Food & Love

by Juulia 0 Comments
foodandlove-6

Kuva: Jani Saajanaho

“Mitä tapahtuu, kun sinä ja 35 sinkkua laitetaan kauhan varteen loihtimaan illallista?”

Osallistuin viime viikolla ihka ensimmäiseen Food&Love -tapahtumaan. Tämä sinkkujen kokkausilta koostui neljän ruokalajin valmistuksesta ammattikokkien ohjauksessa, sekä yhdessä valmistetun aterian nauttimisesta hauskassa seurassa, ja hmmm olihan sitä viiniäkin tarjolla silleen sopivasti. Olen sinkku, ja rakastan kokkailua, tietysti halusin osallistua! Mukaan hauskaan ja rentoon iltaan pääsi kuitenkin vain 36 onnekasta – ja koska ilmoittautumisia tuli lähes kolmisensataa, voin kerrankin sanoa olleeni onnettaren suosiossa.

Idean taustalla on Olli Freese (dynamo&son), jonka ajatus onnellisuuden ja ruuan yhteydestä pohjaa hänen omiin lapsuus- ja perhemuistoihinsa. Hän uskoo, että perheet, joissa laitetaan ruokaa ja syödään yhdessä, ovat onnellisempia. Tämän ajatuksen allekirjoitan myös omalta kohdaltani – rakkaimmat lapsuusmuistoni liittyvät kokkailuun ja ruokaan, sekä siihen hetkeen, kun istuimme saman pöydän ääreen (vaikka välillä siinä ruokapöydässä käytiinkin melkoisia tahtojen taisteluja ja taidettiin me siskojen kanssa jotain ruokasotaakin joskus käydä). Pitkän parisuhteen jälkeen koen sitäpaitsi vahvasti, että kokkailu muillekin kuin itselle on antoisampaa, vaikka ruuanlaitosta aina nautinkin: minulle toisen ruokkiminen on rakkauden teko.

Suo­ma­lai­set viet­tä­vät ruo­ka­pöy­tien ää­res­sä nel­jän­nek­si vä­hi­ten ai­kaa kai­kis­ta OECD-mais­ta. Jos yhdessä syömisellä ja onnellisuudella on tosiaan kytkös, kuten Food&Love -järjestäjät ajattelevat, olemme toden totta onnetonta kansaa. Varmasti on kuitenkin myös paljon onnellisia perheitä, joissa ruokailuhetkiä ei voida viettää yhdessä, siinä missä onnellisia sinkkuja, jotka murkinoivat aina yksin. Itse pohdin moisen tilastotiedon äärellä lähinnä sitä, että olisipa vain seuraa siihen ruokapöytään, niin istuisin siinä varmasti useammin! Mutta milläs laitat yksinelävät vaikkapa naapurustosta samaan pöytään (vaikka sellaistakin on yritetty mm. Let’s Eat Together -yhteisön kautta)? Teoriassa ehkä helppoa, mutta aika harva uskaltautuu oikeasti vieraan kotiin ruokittavaksi… oli vaakakupissa onnellisuus tai ei. Kateeksi käykin välillä ystävääni, joka asuu “aikuisten kommuunissa”, jossa kokkaillaan yhdessä harva se päivä. Yhteisöllistä tekemistä voi/saa ainakin minun maailmaani tuoda aina lisää!

joukkio

Kuva: Jani Saajanaho

Ja kuinkas se ilta sitten sujui? Teurastamolla sijaitseva A21 Flavor Studio täyttyi sovitulla kellonlyömällä (rakkauden)nälkäisistä, ja alkumaljojen sekä esittäytymisten jälkeen tartuttiin toimeen.  Jengi jakautui neljään tiimiin, joista jokainen huolehti ammattikokkien avustuksella yhden ruokalajin valmisteluista.

Alkupalaksi oli palsternakkaa, omenaa ja lehtikaalia, sitten basilikalla maustettuja haukipyöryköitä ja kermamuhennettua pinaattia, kolmas ruokalaji oli yön yli haudutettua karistanpotkaa, spelttirisottoa ja portviinikastiketta, ja jälkkäriksi valmistettiin vielä mehevä tummasuklaa brownie, vanilja-mascarpone sekä marinoituja viikunoita. Jokaiselle ruokalajille oli vielä Viinimaan valikoimat sopivat viinit… aijai!

Koska en ole lihan kanssa kovin itsevarma, valitsin tietysti pöydän, jossa sojotti sievissä riveissä nelisenkymmentä karitsanpotkaa, toivoen oppivani jotain uutta. Niitä emme sentään kypsentäneet alusta asti, ne olivat nimittäin viettäneet jo edellisen yön uunissa. Sen sijaan valmistimme potkille lisäkkeet ja kastikkeen – ja omasta osuudestani suoriuduin kuulkaas hyvin: kuorin ja pilkoin yhden valtavankokoisen juurisellerin… nimittäin siis, totta puhuen, taisin keskittyä lähinnä viinin juomiseen sekä ihmisten tarkkailuun, kokkailut jäivät kyllä tällä kertaa meikäläisen osalta vähemmälle.

risto

Kuva: Jani Saajanaho

Kaikki annoksiin tarvittava oli pitkälti esivalmisteltua ja annokset selvästi tarkkaan mietittyjä, ja niinpä hienoisesta alkukankeudesta huolimatta tiimien oli helppo ja nopea päästä liikkeelle. Pian ihmiset alkoivatkin kierrellä pöydästä toiseen, ja rento puheensorina valtasi hallin. Ruokia valmisteltiin lopulta noin kaksi tuntia, ja kun alkupalojen annostelun aika tuli, oli kaikki mahdollinen jää jo kauan sitten murrettu, sulanut ja haihtunut taivaan tuuliin.

Pöydissä mukava meno jatkui, ja kukin tiimi kävi vuorollaan annostelemassa ruokalajinsa. Meidän pöydän potka oli tosiaan kolmas ruokalaji, ja otin pokkana tehtäväkseni jakaa lautasille kauan ja hartaasti kokoonkeitellyn kastikkeen. No pieleenhän se tältä “arvon ruokablogaajalta” meni… tuli nimittäin annosteltua sitä lientä vähän turhankin runsaasti niille ensimmäisille lautasille. Äh, vieläkin hävettää! Kokenut ammattilainen (siis en minä) toki pelasti tilanteen tekemällä potkien paistoliemestä pikasoossin lopuille annoksille. Ja hyväähän sekin onneksi oli – puhumattakaan jälkiruuasta ja pöytäseurasta!

potkat

Kuva: Jani Saajanaho

Minulla ei tämän illan aikana flaksi käynyt, mutta tapahtuma oli kokonaisuudessaan todella hauska! Muita tarkkailleena uskoisin (ja ainakin toivoisin), että näin kokivat muutkin osallistuneet. 36 ventovierasta sai erinomaiset ruuat aikaan, yhteistyö pelasi, ja vaikkei rakkautta tainnut suorastaan leiskua millään suunnalla, ei myöskään vaikuttanut siltä, että kenelläkään olisi ollut yksinäistä. Omaksi häpeäkseni lasken, että turvauduin tässä jännässä sosiaalisessa tilanteessa läsnäoleviin entuudestaan tuttuihin ihmisiin hieman liikaa, enkä sitten käynyt läheskään kaikkien kanssa juttelemassa. Kameran taakse en sentään linnoittautunut (ja kiitos jutun kuvista kuuluukin tällä kertaa tapahtuman järjestäjille).

Food&Love oli tapahtumana minusta erittäin onnistunut, ja olen todella iloinen että pääsin osallistumaan! Jatkoa seuraa, tosin ilmaistapahtumana vastaavaa ei välttämättä tulla toiste järjestämään – ihan ymmärrettävää sekin. Näkisin kuitenkin, että samankaltaisia tapahtumia voisi järjestää myös vapaaehtois- ja hyväntekeväisyysvoimin esim. syrjäytyneille, leskeytyneille. kuntoutettaville… Ja jos en ihan väärin muista, taisi tapahtuman järjestäjilläkin jotain tämänkaltaista olla mielessä. Jään mielenkiinnolla odottamaan, miten asiat kehittyvät!

Mak­sut­to­man il­lan­vie­ton jär­jes­te­lyis­tä vas­tasivat tällä kertaa pää­kau­pun­ki­seu­dul­la toi­mi­vat yri­tyk­set ja yh­tei­söt, jot­ka ha­lua­vat ol­la mu­ka­na edis­tä­mäs­sä suo­ma­lais­ta ruo­ka­kult­tuu­ria se­kä li­sää­mäs­sä huo­mio­ta ruoan­lai­ton ja ruo­kai­lun so­siaa­li­seen mer­ki­tyk­seen. Kiitos illasta siis Food&Love, A21 Fla­vour Stu­dio, Ra­dio Hel­sin­ki, Ci­ty­mar­ket Ruo­ho­lah­ti, Vii­ni­maa ja Hel­sin­gin kau­pun­gin Ruo­ka­kult­tuu­ri­stra­te­gia 🙂 <3

71 views

Asenteella eteenpäin!

by Juulia 2 Comments
Asenteella eteenpäin!

Tänään lanseerattiin uusi itsenäisten blogien verkosto, Asennemedia! Minulla on ilo olla osa energistä ja inspiroivaa porukkaa, jossa jokaisella on intohimoinen suhtautuminen omaan tekemiseensä. Sopivan rento asenne elämään ja varsinkin arjen haasteisiin on tärkeä voimavara, jonka avulla tämäkin Cityn alta itsenäistynyt blogini sai omin voimin väsätyt ikiomat sivut.

Itsenäistymisestä huolimatta Asennemedian verkostoon liittyminen tuntui luontevalta blogilleni, jonka syntytarinakin kuvaa elämänasennettani ja luonnettani… Vaimomatskuuhan alkoi aikoinaan täysin hetken mielijohteesta, kun Viiskulman Ulla heitti että “sähän voisit kirjoittaa ruokablogia” – 6 tuntia myöhemmin eka juttuni olikin jo julki. Asennemediahan ei ole blogiportaali, eikä sanele mistä ja miten minun tulisi kirjoittaa – sen sijaan verkosto tukee tekemistäni mm. järjestämällä minulle sopivia kaupallisia yhteistöitä (joihin osallistumisen päätän tietysti itse).

create

Kotimatkan varrelta löytynyt elämänohje vastaa aika hienosti omaani: älä odottele turhia, tee mitä haluat!

Itsenäistyttyäni omilleni ison verkkolehden sivuilta, jouduin pohtimaan mitä tältä kirjoittamiselta oikein toivon ja haluan. Aika selvää oli, että haluan tehdä tätä juuri omalla tavallani. En varsinaisesti seuraa toisten blogeja, enkä vertaile kirjoittamis- tai kuvaamistapaani muihin. Mikä järki siinä olisi? Haluan tehdä oman näköistä blogia!

Tavoitteeni onkin kirjoittaa intohimostani eli kokkailusta ja kaikesta siihen liittyvästä juuri silloin kun siltä tuntuu, ja sillä tavalla, mikä kulloiseenkin tilanteeseeni sopii (en siis uskalla luvata kirjoittavani vaikkapa kerran viikossa). Joskus juttuja tulee paljon, joskus ei – väkisin en blogia halua kirjoittaa, silloin tästä hommasta katoaa ilo. Oikeastaan blogini sisältö ja tekemistapa vastaa varsin pitkälle yleistä elämänasennettani, ja sellaisena tämän tekeminen on minulle antoisaa ja mielekästä!

ruokakuva

Aikuiset saa leikkiä ruualla

No miten sen elämänasenteen oikein kiteyttäisi? Sen voi tiivistää aika helposti kahteen sanaan: “aikuiset saa”.  Kyseessä on eräänlainen pehmoanarkiaksi nimeämäni elämänfilosofia, jonka mukaan saa tehdä juuri mitä huvittaa, jos haluaa. Tekojensa seuraamukset aikuinen toki aina kantaa: niinpä jos aikuinen jättää siivoamatta, koska ei huvita, aikuinen tietää samalla, että ennenpitkää siivota pitää. Välillä pehmoanarkian voimin mennään kotiin hyvissä ajoin, kun kaverit vonkaavat juhlimaan – koska aikuiset saavat myös juoda teetä villasukissa sängynpohjalla, vaikka jossain olisi samalla maailman jänskimmät bileet meneillään.

nyrkki

Pehmoanarkiaa!!!

Asennetta tarvitaan myös näkökulma-asioissa: kun elämä väistämättä heittää eteen ikävyyksiä ja suruja, pyrin etsimään niistä aina jotain positiivista. Kuullostaa ehkä vähän lässytykseltä, mutta positiivinen puoli löytyy aina kurjuuksistakin, toki joskus kuluu jopa vuosia ennenkuin sen oikein suurista epäonnista saa kaiveltua. Tiedostan toki, että elämänfilosofiani toimii mahdollisesti vain tässä elämäntilanteessa: asun yksin, joten olen tekemisistäni, sekä tekemättä jättämisistäni vastuussa vain itselleni. Miten pehmoanarkia soveltuu jos ja kun elämäntilanteeni muuttuu … no, se jää nähtäväksi. Toistaiseksi jatkan kuitenkin puihin kiipeilyä ja sotkemista, enkä suostu alistumaan sen kummemmin sosiaalisiin paineisiin, kuin yhteiskunnan muotteihinkaan. No okei, ehkä ihan vähän. Joskus.  Mutta vain jos huvittaa… koska aikuiset saa.

image

ps. kaupalliset yhteistyöjuttuni löytyvät aina katergoriasta Yhteistyöt.

2 views

Valoa pimeyteen

by Juulia 0 Comments
Valoa pimeyteen
ACT Lighting Design & Odeaubois: OVO

ACT Lighting Design & Odeaubois: OVO

Lux Helsinki on talven lempitapahtumiani. Valoinstallaatiot valtaavat Helsingin keskustan, ja kiehtovat teokset saavat kansan vaeltamaan pakkasesta huolimatta hohtavalta etapilta toiselle. Käväisin itse äsken Visit Helsingin järjestämällä opastetulla kierroksella, ja vaikka luulin pukeneeni lämpimästi, meinasi pakkanen hyydyttää vauhdin kesken matkan. Sinnittelin kuitenkin kierroksen loppuun saakka: vain tulisirkus Walkea ja Torikortteleiden teokset jäivät näkemättä. No, huomenna sitten (äiti tuo mulle päivällä silkkivillakalsarit, voisin ehkä kokeilla sitten vaikka sitä kerrospukeutumista)!

Lempiteoksiksi nousi Ishmail Sandstroemin diabetestarvikkeista rakennettu, moniosainen Mandala, joka sijaitsee Kansallismuseon sisäpihalla, ja Rautatieaseman ihmisvilinään sijoittuva Antonin Fourneaun Water Light Graffiti. Interaktiivinen led-valoseinä on jokaisen ohikulkijan muokattavissa – teos mahdollistaa katutaiteen helposti lähestyttävästi; osallistumisen kynnys on matalalla.

Ishmail Sandstroem: Mandala

Ishmail Sandstroem: Mandala

20150105_182706

Antonin Fourneau: Water Light Graffiti

Reilun tunnin kestäneestä kierroksesta seurannut syväjäädytys osoittautui vaikeammaksi sulateltavaksi kuin valotaide. Vihlovin jäsenin taivalsin kotiin, ja keitin samantein kattilallisen kuumaa taikajuomaani: tällä lähtee flunssa, alakulo, syväjää, vaikka mikä. Juoman vakioainesosat ovat kiinanruusu eli hibiscus, inkivääri ja hunaja. Jos olen flunssainen (kuten nyt), lisään juomaan yleensä myös reilun lusikallisen kurkumaa, joka on luonnon oma tehokas ase tulehduksia vastaan. Tänään läträsin juomaan bonuksena vielä mandariinia ja limettiä – eipä kuulkaa enää palele.

20150105_201026-2

Aurinkojuoma 2:lle

6 dl vettä

pätkä tuoretta inkivääriä ohuina siivuina

1 rkl jauhettua kurkumaa

1 rkl kuivattua hibiscusta kukkana tai jauheena (Rosella)

1 rkl agavesiirappia/hunajaa/vaahterasiirappia tms. makeutusta

1 mandariinin/appelsiinin mehu

1 limen mehu

Kiehauta vesi, ja siivuta inkivääri kattilaan. Jätä hautumaan noin kymmeneksi minuutiksi. Sekoita mukaan hibiscus, kurkuma, makeutus sekä sitrushedelmien mehut. Jaa kahteen isoon kuppiin tai lasiin, tarjoa heti!

20150105_201220 20150105_201341

142 views