Vuosikatsaus 2019 – vähemmän on enemmän!

Vuosikatsaus 2019 – vähemmän on enemmän!

Vähemmän on enemmän! … paitsi jos puhutaan ostereista.

Vuosikatsaus 2019 – vähemmän on enemmän!

Vuosikymmen käy vähiin… on siis aika näpytellä vuosikatsaus 2019! Vuosikymmenen viimeisenä vuonna itselleni ei ole tapahtunut mitään dramaattista – mitä nyt täytin 40 – vaan vuosi on kulunut enemmänkin arkea, työtä ja harrastusta (lue: blogi) aiempaa määrätietoisemmin tasapainottaen.

En tiedä oletteko te lukijat sitä huomanneet, mutta olen tehnyt tänä vuonna reilusti vähemmän kaupallisia yhteistöitä kuin edellisvuosina ja julkaissut muutenkin harvemmin kuin ennen. Vuoteen 2019 mahtuu vain 75 postausta, kun aiemmin juttuja on ollut vuodessa kutakuinkin +/- sata. Tästä huolimatta kävijämäärät ovat jatkaneet nousemistaan ja blogissani on käyty tänä vuonna noin 50 000 kertaa enemmän kuin vuonna 2018. Vähemmän on selvästi siis ollut tässä tapauksessa enemmän 🙂 Rauhallisempi ja elämän osa-alueita tasapainottava tahti on ollut itselleni todella hyväksi.

40 vuotisjuhlat

40 v mörkö

Koska täytin tänä vuonna tosiaan neljäkymmentä, otetaanpa vuosikatsauksen alkuun pieni synttärikatsaus. Vuoden isot tunnekuohut koin kesäkuussa kun isoäitini kuoli pitkän ja raskaan hoivakotikauden päätteeksi, ja taas syyskuussa, kun rakas ystäväni meni naimisiin ja sain kunnian olla hänelle kaasona. Molemmat näistä tapahtumista nostivat pintaan aikamoisia tunteita… ja ehkäpä osittain siksi 40-vuotissynttäreistäni kasvoi pikkuhiljaa aikamoinen mörkö. Mitä lähemmäs H-hetkeä päästiin, sitä enemmän tuo virstanpylväs alkoi ahdistaa ja lähestyvä tasaluku toi jatkuvalla syötöllä mieleen asioita, joita elämästäni mukamas puuttuu.

Enemmän tai vähemmän salaa olin tainnut toivoa olevani nelikymppisenä jo seesteinen ja rauhassa itseni kanssa, että suuret etsikkoajat olisivat takanapäin ja että tietäisin varmuudella mitä elämältä tahdon. Tässä sitä kuitenkin ollaan: edelleen yhtä iloisesti pihalla oman olemassaolon tarkoituksesta kuin ennenkin, mutta ehkä sentään vähän seesteisempänä kuin vaikkapa vuosikymmenen alussa. Ja mikä tärkeintä, osaan nykyään tunnistaa tarpeeni ja tiedän siksi aikamoisella varmuudella, mitä en halua ja mikä ei minulle ole hyväksi. Senpä vuoksi voin myös järkätä just sellaiset nelikymppiset kuin tahdon!

40 vuotis synttärit

40-vuotisjuhlat

Juhlat olivat nimittäin alkuun aikamoinen mörkö myös. Vuoden varrella suunnittelin juhlia varten vaikka mitä: eikös nelikymppisiä varten ole vähintään vuokrattava juhlatila, hommattava catering ja järkättävä jotain erityistä ohjelmaa? Ideoita oli pallomeren vuokraamisesta naamiaisiin, mutta kaikkein eniten olisin tahtonut pelata fikkaripiilosta! (Fikkaripiilonen on piilosta ulkona pimeällä, niin että etsijällä on taskulamppu, muilla ei. Lapsuuden lempileikkejä!)

Mitä lähemmäs synttäreitä päästiin, sitä enemmän teki mieli perua koko bileet, kun en osannut päättää millaiset niistä muodostuisi. Onneksi lopulta tulin järkiini ja päätin järjestää ihan vain vanhat kunnon kotibileet ilman sen kummempaa säätöä. Kotibileiden voimallahan sitä on edellisetkin synttärit aina juhlittu!

Sen verran kuitenkin panostin, että vuokrasin juhliin Instax-kameran ja hankin paikalle ystäväkirjan pysyvien muistojen keräämistä varten. Tarkemmin ottaen ystäväkirja oli  “Lemmikkiystäväni”, joka sisältää mm. seuraavanlaisia kysymyksiä: omistaja, lempilelu, erityisosaaminen sekä lempiherkku. Tärkeitä kysymyksiä, jokaikinen 😀

Ping for gin!

Tarjoilujen suhteen mentiin vahvalla tee se itse -meiningillä. Kasasin keittiöön tarvikkeita lämpimiä voileipiä varten ja juomapisteeseen gin & tonic -baarin. Lisäksi lastasin isoon styroksiarkkuun kaikki pakastimesta kaivetut kylmäkallet sekä sekalaisen otannan Pienestä ostamiani oluita.

Idea oli, että oluita sai maistella illan aikana omaan tahtiin ja maistelun jälkeen kullekin oluelle sai laittaa tarra-arvion arkun kanteen kiinnitettyyn taulukkoon. Seuraavana päivänä juhlavieraiden mieluisimmat ja epämieluisimmat oluet olivatkin harvinaisen selvät:

40 vuotisjuhlatMorgondagens Bryggerin Bubblegum Candy Weisse ei oikein uponnut, EvilTwin Brewingin Everything Is Meant To Be Shared taas maistui yhtä lukuuottamatta kaikille!

Lämppärien täytevaihtoehdot eivät ehkä olleet ihan aidosti retrot, kun lihatuotteet tonnikalaa lukuunottamatta loistivat poissaolollaan ja tilalla oli mm. Vöneriä ja Boltseja. Muuten esikuvana täytteille oli lapsuuteni lempparilämppäri: ketsuppia, ananasta ja juustoa ♥ Persiljatupsunkin sai halutessaan leivälleen lisätä.

Illan mittaan uunipelti toisensa jälkeen lämppäreitä valmistui ilman, että edes pyörähdin keittiössä ja oluenmaisteluoperaatiokin lähti käyntiin kuin itsestään.  Loppuillasta jatkoimme vielä Teurastamolle B-Side Bariin, jossa oli sopivasti David Bowie -klubi. Täydellistä. Seuraava päivä kului tutkien pöydältä löytyvää paksua pinoa Instax-kuvia, lukiessa Lemmikkiystävät-kirjaa ja mutustellessa jämäleipää. Olipahan mahtavat juhlat!

40 vuotis synttärit

Mutta se niistä isoista ja pelottavista synttäreistä, palataanpa asiaan vuosikatsaus 2019! Ottaen huomioon että blogi on aikoinaan aloitettu hetken mielijohteesta, on aika jännää miten iso ja tärkeä osa elämääni siitä on reilussa kuudessa vuodessa tullut. En oikein osaa enää kuvitella elämää ilman tätä jatkuvaa raportointia ruuanlaitosta ¯\_(ツ)_/¯

Valokuvaus

Varsinkin valokuvaamisesta on tullut iso ja tärkeä voimavara arkeeni – rakastan kuvaamista ja saan siitä valtavasti iloa. Haaveilen ajasta, jolloin kuvaamiselle olisi sekä tilaa, resursseja ja aikaa niin että voisin rauhassa ja intuitiivisesti toteuttaa itseäni kameran kanssa sydämeni kyllyydestä. Hauskinta nimittäin kuvatessa on, kun ei ole kiire mihinkään ja kuva saa syntyä spontaanisti ilman paineita! Silloin päätyy vaikkapa roiskimaan vettä ympäriinsä rikkinäisen viinilasin kanssa:

Kotistudiossani sotkemisen lisäksi olen pyllistellyt entistä enemmän pöpelikössä makrolinssin kanssa. On hurjan kiehtovaa miten kauniita yksityiskohtia luonnosta löytyy, kun katsoo tarpeeksi läheltä! Makrolinssi on ehdottomasti paras hankintani, mitä tulee tähän harrastustoimintaan ♥

Opettelu makron käyttämiseen on valtavan palkitsevaa, mutta myös ajankäytöllisesti tehokasta. Makrolinssillä lähietäisyyksiä tutkaillessa ei tarvitse nimittäin sen kummemmin stailata kuvaustilanteita, kunhan keskittyy saamaan tarkan, sopivasti tarkennetun ja valotetun otoksen kulloisestakin kohteesta.

Instan top 9

Tilastokatsaus

Vuosikatsaus 2019 ei olisi täydellinen, ellen kurkistaisi blogin tilastojen lisäksi Instagramin puolelle. Siellä kun elellään pitkäli valokuvien ehdoilla, ei niinkään niiden reseptien, eikä monia Instaan lataamiani kuvia nähdä täällä blogin puolella koskaan. Saan Instagramista paljon inspiraatiota ja vertaistukea valokuvaamiseen! Instan kautta olen tutustunut vuosien varrella moneen ihanan ihmiseen, joista on tullut minulle tärkeitä – asuivat he sitten samassa kaupungissa tai maapallon toisella puolen.

Vuoden tykätyimpien kuvien joukossa on kivasti sekä reseptiikan kuvitusta, että ihan muuten vaan otettuja räpsyjä: pullistelevia pioneja, pellillinen tomaatteja matkalla uuniin ja erään eeppisen pulla-battlen tulokset. Tuo jo esittelemäni rikkinäisellä viinilasilla leikkiminen oli muuten ehdottomasti tykätyin vuoden kuvistani! Julkaisin sen blogini kuusivuotispäivänä ja sille kertyi tykkäyksiä reilu tuhat, mikä on minun tililläni iso luku. Näyttökertoja kuvalla on sen lisäksi yli 14 000. Että sellainen spontaani räpsy 😀

bull and the firmKuvassa yksi Kallion ykköskohteitani: The Bull & The Firm, josta tänä syksynä sain kirjoitettua vihdoin ihan omankin jutun!

Itselleni näiden vuosikatsauksien kiinnostavinta ja avartavinta antia on selvitellä, mitkä kuuden vuoden aikana näpyttelemistäni yli 600 kirjoituksesta ihmisiä kulloinkin ovat kiinnostaneet. Jostain syystä monet jutut, jotka eivät itselleni ole olleet kirjoittaessa mitenkään poikkeuksellisen merkittäviä, toistuvat vuodesta toiseen luetuimpina (siperiantee, Pimientos de Padrón, suolan säästäjän porkkala), mutta nyt kärkeen on kiilannut postaus joka on myös itselleni ehdottomasti rakkaimpia: Kallio armaani!

Vuosikatsaus 2019:

Vuoden luetuimmat postaukset:
  1. Ruokahullun Kallio, ravintolat & baarit vuodelta 2018
  2. Pimientos de Padron vuodelta 2016
  3. Rakkaan ystäväni Eeviksen lipstikkakeitto vuodelta 2015
  4. Siperiantee vuodelta 2015
  5. Suolan säästäjän porkkala vuodelta 2017

Kallio -postausta on tänä vuonna luettu yli 20 000 kertaa. Aikamoista! Toisaalta ei ihme: Kallio on ruokahullulle varsin kiinnostavaa aluetta, joka on jatkuvassa muutoksessa. Saas nähdä montako opiskeluajoiltani tuttua räkälää sieltä enää löytyy, kun vuosikymmen vaihtuu seuraavan kerran… Uusia kuppiloita ja ravintoloita nousee Kallioon kiihtyvällä tahdilla. Toki samalla monet paikat myös sulkeutuvat: Good Life Coffee, rakkain kaikista Kallion etapeistani, sulki ovensa loppuvuodesta jättäen ison kolon Helsingin kahvilaskeneen.

Uusista tulokkaista testijononi kärjessä on Ossi Palonevan vastikään avattu vegaaninen villiruokaravintola Villd, sekä Kolmannen linjan Diakonissalaitoksen päästä löytyvä Noodle Story, joiden dan dan nuudeleista olen varsin kiinnostunut. Jahka saan itseni testikierrokselle, taitaa olla aika päivittää tuota juttua!

XO kastikeXO XO XO!

Luetuimmat vuonna 2019 julkaistut postaukset:
  1. Suolaan säilötyt sitruunat
  2. Uunifetapasta
  3. Kikhernemuhennos
  4. XO kastike
  5. Kaurapala & paistetut nuudelit XO kastikkeella

Mitä tulee vuonna 2019 julkaistuihin luetuimpiin juttuihin, olen iloinen että sinne on päätynyt keväinen XO-kastikekokeiluni. Hongkongilainen XO-kastike on nimittäin jotain, mistä kovin moni ei ehkä ole kuullutkaan. Lisäksi sitä ei pysty valmistamaan noin vain –  ensin tarvitaan visiittiä aasialaisiin marketteihin ja ainakin minun tapauksessani, myös aviomiehen työmatkaa Hongkongiin. XO-kastike sisältää kuivattuja kampasimpukoita, joita luonnollisesti löytyy Hongkongista huomattavasti helpommin kuin Suomesta!

Toki tätäkin kallisarvoista erityisraaka-ainetta saa varmasti tilattua netistä, mikä tulee minullakin vihdoin eteen kun tämänhetkinen varastoni lopulta hupenee. Ehkäpä vuoden 2020 ensimmäinen tavoitteeni on tehdä elämäni ensimmäinen Amazon-tilaus, sieltä nimittäin saisi varmasti myös autenttisiin dan dan nuudeleihin etsimääni sichuanilaista ya cai -säilykettä sekä monta muuta raaka-ainetta, jota olen vuosien varrella metsästänyt 😀

vegaaniset dan dan nuudelitDan dan nuudelit

Lukijasuosikkien lisäksi tahdon vielä listata omat suosikkireseptini vuoden varrelta. Jotkut reseptit kun vain ovat rakkaampia ja päivittäisessä rotaatiossa vahvemmin edustettuja kuin toiset!

Omat suosikkini 2019:
  • Sekä vegaaniset että autenttiset dan dan nuudelit
    • Olen ollut tänä vuonna kovasti kallellaan kiinalaisen ruokakulttuurin suuntaan. Tein loppukesästä itse ekaa kertaa dan dan nuudeleita, eikä paluuta entiseen ole ollut! Meillä syödään tätä ihanaa hyytävän polttavaa sichuanilaista nuudeliruokaa harva se viikko, milloin autenttisempana versiona, milloin vahvana cross kitchen -viritelmänä. Seesami- tai maapähkinätahnan, chiliöljyn, sichuanpippurin, soijan ja kiinalaisen mustan etikan yhdistelmä on niin koukuttavaa, että söisin tuota seosta ihan ilman nuudeleitakin.
  • Vegaaninen mapo tofu -pata
    • Kiinasta keittiöömme on tullut myös Juuson uus lempiruoka, mapo tofu laiskan riisinkeittäjän pataversiona. Aiemmin, kun olen kysellyt Juusolta mitä hän toivoisi ruuaksi, vastaus on yleensä ollut risotto. Nyt se on lähes poikkeuksetta mapo tofu!
  • Kylmä nuudelikeitto viherherukoilla ja lipstikalla
    • Toissavuoden kylmät nuudelit -innostus ei ole laantunut. Kesällä söimme erilaisia kylmiä nuudeleita usein ja näistä viristelmistä ehdottomasti ylpein olen intuition johdattelemana laaditusta, vuoden ehkä erikoisimmasta cross kitchen-makuyhdistelmästä: kylmät nuudelit viherherukoilla ja lipstikalla. Tiedän, että tämä yhdistelmä kuullostaa melko älyttömälle, mutta kyllä sitä intuitiota kannattaa vaan kuunnella! Lipstikan kardemummainen aromi ja viherherukoiden kirpakka makeus toimi mahtavasti sitruunalla ja yuzukosholla maustetun dashiliemen kanssa.
  • Miso tahini pasta & paahdetut tomaatit
    • Pastalinjaa suosikeissani edustaa My Berry Forest -blogista inspiraationsa saanut vegaaninen umamipommi miso tahini pasta, jota Tiina tarjoilee blogissaan sienillä, mutta johon itse yhdistän mieluiten uunissa paahdettuja tomaatteja. Tämä pasta valmistuu niin helposti ja nopeasti, että sitä on syöty meillä varsin usein erityisesti arki-iltoina.
  • Vegaaninen sienibolognese
    • Vaivannäön toista ääripäätä edustaakin sitten lempparilistani viimeinen resepti, vegaaninen sienibolognese, joka on monine työvaiheine ja pitkine kokkailuprosesseineen kuitenkin ehdottomasti vaivan väärtti. Nyt alkaakin muuten olemaan se aika vuodesta, jolloin just tällaista herkkubolognesea kaipaan!

Sienibolognese tulille!

pihalla kuin lumiukko

Kaiken kaikkiaan 2010-luku on ollut minulle hyvä: olen saanut toteuttaa itseäni niin työssä kuin vapaa-ajalla, kasvaa ihmisenä, perheenjäsenenä, ystävänä ja puolisona… ja opetella olemaan itsellenikin parempi kaveri. Mitä uusi vuosikymmen tuo tullessaan, jää nähtäväksi – mutta todennäköisesti olen edelleen elämän tarkoituksesta pihalla kuin lumiukko. Tai ehkä se selviää, kun täytän 42? Niinpä ei voi muuta sanoa kuin..

Heippa hei ja kiitos 2010-luku, tervetuloa 2020!

Hyvää uutta vuotta ja uutta vuosikymmentä jokaiselle!

137 views

Pikkujoulunyyttärit & pieni olutmaistelu

by Juulia 0 Comments
Pikkujoulunyyttärit & pieni olutmaistelu

pikkujoulut

Pikkujoulunyyttärit

Vietimme taannoin pikkujouluja ruokabloggaajaporukalla! Ihana Heidi Tiskivuoren Emäntä -blogista kutsui luokseen liudan ruokabloggaajia ja tarjoilut hoidettiin nyyttärihenkeen. Mikäs sen ihanampaa! Kellekään ei nyyttäreiden ansiosta tule liikaa paineita tai tekemistä, mutta herkkuja notkuva pöytä on silti taattu. Lisäksi olimme sopineet, että jokainen tuo mukanaan pienen paketin vaihdettavaksi kavereiden kesken.

pikkujoulut

Oma kontribuutioni tarjoiluihin jäi hyvin matalan vaivannäön tasolle: tein paistettua camembert-juustoa, joka vaatii kokkailutaitoja 0% mutta onneksi tarjoaa makua senkin edestä. Sainpa sentään leivottua itse valuvaan juustoon dipattavan leivän, muuten olisi tässä seurassa ehkä nolottanut vähän enemmän 😀 Toin pöytään paistetun camembertin ja leivän lisäksi hilloa sekä vegaanista cashewpähkinöistä tehtyä “valkohomejuusto” Hellempi Valkoista, josta olen täällä blogissa jo kirjoitellutkin, sekä pienen valikoiman oluita yhdessä maisteltavaksi. Oluet meille tarjosi Pien ja maistelimme niitä jälkkärin jälkkäriksi (aiheesta lisää jutun loppupuolella).

Hannan Soppa -blogin Hanna toi mukanaan ihanaa suklaa-amarettopiirakkaa, Lyhyenä hetkenä -blogin Pia taas kesäkurpitsasalaattia ja vegaanisia rommi-taatelikakkuja. Sillä Sipuli -blogin Merituuli oli tehnyt artisokkatahnaa, punajuuritahnaa sekä kurpitsaleipää, Kokit ja Potit -blogin Hannele blinipannaria jonka kaverina oli graavattua keltuaista ja emäntämme Heidi taas teki porkkanakakkua. Nälkää ei tosiaankaan nähty!

Viinit pikkujouluihin sponssasi Juomavinkki

Pikkujoululahjat

Omasta lahjapaketistani paljastui ensi vuoden Eat Finland -kirja. Muissa paketeissa oli mm. tattijauhetta, kuivattuja mustavahakkaita, punasipulin muotoinen kuusenkoriste, kynttilöitä, näppärät pienet pihdit ruuan tyylikkääseen lautaselle taiturointiin, sekä munakello (jonka olin paketoinut itse, ajatuksena haastaa lahjan saaja ajastamaan ruuanlaiton lisäksi välillä kuvausaika – itselläni kun kameran kanssa heiluessa vierähtää aina niin pitkä tovi että ruoka ehtii jäähtyä). Ihania lahjoja kaikki tyyni ja näytti vieläpä siltä, että jokainen paketti päätyi juuri sopivaan osoitteeseen!

Jälkkärin ja lahjojen jaon päätteeksi maistelimme vielä tuomani oluet. Olin valikoinut mukaani neljä olutta: kaksi hyvin erilaista hapanolutta ja kaksi mehukasta pale alea. Hapanoluiden nostaminen maisteltavaksi oli itselleni luonteva veto, kun happamista kovasti pidän. Ne ovat monesti myös oluita vierastaville kiinnostavia tuttavuuksia. Hapanoluiden makumaailma kun on niin kovin kaukana lagerista, mikä monille on se ainoa kosketuspinta olueen.

Valikoimissani happamissa oltiin happamuuden ja perinteisyyden kahdessa eri päässä: toinen oluista oli lambicin tyyliin valmistettu reilusti hapan tynnyröity kirsikka-mustaherukkaolut Brekeriet Purpur, toinen taas karkkimainen kookoksella, limetillä ja laktoosilla maustettu berliner weisse Brewski Coconut Key Lime Pie. Pale alet olivat molemmat katkeruudeltaan matalia ja hyvin mehukkaita; Brew by Numbersin 21 Ι Pale Ale esitteli Citra -humalan sitruksisia ja trooppisten hedelmien aromeja, Mosaicilla humaloitu Vibrant Forest Breweryn Shoal maistui aavistuksen männylle, sitruksille ja vaniljalle, sekä reilusti persikalle (kiitos olueen lisätyn persikan).

Suosikiksi nousi tässä porukassa lopulta Brewskin kauniin punainen Coconut Key Lime Pie, vaikka kannattajia löytyi myös Purpurille. Ihanaa että happamat kelpasivat! Mutta toisaalta, kukapa voi kakkua vastustaa, edes oluen muodossa?

80 views

Löytö: Björnhofvda Gård

Löytö: Björnhofvda Gård

björnhofvda gård

Björnhofvda Gård

Olipa kerran harmaa, sateinen torstai keskellä autiota maaseutua. Ei niin mitään tekemistä, eikä mitään mihin mennä. Sellainen oli Juuson mulle järjestämä 40-vuotis synttärimatka … ja rakastin joka hetkeä!

No missä me oikein sitten oltiin? Ahvenanmaan läntisellä reunamalla, hurmaavassa majatalossa nimeltä Björnhofvda Gård. Paikka on todellinen helmi kaikille kaunista miljöötä, luontoa, hyvää ruokaa ja rauhaa rakastaville. Lähellä ei ole niin mitään eikä ilman omaa autoa syys- ja talviaikaan juuri liikkumaan pääsisikään. Björnhofvda Gårdista lähimpään kyläntapaiseen (lue: tienmutkaan jossa on kymmenkunta taloa) on useampi kilometri ja vaikka lainapolkupyörällä toki polkaisee halutessaan kymmenen kilometrin päähän Eckeröön, ei se ainakaan meitä näillä keleillä suuremmin houkuttanut 😀

björnhofvda gård

björnhofvda gård

Saavuimme paikalle paikallisbussilla. Köröttely Maarianhaminasta kesti puolisen tuntia ja pysäkillä odotti isäntämme Hans autonsa kanssa. Björnhofvda Gård on Ruotsista kotoisin olevan Hansin suvun vanha maatila, jonka pihaan on rakennettu vanhan talon tyyliä mukaileva uudisrakennus. Hans pyörittää vaimonsa Jackien kanssa majataloa ympäri vuoden, mutta kiireisin sesonki ymmärrettävästi on kesällä.

Keskellä lokakuista arkea paikalla olikin meidän kahden lisäksi vain saksalais-amerikkalainen pariskunta, joka vietti päivänsä ajellen ympäri Ahvenenmaata, joten saimme lorvia talolla piktälti ihan omassa rauhassamme.

björnhofvda gård

björnhofvda gård

Rakennuksen yläkerroksessa sijaitsevia vierashuoneita oli käsittääkseni kolme tai neljä. Oma huoneemme, “double room deluxe” oli koristeellisine tapetteineen ja runsaine tekstiileineen hurmaava, sänky pehmeä ja nukuimme yömme loistavasti. Tai no… itse kuullostelin ekana yönä jonkin aikaa talon narinaa – eli ilmiselviä haamuja ja murhaajia – mutta niin teen aina vieraissa paikoissa (no okei okei, välillä kotonakin) 😀

Talon alakerrasta löytyy takka, baari, ruokasali, sekä olohuoneen tapainen isompi sali jossa lueskella kirjoja, pelata talon tarjoamia pelejä tai vain käyskennellä ympäriinsä tutkimassa kaikkea ihanaa ja kaunista. Pienemmän seurueen konferenssikin tässä tilassa varmasti järjestyisi enkä lainkaan ihmettele, että ihmiset järjestävät täällä häitään! Paikan sisustustyyli on kaukana skandinaavisesta minimalismista ja ehkä sen vuoksi tuntuikin melkein siltä, kuin ei olisi ollut tässä ajassa tai maassa lainkaan. Että mitäs jos tää olis nyt sellainen epokkidraaman hahmo, onka ainoa huoli on mitä pukea päälleen illalliselle ja joka kirjoittelee päiväkirjaansa pitkiä pohdintoja mielenkiintonsa kohteen merkillisistä katseista?

Vierailijoita toiselta planeetalta!

björnhofvda gård

björnhofvda gård

Iltapäiväkahvit!

björnhofvda gård

dirty martini

Lomamoodi aktivoitu!

Kahden vuorokauden kestänyt visiittimme upposi syömiseen, löhöilyyn, lukemiseen, kortinpeluuseen, muutamaan pieneen pyöräretkeen tihkusateessa (tietä etelään, tietä pohjoiseen, välillä pyllistelyä makrolinssillä varustetun kameran kanssa) ja rauhallisiin cocktailhetkiin takkatulen äärellä. Söimme kaikki ateriamme paikan päällä, mikä tarkoitti käytännössä Hansin valmistamina.

Aamupalaksi sai papuja, pekonia, paistettua tomaattia ja munia, mutta myös erilaisia muroja, jugurttia, hedelmiä, sämpylää, paahtoleipää ja hilloa – kahvia, teetä ja mehuja unohtamatta. Sillä pötkikin nuo epäaktiivilomapäivät pitkälle! Iltapäivällä joimme kahvit ja söimme sämpylät ja kun illallinen katettiin jo puoli seitsemän maissa, oli ruokahalu sen tienoilla juuri sopiva.

Illallinen

Ensimmäinen illallinen oli käsin tehtyjä kantarelliravioleja salviavoin, parmesaanin ja chiliripauksen kera, bouillabaisse -tyyppistä kalapataa ja jälkiruuaksi karamellisoituja päärynälohkoja ja pihalta kerättyjä karhunvatukoita kerman kera. Raviolit olivat täydellisen ohuita ja kala juuri sopivaksi kypsennettyä. Annokset olivat tuhdin sorttisia, mutta ähkyä ei tästä onneksi sentään tullut!

Ateria oli kautta linjain herkullinen ja taidolla valmistettu ja sitä oli hauska odotella kun talossa leijui useamman tunnin sitä ennen kaikenlaisia houkuttelevia tuoksuja. Taloa kansoittava ruoka- ja viinikirjallisuus paljasti sen minkä aterian perusteella jo osasi arvatakin: täällä arvostetaan hyvää ruokaa.

Toisena iltana söimme vichyssoisea kantarellitoastin kera (koska kantarellit ovat nyt sesongissa, sanoi Hans anteeksipyydellen toistoa), burgundin pataa ja hauskasti marsipaanilla ryyditettyä omenapiirakkaa kardemummakermalla. Björnhofvda Gårdin ravintolassa pyritään selvästi tarjoamaan paikallisia tuotteita, sesongin herkkuja ja luomua. Osa aterian raaka-aineista tuli kumpanakin iltana pihalta ja annoksista välittyi raaka-aineiden arvostaminen. Sunnuntai-iltapäivisin täällä olisi tarjolla muuten myös perinteinen englantilainen tee skonsseineen ja leipineen!

Vaikka meitä asukkaita oli näiden kahden päivän aikana paikalla vain neljä, illalliselle ilmestyi toisena päivänä isompi seurue paikallisia, enkä lainkaan ihmettele vaikka moni Ahvenanmaalla vierailevakin ajaisi tänne ihan vain ruuan takia.

karhunvatukka

negroniNegroni, takkatuli & korttipeli. Niistä on hyvä torstai-ilta tehty!

björnhofvda gård

Onko joku teistä lukijoista jo kuullut tästä paikasta? Björnhofvda Gård on esitelty Blue Wings lehdessä, mutta kun itse harvemmin lentelen, eipä ainakaan omiin silmiin ollut tämä juttu sattunut. Olen ollut aikoinaan Ahvenanmaalla Visit Ålandin vieraana, jolloin kävin myös Eckerössä, mutta silloin ei tätä paikkaa tainnut vielä olla olemassakaan.

Me päädyimme tänne Juuson ystävän suosituksesta – ja tässä sitä nyt suositellaan eteenpäin teille kaikille! Voin vain kuvitella, miten kaunista täällä olisi kesällä – mutta eipä tämä olisi hullumpi osoite joulunkaan viettämiselle!

Björnhofvda Gård

Fjärdvägen 14
222 70 Eckerö
Åland, Finland

126 views

Löytö: vaaleanpunainen omena

by Juulia 0 Comments
Löytö: vaaleanpunainen omena

vaaleanpunainen omena

Mikä väri!

Siinäpä sitä oli ihmettelemistä, kun törmäsin kaupassa sisältä vaaleanpunaiseksi väitettyihin omeniin, kiikutin ne kotiin ja halkaisin ne. Vaaleanpunainen omena, toden totta! Moisia olen ihmetellyt aiemmin vain Instagramissa.

Värin lisäksi iloinen yllätys oli tämän kauniin omenan maku: se oli raikas, mehukas ja kirpeä hieman Granny Smith -lajikkeen tapaan ja koostumus puraistessa rapean rouskahtava ja kiinteä. Toisinsanoen, juuri sellainen omena, mistä minä pidän.

sisältä punainen omena

Olen bongannut näitä omenia valitettavasti toistaiseksi vain yhdestä kaupasta: Kauppakeskus Redin K-Supermarketista – ja nyt edellisestä kerrastakin alkaa olla jo aikaa. Arvatkaa, muistinko kirjoittaa ylös tämän hurmaavan värisen omenalajikkeen nimeä tai alkuperää? Juu, en. Kiikutin vain löytöni kotiin, annoin kameran laulaa ja söin saaliini. Ja nyt kun lähes kuukautta myöhemmin yritän selvittää, millähän nimellä tätä omenaa meillä Suomessa myydään, en löydä siitä niin mitään tietoa. Onneksi julkaistuani kuvan näistä ompuista Instagramissa, sain pian eräältä seuraajalta vinkin lajikkeesta: kyseessä on Red Moon -lajike 🙂

Vaaleanpunainen omena?

Maailmalla tällainen sisältä punainen omena voi olla esim. Pink Pearl-, Surprise, Firecracker-, Pink Princess- tai Christmas Pink -lajiketta. Itseasiassa vaaleanpunaisia omenia guuglaillessa käy ilmi, että niitä on yllättävänkin paljon … ja ne ovat kaikki aivan yhtä kauniita. Näistä saa kauniiden kuvien lisäksi taatusti aikaiseksi vaikka mitä herkullista ja ne vaikuttavat säilyttävän värinsä myös kypsennettäessä (toisin kuin jouluna ihastelemani pinkki peruna).

pinkki omena

Oletteko te jo törmänneet näihin ihaniin omppuihin? Mitäs tykkäsitte?

362 views