Villiruoka arkistot | Vaimomatskuu ruokablogi

Turkkilainen portulakkasalaatti – Yoğurtlu Semizotu Salatası

by Juulia on August 23, 2020 0 Comments

Turkkilainen portulakkasalaatti – Yoğurtlu Semizotu Salatası

IIK!

Portulakkasesonki vetelee viimeisiään! Ihastuin portulakkaan reilu kuukausi takaperin, enkä ole saanut siitä vielä lainkaan kyllikseni. Olen kirjoitellut tästä ravinteikkaasta ja kirpsakasta mehikasvista tänne sen jälkeen jo kahdesti (voit lukea edelliset juttuni täältä), mutta en malta olla jakamatta teille vielä tätäkin ohjetta. Kyseessä on nimittäin perinteinen turkkilainen resepti, joka valmistuu tolkuttoman helposti … kunhan siis vain meneillään on portulakan sesonki, ja saat sitä jostain käsiisi.

Sain reseptin Zeynepilta, joka pitää ZeyBuffet -nimistä blogia. Olen tutustunut Zeynepiin Instagramissa, jossa taannoin kyselin vinkkejä juuri portulakan käyttöön. Zeynep oli niin ystävällinen, että hän lähetti minulle useammankin perinteisen turkkilaisen portulakkareseptinsä! Testaamatta on vielä portulakka borek, mutta kahdesta muusta häneltä saamastani ohjeesta suosikkini on tämänpäiväisen postauksen aihe, eli raikas Yoğurtlu Semizotu Salatası – portulakkasalaatti jugurtin kera.

Zeynepin sanoin:

Purslane is available in Turkey all throughout the summer and it actually grows as a weed in gardens and on sidewalks pretty much everywhere around the Eagean and Mediterranean coastline and the regions around that area. The wild one tastes a little different, a little bit more sour compared to the cultivated one but both are equally delicious.

In the summer months, my family and friends will get really excited about doing something the Turkish famously call “Rakı-Balık” which means “Rakı and Fish”. This means you’ll go to a fish restaurant where you get a large selection of tapas-like meze dishes to share as appetizers. You’ll drink copious amounts of Rakı and you’ll share a large grilled fish as a main course but the main attraction will always be the meze for most people.

You’ll have dishes like stuffed, grilled or fried calamari, pickled wild greens, fresh herb salads like purslane salad, feta, honeymelon, spicy shrimp, roasted aubergine salad, artichokes in olive oil, samphire salad, fava bean purée and marinated sea bass. This little feast will last at least 3-4 hours and will almost always have a ritualistic aspect to it.

As dessert, semolina helva (halva) with vanilla ice cream or warm tahini halva would be served in most fish restaurants even though most will be too full to eat any and ultimately, with all that delicious food involved, purslane is the one that everyone looks forward to eat.

Turkkilainen portulakkasalaatti on hyvin yksinkertainen valmistaa, ja se on yksinkertaisuudessaan raikas, pirteä ja maukas meze. Se todellakin sopii hyvin samaan pöytään vaikkapa hummuksen ja baba ganoushin kanssa 🙂 Silloin, kun portulakkaa ei ole saatavilla sen voi kuulemma korvata vesikrassilla, vaikkei vesikrassissa portulakan kirpeyttä ja suolaisuutta olekaan. Kävin tänään kurkkaamassa sen saatavuustilanteen Alanya Marketissa (joka on siis toistaiseksi ainoa paikka josta olen portulakkaa bongannut), ja olihan sitä siellä vielä. Eli vielä ehtii!

Turkkilainen portulakkasalaatti – Yoğurtlu Semizotu Salatası

2-4:lle

2 dl turkkilaista jugurttia

2 dl portulakan lehtiä, verson päitä ja silputtua nuorta vartta

1 valkosipulin kynsi

maun mukaan suolaa

n. 2 rkl neitsytoliiviöljyä

½-1 rkl Pul Biber* -chiliä

muutama saksanpähkinä

* Pul Biberiä löytyy myös Alanya Marketista!

Jos haluat valuttaa jugurtin, laita se valumaan suodatinpussilla vuorattuun kahvinsuodattimeen siksi aikaa, kun käsittelet portulakan. Aloita pesemällä portulakkanippusi hyvin. Laitan itse portulakan kylpemään runsaassa vedessä, jolloin kaikki multa/hiekka vajoaa astian pohjalle. Sitten vaan kunnon valutus ja kevyt kuivaus ja käsittely: poista paksut varret ja nuhjuiset lehdet, säästä terhakat lehdet. Hennommat varret kannattaa säästää ja silputa lehtien sekaan.

Sekoita oliiviöljy ja Pul Biber -chili pienessä kulhossa ja jätä seos maustumaan. Raasta valkosipuli valutetun jugurtin sekaan ja mausta suolalla. Sekoita portulakka ja jugurtti hyvin sekaisin ja lusikoi seos tarjoilukulhoon. Ripottele pinnalle hieman rouhittua saksanpähkinää ja valuta salaatille sitten vielä chilillä maustettu neitsytoliiviöljy. Sitten vaan syömään!

Jollei pöydässä ole valmiina hulppeaa meze-valikoimaa Zeynepin kuvailemaan tapaan, voin vinkata että portulakkasalaatti sopii varsin hyvin sellaisenaan lusikoitavaksi suolaiseksi välipalaksi, leivän päälliseksi sekä erilaisten grillattujen/paistettujen ruokien lisukkeeksi. Portulakan raikkaus ja kirpeys on ainakin minusta erityisen hyvä pari rasvaisille proteiineille (paistettu halloumi, lohi, grillimakkara…)!

Kylmä portulakkakeitto

by Juulia on August 10, 2020 0 Comments

Kylmä portulakkakeitto surautetaan mm. jugurtista, avomaan kurkuista ja vihannesportulakasta.

Portulakka, oi portulakka!

Siitä asti, kun tutustuin syötävään mehikasviin nimeltä portulakka, olen ollut siihen niinsanotusti koukussa. Tiedostan, että meneillään on uuden herkkuni sesonki. Niinpä alitajunnassani on jatkuvasti halu kipittää takaisin Itiksen Alanya Marketiin ostamaan lisää portulakkaa, ennen kuin sesonki loppuu!

Kirjoittelin teille portulakasta viime viikolla, ja sen jälkeen olen käynyt hakemassa sitä jo kahdesti – ja luulen, että se on käytävä taas ihan lähipäivinä. Kuten arvata saattaa, portulakkareseptit ovat tässä huushollissa nyt kovasti tapetilla! Portulakka on siitä mielenkiintoinen raaka-aine, että sitä on kerätty syötäväksi ja viljelty eri puolilla maapalloa jo pitkään. Niinpä reseptiikkaakin löytyy jos johonkin lähtöön.

Vihannesportulakka on Suomessakin pitkään tunnettu viljelykasvi!

Portulakkaa käytetään mm. Meksikossa (jossa sitä kutsutaan nimellä verdolagas), Välimeren maissa ja Lähi-Idässä, Intiassa ja Malesiassa, jossa kasvin ravintoarvoista on tehty tutkimustakin. Portulakka kasvaa tietyissä maailmanosissa runsaasti villinä ja ymmärtääkseni ihan riesaksi asti, mutta sitä myös viljellään varta vasten ravinnoksi. Suomessakin portulakkaa on viljelty viime vuosisatoina, mutta sittemmin vihannesportulakka on jäänyt täällä viljelyskasvina unholaan. Voisikohan joku alkaa viljelelmään sitä taas uudelleen? Ostaisin! Tai vaihtoehtoisesti voin tulla kitkemään niitä kasvimaita missä portulakka aiheuttaa hankaluuksia 😀

Toistaiseksi omat kokkailukokeiluni ovat sijoittuneet makukartalla lähinnä Välimeren suunnalle: olen tehnyt portulakkasalaattia fetan, oliivien ja vihannesten kera ja portulakkapestoa, joka valmistuu hujauksessa portulakkaa, valkosipulia ja cashewpähkinöitä yhteen surauttaen. Sain myös muutaman perinteisen turkkilaisen portulakkaa pääraaka-aineenaan käyttävän meze-ohjeen Instagram-ystävältäni Zeynapilta, mutta niistä lisää myöhemmin! Turkkilaisista mauista inspiroituneena syntyi kuitenkin tämänpäiväinen kylmä portulakkakeitto. Se on käytännössä jugurttipohjainen kylmä kurkkukeitto, johon vain lisätään kirpeä ja raikas bonus eli portulakka. Helppo, nopea ja virkistävä kesäruoka siis!

Raikas portulakkakeitto on ihanaa sellaisenaan, mutta lisää ruokaisuuttaa ja tekstuuria siihen saa, kun sen tarjoilee saksanpähkinöiden kera. Ekstravirkistävän keitosta saa, kun sen viimeistelee muutamalla jääkuutiolla!

Kylmä portulakkakeitto

2:lle

2-4 avomaankurkkua

1 pieni valkosipulin kynsi

n. 2½-3 dl vihannesportulakkaa* (n. 70-80g)

1 dl turkkilaista jugurttia

2 rkl neitsytoliiviöljyä

puolen sitruunan mehu

1 kevätsipulin varsi

maun mukaan suolaa ja vastarouhittua mustapippuria

n. ¼ tl sokeria

yrttejä maun mukaan: tilliä, rakuunaa, basilikaa, persiljaa…

(1 pieni jalapeño tai muu mieto chili)

Tarjoiluun:

n. 4 rkl pieneksi kuutioitua avomaankurkkua

kourallinen vihannesportulakkaa

n. 2 rkl rouhittua saksanpähkinää

neitsytoliiviöljyä

vastarouhittua mustapippuria

(jääpaloja)

*Jos et saa käsiisi portulakkaa, voit hakea samaa makua esim. ketunleivällä ja/tai suolaheinällä. Voit myös kokeilla keittoon portulakan sijasta vesikrassia, jonka maku ei ole tokikaan samalla tavalla kirpeä kuin portulakan, mutta joka muuten sopii tähän yhtälöön hienosti 🙂

Valmista ensin portulakkakeitto:

Kuori ja paloittele avomaankurkut (jos ne ovat isoja tarvitset kaksi, jos pienempiä niin 3-4). Ota yhdestä kurkusta muutaman sentin pätkä sivuun ja kuutioi se pieneksi tarjoilua varten. En itse poista kurkusta siemeniä, niiden keittoon tuoma neste on minusta tässä tapauksessa hyvä juttu!

Kuori ja viipaloi valkosipulin kynsi, purista sitruunanpuolikkaasta mehu ja siisti portulakka: pese ja kuivaa se huolella, poista paksut varret ja nuutuneet lehdet. Käytä ruokaan paksuista portulakoista siis vain lehdet, nuoremmista kasveista voit käyttää varretkin. Ota osa portulakasta sivuun tarjoilua varten.

Soseuta avomaankurkku, portulakka, valkosipuli, sitruunanmehu ja turkkilainen jugurtti. Soseuta mukaan vielä pätkä kevätsipulin vihreää vartta sekä haluamiasi yrttejä – meillä keittoon on sujahtanut hieman tilliä sekä rakuunaa, mutta vain muutama pieni oksa kutakin, että portulakan maku pääsisi keitossa edelleen oikeuksiinsa. Mukaan voi soseuttaa myös hieman tuoretta chiliä; ainakin jalapeño toimii tässä mielestäni hyvin! Mausta keitto suolalla, vastarouhitulla mustapippurilla sekä ripauksella sokeria ja lorauksella oliiviöljyä. Sekoita tasaiseksi. Nosta keitto peitettynä jääkaappiin tekeytymään tai tarjoile heti!

Tarjoilu:

Tarjoile portulakkakeitto saksanpähkinärouheen, kurkkukuutioiden, portulakan ja oliiviöljylorauksen kera. Itse rouhin pinnalle vielä hieman mustapippuria ja jos päivä on kuuma, voi keiton tarjoilla muutaman jääkuution kera! Jos et tarjoile keittoa heti sen tekemisen jälkeen, surauta keitto vielä ennen tarjoilua kuohkeaksi ja vaahtoavaksi esim. sauvasekoittimella.

Onko portulakka sinulle tuttu? Kuulen mielelläni teidän kokemuksia ja ajatuksia tästä itselleni vielä hyvin uudesta kasvista!

Löytö: Portulakka

by Juulia on August 3, 2020 1 Comment

Portulakka

Törmäsin muutama viikko sitten Itäkeskuksen Alanya Marketissa portulakkaan. Kotiinhan se oli kannettava ja miten iloinen yllätys – portulakka maistuu aivan ketunleivältä! Samalla nettiä kaivellessa kävi nopeasti ilmi, että vaikka tämä kasvi on minulle uppo-outo, se on maailmalla ja jopa Suomen historiassa hyvinkin tuttu herkku. Portulakkalajeja on kymmeniä, mutta se minkä minä kannoin kotiini, on syötäväksi viljeltävä portulakka eli vihannesportulakka.

Portulakka on matala mehikasvi, joka kasvaa varsinkin lämpimämmillä leveysasteilla luonnonvaraisena ja leviää helposti – toisinsanoen, se on joillekin suoranainen riesa / rikkaruoho. Se on kuitenkin myös ravinteikas, mehevä ja herkullinen villivihannes ja viljelykasvi, josta on laitettu ruokaa ja jota on käytetty lääkekasvina ympäri maailman jo tuhannen vuotta. Portulakkaa käytetään runsaasti mm. meksikolaisessa ja turkkilaisessa ruokakulttuurissa, Välimeren alueella ja Aasiassa; Etelä- ja Keski-Euroopassakin portulakka on suosittu viljelykasvi. Villistä portulakasta jalostettua vihannesportulakkaa on viljelty Pohjoismaissakin ravinnoksi jo 1600-luvulta lähtien. 1800-luvulla portulakka oli jo yksi suosituimmista keittiökasveista Suomessa, mutta se taitaa olla sittemmin jäänyt unholaan … ellei puhuta niistä portulakkalajeista, joita käytetään huone- tai koristekasveina.

Luonnonvarainen villi portulakka sisältää runsaasti C-vitamiinia, minkä vuoksi sillä on parannettu aikoinaan mm. keripukkia. Portulakan ravinteikkuus ja lääkinnällinen käyttö on tunnettu jo pitkään. Monien lukemieni lähteiden mukaan jo Plinius Vanhempi kirjoitti antiikin aikaan portulakasta teoksessaan Naturalis historia, suositellen jopa käyttämään sitä amulettina pahaa vastaan. Täytyy ehkä käydä pian taas Alanya marketissa ja kokeilla Pliniuksen neuvoa itse…

Portulakka ruokana

Vihannesportulakalla on pulleat ja mehevät ruodittomat lehdet mehikasvien tapaan ja rapsakan napsahtava mehukas varsi. Syötävää on tästä kasvista kaikki osat, mutta silloin kun varsi on kovin paksu, se ei enää ole kovin mukava mutusteltava. Niinpä ainakin itse olen käyttänyt kookkaammista portulakoista vain lehdet ja versojen päät, nuoremmista ja hennommista olen syönyt myös varret. Portulakkaa kerätään ruokakäyttöön ennen kukintaa, mutta kun se kukkii, siitä voi hyödyntää myös syötäväksi sen keltaiset pienet kukat. Portulakka ei säily pitkään jääkaapissa; portulakan varret kannattaa laittaa veteen kukkakimpun tapaan ja käyttää nippu parin päivän sisällä kotiin kantamisesta.

Vihannesportulakka muistuttaa maultaan tosiaan aivan ketunleipää; maku on hieman suolainen ja kirpeän hapan, raikas, pirteä ja piristävä! Kirpeys tulee portulakkaan omena- ja oksaalihapoista. Oksaalihappoa on myös mm. raparperissa ja ketunleivässä, ja se sitoo itseensä kalsiumia. Sen vuoksi runsaita määriä portulakkaa ei kannata syödä usein, ja munuaisvaivoista kärsivien kannattaa tämä ruokakasvi jättää väliin kokonaan. Kuten raparperin kanssa, oksaalihapon vaikutusta voi neutraloida syömällä portulakan kaverina kalsiumpitoista ruokaa.

Portulakkaa voi syödä raakana tai kypsennettynä. Kypsentäessä kannattaa kuitenkin huomioida, että portulakka on pidempään kypsennettynä hieman “limainen” kypsennetyn okran tapaan. Muutaman minuutin paistaminen pannulla valkosipulin kera on omasta mielestäni se kivoin tapa kypsentää portulakkaa, tällöin se ei ehdi muuttua vielä limaiseksi vaan säilyy rapsakkana. Pieni varoituksen sana tähän väliin: varaudu siihen, että tällä tavalla paistaessa portulakka poksuu ja pomppii kuumalla pannulla. Mitä tulee tuohon “limaisuuteen”, sitä voi lukemani mukaan käyttää myös hyödyksi käyttämällä portulakkaa suurusteena keitoissa tai padoissa!

Pasta & portulakkapesto

Portulakkasalaatti

Reseptikokeilut: portulakkasalaatti & portulakkapesto

Tein itse ensimmäisestä portulakkanipustani ensin välimerellistä salaattia, sitten pestoa. Kun maku oli uusi ja hyvin mieluisa, halusin pelata varman päälle ja tehdä jotain, jossa portulakka pääsisi oikeuksiinsa! Salaattiin laitoin portulakan lisäksi murusteltua fetaa ja vihreitä oliiveja sekä avomaankurkkua ja tomaattia. Mausteeksi ei tarvittu juuri muuta kuin loraus maukasta neitsytoliiviöljyä ja hieman vastarouhittua mustapippuria. Koska portulakka maistuu sekä kirpeältä että hieman suolaiselta, se ajoi tavallaan salaatissa myös viinietikan/sitruunan roolia, eikä annos kaivannut happamuutta enää muista lähteistä!

Peston suhteen toimin myös hyvin yksinkertaisella linjalla: surauttamani portulakkapesto koostui vain portulakasta, valkosipulista, oliiviöljystä ja cashewpähkinöistä. Tein siis toisinsanoen vegaanisen peston, kun en halunnut sekaan mitään vahvaa juustoa, minkä maku olisi voinut peittää portulakan aromit alleen. Testasin kuitenkin parmesaania pieneen määrään pestosta, ja hyvällehän sekin maistui kun juustoa ei ollut seassa liikaa! Mikäli saat jostain käsiisi portulakkaa ja portulakkapesto kiinnostaa, alla vielä portulakkapeston ohje. Tuo tekemäni portulakkasalaatti ei ehkä jo antamaani kuvailua tarkempaa ohjetta edes kaipaa?

Portulakkapesto

Portulakkapesto

n. 50g / 2½ dl vihannesportulakkaa (nuoret kasvit varsineen, isoista ja vanhemmista kasveista vain lehdet ja kärjet)

n. 50g cashewpähkinöitä (suolattomia ja paahtamattomia)

1 pieni valkosipulin kynsi

n. ½ dl neitsytoliiviöljyä

maun mukaan suolaa, vastarouhittua mustapippuria

(vettä)

(n. ½-¾ dl raastettua parmesaania)

Soseuta portulakka, cashewpähkinät, oliiviöljy ja hienolla terällä raastettu valkosipuli (sekä parmesaani, mikäli käytät) karkeaksi tahnaksi. Ohenna tahnaa tarpeen mukaan vähän kerrallaan teelusikallisella vettä, kunnes koostumus on makuusi sopiva. Mausta portulakkapesto suolalla ja vastarouhitulla mustapippurilla.

Me söimme portulakkapeston hyvin yksinkertaisesti pastan ja tuoreiden kirsikkatomaattien kera. Päälle ripottelin vielä hieman portulakan lehtiä pirteiksi sattumiksi. Raikkaampaa ja kepeämpää kesäpastaa ei taida voida olla!

Lähteet: mm. Yrttitarha, Wikipedia, Real Food Encyclopedia sekä tämä tieteellinen artikkeli portulakan ravintoarvoista ja lääkekasvina käytöstä.

Kaalisalaatti sichuanilaisittain aka dan dan kaali!

by Juulia on June 14, 2020 3 Comments

Dan dan nuudelit…

Pahoin pelkään, että kun dan dan nuudelit astuivat arkiruokien kärkeen tässä taloudessa noin vuosi takaperin, olen hehkuttanut niitä jokaiselle joka vaan jaksaa kuunnella kyllästymiseen asti. Olen tarjonnut niitä aina tilaisuuden tullen kaikille, jotka tulevat meille kylään, tykittänyt niillä Instagramini tukkoon ja linkittänyt sekä vegaanisen lähikauppaversioni että mahdollisimman “autettisen” versioni resepteihin tuhottoman monesta blogijutustani. Jos siis dan dan nuudelit tulevat jollain osalla etä- ja lähipiiristäni jo korvista ulos, ymmärrän!

Itselläni ei rakkaus tämän sichuanilaisen katuruuan makumaailman näytä kuitenkaan hiipumisen merkkejä. Toki tämän ruuan kulutus on meillä alkuuhuuman aktiivisimpaan vaiheeseen verrattuna jo hieman vaihtelevampaa: emme kisko dan dan nuudeleita välttämättä enää useita kertoja viikossa joka viikko, niinkuin useampi kuukausi kului syksyllä ja talvella. Pahimman koronakevätkiireen aikana ehti vierähtää jopa kuukausi, etten kokannut näitä nuudeleita. Sinä aikana oli kokkausfiilikset tosin hyvin alhaalla ihan jokaisen ruuan kohdilta ja sekä pakastepizzaa että take away -ruokaa kului monena viikkona itse tehtyä ruokaa enemmän.

…dan dan kaali!!!

Nyt näyttäisi kuitenkin siltä, että on päästy takaisin dan dan nuudeliputkeen! Tosin pienellä erolla: nuudeleiden sijasta ollaan syöty kaalia 😀 Tähän tilanteeseen päädyttiin, kun dan dan nuudeleiden himo iski, mutta kotoa ei kuitenkaan löytynyt nuudeleita. Spagettikin oli päässyt loppumaan. Sen sijaan jääkaapista löytyi kerä varhaiskaalia! Ei muuta kuin kaali suikaleiksi, seesamitahnasta, chiliöljystä, soijasta ynnä muusta koostuva kastike sekaisin ja mausteinen muru paistumaan pannulle.

Lopputulos oli järkyttävän hyvää.

Seesamikastikkeessa käsin hierotut kaalisuikaleet pehmenevät salamannopeasti “nuudelimaisiksi”, mutta salaatti oli silti ihanan raikasta ja rouskuvaa. Proteiinina tällä kertaa käyttämäni Beanit Härkäpapumuru teki annoksesta kumman ruokaisan tuntuisen … vaikka lautasella oli käytännössä vain keko kaalia mausteiden kera. Ahmimme sitten puolikkaan varhaiskaalin yhdeltä istumalta!

Seuraavana päivänä annoksen valmistaminen oli vielä nopeampaa: kun kastike ja mausteinen härkäpapumuru olivat jo valmiina jääkaapissa, niin töistä kotiin palattuani välipala oli valmis viidessä minuutissa. Suikaloin vain jäljelle jääneen kaalinpuolikkaan, hieroin kastikkeen siihen ja lusikoin murun päälle. Viime hetkellä innostuin vielä kipaisemaan pihalta annokselle valkosipuliaromisia litulaukan kukkia ja räpsin annoksesta kuvat. Tämä nyt vaan on liian hyvää jäädäkseen laittamatta blogiin, vaikka dan dan nuudelit tulisivatkin joiltain teistä jo korvista ulos!

Jos dan dan nuudelit on sinulle tuttu ruoka ja olet kehittänyt sekä kastikkeesta ja muruseoksesta omat versiosi, et reseptiä kuitenkaan juuri kaipaa. Teet vaan ruokasi niinkuin ennenkin, mutta korvaat nuudelit joko kokonaan tai osittain suikaloidulla kaalilla. Puolikkaaseen suikaloituun kaaliin riittää 3-4 ruokalusikallista kastiketta ja murua voi laittaa saman verran kuin laittaisi nuudeleidenkin päälle.

Meiltä löytyy kotoa nykyään aina ainekset mahdollisimman autenttisia dan dan nuudeleita varten, joten käytän dan dan nuudeleihin pitkälti niitä. Aina en kuitenkaan jaksa lisätä seokseen kiinalaisia pikkeleitä, joten lopputulos on useimmiten jotain sieltä autenttisen ja sinnepäin -version väliltä. Alla ohje jota itse kutakuinkin arkena käytän, suluissa vaihtoehtoja helpommin löytyvillä raaka-aineilla!

Dan dan kaali eli kaalisalaatti sichuanilaisittain

vegaaninen

4:lle

1 reilun kokoinen varhaiskaali

Kastike:

3 rkl kiinalaista seesamitahnaa (tai tahinia, tai maapähkinävoita, tai sekoitus kumpaakin)

2 rkl kiinalaista vaaleaa soijaa (tai mitä vaan “vaaleaa” soijaa – tumma soija on maultaan hurjan paljon vahvempi, sitä en käyttäisi)

1-2 tl vihreitä tai punaisia sichuanpippureita (mieluiten kokonaisia, kuivalla pannulla tuoksuvaksi paahdettuja ja morttelissa murskattuja sichuanpippureita, mutta sichuanpippuria toki löytyy myös valmiiksi jauhettuna niihin tilanteisiin kun laiskottaa)

1-1½ rkl mustaa riisiviinietikkaa (tämä löytyy aasialaisista kaupoista nimellä Chinkiang vinegar, mutta voit käyttää myös riisiviinietikkaa)

n. ½ tl paahdettua seesamiöljyä

1 pieni valkosipulin kynsi

1½-2 rkl agavesiirappia (käytän välillä myös vaahterasiirappia, tai ihan vain sokeria)

1-3 rkl sichuanilaista chiliöljyä – riippuen tulisuuden tarpeesta! (Haluaisin sanoa että teen itse chiliöljyni tämän ohjeen mukaan mutta todellisuudessa teen sen enemmänkin tämän ohjeen mukaan. Chiliöljyn tekeminen on helppoa ja kun kerralla tekee ison satsin siitä riittää pitkään! Aasialaisten markettien kiinalaiset chiliöljyt toki toimivat myös.)

Muruseos:

250g härkäpapumurua (tai murustettua tempeä, tai vegejauhista, tai mitä vaan murumaista kasviproteiinivalmistetta)

1-2 rkl sichuanilaista chiliöljyä (tai sitä kaupan chiliöljyä)

3 valkosipulin kynttä

n. 1 rkl raastettua inkivääriä

1 tl hienonnettua sichuanpippuria

1 tl viismaustetta

muutama tippa paahdettua seesamiöljyä

n. 2 rkl (kiinalaista) vaaleaa soijaa

n. 1 rkl agavesiirappia tms.

Tarjoiluun:

paahdettuja maapähkinöitä ja/tai seesaminsiemeniä

sipulinvartta / ruohosipulia / nuoren litulaukan lehtiä ja kukkia

Valmista kastike sekoittamalla kaikki raaka-aineet sekaisin. Itse aloitan yleensä sillä, että sekoitan mausteet, soijan, chiliöljyn ja siirapin seesamitahnan ja/tai maapähkinävoin kanssa sekaisin ja lisään viimeiseksi seokseen etikan. Riippuen miten tönkköä seesamitahna/maapähkinävoi on ja kuinka paljon käytät muita raaka-aineita, kastiketta voi tarvittaessa ohentaa vesitilkalla (teelusikallinen kerrallaan). Kastike saa kuitenkin olla melko paksua ja sen maku sellaisenaan maisteltuna vahvaa – muutaman ruokalusikallisenhan on tarkoitus maustaa iso määrä ruokaa!

Leikkaa kaali ohuiksi suikaleiksi ja hiero kastike kaaliin. Jätä kaali pehmenemään siksi aikaa, kun valmistat muruseoksen: viipaloi valkosipuli ja raasta inkivääri. Paista käyttämäsi proteiini, valkosipuli ja inkivääri rapeaksi chiliöljyssä ja mausta sichuanpippurilla, viismausteella, seesamiöljyllä, soijalla ja siirapilla. Paista vielä hetki, niin että kaikki pannulla oleva neste imeytyy muruseokseen.

Annostele kaalisalaatti kulhoihin ja nostele muruseos kaalisalaatin päälle. Viimeistele annokset paahdetuilla maapähkinöillä tai seesaminsiemenillä sekä sipulinvarrella/ruohosipulilla/litulaukan kukilla.