Merenelävät arkistot | Vaimomatskuu ruokablogi

Härkäpapupasta katkiksilla & cocktail bittersillä

by Juulia on August 20, 2018 0 Comments

Aromaattinen härkäpapupasta katkiksilla, sahramilla, vermutilla & cocktail bitterseillä.

Papu, papu, härkäpapu … rapu!

Se on taas se aika vuodesta, kun tuoreet kotimaiset härkäpavut ovat saapuneet kauppoihin. Muistan aika hyvin, kun ekan kerran bongasin niitä kaupoista – kiitos tämän blogin jonne löydökseni tietenkin raportoin. Juttu on päivätty elokuulle 2015 ja otsikoitu “shrimp scampi + kauden papuja“. Muistan elävästi, kuinka kovasti tykkäsin tuolloin sekä kyseisestä ruuasta, että siitä ottamistani kuvista! Vanhoja juttujani on nyt tullut kaiveltua muutenkin, kun blogini täyttää ihan kohta viisi vuotta. HUH! Mihin puoli vuosikymmentä oikein hujahti?

Kun nyt sitten kaupassa taas haalin koriini keon härkäpapuja, teki mieleni taas tuota samaista ruokaa – tai ainakin jotain hyvin samankaltaista, onhan tässä kolmessa vuodessa kuitenkin sekä kokkailutavat että kuvaustaidotkin vähän kuitenkin kehittyneet. Näin syntyi aromaattinen härkäpapupasta katkiksilla ja cocktail bittereillä.

Tuore härkäpapu

Tuore härkäpapu on siitä hauska raaka-aine, että sen valmistamiseen kuuluu tietty määrä näpertelyä. Papujen saaminen ulos sitkeistä paloista vaatii hieman työtä, samoin keitettyjen papujen pullautteleminen kalvoistaan. Minusta tällainen puuhastelu on jotenkin meditatiivista, joten nautin siitä kovasti! Härkäpapua on viljelty täällä pohjoisessa ainakin sen tuhannen vuotta ja niinpä sen parissa ahertaessani koen saavani aina myös jonkinlaisen yhteyden maamme historiaan – tosin epäilen, että muinaissuomalaisten härkäpapuruuissa olisi ollut katkiksia, saatikka vermuttia tai bitterssiä, joita itse tämänpäiväiseen pastaani heittelen. Härkäpapu on siitäkin hauska raaka-aine, että sitä käytetään ympäri maapallon aina Välimeren maista Afrikkaan ja Aasiaan. Kiinnostuneelle härkäpapukokille löytyy siis tuoreita härkäpapuja hyödyntäviä reseptejä laidasta laitaan, niistä kuivatuista puhumattakaan.

Tuoreet härkäpavut säilytetään +2 – +5 asteessa, mieluiten paperipusseissa. Härkäpavut sisältävät lektiiniä ja kuivattuina ne on aina liotettava ja kypsennettävä huolella. Tuoreita härkäpapuja voi käsittääkseni syödä raakanakin, mutta mikäli asia vähänkin mietityttää kannattaa pavut tietysti kypsentää ja näin suosittelee myös Evira. Palkokasvit ovat arkoja etyleenille ja ne kannattaa käyttää 3-4 päivän sisällä ostamisesta. Hamstraaminen ei siis ole näiden papujen kohdalla fiksu ratkaisu, ellei sitten laita osaa pakastimeen kauden loppumisen varalle. (lähteet: Satokausikalenteri & Evira)

Tämä aromaattinen härkäpapupasta katkiksilla on hyvinkin suoraviivainen ja simppeli resepti, vaikka raaka-aineet tietynlaista luksusta ovatkin. Loraus sitä, ripaus tätä ja pastan maustava kullankeltainen härkäpapu-katkarapuhöystö onkin jo valmis. Koska harvemmin kokkaan prikulleen samaa ruokaa kuin aiemmin, on tämänpäiväinen härkäpapupasta lähinnä mukaelma tuosta kolmen vuoden takaisesta reseptistäni. Erityisesti siltä osin, että koska sain taannoisella Amerikan matkallani haalittua kotiini setin eri tavoin maustettuja bittereitä, maustoin pastan kuivan vermutin lisäksi rosmariini-greippi-pippuribitterillä.

Bitters?

En nyt puhu katkeroista, vaan cocktail bitterseistä – niistä pikkuruisista pulloista, joista asiaan vihkiytyneissä baareissa tipoitellaan aromaattista alkoholiin uutettua mauste-eliksiiriä drinkkeihin. Jos asiaa vähänkin miettii, on seuraava luonnollinen askel lisätä näitä taikatippoja myös ruokaan – maustehan se bitterskin kuitenkin on. Nyt kun minulla on kotonani bitteriä jos johonkin lähtöön, olen selvitellyt uteliaana mihin kaikkeen niitä voisi käyttää ja sitten olen vain lähtenyt testaamaan bitterien käyttöä erilaisten ruokien mausteena käytännössä. Käsittääkseni Suomesta ei bittereitä juuri löydy Angosturaa lukuunottamatta, mutta mikäli sitä juuri löytyisi baarikaappisi nurkasta, pyyhippä siitä pölyt ja tuo se pullo hetkeksi keittiöön! Bittersit sopivat niin keittoihin, kastikkeisiin kuin marinadeihinkin, niillä voi maustaa kahvin tai kaakaon sekä monet jälkiruuat. Ei muuta kuin testilemaan siis vaan!

Härkäpapupasta katkaravuilla + cocktail bittersillä

2:lle

n. 180-200 g spagettia (riippuen vähän nälkätilanteesta)

n. 300 g tuoreita härkäpapuja palkoineen (n. 130-150 g pelkkää papua)

180 g MSC-merkittyjä katkarapuja

2 rkl oliiviöljyä

2-3 valkosipulin kynttä

ripaus sahramia

½ dl kuivaa vermuttia tai sherryä (tai hätätapauksessa sakea / valkoviiniä)

maun mukaan cocktail bitteriä

suolaa, vastarouhittua mustapippuria

Tarjoiluun:

loraus hyvää oliiviöljyä

puolen sitruunan mehu

Härkäpapujen käsittely:

Irroita härkäpavut paloistaan ja keitä niitä suolatussa vedessä 3-5 minuuttia, tai kunnes härkäpapua peittävä kalvo muuttuu läpikuultavan maitomaiseksi. Voit halutessasi myös keittää palot kokonaisina ja perata pavut piilostaan vasta keitettynä. Jäähdytä härkäpavut ja pullauta sitten kirkkaanvihreät herkkupalat kalvoistaan.

Pastan valmistus:

Sulata katkaravut ja valuta ne huolella. Viipaloi valkosipulit. Laita pasta kiehumaan paketin ohjeen mukaan ja sen kypsyessä kuumenna paistinpannulla oliiviöljy keskilämmölle. Paista valkosipulia muutama minuutti ja lisää pannulle sitten sahrami sekä katkaravut. Pyörittele kaikki sekaisin ja lisää pannuun puolisen desiä kuivaa sherryä/vermuttia, valkoviiniä tai sakea. Kun seos kiehahtaa, laske lämpö matalaksi ja lisää pannulle esikäsitellyt härkäpavut (seos ei saa siis kiehua kuivaksi).

Mausta kastike vielä makusi mukaan suolalla, vastarouhitulla mustapippurilla, sitruunamehulla sekä halutessasi bitterillä – aloita vaikka viidellä tipalla, sekoita, maistele, ja lisää bittersiä sitten sen mukaan mikä sopii omaan suuhusi. Itse olen katkerien makujen ystävä, joten tippoja hulahtaa pannulle jopa 20.

Kun pasta on juuri ja juuri kypsää, valuta se huolella ja kippaa pannulle. Pyörittele pasta ja kastike huolella sekaisin ja jatka lämmittämistä muutama minuutti niin, että pasta kypsyy loppuun ja imee itseensä pannun ihanaa maustelientä. Annostele härkäpapupasta lautasille ja lorauta päälle halutessasi vielä hieman oliiviöljyä sekä kunnon rutistus sitruunamehua. Sitten vaan syömään!

Ps. Lue lisää härkäpavuista Satokausikalenterin kattavasta tietoiskusta! Härkäpapukauden ulkopuolella tämän saman reseptin voi tehdä pakastetuilla härkäpavuilla, edamamepavuilla tai ihan vaan vaikka herneillä.

Punaviinissä haudutettu mustekala aka punkkulonkero

Merenelävät

by Juulia on June 26, 2018 0 Comments

Punaviinissä haudutettu mustekala aka punkkulonkero

Rakastan mustekalaa! Olivat ne sitten grillattuja, fritattuja, haudutettuja tai marinoituja, kaikenlaiset lonkerot ovat maittaneet minulle jo vuosia. Eniten pidän pikkuruisista mustekaloista, jotka on grillattu kokonaisena. Varsinkin rapeaksi paistettujen imukuppien suutuntuma jotenkin vetoaa minuun, joten en yleensä voi yksinkertaisesti vastustaa mustekala-annosia.

Nykyään on tällaisella mustekalafanilla onnenpäivät, kun lähikaupankin kalatiskistä löytyy jos jonkinlaista lonkeroista. On seepiaa, on kalmaria, on isoa ja on pientä. Ei siitä kauaa ole, kun ainoa mustekala jota saattoi kuvitella kaupasta bongaavansa, oli paneroitu pakasterengas (ja siitähän en sitten niin piittaakkaan).

Jokin on kuitenkin estänyt minua pitkään tarttumasta tuoreeseen mustekalaan keittiössä. Ehkä olen katsellut liikaa Avaraa Luontoa ja muita luonto-ohjelmia (Sininen Planeetta II on ehkä upein luontodokkari, minkä olen konsanaan nähnyt), ehkä muuten vaan jänistänyt helposti sitkeäksi väitettyä raaka-ainetta… mutta nytpä tartuin vihdoin toimeen!

Ensimmäinen lonkeroviritelmäni oli mustekalaa punaviinissä – ruoka, joka on jäänyt mieleeni jostain kauan sitten katsotusta kokkiohjelmasta. Punaviinissä haudutettua mustekalaa löytyy niin Kreikasta kuin Italiastakin, enkä enää osaa sanoa kumman maan reseptistä tuossa ohjelmassa aikoinaan oli kyse. Perusidea on kuitenkin, että mustekalaa haudutetaan punaviinissä niin pitkään, että se on varmasti mureaa – ei siis pelkoa siitä, että lopputulos olisi purukumia! Tämän ruokalajin päätymisessä ekaksi mustekalareseptikseni saattoi olla vaikutuksensa myös sillä, että päivänä jolloin kannoin kotiin mustekalan, kaapista löytyi vajaa pullollinen punaviiniä. Win/win!

Tässä varsin yksinkertaisessa ohjeessa mustekala haudutetaan siis punaviinipohjaisessa, melko miedossa liemessä täysin mureaksi. Tämän jälkeen musteakalan nahka hierotaan varovasti irti, mustekala kuivataan ja paahdetaan kuumalla valurautapannulla paikoin hiiltyneeksi. Näin kesällä pannun voi tietysti vaihtaa myös grilliin 🙂

Mustekala punaviinissä

½ kg mustekala

n. 3 dl punaviiniä

n. ½ l vettä

2 tl suolaa

10 mustapippuria

6 valkosipulin kynttä

1 mieto chilipaprika / n. 1 tl kuivattua chiliä

muutama oksa rosmariinia ja/tai timjamia

Laita isoon kattilaan kaikki liemen aineet vettä lukuunottamatta. Huuhdo mustekala huolella, poista sen mustepussi, sisälmykset, silmät ja “nokka”, mikäli kalatiskillä ei ole tehty tätä jo. Voi halutessasi leikata mustakalan muutamaan osaan, jos se ei muuten meinaa mahtua kattilaasi. Lisää lopuksi kattilaan niin paljon vettä, että mustekala peittyy liemeen.

Keitä mustekalaa noin tunti, tai kunnes haarukka uppoaa siihen täysin vastuksetta. Kuivaa mustekala ja hiero varovasti sen verran nahkaa irti, mikä suostuu helposti irtoamaan. Ei ole niin nuukaa mielestäni, vaikka vähän lonkeroihin nahkaa jääkin.

Leikkaa sitten lonkerot irti ja viipaloi muu ruumis renkaiksi. Paista mustekalapaloja tulikuumalla valurautapannulla (tai grillaa) kunnes ne ovat sieltä täältä hiiltyneet. Tarjoile heti pikku naposteltavana sellaisenaan esim. aiolin, sitruunalohkojen, oliivien ja persiljan kera, tai lisää lautaselle vaikkapa muutamat rapeaksi paistetut perunat annosta täydentämään.

Cocktailpiirakka japanilaisittain aka sushi-riisipiirakat

by Juulia on April 29, 2018 10 Comments

Kaupallinen yhteistyö Asennemedia ja Moilas Leipomo

Pyhäinhäväistys … vai harmitonta hassuttelua?

Cocktailpiirakka + sushi = sushi-riisipiirakka!

Joskus on hauskaa vähän leikkiä ruualla. Hyvän maun rajoissa tietysti, sillä kukapa hauskaa mutta pahanmakuista ruokaa söisi? Nyt täällä on leikitty yhdistämällä supisuomalainen riisipiirakka pallon toiselta puolelta kotoisin olevaan perinneruokaan, sushiin. Jonkun mielestä näiden kahden varsin perinteikkään ruuan yhdistelmä on ehkä suorastaan pyhäinhäväistys kahta ruokakulttuuria kohtaan. Toisen (tai ainakin minun) mielestä kyseessä taas on harmiton ja leikkisä fuusioruokaviritelmä, jota syödessä on vaikea olla totinen 😀

Olit sitten kumpaa mieltä tahansa – tai jotain sieltä väliltä – uskallan kuitenkin melkein vannoa, että lopputulos maistuu kaikille karjisten ja sushin ystäville. Tarvitaan vain hieman avarakatseista leikkimielisyyttä, niin huomaa että tämä kombinaatiohan on itseasiassa suorastaan looginen!

Kiitos Finnjävel!

Idean tälle kombolle sain itseasiassa huippuravintola Finnjäveliltä. Ravintolan kohutuin annos, dekonstruoitu karjalanpiirakka, tarjottiin siellä nimittäin saken kera. Tämä kiinnostava nyökkäys Japanin suuntaan oli minusta varsin viehättävä, vaikken kyseistä annosta itse koskaan ehtinyt maistamaankaan (onneksi voin makumatkailla jo suljettuun ravintolaan esim. Kaikki äitini reseptit -blogin avulla). Riisi ja kala luontuvat yhteen niin suomalaisittain (esim. kylmäsavulohiruusuke munavoilla sivellyn karjalanpiirakan päällä tai voitaikinaan tehty lohi-riisipiirakka) kuin tietysti japanilaisittainkin (esimerkkien määrä loputon), joten miksei myös suomalais-japanilaisittain?

Kytkös karjalanpiirakan ja sushin välillä on jäänyt kytemään mieleeni siinä määrin, että kun sain toimeksiannon kirjoitella tänne blogiin juttua Moilas Leipomon karjalanpiirakoista, oli idea hetkessä selvä: nytpä tehdään sushi-riisipiirakoita! Sushi-poloinen on omittu maailmalle tässä vaiheessa jo niin antaumuksella, että siitä on olemassa vaikka minkälaisia cross kitchen -versioita (joista osaa ei kyllä saisi sushiksi edes kutsua ilman jonkinlaista varsin ankaraa rangaistusta). Miksipä ei siis lisättäisi “sushien” listaan tällaista perinnesuomalaistakin viritystä?

Sushi-riisipiirakka ei minusta voi olla ison riisipiirakan kokoinen, joten sushin tapaan suupalaksi luontui parhaiten Moilas Leipomon Rukiinen Cocktailpiirakka. Sitä löytyy niin kypsäpakasteena kuin paistovalmiinakin versiona 30 kpl pakkauksissa, joten yhdestä paketista riittää suupalaa kahden ihmisen taloudessa varsin pitkäksi aikaa. Sanoisin kuitenkin, että cocktailpiirakka on parhaimmillaan vierasvarana! Varsinkin tuo kypsäpakaste valmistuu nimittäin sellaisessa hujauksessa, että piirakka tykötarpeineen on tarvittaessa pöydässä, ennen kuin vieraat ehtivät edes istua pöytään.

Moilas Leipomon Rukiinen Cocktailpiirakka on leivottu 80% ruista sekä laktoositonta voita sisältävään taikinaan. Myös täyte on valmistettu voihin, joten piirakassa on kunnolla makua. Itse lämmitän piirakat mieluiten 250 asteisessa uunissa niin, että kuoreen tulee kunnolla rapeutta. Jos haluan oikein hemmotella itseäni, kastan piirakat heti uunin jälkeen vielä voimaitoon!

Koska nyt ei pyritä autenttisuuteen niin sushin kuin karjalanpiirakan päällistenkään suhteen, voi sushi-riisipiirakat mielestäni täyttää pitkälti juuri niillä täytteillä, mitä lemppari makirullaansakin laittaisi. Omia ikisuosikkejani ovat mm. lohi, avocado, mäti sekä japanilainen rullattu munakas, tamagoyaki. Rakastan kuitenkin myös sushia, jossa on katkarapua, kampasimpukkaa, kurkkua, pikkelöityä retikkaa, eri tavoin maustettua majoneesia, tai mehevää grillattua ankeriasta. Ihan kaikkia edellämainituista täytteistä en sushiin kuitenkaan yleensä kotona laita, raaka-aineiden saatavuuden haasteiden takia. Niinpä pitäydyn nyt kotona helposti toteutettavissa täytteissä.

Cocktaipiirakka japanilaisittain × 3, olkaa hyvät:

1. Soijalla ja wasabilla maustettua majoneesia, riisiviinietikassa pyöriteltyä avocadoa, merileväkaviaaria. Piirakan viimeistelee vaikka vappupöytään iki-ihana salaattiorvokki!

2. Soijalla ja wasabilla maustettua majoneesia, avocadoa, lohta, norilevää.

3. Soijalla maustettua majoneesia, norilevällä maustettua tamagoyakia, ito togarashia ja mustia seesaminsiemeniä.

Nämä cocktailpiirakat valmistuvat tarvittaessa hyvinkin nopeasti, jos tuoreen lohen vaihtaa skandinaavisempaan kylmäsavuloheen tai jopa graaviloheen. Ainakin itselläni on nimittäin sushiin sopivien lohenpalojen leikkaaminen sen verran hakusessa, että sain kalan leikkaamiseen uppoamaan nolostuttavan pitkän tuokion … eikä lopputulos silti ole kovin vakuuttava 😀 Onneksi minulla ei kuitenkaan ole sushikokin paikka hakusessa, vaan nopea ja hauska cocktailpala. Treenaan ne mun kalanleikkuutaidot kuntoon sitten joskus toiste!

Cocktailpiirakka japanilaisittain × 3

6:lle cocktailpalaksi

18 kpl Moilas Leipomon Rukiinen Cocktailpiirakka

Soijamajoneesi:

n. ¾-1 dl (vegaanista) majoneesia

n. 1 rkl soijakastiketta

(¼ tl wasabia)

Täytteet:

1 kypsä avocado + n. 1 rkl riisiviinietikkaa

n. 100 g hyvin tuoretta ruodotonta lohen selkäfileetä (* + n. ½ tl suolaa (voit käyttää halutessasi myös kylmäsavu- tai graavilohta)

3 kananmunan tamagoyaki

n. 6 rkl merileväkaviaaria (tai kalan mätiä)

Tarjoiluun:

1 arkki norilevää

syötäviä kukkia, seesaminsiemeniä, ruohosipulia, furikakea, tms…

*) Itse ostan sushikalan yleensä isona nahallisena ja ruodottomana palana, josta mahapuoli ja muut rääppeet käytetään esim. chirashizushiin, ochazukeen tai vaikka ihan perus kalasoppaan, ja siistitty selkäpala sushiin.

Mausta ensin majoneesi. Mikäli käytät wasabia, liuota se ensin soijakastikkeeseen ja sekoita sitten vasta majoneesiin, muuten sitä on vaikea saada leviämään tasaisesti seokseen. Itse käytin sekä wasabilla että soijalla maustettua majoneesia lohi- ja merileväkaviaaripiirakoihin, japanilaisella munakkaalla täytetyn cocktailpiirakan voitelin pelkällä soija-majoneesilla. (Meillä on muuten siirrytty kotona tyystin vegaanimajoneesin piiriin, se kun maistuu sitten varmuudella aina kaikille ja on omastakin mielestä herkullista).

Paista tamagoyaki (ohje tälle rullatulle japanilaiselle munakkaalle löytyy blogiarkistoistani lohella täytettynä versiona – tee munakas kuitenkin tähän käyttötarkoitukseen ilman kalaa). Viipaloi munakkaasta sen hieman jäähdyttyä kuusi vajaan sentin paksuista palaa. Suolaa lohen pinta kevyesti ja jätä kala maustumaan noin kymmeneksi minuutiksi. Viipaloi lohi sitten ohuelti (esim. tämän ohjevideon mukaan) noin 2 mm paksuisiksi siivuiksi. Kuori ja viipaloi myös avocado (tarvitset 12 viipaletta). Valuta avocadoviipaleille riisiviinietikkaa, jotta ne eivät tummu.

Lohen suolaantuessa lämmitä cocktailpiirakat uunissa paketin ohjeen mukaan ja anna piirakoiden jäähtyä huoneenlämpöisiksi. Sivele jäähtyneet piirakat maustetulla majoneesilla.

Täyte 1: merileväkaviaaria & avocadoa

Lado kuudelle wasabi-soijamajoneesilla sivellylle cocktailpiirakalle siivu avocadoa sekä lusikallinen merileväkaviaaria. Koristele cocktailpiirakka esim. syötävällä kukalla tai ruohosipulisilpulla.

Täyte 2: lohta & avocadoa

Lado kuudelle wasabi-soijamajoneesilla sivellylle cocktailpiirakalle siivu avocadoa sekä viipale lohta. Vyötä cocktailpiirakka noin sentin levyisellä norileväsuikaleella niin, että saumakohta jää piirakan alle. Norileväsuikaleen saa pysymään kiltisti paikoillaan, kun ankkuroi sen piirakan pohjaan sipaisulla majoneesia.

Täyte 3: tamagoyaki

Lado kuudelle soijalla maustetulla majoneesilla sivellylle cocktailpiirakalle siivu norilevällä maustettua rullattua munakasta, tamagoyakia. Ripottele pinnalle mustia seesaminsiemeniä, silputtua ruohosipulia tai vaikka furikakea. Minulla näiden piirakoiden päällä oli koristeellista ito togarashia, eli kuivattuja chilirihmoja, joita ostin kotiin tuliaiseksi vuoden takaiselta japaninreissultani.

Tadaa! Cocktailpiirakka poikineen valmiina nautittavaksi!

Ehkä paras reaktio tälle fuusioviritykselleni oli Juuson hämmentyneen huvittunut räkänauru, kun vein luomukseni hänen eteensä ensimmäistä kertaa. Se nauru ei loppunut ihan hetkeen … mutta hyvin se cocktailpiirakka joka tapauksessa hänelle maistui 😉

Tarjosin piirakoita myös luottotestitiimilleni eli siskolleni Nupulle sekä ystävälleni Eevikselle, jotka söivät piirakat hyvällä halulla eivät ainakaan nauraneet tuotoksilleni päin naamaa… Vastaanotosta rohkaistuneena tässä sitä nyt sitten painetaan kohta julkaisunappia.

Nyt mietin, josko tässä olisi myös tämän vapun tarjoilukontribuutioni, vappupöytään kun sopii minusta hassuttelu mitä parhaiten!

Mitäs mieltä te olette? Meneekö liian pitkälle? Vai ehkä ei tarpeeksi pitkälle? Onko karjalanpiirakka pyhä? Entäs sushi? Saako ruualla leikkiä? Olen utelias kuulemaan ajatuksianne. Oma mielipiteeni edellisiin kysymyksiin ehkä tuolta tekstin seasta jo välittyykin 😉

Ps. edellisvuosien vappuruokaideoitani löytyy mm. tästä, tästä, sekä tästä jutusta. Ja onpa sitä joskus väännetty pekonihillolla täytettyjä vappumunkkejakin!

Puolukkalonkero & lonkerokellarin lohi

by Juulia on April 4, 2018 4 Comments

Kaupallinen yhteistyö Asennemedia ja Olvi

Puolukkalonkero + jääkellarin lohi = lonkerokellarin lohi

Kuinka moni voi sanoa kehitelleensä reseptin, jossa yksi raaka-aineista on lonkero (eikä siis mikään mustekalan lonkero vaan saman niminen juoma)? MINÄ VOIN – ja olen itsestäni hirmuisen ylpeä! Innovaationi nimi on “lonkerokellarin lohi” ja ohje sille löytyy jutun lopusta. Käydäänpä ensin kuitenkin läpi, miten yleensä päädyin ideoimaan tätä ruokaa.

Lonkero – uhka vai mahdollisuus?

Jos tätä olisi kysytty minulta kuukausi sitten, olisin sanonut uhka, ehdottomasti uhka. Kaikesta sitä itsensä silti välillä löytää – esim. uutuuslonkeron lanseeraustilaisuudesta, vaikken ole juuri juonut lonkeroa vuosiin! Jep, siellä sitä oltiin avoimin mielin ravistelemassa omia ennakkoluuloja uuden OLVI Iisalmi Puolukka GIN lonkeron julkkareissa.

Kyseinen lonkero ei toisaalta olekaan ihan mikä tahansa lonkero. Tämä kauppojen hyllyille alkoholilain uudistuksen myötä ilmestynyt tislausmenetelmin valmistettu lonkerouutuus on valmistettu maailmalla palkintoja kahmineesta Helsinki Distilling Companyn artesaaniginistä, sekä kainuulaisista käsinpoimituista puolukoista tehdystä Kiantaman puolukkamehusta. Kumpiakin nauttisin mieluusti erikseen, joten miksen siis myös yhdessä?

Blogiani pidempään seuranneet sen jo tietävätkin, että en ole kovinkaan suuri makean ystävä. Lonkerot tuppaavat makumuistini mukaan olemaan minulle auttamattomasti liian sokerisia, joten ohitan kaupassa yleensä lonkerohyllyn sitä lähes vilkaisematta. Toki olen ollut silti tietoinen niistä monista nykylonkeroista, joita viime vuosina on markkinoille tullut – ja onhan niitä joitain tullut maistettuakin. Mielikuvani lonkeroista on silti tiukassa, joten onhan sitä siksi ihan hyvä tarkistaa aina uudelleen.

Vaikka OLVI Iisalmi Puolukka GIN lonkerossakin toki makeutta on, siinä on myös reilusti aromaattista ja katajaista ginin makua, raikasta sitrusta, havua, yrttisyyttä, ripaus kukkaisuutta, sekä tietysti hapanta puolukkaa. Kun kotona testasin juomaa vielä jäiden, rosmariinin ja pakastepuolukoiden kera nauttien sen grogilasista, olisin sokkona väittänyt, että lasissani on ginipohjainen cocktail. Siis tällaistako se on, se nykyajan lonkero?

Lonkerorenessanssi?

Jäin lanseeraustilaisuuden jälkeen miettimään, olisiko pitkään hieman ylenkatsomani lonkku kokemassa parhaillaan renesanssia. Kun kysyntä laadukkaiden käsityöläisjuomien perään tuntuu olevan pysyvässä nosteessa, niin olisiko nyt suomalaisten long drinkien vuoro? Lanseeraustilaisuudessa meille itseasiassa vilauteltiin tämänhetkisiä juomatrendejä maailmalta, joiden kärkipuolella craft-tuotteet komeilivatkin (myös eettinen alkoholi, premiumtuotteet, makuinnovaatiot, sekä kategoriarajoja hämärtävät tuotteet kiinnostavat nyt).

Kun meillä on Suomessa tällä hetkellä useampikin kansainvälistä menestystä niittänyt ginitislaamo, olisi se kai tavallaan vain luonnollista, että seuraavaksi maailmaa valloittaisi suomalainen laatulonkero. Jään odottelemaan ilmiön kehittymistä mielenkiinnolla 🙂

Puolukkalonkero + lohi = lonkerokellarin lohi

Varovaisen uteliaasti päädyin lopulta myös kokeilemaan lonkeron käyttämistä ruuanlaitossa. Minusta eri alkoholijuomien kanssa kokkaaminen on itseasiassa eräänlainen laatutesti: jos se toimii ruuassa, se yleensä myös maistuu minulle lasissa – ja toisinpäin. Aivan helppoa ei tosin ole kääntää aivoja lonkero-kokkausmoodin, kun vielä hetki sitten lonkerohyllyyn päin ei vilkaissutkaan. Idea annokselle löytyi lopulta puolukkalonkeron raaka-aineiden kautta.

Yhdistävä tekijä ginille ja puolukalle on nimittäin tietysti lohi. Sekä gini- että puolukkagraavattu lohi ovat minusta herkkua, joten miksei yhdistäisi näitä ja kokeilisi puolukkalonkerograavattua lohta?

Oi kyllä, idea oli kuin olikin hyvä! Perinteisen kuivagraavaamisen sijaan päädyin keittelemään lonkerosta ja suolasta graavausliemen ja valmistamaan lohen jääkellarin lohen tapaan. Jännitys oli kyllä melkoinen, kun luomustani ekan kerran maistoin. Turhaan! Lohi suolaantui liemessä maukkaaksi ja puolukkalonkero antoi arominsa kalalle juuri niin sopivasti kuin olin teorian tasolla ounastellutkin.

Lonkerokellarin lohi

4-8:lle cocktailpalaksi tai alkupalaksi

n. 200 g ruodotonta ja nahatonta lohifileetä

3 dl Olvi Iisalmi Puolukka Gin Lonkeroa

1½-2 rkl suolaa

rosmariinin oksa

Tarjoiluun:

perunalastuja / juureslastuja

majoneesia

puolukkajauhetta / kuusenkerkkäjauhetta

(pakaste)puolukoita

Kiehauta puolukkalonkero, suola ja rosmariinin oksa. (Jos kalaa suolaa useamman päivän, 1½ rkl suolaa riittää 3 dl puolukkalonkeroon mielestäni hyvin. Jos kala pitää saada valmiiksi vuorokaudessa, voi suolan määrää hieman nostaa.) Kun suola on täysin liuennut lonkeroon, jäähdytä liemi. Leikkaa lohi tarvittaessa muutamaan osaan ja aseta se pieneen puhtaaseen lasipurkkiin. Kaada jäähtynyt liemi lohen päälle. Varmista, että lohi pysyy pinnan alla asettamalla lohen päälle esim. pieni lasilautanen tms. puhdas ja steriili paino. Sulje kansi ja laita lohi jääkaappin maustumaan 1-3 vuorokaudeksi.

Tarjoile lonkerokellarin lohi muutaman millin paksuisina siivuina rapean peruna- tai juureslastun päältä. Itse sekotin lohen kaveriksi metsäisen majoneesin (n. 3 rkl majoneesia + 1 tl puolukka- tai kuusenkerkkäjauhetta, molemmat testattu ja toimiviksi havaittu) ja viimeistelin suupalat puolukoilla.

Jos minulta nyt kysyttäisiin, onko lonkero uhka vai mahdollisuus … niin onhan se nyt totta mooses mahdollisuus 😀 Mitähän siitä seuraavaksi lonkerosta kokkaisi!

Ps. Hannan Soppa -blogissa on testattu, sopivatko halloumiranskalaiset ja puolukkalonkero yhteen. En halua spoilata keltään lukukokemusta, mutta ennusta silti että taatusti! Magicpoks -blogissa taas lonkeron kaverina tarjoiltiin avantouintia. Varsin ihana paritus tämäkin 😀

Pps. Paras jääkellarin lohi syntyy minusta lohesta, ei kirjolohesta. Voit kuitenkin käyttää toki kumpaa tahdot. Ympäristötietoisen kannattaa valita kotimaista kasvatettua kirjolohta tai ASC-merkittyä kalaa, lohesta etsiä ASC- tai luomumerkitty vaihtoehto (lue aiheesta lisää WWF:n kalaoppaasta).

Kommentit ilahduttavat aina! Jätäthän alkoholia koskevat kommentit kuitenkin kirjoittamatta. Niitä en saa Valviran ohjeistuksen mukaan julkaista.