Suppilovahveropasta sitruunalla ja ricotta salatalla

by Juulia 8 Comments
Suppilovahveropasta sitruunalla ja ricotta salatalla

suppispasta

Se on vissiin aika hurja suppilovahverosato tänä syksynä! Tai siis, näin olen nähnyt ja kuullut. Oma sienikausi on ollut poikkeuksellisen surkea – metsään olen ehtinyt kerran, eikä silloin saaliiksi saatu kuin kourallinen sieniä.

Onneksi kaupassa voi aina käydä! Minulla on jostain syystä sienien kanssa hyvin pinttyneet tavat: kanttarellit paistetaan sellaisenaan voissa esim. leivän päälle, tateista tehdään kermaista pastaa tai muhennosta (joka päätyy yleensä leivän päälle sekin) ja suppilovahveroista tehdään suppilovahveropastaa. Joskus harvoin metsäsienet pääsevät keittiössäni johonkin kokeellisempaan viritelmään (kuten vaikkapa viime vuotinen kantarellichowder ja kantarellipizza), mutta yleensä eivät. Varsinkin, jos sienivuoteni on ollut tämänvuotisen kaltainen.

Ihailenkin siksi kovasti kaikkia, jotka kehittelevät suuresti arvostamistani metsäsienistä jotain jännempää! Tänä syksynä silmiini on osunut jatkuvalla syötöllä Hannan Soppa -blogin upeat sienireseptit, suosittelen kaikille sienifaneille visiittiä Hannan sivustolle … siis tietysti sitten kun olette lukeneet tämän minun lempi suppispastareseptini 😉

sienimetsällä

suppilovahvero

Minulle paras suppilovahveropasta on jo vuosia ollut sellainen, joka sisältää rutosti sitruunaa (sekä kuorta että mehua), lehtipersiljaa sekä valkosipulia. Resepti on peräisin ammoisien aikojen takaa (ehkä?) Glorian Ruoka ja Viini -lehdestä ja se on yksinkertaisuudessaan herkullista! Tämä resepti on myös yksi niistä, joiden kokkaukseen ei mielestäni oikeastaan sen kummempaa ohjetta edes tarvita – raaka-aineet määritellään silmämääräisesti eikä kokkauskaan paljoa vaadi.

Tämän vuotinen lisäykseni tähän luottoruokaani oli kuitenkin lisätä annokseen hieman suolaista ricotta salataa. Ricotta salata on vähän kuin juustojen anjovis: pieni määrä korostaa muita makuja mutta liikaa tätä ja ruoka ei muulta enää maistukaan (kiitos tästä oivalluksesta ja vertauksesta kuuluu muuten lempiruokasivustolleni Serious Eatsille). Suppilovahveropastan sekaan murusteltuna ricotta salata toimiikin muiden makujen ohella kuin pieninä suolapommeina, joten muuta suolaa ruokaan ei kannata enää lisätäkään.

suppilovahveropasta

Suppilovahveropasta sitruunalla ja ricotta salatalla

2:lle

n. 200 g spagettia (kuivapastaa)

n. 200 g suppilovahveroita

1 luomusitruuna

4 valkosipulin kynttä

2-3 rkl oliiviöljyä

nokare luomuvoita

1 ruukku lehtipersiljaa

50-70g ricotta salataa

vastarouhittua mustapippuria

Kuumenna isossa kattilassa reilusti suolattua vettä pastaa varten. Valmistele muut raaka-aineet ennen kuin alat keittämään pastaa – kun se on valmista ruoka syödään mieluiten nimittäin heti!

Pese sitruuna huolella ja raasta sen kuori talteen raastimen pienellä terällä. Purista sitruunamehu pieneen kulhoon ja ongi siemenet mehusta pois. Viipaloi valkosipuli ohuelti ja revi isommat sienet muutamaan osaan. Repäise lehtipersiljan lehdet irti varsista ja silppua halutessasi vielä varretkin.

Laita pasta kiehumaan. Kuumenna oliiviöljyä paistinpannulla melko kuumaksi ja lisää pannulle sitten sienet. Paista sieniä hetki ja lisää pannulle valkosipuli. Pyörittele seosta pannulla, kunnes valkosipuli pehmenee – sienet kypsyvät kuumalla pannulla todella nopeasti. Ota pannu liedeltä ja lisää sekaan sitruunan mehu, puolet raastetusta sitruunankuoresta, reilusti mustapippuria, nokare voita sekä suurin osa lehtipersiljasta.

Kun pasta on juuri ja juuri kypsää, kippaa kattilasta puolisen desiä keitinvettä suppilovahveroiden sekaan. Valuta pasta ja sekoita se hyvin sekaisin sitruunaisten suppilovahveroiden ja lehtipersiljan kera.

Jaa suppilovahveropasta kahdelle lautaselle ja murenna päälle ricotta salata. Viimeistele annokset lopulla lehtipersiljalla ja sitruunankuorella, tarjoile heti! (Meillä lorautetaan pastan päälle tosin useimmiten lopuksi vielä hieman lisää oliviiöljyä)

suppilovahveropasta

5 955 views

Kesäinen kirsikkatomaatti-chilipasta

Kesäinen kirsikkatomaatti-chilipasta

chilipasta

Vietän parhaillaan viimeistä lomaviikkoani valmistellen pikkuhiljaa itseäni tulevaan työvuoteen. Naputtelen blogiin kesän aikana kertyneitä tarinoita ja kuvaan hetken mielijohteesta myös kaikenlaisia uusia – kohta sitä aikaa ei näin ruhtinaallisesti nimittäin enää olekaan!

Kotitoimistollani on syöty lounaaksi jo useamman kerran nopeasti valmistuvaa ja helppoa kirsikkatomaatti-chilipastaa, joka on sopivan täyttävää mutta samalla raikasta kesäruokaa. Koukuttavaksi kesäpastani tekee reilu määrä tuoretta chiliä: löysin kaupasta sattumalta kotimaisien chilien seasta aivan ihanaa, vain aavistuksen tulista ja todella hedelmäisen makeaa lajiketta nimeltä Jamaican bell. Kyseinen chili on niin maukasta, että en ole edes kypsentänyt sitä, lisännyt sen vain pastan sekaan aivan viime tipassa.

“Kastiketta” ei tässä pastaohjeessa muutenkaan juuri keitellä. Kesäiseksi tämän tomaattisen pastan nimittäin tekee juurikin se, että tomaatit vain nopeasti kuumennetaan, eikä niiden anneta sen kummemmin muussaantua. Pidetään siis tomaatin palat paloina ja makukin pysyy samalla raikkaana.

kirsikkatomaattipasta

Makua tähän pastaan tuo miedon chilin ja kirsikkatomaattien lisäksi reilu määrä valkosipulia, loraus sitruunamehua ja/tai valkoviiniä (jota meiltä löytyy kätevästi viikonlopun bileiden jäljiltä), sekä sitä yrttiä mitä kotoa nyt sattuu löytymään. Ruohosipuli ja persilja toimivat todistetusti ainakin todella hyvin, enkä äkkisilteen edes keksi mikä yrtti EI toimisi 🙂 Välillä lisään pastaan myös hieman tulisempaa chiliä antamaan pikku potkua työnteolle.

Kesäinen kirsikkatomaatti-chilipasta

1:lle

vegaaninen

n. 80-100 g (kuiva)pastaa (nälän mukaan siis!)

3-4 isoa valkosipulin kynttä

1-2 rkl oliiviöljyä

10-15 kypsää kirsikkatomaattia

1 jamaican bell -chili tai muu mieto chili siemenet poistettuina

(½-1 tulisempaa chiliä siemenet poistettuina)

n. ½ tl sokeria

suolaa ja mustapippuria maun mukaan

½ sitruunan mehu ja/tai vajaa ½ dl valkoviiniä

ruohosipulia / persiljaa tms. pehmeää tuoreyrttiä

nokare voita / loraus oliiviöljyä

Laita käyttämäsi pasta kiehumaan runsaaseen suolalla maustettuun veteen. Kuori ja viipaloi valkosipulit, kuullota sitä miedolla lämmöllä pinnoitetussa kasarissa tai paistinpannulla öljyssä, kunnes valkosipuli pehmenee (4-5 minuuttia). Älä kuitenkaan anna valkosipulin ruskistua, pehmetä vaan. Mikäli käytät myös tulista chiliä, poista siitä siemenet ja viipaloi se ohuelti, paista yhtä pitkään valkosipulin kanssa.

Poista miedosta chilistä siemenet ja suikaloi se ohuelti. Puolita kirsikkatomaatit ja silppua käyttämäsi yrtti. Kun pasta alkaa olla lähes kypsää, lisää valkosipulien sekaan puolitetut kirsikkatomaatit, sokeri sekä sitruunamehu ja/tai valkoviini. Pyörittele seosta keskilämmöllä niin, että tomaatit lämpenevät ja pehmenevät hieman ja neste haihtuu osittain. Älä anna tomaattien kuitenkaan rikkoutua muussiksi. Lisää pannulle chili sekä yrtit juuri ennen kuin valutat pastan. Mausta ripauksella suolaa ja mustapippuria.

Kun pasta on juuri ja juuri kypsää, valuta siitä vesi ja lisää se tomaatti-valkosipuliseoksen kaveriksi pannulle. Pyörittele pasta ja tomaatit huolella sekaisin ja mikäli pannun pohjalla on vielä nestettä, nosta lämpöä hetkeksi kovemmalle. Mehevöitä annos lopuksi nokareella voita tai lorauksella hyvää oliiviöljyä sekä viimeisellä puserruksella sitruunasta, jos olet sitä annoksessa muutenkin käyttänyt.

chilipastaTämä pasta ei minusta edes parmesaania kaipaa, mikä on aika paljon sanottu tällaiselta juustohullulta 😀

1 449 views

Nokkospesto + vegaaninen pesto-herkkusienipasta

Nokkospesto + vegaaninen pesto-herkkusienipasta

nokkospestoKuvassa näkyvistä kesän pistiäisistä toinen on suosikkini. Arvaatteko kumpi?

Nokkossesonki on vihdoinkin alkanut! Nokkonen on villivihanneksista suosikkini monestakin syystä: sitä on helppo löytää (auts!), sitä voi kerätä kesän loppuun saakka ja siitä voi valmistaa vaikka minkälaisia ruokia!

Nokkospesto on matalan kynnyksen tie nokkoskokkailujen pariin. Nokkoskeitto ja nokkosletut maistuvat yleensä kaikille, joille pinaattiversiotkin, ja ainakin omassa kaveripiirissäni kauppansa on tehnyt myös nokkosilla täytetty tähkäleipä sekä nokkosmunakas tai -piirakka. Itse surautan nokkosta raakana myös smoothieen tai mehustan sitä vihermehun sekaan. Toissavuonna kehittelin nokkosista jopa yltiöterveellisen pizzapohjantapaisen 🙂

nokkospestoAhkeran hortoilijan palkintoateria: nokkospestopasta & savuisen suolaiset herkkusienet ♥

Minulla on ollut nuoresta asti vahva visio siitä, että “isona” asun sellaisella alueella, josta metsään pääsee nopeasti ja vaivattomasti. Opiskeluaikoina kämpän sijainnin kriteerit olivat hetken keskustapainotteisemmat, mutta myöhemmin omaa kotia ostaessa luonnon läheisyys oli hyvien kulkuyhteyksien ohella ykkösasemassa. Kun polku pöheikköön lähtee nykyään melkein kotiovelta, voi ainakin tämän elämäntavoitteen osalta todeta osuneensa napakymppiin!

Tiesin siis jo lapsena, että metsässä haahuilu tekee mielelle tolkuttoman hyvää. Tämä seikka kuitenkin ainakin käytännössä turhan usein unohtuu. Mitenköhän paljon paremmin sitä arjessa voisi, jos vääntäisi itsenä metsäkävelylle myös vähän huonommilla keleillä? Hyviä säitä ja vapaapäiviä ootellessa kun Suomen olosuhteissa monesti menee kuukausia…

Parasta villivihanneskaudessa onkin niiden syömisen lisäksi keräilyyn liittyvä lisääntyvä metsähaahuilu. Metsään tulee lähdettyä varta vasten useammin, mutta lisäksi huomaan käveleväni töistä tai kaupasta kotiin vihreää kiertotietä. Taskuun pieni pussi vaan, niin kotiin saapuu aina jotain tuoretta mukanaan.

Nämä asiat ovat ehkä monelle jo tuttuja juttuja, mutta kerrataanpa kuitenkin vielä ne perusjutut nokkosten keräämisestä:

  • nokkonen kannattaa kerätä pienenä ja ennen sen kukintaa
  • kerää nokkoset mieluiten aurinkoisen jakson jälkeen, jolloin niiden nitraattipitoisuus on alhaisimmillaan
  • pyri keräämään nokkoset puhtaasta paikasta (elikkä ei esim. tien, koirankusetusreitin tai navetan vierustoilta)

Nokkosessa on rutosti rautaa ja erittäin runsaasti C-vitamiinia. Pienet ja nuoret nokkoset ovat ravintoarvoiltaan parhaita, joten kannattaa pyrkiä keräämään vain nuorta n. 10-senttistä kasvustoa. Varsinkin isommista kasveista kannattaakin kerätä vain lehdet; nekin mieluiten ennen kukintaa. Nokkoskasvustoa voi uudistaa niittämällä koko pöheikön maan tasalle, näin uusilla nokkosenversoilla pääsee herkuttelemaan myös myöhemmin kesällä.

nokkospesto

Eilen surauttamani nokkospesto maistuu myös vegaaneille, koska siihen käytetään juuston sijasta ravintohiivahiutaleita.

Hampunsiemenet taas ovat siitä kiva peston raaka-aine, että ne aiheuttavat pähkinöihin ja siemeniin verrattuna vähemmän allergisia reaktioita (superhyviä lähteitä en valitettavasti tälle tiedolle löytänyt, mutta esim. allergia ja astma-liiton sivuilta ei hampunsiemenistä löydy edes mainintaa – aika harvinainen hamppuallergia siis taitaa olla.). Hampunsiemenet ovat myös todella hyvä proteiinin, aminohappojen sekä omega 3: ja 6:n lähde.

Nokkospesto

n. 2 dl

70-100 g ryöpättyä ja kuivaksi puristettua nokkosta

½ dl oliiviöljyä

2-3 valkosipulin kynttä

1-2 tl chilihiutaleita

½ tl suolaa

3 rkl kuorittuja hampunsiemeniä (esim. Go Raw Luomu hampunsiemenet)

3 rkl ravintohiivahiutaleita

¾-1 dl vettä

Ryöppää nokkosia kiehuvassa vedessä noin minuutin verran ja huuhdo ne sitten kylmällä vedellä. Purista nokkosista sen jälkeen vesi pois. Kuori valkosipuli ja soseuta se nokkosten, hampunsiemenien, mausteiden ja öljyn kanssa. Lisää seokseen vettä, kunnes koostumus on makuusi sopivaa. Tarkista maku ja lisää halutessasi suolaa ja/tai chiliä.

Nokkospesto sopii hyvin esim. leivän päälle, mutta eilen me käytimme koko satsin nopeaan lounaspastaan!

nokkospesto

nokkospesto

Pastaksi tässä ohjeessa käy mikään vaan – kuten tarkkanäköisemmät kuvasta ehkä huomasivatkin jo, meillä lautaselle päätyi kahdenkin eri makaronipussin jämät. Kunhan kaapista löytyy jo valmiiksi nokkospestoa, tämä pasta valmistuu hujauksessa!

Nokkospesto-herkkusienipasta

2:lle

n. 200 g makaronia/pastaa/spagettia

1 annos nokkospestoa

n. 100 g herkkusieniä

1 rkl soijaa

1 rkl vaahterasiirappia

1 tl chilihiutaleita / chilikastiketta kuten srirachaa

1 rkl oliiviöljyä

1 tl nestemäistä savua

reilusti vastarouhittua mustapippuria

Keitä pasta paketin ohjeen mukaan runsaassa suolavedessä. Pastan kypsyessä leikkaa herkkusienet neljään osaan ja paista niitä paistinpannussa öljyssä keskilämmöllä, kunnes sienet saavat hieman väriä. Laske lieden lämpöä hieman ja lisää paistinpannulle sitten vaahterasiirappi, soijakastike, chili, nestesavu sekä reilusti vastarouhittua pippuria. Jatka paistamista kokoajan sekoitellen, kunnes mausteliemi imeytyy sieniin. Varo kuitenkin polttamasta seosta!

Kun pasta on kypsää, valuta se. Säästä kuitenkin puolisen desiä keitinvettä. Sekoita nokkospesto pastaan ja ohenna seosta tarvittaessa hieman keitinvedellä. Jaa lopuksi sienet annosten päälle. Tulisen ystävä voi vielä kruunata lautasellisensa ripauksella chilihiutaleita.

Metsästä mukaan tarttui eilen nokkosten lisäksi kourallinen nuoria maitohorsman versoja, jotka paistoimme iltapalaksi voissa pannulla. Nokkosten lisäksi yleisin saaliini metsästä on kuitenkin ketunleipä – rakastan sen kirpeää makua joka vie ajatukset suoraan lapsuuden kesiin 🙂

Mitäs te lukijat keräätte metsästä?

1 378 views

Tamago kake gohan aka TKG

Tamago kake gohan aka TKG

tamago kake gohanTamago kake gohan kruunattuna onsen tamagolla

Täällä on viimeaikoina syöty aamupalaksi vähän erilaista puuroa. Tamago kake gohan ei varsinaisesti puuroa kyllä ole, mutta sen koostumus liippaa aika läheltä: kyseessä on nimittäin riisin, raa’an kananmunan ja muutaman mausteen seoksesta.

Tamago kake gohan (tuttavallisemmin TKG) on varsin yleinen japanilainen aamu- tai välipalaruoka. Raa’an munan syöminen aamupalaksi tuntuu ajatuksena monelle ehkä vähän hullulta, mutta sielläpäin maailmaa ei tuota raakaa kananmunaa juuri vierasteta muillakaan aterioilla. Niinpä annos maistuu monelle myös kokonaan kylmänä!

Vaikken itse raakaa munaa varsinaisesti vieroksu, menee rajani kuitenkin raa’assa valkuaisessa. Sen koostumus on minulle vähän liikaa, joten valmistan TKG:ni aina tulikuumaan riisiin, joka kypsentää munaa mukavasti siihen sekoittuessaan.

tamago kake gohan

Tamago kake gohan maustetaan yleensä vähintään soijakastikkeella, mutta sekaan voi laittaa maun mukaan myös jonkinlaista furikakea (eli merilevä-katsuobushi-seesamisilppua), japanilaista aromaattista shichimi tōgarashi -chilimaustetta, mirinkastiketta ja/tai kevätsipulia.

Jos palataan vielä siihen kananmunaan, on valintani aina luomu. Syyt luomumunien suosimiselleni löytyvät esim. WWF:n sivuilta 🙂 Luomu myös maistuu minusta paremmalle. Mutta on siinä munassa ja varsinkin sen lisäämistavassa muutenkin kyse makuasioista: jotkut erottelevat munan valkuaisen ja keltuaisen ja sekoittavat ne riisiin erikseen, jotkut vispaavat munan jo etukäteen ja jotkut (kuten minä) lisäävät annokseen ensimmäisen munan jälkeen vielä toisenkin.

Perinteisesti tamago kake gohan tehdään valkoiseen riisiin, mutta minä tykkään käyttää tässä ruuassa täysjyväriisiä – pidän sen täyteläisestä mausta, eikä sen valkoista riisiä paremmista ravintoarvoistakaan haittaa ole. Keitän riisin myös veden sijasta dashiliemessä, jolloin annoksen maku syvenee entisestään. Hätäpikaruuan tarpeeseen tämä ruoka valmistuu tietysti myös kaupan valmiiksi keitetystä riisistä, joka vain lämmitetään nälän iskiessä.

TKGRiisiä soijalla, munalla ja munalla. Aah 🙂

Annoksen valmistaminen on yhtä yksinkertaista, kuin sen koostumuskin: kuuma riisi ja kananmuna sekoitetaan vain kulhossa vimmatusti syömäpuikoilla vispaten yhteen, kunnes seos muuttuu keveysti vaahtoavaksi ja ilmavaksi “puuroksi”. Annos maustetaan. Eikä siinä kuulkaa sitten enää muuta! Lopputulos on yksinkertaisuudessaan minusta älyttömän herkullista 🙂

Koska olen aikamoinen munahullu, haluan annokseen usein vielä toisen munan. Niinpä teen monesti niin, että vispaan annokseen yhden kokonaisen munan +  toisen kananmunan valkuaisen ja kruunaan “puuroni” sitten jäljelle jääneellä keltuaisella, jonka voin syödessä käännellä vielä kevyesti sekaan.

Mikäli ajatus raa’asta munasta hirvittää, niin muistutus: se eka annokseen sekoitettu raaka muna ei raakana kuumaan riisiin sekoittuessaan säily. Rohkeasti kokeilemaan siis vaan! Annoksen voi halutessaan viimeistellä toisen raa’an munan/keltuaisen sijasta onsen tamagolla eli kuumassa vedessä kylvetetyllä, pehmeällä kananmunalla. Lopputulos ei toki ole sama, mutta ehkä siitä uskaltaa sitten siirtyä pikkuhiljaa sinne raaempaan ja raaempaan munaan/keltuaiseen, kunnes moinen ei enää tunnukkaan yhtään oudolta, vaan saa aikaan akuuttia kuolaamista.

Tamago Kake Gohan (eli TKG)

1:lle

2-2½ dl vastakeitettyä riisiä tai täysjyväriisiä

1-2 luomukananmunaa

1-3 rkl soijakastiketta

(1-2 rkl mirinkastiketta)

maun mukaan:

furikakea

shichimi tōgarashia

silputtua kevätsipulia

Laita vastakeitetty (tai juuri kuumaksi lämmitetty) riisi kulhoon ja riko aikailematta päälle kananmuna. Sekoita riisi ja kananmuna yhteen syömäpuikoilla reippaasti “vispaten”, kunnes seos vaahtoaa kevyesti ja on kuohkeaa. Mausta annos soijalla ja makusi mukaan furikakella/shichimi tōgarashilla/kevätsipulilla. Sekoita. Lisää päälle vielä toinen muna/munankeltuainen joko raakana, tai pehmeäksi haudutettuna onsen tamagona.

Sitten ei muuta kuin ääntä kohden!

tamago kake gohanTKG + onsen tamago =

Ps. Oletko sinäkin munahullu? Siinä tapauksessa suosittelen tsekkaamaan edelliset munaisat ohjeeni: okayu, tex mex shakshouka, dashimaki tamago + onsen tamago. Lisäksi otan ilolla vastaan vinkkejä hyvistä munaruuista!

494 views