Riisipaperissa höyrytetty lohi

Riisipaperissa höyrytetty lohi

höyrytetty lohi

Höyrytetty lohi

Riisipaperissa höyryttäminen on uusi lempitapani valmistaa lohta. Riisipaperissa höyrytetty lohi on nimittäin just niin mehevää ja kosteaa kuin höyryssä kylpeneen lohen olettaiskin olevan, mutta lisäksi kääröön voi pakata kaikenlaista muutakin: parsaa, sokeriherneitä, mausteita… Kaiken huipuksi toisin kuin vaikkapa paperilohta tehdessä myös kääreen voi syödä. Yksi paketti, kokonainen ateria!

Riisipaperista on itseasiassa yllättävän moneksi: siitä voi friteerata raksuja, sen voi suikaloida hätävaranuudeleiksi, sitä voi täyttää filotaikinan tapaan, siitä voi rouhia gluteenitonta “korppujauhoa” rapeaksi kuorruteeksi frittiherkuille – se siis on täydellinen keittiön kuivakaapin hätävaratarvike.

lohi parsa

 parsa lohi

höyrytetty lohiNäin mehevää lohta en ole saanut aikaan aikaisemmin kuin DIY sous vide -metodilla!

YouTube -addikti tässä hei!

Idean tähän hauskaan lohen valmistustapaan sekä kaikki edellämainitsemani riisipaperin käyttövinkit sain YouTubesta, French Guy Cooking -kanavan Alexilta. En tiedä olenko maininnutkaan sitä täällä aikaisemmin, mutta olen pahasti koukussa tubeen. Rakastan katsella sieltä erityisesti ruokavideoita, mutta myönnön kuluttavani ahkerasti myös kaikenlaista muuta aina Game of Thrones -spekulaatiovideoista drag queen -meikkitutoriaaleihin.

Alexin riisipaperia 11 tavalla hyödyntävät videot ovat ensimmäisiä kyseisen kanavan videoista, jotka ovat osuneet silmiini. Katsottuani tuon videon olin jo niin vaikuttunut, että taisin katsoa samaisen herran videoita putkeen useammankin – näin siinä yleensä käy kun kerran tuben avaan. Alex on tehnyt jopa karjalanpiirakoitakin! Alexin lisäksi rakastan Binging With Babish -kanavaa, jolla valmistetaan TV-sarjojen ja elokuvien ruokia (kuten Krabby Patty Supremeja tai Chef’s Chocolate Salty Ballseja) sekä Bon Appetit -kanavan videoita. Bon Appetitin ehdottomasti parasta antia on Gourmet Makes -sarja, jossa Claire Saffitz valmistaa milloin minkäkin legendaarisen karkin, snäksin tai suklaapatukan gourmet -versioita. Arvatkaa, haluaisinko minäkin tehdä nyt alusta asti itse esim. Lucky Charms -muroja?

Reseptivideoiden ja muiden ruokahäröilyiden lisäksi seuraan tietysti muutamaa ruokakuvaajaa, jotka jakavat parhaita kuvaamiseen ja kuvien editoimiseen liittyviä vinkkejään. Tästä kategoriasta suosikkini on The Bite Shot sekä We Eat Together, jonka tutoriaalin avulla askartelin tämän lentävää burgeria esittävän kuvan.

höyrytetty lohi

Mutta palataanpa vielä aiheeseen riisipaperissa höyrytetty lohi. Videolla näiden kääröjen valmistaminen vaikutti tosi helpolta, mutta eihän se ihan niin helppoa sitten ollutkaan! Koska voin pehmentää ainakin teidän ekaa riisipaperikääröjen valmistuskertaa, suosittelen valmistautumaan tämän reseptin valmistamiseen pitkällä pinnalla. Kostea riisipaperi nimittäin takertuu ihan kaikkeen mihin se osuu ja on tämän vuoksi hieman haastavaa käsitellä.

Möykyt, rypyt ja epätasaisuudet eivät onneksi lopputuloksen makua haittaa, joten varoituksestani huolimatta suosittelen reseptiä lämpimästi.

Riisipaperissa höyrytetty lohi

4:lle

12 kpl pyöreää riisipaperia (+ muutama varalle)

n. 600 g nahatonta ja ruodotonta lohifileetä + n. 1 tl hienoa suolaa

n. 200 g tuoretta vihreää parsaa

n. 100 g sokeriherneen palkoja

n. 2cm pätkä inkivääriä

2 valkosipulin kynttä

2 rkl soijakastiketta

1 rkl miedon makuista seesamiöljyä*

1 limetin mehu

thaibasilikaa

1-2 kevätsipulin vartta

(1 tuore chili)

Lisäksi tarvitset:

kostea astiapyyhe

höyrytyskori tai iso siivilä joka mahtuu isoon kannelliseen kattilaan

voipaperia + n. 1 rkl miedon makuista seesamiöljyä*

kärsivällisyyttä 😀

* Jos omistat vain vahvan makuista paahdettua seesamiöljyä, sekoita sitä muutama tippa neutraaliin kasviöljyyn.

Valmistele ensin lohi ja täytteet:

Leikkaa lohi neljään yhtä suureen palaan. Trimmaa tarvittaessa ohuin osa fileestä pois, jotta saat aikaiseksi suurinpiirtein tasapaksun kalanpalan (trimmatut osat voi lykätä pakastimeen ja sieltä esim. kalasoppaan). Ripottele kalanpaloille suolaa ja jätä palat maustumaan muiden raaka-aineiden valmistelun ajaksi.

Leikkaa parsat lohipalojen pituisiksi pätkiksi ja pätki tarvittaessa myös sokeriherneenpalot samaan mittaan. Silppua kevätsipuli ja hienonna chili, mikäli käytät sitä.

Kuori ja raasta inkivääri sekä valkosipulin kynnet pieneen kulhoon. Kaada päälle soijakastike sekä seesamiöljy. Purista sekaan limetin mehu ja lisää mukaan vielä chili, mikäli käytät sitä. Sekoita ja jätä odottamaan.

Valmistele riisipaperi:

Kastele astiapyyhe huolella ja purista siitä enin vesi pois. Kastele riisipaperiarkki yksi kerrallaan pyyhkeen välissä notkeaksi. Riisipaperi muuttuu läpikuultavammaksi ja pehmeäksi kosteana. Aseta kolme kosteaa riisipaperiarkkia työtasolle kolmion muotoon niin, että riisipaperit ovat keskeltä hieman toistensa päällä. Nosta sitten arkkien keskelle 4-5 pätkää parsaa, muutama sokeriherneenpalko sekä reilusti thaibasilikaa. Taputtele lohenpala kuivaksi ja nosta se vihanneksien päälle. Valele kalapala soijakastikeseoksella ja ripottele pinnalle vielä kevätsipulia. Kääri sitten paketti kasaan riisipaperit jokaiselta sivulta paketin yli ja ympäri. Varo rikkomasta pakettia tässä vaiheessa! (Ripaus kärsivällisyyttä tähän kohtaan siis 😀)

lohi parsa

aasialainen lohi

riisipaperi lohi

Kypsennys:

Kun olet täyttänyt kaikki neljä pakettia, on aika höyryttää ne. Laita kattilaan muutaman sentin verran vettä ja kuumenna se kiehuvaksi. Aseta höyrytyskori tai siivilä kattilaan niin, että saat koko viritelmän suljettua melkoisen ilmatiiviisti kannella ja alenna lieden lämpötila sellaiseksi, että vesi poreilee rauhallisesti.

Leikkaa voipaperista neljä riisipaperikääröä reilusti isompaa palaa ja voitele palat yhdeltä puolelta seesamiöljyllä. Nosta jokainen riisipaperikäärö omalle öljytylle voipaperilleen. Ilman voipaperia käärö tarttuu höyrytysastiaan… (kärsivällisyys!) Nosta kääröt höyrytysastian koosta riippuen yksi tai kaksi kerrallaan voipaperin avulla höyrytysastiaan. Pidä huoli etteivät riisipaperikääröt kosketa toisiaan, muuten ne tarttuvat yhteen. Eristä kääröt toisistaan tarvittaessa voipaperilla. Höyrytysaika on n. 8-10 minuuttia, tällöin kaikki on kypsää mutta lohi on edelleen ihanan pehmeää ja mehevää.

Tarjoile riisipaperissa höyrytetty lohi esim. salaatin ja limetin kera.

lohikääröt

höyrytetty lohi

Hei! Oletko sinäkin tubeaddikti?

Vinkkaa mulle parhaat ruokamaailman seurattavat ja olen ikuisesti kiitollinen!

93 views

Kaurapala & paistetut nuudelit XO kastikkeella

Kaurapala & paistetut nuudelit XO kastikkeella

kaurapala

Kaurapala

Meillä on keittiössä uusi ystävä: kaurapala! Jep, kasviproteiinimarkkinoiden uusi tulokas Yosa Kaurapala on tehnyt sen verran hyvän vaikutuksen, että se on tullut jäädäkseen tähän huusholliin.

Tämä tofun tapaan käytettäväksi tarkoitettu vegaaninen kaura- ja herneproteiinivalmiste maistuu miedosti hapatetun raikkaalta ja ruskistuu kivasti paistettaessa. Sitä voi käyttää eri tavoin kypsennettynä, mutta myös kylmänä – valmistajan mukaan sitä voisi jopa siivuttaa juuston tapaan leivän päälle. (En itseasiassa lainkaan epäile; kaurapalan maku muistuttaa minua etäisesti kotijuustosta.) Rakenne kaurapalalla on tosin sen verran murenevainen, että juustohöylä saa kyllä silloin olla aika terässä 😀

paistetut nuudelit

Meillä kaurapala on kuitenkin toistaiseksi päätynyt lähinnä erilaisten nuudelihässäköiden rikasteeksi. Koska poden parhaillaan akuuttia XO-kastike -addiktiota, nuudelihässäkät on myös lähes poikkeuksetta maustettu tuolla surf & turf -henkisesti sekä kinkkua että kuivattuja mereneläviä sisältävällä hongkongilaisella ihmesoossilla.

Päivän ohje ei tämän vuoksi ole kaurapalan tavoin vegaaninen. Mikäli haluat siitä sellaisen muokata, jätä XO-kastike ohjeesta pois. Sitä ei voi niin vain korvata, mutta hyviä nämä nuudelit ovat ilmankin! Hoisin- ja soijakastiketta saatat toki silloin tarvita vähän enemmän. Vegaanista versiota kokatessasi tarkista muuten myös, ettei käyttämissäsi nuudeleissa ole kananmunaa (tätä eivät ehkä kaikki tule ajatelleeksi, elleivät itse satu olemaan vegaaneja). Esim. leveät riisinuudelit ovat hyvä vaihtoehto!

Paistetut kaurapala-nuudelit XO kastikkeella

2:lle

200 g leveitä kiinalaisia vehnänuudeleita* tai muita nuudeleita (esim. leveät riisinuudelit)

2 rkl mietoa seesamiöljyä (tai 1½ rkl neutraalin makuista kasviöljyä + n. 1½ tl vahvaa seesamiöljyä)

160g Yosa Kaurapalaa

100g herkkusieniä/siitakesieniä

2-3 valkosipulin kynttä

(1 rkl sichuanpippuria)

n. 2 tl kuivattua chiliä / 1 tuore chili silputtuna

2 rkl XO-kastiketta

1 rkl hoisin-kastiketta

1 rkl tummaa soijakastiketta

2-3 tl ruokosokeria (tai agavesiirappia, juoksevaa hunajaa tms.)

100g sokeriherneitä / vihreää parsaa / parsakaalia tms.

1-3 pientä bok choytä (koosta riippuen)

1-2 kevätsipulin vartta

*kuvan nuudelit ovat Aseanic Tradingistä bongaamiani leveitä Shanxi knife cut -nuudeleita.

Valmistele ensin kaikki raaka-aineet:

Silppua valkosipuli ja tuore chili. Kuutioi kaurapala ja taputtele palat keittiöpaperilla kuiviksi. Viipaloi herkkusieni, pätki sokeriherneen palot (tai parsa/-kaali) sekä bok choyn vaaleat osat suupaloiksi. Murskaa vielä morttelissa sichuanpippuri vähän pienemmäksi, mikäli käytät sitä. Sichuanpippuri tuo ruokaan jännittävän viileän poltteen, jota itse rakastan 🙂

Sitten keitellään ja paistellaan:

Laita isoon kattilaan reilusti vettä ja mausta se reippaasti suolalla. Laita nuudelit kattilaan ja keitä niitä paketin ohjeen mukaisen ajan. Sillä välin kun nuudelit kiehuvat, paista kaurapaloihin ja herkkusienisiivuihin reippaalla lämmöllä hyvä pinta seesamiöljyssä. (Jos omistat wokin, voit tehdä ruuan siinä. Minulla ei wokkia ole, joten käytössäni on sen sijaan valtavan kokoinen ja korkeareunainen paistinpannu, jossa on reilusti paistopintaa!) Alenna lämpöä hieman ja lisää pannulle sitten valkosipuli, chili, sichuanpippuri ja XO-kastike. Sekoita hyvin ja lisää pannulle vielä sokeriherneet (parsa/-kaali) sekä bok choyn vaalea osa.

Kun nuudelit ovat kypsiä, valuta ne hyvin ja lisää ne pannulle. Sekoita kaikki hyvin ja paista hetken reippaalla lämmöllä. Laske sitten lämpöä ja lisää pannulle vielä soijakastike, sokeri sekä hoisin-kastike. Paista nuudeleita sekoitellen vielä muutama minuutti, jotta mausteet leviävät ruokaan tasaisesti ja kaikki vihannekset ovat juuri ja juuri kypsiä. Lisää sekaan juuri ennen tarjoilua bok choyn vihreät osat ja sekoita sen verran, että lehdet nuupahtavat. Tarjoile paistetut nuudelit kuumina silputun kevätsipulin kera.

kaurapala nuudelit

lee kum kee xo sauce

Ps. Mikäli XO kastikkeen valmistaminen itse ei ole sinulle syystä tai toisesta mahdollista, sitä voi myös ostaa valmiina aasialaisista marketeista. Purkillinen maksaa noin kympin. Itse tehty XO kastike on kuitenkin sellainen makuelämys, että jos joskus saat tilaisuuden sitä maistaa, älä ihmeessä jätä maistiaista väliin!

482 views

Natuviini: termistöä & erään viini-illan menu

Natuviini: termistöä & erään viini-illan menu

Kaupallinen yhteistyö Vindirekt & Asennemedia

ikura don

Natuviini: viinien Vekkula

Blogiani pidempään lukeneet ovat taatusti jo huomanneet, että natuviini on sana, joka toistuu usein tässä blogissa. Natuviini, alkuviini, luonnollinen viini… nimityksiä on monia, mutta mitä ne oikein tarkoittavat? “Natu” tulee sanasta natural eli luonnollinen. Natuviini – jota alkuviiniksikin kutsutaan – kasvatetaan maaperässä, jota viljellään mahdollisimman luonnolliseen ja perinteiseen tapaan, ilman teknologiaa tai kemiallisia lisäaineita, kuten kemiallisia lannoitteita. Sulfiitteja viiniin lisätään vähän tai ei laisinkaan. Pyritään siis siihen, että viini syntyy mahdollisimman luonnollisesti.

Mitä tämä voi sitten käytännössä tarkoittaa? No esimerkiksi sitä, että viinitarhoja viljellään luomu- ja biodynaamisin menetelmin, viiniköynnösten annetaan kasvaa vapaasti ilman leikkaamista, rypäleet keräätään käsin, viinirypäleet poljetaan murskaksi jaloin, tai sitä, että viini voidaan kypsyttää tynnyrin tai terästankin sijaan saviamforassa. Myös käyminen tapahtuu vain luonnollisten villihiivojen voimilla, eikä natuviinejä monesti myöskään suodateta. Natuviineille ei kuitenkaan ole vielä sertifikaattia, joten joka tilalla toimitaan omalla tavalla.

Lopputuloksena syntyy viinejä, joiden nauttiminen on kuin lapsuuteni ensivisiitti jo edesmenneeseen Linnanmäen parhaaseen laitteeseen Vekkulaan: täynnä yllätyksiä, jännitystä, hämmentäviä ulottuvuuksia ja syvyyksiä, jotka tahtoo taatusti kokea uudelleen.

Meinklang Grüner Veltliner

Motivaationi natuviinilasillisen tilaamiselle onkin tavallaan seikkailu, sillä nämä viinit harvemmin maistuvat ihan sille vuosien saatossa tutuksi tulleelle “viinille”. Natuviinit ovat usein makumaailmaltaan uniikkeja ja jännittäviä, eikä ihme – niiden kasvatus- ja valmistustapa saa tutuistakin rypäleistä esiin aromeja joita ei teollisilla viininvalmistusmetodilla saada välttämättä esiin. Lisäksi natuviinejä kasvatetaan usein pienillä tiloilla, joilla saatetaan viljellään myös sellaisia rypälelajikkeita joista et ole ennen kuullutkaan.

Jo tutuksi tullut natuviini saattaa myös maistua joka pullollisen kohdalla vähän erilaiselta, puhumattakaan viinien vuosikertakohtaisista eroista. Kaikki viinit ovat vahvasti viinitilan ekosysteemin, sään ja ympäristön yhteistyön tuloksia mutta natuviini se vasta onkin! Joidenkin natuviinistä käyttämä termi “elävä viini” tuntuukin tavallaan minulle osuvimmalta nimitykseltä alkuviineille.

Luomuviini syntyy tilalla, jonka viljelyprosessia säätelee luomusertifikaatin asettamat määräykset. Luomurypäleiden viljelyssä rajoitetaan kemiallisten lannoitteiden tai torjunta-aineiden käyttöä eikä luonnollisesti viljellä mitään geenimanipuloitu. Luomutilalla pyritään ylläpitämään maaperän hedelmällisyyttä luonnonmukaisin keinoin.

Biodynaaminen viini syntyy tilalla, joka noudattaa Rudolf Steinerin biodynaamista filosofiaa. Biodynaamisella tilalla pyritään ymmärtämään ekosysteemiä siihen vaikuttavien luonnon energioiden ja henkisyyden kautta. Käytännössä tämä tarkoittaa esim. sitä, että viljelyn aikatauluissa huomioidaan kuun ja tähtien liikkeet. Lisäksi tiloilla hyödynnetään erilaisia preparaatteja, kuten viinilehdille suihkutettavaa nokkostislettä.

viini ilta tarjoiluIkura don ja kevään ekat parsat!

Siis voiks viini maistua tältä!?

Sysäys alkuviinien maailmaan tapahtui minulle nelisen vuotta sitten, kun maistoin ensimmäistä kertaa oranssia natuviiniä. Makuelämys oli ikimuistoinen – “siis voiks viini maistua tältä?!” ja olin kerrasta myyty sekä oransseille, että natuviineille.

Oranssi viini on valkoviinirypäleistä punaviinimenetelmin tehtyä viiniä. Pidennetty kuorikontakti rypälemehun kanssa tuo viiniin sekä aromeja ja tanniineja. Oranssi viini syntyy valmistustavan kautta, joten kaikki oranssit viiniet eivät välttämättä ole myös alkuviinejä.

Koska oransseissa viineissä on pitkän kuorikontaktin vuoksi valkoviinejä enemmän tanniineja, ne ovat todellisia ruokapöydän moniottelijoita, jotka sopivat monenlaisten ruokien kaveriksi. Itse nautin niistä kuitenkin eniten ihan sellaisenaan, antaen viinin kehittyä lasissa rauhassa välillä sitä maistellen.

Joistain natuviineistä löytyy sellaisia aromeja ja makuja, joita ei viinissä ehkä odota tapaavansa: balsamicoa, sherrymäisyyttä, jugurttimaisuutta, hapanolutmaisuutta, pirskahtelevuutta, sekä samantyyppisiä tallimaisia aromeja joita Brettanomyces-hiiva tuottaa esim. farmhouse ale -oluisiin ja ranskalaisiin maalaissiidereihin. Niinpä jos joskus olet saanut eteesi lasillisen natuviiniä josta et pitänyt, tai joka oli suorastaan aivan liian outo sinulle, älä ihmeessä tyrmää kaikkia natuja 🙂 Mielipidettä laajasta asiasta ei varmaan koskaan kannata muodostaa yhdellä maistamiskerralla, mutta varsinkin natuviinien kanssa se olisi suorastaan epäreilua.

viini ilta

Makujen vaihtelu on alkuviineissä niin runsasta, että joukosta löytyy varmasti myös sellainen johon ihastut – tai ehkä suorastaan rakastut. Osa alkuviineistä ei taatusti maistu koskaan kaikille, mutta yhtälailla osa varmasti maistuu jos vain viinistä lähtökohtaisesti pitää. Kuten kaikkien viinien kohdalla, myös alkuviinien joukosta löytyy sitäpaitsi niitä hyvin tehtyjä … sekä niitä vähemmän hyvin tehtyjä. Itselläni on käynyt sellainen tuuri, etten vielä tähän päivään ole saanut lasiini sellaista natuviiniä, josta en olisi pitänyt lainkaan. Taidanpa joskus olla maistanut sellaisenkin punaisen alkuviinin, jonka maku lähenteli enemmän punajuurimehua ja kombuchaa kuin mitään koskaan maistamaani viiniä. Ja kyllä, tykkäsin siitäkin – mutta en tiedä olisinko tykännyt niin paljon, jos olisin saanut sen lasiini ensimmäisenä alkuviininäni tai täysin varoittamatta.

No mistä niitä natuja oikein saa?

Alkuviinien liike on syntyisin Ranskasta ja se on pikkuhiljaa kerännyt kannatusta ympäri maailman, nousten siinä sivussa myös suuren yleisön tietoon ja suorastaan trendiksi. Alkuun maistelin näitä viinejä lähinnä Kööpenhaminassa ja Berliinissä, mutta nykyään jopa täällä pohjoisessa pääkaupungissamme on useita vallan natuviineihin orientoituneita ravintoloita ja viinibaareja, kuten Kallion suosikkini Wino ja Way, sekä keskustan Bas Bas Winebar, Grön, Maannos ja Vin-Vin.

Neljä vuotta sitten näitä viinejä oli aika turha etsiä Alkosta, mutta nytpä niitä löytyy jo runsaasti sieltäkin ja niillä on hyllynreunassa jo oma merkintänsäkin: vihreä amforaruukku -symboli. Tämänpäiväisen juttuni yhteistyökumppani Vindirekt tuo maahan kymmenittäin natuviinejä, joita löytyy ravintoloiden lisäksi mukavasti myös Alkon valikoimasta.

meinklang burgenlandwhite

Meinklangin viinipuutarhat

Vindirektin natuvalikoimasta omia suosikkejani ovat ehdottomasti Itävaltalaisen Meinklangin sukutilan viinit. Meinklangin tilaa viljelee kolmen veljeksen tiimi. Tilalla on ollut luomusertifikaatti vuodesta 1991 ja biodynaamisen viljelyn Demeter –sertifikaatti vuodesta 2001. Itävallan ja Unkarin rajalla sijaitsevalla tilalla asustelee veljesten lisäksi 55 hehtaarin verran viiniköynnöksiä, runsaasti hedelmäpuita ja kasvimaita, 800 lehmää, lukuisia hevosia, possuja, lampaita, kanoja ja erilaisia tilalla viihtyviä villieläimiä – ja jokaisella on roolinsa viinitilan ekosysteemissä. Meinklangin tilalla annetaan jopa perinteisten “rikkaruohojen”, kuten nokkosten ja ohdakkeiden kukoistaa viinipuutarhoiksi kutsuttujen viinitarhojen keskellä, sillä monet biodiversiteetille tärkeät hyönteiset hyötyvät niistä.

Vakio-ostoksiani Meinklangilta on ollut jo vuosia Alkon valikoimasta löytynyt Grüner Veltliner. Tämä vanha tuttu viini on nyt merkitty Alkossa alkuviiniksi jo aiempien luomu- ja biodynaaminen merkintöjen lisäksi, mutta tiesittekös sitä, että Meinklangin viinit ovat myös vegaanisia? Lisäksi tämä viini on pakattu kierrekorkilliseen ja kevyempään pulloon eli se on sekä ekologinen valinta, että kevyt kantaa vaikkapa piknikille 🙂 Meinklang Grüner Veltliner on muuten myös loistava valinta niille, jotka haluavat tutustua alkuviinien maailmaan hyppäämättä suoraan sinne oudoimpaan päähän, sillä se on hinnaltaan alkuviiniksi varsin edullinen ja makumaailmaltaan tunnistettavasti viiniä.

vegaaniset viinit

Meinklang, Meinklang, Meinklang…

Olen tykännyt Meinklangin viineistä itseasiassa niin paljon, että olen kantanut Alkosta kotiin maistettavaksi aina jokaisen Meinklangin joka on silmiini osunut. Alkon tilausvalikoimasta löytyvä ihana oranssi viini Meinklang Graupert on valintani, kun haluan erityisesti hemmotella itseäni (lue lisää täältä) ja kuplivaa tarvitessani tartun mieluusti Meinklang Pét Nat -pulloon (jota suosittelin taannoin joululahjaostokseksikin). Niinpä olin tänään varsin mielissäni, kun pääsin tämän yhteistyön tiimoilta maistamaan juuri hyllyille ilmestyneen Meinklang-uutuuden, Burgenlandwhiten.

Pét nat viini on kuohuviiniä, joka valmistetaan Ranskasta lähtöisin olevalla ikivanhalla “method ancestral” menetelmällä. Pét nat viini pullotetaan kesken alkoholikäymisen, jolloin käyminen jatkuu pullossa luoden kuplat viiniin. Samaa spontaanikäymisen menetelmää käytetään esim. lambic -oluissa. Pét nat on lyhennys ranskankielisistä sanoista pétillant naturel, joka tarkoittaa “luonnollisesti kuplivaa”.

Vegaaninen viini on viiniä, jonka valmistuksessa ei ole käytetty eläinperäisiä raaka-aineita, kuten liivatetta, kananmunaa, kaseiinia tai kalaliimaa.

jean biecher moshi moshi

Viini-illan menu

Kun ystäväni tulivat viikonloppuna kyläilemään luokseni, nostin pöytään sekä tuon uuden Meinklangin Burgenlandwhite –natuviinin, että Jean Biecher Moshi Moshi Organic –luomuviinin Alsacen suurimmalta luomuviinien tuottajalta. Molemmissa on jäännössokeria 6-7 grammaa, joten ounastelin niiden toimivan hyvin itämaisten makujen ja pienen tulisuudenkin kanssa. Molemmat ovat myös vegaanisia, joten voin tarjota niitä kaikille ystävilleni.

Illanistujaisteni menu olikin lopulta melkoisen Aasia-painoitteinen: helppo ja nopea ikura don eli lohenmädillä kuorrutettu riisikulho, misolla ja shichimi togarashilla maustetut suolaisen tuliset edamamet sekä aasialaisen marketin pakastealtaasta ongitut kevätsipulitäytteiset gyoza-nyytit samaisen kaupan ponzukastikkeen kera (jossain on joskus ihan ookoo oikaista, eikö?).

Molemmat viinit mätsäsivät näille runsaille, suolaisille ja paikoin tulisillekin mauille hienosti. Varsinkin Moshi Moshi oli sopivan mineraalisena ja sitruksisena omiaan raikastamaan ja tasapainottamaan lohenmädin suolaisuutta. Tämä ei sinänsä yllätä, kun pullon etiketissäkin komeilee suloiset sushi-hahmot 🙂 Burgenlandwhiten raikkaat luumuiset, viheromenaiset ja pippurisetkin maut toimivat taas minusta erityisesti parsan ja gyoza-nyyttien kaverina. Molemmat viinit maistuivat koko seurueelle ja ainakin itse tiedän ostavani niitä myös vastaisuudessa.

Ikura don parsalla, avocadolla ja retiisikukilla

Vegaaninen, kun käytät merileväkaviaaria tai porkkalaa

2-4:lle

500 g sushiriisiä

200 g lohenmätiä / vegaaniseen versioon merileväkaviaaria tai porkkalaa

n. 2 rkl vähäsuolaista soijakastiketta

200 g parsaa

1 kypsä avocado + 1 rkl riisiviinietikkaa

5-6 retiisiä tai pätkä daikon-retikkaa

Sekoita soijakastike lohenmätiin (merileväkaviaariin/porkkalaan) ja anna sen maustua sen aikaa, kun valmistelet muut kulhon raaka-aineet.

Pese sushiriisiä juoksevan veden alla, kunnes pesuvesi on kirkasta (itse laitan riisin siivilässä isoon kulhoon, jolloin voin pestä riisiä siivilässä niin että samalla pystyn tarkistamaan miltä pesuvesi alapuolisessa kulhossa näyttää). Liota riisiä puhtaassa vedessä vartin verran ja keitä se sitten paketin ohjeen mukaan kypsäksi.

Kiehauta kattilassa reilusti vettä. Napsi parsasta puumaiset tyvet pois ja pilko parsat 4-5 sentin paloiksi. Keitä paloja vedessä 2-3 minuuttia ja huuhtele sitten parsa jääkylmällä vedellä kypsymisen pysäyttämiseksi. Viipaloi vielä avocado ja valele viipaleille hieman riisiviinietikkaa tummumisen ehkäisemiseksi. Viipaloi retiisit/retikka muutaman millin paksuisiksi viipaleiksi ja leikkaa viipaleista halutessasi kukkasia joko veitsellä tai sopivalla muotilla.

Kun riisi on valmista, jaa se 2-4 kulhoon. Anna riisin jäähtyä hetki ja kuorruta se sitten avocadoviipaleilla, parsapaloilla, retiisillä/retikalla sekä lohenmädillä. Voit halutessasi valuttaa mädistä soijan pois ennen kulhoon lisäämistä. Itse tuppaan usein jättämään soijan mädin sekaan, kun viimeistelisin riisikulhoni kuitenkin syödessä soijalla 🙂

sushi kulho

Suolaisen tulinen edamame

4-6:lle

500 g pakastettuja edamamepapuja paloissaan

n. 2 rkl shiromisoa tai muuta mietoa misotahnaa

 1 rkl miedon makuista seesamiöljyä (tai neutraalin makuista kasviöljyä)

1 tl shichimi togarashi -mausteseosta (tai srirachaa, chilihiutaleita tai jauhettua sichuanpippuria)

Kiehauta jäiset edamamepavut muutaman minuutin ajan kiehuvassa vedessä. Valuta hyvin. Sekoita miso, öljy ja chilimauste sekaisin ja pyöritä pavut seoksessa. Tarjoile vielä lämpiminä! Muista ottaa pöytään tyhjä kulho edamamen palkoja varten ja reilusti servettejä sormia varten 😀

edamame

Muita tarjoiluideoitani tämäntapaisille illanistujaisille ovat onigirazu -sushileivät, sushikulho eli chirashizushi, jokaisen itse pöydässä kääräisemät temaki -käsirullat sekä seesamitofulla ja lootusjuurella lastatut salaattiveneet. Niin, ja miksipä ei myös sushiriisipiirakat!

Ps. Gyozanyyttien kanssa tapanani on valmistaa ne näin: laitan pannulle lorauksen öljyä, jäiset gyozat ja desin verran vettä. Laitan pannun kuumenemaan keskilämmölle ja peitän sen kannella. Näin gyozat höyrystyvät kannen alla ja kun kannen avaa ja kaikki vesi on haihtunut, ne ruskistuvat ihanasti pohjastaan.

Lähteet:

Vindirekt, Alko, Viinilehti

Valviran ohjeistuksen mukaan joudun poistamaan kaikki alkoholia koskevat kommentit, ethän siis kommentoi viiniä. Ruokaan liittyvä kommentointi on kuitenkin tässäkin jutussa tosi tervetullutta!

272 views

XO kastike – maaginen umamipommi surf & turf -tyyliin

XO kastike – maaginen umamipommi surf & turf -tyyliin
XO kastike

XO kastike

XOXO XO!

XO kastike. Hongkongin maaginen lahja kaikille sekaanikulinaristeille. Tämä erikoinen kuivattuja mereneläviä, kinkkua, valkosipulia, sipulia ja chiliä yhdistelevä kastike on kiehtonut minua siitä asti, kun siitä ensimmäisen kerran kuulin – ja sitähän olen siis bongannut maailmalla jos jonkinlaisen trendikkään ravintolan listalta niin kauan kun olen moisissa ravintoloissa käynyt.  XO kastike syntyi useimpien lähteiden mukaan 1980 -luvulla Peninsula Hong Kong -hotellin kiinalaisen ravintolan, Spring Moonin keittiössä, ja on siitä asti valloitanut maailmaa erilaisina versioina.

Kastikkeen nimi “XO” ei viittaa halauksiin ja pusuihin, vaikka niin minusta kyllä pitäisi… sen sijaan viittauksen kohde on XO eli eXtra Old -konjakki, Hongkongissa suuresti arvostettu juoma. “XO” viittaakin Hongkongissa käsittääkseni oikeastaan mihin vaan laadukkaaseen ja ylelliseen, eikä XO kastikekaan ole siitä poikkeus: kastikkeen raaka-aineet, kuten kuivatut kampasimpukat (conpoy) sekä kiinalainen Jinhua -kinkku eivät ole mitään halpistuotteita.

xo kastikeKotikeittiön XO kastike syntyy näistä: tuore ja kuivattu chili, salottisipuli, valkosipuli, conpoy, kuivattu katkarapu, jamon serrano, muscavadosokeri, sherry, soijakastike, öljy.

conpoy

Conpoy?

Conpoy eli kuivattu kampasimpukka on tämän kastikkeen oleellisimpia raaka-aineita, joten aivan syystä en ole tehnyt XO kastike -kokeiluja kotona  ennen kuin sain sitä käsiini. Kallion aasialaisista marketeista löytyy kyllä erilaisia kuivattuja katkarapuja (joita tarvitaan XO kastikkeeseen myöskin) sekä kuivattuja anjoviksia (joita laitan esim. korealaiseen dashiin), mutta kuivattuja kampasimpukoita sieltä en ole bongannut. Purkillinen valmista Lee Kum Kee XO kastiketta maksaa aasialaisessa marketissa noin kympin ja kuivattujen kampasimpukkojen puuttessa olen päässyt sen avulla tutustumaan tähän eksklusiiviseen soossiin, mutta olishan se nyt ihan eri kaliiperin luksusta se itse tehty luksus. Eikä tuo valmiskastike muuten ole MITÄÄN itsetehdyn rinnalla.

Mieheni reissaa työnsä puolesta melko usein milloin missäkin, enkä yleensä ole hänen työmatkoistaan hirveän innoissani (lentopelkoinen tässä hei!). Mutta annappas olla kun hän ilmoitti matkasta Hongkongiin: conpoy, VIHDOINKIN! Taisin painottaa tarvettani saada kätösiini vihdoinkin kuivattuja kampasimpukoita melkoisen ahkeraan, sillä niinpä sainkin kuin sainkin pussillisen tätä aarretta tuliaisena. Kalatorin myyjät olivat suositellet miehelleni japanilaisia kampasimpukoita (ovat kuulemma parhaimpia) ja kertoneet hänelle parhaansa mukaan käyttöohjeetkin. Todellinen menestys siis! Noin 150 gramman pussillisesta keskikokoisia kuivattuja kampasimpukoita mieheni oli saanut muuten pulittaa kolmisenkymppiä. Conpoy ei tosiaankaan ole halpistavaraa, kuten sanoin!

XO kastikeYksi lusikallinen tätä super umamista tavaraa riittää taikomaan vaikka pelkästä riisistä juhla-aterian. Ihan tosi!

XO kastike + raaka-aine x = reseptini, kun tarvitsen herkullista pikaruokaa. Ihan mahtava soossi!

XO kastike uppopaistokammoisen kotikeittiössä

Perinteiseen tapaan XO kastike tehdään niin, että jokainen sen raaka-aineista uppopaistetaan isossa wokkipannussa samassa öljyssä sopivaan kypsyyteen, jokainen omalla kylpyvuorollaan. Näin öljy kerää jokaisen raaka-aineen aromit itseensä ilman, että mikään näistä kalliista herkuista pääsisi esim. kärähtämään. XO kastikkeen lukuisat raaka-aineet eli höyrytetty/liotettu conpoy ja kuivattu katkarapu, jinhua-kinkku, salottisipuli, valkosipuli ja chili (sekä lukuisat muut raaka-aineet, joita XO kastikkeeseen saatetaan lisäksi käyttää eri suhteissa toisiinsa) kypsyvät kaikki hieman eri nopeudella ja mahdollisesti vielä eri lämpötiloissa, joten niitä ei pitäisi dumpata tuosta noin vain kerralla samaan öljykylpyyn. Sen sijaan niitä paistellaan ja kalastellaan öljystä vieressä odotteleviin kulhoihin ja yhdistetään vasta lopuksi takaisin paistoöljyyn XO kastikkeeksi.

NOH. Minä en oikein ole uppopaistamisen ja tulikuuman öljyn kanssa lotraamisen fani (kiitos erään uppopaistelukerran, jolloin sain öljyroiskeen kasvoilleni), joten jotten haaskaisi kallista conpoy’tani sooloilemalla sokkona omiani, lähdin ihan ensimmäiseksi selvittelemään olisiko perinteiselle uppopaistelulle jonkinlainen varteenotettava mutta kuitenkin autenttiseen makuun tähtäävä vaihtoehto. Luettuani parisenkymmentä toisistaan vaihtelevaa reseptiä ja katsottuani mm. Hongkongilaisen kotikokin Mama Cheungin ja hotellin keittiömestarin reseptivideot, bongasin lopulta jotain mikä tuntui omaan keittiööni sopivimmalta versiolta: Australian MasterChefin toisen kauden voittajan, Adam Liaw’n reseptin.

XO kastike

Tutkimistani resepteistä päättelin, ettei uppopaistaminen todennäköisesti ollut se oleellisin juttu tämän kastikkeen valmistamisessa, vaan makujen uuttaminen öljyyn ja raaka-aineiden kosteuspitoisuuden minimoiminen jotta ne säilyisivät öljyssä mahdollisimman pitkään. Niinpä kun Adamin ohjeessa raaka-aineita hauduteltiin miedolla lämmöllä ja vähässä öljyssä ja sekaan lisättiin vasta lopuksi se isompi määrä öljyä, päätin kokeilla samaa metodia itsekin. Ja mistäpä tietää kokeilun onnistuneen? Siitä, että luet siitä nyt 😉

Raaka-aineet

Kuten tuossa edellä jo mainitsinkin, lähes jokainen tutkimani lähde antaa hieman omat ohjeet ja mittasuhteensa kastikkeen raaka-aineille ja niiden käsittelylle. Jo listaamieni ilmeisesti kaikkein oleellisimpien raaka-aineiden lisäksi kastikkeeseen saatetaan upottaa esim. inkivääriä, sitruunaruohoa, kuivattua mustekalaa/mätiä/anjoviksia, kalakastiketta, kanaliemijauhetta (!), sekä erilaisia mausteita sichuanpippurista tähtianikseen. Ilmeisesti kastikkeesta onkin siis lähes yhtä monta versiota kuin kokkiakin.

Niinpä oman ei täysin autenttisista raaka-aineista koostuvan version tekeminen tuntui loppujen lopuksi ihan mukavalta ajatukselta. Jin hua -kinkkua ei nimittäin Suomesta saa myöskään, joten sen korvasin serranokinkulla. Jamón Ibérico olisi kuulemma vielä parempi vaihtoehto, mutta siihen ei nyt kyllä tällä naisella ollut varaa 😀 Halvempaa luksusta minulle kiitos! Lisäksi korvasin kiinalaisen Shaoxin-viinin sherryllä (kuiva sherry on se mitä korvaavaksi tuotteeksi ensisijaisesti suositellaan, mutta minulla oli käytössä aromaattinen amontillado).

XO kastike

Ensimmäisen testisoossini tein reseptin yläosan perusraaka-aineilla. Törkeän hyvää, koukuttavaa, ihanaa. Toiseen purkilliseen lisäsin kokeilumielessä hieman sichuanpippuria, tähtianista, inkivääriä sekä seesamiöljyä. Törkeän hyvää, koukuttavaa ja ihanaa. Conpoy -varastoni riittävät enää yhteen satsiin, joten nähtäväksi jää mitä siihen purkilliseen tulee. Varmaa on kuitenkin, että sekin on vähintäänkin törkeän hyvää, koukuttavaa ja ihanaa!

XO kastike uppopaistokammoisen keittiössä

50 g kuivattuja kampasimpukoita

50 g kuivattuja katkarapuja

4 rkl Amontillado-sherryä

50 g serranokinkkua

n. 100 g salottisipulia (3-4 keskikokoista salottia)

n. 20 g valkosipulia (5-7 kynttä)

n. 50 g mietoa chilipaprikaa (2-3 chiliä)

1 rkl tummaa soijakastiketta

1 rkl gochugaru -chiliä (tai muuta kuivattua chiliä)

1 tl muscavadosokeria

4-5 dl neutraalin makuista kasviöljyä (esim. auringonkukka- ja/tai rypsiöljyä)

Lisäksi fiiliksen mukaan jotain seuraavista mausteista (tosin hyvää tulee ilmankin):

2-3 tl murskattua sichuanpippuria

1-2 tähtianis

2-3 tl Viismaustetta (jota käyttäessä laittaisin vähemmän sichuanpippuria ja tähtianista)

1 tl seesamiöljyä

1-3 tl raastettua tuoretta inkivääriä

Lisäksi tarvitset:

syvän paistinpannu/paksupohjaisen kattilan/wokin

ison tiheän siivilän

kuumuutta kestävän astian johon siivilä sopii

5 dl vetoisen lasipurkin

Esivalmistelu:

Laita ensimmäisenä kuivatut kampasimpukat ja katkaravut likoamaan omiin kulhoisinsa. Lisää kumpaankin kulhoon 2 rkl sherryä sekä niin paljon vastakiehautettua vettä, että kampasimpukat/katkaravut peittyvät. Peitä kulhot ja jätä likoamaan noin kahdeksi tunniksi. Valuta kummatkin merenelävät sitten liotusliemestään, mutta säästä liemi. Keitä liotuslientä kasaan pienessä kattilassa, kunnes jäljellä on puolen desin verran nestettä.

Riko liotetut ja mukavasti pehmenneet kampasimpukat säikeiksi käsin, morttelissa tai tehosekoittimen silppuriosalla. Silppua myös liotetut katkaravut joko silppurilla tai veitsellä karkeaksi muruksi. Pidä kumpikin edelleen omissa kulhoissaan. Hienonna myös kinkku pieneksi muruksi veitsellä ja laita omaan kulhoonsa.

Hienonna valkosipuli ja laita se omaan kulhoonsa. Hienonna salottisipuli hyvin pieneksi silpuksi tai hienonna sekin silppurilla. Laita myös salotti omaan kulhoonsa. Tee samoin chilille, josta itse poistan mieluiten siemenet. Mittaa kaikki mausteet sekä öljy valmiiksi odottamaan kastikkeen valmistusta.

Kastikkeen paistaminen:

Laita isolle syvälle paistinpannulle/wokkiin/paksupohjaiseen kattilaan desin verran öljyä. Kuumenna öljy keskilämmölle ja lisää sekaan salottisipuli. Paista keskilämmöllä, kunnes sipuli alkaa tuoksua karamellisoituneelta ja on väriltään kullanruskeaa (tähän menee minun liedelläni n. 5-7 minuuttia). Ennen kuin kypsyminen ehtii kärähtämisen puolelle, kaada sipuli siivilään, jonka alle asetat kuumuutta kestävän astian öljyn keräämiselle. Valuta keräämäsi paistoöljy sitten takaisin pannuun ja nosta karamellisoitunut salotti siivilästä takaisin omaan astiaansa odottelemaan muiden raaka-aineiden valmistumista. Paista seuraavaksi valkosipuli. Poista se öljystä kuten teit salotin kanssa heti, kun se alkaa saamaan väriä (palanut valkosipuli on kammottavan kitkerää ja pilaa samalla myös tuon sipulista ihanasti jo makua saaneen öljyn maun).

Lisää pannulle taas talteen keräämäsi sipulien paistoöljy, sekä puolisen desiä tuoretta öljyä. Lisää öljyyn nyt kampasimpukkasäikeet sekä hienonnetut katkaravut. Paista niitä kymmenisen minuuttia keskilämmöllä ja lisää pannuun sitten tuore chili. Paista vielä viitisen minuuttia ja alenna lämpöä hieman. Lisää pannuun soija, kuivattu chili, sokeri, soijakastike sekä kampasimpukoiden ja katkarapujen kokoonkeitetty liotusliemi. Anna seoksen kuplia miedolla lämmöllä kunnes kaikki neste on haihtunut ja jäljellä on paksu, öljyinen, karamellisoituneen värinen herkkukastike.

Kastikkeen hauduttelu:

Alenna lämpö nyt niin miedoksi kuin pystyt ja lisää pannuun sitten loppu öljy sekä paistettu sipuli ja valkosipuli. Huoneenlämpöinen öljy alentaa pannulla olevan seoksen lämpötilaa niin, ettei enää ole vaaraa sipulien palamisesta, kunhan pidät lieden lämpötilan tästä eteenpäin niin alhaisena kuin mahdollista. Anna seoksen muhia näin liedellä noin tunti, jotta kaikki pannun ihanat maut maustavat öljyn kunnolla. Sekoittele kastiketta pohjia myöten muutaman kertaa tänä aikana. Adam Liaw sanoo, että voisit vaihtoehtoisesti laittaa pannun ilman kantta myös n. 100-asteiseen uuniin tunniksi –  itse en tätä neuvoa ole päässyt vielä testaamaan.

Pese lasipurkki kansineen ja steriloi molemmat (lue lisää säilykepurkkien steriloinnista Marttojen sivuilta). Kauho lämmin XO kastike puhtaalla kauhalla kuumaan purkkiin (itse kiehautan kauhankin steriiliksi varmuuden varalta) ja sulje kansi. Anna kastikkeen jäähtyä huoneenlämmössä ja siirrä purkki sitten jääkaappiin.

XO kastike säilyy jääkaapissa ainakin n. 3 kk, kunhan muistat aina ottaa kastiketta purkista puhtaalla ja kuivalla lusikalla. Tosin äkkiäpä tuo purkillinen katoaa parempiin suihin ainakin täällä…

XO kastike

XO kastike

465 views