Härkäpapupasta katkiksilla & cocktail bittersillä

Härkäpapupasta katkiksilla & cocktail bittersillä

härkäpapupastaAromaattinen härkäpapupasta katkiksilla, sahramilla, vermutilla & cocktail bitterseillä.

Papu, papu, härkäpapu … rapu!

Se on taas se aika vuodesta, kun tuoreet kotimaiset härkäpavut ovat saapuneet kauppoihin. Muistan aika hyvin, kun ekan kerran bongasin niitä kaupoista – kiitos tämän blogin jonne löydökseni tietenkin raportoin. Juttu on päivätty elokuulle 2015 ja otsikoitu “shrimp scampi + kauden papuja“. Muistan elävästi, kuinka kovasti tykkäsin tuolloin sekä kyseisestä ruuasta, että siitä ottamistani kuvista! Vanhoja juttujani on nyt tullut kaiveltua muutenkin, kun blogini täyttää ihan kohta viisi vuotta. HUH! Mihin puoli vuosikymmentä oikein hujahti?

Kun nyt sitten kaupassa taas haalin koriini keon härkäpapuja, teki mieleni taas tuota samaista ruokaa – tai ainakin jotain hyvin samankaltaista, onhan tässä kolmessa vuodessa kuitenkin sekä kokkailutavat että kuvaustaidotkin vähän kuitenkin kehittyneet. Näin syntyi aromaattinen härkäpapupasta katkiksilla ja cocktail bittereillä.

tuore härkäpapu

härkäpavut

Tuore härkäpapu

Tuore härkäpapu on siitä hauska raaka-aine, että sen valmistamiseen kuuluu tietty määrä näpertelyä. Papujen saaminen ulos sitkeistä paloista vaatii hieman työtä, samoin keitettyjen papujen pullautteleminen kalvoistaan. Minusta tällainen puuhastelu on jotenkin meditatiivista, joten nautin siitä kovasti! Härkäpapua on viljelty täällä pohjoisessa ainakin sen tuhannen vuotta ja niinpä sen parissa ahertaessani koen saavani aina myös jonkinlaisen yhteyden maamme historiaan – tosin epäilen, että muinaissuomalaisten härkäpapuruuissa olisi ollut katkiksia, saatikka vermuttia tai bitterssiä, joita itse tämänpäiväiseen pastaani heittelen. Härkäpapu on siitäkin hauska raaka-aine, että sitä käytetään ympäri maapallon aina Välimeren maista Afrikkaan ja Aasiaan. Kiinnostuneelle härkäpapukokille löytyy siis tuoreita härkäpapuja hyödyntäviä reseptejä laidasta laitaan, niistä kuivatuista puhumattakaan.

Tuoreet härkäpavut säilytetään +2 – +5 asteessa, mieluiten paperipusseissa. Härkäpavut sisältävät lektiiniä ja kuivattuina ne on aina liotettava ja kypsennettävä huolella. Tuoreita härkäpapuja voi käsittääkseni syödä raakanakin, mutta mikäli asia vähänkin mietityttää kannattaa pavut tietysti kypsentää ja näin suosittelee myös Evira. Palkokasvit ovat arkoja etyleenille ja ne kannattaa käyttää 3-4 päivän sisällä ostamisesta. Hamstraaminen ei siis ole näiden papujen kohdalla fiksu ratkaisu, ellei sitten laita osaa pakastimeen kauden loppumisen varalle. (lähteet: Satokausikalenteri & Evira)

härkäpapupasta

cocktail bitters

Tämä aromaattinen härkäpapupasta katkiksilla on hyvinkin suoraviivainen ja simppeli resepti, vaikka raaka-aineet tietynlaista luksusta ovatkin. Loraus sitä, ripaus tätä ja pastan maustava kullankeltainen härkäpapu-katkarapuhöystö onkin jo valmis. Koska harvemmin kokkaan prikulleen samaa ruokaa kuin aiemmin, on tämänpäiväinen härkäpapupasta lähinnä mukaelma tuosta kolmen vuoden takaisesta reseptistäni. Erityisesti siltä osin, että koska sain taannoisella Amerikan matkallani haalittua kotiini setin eri tavoin maustettuja bittereitä, maustoin pastan kuivan vermutin lisäksi rosmariini-greippi-pippuribitterillä.

Bitters?

En nyt puhu katkeroista, vaan cocktail bitterseistä – niistä pikkuruisista pulloista, joista asiaan vihkiytyneissä baareissa tipoitellaan aromaattista alkoholiin uutettua mauste-eliksiiriä drinkkeihin. Jos asiaa vähänkin miettii, on seuraava luonnollinen askel lisätä näitä taikatippoja myös ruokaan – maustehan se bitterskin kuitenkin on. Nyt kun minulla on kotonani bitteriä jos johonkin lähtöön, olen selvitellyt uteliaana mihin kaikkeen niitä voisi käyttää ja sitten olen vain lähtenyt testaamaan bitterien käyttöä erilaisten ruokien mausteena käytännössä. Käsittääkseni Suomesta ei bittereitä juuri löydy Angosturaa lukuunottamatta, mutta mikäli sitä juuri löytyisi baarikaappisi nurkasta, pyyhippä siitä pölyt ja tuo se pullo hetkeksi keittiöön! Bittersit sopivat niin keittoihin, kastikkeisiin kuin marinadeihinkin, niillä voi maustaa kahvin tai kaakaon sekä monet jälkiruuat. Ei muuta kuin testilemaan siis vaan!

Härkäpapupasta katkaravuilla + cocktail bittersillä

2:lle

n. 180-200 g spagettia (riippuen vähän nälkätilanteesta)

n. 300 g tuoreita härkäpapuja palkoineen (n. 130-150 g pelkkää papua)

180 g MSC-merkittyjä katkarapuja

2 rkl oliiviöljyä

2-3 valkosipulin kynttä

ripaus sahramia

½ dl kuivaa vermuttia tai sherryä (tai hätätapauksessa sakea / valkoviiniä)

maun mukaan cocktail bitteriä

suolaa, vastarouhittua mustapippuria

Tarjoiluun:

loraus hyvää oliiviöljyä

puolen sitruunan mehu

Härkäpapujen käsittely:

Irroita härkäpavut paloistaan ja keitä niitä suolatussa vedessä 3-5 minuuttia, tai kunnes härkäpapua peittävä kalvo muuttuu läpikuultavan maitomaiseksi. Voit halutessasi myös keittää palot kokonaisina ja perata pavut piilostaan vasta keitettynä. Jäähdytä härkäpavut ja pullauta sitten kirkkaanvihreät herkkupalat kalvoistaan.

Pastan valmistus:

Sulata katkaravut ja valuta ne huolella. Viipaloi valkosipulit. Laita pasta kiehumaan paketin ohjeen mukaan ja sen kypsyessä kuumenna paistinpannulla oliiviöljy keskilämmölle. Paista valkosipulia muutama minuutti ja lisää pannulle sitten sahrami sekä katkaravut. Pyörittele kaikki sekaisin ja lisää pannuun puolisen desiä kuivaa sherryä/vermuttia, valkoviiniä tai sakea. Kun seos kiehahtaa, laske lämpö matalaksi ja lisää pannulle esikäsitellyt härkäpavut (seos ei saa siis kiehua kuivaksi).

Mausta kastike vielä makusi mukaan suolalla, vastarouhitulla mustapippurilla, sitruunamehulla sekä halutessasi bitterillä – aloita vaikka viidellä tipalla, sekoita, maistele, ja lisää bittersiä sitten sen mukaan mikä sopii omaan suuhusi. Itse olen katkerien makujen ystävä, joten tippoja hulahtaa pannulle jopa 20.

Kun pasta on juuri ja juuri kypsää, valuta se huolella ja kippaa pannulle. Pyörittele pasta ja kastike huolella sekaisin ja jatka lämmittämistä muutama minuutti niin, että pasta kypsyy loppuun ja imee itseensä pannun ihanaa maustelientä. Annostele härkäpapupasta lautasille ja lorauta päälle halutessasi vielä hieman oliiviöljyä sekä kunnon rutistus sitruunamehua. Sitten vaan syömään!

härkäpapupasta

härkäpapupasta

Ps. Lue lisää härkäpavuista Satokausikalenterin kattavasta tietoiskusta! Härkäpapukauden ulkopuolella tämän saman reseptin voi tehdä pakastetuilla härkäpavuilla, edamamepavuilla tai ihan vaan vaikka herneillä.

0 views

Maissisalaatti “Born in the USA”

by Juulia 0 Comments
Maissisalaatti “Born in the USA”

maissisalaattiMaissisalaatti, Portland Maine

Käväisin tänä kesänä elämäni ensimmäistä kertaa USA:ssa. Kiersimme Juuson kanssa kolmessa viikossa reitin Boston – Portland Maine – Boston – Columbus Ohio – Washington D.C. – Baltimore – New York ja huh miten intensiivinen, antoisa ja monin tavoin inspiroiva reissu se olikin!

Yritän parhaani, että saisin kerrankin kirjoitettua edes minimalistiset matkaraportit tänne kaupungeista, joissa vietimme pidemmän aikaa (iki-ihana Portland ME, Cool-umbus sekä tietysti New York), näissä kaupungeissa kun ne isoimmat kulinaristiset elämyksetkin tuli koettua. Vuosien varrella olen kuitenkin huomannut, etten jostain syystä koskaan saa kirjoitettua juttuja matkoiltani, en, vaikka olisin jo visioinut ne reissun aikana ja kuvannut kaiken juttuun haluamani sekä vielä käsitellytkin ne kuvat. Mistä lie kiikastaa, jokin siinä matkaan palaamisessa kirjoittelun muodossa ilmeisesti tökkii, vaikka muuten reissuja ihana muistella onkin!

Born in the USA…

Mistä sen sijaan on aina jotenkin helpompi kirjoittaa, on tietysti kokkailu. Tällä reissulla en keittiöön päässyt kuin kolmesti, mutta jokaisella kerralla päädyin tekemään enemmän tai vähemmän samantapaista salaattia: jotain makeaa, jotain raikasta, joku yrtti + juusto. Kiertelin aina tilaisuuden tullen paikallisissa ruokakaupoissa (oih Whole Foods, Trader Joe’s, Krogers, Giant…), pää pyörällä erityisesti hedelmä- ja vihannesosastoilla. Kun sain sitten muutaman kertaa syyn oikein shoppaillakin, en malttanut olla keräämättä ostoskoriin täyttä lastia kaikkea mitä mieleni teki. Ja maissilapsi kun olen, minunhan teki mieli varsinkin tuoretta MAISSIA!

maissi

Valitettavasti tiellemme ei osunut niitä monivärisiä ihania maissintähkiä, joita aina Instagramissa ihailen, mutta sainpa sentään käsiini ihanan tuoretta ja makeaa kaksiväristä sokerimaissia. En valita, se oli nimittäin herkkua sekin. Lisäksi koriin piti kerätä hassuimman muotoiset ja näköiset perinnelajiketomaatit (heirloom tomato) sekä funkeimmat paikalliset juustot ja kun kaikki himot oli kaupassa tyydytetty, syntyi idea ruokalajista vasta, kun pääsin saaliineni takaisin keittiöön.

Maissisalaatti vol 1 & 2

Portlandissa tein meille eräänä aamuna salaatin, johon tuli tuoretta maissia, keltaista heirloom tomaattia, valkoista nektariinia, pulleita Mainen mustikoita, puska basilikaa, sekä upeaa Cosmic Goat Farm & Creameryn “Stargrazer” -vuohenjuustoa. Airbnb:mme keittiöstä lainasimme ripauksen suolaa, pippuria sekä lorauksen oliiviöljyä. Muuta ei sitten tarvittukaan, kun itse raaka-aineet olivat niin makoisia – täydellinen maissisalaatti oli siinä.

vesimeloniretiisiKuka alkais viljelemään täällä koti-Suomessa vesimeloniretiisejä? Katsokaa nyt miten upea se on!

maissisalaattiMaissisalaatti, Columbus Ohio

Columbuksessa pääsin toistamaan tämän ihanan makuyhdistelmän, kun illallistimme yhtenä iltana Juuson ystävien kotona isommalla porukalla. Tuolloin kävimme ostoksilla paikallisessa etnisessä jättikaupassa, Saraga Supermarketissa, ja koriin tarttui edellämainittujen lisäksi muutama upea vesimeloniretiisi, kevätsipulia, nippu isoja perillan lehtiä (joita en voi vastustaa) sekä vuohenjuuston sijasta hieman fetaa. Oi, kyllä, tämäkin yhdistelmä toimi.

D.C.:ssä salaattiin päätyi maissin sijasta sesonkiherkku Rainier-kirsikoita sekä pikkuruisia viinirypäleitä, joita “sampanjarypäleiksikin” ilmeisesti nimitetään. Mutta eipä siitä salaatista tällä kertaa enempää, nimittäin koti-Suomessahan on nyt meneillään maissikausi! Tuo täydellinen maissisalaatti onnistuu nyt siis vihdoin täälläkin ♥

maissisalaatti

Mitä tulee juustoon, itse pidin salaatin muiden makujen kanssa ehkä hippusen enemmän pehmeästä ja miedon happamasta vuohenjuustosta, jota käytin Portlandissa kuin terävämmästä fetasta, jota laitoin salaattiin Columbuksessa.

Maissisalaatti “Born in the USA”

2-4:lle

2 tuoretta maissintähkää

2 kypsää nektariinia

100 g pensasmustikoita

1 iso pihvitomaatti tai 2 pienempää kypsää tomaattia

ruukku basilikaa / perillaa / 4-5 isoa shisolehtä

n. 150 g pehmeää ja mietoa vuohenjuustoa / vuohenfetaa

loraus hyvää neitsytoliiviöljyä

suolaa, vastarouhittua mustapippuria

Lisäksi halutessasi:

1 vesimeloniretiisi / kourallinen pikkuretiisejä tai pieni pätkä retikkaa

1 kevätsipuli varsineen

1 limetin mehu

Riivi maissista suojalehdet ja pese maissi. Leikkaa terävällä veitsellä maissintähkästä jyvät irti syvään kulhoon. Kuutioi tomaatti sekä nektariini sentin-parin paloiksi ja lisää kuutiot maissin sekaan. Heitä sekaan mustikat sekä varsistaan riivityt basilikan/perillan lehdet (mikäli saat jostain käsiisi isoja shisolehtiä, voit suikaloida 3-4 lehteä ohuelti salaatin sekaan).

Mikäli käytät kevätsipulia ja retiisiä, viipaloi vielä retiisi/retikka tai vesimeloniretiisi (mikäli löydät sellaisen muuten Suomesta niin vinkkaa mullekin mistä niitä saa!) sekä kevätsipuli ja heitä nekin salaatin sekaan.

Mausta maissisalaatti kunnon lorauksella hyvää neitsytoliiviöljyä sekä ripauksella suolaa ja pippuria. Mikäli olet kirpeän ystävä, voit puristaa sekaan vielä hieman limettimehua. Sekoita hyvin ja murustele salaatin päälle lopuksi käyttämäsi juusto. Sekoita kevyesti ja tarjoile heti!

maissisalaatti

104 views

Rehulautanen Vol. 2

Rehulautanen Vol. 2

rehulautanen

Kun olin pieni, äidilläni oli tapana kiikuttaa lautasellinen rehuja mutusteltavakseni kesken leikkien, teeveen kastelun tai läksyjenteon. Lautasella saattoi olla kokonainen tomaatti, pätkä kurkkua tai porkkanaa, joten kyseessä ei todellakaan ollut mikään “salaatti”. Kaikki oli esillä sellaisenaan, joten esim. porkkanasta saattoi halutessaan jyrsiä vaikkapa veistoksen. Simsalabim, ruuasta tuli leikkiä.

Nostan äidille hattua sillä, että lautaselle laitettiin todellakin ihan juuri sitä, mikä kulloinkin oli tuoretta. Keväällä herkuttelimme mehevällä varhaiskaalilla, ja äiti opetti käärimään kaalinlehdet rullalle kuin sikari. Kesällä lautasella oli usein kyssäkaalia, naurista ja lanttuakin. Kaikki maistui aina ja opin siinä sivussa rakastamaan raakoja vihanneksia!

rehulautanen

Kiitos äidin rehulautasten laitan edelleen itselleni säännöllisen epäsäännöllisesti mutustelukulhollisia. Perinteen mukaan en minäkään pilko rehujani sen kummemmin, kunhan pätkäisen kurkusta sen pituisen palan jonka kulloinkin tahdon. Jos oikein haluan hemmotella itseäni, saatan ostaa kaupasta luomukermaviiliä ja dippijauhepussin (jep, luit oikein, kaupan dippimaustepussin!) ja sitten dippailen menemään rehulautaselliseni vaikkapa sängyssä kirjaa lukien. Ah, onnea!

Vierastin itseasiassa pitkään oikeita salaatteja, ja varsinkin salaatinkastikkeita. Halusin syödä rehuni erikseen ja sellaisenaan, ja taisin olla pitkälti yli kaksikymppinen ennen kuin maistoin ensimmäisen kerran salaatinkastiketta salaatin seassa. Noh, loppu on silkkaa rehurakkautta, sillä nykyäänhän voin aivan pokkana sanoa, että lempiruokani on salaatti. Älkää pliis vaan kysykö että mikä salaatti, siinä kohtaa valinta muuttuu mahdottomaksi! Sama koskee oikeastaan salaatinkastikkeita. Ainoat salaatinkastikkeet, joista en niin välitä, ovat majoneesipohjaisia.

(Jos haluat tietää, mitkä ovat lempi salaatinkastikkeitani, kurkkaa tämä juttu!)

tahinikastike

Rakensin taannoin erästä kuvahaastetta varten Instagramiini kuvan teemalla “vihreä”, ja koska rehulautaset ovat minulle niin kovin tärkeitä, päädyin tekemään sellaisen ikäänkuin kunnianosoituksena äidilleni. Tätä kuvaa varten tosin päädyin stailaamaan rehulautastani aika rankasti.

Esteettisitä syistä lautaselle päätyi varhaiskaali lehtien sijaan lohkoina, avomaankurkku pätkän sijaan kiehkuroina ja sokeriherneenpalotkin nätisti halkaistuina. Rouhin pinnalle mustapippuria, ripottelin sormisuolaa, revin mukaan muutaman kirvelinoksan… Eikä siinä vielä kaikki: murustelin lautaselle myös hieman pehmeää vuohenjuustoa ja pyöräytinpä mukaan pienen kulhollisen yhtä lempikastikettani, limetti-jugurtti-tahinikastiketta.

Rehulautanen vol. 2 taitaakin itseasiassa olla … salaatti.

Limetti-jugurtti-tahinikastike

1:lle

1 reilu ruokalusikallinen tummaa suolaista* tahinia

½-1 limetin mehu

2-3 rkl kreikkalaista jugurttia tai kreikkalaistyyppistä kauravalmistetta

(1 tl vaahterasiirappia)

Sekoita limetin mehua tahiniin, kunnes seos hieman notkistuu. Tässä voi mennä hetki, joten ole kärsivällinen! Riippuen, kuinka mehukas limetti sinulla on, saatat tarvita puolikkaan tai kokonaisen limetin. Limetin voi halutessaan vaihtaa toki myös sitruunaan. Sekoita tahiniseokseen sitten muutama ruokalusikallinen jugurttia ja makeuta kastike halutessasi pienellä tilkalla vaahterasiirappia. Lopputulos on kirpeä, täyteläinen, paahteinen, kermainen, uijuijui!

* Mikäli käytät suolatonta tahinia, muista maustaa kastike ripauksella suolaa.

Stailattu much?

Tältä se annos sitten aivan lopuksi näytti. Onhan kaikki rekvisiittakin nimittäin syötävä!

67 views

Nizzansalaatti, kevään eka piknik ja muistojeni Pariisi

Nizzansalaatti, kevään eka piknik ja muistojeni Pariisi

Kaupallinen yhteistyö Les Dauphins & Asennemedia

Les Dauphins roséSekä piknik- että rosékausi korkattu tänä vuonna jo huhtikuussa!

Kevät alkaa minusta toden teolla vasta, kun lempipuistoni valtaa kukkameri. Puisto on sopivasti kotimatkani varrella, joten tilannetta on helppo pitää silmällä! Monesti istahdan puiston penkille hetkeksi keskellä talveakin, pyyhin lumet penkiltä vain pois. Eihän siinä kauaa pakkasilla jaksa kököttää, mutta keväisen väriloiston pienikin muistelu auttaa kummasti tarpomaan ne viimeiset sadat metrit painavien kauppakassien kanssa kodin lämpöön.

Omaksuin puistoissa istuskelun jalon taidon alle parikymppisenä, kun työskentelin vuoden au pairina Pariisissa. Asuimme isäntäperheeni kanssa aivan Eiffel-tornin vieressä ja yksi tehtävistäni oli viedä perheen lapsia päivittäin leikkipuistoon tornin juurelle. Niihin aikoihin kännykkä toimi viihteenä lähinnä matopelin voimin, joten lasten viihtyessä leikkiensä äärellä usein tuntejakin, totuin istuskelemaan penkillä aivan rauhassa heidän touhujaan sekä ympäröiviä kukkia ja muita ihmisiä tarkastellen.

(Ällistyttävää muuten jos nyt asiaa miettii, kun ei meinaa käsi pysyä joutilaina hetkinä irti luurista edes kymmentä minuuttia…)

Mäyräpuiston herääminen talviuniltaan on jokavuotinen tarkkailuni kohde.

Kulutin myös vapaa-aikaani usein Pariisin kaduilla, puistoissa ja varsinkin hautausmailla. En yrityksistäni huolimatta oikein tutustunut au pair -vuoteni aikana paikallisiin, joten harrastuksekseni muodostui tuona vuonna päivittäiset pitkät kävelylenkit ympäri Pariisin eri alueita. Katsoin lähtiessäni yleensä kartasta, mikä kaupunginosa juuri sillä hetkellä kiinnostaisi (tai missä en vielä ollut käynyt), hyppäsin metroon.  Määränpäähäni saavuttua suunnistin kävellen kotiin Eiffel-tornin avulla.

En tuolloin, 18-vuotiaana, ollut vielä mitenkään suvereeni kahvila- tai ravintolakävijä, joten makuelämykseni tuon vuoden ajalta koostuvat pitkälti puistoherkutteluhetkistä. Toinen toistaan houkuttelevammat boulangeriet ja fromageriet (eli leipomot ja juustokaupat) pysäyttivät vaelteluni aina ennenpitkää ja nautin niistä haalimani saaliin milloin milläkin ruohikolla. Muistan vieläkin elävästi, kuinka jännittävää oli ostaa erilaisia leivoksia – olinhan ensimmäistä kertaa pois kotoa ja vapaa syömään mitä ja milloin huvitti. Arvaattekin varmaan, että kiloja tuon vuoden aikana pääsi kertymään päivittäisistä kaupunkivaelluksista huolimatta useampia 😉

Lempikohteitani, joihin palasin aina uudestaan ja uudestaan olivat Pariisin länsilaidalla sijaitseva valtava Bois de Boulogne, kuuluisa Père Lachaisen hautausmaa, sekä 19. arrondissementin alueella sijaitseva Parc des Buttes-Chaumont.

Buttes-Chaumont -puisto viehätti minua erityisesti muodoiltaan, kyseinen puisto kun on pelkkää jyrkkää ylä- ja alamäkeä, johon lättänästä Suomesta saapuneena todella hurmaannuin. Puiston kiehtovin alue on mielestäni pieni tekojärvi, jonka reunalla pönöttää jyrkkäseinäinen “vuori”. Vuoren huipulla voi istuskella ihailemassa maisemia sinne rakennetussa Sibyllan temppelissä, ja muistaakseni sain monesti istuskella siellä myös aivan omassa rauhassani. Hauskinta oli kuitenkin laskeutua vuorelta sen rinteeseen hakattuja, osittain sen sisällä kulkevia portaita pitkin, jotka johtivat lopulta saarelle vievälle riippusillalle (Eiffelin suunnittelema muuten sekin). Kaikki tämä oli minusta tuolloin vastustamattoman kiehtovaa ja romanttista!

Les Dauphins roséTältä näytti sissisiskosten huhtikuinen piknikpöytä!

Palataanpa muistoista kuitenkin nyt takaisin lähimenneisyyden Suomeen. Tänä vuonna halusin juhlistaa rakkaan Mäyräpuistoni orastavaa kukkaloistoa piknikillä – tekojärveä tästä puistosta ei toki löydy mutta pieni kukkameri kyllä! Nuput alkoivat nousta puiston ruohikosta huhtikuun toisen ja kolmannen viikon tienoilla, eivätkä onneksi lannistuneet muutamista takatalvihetkistä lumi- ja räntäsateineen. Viileitä säitä uhmaten pakkasinkin eväskassit ja itseni puistoon jo huhtikuun 20. päivä, onnistuen houkuttelemaan mukaani jopa yhden yhtä rämäpäisen seuralaisenkin.

Pariisin puistohetkien hengessä lojuin viltillä muutaman tunteroisen ihan itsekseni kirjaa lukien. Auringon paistaessa viltillä oli suorastaan lämmin, uskokaa tai älkää! Pikkusiskoni Nupun liityttyä seuraani alkoi tuuli kuitenkin jo yltymään melko hyiseksi. Piknikevääksi pakkaamani nizzansalaatti, pehmoinen Saint Agur -homejuusto, valuva herkkuhaisuli Brie de Meaux, patonki sekä muutama bebe– ja éclairleivos katosivatkin parempiin suihin vimmatulla tahdilla, kun aurinkokin uhkasi pikkuhiljaa piiloutua pilven taakse pysyvästi. Onneksi olimme varustautuneet ulkona istumiseen kunnon kerrospukeutumisella, joten pystyimme nauttimaan eväistä ja varsin huolella viilennetystä roséestamme jopa tunnin, ennen kuin oli lopulta luovutettava ja siirryttävä sisätiloihin.

Piknikviinimme oli raikas ja keväisen kepeä kuiva luomurosé Les Dauphins. Tämä Rhônen alueelta kotoisin oleva rosé on saapunut Alkoihin juuri sopivasti ennen kuuminta pikniksesonkia. Grenache noir ja syrah -rypäleistä tehty viini on väriltään upean lohenpunainen ja maultaan sekä mukavan hapokas että täynnä punaisia marjoja, kuten vadelmaa, punaherukkaa ja metsämansikkaa.

Kierrekorkkiviininä Les Dauphins on luonteva valinta piknikille ja vaikka se on loistava rosé nautittavaksi ihan sellaisenaan, se on myös tarpeeksi ryhdikäs ja vivahteikas maultaan piknikviltin sekalaisten eväiden kumppaniksi. Varsinkin nizzansalaatin kaverina tämä viini pääsi todella oikeuksiinsa!

Les Dauphins roséPiknik käynnistettiin juustoilla, tuoreilla viikunoilla ja viikunahillolla sekä leipomosta haetulla maalaispatongilla.

Siskolla oli huhtikuiselle piknikille oikeaoppinen varustelu: aurinkolasit, huulipunaa sekä rutosti vaatteita. Mutta missä pipo rakas sisko?

Jälkkäriksi Pariisivuoteni hengessä leipomoherkkuja: kahvi-éclaireja sekä vadelmabebe -leivoksia. ♥♥♥

Nizzansalaatti (salade niçoise) on siinä mielessä varsin mielenkiintoinen ruoka, että mielipiteitä sen oikeaoppisesta valmistamisesta on paljon. Raaka-ainelistat vaihtelevat lähteestä riippuen ja samoin myös ohjeistus salaatin oikeaoppisesta tarjoilutavasta. Itse olen sitä mieltä, että nizzansalaatissa on oltava ainakin perunoita, vihreitä papuja, mustia pieniä ranskalaisia oliiveja (mieluiten tietysti Cailletier-lajiketta, joka niçoise -nimelläkin kulkee), kovaksi keitettyä kananmunaa sekä sardellia.

Muiden raaka-aineiden suhteen nizzansalaatti muuttuu tässä keittiössä joka tekokerta hieman. Kirsikkatomaatit, retiisit ja kurkku sopivat minusta nizzansalaattiin hyvin ja usein laitan sekaan myös kaprista. Mikäli käytän tonnikalaa, valitsen öljyyn säilöttyä, MSC-sertifioitua tonnikalaa. Yrteistä lempparini tässä yhteydessä on lehtipersilja, jota salaatissa saakin olla runsaasti! Tykkään myös sekoittaa kastikkeen ja salaatin raaka-aineet kananmunia lukuunottamatta jo ennen tarjoilua yhteen ja jopa hieman murjoa perunoita siinä sekoitellessani rikki. Sievästi segmenteittäin lautaselle aseteltua nizzansalaattia ei siis minun tekemänäni tulla näkemään 😉

nizzansalaatti

Nizzansalaatti

4:lle

500 g kiinteitä perunoita (esim. siikli) tai uusia perunoita

200 g vihreitä papuja

200 g kirsikkatomaatteja

4-6 kananmunaa

ruukku lehtipersiljaa

¾ salottisipulia ohuina renkaina

n. 50 g öljyyn säilöttyä sardellia valutettuna (1 pieni purkillinen)

1 purkki öljyyn säilöttyä MSC-serftifikoitua tonnikalaa

n. 2 dl pieniä tummia oliiveja (mieluiten ranskalaisia niçoise-oliiveja)

mustapippuria

Keitä perunat kypsiksi ja anna kosteuden haihtua niistä. Voit kuoria perunat mikäli haluat, mutta varsinkaan uusia perunoita en ainakaan itse lähtisi kuorimaan. Puolita pienet perunat ja jaa vähän isommat neljään osaan. Keitä vihreät pavut niin, että ne ovat juuri ja juuri kypsiä – kolmisen minuuttia kiehuvassa vedessä siis riittää. Huuhdo pavut sitten kylmällä vedellä jottei kypsyminen enää jatku.

Keitä myös kananmunat – niiden olisi hyvä olla lähes kovaksi keitettyjä tätä salaattia varten. Itse keitän munat tämän ohjeen tapaan laittamalla ne kylmään veteen, nostamalla lämpötilan kiehumispisteeseen, ottamalla kattilan liedeltä ja laittamalla kannen päälle. Ajastin napsautetaan tuossa vaiheessa seitsemään minuuttiin, jonka jälkeen munat säikäytetään jääkylmällä vedellä ja kuoritaan.

Puolita sitten kirsikkatomaatit ja valuta anjovikset (säilytä öljy salaatinkastiketta varten), oliivit sekä tonnikala. Silppua persiljan varret. Valmista kastike (ohje seuraavana) ja sekoita se vielä lämpimiin perunoihin. Lisää sekaan tonnikala, oliivit, sipuli, persiljanvarret, vihreät pavut, kirsikkatomaatit sekä sardellit. Säästä kuitenkin muutama sardelli salaatinkastikkeeseen. Sekoita huolella ja mausta salaatti vielä pippurilla. Laita nizzansalaatti maustumaan kylmään ainakin tunniksi ennen tarjoilua, jotta kastikkeen maut imeytyvät raaka-aineisiin kunnolla.

nizzansalaatti

nizzansalaattiSaanko esitellä: nizzansalaattipurkki!

Pakkasin itse salaatin piknikiä varten isoon lasipurkkiin ja persiljan lehdet sekä kovaksi keitetyt kananmunat omiin purnukoihinsa. Munat kannattaa minusta lisätä lautaselle vasta tarjoillessa, jotteivat ne muhjuunnu salaatin sekaan pikniklokaatioon kuljetettaessa. Persiljan pakkaan erikseen, jottei se pääse nuupahtamaan. Annokset voi kotioloissa tietysti koota suoraan lautasille tai isoon tarjoilustiaan ja asetella tarjolle juuri niin kuin itse haluaa 🙂

Nizzansalaattiin käyttämäni kastikkeen ydin on vanhanajan Dijon-sinappi, eli se sellainen, jossa sinapinsiemenet ovat kokonaisina. Rakastuin tuohon sinappiin Pariisinvuotenani, ja se sopii minusta nizzansalaattiin loistavasti. Sitruunamehun sijasta kastikkeeseen voi käyttää myös valkoviinietikkaa tai miksei myös yhdistelmää kummastakin! Pääasia, että kastikkeessa on kunnolla hapokkuutta, kun salaatti on muuten melko öljyinen sardelleineen, oliiveineen ja tonnikaloineen.

Salaatinkastike nizzansalaatille:

2 rkl moutarde de Dijon à l’ancienne

¼ dl oliiviöljyä

¼ dl sardellien säilöntäöljyä

½ dl sitruunamehua (puolikas iso sitruuna)

1 rkl sokeria

pienenpieni valkosipulin kynsi

¼ hyvin pieneksi silputtua salottisipulia

muutama öljyyn säilötty sardellifile

(½ tl suolaa)

Sekoita vanhanajan sinappi, molemmat öljyt, sitruunanmehu ja sokeri yhteen ja raasta sekaan yksi pikkuinen valkosipulinkynsi. Leikkaa sipulin neljännes sekä sardellifileet hyvin pieneksi silpuksi ja sekoita molemmat sitten kastikkeeseen. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa ripaus suolaa tai vielä hieman sitruunaa. Sekoita kastike sitten vielä lämpimiin perunoihin ja muihin salaatin raaka-aineisiin (miinus munat ja persiljan lehdet) ja jätä maustumaan jääkaappiin mieluusti ainakin tunniksi.

Sissi-sisko…

…ja sen sissi-sisko. Ens keväänä tämä nerokas idea voidaan ehkä kuitenkin toteuttaa vasta joskus toukokuun puolella.

Ps. Myös Viena.K on ollut ranskalaisissa tunnelmissa tämän saman viinin äärellä!


Koska kyseessä on alkoholiyhteistyö, en voi Valviran ohjeistuksen mukaan hyväksyä alkoholia koskevia kommentteja. Muut ajatukset ovat kuitenkin varsin tervetulleita!

145 views