Villiruoka arkistot | Vaimomatskuu ruokablogi

“Kermainen” kurpitsapasta suppilovahveroilla

by Juulia on November 6, 2018 1 Comment

Päivän ruokalistalla: “kermainen” kurpitsapasta suppilovahveroilla!

Mun uskomaton sienisyksy se kuulkaa sen kun jatkuu: sain sunnuntaina viestin isosiskolta, että olis suppilovahveroita tarjolla – siskonpojat olivat vissiin ottaneet kisaa siitä, kumpi kerää enemmän ja lopputuloksena suppiksia oli sitten tarpeeksi koko laajennetulle perheelle.

En valita! Toki vähän harmittaa, etten ole yhtäkään sientä tänä vuonna itse poiminut, mutta sitä suuremmallakin syyllä arvostan kaikkia tänä syksynä vastaanottamiani sienilahjoja ♥

Osan aikaisemmin ystävältä saamistani suppareista pakastin odottelemaan talvea, mutta näistä halusin tehdä jotain heti. Kokit ja Potit -blogin Hannele vinkkasi minulle aiemmin syksyllä suppilovahveropestostaan, joka kuulostaa yksinkertaisuudessaan niin ihanalta että se on pyörinyt mielessä siitä asti.

Kuinkas ollakaan, kotoa ei kuitenkaan löytynyt muita sienipestoon tarvittavia raaka-aineita kuin nuo suppilovahverot (lue: kaapista ei löytynyt parmesaania) ja kun ruokakuvaukseen suotuisa luonnonvalo alkoi olemaan jo kortilla, ei kauppaankaan millään ehtinyt lähteä. Suppilovahveropesto jäi sitten toiseen kertaan eikä auttanut kuin lähteä säveltämään siitä, mitä kotoa löytyi: kurpitsaa!

Pumpkin Alfredo aka…

Amerikkalaisia ruokablogeja ahkerasti seuraavat eivät todennäköisesti ole voineet välttyä lukuisilta vegaanisilta “Pumpkin Alfredo” -resepteiltä (pikainen guuglaus antaa haulla yli 7 miljoonaa tulosta joista ainakin ensimmiset 20 sivua ovat silkkaa reseptiikkaa). Näissä resepteissä tuo amerikkalaisten rakas kermaa, voita ja parmesaania sisältävä Alfredo-kastike korvataan kasvimaitoon keitellyllä kurpitsasoseella. Luitte oikein… kurpitsasoseella voi korvata kerman, voin ja juuston – miten kätevää!

Kukaan täysjärkinen tuskin kuvittelee, että lopputulos maistuisi lainkaan samalta kuin esikuvansa, mutta ainakin minulle näin kurpitsafanina tämä feikkikermainen kurpitsasoossi kuullostaa mitä parhaimmalta pastakastikkeelta. Niinpä lähti tämäkin idea nyt sitten vihdoin testiin tässä keittiössä, suppilovahveroilla rikastettuna versiona vain.

…”kermainen” kurpitsapasta

Lopputulos oli onneksi mitä mainioin – Huom! Tämä on ison kurpitsafanin mielipide!! – joten kyllä vain tämä kaikkea muuta kuin “kermainen” kurpitsapasta pääsee täällä jatkokierrokselle varmasti useammankin kerran. Tykkään kokata vegaanista ruokaa ja jotenkin minua miellyttää se, kuinka vähillä tuoretuotteilla tämä ruoka valmistuu. Riitti, että kotoa löytyi pastaa, kurpitsaa, kasvimaitoa sekä perusmausteet, niin varsin tyydyttävä annos olikin jo kasassa.

Toki oman köökkini “perusmausteet” sisältävät kaikenlaista muutakin kuin suolaa ja pippuria (kastikkeeseen upposi lopulta mm. misotahnaa, savustettua oliiviöljyä ja ravintohiivahiutaleita), mutta maistoin soossia myös pelkän suolan ja pippurin kera ja kyllä se minulle olisi sellaisenaankin uponnut. Kurpitsapasta maistui minusta kuitenkin vielä paremmalle paistettujen suppilovahveroiden ja pekaanipähkinärouheen kanssa. Joku juju siinä sienien ja kurpitsan yhdistelmässä vissiin siis vaan minulle on!

“Kermainen” kurpitsapasta suppilovahveroilla

vegaaninen

2:lle

pastaa kahden henkilön nälän verran (n. 180-200 g kuivapastaa /n. 250 g tuorepastaa – ei munapastaa mikäli olet tekemässä ruokaa vegaanisena)

Kurpitsakastike:

n. 300 g kurpitsaa (esim. myskikurpitsaa tai Hokkaidoa)

1 pieni sipuli

2-3 valkosipulin kynttä

n. 2-3 rkl (savustettua) oliiviöljyä*

n. 3 dl makeuttamatonta kasvimaitoa (täällä oli tänään käytössä mantelimaito)

maun mukaan mustapippuria, suolaa

(1-2 rkl shiromisoa eli vaaleaa ja mietoa riisimisoa**)

(1-3 rkl ravintohiivahiutaleita)

Lisäksi:

n. 200 g tuoreita suppilovahveroita

n. 2 rkl (savustettua) oliiviöljyä*

ripaus suolaa

kourallinen (pekaani)pähkinöitä, manteleita tai siemeniä

(hieman tuoretta yrttiä, esim. timjamia, persiljaa, kirveliä…)

*) Löysin vastikään uudistuneesta Stockan Herkusta savustettua oliiviöljyä, johon olen nopeasti suorastaan rakastunut. Lykkään sitä siis just nyt vähän kaikkeen! Pullo oli törkeän hintainen (n. 20€), mutta olen just se tyyppi joka ostaa sen todennäköisesti uudelleen siitä huolimatta… Reseptissä luonnollisesti toimii kuitenkin aivan tavallinenkin oliiviöljy!

**) Misotahna on keittiössäni vakioraaka-aineita, jota käytän usein varsinkin vegaanisiin ruokiin tuomaan niihin suolaisuutta ja umamia. Jos sinulla on kotona misoa, suosittelen kokeilemaan sitä tässä reseptissä suolan sijasta, mutta ei sitä varta vasten tarvitse tätä reseptiä varten myöskään lähteä etsimään. Ruoka toimii hyvin ilman misoakin.

Kurpitsakastike:

Silppua sipuli ja valkosipuli. Kuutioi kurpitsa (kuorineen, mikäli käytät Hokkaidoa tai myskikurpitsaa) parin sentin paloiksi. Kuullota sipuleita oliiviöljyssä pienessä kasarissa ja kun ne ovat pehmenneet, lisää kasariin kurpitsakuutiot sekä mantelimaito. Neste saisi mieluusti peittää kurpitsakuutiot juuri ja juuri, joten lisää tarvittaessa sekaan hieman vettä.

Keitä kurpitsa pehmeäksi kannen alla miedolla lämmöllä (n. 15 min) ja soseuta sitten kurpitsa liemineen. Mausta kurpitsakastike vastarouhitulla mustapippurilla, suolalla ja/tai misotahnalla sekä halutessasi vielä ravintohiivahiutaleilla. Mikäli kurpitsakastike on superpaksua, ohenna kastiketta hieman pastan keitinvedellä. Koostumus saisi mielestäni olla samantapainen kuin valkokastikkeessa.

Sillävälin, kun kurpitsa kypsyy, keitä pasta reilusti suolatussa vedessä kypsäksi ja valuta se. Säästä desin verran keitinvettä kurpitsakastikkeen mahdollista ohentamista varten. Paista suppilovahverot vielä pannulla kypsäksi oliiviöljytilkassa. Lisää pannulle lopuksi vielä hieman pienemmäksi rouhittuja pähkinöitä (mantelia tai siemeniä) lämpenemään ja mausta seos ripauksella suolaa.

Sekoita kurpitsakastike kypsään pastaan, jaa kurpitsapasta lautasille ja kruunaa molemmat annokset paistetuilla sienillä ja pähkinöillä. Ripottele päälle vielä tuoreita yrttejä, jos niitä vain kotoasi sattuu löytymään. Täältä löytyi tällä kerralla onneksi timjamipuskan jämät! Timjami ♥ suppilovahvero ♥ kurpitsa!

Ps. Se Kokit ja Potit -sienipesto tuli tietysti testattua heti seuraavana päivänä – IHANAA! Laitoin omaan versiooni paistettujen suppilovahveroiden lisäksi puolisen nippua tuoretta kirveliä, kourallisen cashewpähkinöitä, yhden yksikyntisen sienien kaverina pehmeäksi paistetun valkosipulin, sitä koukuttavaa savustettua oliiviöljyä (en kylläkään ihan niin paljon kuin Hannele omaansa, muistatte varmaan että se pullo maksoi kaksi kymppiä…) sekä reilusti raastettua parmesaania. Ai että ♥

Kurpitsainen kantarellipizza aka kantarelli kurpizza

by Juulia on October 14, 2018 0 Comments

Kurpista & kantarelli

Kurpitsa ja kantarelli, siinäpä vasta syksyn kauneimmat oranssin sävyt – ja kummastakaan en saa kyllikseni. Vaikka syön molempia tähän vuodenaikaan niin paljon kuin vain voin, tajusin yhdistää nämä oranssit kaverukset samaan ruokaan vasta nyt. Ehkä takaraivossa pyöri toissasyksyinen kantarellipizzani (josta löytyy keltaista kesäkurpitsaa), tai ehkä kyse oli vain siitä että jääkaapistani löytyi annos pizzataikinaa ja pöydältäni kurpitsoita ja kantarelleja joille piti keksiä käyttöä. Joka tapauksessa lopputulos oli blogikirjoituksen arvoinen!

Pizzataikinan ohjetta tästä jutusta on kuitenkin turha etsiä. Kun pizzataikinoista kirjoitetaan kokonaisia kirjoja, enkä ole aiheen suhteen minkään sortin ekspertti, jätän pohjan valinnan jokaisen oman harkinnan varaan – sen voi minusta kukin tehdä just omalla tyylillään. Tässä blogikirjoituksessa fiilistellään siis pizzan syksyisen oransseja täytteitä eikä pohjaa ja olen siitä aika varma että nämä täytteet toimisivat niin perinteisellä vehnäpohjalla, kuin täysjyvä-, speltti- tai ruispizzapohjallakin. Miksei myös sillä taannoin niin trendikkäällä kukkakaalipohjallakin?

Kurpitsainen kantarellipizza

(mitat ovat summittaisia, sillä täytteiden määrä riippuu käyttämäsi pizzapohjan koosta)

1 pizzan verran pizzataikinaa*

n. 100 g tuoreita kantarelleja

n. 50 g myskikurpitsaa / hokkaidokurpitsaa

n. 100 g ricottaa + 1 rkl oliiviöljyä + suola & pippuri

puolisen ruukkua salviaa

n. 1 rkl hunajaa

n. 2 rkl pinjansiemeniä

n. 150 g raastettua mustaleimaemmentalia

*Kuten jo edellä mainitsin, en koe että oma tapani tehdä pizzataikinaa olisi mitenkään parempi kuin monen muun. Voit siis tehdä pohjan ja paistaa sen just niin kuin olet tottunut ja mistä pidät. Omasta mielestäni tähän pizzaan tarvitaan kuitenkin suht ohut pohja, pannupizzaa en näillä täytteillä lähtisi tekemään! Itse teen mieluiten taikinan pitkällä kylmäkohotuksella Pizzariumin omistajan Luca Platanian ohjeen tapaan. Mikäli teet taikinan tuon Lucan ohjeen tapaan, voit myös seurata ohjeen paistovinkkejä, ne toimivat ainakin minun kotiuunissani hyvin.

Laita uuni kuumenemaan 250 asteen lämpöön ja laita pelti samalla jo uuniin kuumenemaan. Levitä hyvin kohonnut pizzataikina leivinpaperille ohueksi kiekoksi. Mausta ricotta reippaasti suolalla ja vastarouhitulla pippurilla sekä oliiviöljyllä. Levitä ricottaseos taikinalle. Veistele kurpitsasta mandoliinilla tai vaikka juustohöylällä ohuen ohuita siivuja pizzan päälle. Revi päälle sitten isommat kantarellit, pienet voit laittaa pizzaan kokonaisina. Lisää päälle lopuksi pinjansiemenet, puolet salvianlehdistä sekä mustaleimaraaste.

Paistaminen

Siirrä kantarellipizza leivinpapereineen varovasti kuumalle pellille ja paista pizzaa uunin alatasolla sen aikaa, että pohjan reunat saavat vähän väriä. Nosta pizza lopuksi uunin ylätasolle, jotta juusto saa vuorostaan väriä. Halutessasi voit laittaa grillivastukset päälle täksi aikaa (kunhan pidät pizzaa silmällä!).

Kun pizzan pinta on kauniisti ruskettunut ja pohja on kypsä sekä reunoiltaan väriä saanut, ota pelti uunista. Viimeistele kantarellipizza muutamalla tuoreella salvianlehdellä ja valuta päälle vielä hieman hunajaa. Sitten vaan syömään!

Ps. Olutsuositukseni tällaiselle makeita, pyöreitä ja umamisia makuja täynnä olevalle valkoiselle pizzalle on kevyt ja sitruksinen belgialainen vehnäolut, joka raikastaa pizzan täyteläisiä makuja mukavasti. Myös kevyesti funky ja raikkaan puoleinen moderni farmhouse ale tai saison voisivat toimia tämän sieniä sisältävän pizzan kanssa hyvin. Itselläni oli kuvauspäivänä lasissa Ameriikan tuliainen, sitruksinen ja kevyesti humaloitu Flying Dog Old Bay Summer Ale. Ihan mukava olut, muttei mikään huippu … joten ette menetä mitään vaikkette sitä maistamaan ilman Amerikan reissua pääsekään 😀

Sienipuuro karkkijuureksilla

by Juulia on October 9, 2018 2 Comments

Sienipuuro & karkkijuurekset = sunnuntairuokaa syksyyn!

Mulla on ollut aivan älytön sienimäihä tänä syksynä: kertaakaan en oo metsään ehtinyt, mutta silti keittiöstäni on löytynyt valtava keko niin tatteja kuin suppiksiakin. NIIN IHANAA! Tästä ihmeestä voin kiittää niin avokätistä perheenjäsentä kuin ystävääkin – miten ihania tyyppejä ovatkin molemmat näistä sienihaltiakummeistani, kun mulle osan saalistaan lahjoittivat ♥

Tattikeon sain jo monta viikkoa sitten tilanteessa, jossa en millään ehtinyt muuta, kuin putsata aarteeni ja paistaa sen pakastimeen odottelemaan rauhallisempaa kokkailuajankohtaa. Suppilovahveroista sen sijaan riitti sekä pakastimeen että useampaan ruokaankin – ensitöikseni lykin niitä lihapulliin ja tänään tein toissasyksyisen sitruunaisen suppilovahveropastani.

Sienipuuro

Viikonloppuna sulatin lähinnä koivunpunikkitateista koostuneen tattiaarteeni ja pistin tulille ruuan, jota olen halunnut testata jo pitkään: sienipuuron! Sienipuuro ei ehkä lähtökohtaisesti kuulosta niin hirmuisen houkuttelevalle ruokalajille, mutta jos ajattelee että kyseessä on eräänlainen sienirisotto (jossa riisi on vain korvattu jollain viljalla) se alkaa ehkä useampaakin jo ihan houkuttelemaan. Itse en tällaisia myyntipuheita tosin kaipaa – kaikki ruokaisat suolaiset puurot maistuvat kyllä minulle, se on se puuro hillosilmällä, mikä sen sijaan jäisi lautaselle 😀

Yksinkertaisimmillaan sienipuuro valmistuu niin, että puuro keitellään veden/maidon sijasta kasvisliemeen, jota lisätään vähän kerrallaan samaan tapaan kuin risottoa valmistaessa. Viljaksi käy minusta melkeinpä mikä tahansa “puuroraaka-aine” isoista kaurahiutaleista kokonaiseen tattariin, mutta itse käytin tähän ruokaan tällä kertaa nopeasti kypsyvää täysjyväohraa. Liemeksi käy kasvisliemi, mutta tässä japanilaisiin makuihin tykästyneessä köökissä reseptiä on toki testattu myös japanilaisella siitakedashilla, johon laitoin uuttumaan myös käyttämieni yrttien varret sekä kourallisen viimesyksyisiä kuivattuja suppareita. Osa liemestä voi myös olla kuivaa sherryä tai vermuttia, miksei valkoviiniä tai jopa kuivaa omppusiideriäkin. Sekaan tulevat sienet paistellaan erikseen kypsäksi, maustetaan ja käännellään lopuksi valmiin puuron sekaan.

Sienipuuron mausteeksi sopivat minusta hyvin erilaiset yrtit, kuten rosmariini, timjami ja salvia, mutta omasta mielestäni ruuan todella kruunaa reilu kourallinen jotain pitkään kypsytettyä ja vahva-aromista juustoraastetta. Sunnuntairuoaksi tähän tapaan valmistettu sienipuuro olisi jo sellaisenaan erinomaista, mutta viimeistelin annoksemme vielä hyvin pieniksi kuutioiksi leikatuilla, hunajassa ja voissa kullanrapeaksi paistetuilla juureskuutioilla (joita olen nyt päättänyt kutsua karkkijuureksiksi, anteeksi vaan kaikki joiden mielestä juures ei voi olla karkkia). Lisäksi puurooni tuli hieman pieneksi kuutioitua kurpitsaa, kun en vain malta olla laittamatta sitä vähän kaikkeen just nyt.

Juurisellerin ja palsternakan kohtalo on muuttua tällä kertaa karkiksi.

Mitä tulee käytännön kokkailuun, tämä sunnuntairesepti vaatii joko aikaa tai multitaskaamista (tai ehkä vähän molempia). Karkkijuurekset ja sienet kannattaa minusta valmistaa ensin odottamaan puuroa ja kun puuro on valmis, uudelleenlämmittää ne nopeasti ennen tarjoilua.

Sienipuuro karkkijuureksilla

4:lle

Sienipuuro:

3 dl täysjyväohraa (itse käytin Torinon alle 10 minuutissa valmistuvaa lisäkeohraa)

50 g voita

1 pieni keltasipuli tai pätkä purjon vaaleaa osaa

3-4 valkosipulin kynttä

1 dl kuivaa vermuttia tai sherryä

n. 7 dl kasvislientä / sienilientä / siitakedashia

n. 2 rkl hienonnettuja tuoreita yrttejä, esim. rosmariinia, timjamia tai salviaa

n. 1 dl hienolla terällä raastettua pitkään kypsytettyä juustoa, esim. pecorino romanoa tai parmesania

suolaa, vastarouhittua mustapippuria

n. 250-300 g tuoreita ja puhdistettuja metsäsieniä (tatteja, suppilovahveroita, kantarelleja…) + 2-3 rkl voita

(+ halutessasi n. 100 g pieneksi kuutioitua kurpitsaa, esim. butternut/hokkaido tms.)

Karkkijuurekset:

n. 200 g juuriselleriä, palsternakkaa, lanttua ja/tai naurista

n. 50 g voita

2-3 rkl hunajaa

ripaus suolaa, maun mukaan vastarouhittua mustapippuria

hieman hienonnettua tuoretta rosmariinia/timjamia/salviaa

Karkkijuurekset:

Aloita valmistelemalla karkkijuurekset: Kuori juurekset ja viipaloi ne vajaan sentin paksuisiksi viipaleiksi. Leikkaa viipaleet vielä pitkittäin vajaan sentin paksuisiksi tangoiksi, ja leikkaa tangot sitten vajaan sentin välein kuutioiksi. Kuutiointiin menee ehkä vähän aikaa ja vaivaa, mutta se kannattaa: tasalaatuiset kuutioit paistuvat yhtä nopeasti ja mitä pienempiä ne ovat, sitä isompi osa kuutioista on pelkkää karamellisoitunutta paistopintaa. (Ja uskokaa mua kun sanon, se paistopinta se vasta on herkkua!)

Sulata paistinpannussa voi ja paista kuutioita välillä pannua ravistellen keskilämmöllä, kunnes kuutiot alkavat olla kauttaaltaan kullanruskeita. Lisää sitten pannuun hunaja sekä hienonnetut yrtit, sekoita hyvin ja jatka paistamista vielä hetki. Mausta karkkijuurekset suolaripauksella ja vastarouhitulla mustapippurilla. Ota pannu pois liedeltä ja jätä juurekset odottelemaan sienipuuron valmistumista.

Sienipuuro:

Jos olet hyvä multitaskaamaan, voit hyvin aloittaa sienipuuron valmistelut samalla kun paistelet juureskuutioita. Hienonna sipuli/purjo sekä valkosipulin kynnet ja kuutioi vielä kurpitsa sentin parin kokoon mikäli käytät sitä. Paista sienet kypsäksi voissa, mausta ne suolaripauksella ja jätä ne odottelemaan pannulle, joka on otettu liedeltä.

Kuumenna käyttämäsi liemi erillisessä kattilassa kiehumispisteeseen ja laita liesi sitten pienimmälle mahdolliselle lämmölle. Kuullota sipulia/purjoa voin kanssa syvässä kasarissa, kunnes se hieman pehmenee. Lisää kattilaan valkosipuli, täysjyväohra ja yrtit (sekä kurpitsa, mikäli käytät sitä). Kääntele ohra huolella sekaisin sipulin ja voin kanssa ja lisää kattilaan sitten vermutti/sherry. Kun neste on melkein haihtunut, voit alkaa lisäämään kuumaa lientä, desin kerrallaan. Sekoittele puuroa välillä pohjia myöten ja jatka nesteen lisäämistä, kunnes ohra on kypsää ja puuron koostumus on hieman risottomaisen pehmeä ja kostea. Jos käytät tuota samaa kokojyväohraa mitä itse käytin, puuro valmistuu vajaassa vartissa. (Huom! voi olla että tarvitset nestettä hieman enemmän tai vähemmän kuin ohjeessa on sanottu, riippuen mitä ohraa käytät. Jatka lientä tarvittaessa vedellä.)

Lämmitä lopuksi sienet ja juureskuutiot. Kääntele puuroon juustoraaste, puolet juureskuutioista sekä sienet ja tarkista vielä maku. Tarjoile sienipuuro loppujen karkkijuuresten ja juustoraasteen kera.

Alkukesän villiyrttikastike

by Juulia on May 21, 2018 0 Comments

Nyt niitä taas saa! Siis metsän antimia, kuten nokkosta, litulaukkaa ja kuusenkerkkiä. Kaikki omia alkukesän suosikkejani, joita voin kerätä taskuuni vaikkapa palatessani töistä kotiin. Taskullisesta taas taiotaan hetkessä pirteä villiyrttikastike, joka taikoo salaatin kuin salaatin hetkessä kesäiseksi.

En ole todellakaan mikään superhortoilija, vaikka metsän aarteista joka kevät ja kesä intoilenkin. Pikkuhiljaa minusta on kuitenkin tullut huomaamattani se tyyppi, joka kykkii nokkospuskassa poimimassa nuoria versoja paljain käsin, eikä osaa muutenkaan enää käydä kävelyllä skannailematta kokoajan ympäröivää kasvustoa vähän sillä silmällä. Syötävien kasvien keräily on nimittäin tosi koukuttavaa ja hauskaa!

Niin hauskaa kuin se onkin, huomaan välillä kuitenkin hieman stressaavani nopeasti ohi sujahtavista villiyrttisesongeista. Perfektionismiin vähän liikaakin pyrkivä ihanneminäni olisi nimittäin tässä vaiheessa vuotta toki jo tehnyt omat “amarettonsa” pihlajansilmuista, laittanut kuusenkerkkäsiirapit tekeytymään ja kaivanut jo talvella lumen alta kallioimarteen juuria keittiöönsä. Ihanneminäni olisi myös jo suoriutunut vaikka kuinka monelle villiyrttikurssille, (toisin kuin todellinen minä joka aina vain aikoo), tietäisi erehtymättömänä minkä saniaisen versot ovat syötäviä ja mistä löytyisi villiä karhunlaukkaa. Hah! Sitä päivää odotellessa…

Villivihannesten ja -yrttien hyödyntäminen kiehtoo minua, mutta samalla olen hyväksynyt olevani aika laiska keräilijä. Itseni vätykseksi sättimisen sijaan olenkin päättänyt olla iloinen saavutuksistani, jos onnistun tutustumaan joka kevät yhteen uuteen kasviin. En kuitenkaan lähde vartavasten etsiskelemään jotain tiettyä kasvia kaukaa, vaan haravoinpa vain tuota meidän lähimetsäämme, sieltäkin löytyy vaikka mitä. Kevät on päivätyössäni sitä kiireisintä aikaa ja metsähaahuilut mitä parhainta lääkettä stressille – miksi siis tehdä niistäkin suorituksia?

Tänä vuonna tähtäimessä on rucolan ja parsakaalin omaiseksi kehuttu peltokanankaali sekä siankärsämö. Molemmat ovat minulle helppoja tunnistaa, sillä ne ovat tuttuja minulle jo lapsuudesta. Lautaselle ei vain ole päätynyt vielä kumpikaan.

Viime vuonna uusia tuttavuuksia kertyi loppukesään mennessä useampikin: loppukeväästä lautaselle päätyi valkosipuliarominen litulaukka, joka on helppo bongata jo kaukaa kun se alkaa kukkimaan. Tänä vuonna onkin sitten ollut helppo varmuudella sitä metsästä poimia jo ennen kukintaa, jolloin se on parhaimmillaan.

Keskikesällä kokkailin jo lapsuudesta tutun suolaheinän kanssa villiyrtti-vichyssoisea ja keräsin lautaselleni myös lempirikkaruohoani jauhosavikkaa, jonka olisin toivonut tietäväni olevan näin ihanaa herkkua silloin kun sitä opiskeluaikoinani työkseni kukkapenkeistä kitkin. Loppukesästä keittiööni eksyi vielä eksoottisen hedelmäistä pihasauniota, jonka pariin halajan kovasti jo tänäkin kesänä!

Pidempää blogihistoriasta löytyy myös mm. seuraavat villit reseptit:

Tämä kirpeä ja aavistuksen valkosipuliarominen villiyrttikastike on juuri nyt parhaimmillaan, kun metsä on pullollaan nuoria ja vielä pehmävartisia nokkosia ja litulaukkoja. Kun litulaukat alkavat kukkia, kannattaa niitä käyttää kastikkeessa vähän vähemmän (ovat tällöin jo vähän kitkerämpiä) mutta hyödyntää toki kasvin kauniit kukat salaatin koristeena.

Kuusenkerkkäkauden mentyä ohi kastikkeen voi kirpeyttää kuusenkerkkäjauheella tai vaikkapa ketunleivillä sekä suolaheinällä. Kuusenkerkkiä voi myös pakastaa!

Alkukesän villiyrttikastike

n. 1½ dl

kourallinen nuoria nokkosia

kourallinen nuorta litulaukkaa

n. 1 rkl sherryviinietikkaa (tai omena/valkoviinietikkaa)

3 rkl oliiviöljyä

1-2 rkl tuoreita kuusenkerkkiä (tai n. 1 tl kuusenkerkkäjauhetta)

ripaus suolaa

2-4 rkl vettä tai tuoretta sitruunamehua*

(¼ säilöttyä sitruunaa*)

* mikäli et laita kastikkeeseen säilöttyä sitruunaa, voit käyttää veden sijasta sitruunamehua.

Huuhdo nokkoset, litulaukat ja tuoreet kuusenkerkät huolella. Irroita litulaukat ja nokkoset varsistaan, mikäli varret ovat jo paksuuntuneet (itse yritän etsiä sen verran nuoria kasveja, että niiden varret ovat vielä pehmeitä ja hentoja).

Mikäli käytät säilöttyä sitruunaa, irroita siitä hedelmäliha ja leikkaa kuori muutamaan palaan. Mikäli et käytä säilöttyä sitruunaa, purista tuoreesta sitruunasta muutaman ruokalusikallisen verran sitruunamehua. Soseuta sitten 2 rkl vettä/sitruunamehua sekä kaikki muut raaka-aineet sileäksi. Ohenna kastiketta lisää vedellä/sitruunamehulla, mikäli se on tarpeen. Mausta villiyrttikastike makusi mukaan ripauksella suolaa.

Villiyrttikastike säilyy jääkaapissa hyvin peitettynä muutaman päivän, mutta on parhaimmillaan sekä ravinteiden että maun osalta samana päivänä.

Ps. Muistathan kerrata ennen metsään lähtöä Jokamiehen oikeudet ja kerätä vain kasveja, jotka tunnistat varmasti. Älä kisko kasveja juurineen – ellet sitten ole nimenomaan kaivamassa juuria – ja kerää kasveja vain puhtailta mailta tarpeeksi kaukana pakokaasuista ynnä muista myrkyistä. Vinkkejä villivihannesten ja -yrttien keruuseen ja käyttöön löytyy esim. Suomen Luonto -sivuilta ja Suomen Luonto Villivihannekset -mobiiliappsista, jonka tuotto käytetään kotimaiseen luonnonsuojelutyöhön.