Vaimomatskuu 5 vuotta -muistelot

by Juulia 8 Comments
Vaimomatskuu 5 vuotta -muistelot

Vaimomatskuu

Vaimomatskuu 5 v.

Tämä blogi täyttää tänään VIISI VUOTTA! Vaimomatskuu, viisi vuotta. Miten se on mahdollista? Tuntuu samanaikaisesti siltä, että olen tehnyt tätä aina ja siltä, että se henkilö joka tämän blogin ekan jutun nettiin rykäisi, oli joku ihan muu. Kuinka paljon sitä voi viidessä vuodessa tapahtuakaan!

26.8.2013

Ekan juttuni kirjoitin hetken mielijohteesta pienen usuttamisen seurauksena, enkä juuri pysähtynyt tuolloin miettimään tekoni seurauksia. Olen aina rakastanut kokkailua ja viettänyt päiväni ruokaa miettien, laittaen tai syöden, joten idea reseptien kehittelemisestä ja muille jakamisesta yksinkertaisesti vain kuulosti minusta hauskalta! Blogeista en toki tiennyt hölkäsen pöläystä – en ollut lukenut oikeastaan mitään blogia –  mutta ehkäpä juuri siksi rohkeninkin omani aloittaa: ei ollut vertauskohteita. En myöskään ollut kirjoittanut mitään muiden luettavaksi sitten lopputyöni, mutta toisaalta en kirjoittaessani ajatellut, että kukaan päätyisi tekstiäni edes lukemaan.

Niinpä vain räpsin tabletilla muutaman tosi hienon kuvan (eka ruokakuvani alla), suolsin niiden oheen jonkinlaisen itseni esittelyn + reseptin ja painon julkaisunappia. Hupsista vaan!

Vaimomatskuu vm. 2013

Ekaa juttuani jaettiin Facebookissa useita satoja kertoja ja pian olinkin jo Cityn “toimituksellinen blogi” –  eli juttuni löytyi sivuston etusivulta ja niitä nostettiin jakoon sosiaalisessa mediassa. Tilanteessa oli puolensa ja puolensa: sain runsain mitoin lukijoita sekä sitä ah niin kovin tärkeää näkyvyyttä, mutta toisaalta sainpa myös runsain mitoin jos jonkinlaisia hassun hauskoja yksityisviestejä … enkä ollut varautunut kumpaankaan. Henkilö, joka ei ollut juuri blogeihin tutustunut muuttui varsin nopeasti henkilöksi, jonka blogia moni luki.

Seuraamuksia:
  1. Vaimomatskuu oli blogin nimeksi hauska läppä, kun ei kelaillut sellaisia, että joutuu esittelemään itsensä erinäisille ventovieraille viisi vuotta eteenpäin tällä läpällä.
  2. Lämmin ateria muuttui nopeasti itsestäänselvyydestä poikkeukseksi.

Niin kauan kun räpsin kuvia liesituulettimen valossa tabletillani ja käsittelin otokseni Insta-filttereillä, jutut syntyivät siinä kokkailun ja ruokailun sivussa. Mutta auta armias kun Vaimomatskusta kuoriutui perfektionistimatksuu ja kuvista piti saada aina vain parempia, tuli tarve harpata valmiilta alustalta omille sivuille ja investoida harrastukseen aina vain enemmän niin aikaa kuin rahaakin? Elämäntapahan tästä on tullut. Että sellainen pieni seuraamus yhdestä impulsiivisesta teosta.

Graafikkomatskuu vm. 2014! Ai että ne mun ekat WordPress -sivut olivat pro.

En toki valita! En enää osaa oikein kuvitella elämääni ilman blogia. Tämä on elämässäni ensimmäinen aivan oma juttuni, luomus, joka on syntynyt sekä luovasta tarpeesta että rakkaudesta ruokaan. Olin blogin aloittaessani päälle 30-vuotias ja elämäni kanssa hieman hukassa. Blogin kirjoittaminen sekä voimaannutti, että motivoi löytämään itseni. Kuka olen, mistä nautin, mitä osaan, mikä on minulle tärkeää, mitä elämältä haluan… niitä perusjuttuja, jotka on jokaisen hyvä selvittää ennemin tai myöhemmin itselleen.

Ruokakuvaus

Ruokakuvaamisesta on myös tullut salakavalasti minulle se taiteellinen ilmaisumuoto, jota opiskeluaikoinani yritin epäonnisesti etsiä. En ole koskaan saanut samanlaista paloa piirtämiseen, maalaamiseen tai muihinkaan ilmaisumuotoihin joita olen opiskellut, vaikka niistä toki nauttinut olenkin.

Valokuvaamistakin olen itseasiassa opiskellut, mutta silloin aikoinaan tuo opintosuoritus oli minulle lähinnä pakollinen rasti ja mieleen on jäänyt kuvaamisen sijasta enemmänkin pimiössä sähellys. Niistä opinnoista ei ruokakuvaamiseen ole siis juurikaan ollut etuja 😀 Nyt sormeni syyhyävät kameran ääreen päivittäin ja haaveilen ajasta, jolloin saisin toteuttaa itseäni viimeisen päälle, ajan kanssa ja kiireettä. Enpä olisi silloin 20 vuotta sitten filmirullaa pimeässä kopeloidessani arvannut tätä!

Ruokakuvausyritystä vm. 2014 (kesäkurpitsan muodomuutos)

Ruokakuvausyritystä vm. 2015 (paketoitu lanttu)

Ruokakuvausyritystä vm. 2016 (Onsen tamago)

ruokakuvausRuokakuvausyritystä vm. 2017 (Polentaa, kantarelleja ja paistettua munaa mesjuustokruunulla)

ruokakuvausRuokakuvausyritystä vm. 2018 (Mozzarella-melonisalaatti)

Kuka, miten, miksi?

Yksi asia ei vuosien varrella kuitenkaan ole muuttunut: en vieläkään osaa oikein ajatella sitä, että joku oikeasti lukee juttujani. Toki statistiikkani todistaa että juu, lukee, mutta se ei kuitenkaan oikein mene tajuntaan. Kirjoitan tässä kotisohvalla, kohellan keittiössä, lataan kuvia nettiin, painan taas kerran julkaisunappia ja siellä ruudun toisella puolella joku avaa selaimen, etsiytyy tavalla toisella sivulleni, lukee ja näkee tekoni. Ihan oikeasti.

Niinpä pyytäisin teiltä lukijoilta nyt pientä synttärilahjaa: jos sinulla on hetki aikaa, kertoisitko minulle miten eksyit sivulleni ja jos olet täällä vieraillut ennenkin, miksi tulet takaisin? Minkälainen ruuanlaittaja olet, onko jutuistani ollut joskus sinulle iloa tai inspiraatiota? Arvostaisin lyhyttäkin palautetta suuresti, sillä kaikkien näiden vuosien jälkeen te lukijat olette minulle edelleen pieni mysteeri!

Vaimomatskuu

Palautteen voi minulle lähettää ihan minkä viestimen kautta vaan – sähköpostilla, IG -viestillä, FB-viestillä, tai toki ihan tuon kommenttikentänkin kautta.

Kerrothan myös, mikäli olisit kiinnostunut tapaamaan ihan naamatustenkin hyvän oluen merkeissä! Minusta olisi nimittäin tosi hauskaa nostaa malja näille viidelle erityiselle vuodelle muutaman teistä kanssa. Tämä pieni ja rento oluenmaistelutilaisuus olisi Helsingissä klo 16 joko lauantaina 22.9. tai 29.9. ja koska haluaisin pystyä ihan oikeasti jutustelemaan läsnäolijoiden kanssa, on pöydässä tilaa lisäkseni viidelle. Palaan kiinnostuneille asiaan, kun saan käsityksen siitä montako teitä on ja kumpi päivä näyttäisi sopivan paremmin vastanneille 🙂

Mikäli et ehdi tai syystä tai toisesta tahdo palautetta antaa, ISO KIITOS joka tapauksessa kun olet. Blogini ei olisi tässä pisteessä, ellei teitä lukijoita olisi.

♥♥♥

189 views

Top 5 maissireseptit (oo-o, maissilapsi mä oon!)

by Juulia 1 Comment
Top 5 maissireseptit (oo-o, maissilapsi mä oon!)

maissireseptit

Kotimaiset maissit ovat vihdoinkin saapuneet kauppoihin ja saan syödä niitä sydämeni kyllyydestä, jee! Otin tosin varaslähdön maissikauteen jo heinäkuussa, kun pääsin ihaniin ja taatusti tuoreisiin maisseihin käsiksi Amerikanreissullamme. Tuolla reissussa kehittelemäni resepti ilmestyy blogiin seuraavaksi (eli jahka saan itseni purkamaan kameran ja käsittelemään ne 2000 reissulla otettua kuvaa).

Ohiossa pääsin muuten lähikontaktiin todellisen maissifanin nähtävyyden, eli “Field of Corn” -installaation kanssa. Jep, en voinut pysyä betonimaissista sen enempää erossa kuin aidosta tavarastakaan…

maissireseptit

Kyselin muuten eilen Instagramissa, mistä niitä kotimaisia maisseja mahtaisi just nyt löytyä – lähikauppani Hertta, niin mahtava kun muuten onkin, on toistaiseksi tuottanut pettymyksen. Sain seuraajiltani niin monta vinkkiä ja näköhavaintoa, että eiköhän muutama maissiapaja pian omallekin tielleni osu 🙂 ja jos ei, niin lainaan äidiltä autoa ja hurautan poimimaan itse omani.

Koska kotimaisen maissin kausi on lyhyt, kokoanpa tähän teille parhaat maissireseptini! Maissi oli tosin suurta herkkuani jo lapsena, eikä oikeastaan ole voilla ja suolaripauksella silatun keitetyn maissin veroista. Mutta sepä ei paljon reseptiä tarvitse…

Maissilapsen maissireseptit top 5
  1. Kylmä ramenkeitto tuoreella maissilla – tämä keitto on ollut tämän kesän totaalihurahdukseni, ja tuore maissi sopii siihen mitä parhaiten. Tämä resepti ei nuudeleita lukuunottamatta juuri keittelyä vaadi, sekoittelua vaan!
  2. Maissigazpacho – ei kesää ilman gazpachoa! Gazpacho on minusta ihan parasta melkeinpä mistä vain raaka-aineesta tehtynä (miten olis nektariinigazpacho, vesimelonigazpacho tai vaikkapa lehtikaaligazpacho?), mutta maissigazpacholla on sydämesäni silti aivan erityinen paikka. Koska maissi.
  3. Paahdettu maissi spesiaali piällisillä – juu, se ihan perus valmistustapa siis, mutta maustamistapoja voikin sitten varioida mielikuvituksensa mukaan! Omia suosikkejani paahdetun maissintähkän päälle ovat tätä nykyä sekä yuzukosho-majoneesi että miso-gochujangmajoneesi
  4. Maissipizza – maissi, pizza, I rest my case.
  5. Kantarelli-maissichowder – ääh, tämä olisi sittenkin pitänyt laittaa ykköseksi.

Nakerteleeko kukaan muu muuten maissintähkää siihen ihan viimeiseen jyvään asti, siihen pikkuruiseen siellä kärjessä? Entä söikö kukaan muu jo lapsena pakastemaissia jyvä kerrallaan karkkina? Jep, maissilapsi, se olen minä.

maissireseptit

124 views

Taste of Helsinki 2018 – ravintolakierros

Taste of Helsinki 2018 – ravintolakierros

taste of helsinki 2018Latvan peruna-merilevävaahto, grillattua purjoa, karhunlaukkaa, kermaviiliä ja rapeaa viljaa = ♥♥♥

Taste of Helsinki 2018 on jo aivan nurkan takana! Minulla on kunnia olla tänäkin vuonna yksi Taste of Helsinki -ambassadoreista ja päästä siinä roolissa tutustumaan tämän kulinaristifestarin tämänvuotiseen tarjontaan jo etukäteen.

Kiersimme eilen kolme yhdeksästä festareille osallistuvasta ravintolasta ja pääsimme maistamaan seitsemää festareilla tarjottavaa annosta suositusviineineen/oluineen. Taste of Helsinki 2018 ravintolat ovat helsinkiläiset Chapter, Fabrik, Garden by Olo, Latva, Nolla, Ragu ja Wino, sekä Sky Ounasvaara Lapista ja Esperanto Tukholmasta. Tarkkanäköiset varmaan jo hoksasivatkin, ettei mukana ole viime vuoden festareilta kuin Chapter!

Itse olen ravintolasetistä varsin innoissani, sillä mukana on yksi lempiravintoloistani Wino sekä paljon hehkutusta kerännyt Nolla (jonne en vielä vaan ole itse ehtinyt!). Sekä Sky Ounasvaara että Esperanto houkuttelevat myös kovasti, sillä eihän näihin huippuravintoloihin ilman jonkinlaisia matkalippuja muuten oikein pääsisikään.

garden by oloKierros aloitettiin Garden by Olon hurmaavalta ja viileän valoisalta sisäpihalta.

taste of helsinki 2018Yuzumarinoitua siikaa, piparjuurta ja rapeaa riisiä 6€ / Garden by Olo

taste of helsinkiFriteerattua kukkakaalia, pikkelöityä merilevää ja misolla maustettua voi-valkoviinikastiketta 8€ / Nimikkoannos, Garden by Olo

Garden by Olo

Ekalla etapillamme Garden by Olo:ssa juomista vastasi Taste of Helsingin olutvalikoimastakin löytyvä Brooklyn Brewery. Itseäni ilahdutti, kun sain lasiini vihdoin panimon hapanta uutuutta simcoella ja amarillolla kuivahumaloitua Bel Air Souria, jonka lanseeraustilaisuuden harmikseni missasin.

Bel Air Sour osoittautui varsin mukavaksi ja helpoksi palanpainikkeeksi trooppisine ja raikkaine aromeineen. Hapanoluet tuppavat minusta toimimaan ruuan kanssa mitä parhaiten (kunhan happamuus ei ole liian päällekäyvä) ja tämä Brooklynin sour toimikin Garden by Olon meille tarjoamien annosten kera oivallisesti.

"brooklyn

brooklyn bel air sour

Oma suosikkini Olo Gardenin kahdesta annoksesta oli ehdottomasti fritattu kukkis – NIIN hyvää! Miso ja kukkakaali ovat loistava makuyhdistelmä (kokeile vaikka kotikeittiössä tätä misorisottoa kukkakaalipihvien kera). Pirteä yuzumarinoitu siika maistui minulle myös näin tässä toukokuun yllätyshelteiden keskellä, tosin yuzun makua olisin yuzufanina annokseen kaivannut ehkä vielä hitusen lisääkin.

Festareilla on tiedossa edellisvuosien tapaan muutakin loistavaa kurkunkostuketta palanpainikkeeksi kuin olutta. Alueelta lötyy Sinebrychoffin olutpisteen lisäksi niin Champagne Bar, eri maahantuojien valikoimaa esittelevä viinipaviljonki sekä niin viski- kuin cocktailtelttakin.

taste of helsinkiOlispa näistä lautasista jokainen mulle! (Onhan nyt kaikille varmasti selvää, että tämä annos oli eilisen setin suosikkini?)

taste of helsinkiBenella-siikaceviche, bataattia, basilikaa, aji amarillo chili ja samettikukka ”leche de tigre” 9€ / Nimikkoannos, Latva

Latva

Kierroksen toinen etappi oli ravintola Latva. Latvan annoksista hurahdin jo etukäteen peruna-merilevävaahtoa, grillattua purjoa, karhunlaukkaa, kermaviiliä ja rapeaa viljaa sisältävään annokseen – onhan tuossa lueteltuna aikamoinen liuta lempiraaka-aineitani. Annos osoittautui vielä paremmaksi kuin olin pelkän kuvailun perusteella odottaa. Perunoissa (puikulaa, blue kongoa ja siikliä) oli poikkeuksellisen hauska puruvastus ja niiden sekä merilevävaahdon, purjon ja karhunalaukan yhdistelmä toi vahvasti mieleen yhden kylmistä lempikeitoistani, vichyssoisen. Täytyykin kokeilla vichyssoisen tekemistä kombun kera (annoksen levät olivat siis kombu, nori ja dulse).

Kun tämän “zero waste” -annoksen kylkeen ilmestyi vielä lasillinen kuohuvaa Ferrari Brutia, voin omasta puolestani vannoa, ettei annoksesta jää mitään jälkeen myöskään täällä syöjän päässä. Vautsi!

Latvan nimikkoannos, Benella-siikaceviche bataatin, basilikan, aji amarillo chilin sekä samettikukka “leche de tigre” -liemen kera oli raikas ja tasapainoinen annos, josta löytyi ihanasti chilin hedelmäisiä aromeja ilman liikaa tulisuutta. Cevicheannoksen ihanan leche de tigre -liemen loput olisin muuten juonut suoraan kulhosta jos olisin vain kehdannut 😀 (Perussa tätä tiikerimaidoksi nimettyä cevichelientä juodaan käsittääkseni muuten ihan vartavasten virkistävänä juomana, joten ehkä olis kuitenkin pitänyt vaan kehdata?)

ravintola latva

taste of helsinki 2018
Peruna-merilevävaahtoa, grillattua purjoa, karhunlaukkaa, kermaviiliä ja rapeaa viljaa (v) 5€ / Latva

Ragu

Tuon peruna-annoksen jälkeen ehti ehkä jo tulla suorastaan sellainen fiilis, että mitäs tässä enää voi lautaselleen edes toivoa … mutta illan vika etappi eli Ragu hoiti homman kotiin kuitenkin tyylillä.

Ensiksi ihastelimme kilvan Ragun upeaa leipävalikoimaa neljine lisukkeineen (hello vaan fenkolinsiemenflatbread, emmentalmuffini ja mitä ihanin mallaslimppu ruskistetun voin kera) ja sitten voihkimme ääneen törkyhyvän hapanjuurivohvelin äärellä.

taste of helsinki 2018Paahdettua maa-artisokkaa, vihreää omenaa, savustettua kirjolohenmätiä & hapanjuurivohveli 6€ / Ragu

cannonball sauvignon blanc

Hapanjuureen leivottu perunavohveli oli ihanan rapsakka ja sitä saattelevat lisukkeet täydellisesti tasapainossa. Itselleni yleensä riittää, että annoksessa on mätiä (tai vieläpä, kuten tässä: savustettua lohenmätiä), mutta jotenkin tämä annos onnistui olemaan sekä silmää että suuta miellyttävä runsaine väreineen ja kontrastoivine tekstuureineen sekä makuineen. Tämän annoksen saa muuten halutessaan myös vegaanisena!

Vohvelin kaverina tarjottu Cannonball Sauvignon Blanc 2015 Sonoma Countystä osui suoraan viinimakunystyröihini, tätä on saatava lasiin toistekin. Vakio-viiniostoksiani on mikä vaan Uuden-Seelannin sauvignon blanc, vaikka nautin tästä rypäleestä toki myös vanhan mantereen viininä. Kalifornialaista sauvignon blancia ei eteeni kuitenkaan ole aiemmin tullutkaan! Vaikka mausta löytyi sitä herukkaisuutta, jota rypäleestä tehdyissä viineissä aina erityisesti etsin, siinä oli myös reilusti trooppista hedelmäisyyttä ja hunajaisuutta. No, viimeistään sitten kesäkuussa uusi lasillinen, yhden maistokerran perusteella ei voi sentään ihan sanoa löytäneensä uuden viinisuosikin.

taste of helsinki 2018Paahdettuja viiriäisenkoipia, rapeaa polentaa, pikkelöityä raparperia & rakuuna-aiolia 8€ / Nimikkoannos, Ragu

taste of helsinki 2018Metsämansikkajäätelöä, mallasgranolaa, suolakaramellia & suolaheinää 5€ / Ragu

Iltamme huipentui Ragun chili-balsamico glaseerattuun viiriäiseen sekä mansikkaiseen jälkiruokaan. Viiriäistä en ole kovin usein syönyt, mutta korjaan tilanteen taatusti tulevaisuudessa aina tilaisuuden tullen! Viiriäisen kaverina tarjottu raparperilisuke raikasti annosta ihanasti ja yrttisen aromaattista rakuuna-aiolia nyt olisi voinut lusikoida suuhun ihan sellaisenaan.

Jälkiruoka osoittautui yhtä iloiseksi yllätykseksi, kuin ravintolan limoncellokin: raikkaaksi eikä lainkaan liian makeaksi. Suolaheinäkastike maistui juuri sopivan kirpeältä ja jäätelössä maistui aito metsämansikka. Tällaisia jälkkäreitä voin syödä hei minäkin makeanirso!

Kaikenkaikkiaan taas siis mahtava ilta, tosin muuta en näiltä Taste of Helsinki -safareilta odottaisikaan. Taste of Helsinki 2018 -menu löytyy kokonaisuudessaan alta, omia ennakkosuosikkejani listalta on Esperanton koko valioima (kanannahka & “pohjolan viismauste” HALOO!), Sky:n kaskinauris sekä Garden by Olon “ryppylimettiä ja kuusta”.

Taste of Helsinki 2018:

Chapter
Selleriä & seljankukkaa (v) 5€
Puikula perunaa, naudan sydäntä & keltuaista 6€
Pihlajan lehtiä & raparperia 6€

Nimikkoannos
Turskaa & vihreitä 10€

Esperanto
’The Kushiyaki Experience’
Purjo/ hapankerma/ piparjuuri (v) 5€
Sinisimpukka/ musta valkosipuli/ peruna 6€
Kanannahka/ pohjolan viismauste/ hunaja 6€

Nimikkoannos
Kananpojan muna/ hiillostettu hollandaise/ tattari/ bbq lehdet (v) 11€

Fabrik
Perinteinen ranskalainen paté, pikkeleitä ja hapanjuurileipää 6€
Italialainen tryffelillä maustettu risottopallo (v) 5€
Tuulihattu ’Profiterole’ vadelmilla ja kookoksella 6€

Nimikkoannos
Anjou kyyhkyä kesän vihreillä herneillä 13€

Garden by Olo
Yuzumarinoitua siikaa, piparjuurta ja rapeaa riisiä 6€
Härkätatakia, seesamia ja savustettua majoneesia 6€
Ryppylimettiä ja kuusta 5€

Nimikkoannos
Friteerattua kukkakaalia, pikkelöityä merilevää ja misolla maustettua voi-valkoviinikastiketta (v) 8€

Latva
Peruna-merilevävaahtoa, grillattua purjoa, karhunlaukkaa, kermaviiliä ja rapeaa viljaa (v) 5€
Bosgårdin kartanon luomu Charolais-härkää, savustettua munavoita ja Ahlbergin tilan sinapinvihreitä 6€
Hiillostettu tuohi-kerma-parfait, spelttiä, raparperia ja hunajaa 6€

Nimikkoannos
Benella-siikaceviche, bataattia, basilikaa, aji amarillo chili ja samettikukka “leche de tigre” 9€

Restaurant Nolla
RAPEA SIENIVOHVELI
Mouhijärven tryffelijuustoa ja sipulirelissiä 6€
SIIKACARPACCIO
Vihreää romesco-kastiketta ja suolaheinävinegretteä 6€
RAPARPERIJÄÄTELÖ
Mansikkamarenkia, olutmäskiä ja karamellia 5€

Nimikkoannos
PARSAA JA SAMPEA
Paahdetut uudet perunat ja mesiangervokastike 10€

Ragú
MAA-ARTISOKKA
Paahdettua maa-artisokkaa, vihreää omenaa, savustettua kirjolohenmätiä & hapanjuurivohveli 6€
KARITSA
Makkara Meri-Lapin luomukaritsasta, tomaattifregolaa, varhaiskaalia & Averna-sinappia 6€
METSÄMANSIKKA
Metsämansikkajäätelöä, mallasgranolaa, suolakaramellia & suolaheinää 5€

Nimikkoannos
VIIRIÄINEN
Paahdettuja viiriäisenkoipia, rapeaa polentaa, pikkelöityä raparperia & rakuuna-aiolia 8€

Lapland Hotel Sky Ounasvaara
Kaskinaurista Sodankylästä, kuusenkerkkä”pestoa” ja sieniä (v) 6€
Miedosti kypsennettyä rautua, kuningasrapua ja koivua 6€
Suklaata, herkkutatti-kinuskia ja puolukkaa Napapiiriltä 5€

Nimikkoannos
Sallan villiä poroa, mäntyistä punajuurilientä, ruskeavoi-puikulamysliä ja selleriä 8€

WINO
Tartar, hollandaisemajoneesia ja rapeaa porkkanaa 6€
Punakampela rillette, näkkileipää ja pikkelöityä kurkkua 5€
Raparperia ja suklaata 6€

Nimikkoannos
Kauden kasviksia, savustettua perunaa ja lipstikka beurre blanc (v) 8€

Aika paljon on tarjolla kaikenlaista villiä (niin lihaa, kalaa kuin kasvistakin), mutta hirmuisen montaa vegaanista annosta ei listalta taida tänäkään vuonna löytyä. Todistetusti kuitenkin ainakin tuo Ragun vohveli oli siis saatavilla vegaanisena, joten pisteet Ragulle! Kasvissyöjille ja sekasyöjille tarjolla onkin sitten kissanpäivät.

Mikäs teille näistä kaikista maistuisi parhaiten?


Taste of Helsinki

14.- 17.6.2018

Töölönlahden Puisto

Liput tapahtumaan löytyy täältä.

taste of helsinki 2018Thanks for a lovely evening Mr Taste of Helsinki, Barry MacNamara!

Ps. Taste of Helsinki 2018 -safarikierroksen raportteja löytyy myös Happy Hoppy Life -blogista sekä Kulinaari-blogista, sekä varmasti pian myös kaikkien muidenkin Taste of Helsinki -ambassadorien blogeista. Seassa on perinteisesti myös lippuarvontoja, joten olkaahan kuulolla!

 

227 views

Vuosikatsaus 2017

by Juulia 10 Comments
Vuosikatsaus 2017

Uusi vuosi 2018 on jo aivan nurkan takana – on siis taas aika tehdä taas pieni vuosikatsaus! Taakse jäävä vuosi onkin ollut varsinkin henkilökohtaisessa elämässäni aikamoinen, tosin on tämän bloginkin parissa koettu suuria. Aakkosia on niin sanotusti opeteltu vähän siellä sun täällä tässä elämässä! Aloitetaanpa kuitenkin A:sta, eli sillä kaikkein tärkeimmällä asialla:

A niinkuin avioliitto

Vuoden mahtavin päivä ajoittui heinäkuulle, kun menin naimisiin Juuson kanssa. Elämän- ja sielunkumppanin löytäminen on toki käsittämättömän upea asia itsessäänkin, mutta että vielä naimisiin? En olisi moista uskonut ihan vain muutama vuosi takaperin.

Naimisiin meneminen ei sinänsä ole minulle mikään itseisarvo – yhden avioeron läpi käyneenä olin itseasiassa sitä mieltä että eiköhän nämä avioliitot ole tässä loppuelämältä jo koettu. Kuitenkin avioliitto juuri Juuson kanssa tuntuu maailman luonnollisimmalta asialta. En tiedä osaanko oikein selittää mitä tarkoitan, mutta Juuson kanssa tunsin olevani “naimisissa” jo ennen liiton virallistamista 🙂

vuosikatsaus

Vietimme vihkimistä edeltävän yön hotelli Kämpissä katsellen Twin Peaksia kylpyammeesta käsin. Vihkiseremonia suoritettiin hämmentävän autiossa Käräjäoikeudessa, eikä läsnä ollut lisäksemme kuin paras ystäväni ja Juuson kaksoisveli. Vihkiminen oli ohi suorastaan naurattavan nopeasti ja hymyssä oli muutenkin suu läpi päivän!

Seremonian jälkeen joimme nelistään skumppaa Ruoholahden kanavan rannassa ja näpsimme muutamat muistokuvat. Lounaan sekä lempibaarissamme Brewdogissa nautittujen hääolusien jälkeen livistimmekin sitten muutamaksi päiväksi kahdestaan Köpikseen.

supernaturalKun viini ja kylpyankka mätsäävät Twin Peaksiin

“This could be us but we Finnish” … Kööpenhaminassa shoppailtiin tietysti HAY:ssä ja juotiin Mikkelleriä aamusta iltaan.

Elämäni parhaat bileet

Kompensoimme hyvin pientä ja intiimiä vihkiseuruettamme järjestämällä elokuussa vielä massiiviset kotibileet perheelle ja ystäville. Jotten olisi alkanut stressailemaan liikoja tarjoilujen suhteen, pyysimme osaa vieraista tuomaan jotain suolaista, osan jotain makeaa tai jotain juotavaa. Nyyttärihengessä koottu tarjoilupöytä olikin loppujen lopuksi suorastaan ylitsepursuilevaisen herkullinen!

Myös DJ-hommat, valokuvaamisen sekä kukat ulkoistimme ystäville sen mukaan, mikä kullekin olisi helppoa ja luontevaa tekemistä. Tämän johdosta juhlailtamme olikin täynnä suloistakin suloisempia luonnonkukkakimppuja sekä meille kuratoitua musiikkia, eikä kukaan jäänyt illan dokumentaatiossa kokonaan kameran taakse.

“Koristelun” virkaa toimittivat luonnonkukkien lisäksi ympäri asuntoa kiinnitellyt valokuvat, joita olen yhtisen elämämme aikana meistä napsinut. Melko siirappista, mutta olkoon! En loppujen lopuksi tehnyt itse pöytään muuta kuin yhden hääkakuistamme sekä vegaanisen voileipäkakun.

Nyyttärihäätarjoilut best!

Meidät vihittiin mätsäävissä asuissa (valkoinen T-paita + musta alaosa), joten halusimme juhlavaatteiksikin jotain vähän tavanomaisesta poikkeavaa ja yhteensopivaa. Tämä järjestyi koluamalla Eurokankaan ale-laarit vaatesuunnittelijaystävämme Katariinan kanssa, joka myös suunnitteli ja toteutti asumme Juuson T-paidan mukaan.

Lopputulos oli mitä onnistunein vastine pariskunta-tuulipuvulle: samasta kankaasta tehty T-paita ja paitamekko Juusolle ja minulle. Jalkaan vielä kummellakin Birkenstockit ja täydellinen bileasu oli siinä! Vaatteet eivät nyt ihan pääse oikeuksiinsa tuosta alapuolelta löytyvästä räpsystä, mutta ehkäpä vilautan vielä sitä ihan “virallistakin” hääkuvaa, joka tuona juhlailtana meistä otettiin. Siis jahka vaan saan sen kuvan ensin itselleni 😀

“Vakavat juhlavaatteet”

“Kreisit juhlavaatteet” + maailman hienoin hääpiñata! Ihan on näköinen, eikö?

Bileiden kohokohta oli ehdottomasti isosiskoni perheensä kanssa väsäämä piñata, joka oli yhdeltä puolelta minä, toiselta puolelta Juuso. Kakkua leikatessa ei polkaistu niin mitään (taidettiin kumpikin itseasiassa leikata eri kakkua koska olen itse enemmän voileipäkakkujen kuin makeiden perään), mutta olisittepa nähneet kuinka se piñata mätkähti hajalle!!!

Auringon laskiessa leiriydyimme läheisille kalliolle levitetyille räsymatoille kuuntelemaan musiikkia ja nauttimaan täydellisen päivän viimeisistä auringonsäteistä. Ottaen huomioon miten surkea viime kesä säiden puolelta oli, meillä kävi todellinen tuuri tuon päivän kelien suhteen – se oli kuulkaa aurinkoa aamusta iltaan. Aah! Kiitos luontoäiti

ruusukaaliburgerit

B niinkuin blogi

Mitä tulee blogiin, koen tänä vuonna kehittyneeni erityisesti valokuvaajana ja ruokastailaajana. Panostin alkuvuodesta kunnollisen kuvaustilan järjestämiseen ja hankin muutamia kuvausalustoja. Sijoitin myös parempaan kameraan ja valovoimaiseen linssiin. Pienellä vaivannäöllä kuvista on tullut kertaheitolla ainakin omasta mielestäni paljon parempia, vaikka kotimme olikin julkisivuremontin takia puolet vuodesta paketissa ja luonnonvalo oli kortilla.

Vuosikatsaus 2017 – luetuimmat postaukset:
  1. Nachopizzat kikhernepohjalla
  2. Suolansäästäjän porkkala
  3. Mukiinmenevä voileipäkakku
  4. Salt and vinegar -potut
  5. Söpöäkin söpömmät ruusukaaliburgerit

Näistäkin ohi silti kiilaa edelleen blogini aiempien vuosien kestohitit Pimientos de Padrón, burmalainen tofu, vegaaninen juustokastike, Siperian tee sekä kokonaisena paahdettu kukkakaali. Tästä voin päätellä, että teille lukijoille maistuu vegaaniruoka siinä missä minullekin ja vaikka monet resepteistäni ovat vähän kokeilevammasta päästä, ne eivät teitä lukijoita silti karkoita 🙂

porkkala

C niinkuin content

Olen tänä vuonna pohtinut entistä enemmän sitä, minkälaista sisältöä tänne blogiin luon ja miksi. Ajattelin jossain vaiheessa, että minun pitäisi tehdä enemmän “perussafkaa” ja jättää kokeilevammat kikkailut vähän harvemmalle. Mietin, että reseptini ovat monelle ehkä liian monimutkaisia tai työläitä tai liian kokeellisia, ja että jos vähän yksinkertaistaisin sisältöäni se olisi ehkä useammille kiinnostavaa.

Ajatus ei kuulkaa kestänyt kovin kauaa. En yksinkertaisesti pysty motivoimaan itseäni kirjoittelemaan muista asioista kuin niistä, joista kulloinkin innostun. Blogin pitäminen on toki vuosien varrella muuttunut kaupallisten yhteistöiden myötä ammattimaisemmaksi, mutta edelleen kyse on minulle ensisijaisesti itseilmaisusta ja rakkaasta harrastuksesta. Tänne blogiin raportoimani reseptit sitäpaitsi ovat meidän huushollissa sitä “perussafkaa”, enkä osaa itse luokitella arkimurkinoitamme hifistelykikkailuksi vaikka ateria sisältäisikin vaikkapa graavattua keltuaista. Yritän kuitenkin edelleen huomioida erilaisia kokkailijoita antamalla resepteissäni vinkkejä ohjeen yksinkertaistamiseksi, monesti nimittäin kokkaan itsekin ideoistani niitä riisutumpia versioita.

okayuOkayu = aivan perussafkaa.

En ole kummoinen uudenvuoden lupauksien tekijä, mutta toivoisin ensi vuonna oppivani turhasta itsekriittisyydestä pois. Ruokaa laittaessa, sitä kuvatessa ja kuvia käsitellessä olen elementissäni ja nautin puuhasta, mutta kun juttu pitää kasata blogiin ja ilmaista itseä kirjoittaen, jumitan korjaamaan tekstiäni helposti päiväkausiksi. Oma potentiaalisen itsekritiikkin etappinsa on toki vielä jutun julkaisu ja se, miten siihen reagoidaan.

Yksi syistäni kirjoitella tällä kertaa tämä vuosikatsaus, onkin fiilistellä omia aikaansaannoksiani, kun sitä en vuoden varrella taatusti tarpeeksi tee! On muutenkin kiva palata eri tilanteisiin ja motivaattoreihin, joiden parissa jutut syntyivät 🙂

villiparsaVilliparsaa! OOÄMGEE!!!

ajo blancoAjo blanco kirsikoilla

Vuosikatsaus 2017 – omat lempipostaukseni:

En ole mikään kattaja joten ihka ensimmäisen kattausjuttuni tekeminen oli minulle iso haaste! Kuvieni syntymisestä oli myös todella hauskaa kertoa, vaikka samalla pitikin vilauttaa kodistamme niitäkin alueita, jotka ihan syystä yleensä kuvista ulos rajaan 🙂

Minulla oli jo kyseistä ruuasta oikein passelit kuvat, mutta koin valtavan inspiraation lukiessani tuhannetta kertaa Taru Sormusten Herrasta -kirjaa. Inspiraation iskettyä en malttanut olla tekemästä ruuasta täysin uusia kuvia 🙂 Kaikki tapahtui sen kummemmin suunnitelematta sen avulla, mitä käden ulottuvilla sattui olemaan ja juuri näihin kuviin ja niiden ottamisen tunnelmaan palaan, kun mietin minkälaista visuaalista linjaa haluaisin blogiini enemmän tuoda.

Hurahdimme Juuson kanssa ajo blancoon totaalisesti syötyämme mitä ihaninta kylmää mantelikeittoa Berliinin mahtavassa Industry Standardissa. Kotiin päästyä ajo blanco oli otettava ensitilassa omaan repertuaariin ja jossain vaiheessa kesää söimmekin tätä soppaa kolmena-neljänä päivänä viikosta.

Kumpaakaan näistä ihanista raaka-aineista en ollut nähnyt tosielämässä ennen viime kevättä. Kun kuulin, että Prismoissa myydän karhunlaukkaa, kipitin heti seuraavana päivänä Itäkeskukseen apajille. Oi sitä fiilistä kun keittössäni kökötti ihka oikeaa karhunlaukkaa! Vain hieman tuon episodin jälkeen törmäsin Hakaniemen hallissa suloiseen villiparsaan, jota olin juuri ihastellut Instagramissa. Fiilis oli vähän kuin jos olisi nähnyt muutaman viikon sisällä yhden sijasta kaksi yksisarvista!

Kaikki alkuvuoden japanilaisesta keittiöstä inspiraatiota ammentaneet jutut ovat omia suosikkejani, mutta ehkä erityisesti tämä. Otsikointi riittäköön perusteluksi 😀

Ehkä meni tässä stailaus vähän överiksi, mutta olenkin sitä mieltä että joko överit tai vajarit, kohtuu ei ole juttuni 😀

D niinkuin damn you Instagram!

Instagram on tänä vuonna muuttunut minulle täysin mysteeriksi. En ole koskaan osannut ennustaa, mistä kuvasta milloinkin eniten tykkäillään, joten olen vain lätkinyt kuvavirtaan sitä mistä itse tykkään. Välillä yllätyn iloisesti, välillä harmittaa, kun itselle rakas kuva ei vaikuta muita kiinnostavan. Osa minusta miettii, että jonkinlainen strategia olisi ehkä tarpeen jos haluaisin buustata Instagramiani ihan bisnesmielessä … mutta osa taas on kovasti tällaista laskelmointia vastaan.

Silti, kun osa kuvistani saa yli 200 tykkäystä ja osa alle 50 (vähemmän kuin kolme vuotta sitten, vaikka seuraajamäärä on tuosta ajasta moninkertaistunut), palaan toistuvasti miettimään mokomaa aihetta. Jonkun aikaa asiaa tuskailtuani (ja tuskailuani tuskailtuani – tämä turha murhe on täydellinen esimerkki First World Problemseista) päätin lopulta yksinkertaisesti lakata miettimästä koko asiaa. Muuten menee instaus suorittamiseksi ja hommasta katoaa kaikki hupi. Ja hei, Insta on kuitenkin sosiaalisista mediosta lempparini!

best nine 2017

Instagramissa tykätyimpien kuvieni joukkoon mahtuu niin hääkuvaa, syntymäpäivieni aamua, pikku tonttuja, kirsikankukkia kuin yksivuotiaalle kummityttölleni leivottu hieman lapasesta lähtenyt täytekakkukin. Näyttökertoja hääkuvamme on kerännyt yli 11 000, mikä on minusta aika hurjaa!

Tykätyimmät kuvat ja eniten näyttökertoja keränneet kuvat eivät muuten todellakaan ole samoja, näyttöjä on nimittäin selvästi eniten kaikilla vuoden varrella näpsimilläni pizzakuvillani, joukossa myös läjä jäätelöä ja karkkipommi 😀

Pizzeria Foxy Bearin darrapitsuli: 5797 näyttökertaa

Mitä tästä voisi oppia? Blogissa tykätään vegeruuasta ja Instagramissa pizzasta – jos haluan alkaa sekä blogissa että IG:ssä strategiksi, teen varmaan tästä lähin vain vegepizzoja!

E niinkuin ELÄKÖÖN!

Eläköön, jaksoit lukea (tai skrollailla) tämän pitkän ja melko itsekeskeisen blogijutun loppuun! Kiitos siitä ♥

Blogin kirjoittelu olisi todella paljon mälsempää, jos kukaan ei höpötyksiäni ja keittiöfiilistelyjäni lukisi. Kiitos siis kaikille teille menneestä vuodesta ja mitä mahtavinta Uutta Vuotta 2018!

168 views