Villiruoka arkistot | Vaimomatskuu ruokablogi

Kaalisalaatti sichuanilaisittain aka dan dan kaali!

by Juulia on June 14, 2020 0 Comments

Dan dan nuudelit…

Pahoin pelkään, että kun dan dan nuudelit astuivat arkiruokien kärkeen tässä taloudessa noin vuosi takaperin, olen hehkuttanut niitä jokaiselle joka vaan jaksaa kuunnella kyllästymiseen asti. Olen tarjonnut niitä aina tilaisuuden tullen kaikille, jotka tulevat meille kylään, tykittänyt niillä Instagramini tukkoon ja linkittänyt sekä vegaanisen lähikauppaversioni että mahdollisimman autettisen versioni resepteihin tuhottoman monesta blogijutustani. Jos siis dan dan nuudelit tulevat jollain osalla etä- ja lähipiiristäni jo korvista ulos, ymmärrän!

Itselläni ei rakkaus tämän sichuanilaisen katuruuan makumaailman näytä kuitenkaan hiipumisen merkkejä. Toki tämän ruuan kulutus on meillä alkuuhuuman aktiivisimpaan vaiheeseen verrattuna jo hieman vaihtelevampaa: emme kisko dan dan nuudeleita välttämättä enää useita kertoja viikossa joka viikko, niinkuin useampi kuukausi kului syksyllä ja talvella. Pahimman koronakevätkiireen aikana ehti vierähtää jopa kuukausi, etten kokannut näitä nuudeleita. Sinä aikana oli kokkausfiilikset tosin hyvin alhaalla ihan jokaisen ruuan kohdilta ja sekä pakastepizzaa että take away -ruokaa kului monena viikkona itse tehtyä ruokaa enemmän.

…dan dan kaali!!!

Nyt näyttäisi kuitenkin siltä, että on päästy takaisin dan dan nuudeliputkeen! Tosin pienellä erolla: nuudeleiden sijasta ollaan syöty kaalia 😀 Tähän tilanteeseen päädyttiin, kun dan dan nuudeleiden himo iski, mutta kotoa ei kuitenkaan löytynyt nuudeleita. Spagettikin oli päässyt loppumaan. Sen sijaan jääkaapista löytyi kerä varhaiskaalia! Ei muuta kuin kaali suikaleiksi, seesamitahnasta, chiliöljystä, soijasta ynnä muusta koostuva kastike sekaisin ja mausteinen muru paistumaan pannulle.

Lopputulos oli järkyttävän hyvää.

Seesamikastikkeessa käsin hierotut kaalisuikaleet pehmenevät salamannopeasti “nuudelimaisiksi”, mutta salaatti oli silti ihanan raikasta ja rouskuvaa. Proteiinina tällä kertaa käyttämäni Beanit Härkäpapumuru teki annoksesta kumman ruokaisan tuntuisen … vaikka lautasella oli käytännössä vain keko kaalia mausteiden kera. Ahmimme sitten puolikkaan varhaiskaalin yhdeltä istumalta!

Seuraavana päivänä annoksen valmistaminen oli vielä nopeampaa: kun kastike ja mausteinen härkäpapumuru olivat jo valmiina jääkaapissa, niin töistä kotiin palattuani välipala oli valmis viidessä minuutissa. Suikaloin vain jäljelle jääneen kaalinpuolikkaan, hieroin kastikkeen siihen ja lusikoin murun päälle. Viime hetkellä innostuin vielä kipaisemaan pihalta annokselle valkosipuliaromisia litulaukan kukkia ja räpsin annoksesta kuvat. Tämä nyt vaan on liian hyvää jäädäkseen laittamatta blogiin, vaikka dan dan nuudelit tulisivatkin joiltain teistä jo korvista ulos!

Jos dan dan nuudelit on sinulle jo tuttu ruoka ja olet kehittänyt sekä kastikkeesta ja muruseoksesta omat versiosi, et reseptiä kuitenkaan juuri kaipaa. Teet vaan ruokasi niinkuin ennenkin, mutta korvaat nuudelit joko kokonaan tai osittain suikaloidulla kaalilla. Puolikkaaseen suikaloituun kaaliin riittää 3-4 ruokalusikallista kastiketta ja murua voi laittaa saman verran kuin laittaisi nuudeleidenkin päälle.

Meiltä löytyy kotoa nykyään aina ainekset mahdollisimman autenttisia dan dan nuudeleita varten, joten käytän dan dan nuudeleihin pitkälti niitä. Aina en kuitenkaan jaksa lisätä seokseen kiinalaisia pikkeleitä, joten lopputulos on useimmiten jotain sieltä autenttisen ja sinnepäin -version väliltä. Alla ohje jota itse kutakuinkin arkena käytän, suluissa vaihtoehtoja helpommin löytyvillä raaka-aineilla!

Dan dan kaali eli kaalisalaatti sichuanilaisittain

vegaaninen

4:lle

1 reilun kokoinen varhaiskaali

Kastike:

3 rkl kiinalaista seesamitahnaa (tai tahinia, tai maapähkinävoita, tai sekoitus kumpaakin)

2 rkl kiinalaista vaaleaa soijaa (tai mitä vaan “vaaleaa” soijaa – tumma soija on maultaan hurjan paljon vahvempi, sitä en käyttäisi)

1-2 tl vihreitä tai punaisia sichuanpippureita (mieluiten kokonaisia, kuivalla pannulla tuoksuvaksi paahdettuja ja morttelissa murskattuja sichuanpippureita, mutta sichuanpippuria toki löytyy myös valmiiksi jauhettuna niihin tilanteisiin kun laiskottaa)

1-1½ rkl mustaa riisiviinietikkaa (tämä löytyy aasialaisista kaupoista nimellä Chinkiang vinegar, mutta voit käyttää myös riisiviinietikkaa)

n. ½ tl paahdettua seesamiöljyä

1 pieni valkosipulin kynsi

1½-2 rkl agavesiirappia (käytän välillä myös vaahterasiirappia, tai ihan vain sokeria)

1-3 rkl sichuanilaista chiliöljyä – riippuen tulisuuden tarpeesta! (Haluaisin sanoa että teen itse chiliöljyni tämän ohjeen mukaan mutta todellisuudessa teen sen enemmänkin tämän ohjeen mukaan. Chiliöljyn tekeminen on helppoa ja kun kerralla tekee ison satsin siitä riittää pitkään! Aasialaisten markettien kiinalaiset chiliöljyt toki toimivat myös.)

Muruseos:

250g härkäpapumurua (tai murustettua tempeä, tai vegejauhista, tai mitä vaan murumaista kasviproteiinivalmistetta)

1-2 rkl sichuanilaista chiliöljyä (tai sitä kaupan chiliöljyä)

3 valkosipulin kynttä

n. 1 rkl raastettua inkivääriä

1 tl hienonnettua sichuanpippuria

1 tl viismaustetta

muutama tippa paahdettua seesamiöljyä

n. 2 rkl (kiinalaista) vaaleaa soijaa

n. 1 rkl agavesiirappia tms.

Tarjoiluun:

paahdettuja maapähkinöitä ja/tai seesaminsiemeniä

sipulinvartta / ruohosipulia / nuoren litulaukan lehtiä ja kukkia

Valmista kastike sekoittamalla kaikki raaka-aineet sekaisin. Itse aloitan yleensä sillä, että sekoitan mausteet, soijan, chiliöljyn ja siirapin seesamitahnan ja/tai maapähkinävoin kanssa sekaisin ja lisään viimeiseksi seokseen etikan. Riippuen miten tönkköä seesamitahna/maapähkinävoi on ja kuinka paljon käytät muita raaka-aineita, kastiketta voi tarvittaessa ohentaa vesitilkalla (teelusikallinen kerrallaan). Kastike saa kuitenkin olla melko paksua ja sen maku sellaisenaan maisteltuna vahvaa – muutaman ruokalusikallisenhan on tarkoitus maustaa iso määrä ruokaa!

Leikkaa kaali ohuiksi suikaleiksi ja hiero kastike kaaliin. Jätä kaali pehmenemään siksi aikaa, kun valmistat muruseoksen: viipaloi valkosipuli ja raasta inkivääri. Paista käyttämäsi proteiini, valkosipuli ja inkivääri rapeaksi chiliöljyssä ja mausta sichuanpippurilla, viismausteella, seesamiöljyllä, soijalla ja siirapilla. Paista vielä hetki, niin että kaikki pannulla oleva neste imeytyy muruseokseen.

Annostele kaalisalaatti kulhoihin ja nostele muruseos kaalisalaatin päälle. Viimeistele annokset paahdetuilla maapähkinöillä tai seesaminsiemenillä sekä sipulinvarrella/ruohosipulilla/litulaukan kukilla.

Seitan kasvislasagne

by Juulia on December 16, 2019 1 Comment

Seitan kasvislasagne on lomaruokien aatelia!

Lomaruoka

Hartaasti odotettu joululoma alkoi juuri ja sen kunniaksi tahdon tänään fiilistellä lomaruokaa. Siis ruokaa, jota teen kun käytössäni on rajattomasti aikaa – kiireisessä arjessa sitä harvemmin tulee mieleen näitä projekteja aloitella. Yksi ehdoton suosikkini näistä ns. lomaruuista on lasagne. Lasagne vaatii sekä aikaa että tilaa, lasagnea kokatessa kun tulee ainakin minulla helposti täytettyä keittiön tasot aikamoisella astiakasalla. On kattilaa niin tomaatti- kuin valkokastikkeelle, on juustoraastinta, on leikkuulautaa ja uunivuokaa… Mutta onpahan lasagne aina myös kaiken sen sotkun ja säädön väärti 😀

Vaikka rakastan lasagnea sellaisena kuin italialaiset sen loivat, tänään täällä valmistuu jotain muuta. Tekemäni kasvislasagne sisältää seitania ja suppilovahveroita, sekä reilusti chiliä tuomaan lämpöä joulukuiseen elämään. Kasvislasagne syötiin meillä tällä kertaa uunissa paahdettujen tomaattien kera, kaipaan nimittäin selvästi kaiken ruokani nyt lämpimänä!

Seitan!

Seitan on tässä lasagnessa suikaleen muodossa, koska halusin testata kaupasta bongaamiani Vegemin seitansuikaleita. Keittiössäni on ollut koko syksyn vahvasti käytössä Vegemin seitanchorizo, joten oli korkea aika antaa tilaisuus muillekin Vegemin tuotteille. Jos olet lukenut blogiani enemmänkin, tiedät varmaan että suosin vahvasti kasvisperäisiä tuotteita päivittäisessä elämässäni, vaikken kasvissyöjä enää olekaan. Rehurakkaus on tässä huushollissa vahva ja kun kasvisruoka lisäksi tekee maapallolle hyvää, niin miksipä en sitä suosisi! Jos et voi syödä seitania (joka siis on käytännössä silkkaa gluteenia) tai et muuten ole seitanin ystävä, voit toki korvata seitansuikaleet jollain muulla itsellesi mieluisella kasviproteiinilla.

Kasvislasagneni sopii tällaisenaan kasvissyöjille, muttei vegaaneille – valkokastike kun on tehty maitoon ja kuorrutin lomaruokani runsalla määrällä mustaleimajuustoa. Vegaanista versiota varten valkokastikkeen voi tehdä esim. kauramaitoon ja vaihtaa juustoraasteen vegaaniseen juustoon, joista oma suosikkini on Porlammin VegePlus. Tykkään tukea vegaanisen juuston makua vielä ravintohiivahiutaleilla, mutta mikään ei tietenkään pakota laittamaan vegaaniseen versioon juustontapaisia valmisteita lainkaan 🙂 Lisäksi täytyy tietysti etsiä käsiinsä munattomia lasagnelevyjä (nopealla guuglailulla ainakin Myllyn Paras lasagnelevyt valmistetaan ilman kananmunaa).

Seitansuikaleet toimivat lasagnessa oikein hyvin, tosin olisi ehkä pitänyt laittaa kastikkeeseen suhteessa vähän enemmän seitania. Nyt seitan on lasagnessani enemmänkin sattumina kuin pääroolissa.

Aikaansaamani tuhti ja lämmittävä seitanlasagne sisältää reilusti chilillä, yrteillä ja valkosipulilla maustettua tomaattikastiketta, johon upotin myös pakastimesta pussillisen suppilovahveroita. Tämän kasvislasagnen rinnalle sopi mielestäni hurjan hyvin ihanat uunissa paahdetut kirsikkatomaatit sekä reilu nippu tuoretta basilikaa. Juu, onhan sen hassua syödä tomaattikastikkeella täytettyä lasagnea tomaattien kanssa, mutta minä nyt satun rakastamaan tomaattia!

Vaikka lasagnessa itsessään on jo mukavasti tulisuutta, lisäsin annokselleni muuten vielä reilusti kesällä Amerikasta ostamaani koukuttavaa ja hedelmäisen aromaattista Aleppon pippuria. Enää ei oo nälkä, eikä todellakaan kylmä … ja mikä parasta: kerrankin on aikaa kunnon ruokalevolle! Ah, loma ja lomaruoka!

Seitan kasvislasagne suppilovahveroilla & uunitomaateilla

Seitan-tomaattikastike:

1 keskikokoinen sipuli

5-6 valkosipulin kynttä

n. 1 rkl oliiviöljyä

250 g seitansuikaleita (tai muuta käyttövalmista kasviproteiinia)

800 g tomaattimurskaa tai kokonaisia säilyketomaatteja

n. 200 g suppilovahveroita (voit toki käyttää muitakin sieniä)

1-2 pieni tulinen chili / 1-2 tl chilihiutaleita

n. 3 rkl tuoreita yrttejä, kuten timjamia, rosmariinia, oreganoa / n. 2-3 tl kuivattuja

maun mukaan suolaa ja vastarouhittua mustapippuria

(ripaus sokeria)

Juustokastike:

75 g voita

1 dl vehnäjauhoja

1 litra punaista maitoa

n. ½ tl vastajauhettua muskottipähkinää

250 g vahvan makuista juustoraastetta (esim. mustaleima)

maun mukaan suolaa

Lisäksi:

paketillinen lasagnelevyjä (et todennäköisesti tarvitse kaikkia mutta parempi että on tarpeeksi kuin liian vähän!)

n. 100 g juustoraastetta

Tarjoiluun:

tuoretta basilikaa

n. 500 g terttutomaatteja

1 rkl oliiviöljyä

(chilihiutaleita)

Valmista ensin seitan-tomaattikastike:

Kuori ja hienonna sipuli sekä valkosipulin kynnet. Kuullota sipuleita öljyssä pinnoitetussa kattilassa. Lisää pannuun hieman pienemmäksi paloitellut suppilovahverot (tai muut sienet) ja paista, kunnes neste haihtuu. Silppua seitansuikaleita halutessasi vähän pienemmiksi. Lisää sitten kattilaan seitansuikaleet, säilyketomaatit (jos käytät kokonaisia säilyketomaatteja, puristele ne ensin käsin rikki), hienonnetut yrtit sekä chili. Mausta kastike suolalla ja vastarouhitulla mustapippurilla sekä halutessasi ripauksella sokeria, joka pyöristää tomaattien hapokasta makua. Anna seitan-tomaattikastikkeen pulputella miedolla lämmöllä sen aikaa, kun valmistat valkokastikkeen. Tarkista vielä maku ennen lasagnen kokoamista – kastike saa olla vahvasti maustettua jotta lopputuloksesta tulee tasapainoinen; pasta miedontaa ruuan makua muuten liikaa.

Valmista juustokastike:

Sulata pinnoitetussa kattilassa voi ja vispaa sekaan jauhot. Sekoita tasaiseksi ja lisää sitten kattilaan desin verran maitoa. Sekoita tasaiseksi ja lisää loppu maito vähän kerrallaan huolella sekoitellen. Kuumenna kiehumispisteeseen ja lisää kattilaan muskottipähkinä (itse raastan hienolla terällä kokonaisesta muskottipähkinästä puolen teelusikallisen verran suoraan kattilaan). Keittele vähän väliä pohjia myöten sekoitellen, kunnes valkokastike sakenee. Lisää sekaan juustoraaste ja sekoita tasaiseksi. Tarkista maku ja lisää tarpeen mukaan suolaa (suolan määrä riippuu käyttämäsi juuston suolaisuudesta).

Lasagnen kokoaminen:

Kun molemmat kastikkeet ovat valmiina, kokoa lasagne uunivuokaan. Laita vuoan pohjalle kauhallinen seitan-tomaattikastiketta ja lado päälle kerros lasagnelevyjä. Peitä levyt muutamalla kauhallisella tomaattikastiketta ja juustokastiketta. Lado päälle seuraava kerros lasagnelevyjä. Jatka samaa rataa, jättäen päällimmäisen lasagnelevykerroksen päälle vielä reilusti juustokastiketta. Viimeistele kasvislasagne kunnon kerroksella juustoraastetta. Paista kasvislasagne kypsäksi, kullanruskeaksi ja kuplivaksi 180 asteisessa uunissa noin tunnin verran. Jätä kasvislasagne peitettynä vetäytymään vähintään vartiksi ennen tarjoilua.

Lasagnen vetäytyessä käytä uunin lämpö hyödyksi ja lykkää uuniin pellillinen kirsikkatomaatteja öljylorauksella valeltuina paahtumaan. Tomaatit ovat valmiit kun ne saavat hieman väriä ja halkeilevat, ja siinä ajassa on lasagnekin vetäytynyt sopivasti tarjoilukuntoon. Tarjoile kasvislasagne uunitomaattien ja basilikan kera.

Suolainen puuro metsän aarteista

by Juulia on June 9, 2019 0 Comments

Kiireettömät aamut

Se olis kuulkaa melkein kesäloma! Tiedossa vihdoin hitaita aamuja ja asiallisia aamiaisia. Pitkiä kävelyjä metsässä, pysähtymisiä, rauhoittumista. Tai no, ainakin hetken 😀 Lähdemme kolmen viikon matkalle juhannuksena, joten ehdin fiilistellä kesäkuista luontoa lomalaisena vain viikon ja sitten ollaankin kaikkea muuta kuin hitaita ja rauhallisia. (Ei sitä matkalla voi jäädä löhöilemään majapaikkaan, kun on kaikkea mitä pitää ehtiä nähdä!)

Sitä suuremmalla syyllä tulevalla viikolla on otettava kaikki Suomen alkukesästä irti. Otin varaslähdön luonnon fiilistelyyn ja asiallisen aamiaisen kokkailuun viime viikon minilomalla eli helatorstaina! Kävin kävelyllä ja napsin lautaselleni kaikkea mitä eteen ilmestyi: kuusenkerkkiä, nokkosia, ketunleipiä, litulaukkaa, suolaheinää, lemmikkejä.

Suolainen puuro

Kiireettömän aamun lempipuuroni on ruokaisa suolainen puuro, joka rikastetaan uppomunalla. Olin itseasiassa aivan varma, että olisin kirjoitellut tänne jo aikaisemmin suolaisista puuroista, mutta enpä olekaan! Lomien hitaista aamuista ja toisesta aamiaisesta olen sentään kertonut aikaisemminkin. Silloinkin lautasella oli muuten uppomuna 🙂

“Suolainen puuro” tuntuu itselleni itseasiassa aika hassulle määritelmälle, makeita puuroja kun harvemmin syön. Puuro on minulle lähtökohtaisesti aina “suolainen” – sokeria en siis puurooni ole ripottellut edes lapsena. Syön puuroni mieluiten voisilmällä mutta jos haluan puurosta ihan kunnon aterian, valmistan sen hieman risoton tapaan: keitän liemeen, maustan juustoraasteella ja valkosipulilla. Lisukkeeksi sopii tosiaan se uppomuna, mutta tämä suolainen puuro kruunattiin vielä metsän aarteilla ja paistetulla parsalla.

Tämä resepti menee edellisen juttuni tavoin hieman siihen “reseptittömään” suuntaan, eli en juuri mittaile raaka-aineita vaan käytän sitä mitä kotoa löytyy. Oleellista on toki, että pohjaksi keittää jonkinlaisen puuron. Itse suosin erilaisilla siemenillä rikastettua kaura- tai moniviljapuuroa (Alku Sadonkorjuupuuro on lempparini!) mutta mikä tahansa puuro tähän pohjaksi toki sopii – vaikka polenta!

Keitän puuron puoliksi maitoon ja puoliksi kasvisliemeen ja jätän sen koostumukseltaan melko pehmeäksi. Kääntelen sekaan kourallisen vahvaa juustoraastetta ja maustan puuron vielä mustapippurilla sekä jollain sipulilla: hienonnetulla sipulinvarrella, kevätsipulilla, ruohosipulilla ja jos olen viitseliäs, vielä rapeaksi paistetuilla valkosipuliviipaleilla. Nam!

Alkukesän metsä tarjoaa nyt niin paljon aarteita, että keräsin vielä kokoelman niitä puuroni kruunuksi. Kirpeät suolaheinä, kuusenkerkkä ja ketunleipä toivat runsaaseen annokseen kivaa pirteyttä, litulaukan ja lemmikin kukat lähinnä söpöyttä. Ja koska olin viitseliäällä tuulella, viimeistelin puuroni vielä öljyssä rapeaksi paistetulla nokkosella.

Suolainen puuro metsän aarteilla ja uppomunalla

1:lle

1 dl puurohiutaleita

n. 2½ dl nestettä (esim. 50% kasvislientä + 50% maitoa)*

kourallinen vahvan makuista juustoraastetta (esim. parmesaania, mustaleimaa)

maun mukaan suolaa, vastarouhittua mustapippuria

1 luomumuna

1-2 rkl oliiviöljyä

4-6 vihreää parsaa

2 valkosipulin kynttä

nippusipuli varsineen

kourallinen nokkosia

litulaukan kukkia ja lehtiä

syötäviä kukkia (esim. lemmikkejä)

kauden kirpeitä villiyrttejä: kuusenkerkkiä, ketunleipää, suolaheinää…

* nesteen määrä riippuu käyttämistäsi puurohiutaleista, noudata tuotteen ohjeita.

Viipaloi valkosipuli, sipuli ja sipulinvarret. Kuumenna iso kattilallinen vettä ja lorauta sekaan noin ruokalusikallinen etikkaa. Laita puuro kiehumaan. Napsi parsasta puumaiset tyvet ja paista se pannulla oliiviöljyssä napakan kypsäksi (3-4 minuuttia paksuudesta riippuen). Paista samassa öljyssä myös valkosipulinviipaleet sekä nokkosen lehdet rapeaksi (muutama minuutti per puoli, varo polttamasta!) ja nosta ne talouspaperoidulle lautaselle odottelemaan.

Kun vesi kiehuu, alenna lämpöä niin että vesi juuri ja juuri poreilee. Pyöräytä veteen lusikalla pyörre ja riko muna pyörteeseen. Kalasta uppomuna kattilasta reikäkauhalla noin kolmen-neljän minuutin kuluttua.

Kun puuro on kypsää ja kaikki on valmista, mausta puuro juustoraasteella, suolalla ja pippurilla. Kääntele sekaan osa sipulista ja valkosipulilastuista. Annostele suolainen puuro kulhoon ja lisää päälle parsat sekä uppomuna. Mausta lopulla sipulilla ja valkosipulilla, nokkossipseillä, suolaheinällä, ketunleivillä, kuusenkerkillä ja litulaukalla, viimeistele syötävillä kukilla kauniiksi. Olet sen ansainnut!

Ps. Tähän puuroreseptiin sain muuten vahvan innoituksen uudelta IG-ystävältäni Courtneyltä. Hän kokkaa The Loving Belly -blogissaan hän toinen toistaan taianomaisempia puuroja puhumattakaan niistä otetuista uskomattoman tunnelmallisista kuvista! Olen hänen resepteistään ja kuvistaan niin vaikuttunut, että halusin yrittää luoda jotain taianomaista kerrankin omaankin puurokulhooni 🙂 Siis katsokaa nyt vaikka tätäkin! Silkkaa magiaa!

Pps. Lisää puuroreseptejäni (suolaisia ja makeita) löydät täältä!

Villiyrteillä silattu parsakeitto

by Juulia on May 31, 2019 0 Comments

Keittopäivä!

Yksi kaikkien aikojen rakkain keittoni on vichyssoise. Samettinen, kermainen, pehmoinen, lohdullinen… sitä on vichyssoise minulle. Opettelin tekemään tätä herkkua yläasteikäisenä ja muistan vieläkin elävästi, kuinka ihanaa oli hiipiä illalla keittiöön kauhomaan lusikalla suoraan kattilasta vähän kylmää purjo-perunasosekeittoa iltapalaksi. Aikuisena kyseinen keitto kuitenkin unohtui pitkäksi aikaa, kunnes innostuin toissavuonna taas tekemään vichyssoisea villiyrteillä maustettuna versiona.

Toinen rakas keittomuisto on Hollannista, jossa isosiskoni asui vaihto-oppilaana lukioikäisenä. Ajoimme tuolloin kerran koko perheen voimin siskoa tervehtimään ja perillä meitä odotti siskon isäntäperheen lisäksi herkullisin parsakeitto, mitä olen koskaan syönyt (kun saat jotain ihanaa ensimmäisen kerran elämässäsi, se voi tehdä niin lähtemättömän vaikutuksen, että mikään ei sitä koskaan ylitä 😀 ).

Tänään päätin yhdistää nämä kaksi rakasta keittomuistoa ja keitellä parsalla ja villiyrteillä ryyditettyä purjo-perunasosekeittoa.

Piipahdimme taannoin Tallinnassa päiväreissulla ja nappasin sieltä mukaani nipun karhunlaukkaa Balti Jaam Turgin myyjältä. Kimppu oli sen verran reilun kokoinen, että olen ehtinyt testailla karhunlaukkaa niin pastataikinassa, leivässä, pestossa kuin nyt tässä keitossakin. Suorastaan harmittaa, etten ostanut samantien usempaa nippua, niin ihanaa villivalkosipuli minusta nimittäin on!

Viimeisten öljyn kanssa soseutettujen karhunlaukkalusikallisten jälkeen testasin saman keittoreseptin nokkosen ja litulaukan kera. Litulaukassahan on myös valkosipulinen aromi, joten se sopii minusta mukavasti karhunlaukan tilalle. Nokkosella keittoon saa lisäksi reilusti ravinteita, jotka muuten säilyvät parhaiten kun villiyrtit soseuttaa kypsän keiton sekaan vasta juuri ennen tarjoilua.

Huom! Koska keitossa on parsaa, joka tunnetusti ei ole kovinkaan herkullista ylikypsänä, en tee tätä keittoa mielelläni uudelleenlämmitettäväksi. Näin parsan maku on keitossa tuoreimmillaan.

Villiyrteillä silattu parsakeitto

2:lle

5 dl vettä (tai mietoa kasvislientä)

n. 200 g jauhoista perunaa

n. 10 cm pätkä purjon valkoista osaa

200 g vihreää parsaa

n. 2 rkl pestyä ja soseutettua karhunlaukkaa ja/tai litulaukkaa ja/tai ryöpättyä nokkosta

suolaa, vastarouhittua mustapippuria

150 g kaura fraichea (tai ranskankermaa)

Kuori ja lohko perunat. Halkaise purjo ja pese se huolellisesti. Pese villiyrtit ja soseuta ne pienen vesitilkan kera. Pätki parsasta kuivat ja puumaiset tyvet irti. Leikkaa nuput talteen ja pätki varret.

Kuumenna kattilassa vesi (tai kasvisliemi) kiehuvaksi ja lisää kattilaan perunat sekä purjo. Keitä kannen alla, kunnes peruna on kypsää. Lisää kattilaan sitten parsa niin, että nuput jäävät päällimmäiseksi. Sulje kansi ja jatka keittämistä muutama minuutti, tai kunnes parsa on juuri ja juuri kypsää. Kalasta kattilasta nuput sivuun tarjoilua varten.

Soseuta parsakeitto kaurafraichen kera ja mausta se makuusi sopivaksi suolalla ja vastarouhitulla pippurilla. Sekoita mukaan juuri ennen tarjoilua villiyrttisose. Tarjoile nokareella kaurafraichea ja villiyrttisosetta, tarjoile parsanuppujen kera.