Turkutärpit: Valtio+ Kaffillari & Pho Ngon

Turkutärpit: Valtio+ Kaffillari & Pho Ngon
SAMSUNG CSC
SAMSUNG CSC

Vapaata taidetta vankilassa!

Kävin muutama viikko sitten Turussa pikavisiitillä Valtio+ -näyttelyn avajaisissa. Samalla reissulla tuli piipahdettua kauan odottamallani aterialla Osteria Ovossa, mutta omassa kategoriassaan yhtä maittavan aterian söin Pho Ngonissa. Ja tutustuinpahan myös erinomaista kylmäuutettua kahvia myyvään kahvipyörään Kaffillariin! Olen sitä mieltä, että hyvät asiat on kiva pistää jakoon, joten täältä pesee:

Pho Ngon on piskuinen vietnamilainen ravintola kauppakeskus Forumin kyljessä. Löysin tieni sinne ensimmäistä kertaa viime kesänä Ruisrockin aikoihin ja ihastuin paikan autenttiseen pho-keittoon ja kesärulliin. Tätä nykyä ravintola onkin Turkuvisiiteissäni yhtä tärkeä etappi kuin Pizzarium.

SAMSUNG CSC

Pho Ngon

SAMSUNG CSC

Muovipöytäliinat kuuluvat asiaan.

Ravintola on tosiaan pikkuinen, mutta mauiltaan suuri. Ainakin omilla käyntikerroillani ruoka on ollut poikkeuksetta erinomaista! Pikkasen harmittaa, ettei yhtä hyvää vietnamilaista ole kotikulmilla – olisin taatusti kantis. Tällä kerralla nappasin mukaan muutaman lämpimän ruuan ja keon kesärullia, jotka söimme ystäväni kotona. Pho-keittoa jäin kaipailemaan, mutta onneksi Turkuun pääsee aina takaisin.

SAMSUNG CSC

Luksussetti!

Valtio+ näyttelyä Kakolan Vankilassa suosittelen myös lämmöllä. Vapaata taidetta rönsyilevä tajunnanräjäyttävä näyttelypläjäys vei minulta lähemmäs kolme tuntia kiertää, sillä katsottavaa riittää niin itse vankilassa, kuin sinne sijoitetuissa taideteoksissakin. Näyttely on auki heinäkuun loppuun, joten jos et ole vielä piipahtanut, nyt olisi jo korkea aika!

Koska tapahtuma on taiteilijajärjestö Arte ry:n täysin vapaaehtoisvoimin toteuttama, muistathan kunnioittaa vierailullasi sekä heidän työpanostaan, että tilaa, että taidetta.

SAMSUNG CSC

Omia suosikeitani teosten lukuisassa joukossa olivat Videokaffe -ryhmään kuuluvan Olli Suorlahden kiehtovat ääntä, liikettä ja teknologiaa yhdistelevät laitteet, sekä Anna Breu -kollektiivin hyytävä installaatio “Ett Fel”. Jokaisen makuun löytyy varmasti jotain, niin monta tyyliä, tekniikkaa ja näkökulmaa näyttely sisältää.

Näyttely levittäytyy neljään kerrokseen, ja teoksia on enemmän kuin poloinen pääni pystyy kerralla sulattamaan – toinen visiitti onkin tarpeen jotta kykenisin jäsentelemään kokemusta yhtään syvemmin. Toisin kuin avajaisissa tapaamamme entinen vankilan asukas, kaipaan takaisin Kakolaan…

SAMSUNG CSC

Anna Breu: Ett Fel

SAMSUNG CSC

Olli Suorlahti: Bubblers: Sound (2013)

SAMSUNG CSC

Merja Pitkänen: Article of Faith I (2014)

SAMSUNG CSC

SAMSUNG CSC

SAMSUNG CSC

Valtio+ näyttely on niin valtava, että pieni lepohetki esim. vankilan kappelissa on ehkä tarpeen jossain välissä.

Viimeinen Turkusuositukseni on kahvipyörä Kaffillari. Olen viime aikoina ollut todella mieltynyt kylmäuutettuun kahviin, ja Kaffillarin cold brew on juuri sitä itseään: kylmää, herkullista ja virkistävää.

Kylmä kahvi kaunistaa, mutta aika sievä on tämä pyöräkin – eikä ihme: se on Turun Amk:n muotoiluopiskelijoiden yhteistyönä suunnittelema ja toistaiseksi vielä ainut laatuaan. Ehkä toinen kaffillari saadaan joskus Helsinkiinkin?

SAMSUNG CSC

SAMSUNG CSC

En kestä! Kaffillarissa on pinnahelmet ja kaikki!

Seuraava Turkuvisiittini on onneksi jo huomenna, H2Ö kutsuu 🙂 tsägällä ehdin festaroinnin ohessa piipahtamaan niin Kakolassa, Kaffillarilla kuin kesärullillakin.

Varför Paris, vi har ju Åbo?

138 views

Löytö: Kukkapommit!

SAMSUNG CSC

Flower power!

Minulla on ikioma elämänfilosofia: pehmoanarkia. Pehmoanarkismilla oikeutan kaikenlaista: pizza-aamupalan, puihinkiipeilyn, joutilaan ja päämäärättömän haahuilun. Ystävistäni minun pehmoanarkismini on hassua, aikuiset kun saavat elää juuri niin kuin haluavat, eikä siihen mitään oikeutuksia tarvita. Itselleni vain on kehittynyt jo nuorena turhankin vahva velvollisuuden- ja syyllisyydentunto, joka kohdistuu milloin mihinkin ja tekee elämästäni välillä melkoista suorittamista. Jotta voisin nauttia elämästäni ilman jokapäiväisiä morkkiksia, tarvitsen pehmoanarkiaa.

Näiden saatesanojen perusteella tämänpäiväinen innostuksenaiheeni ei varmaan herätä suurempaa ihmetystä – tutustuin nimittäin tänään kukkapommeihin! Kukka- tai siemenpommit ovat pieniä savipalleroita, joiden sisään on leivottu kukkien siemeniä. Siemenpommi on oivallinen ase betoniviidakon harmautta vastaan, sen kun voi kastella ja heittää minne vain, vaikka sitten talon seinään (vaikkei se nyt ehkä se ihanteellisin kukkien kasvatusalusta ehkäpä ole).

Mullan ja saven sekoitus takaa siemenille kasvualustan josta ponnistaa, ja sekaan voi lisätä luonnonmukaista lannoitetta sekä lintuja karkoittavaa chiliä, jolloin siemenillä on vielä paremmat mahdollisuudet kasvaa kukaksi asti.

SAMSUNG CSC

20150521_183754

Siemenpommin sain käteeni Hei Helsingin Terhi Tammilalta. Siemenpommeja leivottiin tänään Senaatintorin kukkateltassa osana Unelmien Kohtaamispaikka -tapahtumaa – ja tietysti osuin paikalle liian myöhään. Onneksi seuraava tilaisuus upottaa sormensa kukkamultaan on jo lauantaina Punavuori Kukkimaan -päivässä!

Minua kiehtoo kovasti ajatus kukilla pommittamisesta… ehkä siksi, kun en edes silloin lapsena viskonut paperitolloja vessan kattoon, saatikka koskaan räsäytellyt lautasia säpäleiksi huudellen: “OPA”! Aikuinen ja rauhanomainen minäni toki arvostaa kukkapommeja erityisesti ilmiönä: sissipuutarhat ja katutaide ovat kaupunkiympäristöä rikastuttavia ihania asioita, kuten ovat myös rauha, rakkaus ja flower power.

Eniten savimöllykkä kuitenkin herättelee sisäistä lastani, joka rakastaa MUTAA ja vesi-ilmapalloja ja kepposia, ja joka ei nyt malta odottaa saavansa löllytellä kukkasavea sormien välissä ja sitten viskoa sitä jonnekkin yllättävään paikkaan. Taidan valjastaa hieman lapsityövoimaa avukseni pommintekohommiin, ja lainata pihan hiekkalaatikosta muutaman hiekkakakkumuotin, ja aloittaa tuotantolinjan. Pehmoanarkstista kukkaterroristiksi!

SAMSUNG CSC

Nämä vaarattoman näköiset paketit odottavat nyt kassissani sopivaa kohdetta <3

Kukkapommit

5 osaa jauhesavea (löytyy esim. Kerasilista)

3 osaa kukkamultaa

kukansiemeniä (esim. niittykukkia)

(chilihiutaleita tai -jauhetta)

vettä

Sekoita multa ja jauhesavi sekä siemenet. Lisää chiliä, jos haluat suojella siemeniä linnuilta. Lisää vettä vähän kerrallaan, kunnes koostumus on paksua puuroa. Muotoile massasta peukalonpään kokoisia palleroita ja jätä muutamaksi päiväksi kuivumaan. Voit  kääriä pallerot sanomalehteen, jolloin ne on helppo kuljettaa. Halutessasi pommittaa jotain kohdetta, kastele käärö ja heivaa se vapaalla tyylillä osoitteeseensa. Sitten ei muuta kuin tarkkailemaan, milloin siemenet itävät!

Kiitos reseptistä Terhi!

20150521_190822

125 views

Food & Love

by Juulia 0 Comments
foodandlove-6

Kuva: Jani Saajanaho

“Mitä tapahtuu, kun sinä ja 35 sinkkua laitetaan kauhan varteen loihtimaan illallista?”

Osallistuin viime viikolla ihka ensimmäiseen Food&Love -tapahtumaan. Tämä sinkkujen kokkausilta koostui neljän ruokalajin valmistuksesta ammattikokkien ohjauksessa, sekä yhdessä valmistetun aterian nauttimisesta hauskassa seurassa, ja hmmm olihan sitä viiniäkin tarjolla silleen sopivasti. Olen sinkku, ja rakastan kokkailua, tietysti halusin osallistua! Mukaan hauskaan ja rentoon iltaan pääsi kuitenkin vain 36 onnekasta – ja koska ilmoittautumisia tuli lähes kolmisensataa, voin kerrankin sanoa olleeni onnettaren suosiossa.

Idean taustalla on Olli Freese (dynamo&son), jonka ajatus onnellisuuden ja ruuan yhteydestä pohjaa hänen omiin lapsuus- ja perhemuistoihinsa. Hän uskoo, että perheet, joissa laitetaan ruokaa ja syödään yhdessä, ovat onnellisempia. Tämän ajatuksen allekirjoitan myös omalta kohdaltani – rakkaimmat lapsuusmuistoni liittyvät kokkailuun ja ruokaan, sekä siihen hetkeen, kun istuimme saman pöydän ääreen (vaikka välillä siinä ruokapöydässä käytiinkin melkoisia tahtojen taisteluja ja taidettiin me siskojen kanssa jotain ruokasotaakin joskus käydä). Pitkän parisuhteen jälkeen koen sitäpaitsi vahvasti, että kokkailu muillekin kuin itselle on antoisampaa, vaikka ruuanlaitosta aina nautinkin: minulle toisen ruokkiminen on rakkauden teko.

Suo­ma­lai­set viet­tä­vät ruo­ka­pöy­tien ää­res­sä nel­jän­nek­si vä­hi­ten ai­kaa kai­kis­ta OECD-mais­ta. Jos yhdessä syömisellä ja onnellisuudella on tosiaan kytkös, kuten Food&Love -järjestäjät ajattelevat, olemme toden totta onnetonta kansaa. Varmasti on kuitenkin myös paljon onnellisia perheitä, joissa ruokailuhetkiä ei voida viettää yhdessä, siinä missä onnellisia sinkkuja, jotka murkinoivat aina yksin. Itse pohdin moisen tilastotiedon äärellä lähinnä sitä, että olisipa vain seuraa siihen ruokapöytään, niin istuisin siinä varmasti useammin! Mutta milläs laitat yksinelävät vaikkapa naapurustosta samaan pöytään (vaikka sellaistakin on yritetty mm. Let’s Eat Together -yhteisön kautta)? Teoriassa ehkä helppoa, mutta aika harva uskaltautuu oikeasti vieraan kotiin ruokittavaksi… oli vaakakupissa onnellisuus tai ei. Kateeksi käykin välillä ystävääni, joka asuu “aikuisten kommuunissa”, jossa kokkaillaan yhdessä harva se päivä. Yhteisöllistä tekemistä voi/saa ainakin minun maailmaani tuoda aina lisää!

joukkio

Kuva: Jani Saajanaho

Ja kuinkas se ilta sitten sujui? Teurastamolla sijaitseva A21 Flavor Studio täyttyi sovitulla kellonlyömällä (rakkauden)nälkäisistä, ja alkumaljojen sekä esittäytymisten jälkeen tartuttiin toimeen.  Jengi jakautui neljään tiimiin, joista jokainen huolehti ammattikokkien avustuksella yhden ruokalajin valmisteluista.

Alkupalaksi oli palsternakkaa, omenaa ja lehtikaalia, sitten basilikalla maustettuja haukipyöryköitä ja kermamuhennettua pinaattia, kolmas ruokalaji oli yön yli haudutettua karistanpotkaa, spelttirisottoa ja portviinikastiketta, ja jälkkäriksi valmistettiin vielä mehevä tummasuklaa brownie, vanilja-mascarpone sekä marinoituja viikunoita. Jokaiselle ruokalajille oli vielä Viinimaan valikoimat sopivat viinit… aijai!

Koska en ole lihan kanssa kovin itsevarma, valitsin tietysti pöydän, jossa sojotti sievissä riveissä nelisenkymmentä karitsanpotkaa, toivoen oppivani jotain uutta. Niitä emme sentään kypsentäneet alusta asti, ne olivat nimittäin viettäneet jo edellisen yön uunissa. Sen sijaan valmistimme potkille lisäkkeet ja kastikkeen – ja omasta osuudestani suoriuduin kuulkaas hyvin: kuorin ja pilkoin yhden valtavankokoisen juurisellerin… nimittäin siis, totta puhuen, taisin keskittyä lähinnä viinin juomiseen sekä ihmisten tarkkailuun, kokkailut jäivät kyllä tällä kertaa meikäläisen osalta vähemmälle.

risto

Kuva: Jani Saajanaho

Kaikki annoksiin tarvittava oli pitkälti esivalmisteltua ja annokset selvästi tarkkaan mietittyjä, ja niinpä hienoisesta alkukankeudesta huolimatta tiimien oli helppo ja nopea päästä liikkeelle. Pian ihmiset alkoivatkin kierrellä pöydästä toiseen, ja rento puheensorina valtasi hallin. Ruokia valmisteltiin lopulta noin kaksi tuntia, ja kun alkupalojen annostelun aika tuli, oli kaikki mahdollinen jää jo kauan sitten murrettu, sulanut ja haihtunut taivaan tuuliin.

Pöydissä mukava meno jatkui, ja kukin tiimi kävi vuorollaan annostelemassa ruokalajinsa. Meidän pöydän potka oli tosiaan kolmas ruokalaji, ja otin pokkana tehtäväkseni jakaa lautasille kauan ja hartaasti kokoonkeitellyn kastikkeen. No pieleenhän se tältä “arvon ruokablogaajalta” meni… tuli nimittäin annosteltua sitä lientä vähän turhankin runsaasti niille ensimmäisille lautasille. Äh, vieläkin hävettää! Kokenut ammattilainen (siis en minä) toki pelasti tilanteen tekemällä potkien paistoliemestä pikasoossin lopuille annoksille. Ja hyväähän sekin onneksi oli – puhumattakaan jälkiruuasta ja pöytäseurasta!

potkat

Kuva: Jani Saajanaho

Minulla ei tämän illan aikana flaksi käynyt, mutta tapahtuma oli kokonaisuudessaan todella hauska! Muita tarkkailleena uskoisin (ja ainakin toivoisin), että näin kokivat muutkin osallistuneet. 36 ventovierasta sai erinomaiset ruuat aikaan, yhteistyö pelasi, ja vaikkei rakkautta tainnut suorastaan leiskua millään suunnalla, ei myöskään vaikuttanut siltä, että kenelläkään olisi ollut yksinäistä. Omaksi häpeäkseni lasken, että turvauduin tässä jännässä sosiaalisessa tilanteessa läsnäoleviin entuudestaan tuttuihin ihmisiin hieman liikaa, enkä sitten käynyt läheskään kaikkien kanssa juttelemassa. Kameran taakse en sentään linnoittautunut (ja kiitos jutun kuvista kuuluukin tällä kertaa tapahtuman järjestäjille).

Food&Love oli tapahtumana minusta erittäin onnistunut, ja olen todella iloinen että pääsin osallistumaan! Jatkoa seuraa, tosin ilmaistapahtumana vastaavaa ei välttämättä tulla toiste järjestämään – ihan ymmärrettävää sekin. Näkisin kuitenkin, että samankaltaisia tapahtumia voisi järjestää myös vapaaehtois- ja hyväntekeväisyysvoimin esim. syrjäytyneille, leskeytyneille. kuntoutettaville… Ja jos en ihan väärin muista, taisi tapahtuman järjestäjilläkin jotain tämänkaltaista olla mielessä. Jään mielenkiinnolla odottamaan, miten asiat kehittyvät!

Mak­sut­to­man il­lan­vie­ton jär­jes­te­lyis­tä vas­tasivat tällä kertaa pää­kau­pun­ki­seu­dul­la toi­mi­vat yri­tyk­set ja yh­tei­söt, jot­ka ha­lua­vat ol­la mu­ka­na edis­tä­mäs­sä suo­ma­lais­ta ruo­ka­kult­tuu­ria se­kä li­sää­mäs­sä huo­mio­ta ruoan­lai­ton ja ruo­kai­lun so­siaa­li­seen mer­ki­tyk­seen. Kiitos illasta siis Food&Love, A21 Fla­vour Stu­dio, Ra­dio Hel­sin­ki, Ci­ty­mar­ket Ruo­ho­lah­ti, Vii­ni­maa ja Hel­sin­gin kau­pun­gin Ruo­ka­kult­tuu­ri­stra­te­gia 🙂 <3

74 views

Asenteella eteenpäin!

by Juulia 2 Comments
Asenteella eteenpäin!

Tänään lanseerattiin uusi itsenäisten blogien verkosto, Asennemedia! Minulla on ilo olla osa energistä ja inspiroivaa porukkaa, jossa jokaisella on intohimoinen suhtautuminen omaan tekemiseensä. Sopivan rento asenne elämään ja varsinkin arjen haasteisiin on tärkeä voimavara, jonka avulla tämäkin Cityn alta itsenäistynyt blogini sai omin voimin väsätyt ikiomat sivut.

Itsenäistymisestä huolimatta Asennemedian verkostoon liittyminen tuntui luontevalta blogilleni, jonka syntytarinakin kuvaa elämänasennettani ja luonnettani… Vaimomatskuuhan alkoi aikoinaan täysin hetken mielijohteesta, kun Viiskulman Ulla heitti että “sähän voisit kirjoittaa ruokablogia” – 6 tuntia myöhemmin eka juttuni olikin jo julki. Asennemediahan ei ole blogiportaali, eikä sanele mistä ja miten minun tulisi kirjoittaa – sen sijaan verkosto tukee tekemistäni mm. järjestämällä minulle sopivia kaupallisia yhteistöitä (joihin osallistumisen päätän tietysti itse).

create

Kotimatkan varrelta löytynyt elämänohje vastaa aika hienosti omaani: älä odottele turhia, tee mitä haluat!

Itsenäistyttyäni omilleni ison verkkolehden sivuilta, jouduin pohtimaan mitä tältä kirjoittamiselta oikein toivon ja haluan. Aika selvää oli, että haluan tehdä tätä juuri omalla tavallani. En varsinaisesti seuraa toisten blogeja, enkä vertaile kirjoittamis- tai kuvaamistapaani muihin. Mikä järki siinä olisi? Haluan tehdä oman näköistä blogia!

Tavoitteeni onkin kirjoittaa intohimostani eli kokkailusta ja kaikesta siihen liittyvästä juuri silloin kun siltä tuntuu, ja sillä tavalla, mikä kulloiseenkin tilanteeseeni sopii (en siis uskalla luvata kirjoittavani vaikkapa kerran viikossa). Joskus juttuja tulee paljon, joskus ei – väkisin en blogia halua kirjoittaa, silloin tästä hommasta katoaa ilo. Oikeastaan blogini sisältö ja tekemistapa vastaa varsin pitkälle yleistä elämänasennettani, ja sellaisena tämän tekeminen on minulle antoisaa ja mielekästä!

ruokakuva

Aikuiset saa leikkiä ruualla

No miten sen elämänasenteen oikein kiteyttäisi? Sen voi tiivistää aika helposti kahteen sanaan: “aikuiset saa”.  Kyseessä on eräänlainen pehmoanarkiaksi nimeämäni elämänfilosofia, jonka mukaan saa tehdä juuri mitä huvittaa, jos haluaa. Tekojensa seuraamukset aikuinen toki aina kantaa: niinpä jos aikuinen jättää siivoamatta, koska ei huvita, aikuinen tietää samalla, että ennenpitkää siivota pitää. Välillä pehmoanarkian voimin mennään kotiin hyvissä ajoin, kun kaverit vonkaavat juhlimaan – koska aikuiset saavat myös juoda teetä villasukissa sängynpohjalla, vaikka jossain olisi samalla maailman jänskimmät bileet meneillään.

nyrkki

Pehmoanarkiaa!!!

Asennetta tarvitaan myös näkökulma-asioissa: kun elämä väistämättä heittää eteen ikävyyksiä ja suruja, pyrin etsimään niistä aina jotain positiivista. Kuullostaa ehkä vähän lässytykseltä, mutta positiivinen puoli löytyy aina kurjuuksistakin, toki joskus kuluu jopa vuosia ennenkuin sen oikein suurista epäonnista saa kaiveltua. Tiedostan toki, että elämänfilosofiani toimii mahdollisesti vain tässä elämäntilanteessa: asun yksin, joten olen tekemisistäni, sekä tekemättä jättämisistäni vastuussa vain itselleni. Miten pehmoanarkia soveltuu jos ja kun elämäntilanteeni muuttuu … no, se jää nähtäväksi. Toistaiseksi jatkan kuitenkin puihin kiipeilyä ja sotkemista, enkä suostu alistumaan sen kummemmin sosiaalisiin paineisiin, kuin yhteiskunnan muotteihinkaan. No okei, ehkä ihan vähän. Joskus.  Mutta vain jos huvittaa… koska aikuiset saa.

image

ps. kaupalliset yhteistyöjuttuni löytyvät aina katergoriasta Yhteistyöt.

2 views