Karhunlaukkapasta

Karhunlaukkapasta

karhunlaukka

Karhunlaukkaostoksilla

Piipahdin taannoin päiväreissulla Tallinnassa. Normaalisti suuntaan siellä lähinnä pienpanimo-olutvalikoiman perään, mutta tällä kertaa vakaana päämääräni oli löytää karhunlaukkaa! Tuota aromaattista ja tuoksuvaa villiyrttiä ei nimittäin Suomesta niin vain löydy ja kun kerran on sen makuun päässyt, sitä matkustaa vaikka ulkomaille hakemaan! Baalti Jaam Turgilla onneksi nappasi ja kotiin kulkeutui kuin kulkeutuikin ihanasti tuoksuva paketti tätä keväistä herkkua.

Karhunlaukka tuoksuu ja maistuu voimakkaasti valkosipulilta, mutta sen maku on kuitenkin valkosipulia pehmeämpi. Karhunlaukkaa voikin syödä vaikka raakana ilman, että seurauksena olisi valkosipulihönkä viikkotolkulla. Syötävää on tästä kasvista lähes kaikki osat; lehdet, varret, kauniit valkoiset kukat ja sipuli. Jos sitä olisi kotikulmillani runsaasti saatavilla, laittaisin sitä sen sesongin aikana varmaan ihan kaikkeen, mutta kun ei kerran ole, on vähän priorisoitava!

karhunlaukka

karhunlaukkapasta

Karhunlaukkapasta

Ensimmäinen kokeiluni olikin siksi jo pitkään kaavailemani karhunlaukkapasta. Olen halunnut tehdä tuorepastaa jo useamman vuoden, mutta kokeilu on aina siirtynyt eteenpäin ja eteenpäin joko ajan tai välineiden puutteesta. Silmiini osui kuitenkin taannoin YouTubessa video, jolla tehdään käsin erilaisia pastamuotoja. Kun osaan ei pastakoneita tai edes kaulinta tarvita, päätin vihdoinkin ryhdistäytyä ja laittaa pastataikinan tekeille.

Muodoksi valikoitui cavatelli, sillä se näytti kaikkein helpoimmalta toteuttaa (jos jostain on kerran aloitettava, niin aloitetaan varmuuden varalta helposti)! Cavatelli on etelä-Italialainen pastamuoto, joka tehdään leikkaamalla pitkästä ohuesta pastataikinapötköstä paloja, jotka sitten litistetään ja rullataan 1-3 sormen avulla hauskalle kiemuralle. Cavatellin koko voi vaihdella alueen mukaan ja se tehdään perinteisesti semolinataikinasta. Itselläni oli kuitenkin mielessä karhunlaukkapasta!

karhunlaukkapasta

karhunlaukkapasta

Lähdinkin siksi pokkana tekemään cavatelli -pastaa kananmunalla ja karhunlaukalla rikastetusta taikinasta. Reseptiksi valikoitui tämä ohje, jonka tosin tein käsin koneen sijaan. Cavatellin muotoilu onnistui tästäkin taikinasta mukavasti, vaikka pastataikina ei oikeaoppinen ollutkaan. Ja mikä tärkeintä: lopputulos oli todella herkullinen! Karhunlaukkapasta sai kaverikseen yksinekertaisen lisukkeen: ruskistettua voita, paahdettuja pinjansiemeniä, parmesaania ja sitruunaa.

Uskallan tämän jälkeen vastaisuudessakin testailla käsin muotoiltavia pastamuotoja. Ehkä sen pastakoneenkin voisi joskus hankkia?

Karhunlaukkapasta

2:lle

20 g pestyä karhunlaukkaa

1 normaalikokoinen kananmuna

1 keltuainen

n. 150 g 00 jauhoja

ripaus suolaa

Tarjoiluun:

2-3 rkl luomuvoita

3 rkl pinjansiemeniä

puolen sitruunan mehu

kourallinen raastettua parmesaania

Surauta karhunlaukka silpuksi sauvasekoittimella tai tehosekottimen silppuriterällä kananmunan ja keltuaisen kanssa. Mikäli teet taikinan käsin, kokoa työtasolle jauhoista keko, jonka keskelle voit tehdä kuopan (vähän kuin tulivuori ja kraateri). Kumoa munaseos kuoppaan ja heitä perään ripaus hienoa suolaa (n. ¼ tl). Ala sekoittamaan munaseokseen haarukalla kuopan reunoilta vähän kerrallaan jauhoja. Jatka jauhojen lisäämistä, kunnes seos alkaa pysymään kasassa. Voi olla, että et tarvitse ihan kaikkea jauhoa, tai saatat tarvita hieman enemmän, tämä riippuu käyttämiesi munien koosta ja jauhojen laadusta. Mikäli haluat tehdä taikinan koneella, lue alkuperäinen ohje!

Vaivaa taikinaa käsin tasoa vasten kymmenisen minuuttia tai kunnes se on elastista ja silkkistä, vähän kuin muovailuvahaa. Kääri taikina sitten huolellisesti kelmuun ja nosta jääkaappiin lepäämään tunniksi.

tuorepasta

Jaa taikina muutamaan osaan ja muotoile osa kerrallaan pitäen lopun taikinan huolellisesti kelmuun käärittynä odottamassa vuoroaan. Rullaa taikinapalasta pitkä pötkö, joka on halkaisijaltaan noin sentin paksuinen. Leikkaa pötkö noin sentin paloiksi. Paina jokaista palaa etu- ja keskisormella tasoa vasten rullaten samalla sormia ja taikinapalaa itseäsi kohden. Näin taikinapalaan tulee keskelle kuoppa jonka yli kiertyy taikinan liepeet molemmin puolin. Tästä videosta löytyy hyvät ohjeet muotoilulle 🙂

Ripottele pastan päälle hieman jauhoa jotta palat eivät tartu toisiinsa ja siirrä valmiit cavatellit sivuun odottelemaan loppujen valmistumista.

karhunlaukkapasta

Kun kaikki karhunlaukkapasta on muotoiltu, kuumenna iso kattilallinen vettä ja suolaa se reippaalla kädellä. Keitä cavatellia sen koosta ja paksuudesta riippuen 4-7 minuuttia, testaa kypsyys maistamalla.

Meillä karhunlaukkapasta syötiin tosiaan ruskistetun voin, paahdettujen pinjansiemenien, sitruunamehun ja vastaraastetun parmesaanin kera:

Ruskistin pari ruokalusikallista voita paistinpannulla, paahda voissa pinjansiemeniä ja puserra lopuksi pannulle noin puolen sitruunan mehu. Lisää kypsät cavatellit pannulle, raasta päälle reilusti parmesaania ja notkista seos muutamalla lusikallisella pastan keitinvettä. Sen kummempaa ei tämä karhunlaukkapasta kaipaakaan, oli nimittin tolkuttoman maukasta!

karhunlaukkapasta

karhunlaukkapasta

Ps. Koska karhunlaukkaa on Suomessa hieman vaikea saada käsiinsä, kokeilen ainakin itse seuraavan satsini litulaukalla. Litulaukkaa löytyy ainakin omista lähimetiköistä runsain mitoin ja sen kausi on juuri nyt hyvässä vauhdissa! Litulaukka on viime vuosina muodostunut lempi villiyrtikseni nokkosen rinnalla, kumpaakin kun on niin runsaasti saatavilla ja molemmat ovat helposti tunnistettavia 🙂 Villiruokaa ja -yrttejä hyödyntävät reseptini löytyvät muuten kootusti täältä!

96 views

“Kermainen” kurpitsapasta suppilovahveroilla

“Kermainen” kurpitsapasta suppilovahveroilla

kurpitsapastaPäivän ruokalistalla: “kermainen” kurpitsapasta suppilovahveroilla!

Mun uskomaton sienisyksy se kuulkaa sen kun jatkuu: sain sunnuntaina viestin isosiskolta, että olis suppilovahveroita tarjolla – siskonpojat olivat vissiin ottaneet kisaa siitä, kumpi kerää enemmän ja lopputuloksena suppiksia oli sitten tarpeeksi koko laajennetulle perheelle.

En valita! Toki vähän harmittaa, etten ole yhtäkään sientä tänä vuonna itse poiminut, mutta sitä suuremmallakin syyllä arvostan kaikkia tänä syksynä vastaanottamiani sienilahjoja ♥

suppilovahvero

Osan aikaisemmin ystävältä saamistani suppareista pakastin odottelemaan talvea, mutta näistä halusin tehdä jotain heti. Kokit ja Potit -blogin Hannele vinkkasi minulle aiemmin syksyllä suppilovahveropestostaan, joka kuulostaa yksinkertaisuudessaan niin ihanalta että se on pyörinyt mielessä siitä asti.

Kuinkas ollakaan, kotoa ei kuitenkaan löytynyt muita sienipestoon tarvittavia raaka-aineita kuin nuo suppilovahverot  (lue: kaapista ei löytynyt parmesaania) ja kun ruokakuvaukseen suotuisa luonnonvalo alkoi olemaan jo kortilla, ei kauppaankaan millään ehtinyt lähteä. Suppilovahveropesto jäi sitten toiseen kertaan eikä auttanut kuin lähteä säveltämään siitä, mitä kotoa löytyi: kurpitsaa!

kurpitsapasta

Pumpkin Alfredo aka…

Amerikkalaisia ruokablogeja ahkerasti seuraavat eivät todennäköisesti ole voineet välttyä lukuisilta vegaanisilta “Pumpkin Alfredo” -resepteiltä (pikainen guuglaus antaa haulla yli 7 miljoonaa tulosta joista ainakin ensimmiset 20 sivua ovat silkkaa reseptiikkaa). Näissä resepteissä tuo amerikkalaisten rakas kermaa, voita ja parmesaania sisältävä Alfredo-kastike korvataan kasvimaitoon keitellyllä kurpitsasoseella. Luitte oikein… kurpitsasoseella voi korvata kerman, voin ja juuston – miten kätevää!

Kukaan täysjärkinen tuskin kuvittelee, että lopputulos maistuisi lainkaan samalta kuin esikuvansa, mutta ainakin minulle näin kurpitsafanina tämä feikkikermainen kurpitsasoossi kuullostaa mitä parhaimmalta pastakastikkeelta. Niinpä lähti tämäkin idea nyt sitten vihdoin testiin tässä keittiössä, suppilovahveroilla rikastettuna versiona vain.

…”kermainen” kurpitsapasta

Lopputulos oli onneksi mitä mainioin – Huom! Tämä on ison kurpitsafanin mielipide!! – joten kyllä vain tämä kaikkea muuta kuin “kermainen” kurpitsapasta pääsee täällä jatkokierrokselle varmasti useammankin kerran. Tykkään kokata vegaanista ruokaa ja jotenkin minua miellyttää se, kuinka vähillä tuoretuotteilla tämä ruoka valmistuu. Riitti, että kotoa löytyi pastaa, kurpitsaa, kasvimaitoa sekä perusmausteet, niin varsin tyydyttävä annos olikin jo kasassa.

Toki oman köökkini “perusmausteet” sisältävät kaikenlaista muutakin kuin suolaa ja pippuria (kastikkeeseen upposi lopulta mm. misotahnaa, savustettua oliiviöljyä ja ravintohiivahiutaleita), mutta maistoin soossia myös pelkän suolan ja pippurin kera ja kyllä se minulle olisi sellaisenaankin uponnut. Kurpitsapasta maistui minusta kuitenkin vielä paremmalle paistettujen suppilovahveroiden ja pekaanipähkinärouheen kanssa. Joku juju siinä sienien ja kurpitsan yhdistelmässä vissiin siis vaan minulle on!

kurpitsapasta

“Kermainen” kurpitsapasta suppilovahveroilla

vegaaninen

2:lle

pastaa kahden henkilön nälän verran (n. 180-200 g kuivapastaa /n. 250 g tuorepastaa – ei munapastaa mikäli olet tekemässä ruokaa vegaanisena)

Kurpitsakastike:

n. 300 g kurpitsaa (esim. myskikurpitsaa tai Hokkaidoa)

1 pieni sipuli

2-3 valkosipulin kynttä

n. 2-3 rkl (savustettua) oliiviöljyä*

n. 3 dl makeuttamatonta kasvimaitoa (täällä oli tänään käytössä mantelimaito)

maun mukaan mustapippuria, suolaa

(1-2 rkl shiromisoa eli vaaleaa ja mietoa riisimisoa**)

(1-3 rkl ravintohiivahiutaleita)

Lisäksi:

n. 200 g tuoreita suppilovahveroita

n. 2 rkl (savustettua) oliiviöljyä*

ripaus suolaa

kourallinen (pekaani)pähkinöitä, manteleita tai siemeniä

(hieman tuoretta yrttiä, esim. timjamia, persiljaa, kirveliä…)

*) Löysin vastikään uudistuneesta Stockan Herkusta savustettua oliiviöljyä, johon olen nopeasti suorastaan rakastunut. Lykkään sitä siis just nyt vähän kaikkeen! Pullo oli törkeän hintainen (n. 20€), mutta olen just se tyyppi joka ostaa sen todennäköisesti uudelleen siitä huolimatta… Reseptissä luonnollisesti toimii kuitenkin aivan tavallinenkin oliiviöljy!

**) Misotahna on keittiössäni vakioraaka-aineita, jota käytän usein varsinkin vegaanisiin ruokiin tuomaan niihin suolaisuutta ja umamia. Jos sinulla on kotona misoa, suosittelen kokeilemaan sitä tässä reseptissä suolan sijasta, mutta ei sitä varta vasten tarvitse tätä reseptiä varten myöskään lähteä etsimään. Ruoka toimii hyvin ilman misoakin.

Kurpitsakastike:

Silppua sipuli ja valkosipuli. Kuutioi kurpitsa (kuorineen, mikäli käytät Hokkaidoa tai myskikurpitsaa) parin sentin paloiksi. Kuullota sipuleita oliiviöljyssä pienessä kasarissa ja kun ne ovat pehmenneet, lisää kasariin kurpitsakuutiot sekä mantelimaito. Neste saisi mieluusti peittää kurpitsakuutiot juuri ja juuri, joten lisää tarvittaessa sekaan hieman vettä.

Keitä kurpitsa pehmeäksi kannen alla miedolla lämmöllä (n. 15 min) ja soseuta sitten kurpitsa liemineen. Mausta kurpitsakastike vastarouhitulla mustapippurilla, suolalla ja/tai misotahnalla sekä halutessasi vielä ravintohiivahiutaleilla. Mikäli kurpitsakastike on superpaksua, ohenna kastiketta hieman pastan keitinvedellä. Koostumus saisi mielestäni olla samantapainen kuin valkokastikkeessa.

Sillävälin, kun kurpitsa kypsyy, keitä pasta reilusti suolatussa vedessä kypsäksi ja valuta se. Säästä desin verran keitinvettä kurpitsakastikkeen mahdollista ohentamista varten. Paista suppilovahverot vielä pannulla kypsäksi oliiviöljytilkassa. Lisää pannulle lopuksi vielä hieman pienemmäksi rouhittuja pähkinöitä (mantelia tai siemeniä) lämpenemään ja mausta seos ripauksella suolaa.

Sekoita kurpitsakastike kypsään pastaan, jaa kurpitsapasta lautasille ja kruunaa molemmat annokset paistetuilla sienillä ja pähkinöillä. Ripottele päälle vielä tuoreita yrttejä, jos niitä vain kotoasi sattuu löytymään. Täältä löytyi tällä kerralla onneksi timjamipuskan jämät! Timjami suppilovahvero kurpitsa!

kurpitsapasta

Ps. Se Kokit ja Potit -sienipesto tuli tietysti testattua heti seuraavana päivänä – IHANAA! Laitoin omaan versiooni paistettujen suppilovahveroiden lisäksi puolisen nippua tuoretta kirveliä, kourallisen cashewpähkinöitä, yhden yksikyntisen sienien kaverina pehmeäksi paistetun valkosipulin, sitä koukuttavaa savustettua oliiviöljyä (en kylläkään ihan niin paljon kuin Hannele omaansa, muistatte varmaan että se pullo maksoi kaksi kymppiä…) sekä reilusti raastettua parmesaania. Ai että ♥

331 views

Kurpitsainen kantarellipizza aka kantarelli kurpizza

by Juulia 0 Comments
Kurpitsainen kantarellipizza aka kantarelli kurpizza

kantarellipizza

Kurpista & kantarelli

Kurpitsa ja kantarelli, siinäpä vasta syksyn kauneimmat oranssin sävyt – ja kummastakaan en saa kyllikseni. Vaikka syön molempia tähän vuodenaikaan niin paljon kuin vain voin, tajusin yhdistää nämä oranssit kaverukset samaan ruokaan vasta nyt. Ehkä takaraivossa pyöri toissasyksyinen kantarellipizzani (josta löytyy keltaista kesäkurpitsaa), tai ehkä kyse oli vain siitä että jääkaapistani löytyi annos pizzataikinaa ja pöydältäni kurpitsoita ja kantarelleja joille piti keksiä käyttöä. Joka tapauksessa lopputulos oli blogikirjoituksen arvoinen!

kurpitsa

Pizzataikinan ohjetta tästä jutusta on kuitenkin turha etsiä. Kun pizzataikinoista kirjoitetaan kokonaisia kirjoja, enkä ole aiheen suhteen minkään sortin ekspertti, jätän pohjan valinnan jokaisen oman harkinnan varaan – sen voi minusta kukin tehdä just omalla tyylillään. Tässä blogikirjoituksessa fiilistellään siis pizzan syksyisen oransseja täytteitä eikä pohjaa ja olen siitä aika varma että nämä täytteet toimisivat niin perinteisellä vehnäpohjalla, kuin täysjyvä-, speltti- tai ruispizzapohjallakin. Miksei myös sillä taannoin niin trendikkäällä kukkakaalipohjallakin?

Kurpitsainen kantarellipizza

(mitat ovat summittaisia, sillä täytteiden määrä riippuu käyttämäsi pizzapohjan koosta)

1 pizzan verran pizzataikinaa*

n. 100 g tuoreita kantarelleja

n. 50 g myskikurpitsaa / hokkaidokurpitsaa

n. 100 g ricottaa + 1 rkl oliiviöljyä + suola & pippuri

puolisen ruukkua salviaa

n. 1 rkl hunajaa

n. 2 rkl pinjansiemeniä

n. 150 g raastettua mustaleimaemmentalia

*Kuten jo edellä mainitsin, en koe että oma tapani tehdä pizzataikinaa olisi mitenkään parempi kuin monen muun. Voit siis tehdä pohjan ja paistaa sen just niin kuin olet tottunut ja mistä pidät. Omasta mielestäni tähän pizzaan tarvitaan kuitenkin suht ohut pohja, pannupizzaa en näillä täytteillä lähtisi tekemään! Itse teen mieluiten taikinan pitkällä kylmäkohotuksella Pizzariumin omistajan Luca Platanian ohjeen tapaan. Mikäli teet taikinan tuon Lucan ohjeen tapaan, voit myös seurata ohjeen paistovinkkejä, ne toimivat ainakin minun kotiuunissani hyvin.

Laita uuni kuumenemaan 250 asteen lämpöön ja laita pelti samalla jo uuniin kuumenemaan. Levitä hyvin kohonnut pizzataikina leivinpaperille ohueksi kiekoksi. Mausta ricotta reippaasti suolalla ja vastarouhitulla pippurilla sekä oliiviöljyllä. Levitä ricottaseos taikinalle. Veistele kurpitsasta mandoliinilla tai vaikka juustohöylällä ohuen ohuita siivuja pizzan päälle. Revi päälle sitten isommat kantarellit, pienet voit laittaa pizzaan kokonaisina. Lisää päälle lopuksi pinjansiemenet, puolet salvianlehdistä sekä mustaleimaraaste.

kantarellipizza

Paistaminen

Siirrä kantarellipizza leivinpapereineen varovasti kuumalle pellille ja paista pizzaa uunin alatasolla sen aikaa, että pohjan reunat saavat vähän väriä. Nosta pizza lopuksi uunin ylätasolle, jotta juusto saa vuorostaan väriä. Halutessasi voit laittaa grillivastukset päälle täksi aikaa (kunhan pidät pizzaa silmällä!).

Kun pizzan pinta on kauniisti ruskettunut ja pohja on kypsä sekä reunoiltaan väriä saanut, ota pelti uunista. Viimeistele kantarellipizza muutamalla tuoreella salvianlehdellä ja valuta päälle vielä hieman hunajaa. Sitten vaan syömään!

kurpizza

kantarellipizza

Ps. Olutsuositukseni tällaiselle makeita, pyöreitä ja umamisia makuja täynnä olevalle valkoiselle pizzalle on kevyt ja sitruksinen belgialainen vehnäolut, joka raikastaa pizzan täyteläisiä makuja mukavasti. Myös kevyesti funky ja raikkaan puoleinen moderni farmhouse ale tai saison voisivat toimia tämän sieniä sisältävän pizzan kanssa hyvin. Itselläni oli kuvauspäivänä lasissa Ameriikan tuliainen, sitruksinen ja kevyesti humaloitu Flying Dog Old Bay Summer Ale. Ihan mukava olut, muttei mikään huippu … joten ette menetä mitään vaikkette sitä maistamaan ilman Amerikan reissua pääsekään 😀

93 views

Sienipuuro karkkijuureksilla

by Juulia 2 Comments
Sienipuuro karkkijuureksilla

sienipuuroSienipuuro & karkkijuurekset = sunnuntairuokaa syksyyn!

Mulla on ollut aivan älytön sienimäihä tänä syksynä: kertaakaan en oo metsään ehtinyt, mutta silti keittiöstäni on löytynyt valtava keko niin tatteja kuin suppiksiakin. NIIN IHANAA! Tästä ihmeestä voin kiittää niin avokätistä perheenjäsentä kuin ystävääkin – miten ihania tyyppejä ovatkin molemmat näistä sienihaltiakummeistani, kun mulle osan saalistaan lahjoittivat ♥

Tattikeon sain jo monta viikkoa sitten tilanteessa, jossa en millään ehtinyt muuta, kuin putsata aarteeni ja paistaa sen pakastimeen odottelemaan rauhallisempaa kokkailuajankohtaa. Suppilovahveroista sen sijaan riitti sekä pakastimeen että useampaan ruokaankin – ensitöikseni lykin niitä lihapulliin ja tänään tein toissasyksyisen sitruunaisen suppilovahveropastani.

tattipuuro

Sienipuuro

Viikonloppuna sulatin lähinnä koivunpunikkitateista koostuneen tattiaarteeni ja pistin tulille ruuan, jota olen halunnut testata jo pitkään: sienipuuron! Sienipuuro ei ehkä lähtökohtaisesti kuulosta niin hirmuisen houkuttelevalle ruokalajille, mutta jos ajattelee että kyseessä on eräänlainen sienirisotto (jossa riisi on vain korvattu jollain viljalla) se alkaa ehkä useampaakin jo ihan houkuttelemaan. Itse en tällaisia myyntipuheita tosin kaipaa – kaikki ruokaisat suolaiset puurot maistuvat kyllä minulle, se on se puuro hillosilmällä, mikä sen sijaan jäisi lautaselle 😀

Yksinkertaisimmillaan sienipuuro valmistuu niin, että puuro keitellään veden/maidon sijasta kasvisliemeen, jota lisätään vähän kerrallaan samaan tapaan kuin risottoa valmistaessa. Viljaksi käy minusta melkeinpä mikä tahansa “puuroraaka-aine” isoista kaurahiutaleista kokonaiseen tattariin, mutta itse käytin tähän ruokaan tällä kertaa nopeasti kypsyvää täysjyväohraa. Liemeksi käy kasvisliemi, mutta tässä japanilaisiin makuihin tykästyneessä köökissä reseptiä on toki testattu myös japanilaisella siitakedashilla, johon laitoin uuttumaan myös käyttämieni yrttien varret sekä kourallisen viimesyksyisiä kuivattuja suppareita. Osa liemestä voi myös olla kuivaa sherryä tai vermuttia, miksei valkoviiniä tai jopa kuivaa omppusiideriäkin. Sekaan tulevat sienet paistellaan erikseen kypsäksi, maustetaan ja käännellään lopuksi valmiin puuron sekaan.

Sienipuuron mausteeksi sopivat minusta hyvin erilaiset yrtit, kuten rosmariini, timjami ja salvia, mutta omasta mielestäni ruuan todella kruunaa reilu kourallinen jotain pitkään kypsytettyä ja vahva-aromista juustoraastetta. Sunnuntairuoaksi tähän tapaan valmistettu sienipuuro olisi jo sellaisenaan erinomaista, mutta viimeistelin annoksemme vielä hyvin pieniksi kuutioiksi leikatuilla, hunajassa ja voissa kullanrapeaksi paistetuilla juureskuutioilla (joita olen nyt päättänyt kutsua karkkijuureksiksi, anteeksi vaan kaikki joiden mielestä juures ei voi olla karkkia). Lisäksi puurooni tuli hieman pieneksi kuutioitua kurpitsaa, kun en vain malta olla laittamatta sitä vähän kaikkeen just nyt.

satokausi

juureksetJuurisellerin ja palsternakan kohtalo on muuttua tällä kertaa karkiksi.

Mitä tulee käytännön kokkailuun, tämä sunnuntairesepti vaatii joko aikaa tai multitaskaamista (tai ehkä vähän molempia). Karkkijuurekset ja sienet kannattaa minusta valmistaa ensin odottamaan puuroa ja kun puuro on valmis, uudelleenlämmittää ne nopeasti ennen tarjoilua.

Sienipuuro karkkijuureksilla

4:lle

Sienipuuro:

3 dl täysjyväohraa (itse käytin Torinon alle 10 minuutissa valmistuvaa lisäkeohraa)

50 g voita

1 pieni keltasipuli tai pätkä purjon vaaleaa osaa

3-4 valkosipulin kynttä

1 dl kuivaa vermuttia tai sherryä

n. 7 dl kasvislientä / sienilientä / siitakedashia

n. 2 rkl hienonnettuja tuoreita yrttejä, esim. rosmariinia, timjamia tai salviaa

n. 1 dl hienolla terällä raastettua pitkään kypsytettyä juustoa, esim. pecorino romanoa tai parmesania

suolaa, vastarouhittua mustapippuria

n. 250-300 g tuoreita ja puhdistettuja metsäsieniä (tatteja, suppilovahveroita, kantarelleja…) + 2-3 rkl voita

(+ halutessasi n. 100 g pieneksi kuutioitua kurpitsaa, esim. butternut/hokkaido tms.)

Karkkijuurekset:

n. 200 g juuriselleriä, palsternakkaa, lanttua ja/tai naurista

n. 50 g voita

2-3 rkl hunajaa

ripaus suolaa, maun mukaan vastarouhittua mustapippuria

hieman hienonnettua tuoretta rosmariinia/timjamia/salviaa

Karkkijuurekset:

Aloita valmistelemalla karkkijuurekset: Kuori juurekset ja viipaloi ne vajaan sentin paksuisiksi viipaleiksi. Leikkaa viipaleet vielä pitkittäin vajaan sentin paksuisiksi tangoiksi, ja leikkaa tangot sitten vajaan sentin välein kuutioiksi. Kuutiointiin menee ehkä vähän aikaa ja vaivaa, mutta se kannattaa: tasalaatuiset kuutioit paistuvat yhtä nopeasti ja mitä pienempiä ne ovat, sitä isompi osa kuutioista on pelkkää karamellisoitunutta paistopintaa. (Ja uskokaa mua kun sanon, se paistopinta se vasta on herkkua!)

Sulata paistinpannussa voi ja paista kuutioita välillä pannua ravistellen keskilämmöllä, kunnes kuutiot alkavat olla kauttaaltaan kullanruskeita. Lisää sitten pannuun hunaja sekä hienonnetut yrtit, sekoita hyvin ja jatka paistamista vielä hetki. Mausta karkkijuurekset suolaripauksella ja vastarouhitulla mustapippurilla. Ota pannu pois liedeltä ja jätä juurekset odottelemaan sienipuuron valmistumista.

Sienipuuro:

Jos olet hyvä multitaskaamaan, voit hyvin aloittaa sienipuuron valmistelut samalla kun paistelet juureskuutioita. Hienonna sipuli/purjo sekä valkosipulin kynnet ja kuutioi vielä kurpitsa sentin parin kokoon mikäli käytät sitä. Paista sienet kypsäksi voissa, mausta ne suolaripauksella ja jätä ne odottelemaan pannulle, joka on otettu liedeltä.

Kuumenna käyttämäsi liemi erillisessä kattilassa kiehumispisteeseen ja laita liesi sitten pienimmälle mahdolliselle lämmölle. Kuullota sipulia/purjoa voin kanssa syvässä kasarissa, kunnes se hieman pehmenee. Lisää kattilaan valkosipuli, täysjyväohra ja yrtit (sekä kurpitsa, mikäli käytät sitä). Kääntele ohra huolella sekaisin sipulin ja voin kanssa ja lisää kattilaan sitten vermutti/sherry. Kun neste on melkein haihtunut, voit alkaa lisäämään kuumaa lientä, desin kerrallaan. Sekoittele puuroa välillä pohjia myöten ja jatka nesteen lisäämistä, kunnes ohra on kypsää ja puuron koostumus on hieman risottomaisen pehmeä ja kostea. Jos käytät tuota samaa kokojyväohraa mitä itse käytin, puuro valmistuu vajaassa vartissa. (Huom! voi olla että tarvitset nestettä hieman enemmän tai vähemmän kuin ohjeessa on sanottu, riippuen mitä ohraa käytät. Jatka lientä tarvittaessa vedellä.)

Lämmitä lopuksi sienet ja juureskuutiot. Kääntele puuroon juustoraaste, puolet juureskuutioista sekä sienet ja tarkista vielä maku. Tarjoile sienipuuro loppujen karkkijuuresten ja juustoraasteen kera.

sienipuuro

99 views