright Krzysztof Kozanowski

C03B3280

Turskaa / liperiä / syksyn vihanneksia – ei ihan sitä mitä Puolalaiselta ruualta odottaisi? Copyright Krzysztof Kozanowski

Puolalainen keittiö tuo ehkä monelle – ainakin minulle – mieleen lihan ja perunat, rasvan ja suolan. Omat muistikuvani 15 vuoden takaiselta Krakovanreissulta pyörivät melko tuhdin ja kasvissyöjälle sopimattomien annosten ympärillä: se, että ravintolassa tuotiin leivän kaverina pieni kupillinen ihraa, ei ole omiaan luomaan juuri muunkaanlaista mielikuvaa.

Ihrakupin vastapainoksi minulla on onneksi ihanakin ruokamuisto: Krakovan kaduilla myydyn suolaisen ja savustetun vuoristojuuston ottaisin lähimarkettini valikoimaan milloin vaan. Se on jäänyt mieleeni niin ihanan koukuttavan makunsa, kuin kauniin muotonsakin vuoksi.

Juomista muistan erityisesti biisoniruoholla maustetun Żubrówka-vodkan, ja kirsikkamehulla lantratun kaljan… ehkäpä nykyinen rakkaussuhteeni kirsikkaolueen saikin alkunsa tuolta reissulta?

C03B3244

Tuorepuristettua punajuurimehua / hapatettua punajuurimehua / savustettua kefiiriä / saksanpähkinöitä – tätä ihanaa, raikasta kylmää keittoa olisi voinut hyvin kaataa tuosta kannusta suoraan suuhuni. NAM! Copyright Krzysztof Kozanowski

Osasin toki odottaa aterialta jotain muistikuvistani poikkeavaa, mutta yllättyin kuitenkin siitä, kuinka pieniä ovat eroavaisuudet Puolalaisen ja pohjoismaisen nykykeittiön välillä. Raaka-aineissa panostetaan kauden herkkuihin, lähiruokaan, luomuun… unohtamatta kuitenkaan omia juuria. Mikä tärkeintä, maistamissani annoksissa ei oltu kikkailtu turhia.

Annokset olivatkin kautta linjan täynnä puhtaita ja raikkaita makuja. Ilokseni lautaselta löytyi myös ihanaa Tataarivuoriston juustoakin – ja kun sitä seuraava annos pursuili sekä tuoretta, että hapatettua punajuurimehua, olin jo täysin myyty.

SAMSUNG CSC

Siinä sitä herkkujuustoa nyt on: oscypek (lampaanmaitojuusto) / punakaali / tattari

Mielessäni on ollut jo tovin pieni visiitti Berliiniin, mutta suunnitelmani ovat nyt menneet täysin uusiksi. Nokka kohdistetaankin mieluummin Varsovaan – haluan päästä paikan päälle verestämään muistojani Puolalaisesta perinneruuasta, mutta myös tutustua maan uusiin ruokatuuliin.

Puola on varmasti muuttunut viidessätoista vuodessa valtavasti, niin ruokakulttuuriltaan kuin muutenkin. Onpahan siellä tätä nykyä myös yksi Michelin-tähden omaava ravintolakin… ja kiitos tämän tilaisuuden, tiedän mistä kysyä vinkkejä herkkusuun matkasuunnitelmille!

SAMSUNG CSC

mänty-hunaja-jäätelö / hapan omena / laventeli

SAMSUNG CSC

IMG_5614

Tilaisuudesta sai kotiin ihanan kokoelman Puolalaisia herkkuja: omenakreemiä, hunajaa Varsovalaiselta mehiläistarhalta. camelinaöljyä sekä omenalastuja. Copyright Krzysztof Kozanowski

Ps. aloitin jo fiilistelyt lainaamalla Puolalaiselta kollegaltani keittokirjan – nyt minun täytyy vain valita sieltä kiinnostavan oloiset reseptit ja pyytää häneltä käännösapua 🙂 Eat Poland -tiimin lahjakassin sisältökin inspiroi ideoimaan vaikka mitä!

35 views

Turkutärpit: Valtio+ Kaffillari & Pho Ngon

Turkutärpit: Valtio+ Kaffillari & Pho Ngon
SAMSUNG CSC
SAMSUNG CSC

Vapaata taidetta vankilassa!

Kävin muutama viikko sitten Turussa pikavisiitillä Valtio+ -näyttelyn avajaisissa. Samalla reissulla tuli piipahdettua kauan odottamallani aterialla Osteria Ovossa, mutta omassa kategoriassaan yhtä maittavan aterian söin Pho Ngonissa. Ja tutustuinpahan myös erinomaista kylmäuutettua kahvia myyvään kahvipyörään Kaffillariin! Olen sitä mieltä, että hyvät asiat on kiva pistää jakoon, joten täältä pesee:

Pho Ngon on piskuinen vietnamilainen ravintola kauppakeskus Forumin kyljessä. Löysin tieni sinne ensimmäistä kertaa viime kesänä Ruisrockin aikoihin ja ihastuin paikan autenttiseen pho-keittoon ja kesärulliin. Tätä nykyä ravintola onkin Turkuvisiiteissäni yhtä tärkeä etappi kuin Pizzarium.

SAMSUNG CSC

Pho Ngon

SAMSUNG CSC

Muovipöytäliinat kuuluvat asiaan.

Ravintola on tosiaan pikkuinen, mutta mauiltaan suuri. Ainakin omilla käyntikerroillani ruoka on ollut poikkeuksetta erinomaista! Pikkasen harmittaa, ettei yhtä hyvää vietnamilaista ole kotikulmilla – olisin taatusti kantis. Tällä kerralla nappasin mukaan muutaman lämpimän ruuan ja keon kesärullia, jotka söimme ystäväni kotona. Pho-keittoa jäin kaipailemaan, mutta onneksi Turkuun pääsee aina takaisin.

SAMSUNG CSC

Luksussetti!

Valtio+ näyttelyä Kakolan Vankilassa suosittelen myös lämmöllä. Vapaata taidetta rönsyilevä tajunnanräjäyttävä näyttelypläjäys vei minulta lähemmäs kolme tuntia kiertää, sillä katsottavaa riittää niin itse vankilassa, kuin sinne sijoitetuissa taideteoksissakin. Näyttely on auki heinäkuun loppuun, joten jos et ole vielä piipahtanut, nyt olisi jo korkea aika!

Koska tapahtuma on taiteilijajärjestö Arte ry:n täysin vapaaehtoisvoimin toteuttama, muistathan kunnioittaa vierailullasi sekä heidän työpanostaan, että tilaa, että taidetta.

SAMSUNG CSC

Omia suosikeitani teosten lukuisassa joukossa olivat Videokaffe -ryhmään kuuluvan Olli Suorlahden kiehtovat ääntä, liikettä ja teknologiaa yhdistelevät laitteet, sekä Anna Breu -kollektiivin hyytävä installaatio “Ett Fel”. Jokaisen makuun löytyy varmasti jotain, niin monta tyyliä, tekniikkaa ja näkökulmaa näyttely sisältää.

Näyttely levittäytyy neljään kerrokseen, ja teoksia on enemmän kuin poloinen pääni pystyy kerralla sulattamaan – toinen visiitti onkin tarpeen jotta kykenisin jäsentelemään kokemusta yhtään syvemmin. Toisin kuin avajaisissa tapaamamme entinen vankilan asukas, kaipaan takaisin Kakolaan…

SAMSUNG CSC

Anna Breu: Ett Fel

SAMSUNG CSC

Olli Suorlahti: Bubblers: Sound (2013)

SAMSUNG CSC

Merja Pitkänen: Article of Faith I (2014)

SAMSUNG CSC

SAMSUNG CSC

SAMSUNG CSC

Valtio+ näyttely on niin valtava, että pieni lepohetki esim. vankilan kappelissa on ehkä tarpeen jossain välissä.

Viimeinen Turkusuositukseni on kahvipyörä Kaffillari. Olen viime aikoina ollut todella mieltynyt kylmäuutettuun kahviin, ja Kaffillarin cold brew on juuri sitä itseään: kylmää, herkullista ja virkistävää.

Kylmä kahvi kaunistaa, mutta aika sievä on tämä pyöräkin – eikä ihme: se on Turun Amk:n muotoiluopiskelijoiden yhteistyönä suunnittelema ja toistaiseksi vielä ainut laatuaan. Ehkä toinen kaffillari saadaan joskus Helsinkiinkin?

SAMSUNG CSC

SAMSUNG CSC

En kestä! Kaffillarissa on pinnahelmet ja kaikki!

Seuraava Turkuvisiittini on onneksi jo huomenna, H2Ö kutsuu 🙂 tsägällä ehdin festaroinnin ohessa piipahtamaan niin Kakolassa, Kaffillarilla kuin kesärullillakin.

Varför Paris, vi har ju Åbo?

145 views