DIY kuvaustausta

by Juulia 0 Comments
DIY kuvaustausta

Yhteistyössä Vintro-kalkkimaalit – tuotteet saatu testiin blogin kautta

ruokakuvausEi, tänään ei kokata mitään. Tänään maalataan!

DIY kuvaustausta!

Tänään mulla on teille vähän erilainen resepti: kerron, kuinka muutama mun DIY kuvaustausta valmistui!

Olen maalannut jo useampi vuosi sitten itselleni kuvaustaustaksi muutamia puolen sentin paksuisia vanerilevyjä – yhdet puhtaan valkoiset ja yhdet mustat. Nyt halusin kuitenkin näille kahdelle perustaustalleni vaihtoehdoksi jotain vähän eläväisempää. Kun sain kesällä tilaisuuden testata Vintron uusia myrkyttömiä kalkkimaaleja, pistin lopulta hihat pensselit heilumaan!

DIY kuvaustausta

Vintron kalkkimaali on myrkytön, ekologinen, vesipohjainen ja niillä voi maalata lähes mitä vaan. (Lue lisää esim. Värisilmän sivuilta) Pinta jää tässä maalissa kalkkimaisen mattapintaiseksi ja hyytelömäisen koostumuksen ansiosta maalattavaan pintaan saa halutessaan reilusti struktuuria ja elävyyttä. Pinnan voi toki lopuksi vielä hioa, jos ei pidä näkyvistä siveltimenjäljistä ja rösöistä. Itse toki juurikin rosoisuutta tämän maalin kanssa sen sijaan metsästin.

Koska minulla maalatut pinnat tulevat ruokakuvauskäyttöön, vahasin pinnat lopuksi Vintron läpinäkyvällä vahalla – näin kuvaustausta kestää paremmin pyyhkimistä (jota ruokaa kuvatessa ei voi välttää).

ruokakuvausValmis vaalea tausta tositoimissa

Valmis tumma tausta tositoimissa

Tein kerralla kaksi kuvaustaustaa: yhden eläväpintaisen ja lämpimänsävyisen vaalean, toisen eläväpintaisen ja sinisävyisen tumman. Prosessi oli molemmissa samankaltainen sisältäen kuitenkin muutaman pienen eron.

Prosessikuvaus:
  1. Aloitin kummankin pohjan maalaamalla levyn ensin kauttaaltaan pohjavärillä, joka oli vaalealle levylle lämpimän valkoinen Nymph, tummalle Victorian Black.
    • Vaalean levyn kohdalla jätin sieltä täältä puuta näkyviin ja käytin pääsääntöisesti leveää kuivaa sivellintä – näin maali levittyy osaan kohdista paksummin, osaan kohdista ohuemmin ja siveltimen jälki näkyy kautta levyn. Sivellin liikkui isoja kaarevia vetoja ristiin rastiin.
    • Tumman levyn kanssa käytin kuivan siveltimen sijasta kosteaa sivellintä, jotta sain maalin levittymään puuhun tasaisesti ja peittävästi.
  2. Kun pohjamaali hieman kuivui, lisäsin kummallekin levylle lisää sävyjä.
    • Vaalealle levylle tiputtelin nokareittain vaalean beigeä Ermine-sävyä ja hiersin sen sikin sokin levyyn isoa maalauslastaa käyttäen – ikäänkuin rapaten. Näin maali levittyi pintaan mukavan epätasaisesti ja jätti elävyyttä ja kerroksia näkyviin sinne tänne. Jatkoin samalla tekniikalla vuorotellen valkoisen ja beigen kanssa, pitäen samalla huolen ettei puu kadonnut näkyvistä kokonaan. Vaalea kuvaustausta valmistui lopulta puolessa tunnissa.
    • Tummalle levylle lisäsin nokareittain vihertävää siniharmaata Duck Egg Blue sekä tummaa vihertävän sinistä Nightfall -sävyjä. Isoa maalauslastaa käyttäen “läästin” nämäkin värit pinnalle maalauslastaa pinnan suuntaisesti vedellen. Vaalea ja tumma sävy sekoittuvat paikoin enemmän, paikoin vähemmän ja pinnasta tuli näin hyvin elävä. Toistin käsittelyn tämän jälkeen vielä mustalla sävyllä, jolloin sain aikaan vielä enemmän kerroksia ja yhtenäisemmän yleisvaikutelman. Kävin pinnan tämän jälkeen läpi kuivalla leveällä siveltimellä, mikä pehmensi maalikerrosten välistä valöörikontrastia ja rauhoitti hieman pintaa. Sitten tämäkin kuvaustausta oli valmis!
  3. Kun pinnat olivat täysin kuivat (noin 2 tunnin kuluttua maalaamisen lopettamisesta) levitin pintaan Vintron kirkasta vahaa vanhalla sukalla. Kun vaha oli kuivunut, kävin pinnan läpi vielä kerran toisella vanhalla sukalla. Sitten molemmat kuvaustaustat pääsivätkin jo tositoimiin!

DIY kuvaustaustaEnsimmäinen kerros maalia vaalealle taustalle. Maalaustila kannattaa tietysti suojata huolella!

kuvausalustaMinulla on käytössä maalauslasta (kiitos ammatinvalinnan), mutta tähän hommaan kävisi hyvin myös vanha metallinen paistinlasta. Kuvasta näkyy toivottavasti, mitä tarkoitin sillä, että jätin puuta näkyviin!

DIY kuvaustaustaTumman levyn pohjakerros on tehty ja tässä kuvassa levitellään ensimmäistä kerrosta tummaa ja vaaleaa sinisen sävyä. Kerroksia sain lisätä tämän jälkeen vielä reilusti, ennen kuin pinnasta tuli mieleinen.

ruokakuvausValmis tumma kuvaustausta on jo reilusti yläpuolista kuvaa rauhallisempi!

Yhteenveto

Koko prosessiin meni aikaa vajaa kolme tuntia, josta osan aikaa join kahvia ja odottelin maalipinnan kuivumista, pesin käyttämiäni välineitä ja kirjoittelin työvaiheita muistiin tänne blogiin. Itse kalkkimaali ei muuten haissut juuri miltään, vaha sen sijaan vaati jo kunnon tuuletusta.

Maalia kului kahteen 100 × 80 cm pohjaan vajaa viisi 125ml kalkkimaalipurkkia, joista loppuun kului oikeastaan vain musta ja valkoinen sävy. Meinasin itseasiassa maalata joululomalla tuolla kauniin sinivihreällä harmaansävyisellä Duck Egg Blue:lla vielä yhden pohjan ja piipahtaa ostamassa vielä yhden vaaleanpunaisen sävyn kerrosteltavaksi beessin kanssa, jotta valikoimastani löytyisi pian myös trendikäs vaaleanpunainen kuvaustausta!

ruokakuva

kuvaustausta

61 views

Ruokahullun Kallio, ravintolat & baarit

Ruokahullun Kallio, ravintolat & baarit

kallio ravintolat

Ruokahullun Kallio

Tätä juttua on tehty pitkään ja hartaasti, niin kuin rakkaiden asioiden kanssa tuppaa käymään. Nyt se on vihdoin valmis, joten ei muuta kuin asiaan: ruokahullun Kallio, ravintolat, baarit … ja muutamat muut tavat keventää kukkaroaan löytyvät nyt kootusti täältä! Mutta otetaanpa alkuun ensin pieni pohjustus. Miksi se Kallio onkaan minulle niin rakas?

Koska olen tätä näpytellessäni syyslomalla, kerrottakoon ensiksi rakkain lomatraditioni: pyhiinvaellus Kallioon. Jollen lomallani vietä edes muutamaa tuntia haahuilemalla päämäärättömästi Kalliossa, ei loma oikein tunnu onnistuneelta. Kallio on onneksi sellainen lähimatkailukohde, että haahuilu siellä onnistuu myös arkena. Ei muuta kuin ratikkaan tai metroon työpäivän päätteeksi ja ulos Hakiksessa. Siitä eteenpäin sitten vain katsotaan, mihin nenä sillä kertaa osoittaa! Omassa tapauksessani se osoittaa useimmiten kahville, koluamaan kirppiksiä, tai ehkä jopa lasilliselle natuviiniä. Joka tapauksessa aina kun koukkaan kotimatkalla Kallion läpi – ihan vaikka vain pikaisestikin – saavun kotiin hyväntuulisena.

Kalliossa on taikaa!

Kalliohaahuilu

Kalliossa haahuilu on tapa, joka pohjaa vuosiin, jolloin asustelin Viidennellä Linjalla. Niihin aikoihin Good Life Coffee vasta avasi ovensa kulman taakse pikku yksiöstäni ja Vaasankadulta löytyi vielä enemmän rehellisiä juottoloita kuin ravintoloita.

Olin tuolloin vastaeronnut ja muuttanut muutaman vaatteilla täyteen sullotun jätesäkkini kanssa pieneen vuokrayksiöön ison korttelisisäpihan keskelle. Vaikka olen aina viihtynyt paljon itsekseni, kaipasin kuitenkin välillä hieman ihmisten pariin … ja Kalliossahan se on helppoa! Riitti että astui ovesta ulos ja lähti kävelemään johonkin suuntaan, niin koki jo olevansa ihmisten ilmoilla vaikka olisi yksin tallustellutkin. Kalliossa on elämää ja tekemistä melkeinpä mihin vuorokauden aikaan tahansa, olit sitten itseksesi tai kaverin kanssa.

good life coffeeYksi näistä korteista on mun tekemä ja GLC:hen lähettämä… arvaatko mikä?

Kallion ravintolat ja baarit olen tietysti kolunnut jo parikymppisenä opiskelijana ja onhan siellä myös on asunut moni ystävistäni sekä entisistä kumppaneistani. Tutumpaa, rakkaampaa ja muistorikkaampaa aluetta ei minulle Helsigistä juuri löydy!

Kun eräs lukija sitten pyysi minua tekaisemaan sellaisen “Kallio, ravintolat ja baarit Vaimomatskuu -tapaan” -postauksen, innostuin ideasta heti. Eipä tarvinnut kuulkaa edes erikseen lähteä kuvaamaan rakkaita kortteleita kuvamateriaalin perässä, kunhan kaivelin vähän arkistojani. Hetkessä kasassa oli 50 kuvituskuvaa tälle jutulle … ja tajusin, että tästä ei ehkä tulekaan ihan niin pientä juttua, ellen pidä itseäni kurissa!

Kallio ravintolat

thewaywayThe Way way, my way.

Niinpä parasta lienee, että kerron lempikohteeni Kallion huudeilta teille ihan listan muodossa. Vaikka lähden Kallioon yleensä sen kummemmin päämäärää suunnittelematta, johonkin yhdistelmään seuraavia kohteita kuitenkin aina päädyn! Lista on toooooosi pitkä, joten otetaanpa alkuun omat TOP 5 -paikkani ja jatketaan sitten listausta otsikoilla Kallio ravintolat ja baarit sekä Kallio shoppailu ja kulttuuri.

Ruokahullun Kallio ravintolat & baarit TOP 5:

Good Life Coffee:

Kalliohaahuilupäiväni ei ole koskaan täydellinen ilman visiittiä entiseen kantakahvilaani. Good Life Coffee on lomien pyhiinvaelluskohteeni numero 1 ja ihan syystä. Siellä on loistavaa kahvia, ihania leivonnaisia, herkkuleipiä, ihana henkilökunta, superkooleja oheistuotteita (omistan kaksi Good Life Coffee -kassia, yhden paidan, kaulahuivin, kolme kahvimukia sekä yhden megahienon Sami Viljannon kuvittaman emalimukin) ja koska en ole ainoa tämän paikan entisistä tai nykyisistä kantiksista, GLC:ssä törmää yleensä vielä tuttuihinkin. Lisää rakkaudestani Good Life Coffeehen mm. täällä ja täällä.

WINO:

Ykkösvalintani aina kun nälättää ja olen vähänkään oikealla suunnalla. Winon baaritiskiltä löytyy yleensä aina paikka yhdelle/kahdelle – varsinkin kun on liikkeellä melko aikaisin illasta, kuten minulla yleensä on tapana. Joskus käyn Winossa yksikseni ihan vain lasillisella jotain ihanaa alkuviiniä, joskus vedetään Juuson kanssa pitkän kaavan kautta. Kummassakin tapauksessa Winosta poistuu aina tyytyväisenä. Winosta olen kynäillyt myös ihan oma postauksensa!

WAY:

Huipputiimin huippupaikka Karhupuiston kupeessa – Lauri, Lauri, Toni ja Toni (GLC, Grön, LetMe) avasivat tänä syksynä tämän ihanan leipomo/viinibaarin, joka tarjoaa upeita natuviinejä sekä pientä purtavaa (tyyliin keltajuurta, seljankukkaa ja ankanmunan keltuaista tai burrataa kermalla ja tillillä). Leipomossa leivotaan tolkuttoman hyvää hapanjuurileipää ja fermentoitua perunaleipää, joita tarjoillaan aamusta asti yksinkertaisuudessaan erinomaisten lisukkeiden kera (voita, pehmeäksi keitettyä munaa, comté-juustoa, maalaiskinkkua…).

Way on ollut auki vasta tovin verran, mutta siitä on tullut jo monen suosikki – myös minun. Ei ihme, kun tämän paikan tekijätiimi vastaa myös lempikahvilastani, lempiravintolastani ja tuovat maahan ah niin ihania natuviinejä… Ei, ylisanat eivät tämänkään paikan kohdalla lopu minulta kesken!

The Bull and The Firm:

Tämä tyylikäs ja rento cocktailbaari Kulmavuorenkadulla on nopeasti vienyt sydämeni. Käyn täällä erityisesti cocktailhammasta kolottaessa, sillä lista on täynnä klassikkoja (Boulevardier, Old Fashioned, Dirty martini, Martinez…). Lyhyeltä ja ytimekkäältä viinilistalta löytyy tosin jotain myös natuviinien ystävälle. Ruokaakin täältä saa! Annokset ovat maukkaita, kiinnostavia ja sopivan pieniä cocktaillasin kylkeen.

Panema:

Kun omasta mielestäni Suomen kiinnostavin panimo CoolHead Brew avasi baarin Kallioon, oli tällä naisella kieli pitkällä. Monesti paikat joille olen asetettanut kovat odotukset osoittautuvat pieniksi pettymyksiksi, mutta Panema on onnistunut kuitenkin vain parantamaan ensivaikutelmaansa! (Kiva kun oluita saa nykyään ostaa myös maisteluystävällisinä annoksina!)

Valikoimasta löytyy luonnollisesti runsain mitoin CoolHeadia, CoolHeadin tekemiä kiinnostavia yhteistyöoluita, sekä kaikenlaista jännää muilta pienpanimoilta niin Suomesta kuin ulkomailtakin. Olutta saa Panemasta ostaa nykyään myös mukaan ja siellä järjestettäviä kiinnostavia Tap Takeovereita kannattaa ehdottomasti pitää silmällä. Panemassa (kuten melkein missä tahansa) istun mieluiten alkuiltapäivästä, siihen aikaan siellä saa yleensä olla aivan omassa rauhassa. Viikonloppuiltoina meno on omaan makuuni turhan ahdasta 😀

kallio ravintolatWinosta löytyy pienellä rahalla upeita makuja!

wino kallioWino @ Wino

good life coffeeGood Life Coffee = ♥♥♥

the bull and the firmTunnelmallinen The Bull & The Firm

dirty martiniThe Bull & The Firm osaa Dirty Martini -hommat!

Top vitosen lisäksi vietän paljon aikaa seuraavissa listaamissani paikoissa. Osassa käyn kulinaristisista syistä, osassa nostalgian tai paikan hengen vuoksi. Tätä listaa erityisesti olisin voinut jatkaa vaikka kuinka pitkäksi, kun kiinnostavia kahviloita, ravintoloita ja baareja tuntuu avautuvan Kallioon harva se viikko ja niitä nostalgisiakin paikkoja on useamman vuosikymmenen varrelta! Tämän vuoksi listalta löytyvät nyt vain ne paikat, joista olen löytänyt itseni useasti viime vuoden aikana.

Kallio ravintolat ja baarit:

Lounaasta päivälliseen:
  • Döner Harju: lautanen, ei leipä. Annoskoko on sen verran suuri, että fiksu syö sen lautasen puoliksi kaverin kanssa … jolloin voi hetken kuluttua syödä jossain kulman takana vielä vähän jotain muutakin.
  • Roji: Tämä Kolmannen linjan sympaatiinen sushiravintola on vaivihkaa muuttunut vakiostopikseni näillä kulmilla nälättäessä.
  • Silvoplee: Silvopleen ruoka on ihan omaa laatuaan, ainakin tällaiselle ituperheen kasvatille. Ainoa ongelma täällä syömisessä on, että lautanen tulee poikkeuksetta ahdettua täydemmäksi kuin aluperin aikoi … ja koska ruoan hinta määräytyy painon mukaan, käy jokainen visiitti aina kukkarolle. Toisaalta, tämä ruoka on täyttä kultaa mitä tulee terveellisyyteen ja makuun.
  • Cella: Missäs muualla sen maksapihvin söisi? Cella on valintani 80-luvun kaipuuseen.
  • Väinö Kallio: Väinö on niin upeassa tilassa (Elannon vanhassa pääkonttorissa), että se vetää puoleensa jo pelkän miljöön puolesta. Väinössä on aktiivinen iltameininki ja kiinnostavia klubeja (esim. “Avautumisklubi” !!!) mutta itse olen toistaiseksi päätynyt Väinöön lähinnä lounasaikaan (siksi se löytyy toistaiseksi tämän otsikon alta).
Alkuillasta iltaan:
  • Tanner: Uusi ja lupaava tulokas Hämeentiellä – on alkuviiniä, on kiinnostava pizzalista, on monipuolisia DJ- ja livekeikkoja. On aamiaista ja lounastakin! Niin, ja levykauppa, jonne Juuson voi laittaa tutkimaan levyjä siksi aikaa, kun itse käsittelen ne 30 pizzasta ja viinilasistani ottamaani kuvaa.
  • Harju 8: Harjutorin kupeeseen elokuussa avattu rento ja tunnelmallinen ravintola, jossa on iltaisin meininkiä kuin aikoinaan Erottajalla konsanaan. Konstailemattomalta ruokalistalta löytyy klassikkoja kaalikääryleistä Rydbergin pihviin ja Ahvenanmaan pannukakkuun, viinivalikoimasta täälläkin natuja. Palvelu on täällä ollut kokemukseni mukaan vähän mitä sattuu, mutta viikonlopun illanviettoihin paikka on toiminut minulle hyvin.
  • Tenho Restobar: pizzaa ja cocktaileja, cocktaileja ja pizzaa – niin sekaanille kuin vegaanillekin. Tenhossa on usein myös kiinnostavia keikkoja!
  • Merikerho: Kesäiltoihin, MBarin kaipuuseen, kun ei ehdi risteilylle mutta drinksut laivan kannella olis silti kiva juoda.
Kun oikein todella valvotuttaa…
  • Siltanen/Kaiku/Kuudes linja/Post Bar: Silloin harvoin, kun jaksan valvoa yli puolen yön, se tapahtuu joko Siltasessa tai Kaikussa, harvemmin Kutosella tai uudessa tulokkaassa Post Barissa. Tätä ihmettä tosin yleensä edesauttaa, jos Juusolla tai muilla DJ-ystävilläni on näissä tiloissa kyseisenä iltana keikka 😀
  • kikupla: ei, tänne ei tulla ns. artesaanipizzan perässä. Pienpanimo-oluita on turha kysellä. Halvempaa (ja ehkä kökömpää) Gin Tonicia saa etsiä (ja miksi edes joisit täällä muuta kuin tuopin?). Jostain syystä sinne Mäkikuplaan kuitenkin myöhäisillan nälän hetkellä usein päätyy. Mikäli sinullekin käy niin, kurkkaa nyt ainakin se kirjanvaihtohylly!

väinö kallioNäitä Väinö Kallion upeita ikkunoita on tullut tuijoteltua kadulta päin jo vuosikymmeniä. Vaihteeksi toisinpäin!

tannerTannerin Mustekala-pizzassa mm. pikkumustekaloja, katsuobushia ja n’dujaa.

kallio baaritHarju8

Harju8Harju8

ölutKaupparavintola ÖL/UT

Syö, juo, mies, nainen

Nyt jos joku kuvittelee, että Kalliohaahuilupäiväni ovat yhtä jatkuvaa syömistä ja juomista vain, niin ähäkutti! Eivät ne ole… siis aina. Pääseehän siellä Kalliossa rahoistaan myös muilla tavoin 😉 Varsinkin vaatekaappini sisällöstä ainakin kolmasosa on Kallion Second Hand -putiikeista koluttu ja saahan sieltä kannettua kotiin myös kaikenlaista jääkaapin täytettä. Lisäksi Kalliosta löytyy silmänruokaa eli kivoja pikku gallerioita!

Tämäkin lista olisi voinut olla rutosti pidempi, ellen olisi päättänyt rajata ulos kaikkia niitä paikkoja (niin kivoja kuin ovatkin), joissa en ole viimeisen vuoden aikana käynyt edes kääntymässä. Listalla siis tälläkin kertaa vain paikkoja, joissa käyn aktiivisesti!

Kallio shoppailu ja kulttuuri:
  • Elokuvateatteri Riviera: oivallisia elokuvien mukaan nimettyjä cocktaileja ja supermukava leffateatteri (isot penkit, omat pöydät, ruokaa ja viiniä). Vessassa maailman hienoin Fight Club -saippua.
  • Frida Marina: Kallion parhaat vaatelöydöt bongaan täältä. En voi poistua tästä putiikista ilman jos jonkinlaisia second hand -ihanuuksia – itseasiassa vaatekaappini sisällöstä ainakin neljäsosa on löytynyt Frida Marinasta.
  • Ansa Second Hand: kun pitää saada kaunis ja yksilöllinen mekko … tai laukku … tai aurinkolasit … tai vain hipelöidän jotain ihanaa.
  • Soul Vintage: Americana -henkisiä vintagevaatteita ja kenkiä – farkkua, flanellia, printtiteepaitaa, vanhaa Marimekkoa, nahkatakkeja… jos olisin vähänkin koolimpi tyyppi, pukeutuisin vallan näihin vaatteisiin.
  • Fargo Vintage: yläpuolisen vastine vintagehuonekalujen suhteen. Jos olisin yhtään koolimpi tyyppi, kotini olisi vallan sisustettu kaikella, mitä löydän Fargosta.
  • Galleria Kuvitus: Pieni ja sympaattinen galleria, joka esittele suomalaisen kuvitustaiteen kärkeä.
  • Galleria Sorbus: Pieni ja vieläkin sympaattisempi galleria, jonka voittoa tavoittelemattomat nykytaiteen näyttelyt / tapahtumat eivät taatusti jätä ketään kylmäksi.
  • Hakaniemen Halli: etsin täältä yleensä ensisijaisesti tryffelimortadellaa, tuoretta kalaa tai jännempiä lihanosia. Olin opiskeluaikoina täällä juustopuodissa kesätöissä, joten Hallissa haahuiluun liittyy myös vahvaa nostalgiaa 🙂
  • Aseanic Trading & Vii Voanmitä ei näistä kahdesta löydy, sitä en tarvitse. Siis niinkuin aasialaisten ruokatarvikkeiden ja raaka-aineiden suhteen! En selviä kummastakaan ulos ilman, että kotiin ajautuu vähintään viisi heräteostosta, kuten pakastettuja mocheja, säilöttyä jakkihedelmää, tapiokatärkkelystä, kuivattuja katkarapuja tai retikkakimchiä.
  • Kaupparavintola ÖL/UT: sympaattinen pieni neljän asiakaspaikan olutputiikki Flemarilla.
Bonusmaininta:
  • WHS Union: leffanystävän koti. Kiinnostavia elokuvasarjoja, -festareita, kiva pieni baari ja kaikinpuolin hyvä meininki. Vessassa häveliään kannattaa käyttää silmälappuja ja vältellä paikkaa muutenkin esim. Viva Erotica -eroottisen elokuvafestivaalin aikoihin. Joo, WHS Unioni on Pitkänsillan väärällä puolella, mutta en nyt vaan malta olla sitä silti tässä mainitsematta!

Jäikö tältä Kallio ravintolat ja baarit -listalta mielestäsi jotain oleellista uupumaan? Nimittäin… näitä listojahan voi aina muokata sitä mukaa, kun alan käymään jossain uudessa paikassa (tai löydän uudelleen vanhan suosikin). Kun on Kalliosta kyse, olen aina valmis uusiin kokemuksiin!

466 views

Vaimomatskuu 5 vuotta -muistelot

by Juulia 10 Comments
Vaimomatskuu 5 vuotta -muistelot

Vaimomatskuu

Vaimomatskuu 5 v.

Tämä blogi täyttää tänään VIISI VUOTTA! Vaimomatskuu, viisi vuotta. Miten se on mahdollista? Tuntuu samanaikaisesti siltä, että olen tehnyt tätä aina ja siltä, että se henkilö joka tämän blogin ekan jutun nettiin rykäisi, oli joku ihan muu. Kuinka paljon sitä voi viidessä vuodessa tapahtuakaan!

26.8.2013

Ekan juttuni kirjoitin hetken mielijohteesta pienen usuttamisen seurauksena, enkä juuri pysähtynyt tuolloin miettimään tekoni seurauksia. Olen aina rakastanut kokkailua ja viettänyt päiväni ruokaa miettien, laittaen tai syöden, joten idea reseptien kehittelemisestä ja muille jakamisesta yksinkertaisesti vain kuulosti minusta hauskalta! Blogeista en toki tiennyt hölkäsen pöläystä – en ollut lukenut oikeastaan mitään blogia –  mutta ehkäpä juuri siksi rohkeninkin omani aloittaa: ei ollut vertauskohteita. En myöskään ollut kirjoittanut mitään muiden luettavaksi sitten lopputyöni, mutta toisaalta en kirjoittaessani ajatellut, että kukaan päätyisi tekstiäni edes lukemaan.

Niinpä vain räpsin tabletilla muutaman tosi hienon kuvan (eka ruokakuvani alla), suolsin niiden oheen jonkinlaisen itseni esittelyn + reseptin ja painon julkaisunappia. Hupsista vaan!

Vaimomatskuu vm. 2013

Ekaa juttuani jaettiin Facebookissa useita satoja kertoja ja pian olinkin jo Cityn “toimituksellinen blogi” –  eli juttuni löytyi sivuston etusivulta ja niitä nostettiin jakoon sosiaalisessa mediassa. Tilanteessa oli puolensa ja puolensa: sain runsain mitoin lukijoita sekä sitä ah niin kovin tärkeää näkyvyyttä, mutta toisaalta sainpa myös runsain mitoin jos jonkinlaisia hassun hauskoja yksityisviestejä … enkä ollut varautunut kumpaankaan. Henkilö, joka ei ollut juuri blogeihin tutustunut muuttui varsin nopeasti henkilöksi, jonka blogia moni luki.

Seuraamuksia:
  1. Vaimomatskuu oli blogin nimeksi hauska läppä, kun ei kelaillut sellaisia, että joutuu esittelemään itsensä erinäisille ventovieraille viisi vuotta eteenpäin tällä läpällä.
  2. Lämmin ateria muuttui nopeasti itsestäänselvyydestä poikkeukseksi.

Niin kauan kun räpsin kuvia liesituulettimen valossa tabletillani ja käsittelin otokseni Insta-filttereillä, jutut syntyivät siinä kokkailun ja ruokailun sivussa. Mutta auta armias kun Vaimomatskusta kuoriutui perfektionistimatksuu ja kuvista piti saada aina vain parempia, tuli tarve harpata valmiilta alustalta omille sivuille ja investoida harrastukseen aina vain enemmän niin aikaa kuin rahaakin? Elämäntapahan tästä on tullut. Että sellainen pieni seuraamus yhdestä impulsiivisesta teosta.

Graafikkomatskuu vm. 2014! Ai että ne mun ekat WordPress -sivut olivat pro.

En toki valita! En enää osaa oikein kuvitella elämääni ilman blogia. Tämä on elämässäni ensimmäinen aivan oma juttuni, luomus, joka on syntynyt sekä luovasta tarpeesta että rakkaudesta ruokaan. Olin blogin aloittaessani päälle 30-vuotias ja elämäni kanssa hieman hukassa. Blogin kirjoittaminen sekä voimaannutti, että motivoi löytämään itseni. Kuka olen, mistä nautin, mitä osaan, mikä on minulle tärkeää, mitä elämältä haluan… niitä perusjuttuja, jotka on jokaisen hyvä selvittää ennemin tai myöhemmin itselleen.

Ruokakuvaus

Ruokakuvaamisesta on myös tullut salakavalasti minulle se taiteellinen ilmaisumuoto, jota opiskeluaikoinani yritin epäonnisesti etsiä. En ole koskaan saanut samanlaista paloa piirtämiseen, maalaamiseen tai muihinkaan ilmaisumuotoihin joita olen opiskellut, vaikka niistä toki nauttinut olenkin.

Valokuvaamistakin olen itseasiassa opiskellut, mutta silloin aikoinaan tuo opintosuoritus oli minulle lähinnä pakollinen rasti ja mieleen on jäänyt kuvaamisen sijasta enemmänkin pimiössä sähellys. Niistä opinnoista ei ruokakuvaamiseen ole siis juurikaan ollut etuja 😀 Nyt sormeni syyhyävät kameran ääreen päivittäin ja haaveilen ajasta, jolloin saisin toteuttaa itseäni viimeisen päälle, ajan kanssa ja kiireettä. Enpä olisi silloin 20 vuotta sitten filmirullaa pimeässä kopeloidessani arvannut tätä!

Ruokakuvausyritystä vm. 2014 (kesäkurpitsan muodomuutos)

Ruokakuvausyritystä vm. 2015 (paketoitu lanttu)

Ruokakuvausyritystä vm. 2016 (Onsen tamago)

ruokakuvausRuokakuvausyritystä vm. 2017 (Polentaa, kantarelleja ja paistettua munaa mesjuustokruunulla)

ruokakuvausRuokakuvausyritystä vm. 2018 (Mozzarella-melonisalaatti)

Kuka, miten, miksi?

Yksi asia ei vuosien varrella kuitenkaan ole muuttunut: en vieläkään osaa oikein ajatella sitä, että joku oikeasti lukee juttujani. Toki statistiikkani todistaa että juu, lukee, mutta se ei kuitenkaan oikein mene tajuntaan. Kirjoitan tässä kotisohvalla, kohellan keittiössä, lataan kuvia nettiin, painan taas kerran julkaisunappia ja siellä ruudun toisella puolella joku avaa selaimen, etsiytyy tavalla toisella sivulleni, lukee ja näkee tekoni. Ihan oikeasti.

Niinpä pyytäisin teiltä lukijoilta nyt pientä synttärilahjaa: jos sinulla on hetki aikaa, kertoisitko minulle miten eksyit sivulleni ja jos olet täällä vieraillut ennenkin, miksi tulet takaisin? Minkälainen ruuanlaittaja olet, onko jutuistani ollut joskus sinulle iloa tai inspiraatiota? Arvostaisin lyhyttäkin palautetta suuresti, sillä kaikkien näiden vuosien jälkeen te lukijat olette minulle edelleen pieni mysteeri!

Vaimomatskuu

Palautteen voi minulle lähettää ihan minkä viestimen kautta vaan – sähköpostilla, IG -viestillä, FB-viestillä, tai toki ihan tuon kommenttikentänkin kautta.

Kerrothan myös, mikäli olisit kiinnostunut tapaamaan ihan naamatustenkin hyvän oluen merkeissä! Minusta olisi nimittäin tosi hauskaa nostaa malja näille viidelle erityiselle vuodelle muutaman teistä kanssa. Tämä pieni ja rento oluenmaistelutilaisuus olisi Helsingissä klo 16 joko lauantaina 22.9. tai 29.9. ja koska haluaisin pystyä ihan oikeasti jutustelemaan läsnäolijoiden kanssa, on pöydässä tilaa lisäkseni viidelle. Palaan kiinnostuneille asiaan, kun saan käsityksen siitä montako teitä on ja kumpi päivä näyttäisi sopivan paremmin vastanneille 🙂

Mikäli et ehdi tai syystä tai toisesta tahdo palautetta antaa, ISO KIITOS joka tapauksessa kun olet. Blogini ei olisi tässä pisteessä, ellei teitä lukijoita olisi.

♥♥♥

195 views

Top 5 maissireseptit (oo-o, maissilapsi mä oon!)

by Juulia 1 Comment
Top 5 maissireseptit (oo-o, maissilapsi mä oon!)

maissireseptit

Kotimaiset maissit ovat vihdoinkin saapuneet kauppoihin ja saan syödä niitä sydämeni kyllyydestä, jee! Otin tosin varaslähdön maissikauteen jo heinäkuussa, kun pääsin ihaniin ja taatusti tuoreisiin maisseihin käsiksi Amerikanreissullamme. Tuolla reissussa kehittelemäni resepti ilmestyy blogiin seuraavaksi (eli jahka saan itseni purkamaan kameran ja käsittelemään ne 2000 reissulla otettua kuvaa).

Ohiossa pääsin muuten lähikontaktiin todellisen maissifanin nähtävyyden, eli “Field of Corn” -installaation kanssa. Jep, en voinut pysyä betonimaissista sen enempää erossa kuin aidosta tavarastakaan…

maissireseptit

Kyselin muuten eilen Instagramissa, mistä niitä kotimaisia maisseja mahtaisi just nyt löytyä – lähikauppani Hertta, niin mahtava kun muuten onkin, on toistaiseksi tuottanut pettymyksen. Sain seuraajiltani niin monta vinkkiä ja näköhavaintoa, että eiköhän muutama maissiapaja pian omallekin tielleni osu 🙂 ja jos ei, niin lainaan äidiltä autoa ja hurautan poimimaan itse omani.

Koska kotimaisen maissin kausi on lyhyt, kokoanpa tähän teille parhaat maissireseptini! Maissi oli tosin suurta herkkuani jo lapsena, eikä oikeastaan ole voilla ja suolaripauksella silatun keitetyn maissin veroista. Mutta sepä ei paljon reseptiä tarvitse…

Maissilapsen maissireseptit top 5
  1. Kylmä ramenkeitto tuoreella maissilla – tämä keitto on ollut tämän kesän totaalihurahdukseni, ja tuore maissi sopii siihen mitä parhaiten. Tämä resepti ei nuudeleita lukuunottamatta juuri keittelyä vaadi, sekoittelua vaan!
  2. Maissigazpacho – ei kesää ilman gazpachoa! Gazpacho on minusta ihan parasta melkeinpä mistä vain raaka-aineesta tehtynä (miten olis nektariinigazpacho, vesimelonigazpacho tai vaikkapa lehtikaaligazpacho?), mutta maissigazpacholla on sydämesäni silti aivan erityinen paikka. Koska maissi.
  3. Paahdettu maissi spesiaali piällisillä – juu, se ihan perus valmistustapa siis, mutta maustamistapoja voikin sitten varioida mielikuvituksensa mukaan! Omia suosikkejani paahdetun maissintähkän päälle ovat tätä nykyä sekä yuzukosho-majoneesi että miso-gochujangmajoneesi
  4. Maissipizza – maissi, pizza, I rest my case.
  5. Kantarelli-maissichowder – ääh, tämä olisi sittenkin pitänyt laittaa ykköseksi.

Nakerteleeko kukaan muu muuten maissintähkää siihen ihan viimeiseen jyvään asti, siihen pikkuruiseen siellä kärjessä? Entä söikö kukaan muu jo lapsena pakastemaissia jyvä kerrallaan karkkina? Jep, maissilapsi, se olen minä.

maissireseptit

133 views