Löytö: vaaleanpunainen omena

by Juulia 0 Comments
Löytö: vaaleanpunainen omena

vaaleanpunainen omena

Mikä väri!

Siinäpä sitä oli ihmettelemistä, kun törmäsin kaupassa sisältä vaaleanpunaiseksi väitettyihin omeniin, kiikutin ne kotiin ja halkaisin ne. Vaaleanpunainen omena, toden totta! Moisia olen ihmetellyt aiemmin vain Instagramissa.

Värin lisäksi iloinen yllätys oli tämän kauniin omenan maku: se oli raikas, mehukas ja kirpeä hieman Granny Smith -lajikkeen tapaan ja koostumus puraistessa rapean rouskahtava ja kiinteä. Toisinsanoen, juuri sellainen omena, mistä minä pidän.

sisältä punainen omena

Olen bongannut näitä omenia valitettavasti toistaiseksi vain yhdestä kaupasta: Kauppakeskus Redin K-Supermarketista – ja nyt edellisestä kerrastakin alkaa olla jo aikaa. Arvatkaa, muistinko kirjoittaa ylös tämän hurmaavan värisen omenalajikkeen nimeä tai alkuperää? Juu, en. Kiikutin vain löytöni kotiin, annoin kameran laulaa ja söin saaliini. Ja nyt kun lähes kuukautta myöhemmin yritän selvittää, millähän nimellä tätä omenaa meillä Suomessa myydään, en löydä siitä niin mitään tietoa. Onneksi julkaistuani kuvan näistä ompuista Instagramissa, sain pian eräältä seuraajalta vinkin lajikkeesta: kyseessä on Red Moon -lajike 🙂

Vaaleanpunainen omena?

Maailmalla tällainen sisältä punainen omena voi olla esim. Pink Pearl-, Surprise, Firecracker-, Pink Princess- tai Christmas Pink -lajiketta. Itseasiassa vaaleanpunaisia omenia guuglaillessa käy ilmi, että niitä on yllättävänkin paljon … ja ne ovat kaikki aivan yhtä kauniita. Näistä saa kauniiden kuvien lisäksi taatusti aikaiseksi vaikka mitä herkullista ja ne vaikuttavat säilyttävän värinsä myös kypsennettäessä (toisin kuin jouluna ihastelemani pinkki peruna).

pinkki omena

Oletteko te jo törmänneet näihin ihaniin omppuihin? Mitäs tykkäsitte?

138 views

Vuosikatsaus 2018 – kaljaa, katkeruutta, pupunruokaa ja hapanta leipää

by Juulia 2 Comments
Vuosikatsaus 2018 – kaljaa, katkeruutta, pupunruokaa ja hapanta leipää

vuosikatsaus

Vuosikatsaus 2018: kaljaa, katkeruutta, pupunruokaa ja hapanta leipää

Haha, nyt tuli kyllä näpyteltyä oikea klikkiotsikko. Mutta totta se on! Tänä vuonna olen nimittäin sekä kunnostautunut erinäisissä olutpuuhissa että hurahtanut niin katkeroihin kuin hapanjuurileivontaankin. Lisäksi näyttäisi siltä, että vuoden 97:sta postauksesta 66 on vege tai vegaaninen resepti, viisi sisältää kalaa tai mereneläviä ja vain kahdessa ohjeessani on lihaa. Mutta ei se ole mikään ihme – rehurakkaus on tässä keittiössä vahva!

Olutpuuhiani sekä hurahdustani hapanjuurileivontaan tai katkeroihin ei ehkä ruudun toiselta puolelta sen sijaan ole niin voinut havaita, muutamaa katkeroista reseptiä lukuunottamatta. Hapanjuurileivonnassa olen omasta mielestäni vielä niin noviisi, etten kehtaisi sellaista reseptiikkaa tänne vielä ruveta laatimaan ja olutjutuistakaan en ole täällä raportoinut läheskään niin paljon kuin mitä olen niitä puuhaillut. Mutta mikäs parempi hetki pienelle raportille, kuin  tämä vuosittainen oman navan kaivelu!

Lisäksi haluan vilauttaa teille tuttuun tapaan blogini statistiikkaa, joka löytyy tämän jutun loppupäästä. En tiedä onko se teille niin kiinnostavaa, mutta minulle blogin vuosikatsaus ilman statistiikka ei olisi kunnon vuosikatsaus. Vuosikatsaus muistuttaa minua konkreettisesti, mitäs sitä tuli on oikein taas tullut puuhailtua koko vuoden ja  statistiikka auttaa osaltaan pysähtymään hetkeksi arvostamaan omaa tekemistä. Ja onhan se aina myös valaisevaa vilkaista, mitkä ne blogin luetuimmat jutut oikein kulloinkin ovatkaan!

hapanjuurileipä

Hapanta leipää

Sain noin vuosi sitten ystävältäni Satu Koiviston ohjeella tehtyä hapanjuurta ja puolisen vuotta kuvitteellisella näppituntumalla enemmän tai vähemmän onnistuneita sämpylöitä leivottuani käärin hihat, selvitin hapanjuurileivonnan perusteet ja aloin leipomaan ihan tosissani. Eliisa Kuuselan Leipävallankumous -kirja sekä Eliisan perustama Hapanjuurileipurit -ryhmä FB:ssä ovat olleet opettelussa oivallisena tukena ja tätä nykyä alkaa sitä “näppituntumaa” tähän hommaan ollakin jo ihan oikeasti!

Reseptejä hapanjuurileivälle en usko laittavani tänne blogiin silti jakoon, edellämainitsemistani lähteistä kun löytyy jo valmiiksi sen tuhannen mahtavaa reseptiä opeteltavaksi! Mikäli joku teistä kuitenkin innostuu tutustumaan hapanjuurileivontaan enemmänkin, saa minulle toki laittaa aiheen tiimoilta privaviestiä ja Helsingissä asuville voin tarvittaessa diilata vähän juurta jollain konstilla. Suosittelen tietysti myös jokaista uteliasta liittymään tuohon FB-ryhmään. Sieltä löytyy tarpeeksi tietoa, että jokainen pääsee tässä koukuttavassa puuhassa halutessaan alkuun.

hapanjuurileipä

coffee bittersJääkahvi kaakao-kahvibitterillä

Katkeraa, katkeroo…

Olen ollut jo pitkään utelias erilaisista cocktail bittereistä, mutta kun Suomesta ei ole saanut käsiinsä kuin klassista Angosturaa, en ole aiemmin päässyt asian kanssa käytännössä kovin pitkälle. Kun vierailimme kesällä Yhdysvaltojen itärannikolla, sain vihdoin käsiini lajitelman erilaisia bittereitä! Siitä alkoikin tässä köökissä sitten varsin katkera kausi.

Blogiin asti päätyneistä viritelmiä oli alkusyksyn rosmariini-greippi-pippuribitterillä maustettu härkäpapupasta (UUH 2 the LÄÄH!) sekä kaakao-kahvibitterillä maustettu uuniomenakakku, mutta tokihan näitä taikatippoja on tullut laiteltua myös cocktaileihin sekä ihan vain kahviin. Joulun alla syntyi vielä katkerokuorrutettu appelsiinikakku, mutta siinä käytinkin cocktailbitterien sijaan jo ihan sellaisenaan juotavaksi tarkoitettua katkeroa, tarkemmin ottaen Kyrö Distilleryn Dark Rye Bitteriä. NAM!

härkäpapupastaGreippi-rosmariini-pippuribitterillä maustettu härkäpapupasta

Kaljaa ja pupunruokaa

No nyt päästään sitten siihen asiaan, josta olen teille vähiten täällä kertonut. En oikein tiedä miksi, mutta jotenkin vähän ujostelen kertoa täällä olutinnostuksestani sen enempiä. En ole aiheen asiantuntija, vaan lähinnä erityisen innostunut kuluttuja! Tällaisenani olen silti vetänyt Suomen ihanimman olutsupernaisen Anikó Lehtisen aisaparina Bier-Bierissä säännöllisen epäsäännöllisesti naisille suunnattuja Mimmit juo bissee -olut & ruokaparitustapahtumia ja järjestänyt rakkaassa BrewDogissani yhdessä BrewDogin ihanan Christan kanssa kaksi vegaanisen ruuan ja oluen paritusiltaa. Näihin iltoihin valmistin hartaasti mietityt vegaaniruuat joille sitten yhdessä Christan kanssa valitsimme sopivat vegaaniset olutparit.

Molemmat tilaisuudet ovat olleet aina valtavan hauskoja, ainakin täältä vetäjän roolista katsottuna! Kun voiskin myös osallistua osallistujana 😀 Bier-Bierin tilaisuudet ovat aina täysiä ja hilpeä puheensorina on taattu. Vegaanisten paritusiltojen menuja on ollut myös todella hauska ideoida, vaikka myös jännittävää. Kyllähän sitä tietää mistä itse tykkää, mutta tykkääkö muut samasta on väistämättä pienoinen huoli! Homma lähtikin varsinkin ekalla kerralla aivan lapasesta, kun väsäsin toista vuorokautta tarjolle niin vegaanisia onigirazuja, friteerattuja perunankuori”nachoja” red eye majolla, musta seesami tofua salaattiveneissä ja snickers-stoutbrownieta. Puuh mikä homma – mutta totaalisesti sen väärti!

vegaaninen pairingEkan vegaanisen pairingin tunnelmaa BrewDogissa

vegaaninen pairingNimeni BrewDogin vessan seinällä: #lifegoals

Blogin 5-vuotissynttäreiden kunniaksi vein 5 blogin lukijaa muuten myös millekäs muulle kuin oluelle. Illasta ei ole säästynyt oikein kuvan kuvaa, sillä ei siinä juttelun lomassa mitään kameraa tullut edes mieleen kaivella esille. Kiitos vielä kaikille mukaan uskaltautuneille, ihanaa kun tulitte! ♥ Eikä siinä edes vielä kaikki… sain myös loppuvuodesta kutsun vieraskynäillä Biisei ja bissee -juttusarjassa Bönthöö Bönthöö -blogissa. Siinäpä kuulkaa vasta hauska tehtävä olikin (tirsk!) 😀

Hyvä seura parempi mieli!

Parasta on olutasioissa kuitenkin tänä vuonna ollut muutaman oman olutkaverin löytyminen. Olutinnostukseni alkuvuosina kävin festareilla ja baareissa maistelemassa kaikkea jännää lähinnä yksin. Olen aina viihtynyt paljon itsekseni, mutta on siinä innostavien asioiden jakamisessa toisten aiheesta yhtä innostuneiden kanssa vaan oma taikansa! Juusoon tutustuttuani sain hänestä paitsi elämänkumppanin myös olutkaverin, joka juoksee kanssani matkoilla jos johonkin olutbaariin, panimoon tai kauppaan ja tuo minulle myös aina työmatkoiltaan huolella valikoituja oluttuliaisia. Ihana mies!

Niin mahtavaa kuin oman kumppanin kanssa kiinnostuksen kohteen jakaminen onkin, olen hieman toivonut että kaveripiiristäni löytyisi enemmänkin asiaan yhtä innokkaasti uppoutuneita ihmisiä. No, tänä vuonna sellaisia on löytynyt monin verroin! Aina välillä saan Instassa privaviestejä eri ihmisiltä olutasioihin liittyen ja kun aikansa jonkun kanssa siellä kirjoittelee ja lopulta törmää häneen myös livenä, niin sitähän voi kuulkaa vahingossa päätyä yhdessä vaikka kaljalle! Olutinnostukseni jakavia ihmisiä on nyt siis elämässäni enemmän kuin koskaan ja siitä jos jostain olen tänä vuonna valtavan iloinen. Kiitos teille ihanat, tiedätte kyllä keitä olette ♥

Vaimomatskuu 5-v synttäriolusten ainoa kuva. Mukana synttäreillä oli siis todistetusti ainakin Mikkeller!

Keväällä löysin itseni. Tallinnasta, Uba ja Humalin pöydältä, Olutposti -lehdestä.

Mimmit juo bisseä part 6 oli tämän juustohullun mielestä ikimuistoinen! Arvaattekin varmaan miksi?

vuosikatsausInstagram -tilini tykätyin yhdeksikkö tänä vuonna. Leipäinnostusta, olutta, vegaaniruokaa ja katkeroa löytyy muuten näistäkin kuvista!

Vuosikatsaus: numeronörtin osio

Jaahas, sitten päästään asiaan, joka on itselleni aina super kiehtovaa: statistiikkaan. Kyllä, olen sellainen tyyppi, joka jaksaa syynätä tilastoja ja lukuja ja vedellä niistä omia johtopäätöksiään – tai ihan vaan ihmetellä että mites tässä näin nyt oikein kävi.

Esimerkiksi tämä: vuonna 2018 blogissani on käyty 160,218 kertaa. Aivan älytön luku! Se on lähes 50 000 enemmän kuin viime vuonna, vaikka juttuja olen tänä vuonna rustannut reilusti vähemmän kuin kolmeen viime vuoteen . Ilmeisesti ei se määrä vaan se laatu? Tai mistä minä tiedän, omasta mielestäni höpötykseni ovat aivan samaa tasoa kuin aina ennenkin: höpöttelyä.

Suolansäästäjän porkkala” on lunastanut blogini luetuimman jutun paikan sitä pitkään hallussaan pitäneeltä kokonaisena paahdetulta kukkikselta ja se on myös tämän vuoden ehdottomasti luetuin juttu. Joulukuussa yksinään tuota juttua on katsottu yli 5000 kertaa – enpä moista olisi arvannut juttua aikoinaan kynäillessäni! Koska kyseinen ohje on kuitenkin toissavuodelta, kurkataanpa huvikseen mitkä kuluneen vuoden jutuista ovat teitä eniten kiinnostaneet.

Lukijoiden TOP 5 2018:

  1. Kuivatut veriappelsiinit
  2. Löytö: musta valkosipuli
  3. Juhlava vegaaninen patee Härkiksestä
  4. Vihreä Härkis kofta pita
  5. Stout snickers brownie

Aika yllättävää! Kuivatut veriappelsiinit, ykkösenä! Ihanaa! Mustasta valkosipulista olen itse ollut tänä vuonna tosi innoissani, joten onpa hauskaa että muitakin se kiinnostaa. Härkis-reseptien menestys ilahduttaa myös, täytyy ehkä kehitellä niitä suorastaan lisää. Mitä tulee tuohon olutbrownieen – no, sanotaanko niin etten itse ehkä halua nähdä sitä lautasellani vähään aikaan, tein sitä jossain vaiheessa NIIN paljon 😀

Oma TOP 5 2018:

Kylmät nuudelit yuzuliemellä ja tomaateilla

Kerran näitä nuudeleita tehtyäni, tein niitä hieman eri versioina koko loppukesän kerran pari viikossa. NIIN IHANA RUOKA! Yuzukosho ja dashi ovat syystä lempiraaka-aineitani ♥

DIY MasterChef mystery box -haaste

Tämä juttu syntyi puolivahingossa, kun lähetin Juuson puolestani kauppaan mutten jaksanut miettiä mitä sieltä oikeastaan pitäisi tuoda. Päätin kokata jotain kaikesta mitä kaupasta kotiin kannetaan ja samalla syntyi simsalabim vaan kotikutoinen MasterChef mysteerilaatikkohaaste. Siinä todellakin sai käyttää luovuutta, että kaikki raaka-aineet tulivat käytettyä ja se oli hauskaa! Tahdon toteuttaa tämän haasteen vielä uudelleen!

Musta baba ganoush

Kuvasin tämän ihanan synkän munakoisotahnan itseasiassa jo keväällä, mutta juttu hautautui luonnosarkistoon kaivautuakseen sieltä esiin harmaalle mössölle parhaana mahdollisena ajakohtana: loka-marraskuun taitteessa. Mustaa baba ganoshia tarjoilin muuten mustalla tahinilla maustetulta hapanjuurileivältä syksyisessä vegaanisen oluen ja ruuan paritusillassa BrewDogissa!

Pop rocks dukkah

Loppuvuoden neronleimaus: se laatikon pohjalle säilötty pop rocks -karkkipussi oli ihan hyvä idea tyhjentää dukkan sekaan. Paras todiste väitteelleni: kummipoikani ilme pop rocks dukkaa syötyään.

Maissisalaatti “Born in the USA”

Tämän yksinkertaisen salaatin kanssa pyörää ei ehkä ole keksitty uudelleen, mutta salaatin syntytarina tekee siitä minulle todella rakkaan. Päädyin tekemään tätä salaattia kesäisen USA-reissumme alkuvarrella Portland Mainessa ja siitä tuli niin hyvää, että päädyin tekemään sitä hieman eri versioina matkalla loppujen lopuksi kolmesti 🙂

kylmä yuzu sobaYuzukosho, dashi ja tomaatti, kesän ihanin makuyhdistelmä!

Portland MainePortland, Maine -matkaraportti valmistuu ehkä vuoden 2019 aikana … ehkä. Olen maailman surkein matkablogaaja!

Edellämainittujen asioiden lisäksi olen panostanut aivan hulluna valokuvaamiseen, minkä toivottavasti joku teistä lukijoistakin on huomannut. Osallistuin viime vuonna kahdesti The Little Plantationin IG-ruokakuvahaasteisiin ja nappasin kummallakin kierroksella sekä viikkovoiton että kunniamainintoja. Kun haasteeseen osallistuu satoja lahjakkaita ruokakuvaajia ympäri maailman, saa moisesta kunniasta olla minusta varsin iloinen!

Henkilökohtaisessa elämässä ei tänä vuonna ole tapahtunutkaan sitten mitään ihmeellistä – lähinnä olen opetellut tekemään vähemmän ja elämään enemmän. Se ei kuulkaa ole kaltaiselleni suorittajaluonteelle helppoa, mutta ainakin täällä blogin osalla tämä tavoite on todistetusti saavutettu. Täytän ensi vuonna 40 ja pyrkimykseni on viettää enemmän aikaa lähimmäisten ja ystävien kanssa ja vähemmän näppäimistön äärellä. Mitä vuoden 2019 vuosikatsaus tämän päätöksen seurauksista mahtaakaan vielä paljastaa… no, se jääköön nähtäväksi 🙂

KIITOS!

Ihanaa uutta vuotta 2019 kaikille, kiitos kun pysytte mukanani kaikkien innostuksieni, hurahduksieni ja ruokaseikkailuideni läpi! Kuten tuolla aiemmin jo sanoin, rakkaita asioita on ihana jakaa sellaisten kanssa, jotka ovat niistä yhtä innoissaan. Blogin kirjoittaminen olisi huomattavasti vähemmän hauskaa, jos teitä ei olisi juttujani lukemassa ja palautetta niistä antamassa. Kiitos!!! ♥♥♥

Vaimomatskuu

164 views

Joulun ruokalahjat 2018

by Juulia 0 Comments
Joulun ruokalahjat 2018

Tähdellä * merkityt tuotteet saatu testiin blogin kautta

ruokalahjat

Tämän joulun ruokalahjat vois näyttää esim. tältä!

Joulu tulla jollottaa…

Eli se olis taas se aika vuodesta… kun yritän epätoivoisesti keksiä osuvia ja ihania lahjaideoita kaikille rakkaille läheisille! Sovimme perheen kanssa vuosittain, että eihän me oikeastaan tarvita lahjoja ollenkaan tai ainakaan mitään tavaraa. Siitä huolimatta huomaan silti tahtovani antaa aina jokaiselle edes jotain pientä.

Pohdin pitkään ja hartaasti, mikä se pieni tai aineeton juttu olisi, joka kullekin läheiselleni juuri sopisi ja mitä lähemmäs joulu hiipii, sitä kovemmat paineet pohdintaan kohdistuu 😀 Jos kerran lahjan nimittäin antaa vaikka sovittiin ettei anneta, niin sen toivoisi kovasti osuvan nappiin!

Kustomoituun ruokalahjapakettiin lootus- & retikkasipsejä?

Kunpa kaikki olisivat kaltaisiani ruokahulluja! Silloin olisi lahjojen hankkiminen paljon helpompaa. Sen perusteella, mikä on jonkun lempiruoka, -juoma tai -ravintola voin nimittäin päätellä paljon. Aika monena vuonna olen ruokalahjoja läheisille lopulta antanutkin kun en ole muuta keksinyt, vaikkeivät kaikki heistä ihan “ruokahullun” kategoriaan mahdukaan.

Tämän aasinsillan kautta päästäänkin tämänpäiväisen blogijutun varsinaiseen asiaan: lahjojen keksiminen on varmaan useimmille aika vaikeaa. Siinä en siis osaa muita neuvoa sen enempää kuin itseänikään, ellei kyse ole siis ruuasta! Mikäli teillä on siis lähipiirissä ruokahulluja, tässäpä teille lista asioita joita itse kaltaiselleni antaisin. Ehkä tästä on jollekin siellä ruudun takana apua 🙂

Ruokahullun joululahjat

Leipurille

Hurahdin kesällä totaalisesti juurileivontaan, joten ensimmäinen suositukseni on Eliisa Kuuselan Leipävallankumous -kirja, josta on juuri julkaistu toinen painos. Tämä kirja avaa hapanjuurileivonnan perusteet yksinkertaisesti ja helppotajuisesti ja lahjasta tulevat nauttimaan todennäköisesti kaikki lahjan saajan läheiset (ainakin itse tuuttaan leipää sillä tahdilla että ei me Juuson kanssa ehditä sitä kaikkea syömään itse).

Juurileipurin kantsii ehdottomasti myös liittyä FB:ssä hapanjuurileipurit -ryhmään, se ryhmä on nimittäin päivittäinen lahja juurileivontaan hurahtaneelle!

hapanjuurileipurit

Ruokalahjat

Erilaiset maustetut suolat, öljyt, kuivatut sienet, vihannekset, marjat ja villiyrtit ovat ihania lahjoja siinä mielessä, että niistä voi koota personoituja paketteja saajan mieltymysten mukaan. Bongasin juuri Kampin Muji Pop Upista kuivattuja lootusjuuria ja vesimeloniretikkaa, joilla viimeistelee esim. ramensopan tai salaatin kiinnostavan näköiseksi. Näyttävän näköisiä ja superherkullisia ovat myös The Beginningsin kuivatut tomaattilastut* sekä tateilla maustetut kurpitsalastut*!

Food Market Herkusta bongaamaani Castillo de Canenan savustettuun oliiviöljyyn* olen täysin koukussa (olen jo ostanut omalla rahalla täydennystä) ja monelle kelpaisi varmasti myös kuivatut herkkutatit tai jopa tryffeli. Itselläni on aikamoinen suolakokoelma (josta kirjoittelin jo viime vuoden ruokalahjajutun yhteydessä) ja saan ilokseni toistuvasti ystäviltäni lisää suolaa (viimeeksi yhdeltä ystävältä syntymäpäivälahjaksi merileväsuolaa ja toiselta Islannin tuliaisena arktisella timjamilla ja villimarjamehulla maustettua merisuolaa). Kyllä ne ystävät vaan tuntee mut!

ruokalahjat

Pienestä bongattua: Grimm Artisan Ale Mosaic Pop! berliner weisse & Super You ananas gose. Aah.

Juomalahjat

Olutfanille

Lahjakortti Pien Bottle Shopiin on lahjaideana olutfanille minusta ehdoton.  Toki netistä löytyy kansainvälisiä oluen verkkokauppoja jos johonkin lähtöön, mutta itse olen ollut Pienen valikoimasta viime aikoina todella vaikuttunut ja suosin mieluiten kotimaista pienyrittäjää. Lahjakortin sijaan oluita voi toki käydä valitsemassa Pienestä myös itse, jos tuntee toisen olutmaun tarpeeksi hyvin. Supermukava henkilökunta auttaa myös taatusti, jos ei itse oluista tarpeeksi tiedä valintoja tehdäkseen 🙂

Toinen olut & ruokaihmiselle sopiva vinkki on lahjansaajan makuun sopiva maisteluilta BrewDog Helsingissä! Sieltä löytyy tilaisuutta niin juustojen, suklaan, ötököiden kuin vegaaniruuankin ystäville (vegaaniruuat ovat muuten olleet kahdella edellisellä kerralla allekirjoittaneen keittiöstä ja hauskaa oli!). BrewDog Helsingin tulevia tapahtumia voi pitää silmällä täältä.

Viini-ihmiselle

Mitä tulee viineihin, liputan kovasti alkuviinien puolesta! Ihan kaikkien makuun ne tuskin ovat, mutta niistäkin löytyy ns. helpompia vaihtoehtoja ensitutustumista varten (esim. Meinklang Pet Nat). Natuviinejä löytyy nykyään mukavasti ainakin ydin-Helsingin Alkoista – ehkä varmimpana lippulaivasta, joten ei muuta kuin kyselemään henkilökunnalta apua.

Lahjakortti johonkin natuviinejä tarjoilevaan rentoon ravintolaan, kuten Way:hin, Winoon tai Vallilan uuteen Pleiniin on myös hyvä idea, sillä henkilökunta on näissä paikoissa todella asiantuntevaa ja avaa mielellään viinien taustoja ja valmistustapaa kysyttäessä. Kivointahan se on viedä läheinen sinne ravintolaan tietysti itse, koskapa sitä nimittäin yhteistä aikaa rakkaiden kanssa liikaa olisi?

Makeaa ja katkeraa

Kyrö Distilleryn pienet erät ruiskatkeroita sekä lähitilan kermasta tehtyä kermalikööriä (!) ovat olleet itselleni loppuvuoden kiinnostavimmat alkoholituotteet. Sekä katkeroita että kermalikööriä on valmistettu hyvin pieni erä eikä lisää ole tulossa ainakaan ihan vähään aikaan (esim. katkeroiden raaka-aineita pääsee keräämään lisää vasta kesällä).  Tumma, intensiivinen ja savuinen katajalla savustettua voikukanjuurta, raparperinjuurta ja humalaa sisältävä Kyrö Dark Rye Bitter* maistuu todella katkeran ystäville sellaisenaan, vaalea kukkea ja koivuisen kepeä Kyrö Pale Rye Bitter* on ehkä useamman makuun. Tummaa voi halutessaan nauttia oluen kaverina tai jatkaa kokiksella, vaaleaa soodan, sitruunalimun tai tonicin kera. Itse fanitan molempia ihan sellaisenaan!

Lähikermasta, ruisviskistä ja vaniljalla ja lakritsilla maustetusta ruistisleestä valmistettu säilöntäaineeton, gluteeniton ja laktoositon (!) Kyrö Dairy Cream* onnistuu ihmeessä: se tekee kermalikööristä sekä kiinnostavan että ajankohtaisen (ton-ton -tuote! Kotimainen lähituote! Palkintoja kahmineen tislaamon tuote!). Maku on täyteläisen vaniljainen, aidon kermainen ja jälkimausta löytyy ihana häivähdys lämmittävää raakalakritsia. En usko että varsinkaan näin joulunaikaan kellekään tuottaa ongelmaa juoman lyhyt säilyvyys (tämä kermalikööri säilyy nimittäin avattuna vain viikon jääkapissa), varsinkin kun tämä tuote käy myös aika juhlavasta kahvimaidosta. Kyrö Dairy Creamia saa tällä hetkellä vain laivoilta ja lentokentältä, eli jos vielä ennen joulua joku teistä matkustelee, pitäkääpä silmät auki!

kyrö dairy cream

Kyrö Dairy Creamia* löytyy Helsinki-Vantaan lentokentältä, Viking Linelta, Eckerö linelta, Wasa linelta sekä Finnairin preorder-valikoimasta.

Suklaasuulle

Viimeisenä vinkkinä suklaa. Joo, suklaa joululahjana voi olla ehkä vähän kulunut idea, mutta muutamilla valmistajilla on minusta niin tyylikkäät paketit ja persoonalliset maut, että huolella valittu suklaalevy voi olla just hyvä pikkulahja esim. työkavereille tai osa isompaa saajalleen sopivaksi mietittyä ruokalahjasettiä.

Omia suosikkejani on kotimainen luomusuklaata valmistava Goodio, jolta löytyy ihania makuja inkivääri-sitruunaruohosta tyrni-lakritsiin ja muuten myös Kyrö Distilleryn kanssa yhteistyönä kehitelty “Cranmary” -maku* (karpaloa ja rosmariinia, mitäs muuta). Brittiäisen Seed & Beansin luomusuklaalevyt ovat samoin hauskan näköisiä ja makuisia, joista oma suosikkini on kirpsakasti maustettu tumma sitruuna-kardemummasuklaa.

ruokalahjat

DIY ruokalahjat

Kaikkea ei tietenkään tarvitse ostaa valmiina! Seuraavat ruokalahjat valmistuvat helposti vielä ennen joulua:

No niin! Siinä ne nyt oli, minun tämän joulun ruokahullun ruokalahjat. Toivottavasti näistä ideoista on jollekin teistä apua! Nyt sitten vaan pitäisi keksiä kaikki ne muut kuin ruokalahjat…

263 views

DIY kuvaustausta

by Juulia 0 Comments
DIY kuvaustausta

Yhteistyössä Vintro-kalkkimaalit – tuotteet saatu testiin blogin kautta

ruokakuvausEi, tänään ei kokata mitään. Tänään maalataan!

DIY kuvaustausta!

Tänään mulla on teille vähän erilainen resepti: kerron, kuinka muutama mun DIY kuvaustausta valmistui!

Olen maalannut jo useampi vuosi sitten itselleni kuvaustaustaksi muutamia puolen sentin paksuisia vanerilevyjä – yhdet puhtaan valkoiset ja yhdet mustat. Nyt halusin kuitenkin näille kahdelle perustaustalleni vaihtoehdoksi jotain vähän eläväisempää. Kun sain kesällä tilaisuuden testata Vintron uusia myrkyttömiä kalkkimaaleja, pistin lopulta hihat pensselit heilumaan!

DIY kuvaustausta

Vintron kalkkimaali on myrkytön, ekologinen, vesipohjainen ja niillä voi maalata lähes mitä vaan. (Lue lisää esim. Värisilmän sivuilta) Pinta jää tässä maalissa kalkkimaisen mattapintaiseksi ja hyytelömäisen koostumuksen ansiosta maalattavaan pintaan saa halutessaan reilusti struktuuria ja elävyyttä. Pinnan voi toki lopuksi vielä hioa, jos ei pidä näkyvistä siveltimenjäljistä ja rösöistä. Itse toki juurikin rosoisuutta tämän maalin kanssa sen sijaan metsästin.

Koska minulla maalatut pinnat tulevat ruokakuvauskäyttöön, vahasin pinnat lopuksi Vintron läpinäkyvällä vahalla – näin kuvaustausta kestää paremmin pyyhkimistä (jota ruokaa kuvatessa ei voi välttää).

ruokakuvausValmis vaalea tausta tositoimissa

Valmis tumma tausta tositoimissa

Tein kerralla kaksi kuvaustaustaa: yhden eläväpintaisen ja lämpimänsävyisen vaalean, toisen eläväpintaisen ja sinisävyisen tumman. Prosessi oli molemmissa samankaltainen sisältäen kuitenkin muutaman pienen eron.

Prosessikuvaus:
  1. Aloitin kummankin pohjan maalaamalla levyn ensin kauttaaltaan pohjavärillä, joka oli vaalealle levylle lämpimän valkoinen Nymph, tummalle Victorian Black.
    • Vaalean levyn kohdalla jätin sieltä täältä puuta näkyviin ja käytin pääsääntöisesti leveää kuivaa sivellintä – näin maali levittyy osaan kohdista paksummin, osaan kohdista ohuemmin ja siveltimen jälki näkyy kautta levyn. Sivellin liikkui isoja kaarevia vetoja ristiin rastiin.
    • Tumman levyn kanssa käytin kuivan siveltimen sijasta kosteaa sivellintä, jotta sain maalin levittymään puuhun tasaisesti ja peittävästi.
  2. Kun pohjamaali hieman kuivui, lisäsin kummallekin levylle lisää sävyjä.
    • Vaalealle levylle tiputtelin nokareittain vaalean beigeä Ermine-sävyä ja hiersin sen sikin sokin levyyn isoa maalauslastaa käyttäen – ikäänkuin rapaten. Näin maali levittyi pintaan mukavan epätasaisesti ja jätti elävyyttä ja kerroksia näkyviin sinne tänne. Jatkoin samalla tekniikalla vuorotellen valkoisen ja beigen kanssa, pitäen samalla huolen ettei puu kadonnut näkyvistä kokonaan. Vaalea kuvaustausta valmistui lopulta puolessa tunnissa.
    • Tummalle levylle lisäsin nokareittain vihertävää siniharmaata Duck Egg Blue sekä tummaa vihertävän sinistä Nightfall -sävyjä. Isoa maalauslastaa käyttäen “läästin” nämäkin värit pinnalle maalauslastaa pinnan suuntaisesti vedellen. Vaalea ja tumma sävy sekoittuvat paikoin enemmän, paikoin vähemmän ja pinnasta tuli näin hyvin elävä. Toistin käsittelyn tämän jälkeen vielä mustalla sävyllä, jolloin sain aikaan vielä enemmän kerroksia ja yhtenäisemmän yleisvaikutelman. Kävin pinnan tämän jälkeen läpi kuivalla leveällä siveltimellä, mikä pehmensi maalikerrosten välistä valöörikontrastia ja rauhoitti hieman pintaa. Sitten tämäkin kuvaustausta oli valmis!
  3. Kun pinnat olivat täysin kuivat (noin 2 tunnin kuluttua maalaamisen lopettamisesta) levitin pintaan Vintron kirkasta vahaa vanhalla sukalla. Kun vaha oli kuivunut, kävin pinnan läpi vielä kerran toisella vanhalla sukalla. Sitten molemmat kuvaustaustat pääsivätkin jo tositoimiin!

DIY kuvaustaustaEnsimmäinen kerros maalia vaalealle taustalle. Maalaustila kannattaa tietysti suojata huolella!

kuvausalustaMinulla on käytössä maalauslasta (kiitos ammatinvalinnan), mutta tähän hommaan kävisi hyvin myös vanha metallinen paistinlasta. Kuvasta näkyy toivottavasti, mitä tarkoitin sillä, että jätin puuta näkyviin!

DIY kuvaustaustaTumman levyn pohjakerros on tehty ja tässä kuvassa levitellään ensimmäistä kerrosta tummaa ja vaaleaa sinisen sävyä. Kerroksia sain lisätä tämän jälkeen vielä reilusti, ennen kuin pinnasta tuli mieleinen.

ruokakuvausValmis tumma kuvaustausta on jo reilusti yläpuolista kuvaa rauhallisempi!

Yhteenveto

Koko prosessiin meni aikaa vajaa kolme tuntia, josta osan aikaa join kahvia ja odottelin maalipinnan kuivumista, pesin käyttämiäni välineitä ja kirjoittelin työvaiheita muistiin tänne blogiin. Itse kalkkimaali ei muuten haissut juuri miltään, vaha sen sijaan vaati jo kunnon tuuletusta.

Maalia kului kahteen 100 × 80 cm pohjaan vajaa viisi 125ml kalkkimaalipurkkia, joista loppuun kului oikeastaan vain musta ja valkoinen sävy. Meinasin itseasiassa maalata joululomalla tuolla kauniin sinivihreällä harmaansävyisellä Duck Egg Blue:lla vielä yhden pohjan ja piipahtaa ostamassa vielä yhden vaaleanpunaisen sävyn kerrosteltavaksi beessin kanssa, jotta valikoimastani löytyisi pian myös trendikäs vaaleanpunainen kuvaustausta!

ruokakuva

kuvaustausta

207 views