Ponzu lohi The Bull & The Firmin tyyliin

by Juulia 1 Comment
Ponzu lohi The Bull & The Firmin tyyliin
Lohi, ponzu, retikka, avokado ja wasabiherneet on ihana yhdistelmä!

ponzu lohi

Ponzu, lohi…

…daikonretikka, avokado ja wasabipähkinät. Sekä yks ihana viini! Kas siinä kuusi asiaa, joiden ansiosta tämä päivä on ollut parhaita aikoihin. Kun baariin ei ole nyt ollut asiaa, on baari tuotava kotiin – ja tämä kombo ottaa vahvasti insipiraatiota lempi cocktailbaaristani, The Bull & The Firmistä.

Niin kauan kuin muistan, kurvin ihanassa The Bull & The Firmissä on ollut listalla jonkinlainen mukaelma annoksesta, jossa on soijamarinoitua lohta. Monesti mukana on ollut avokadoa, tällä hetkellä seassa on daikon retikkaa – ja mieleenpainuvimmassa versiossa on ollut wasabipähkinöitä! Jos Kulmavuorenkadulla käyn, tämä on se annos jonka yleensä aina tilaan. Kun tänään sitten raahustin väsyneenä lähikaupassa, iski kalatiskin kohdalla yhtäkkiä inspiraatio: nyt kyllä teen tuota herkkua kotona!

soijamarinoitu lohi

Halki, poikki ja pinoon

Ei muuta kuin mahdollisimman tuoretta lohen selkäpalaa, kypsä avokado, retikanpätkä ja wasabipähkinät koriin ja kassalle. Arvelen, että The Bull & The Firmissä annoksen tekemiseen mahdollisesti piiloutuu enemmänkin tekniikkaa, mutta itse lähdin luomaan annosta hyvin suoraviivaisesti halki, poikki ja pinoon -taktiikalla. Kun raaka-aineet ovat hyviä, ei tällä kombolla voi kovasti pieleen vaan mennä!

Koska olen aika surkea kalan leikkaaja lukuisisten opastusvideoiden katselemisesta huolimatta, kokeilin omaksi ilokseni ja harjoituksen vuoksi lohen leikkaamista muutamalla eri tavalla. Pyrin tekemään osasta lohta sashimin tapaan ohuen ohuita suikaleita hieman epämääräisin lopputuloksin, loput taas kuutioin pieneksi. Sitten ei muuta oikeastaan tarvinnutkaan tehdä, kuin viipaloida (tai kuutioida) retikka sekä avokado ja kasata annos!

Herkkulautasellisen kylkeen kaadoin lasillisen viiniä joka osui silmiini taannoin Alkossa: englantilaista chardonnaytä. Olen jo useampi vuosi sitten ihastellut brittiläisiä kuohuviinejä (joista voit lukea täältä lisää), mutta muita viinejä en ole Englannista ennen nähnytkään. Henners Barrel Chardonnay 2018 osoittautui juuri sellaiseksi chardonnayksi, josta tykkään: maussa on mukavasti voista toffeeta ja tammea, mutta myös reilusti hedelmäisyyttä (ananasta! vihreää omenaa! herukkaa!) ja hyvät hapot. Vaikea sanoa onko tämä viini hintansa väärti asiantuntijoiden mielestä, mutta ainakin omaan makuun tämä chardonnay, pinot noir ja pinot meunier -rypäleistä tehty tammitynnyröity viini osui tänään erinomaisesti. Eikä ollut muuten lainkaan hullumpi kaveri kotikutoiselle lohiannoksellenikaan!

englantilainen viini

Kuten sanottu, jos raaka-aineet ovat tuoreita ja kaikki tykötarpeet löytyvät valmiiksi kotosalta, valmistuu tämä annos melkoisen yksinkertaisesti ja nopeasti. The Bull & The Firmissä lohiannoksessa on ollut aina soijapohjainen liemi, mutta päädyin hieman varioimaan makumaailmaa valitsemalla kaapista lohen kaveriksi sitruksista ponzukastiketta, jota kotoa sattui löytymään. Viimeiseimmän listalta löytyvän version mukaisesti ripottelin myös lohelle reilusti iki-ihanaa shichimi togarashia eli japanilaista aromaattisen tulista seitsenmaustetta. Jos aivoni olisivat hieman raksuttaneet enemmän, olisin saattanut laittaa mukaan myös hieman shisolla maustettua viinietikkaa sekä pursotella mukaan hieman kaapista aina löytyvää vegaanista majoneesia!

Ponzu lohi retikalla, avokadolla ja wasabipähkinöillä

2-4:lle

n. 250g lohen ruodotonta ja nahatonta selkäpalaa

1 kypsä avokado

n. 100g daikon retikkaa

n. 4 rkl silputtua kevätsipulia

1-2 tl shichimi togarashia*

ripaus suolaa

n. 4 rkl ponzukastiketta*

n. 4 rkl murskattuja wasabipähkinöitä (tai wasabiherneitä)

* Jos sinulla ei ole togarashia, voit lisätä ihan vaan ripauksen chilihiutaleita (mikä ei tietenkään ole sama asia mutta tuo annokseen kuitenkin pikkuisen potkua); ponzun sijaan voi käyttää vaaleaa soijaa ja halutessaan terästää sitä sitruuna- tai limettimehulla.

Valmistelut:

Viipaloi lohi ohuiksi siivuiksi sashimin tapaan (mallia kaikenlaisten kalojen leikkaamiseen voi katsoa vaikka täältä) tai kuutioi se noin puolen sentin kokoiseksi kuutioksi. Ripottele lohelle sichimi togarashi sekä hieman suolaa (muutama kierros suolamyllystä). Anna maustua sillä välin kun viipaloit tai kuutioit kuoritun daikon retikan pätkän sekä avokadon. Silppua vielä muutaman ruokalusikallisen verran kevätsipulia ohuen ohueksi silpuksi ja murskaa wasabipähkinöitä nelisen ruokalusikallisen verran.

Kokoa annokset:

Annostele lohi, retikka ja avokado 2-4 lautaselle ja valele annokset ponzukastikkeella. Tästä määrästä riittää kahdelle kiva pieni välipala ja neljälle pieni alkupalakokoinen annos! Ripottele päälle vielä kevätsipuli sekä wasabipähkinät ja siinäpä se sitten olikin! Tarjoile heti 🙂

Ps. Jos kalan syöminen raakana ei ole juttusi, laita kala marinoitumaan ponzukastikkeeseen jääkaappiin, kunnes se on graavautunut makuusi sopivaksi. Mitä ohuempia/pienempiä palat ovat, sitä nopeammin ponzukastikkeen suola kalan kypsyttää. Tässä puhutaan siis minuuteista, ei tunneista!

lohi sashimi

SUPPORT YOUR LOCAL

Kun olin aikani yrittänyt näperrellä pieniä ja sievä annoksia siinä aivan onnistumatta, rätkäisin kaiken lopulta yhteen kulhoon ja istuin sohvalle nautiskelemaan viinilasini kanssa. Jos haluatte nähdä miten kauniilta tämä ruoka voisi näyttää, menkää The Bull & The Firmiin! Tai jos ette voi mennä, niin miten olis lahjakortti jollekin rakkaalle joululahjaksi? Jos paikka on sinunkin mieleen, niin nyt on aika tukea sekä heitä että kaikkia muitakin ihania ravintoloita läpi näiden haastavien aikojen, jos vain oma taloudellinen tilanne sen sallii!

The Bull & The Firmin sivuilta voi ostaa lahjakortteja heille ja jos tällainen joululahjaidea tuntuu muutekin osuvalta, Raising HEL sivustolta löytyy kootusti monen Helsinkiläisen huippuravintolan lahjakorttikauppa!

lohi ponzu

 

190 views

Okonomiyaki suppilovahveroilla ja kurpitsalla

Okonomiyaki suppilovahveroilla ja kurpitsalla
Syksyinen okonomiyaki sisältää suppilovahveroita, kurpitsaa ja reilusti kaalia!

okonomiyaki

Okonomiyaki kuten haluat!

Suppilovahveroilla, kurpitsalla, kaalilla, sipulilla ja juustolla lastattu suolainen okonomiyaki on tuhti ja herkullinen ruoka, joka maistuu minulle varsinkin nyt pimeänä vuodenaikana, kun mieleni halajaa lohturuokaa harva se päivä! Okonomiyaki on ensimmäisiä japanilaisia ruokia, joita olen syönyt sushin lisäksi. Opin tekemään tätä japanilaista paksua ja täyteläistä suolaista “pannukakkua” ystäväni Minorin avulla Osakan tyyliin viisi vuotta sitten ja sittemmin pääsin herkuttelemaan okonomiyakilla monin kerroin myös ihan paikan päällä Japanissa. Niinpä tähän ruokaan liittyy myös paljon hyviä muistoja!

Okonomiyaki kääntyy suomeksi kutakuinkin “kuten haluat” tai “mitä haluat” (okonomi) “paistettu” (yaki). Ja niinhän se käytännössä onkin – mitä haluat paistettuna paksuksi pannukakuksi. Okonomiyaki sisältää runsaasti kaalia ynnä muita täytteitä (jamssia, mereneläviä, pekonia, vihanneksia… jopa nuudeleita) paistettuna vehnäjauhoista, kananmunasta ja dashiliemestä tehdyn taikinan sisään, jos syöt sitä Osakan alueella. Hiroshiman alueella okonomiyaki rakennetaan samoista raaka-aineista, mutta ne kerrostetaan paistolevylle taikinaan sekoittamisen sijaan, jolloin pannukakku on alussa korkea torni, joka paistaessa madaltuu kun raaka-aineet (mm. vieläkin isompi määrä kaalia ynnä kaikki muu mitä haluat) kypsyy. Ja onhan niitä versioita vielä monia muitakin kun liikkuu maassa alueelta toiselle! Kunpa pääsisin vielä joskus maistamaan niistä jokaisen paikan päälle…

okonomiyaki

aonori leväOkonomiyaki ei olisi okonomiyaki ilman runsasta kerrosta okonomiyakikastiketta, Kewpie-majoneesia, katsuobushi-lastuja ja aonorihiutaleita!

okonomiyaki resepti

Majoneesia, majoneesia… lisää Kewpie-majoneesia!

Oli seassa mitä vaan, tärkeä osa okonomiyakia on kuitenkin myös se mitä sen päälle tulee! Kun paksu ja ihanan mehevä pannukakku on paistettu, se valellaan makeanhappamalla ja koukuttavalla okonomiyakikastikkeella, Kewpie-majoneesilla, katsuobushi-lastuilla ja aonori-levähiutaleilla. AH! NIIN HYVÄÄ! Japanilaista pikkelöityä inkivääriäkin eli gariakin voi okonomiyakin kaverina tarjota.

Ostan itse okonomiyakikastikkeen yleensä valmiina, mutta jos en pääsisi siihen käsiksi, kastikkeen voisi sekoittaa myös itse ketsupista, Worcestershirekastikkeesta, hunajasta ja soijasta (noin kolme osaa kestuppia, yksi Worcestershirekastiketta, yksi soijaa ja maun mukaan sokeria tai hunajaa). Jos saatavuus tuottaa muidenkin raaka-aineiden osalta ongelmia, voi majoneesin voi toki vaihtaa japanilaisesta Kewpiestä kotimaiseen tai itse tehtyyn ja aonorihiutaleet paahdettuun ja murennettuun sushille tarkoitettuun norilevään ilman että kokonaisuus suuresti kärsii, mutta se mitä ainakaan minusta ei voi millään korvata, on katsuobushi.

Katsuobushi?

Katsuobushi on kuivattua ja savustettua boniittia (tonnikalan sukuinen kala), josta vuollaan ohuen ohuita suikaleita erilaisten ruokien, kuten okonomiyakin päälle, sekä paksumpia siivuja maustamaan japanilaisen keittiön kulmakiveä dashilientä. Hienoimmat katsuobushit käyvät läpi myös pitkän säilytyksen, jonka aikana pinta peittyy hyvillä homeitiöillä jotka auttavan kalanpalan kuivauksessa ja kehittävät siihen lisää aromeja. Tästä prosessista en kuitenkaan ymmärrä sen vertaa että edes yrittäisin selittää siitä enempää, vaan suosittelen kiinnostuneita lukemaan aiheesta esim. täältä!

Katsuobushin maku on savuinen ja täynnä umamia, enkä tosiaan jättäisi sitä okonomiyakini päältä pois jos vain suinkin sitä käsiisi saat. Katsuobushi paitsi maistuu ihanalta, myös tekee tästä ruuasta pienen arjen spektaakkelin, kun ohuet lastut huojuvat tanssien lautasella kuuman pannukakun päällä.

Jos et syö eläinperäisiä tuotteita, on katsuobushi toki jätettävä lautaselta pois. Kuten sanottu, en ainakaan itse keksi katsuobushille korvaavaa vegaanista tuotetta, mutta hieman savuiset dulse-merilevähieutaleet voisivat olla vegaanille (ja miksei sekaanillekin) hyvä lisä okonomiyakin päällä 🙂 Olen myös lukenut joidenkin vuolevan kuivatusta shiitakkeesta ohuen ohuita lastuja okonomiyakin päälle, mutta sitä en ole itse kokeillut. Lisää vinkkejä okonomiyakin veganisoimiselle jutun lopusta!

okonomiyaki resepti

Koska okonomiyaki on nimensä mukaisesti “mitä haluat”, täydensin yksinkertaista Minorilta oppimaani okonomiyaki Osakan tyyliin -ohjetta tänä syksynä paistetuilla suppilovahveroilla ja raastetulla kurpitsalla. Käytän tässä vaiheessa vuotta suppilovahveroita pakastimesta, jonne ne laitan valmiiksi paistettuina ja sadan gramman pakkauksina – siksi määrä on ilmoitettu paistettuina sieninä. Määrä ei kuitenkaan ole niin pilkun päälle, pääasia että taikina riittää sitomaan kaikki raaka-aineet yhteen! Juustoksi valitsin ihanan voimakkaan, aromikkaan ja pähkinäisen Västerbottenjuuston, joten lopputulos on ehkä enemmänkin pohjoismais-japanilainen fuusiokotikeittiöviritys kuin perinteinen japanilainen okonomiyaki, mutta herkullista se on joka tapauksessa!

Suppilovahvero-kurpitsa okonomiyaki

4-8 lettua

2½ dl dashia*

200g vehnäjauhoja (n. 2,5 dl)

2 munaa

n. 100g paistettuja suppilovahveroita

300g valkokaalia

100-150g kurpitsaa (esim. myskikurpitsaa)

2 kevätsipulia

1 pieni (makea) sipuli

1-1½ dl Västerbottenin juustoa

n. ½ tl suolaa

neutraalin makuista kasviöljyä paistamiseen

Tarjoiluun:

Okonomiyaki-kastiketta

Kewpie majoneesia

reilusti katsuobushi -lastuja

maun mukaan aonoria

*ohjeen kahdelle erilaiselle dashille löydät täältä, mutta voit myös käyttää jauheesta valmistettua dashilientä.

Valmistelut:

Kuori ja raasta kurpitsa. Viipaloi kaali ensin ohueksi suikaleeksi, sitten vielä toisinpäin silpuksi. Sekoita vehnäjauhot dashiliemeen ja riko mukaan kananmunat. Sekoita tasaiseksi ja lisää sekaan kaali, kurpitsaraaste, paistetut sienet, ohuelti viipaloitu sipuli, silputtu kevätsipuli sekä juusto. Mausta okonomiyakitaikina ripauksella suolaa ja sekoita tasaiseksi.

Paistaminen:

Kuumenna iso, mielellään valurautainen paistinpannu keskilämmölle ja lorauta sille hieman öljyä. Voit paistaa joko isoja okonomiyaki -lettuja, tai tehdä seoksesta useampia pienempiä pannukakkusia. (Tämä määrä taikinaa riittää neljään isoon lettuun tai kuudesta kahdeksaan pienempään.) Annostele pannulle reilun senttimetrin paksuinen kerros seosta ja peitä paistuva lettu kannella muutaman minuutin ajan. Kun okonomiyakin pinnalle nousee kuplia ja sen pohja on ruskistunut, voit kääntää sen!

Ison letun kääntäminen lastoilla voi olla haastavaa ellei omista superleveää paistinlastaa, joten itse liu’utan suosiolla pannukakun lautaselle ja kippaan sen lautasen avulla takaisin paistinpannulle toisinpäin. Jatka paistamista toiselta puolelta kunnes okonomiyaki on pinnalta ruskistunut ja läpikypsä. Voit hieman painella lettua paistumisen aikana lastalla tiiviimmäksi, ja tarpeen mukaan kääntää sen ympäri useammankin kerran. Lisää hieman öljyä aina tarpeen tullen. Pienten lettujen paistamiseen menee minulla n. 4-5 minuuttia per puoli, isompiin n. 6-7 minuuttia per puoli – eli mitään supernopeaa näiden paistaminen ei varsinkaan isommalle porukalle ole!

Viimeistely:

Sillä välin kun okonomiyaki toisensa jälkeen valmistuu, voi edellisiä pitää edellisiä lämpimänä uunipellillä noin 60-80 asteisessa uunissa. Toki letut voi myös syödä sitä mukaa kun ne valmistuvat! Viimeistele okonomiyaki pursottamalla päälle reilusti kewpie-majoneesia ja okonomiyakikastiketta. Kauniin pinnan saa, kun pursottaa raidat yhteen suuntaan ja sitten vetää raitojen yli hammastikulla poikittain. Kun vuorottelee hammastikun suuntaa eteen-taakse, saa kuviosta kauniin neulemaisen. Lopuksi tosin okonomiyaki kuitenkin vielä viimeistellään kourallisella katsuobushi-lastuja ja ripauksella aonori-levää!

Tarjoile suppilovahvero-kurpitsa okonomiyaki kuumana. Itse nostan pöytään sekä majoneesin, okonomiyakikastikeen, katsuobushilastut että aonorihiutaleet, sillä yleensä jossain vaiheessa tahdon niistä jokaista vielä vähän lisää.

okonomiyaki

Vegaaninen okonomiyaki

Okonomiyakissa on eläinperäisiä tuotteita seuraavissa: kananmuna, katsuobushi, juusto, majoneesi ja okonomiyakikastike. Kananmunan funktio taikinassa on tehdä okonomiyakista helpommin kasassa pysyvä ja kuohkea. Kuohkeutta on hankalampi saavuttaa vegaanisilla kananmunankorvikkeilla, mutta kasassa pysyvyyttä voi edistää samoin kuin muissakin vegaanisissa kananmunankorviketilanteissa: pellavansiemen/chialimalla,

Okonomiyaki ilman eläinperäisiä tuotteita:
  • käytä vain kombulevästä ja/tai kuivatusta shiitakkeesta valmistettua dashia (ohje täällä)
  • korvaa taikinan kananmuna esim. kolmella ruokalusikallisen kikhernejauhoja sekoitettuna kolmeen ruokalusikalliseen dashia tai aquafabaa tai noin puolella desillä silken tofua per muna. Ripaus mustaa kala namak -suolaa tuo taikinaan kananmunan makua!
  • jätä katsuobushi päältä pois tai “korvaa” se paahdetuilla rapeilla dulse-hiutaleilla ja/tai vegepekonilla
  • käytä vegaanista juustoraastetta
  • käytä vegaanista majoneesia
  • käytä vegaanista okonomiyakikastiketta. Kastikkeesta on myytävänä vegaaninen versio, mutta en ole ainakaan itse bongannut sitä vielä Suomesta. Kastiketta itse tehdessä voit vain vaihtaa perinteinen Worcestershirekastike vegaaniseen ja käyttää makeutuksena hunajan sijasta esim. agavesiirappia tai sokeria!

kewpie majoneesi

Ps. Okonomiyaki on jo tällaisenaan tosi tuhtia ja täyttävää ruokaa, mutta jos kaipaat siihen vielä pientä makubuustia, voit lisätä lettutaikinaan rapeaksi paistettuja vegemakkaran palasia tai laittaa jokaisen letun alle paistumaan muutaman pekonisiivun.

Pps. Jos olet japanilaisten makujen ystävä, kannattaa Minorin ja hänen puolisonsa Benjaminin Sake Bar & Izakaya laittaa seurantaan! Olen käynyt heidän pop upeissaan syömässä jo kahdesti, ja odotan kieli pitkällä että pariskunta saa jonain päivänä oman ravintolan pystyyn 🙂

123 views

Vaimomatskuu 7 v. Q&A + lohi poke

by Juulia 1 Comment
Vaimomatskuu 7 v. Q&A + lohi poke

lohi pokeKun skrollailet jutun loppuun, sieltä löytyy synttärilahjana lohi poke resepti!

Vaimomatskuu 7 vuotta!

Kas taas on tullut se päivä, kun saan viettää vuoden toisia synttäreitäni: blogisynttäreitä! Julkaisin seitsemän vuotta sitten elämäni ensimmäisen blogipostauksen. Seitsemän vuotta… se on pitkä aika ja aika monta blogipostausta. 597, tarkalleen. Tai siis tällä sivulla – ensimmäiset juttunihan tein City-lehden sivuille.

Vaikka yleensä noteeraan tämän merkkipäivän vähintään Instassa, synttäripostauksia en ole tainnut kovin ahkerasti saada aikaan. Edellisen kynäilin viisvuotispäivänä! Tänä vuonna sain kuitenkin kipinän synttäripostaukselle, kun keksin tehdä jutusta Q&A -muotoisen. Ei muuta kuin tuumasta toimeen ja kysymyksiä keräämään. Tämän hoidin Instagramissa stoorien kautta, ja oikein mukava määrä kiinnostavia kysymyksiä sieltä tupsahtikin! Eiköhän siis aloiteta:

Q&A

Onko ruuanlaitto ikinä stressaavaa?

Todellakin on! Kokkaaminen stressaa, kun sille ei ole aikaa, on väsynyt, on kiire, eikä jaksaisi. Samaten voi stressata, jos pöytään on istumassa joku muu kuin oma tai puolison takapuoli. Vaikka tiedän mistä itse pidän, ei ole mitenkään itsestäänselvää että kyläilijän makumieltymykset ovat samanlaiset. Ja sitähän tietysti aina toivoo, että oma ruoka maistuisi toisillekin!

Mitkä 5 asiaa pitäisi löytyä jokaisesta keittiöstä?

Apua miten vaikea kysymys! Olen itse selvinnyt aikoinaan hyvinkin minimaalisella keittiön varustelutasolla, joten jos ei lasketa asioita kuten hella ja jääkaappi niin ehkäpä seuraavat asiat: terävä kokkiveitsi, tukeva leikkuulauta, keskikokoinen kattila kannella, laadukas paistinpannu, terässiivilä joka mahtuu kattilaan…. tai ehkä sittenkin rentous, kokeilunhalu, uskallus, kärsivällisyys ja hyvä mieli?

Kauanko aiot jatkaa blogin pitämistä?

Sen kun tietäisi! Tästä on tullut siinä mielessä elämäntapa, etten osaa oikein kuvitella enää elämää, jossa en kirjoittaisi blogia. Toisaalta minulla on ollut blogille seitsemän vuotta aikaa – eikä tulevasta koskaan tiedä. Veikkaan, että jatkan niin pitkään kuin tämä tuntuu mielekkäältä ja aikaa blogille riittää 🙂

Jokaisen vuoden suosikkipostaus/ohje?
  1. Ekan vuoden suosikkipostaukseni täytyy olla Jallutofu. Koska Jallu! Tofu! Tarvitseeko sanoa muuta?
  2. Toisen vuoden jutuista se on ehdottomasti isoäidiltä nuorena opitut lanttusupikkaat. Lanttusupikkaat on yksi ehdottomasti rakkaimmista ruokamuistoistani ja olen ylpeä siitä, että osaan tehdä ne juuri niinkuin Mammakin teki.
  3. Kolmantena vuonna löysin oranssit viinit ja se oli rakkautta ensi kulauksella! Oransseja viinejä on toki moneen lähtöön, eivätkä ne kaikki ole yhtä ihania, mutta en jätä koskaan väliin tilaisuutta maistaa uutta oranssia kun se vastaan sattuu.
  4. Neljäntenä vuonna kokattiin yhdessä Juuson kanssa pekonimunkkeja – hauska projekti, jonka johdosta päädyin aamutelevisioon jakamaan vappuruokavinkkejä.
  5. Viidentenä vuonna rakensin pommin. Kahdesti! En ole todellakaan kakkumaakari, enkä juuri tee mitään makeaa muutenkaan, joten olen tästä itse ideoimastani rakennelmasta vieläkin aika ylpeä!
  6. Kuudentena vuonna ehdoton lempijuttuni oli kylmät nuudelit yuzuliemellä ja niitä onkin sen jälkeen syöty eri variaatioilla runsaasti joka kesänä.
  7. Seitsemäntenä vuonna ehdoton lempiresepti on dan dan nuudelit. Jos olette lueskelleet juttujani viime vuoden ajan, tiedättekin tämän jo 🙂 Niitä söinkin itseasiassa viimeeksi tänään!

Ramen alusta asti itse? Just forget it… tai ehkä joku päivä!

Minkä ruuan tekemisestä haaveilet?

Haaveilen siitä, että saisin otettua aikaa ramenille ja sen viimeisen päälle itse tekemiselle. Liemi, nuudelit, tare, sattumat, kaikki, itse, alusta. Olen jäänyt koukkuun ramen -entuasiastien kokkausvideoihin ja sormeni syyhyävät päästä kokeilemaan kaikkea niissä näkemääni itse. Pitkän kaavan mukaan tehty ramen ei kuitenkaan todellakaan ole pikaruoka ja se vaatii useiden raaka-aineiden etsiskelyä (ja mielellään myös vielä isomman kattilan kuin mitä vielä omistan) – niinpä tämä projekti antaa vielä odottaa itseään.

Unelmien ruokamatkakohde?

Kyllä se vaan on Japani. Vaikka olen jo käynyt siellä! Se kaksiviikkoinen oli ruokamielessä ikimuistoinen (toki muutenkin). Minnekään muualle en tahdo niin paljon, kuin takaisin Japaniin, jossa jokaikinen ateria oli elämys.

Mitä muuta blogia voisit pitää kuin ruokablogia?

Ei minulla taida oikein muista asioista olla mitään sanottavaa… tai no, ehkä ruokakuvaamisesta voisi blogata? Tosin sitähän moni ei tiedä, että minulla tavallaan on toinenkin “blogi”. Sen aiheena on valkoiset lenkkarit 😀 ja se on varsin kuvapainotteinen. Päivitin sitä melko ahkerasti useammankin vuoden, mutten ole enää julkaissut tuossa kanavassa mitään useampaan vuoteen. Se on minulle kuitenkin rakas projekti ja tietyn aikakauden muisto, jota en raaski myöskään tuhota. Voihan se vaikka olla, että se vielä herää ruususen unestaan uuteen kauteen jonain vuonna!

Syötkö ikinä eineksiä, mitä?

Oi kyllä! Kylmät roiskeläpät suoraan paketista ja Ötkerin pizzat, kas siinä kaksi pahimpien kiirepäivien hätäratkaisua. Molempia eineksiä olen syönyt parikymppisestä asti, joten niillä on erityinen paikka sydämessäni 😀

Mistä keksit kaikki ihanat resepti-ideat?

Olen lueskellut keittokirjoja ja reseptejä huvikseni lapsesta asti, katsonut kaiken ruokaan liittyvän mitä televisiosta tulee, ja sittemmin siirtynyt tonkimaan netin ja sosiaalisen median ruokasyövereitä. Kaikki mikä liittyy ruokaan kiinnostaa ja inspiroi minua syvästi! Kokkaan harvemmin mitään prikulleen samalla tavalla useampaa kertaa, joten jokainen päivä on tilaisuus kokeilla jotain uutta. Siinä sivussa niitä reseptejä sitten vaan syntyy! Toki monesti myös kokeilen jotain, johon olen tutustunut lukemalla tai katsomalla, ja näistä kokeiluista jatkojalostuu monesti sitten joku oma viritelmä.

Tän hetken suosikkiolut?

Pitkän ja intensiivisen hapanolutkauden jälkeen olen antautunut lempeiden, hedelmäisten ja mehukkaiden India/New England/Pale Alejen syleilyyn. Vahva katkerohumalointi ei minua vieläkään kiinnosta, mutta aromi- ja kuivahumalointi sitäkin enemmän.

Lemppari pizzatäytteet?

ANANAS!!! Kyllä! Enkä häpeä! Ananas, katkarapu, n’duja (tosin ei välttämättä samassa pizzassa)

Lempiväri?

Kevään ensimmäinen uusi vihreä. Kun se punkee sieltä ruskeanharmaana uinuneen luonnon keskeltä, ei kyllä ole mitään ihanampaa.

Lempiruoka?

Olen vastannut tähän kysymykseen niin kauan kuin muistan “salaatti”. Salaattihan on tosi laaja käsite! Lempisalaattia on kuitenkin mahdoton nimetä. Alla mahdollinen kandidaatti: riisinuudelisalaatti.

nuudelisalaatti

Kauanko olet kuvannut ruokaa?

Olen kuvannut ruokaa niin kauan kuin minulla on ollut kamera. Ne ekat kuvat eivät vaan ole niin mistään kotoisin! Kun aloitin blogin, kuvasin ja kirjoitin kaiken tabletilla. Siinä vaiheessa kun en omistanut edes tietokonetta… Kameran hankin viitisen vuotta sitten ja aloin tuolloin ottamaan kuvia määrätietoisemmin ja tavoitteellisemmin. Sittemmin kameran runko on tullut uusittua useamman kerran ja nykyään omistan myös useampia linssejä. Ruokakuvaamisesta on tullut rakas harrastus, jonka pariin kaipaan lähes päivittäin.

What does Vaimomatskuu translate to?

(Tämä kysymys esitettiin englanniksi ja sillä kielellä myös vastaan, kun suomeksihan tätä kysymystä ei edes tarvitse esittää.)

Vaimomatskuu translates as “wife material”. I chose the name on a spur of the moment – after deciding on starting a food blog, my first post was out in 24 hours and I had to come up with a name fast. Vaimomatskuu was a sort of an ironic inside joke, since I had very recently gotten a divorce… and since I started with it, I ended up sticking with it!

Mikä sai sinut kiinnostumaan ruuasta?

Tähän on tosi vaikea vastata. Tiedän, että olin jo pikkulapsena ruuan perään – äiti on löytänyt minut taaperoikäisenä keskellä yötä nukkumasta syöttötuolista. Minulla ei ollut edes lapsena juuri ollut inhokkeja (paitsi banaanit, pikkelöidyt kurpitsat ja suolakurkut joita kaikkia nyt syön) ja kun opin lukemaan, rakastin lukea keittokirjoja. Ala-asteikäisenä innostuin leikkimään ravintolaa kotona (asiakkaina lähinnä äiti ja isä) ja kun yläasteella alkoi köksän tunnit, laitoin jo ruokaa koko perheelle. Näin aikuisena ajattelen, että kokkaus on minulle rakasta puuhaa siksi, että se ruokkii kehon lisäksi mieltä. Parhaimmillaan ruuanlaitto kehittää luovaa ajattelua ja ongelmanratkaisutaitoja, ja sellaisena nautin siitä suunnattomasti!

Parhaat vinkit rapujuhliin rapujen tilalle?

Näperreltävät, kuten kokonaisena kypsennetyt latva-artisokat ja höyrytetyt/keitetyt härkäpavun palot, jotka kannattaa minusta tarjoilla erilaisten dippien ja paahtoleivän kanssa. Tykkään itse erityisesti täyttyinä kypsennetyistä latva-artisokista. Vegaanisella aiolilla sivelty paahtoleipä ja keko heleänvihreitä kuorestaan puserreuttuja pehmoisia härkäpapuja pienen sitruunan puserruksen kera, nam! Kokonaisena paahdettu pieni kukkakaali voisi varmaan toimia myös … sekä käsin pöydässä itse käärittävät vegaaniset temakit!

Tulevan syksyn varmin herkku?

Hahaa, ei niin mitään hajua! Mikäli tiedossa on reilusti kotoilua kevään tyyliin, tiedän ainakin itse tekeväni kerralla isoja satseja pataruokia, kuten chili con/sin carnea, sipulikeittoa ja mapo tofu -pataa. Veikkaan, että heinäkuussa ekaa kertaa tekemäni “purkinavailijan dippilautanen” tulee myös ilostuttamaan arkeamme syksyllä. Sen tykötarpeita on helppo pitää jääkaapissa pahan päivän varalle ja se valmistuu pitkälti erilaisia purkkeja availemalla ja raaka-aineita vähän paistelemalla.  Ja mikä parasta, siitä tulee aina tyytyväinen olo! Jotenkin ennustan, että tällaiselle ruualle tulee ainakin minun syksyssäni olemaan tilausta. Hyvin mahdollista, että myös hemmottelen itseäni välillä alapuolisen lohi poke -kulhollisen tapaan (resepti jutun lopussa!).

lohi pokeHemmotteluhetken lohi poke: mausteisessa majoneesissa köllivää lohta, murskattuja kurkkuja, mätiä, wakamea … ja iso keko ihanaa shisoa ja syötäviä kukkia!

Oletko löytänyt Helsingistä sui mi ya caita ja Shaoxing viiniä?

Ihanaa, että joku muukin miettii tällaisia! Olen … ja en. Kiinalainen säilyke sui mi ya cai on oleellinen osa viime vuoden suosikkiruokaani dan dan nuudeleita, ja sitä ilmestyi kuin ilmestyikin keväällä Aseanic Tradingiin. Hamstrasin sitä tuolloin kaappiin vähän enemmänkin, mutta sittemmin se on taas valikoimasta kadonnut. Toivottavasti se ilmestyy sinne taas! Jos ei, niin aina voi onneksi tilata netistä. Kiinalaisessa keittiössä samaten oleellista Shaoxing -viiniä taas löytyy on/off Alkon valikoimasta, mutta Helsingin Alkoissa sitä ei ole näkynyt. Kaapistani löytyy tällä hetkellä puolikas pullollinen, jonka ystäväni toi minulle Salon Alkosta!

Tuleeko chiliöljylläsi ruokaan sitä “sichuanilaista poltetta”?

Tässä kysymyksessä viitataan taannoin julkaisemaani juttuun sichuanilaistyyppisestä chiliöljystä. Innostuin opettelemaan sen tekemistä itse, kun aloin tekemään aktiivisesti kotona sichuanilaista katuruokaa, dan dan nuudeleita. Olen matkustanut Sichuanissa kymmenisen vuotta sitten mutta en todellakaan ole minkääntasoinen tietäjä mitä tulee sichuanilaiseen ruokaan. Kiinan ruokakulttuuriin on kuitenkin tosi kiinnostavaa yrittää perehtyä ja tutkiskelen asioita mielelläni. Kun en osaa kiinaa, on lähteiden valikoiminen kuitenkin välillä hankalaa. Sen mukaan mitä olen onnistunut selvittämään, sichuanilainen punainen chiliöljy hóng yóu toki sisältää sichuanpippuria, jolla on se ihana turruttava kylmä polte, mutta suhteellisen vähän verrattuna chiliin. Niinpä ainakin tämä itse tekemäni chiliöljy (jossa ei tosin ole edes niitä oikeita chilejä mitä tähän öljyyn tarvittaisiin) tuo ruokaan enemmänkin kivan kompleksista tulisuutta, kuin sitä turruttavaa kylmää tunnetta, jota ehkä tässä kysymyksessä tarkoitetaan. Sitä kaivatessani buustaan ruokaa tuoreeltaan paahdetuilla ja murskatuilla sichuanpippureilla!

lohi poke

poke bowl

Olipa hauskoja kysymyksiä! Kiitos kaikille, jotka niitä minulle lähettivät 🙂 Näin synttärijutun loppuu tahdon vielä jakaa teille taannoisen hemmotteluruokani, jota voisi kai kutsua eräänlaiseksi poke-kulhoksi; kulhoruuaksi joka ottaa etäisesti inspiraatiota hawaijilaisesta pokesta mutta on käytännössä kokoelma asioita joista pidän riisipedillä. Kesälomani loppuessa annoin itselleni luvan tilata Uudenmaan Ruoka -palvelun kautta  kaikenlaista ihanaa, kuten shiso-lehtiä, ruiskukkia ja kennohunajaa. Rakastan shisoa, mutta sitä on vaikea saada Suomessa käsiinsä! Niinpä kun sitä nyt oli keittiössä runsain mitoin, tein sen kyytipojaksi poke -tyyppisen kulhollisen ja koristelin herkkuni vielä kauniilla ruiskukan terälehdillä. Ai että!

Lohi poke

2:lle

2 dl (täysjyvä)riisiä

1 rkl mirin

2-3 tl riisiviinietikkaa

maun mukaan suolaa

Täytteet:

n. 4 rkl wakame-salaattia

n. 100 g lohenmätiä

1 reilun kokoinen chiliöljyllä maustettu murskattu avomaankurkku

kourallinen korealaista paahdettua norilevä snacksiä

n. 2 rkl paahdettuja (maustettuja) seesaminsiemeniä

reilusti silputtua shisoa (tai perillaa) ja kevätsipulia

(syötäviä kukkia)

Lohiseos:

1 tl shichimi togarashia

n. 100g majoneesia

1 rkl paahdettuja seesaminsiemeniä

1 pieni valkosipulin kynsi

n. 1 tl vaaleaa soijaa

n. 100g sushi-laatuista lohta

Kypsennä riisi pakkauksen ohjeen mukaisesti. Valuta kaikki mahdollisesti kattilaan jäänyt vesi pois ja jäähdytä. Mausta riisi suolalla, mirinillä ja riisiviinietikalla.

Poista lohesta ruodot ja nahka ja leikkaa se pieniksi kuutioiksi. Valele lohelle soija ja sekoita. Sekoita majoneesiin teelusikallinen schichimi togarashia (joka on japanilainen aromaattinen chilimausteseos), ruokalusikallinen paahdettuja seesaminsiemeniä sekä yksi raastettu valkosipulin kynsi. Sekoita lohi majoneesiin.

Valmista murskattu kurkku (ohje täällä!), suikaloi shiso ja silppua kevätsipuli.

Kokoa lohi poke:

Annostele riisi kahteen kulhoon. Jaa lohiseos, mäti, murskattu kurkku ja wakamesalaatti riisin päälle säteittäin. Viimeistele lohi poke suikaloidulla shisolla, silputulla kevätsipulilla, norilevällä, seesaminsiemenillä ja syötävillä kukilla! Tarjoile heti.

lohi poke

Hemmottelujuomana Koppitsch Homok 2019. Suosittelen!

172 views

Kylmä nuudelikeitto & DIY “yuzukosho”

by Juulia 1 Comment
Kylmä nuudelikeitto & DIY “yuzukosho”
Kylmä nuudelikeitto kotitekoisella "yuzukosholla"

kylmä nuudelikeitto

Elokuun helteet ja kylmä nuudelikeitto ♥

Chilinkorjuuaika!

On sadonkorjuun aika … ja meidän huushollissa se tarkoittaa chilinkorjuuaikaa. Olen onnistunut toista kertaa elämässäni kasvattamaan ihan itse omia chilejä, ja nyt niille pitäisi keksiä käyttöä! Supertulisia chilejäni ei sellaisenaan upota kahden ihmisen ateriaan kerralla edes puolikasta, joten jonkinlainen säilöntä taitaa tulee tarpeeseen. Mutta minkälainen?

DIY Yuzukoshō

Ensin mietin jonkinlaista chilisäilykettä tai -kastiketta, mutta lopulta päädyin käyttämään ensimmäiset kolme kypsää chiliäni ihan toisenlaiseen kokeiluun. Tähtäimessä oli DIY yuzukoshō … tai edes jotain sinnepäin 😀 Japanilainen yuzusta, chilistä ja suolasta koostuva yuzukoshō on lempimausteitani ja käytän sitä todella paljon. Löydät täältä kaikki jutut, joissa olen siitä puhunut! Olen kuitenkin miettinyt, voisiko jotain samantyyppistä tehdä itse, vaikkei tuoretta yuzua Suomessa käsiinsä oikein saakaan? Muut raaka-aineet ovat kuitenkin helposti saatavilla!

Ei muuta kuin kokeilemaan. Käytin lähtökohtana tästä It’s Alive -sarjan videosta löytyviä mittasuhteita, joiden mukaan chilin ja sitruksen kuoren suhteet voisivat olla välillä 40-60% ja suolaa tarvittaisiin 10% chilin ja sitruunankuoren määrästä. Omat chilini ovat kuitenkin niin hurjan tulisia, että päädyin vähentämään chilin määrää tuosta viitekehyksestä. Testisatsini määrä oli myös sen verran pieni, että en pystynyt punnitsemaan suolan määrää desimaalin tarkkuudella. Voi siis olla, että mukaan ropsahti muutama gramman kymmenesosa liikaa, mutta järkeilin että mieluummin hitusen liikaa kuin liian vähän?

Tässä kuvassa seokseni on vielä melko karkeaa, jatkoin kuvan ottamisen jälkeen vielä seoksen hienontamista veitsellä!
Viikon tekeytymisen jälkeen tekeleeni pääsi tositoimiin yhdessä suosikkiresepteistäni: tein kylmää nuudelikeittoa. Vaikka lopputulos ei tokikaan ole tässä tahnassa yhtä aromaattinen kuin aidossa yuzukoshōssa, eikä koostumuskaan ole sama, ei maku ole lainkaan hullumpi! Aikaansaamassani mausteessa on reilusti potkua ja sitrusaromeja… sekä sitä suolaa. Tätä ei siis tarvita ruuassa paljoa!

Sen verran kiva tämä kokeilu oli näin ensikerran perusteella, että alta löytyy selostus työvaiheista. Kukaties jotakuta teistäkin kiinnostaisi tällainen kokeilu! Skrollaamalla vielä vähän alaspäin löydät myös kylmän nuudelikeiton ohjeen 🙂

DIY yuzukoshō

Yhteensä 25 g chiliä sekä sitruunan/limen kuorta (3 pientä chiliä, 3 luomusitruunaa 3 luomulimeä)

2,5 g suolaa (10% chili-sitrusmassan painosta)

Poista chilistä siemenet ja silppua se pieneksi. Punnitse chili. Pese ja kuivaa sitrukset hyvin. Raasta hedelmistä huolella kuorta varoen raastamasta mukaan kitkerää valkoista osaa, kunnes chilin ja sitruskuoren paino on 25g.

Mittaa suola ja soseuta raastettu sitruksen kuori mahdollisimman hienoksi ja pieneksi chilin ja suolan kera. Tein tämän itse kahdessa osassa – silppusin ensin kaiken niin hyvin kuin pystyin Bamixin silppurikupissa, sitten kippasin vielä kaiken leikkuulaudalle ja jatkoin hienontamista veitsellä. Hiersin seosta myös veitsen lappeella saadakseni siitä vähän tahnamaisempaa.

Säilöin aikaansaamani pienen määrän “yuzukoshoa” kahteen pieneen vakuumipussiin ja annoin tahnan tekeytyä jääkaapissa viikon, ennen kuin avasin toisen pussin testikokkausta varten. En osaa vielä sanoa seoksen säilyvyydestä, mutta ainakin ilmatiiviiksi vakumoidussa pikku pussissa uskon tämän super suolaisen tahnan säilyvän aika hyvin.

diy yuzukosho

kylmä nuudelikeitto

Kylmä nuudelikeitto kirpeällä yuzukosho -liemellä
Jos innostut testaamaan yuzukoshoa – oli se sitten tämä kotikutoinen versio tai kaupan tuubi – suosittelen ehdottomasti kokeilemaan sitä näin kotimaisten vihannesten vuodenaikana raikkaan kylmän nuudelikeitton mausteena! Olen erilaisista kylmistä nuudeleista kirjoitellut jo aikaisemminkin (kylmä ramen miso-soijamaitoliemellä, kylmät nuudelit yuzuliemellä, kylmä nuudelikeitto viherherukoilla), mutta sittemmin lempiversiokseni on vakiintunut viritys, jossa käytän saman sitruksisen liemipohjan kanssa milloin mitäkin nuudeleita, vihanneksia ja proteiinia. Homma toimii, oli kombo mikä vaan!

Tämän sitruksisen liemen pohja on japanilaisen keittiön kulmakivi dashi, joka tehdään kombulevästä ja katsuobushista ja/tai kuivatuista siitakesienistä. Teen oman dashini itse (se on todella helppoa), mutta kaupan tiivisteliemet ja jauheet käyvät toki myös! Dashipohja maustetaan yuzukosholla ja sitruunamehulla raikkaan kirpeäksi ja viimeistellään mm. soijalla ja valkosipulilla. Lopputulos on ihana yhdistelmä kirpeää, raikasta, tulista ja suolaista – voisin juoda tätä lientä ihan sellaisenaankin!

Kylmä nuudelikeitto sitruksisella liemellä

2:lle

2 annosta nuudeleita*

Vihanneksia, esim:

1 avomaan kurkku

1 porkkana

1 maissintähkä

1 dl tuoreita herneitä / kourallinen sokeriherneenpalkoja / vihreitä papuja

kourallinen baby pinaattia tai nopeasti ryöpättyä mangoldia

1 kevätsipuli / pieni nippusipuli

Proteiinia, esim:

100-150g kylmäsavulohta / katkarapuja / kylmäsavutofua

Yuzukosholla ja sitruunalla maustettu dashiliemi:

6 dl dashia*

½-1 sitruunan mehu

n. 1 tl yuzukoshoa

1 valkosipulin kynsi

1-2 rkl vaaleaa soijaa

½ tl paahdettua seesamiöljyä

1 tl shichimi togarashia

Tarjoiluun esim:

n. 2 rkl paahdettuja seesaminsiemeniä

reilusti silputtua perillaa/shisoa, myös korianteri ja minttu toimivat

paahdettua norilevää

muutama jääpala

* Käytän itse kylmissä nuudelikeitoissa useimmiten sobanuudeleita, mutta muutkin japanilaiset nuudelit toki käyvät! Välillä teen keiton myös leveisiin riisinuudeleihin. Mitä tulee dashiin, jos teet keitosta vegaanisen, käytä vain kombusta ja siitakkeista tehtyä dashia.

Tee ensin liemi:

Valmista dashi ja jäähdytä se. Raasta dashin sekaan valkosipulin kynsi (koon saat valita itse). Liuota pieneen dashitilkaan puolisen teelusikkaa yuzukoshoa ja lisää liuos dashin sekaan. Sekoita hyvin ja tarkista maku, lisää tarvittaessa yuzukoshoa. (Omaan makuun sopivan määrän arvioiminen voi olla ainakin ekalla kokkauskerralla vaikeaa. Yuzukosho on sen verran vahva mauste, että ainakin itse mieluummin lisään sitä kuin totean laittaneeni liikaa!)

Mausta liemi sitruunalla, seesamiöljyllä ja shichimi tōgarashilla (joka on ihana japanilainen chilimausteseos) ja lisää sitten liemeen sen verran vaaleaa soijaa, että liemen suolaisuus on mieleesi.

Valmistele sitten vihannekset ja proteiini:

Kuori ja paloittele kurkku sekä porkkana, silppua kevätsipuli ja irroittele maissinjyvät tähkistä. Jos käytän sokeriherneenpalkoja, leikkaan ne yleensä puoliksi, tuoreet herneet menevät paloista poistettuina tietysti sellaisenaan. Raakana syötävälle salaattipinaatille en tee muuta kuin pesun ja kuivauksen, mangoldin ja vihreät pavut silppuan ja ryöppään nopeasti ja jäähdytän kylmässä vedessä. Pääasiassa pidän kuitenkin kaikki rehut raakoina ja vain paloittelen ne suupalakokoon!

Kylmäsavulohelle ei tarvitse tehdä muuta, kuin repiä se sopiviksi suupaloiksi, pakastekatkaravut pitää sulattaa ja valuttaa (ja jos sinulla on käsissäsi tuoreita, niin tietysti kypsentää). Jos käytät kylmäsavutofua, sille riittää kuutiointi. Sitten valmistelut onkin tehty!

Keiton viimeistely:

Valmista nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan, huuhtele kylmällä vedellä ja valuta hyvin. Annostele nuudelit kahteen kulhoon. Jaa päälle vihannekset ja käyttämäsi proteiini. Liemi kannattaa vielä sekoittaa hyvin ennen annostelua kulhoihin ja sitten senkin voi jakaa annoksille.

Viimeistele kirpeän raikas kylmä nuudelikeitto esim. paahdetuilla seesaminsiemenillä sekä silputulla shisolla/perillalla (ainakin perillaa löytyy monesti aasialaisista marketeista), tai mintulla/korianterilla. Itse lisään keittoon monesti myös paahdettua norilevää ja välillä myös muutaman jääpalan!

kylmä nuudelikeitto

102 views