Vuosikatsaus 2019 – vähemmän on enemmän!

Vuosikatsaus 2019 – vähemmän on enemmän!

Vähemmän on enemmän! … paitsi jos puhutaan ostereista.

Vuosikatsaus 2019 – vähemmän on enemmän!

Vuosikymmen käy vähiin… on siis aika näpytellä vuosikatsaus 2019! Vuosikymmenen viimeisenä vuonna itselleni ei ole tapahtunut mitään dramaattista – mitä nyt täytin 40 – vaan vuosi on kulunut enemmänkin arkea, työtä ja harrastusta (lue: blogi) aiempaa määrätietoisemmin tasapainottaen.

En tiedä oletteko te lukijat sitä huomanneet, mutta olen tehnyt tänä vuonna reilusti vähemmän kaupallisia yhteistöitä kuin edellisvuosina ja julkaissut muutenkin harvemmin kuin ennen. Vuoteen 2019 mahtuu vain 75 postausta, kun aiemmin juttuja on ollut vuodessa kutakuinkin +/- sata. Tästä huolimatta kävijämäärät ovat jatkaneet nousemistaan ja blogissani on käyty tänä vuonna noin 50 000 kertaa enemmän kuin vuonna 2018. Vähemmän on selvästi siis ollut tässä tapauksessa enemmän 🙂 Rauhallisempi ja elämän osa-alueita tasapainottava tahti on ollut itselleni todella hyväksi.

40 vuotisjuhlat

40 v mörkö

Koska täytin tänä vuonna tosiaan neljäkymmentä, otetaanpa vuosikatsauksen alkuun pieni synttärikatsaus. Vuoden isot tunnekuohut koin kesäkuussa kun isoäitini kuoli pitkän ja raskaan hoivakotikauden päätteeksi, ja taas syyskuussa, kun rakas ystäväni meni naimisiin ja sain kunnian olla hänelle kaasona. Molemmat näistä tapahtumista nostivat pintaan aikamoisia tunteita… ja ehkäpä osittain siksi 40-vuotissynttäreistäni kasvoi pikkuhiljaa aikamoinen mörkö. Mitä lähemmäs H-hetkeä päästiin, sitä enemmän tuo virstanpylväs alkoi ahdistaa ja lähestyvä tasaluku toi jatkuvalla syötöllä mieleen asioita, joita elämästäni mukamas puuttuu.

Enemmän tai vähemmän salaa olin tainnut toivoa olevani nelikymppisenä jo seesteinen ja rauhassa itseni kanssa, että suuret etsikkoajat olisivat takanapäin ja että tietäisin varmuudella mitä elämältä tahdon. Tässä sitä kuitenkin ollaan: edelleen yhtä iloisesti pihalla oman olemassaolon tarkoituksesta kuin ennenkin, mutta ehkä sentään vähän seesteisempänä kuin vaikkapa vuosikymmenen alussa. Ja mikä tärkeintä, osaan nykyään tunnistaa tarpeeni ja tiedän siksi aikamoisella varmuudella, mitä en halua ja mikä ei minulle ole hyväksi. Senpä vuoksi voin myös järkätä just sellaiset nelikymppiset kuin tahdon!

40 vuotis synttärit

40-vuotisjuhlat

Juhlat olivat nimittäin alkuun aikamoinen mörkö myös. Vuoden varrella suunnittelin juhlia varten vaikka mitä: eikös nelikymppisiä varten ole vähintään vuokrattava juhlatila, hommattava catering ja järkättävä jotain erityistä ohjelmaa? Ideoita oli pallomeren vuokraamisesta naamiaisiin, mutta kaikkein eniten olisin tahtonut pelata fikkaripiilosta! (Fikkaripiilonen on piilosta ulkona pimeällä, niin että etsijällä on taskulamppu, muilla ei. Lapsuuden lempileikkejä!)

Mitä lähemmäs synttäreitä päästiin, sitä enemmän teki mieli perua koko bileet, kun en osannut päättää millaiset niistä muodostuisi. Onneksi lopulta tulin järkiini ja päätin järjestää ihan vain vanhat kunnon kotibileet ilman sen kummempaa säätöä. Kotibileiden voimallahan sitä on edellisetkin synttärit aina juhlittu!

Sen verran kuitenkin panostin, että vuokrasin juhliin Instax-kameran ja hankin paikalle ystäväkirjan pysyvien muistojen keräämistä varten. Tarkemmin ottaen ystäväkirja oli  “Lemmikkiystäväni”, joka sisältää mm. seuraavanlaisia kysymyksiä: omistaja, lempilelu, erityisosaaminen sekä lempiherkku. Tärkeitä kysymyksiä, jokaikinen 😀

Ping for gin!

Tarjoilujen suhteen mentiin vahvalla tee se itse -meiningillä. Kasasin keittiöön tarvikkeita lämpimiä voileipiä varten ja juomapisteeseen gin & tonic -baarin. Lisäksi lastasin isoon styroksiarkkuun kaikki pakastimesta kaivetut kylmäkallet sekä sekalaisen otannan Pienestä ostamiani oluita.

Idea oli, että oluita sai maistella illan aikana omaan tahtiin ja maistelun jälkeen kullekin oluelle sai laittaa tarra-arvion arkun kanteen kiinnitettyyn taulukkoon. Seuraavana päivänä juhlavieraiden mieluisimmat ja epämieluisimmat oluet olivatkin harvinaisen selvät:

40 vuotisjuhlatMorgondagens Bryggerin Bubblegum Candy Weisse ei oikein uponnut, EvilTwin Brewingin Everything Is Meant To Be Shared taas maistui yhtä lukuuottamatta kaikille!

Lämppärien täytevaihtoehdot eivät ehkä olleet ihan aidosti retrot, kun lihatuotteet tonnikalaa lukuunottamatta loistivat poissaolollaan ja tilalla oli mm. Vöneriä ja Boltseja. Muuten esikuvana täytteille oli lapsuuteni lempparilämppäri: ketsuppia, ananasta ja juustoa ♥ Persiljatupsunkin sai halutessaan leivälleen lisätä.

Illan mittaan uunipelti toisensa jälkeen lämppäreitä valmistui ilman, että edes pyörähdin keittiössä ja oluenmaisteluoperaatiokin lähti käyntiin kuin itsestään.  Loppuillasta jatkoimme vielä Teurastamolle B-Side Bariin, jossa oli sopivasti David Bowie -klubi. Täydellistä. Seuraava päivä kului tutkien pöydältä löytyvää paksua pinoa Instax-kuvia, lukiessa Lemmikkiystävät-kirjaa ja mutustellessa jämäleipää. Olipahan mahtavat juhlat!

40 vuotis synttärit

Mutta se niistä isoista ja pelottavista synttäreistä, palataanpa asiaan vuosikatsaus 2019! Ottaen huomioon että blogi on aikoinaan aloitettu hetken mielijohteesta, on aika jännää miten iso ja tärkeä osa elämääni siitä on reilussa kuudessa vuodessa tullut. En oikein osaa enää kuvitella elämää ilman tätä jatkuvaa raportointia ruuanlaitosta ¯\_(ツ)_/¯

Valokuvaus

Varsinkin valokuvaamisesta on tullut iso ja tärkeä voimavara arkeeni – rakastan kuvaamista ja saan siitä valtavasti iloa. Haaveilen ajasta, jolloin kuvaamiselle olisi sekä tilaa, resursseja ja aikaa niin että voisin rauhassa ja intuitiivisesti toteuttaa itseäni kameran kanssa sydämeni kyllyydestä. Hauskinta nimittäin kuvatessa on, kun ei ole kiire mihinkään ja kuva saa syntyä spontaanisti ilman paineita! Silloin päätyy vaikkapa roiskimaan vettä ympäriinsä rikkinäisen viinilasin kanssa:

Kotistudiossani sotkemisen lisäksi olen pyllistellyt entistä enemmän pöpelikössä makrolinssin kanssa. On hurjan kiehtovaa miten kauniita yksityiskohtia luonnosta löytyy, kun katsoo tarpeeksi läheltä! Makrolinssi on ehdottomasti paras hankintani, mitä tulee tähän harrastustoimintaan ♥

Opettelu makron käyttämiseen on valtavan palkitsevaa, mutta myös ajankäytöllisesti tehokasta. Makrolinssillä lähietäisyyksiä tutkaillessa ei tarvitse nimittäin sen kummemmin stailata kuvaustilanteita, kunhan keskittyy saamaan tarkan, sopivasti tarkennetun ja valotetun otoksen kulloisestakin kohteesta.

Instan top 9

Tilastokatsaus

Vuosikatsaus 2019 ei olisi täydellinen, ellen kurkistaisi blogin tilastojen lisäksi Instagramin puolelle. Siellä kun elellään pitkäli valokuvien ehdoilla, ei niinkään niiden reseptien, eikä monia Instaan lataamiani kuvia nähdä täällä blogin puolella koskaan. Saan Instagramista paljon inspiraatiota ja vertaistukea valokuvaamiseen! Instan kautta olen tutustunut vuosien varrella moneen ihanan ihmiseen, joista on tullut minulle tärkeitä – asuivat he sitten samassa kaupungissa tai maapallon toisella puolen.

Vuoden tykätyimpien kuvien joukossa on kivasti sekä reseptiikan kuvitusta, että ihan muuten vaan otettuja räpsyjä: pullistelevia pioneja, pellillinen tomaatteja matkalla uuniin ja erään eeppisen pulla-battlen tulokset. Tuo jo esittelemäni rikkinäisellä viinilasilla leikkiminen oli muuten ehdottomasti tykätyin vuoden kuvistani! Julkaisin sen blogini kuusivuotispäivänä ja sille kertyi tykkäyksiä reilu tuhat, mikä on minun tililläni iso luku. Näyttökertoja kuvalla on sen lisäksi yli 14 000. Että sellainen spontaani räpsy 😀

bull and the firmKuvassa yksi Kallion ykköskohteitani: The Bull & The Firm, josta tänä syksynä sain kirjoitettua vihdoin ihan omankin jutun!

Itselleni näiden vuosikatsauksien kiinnostavinta ja avartavinta antia on selvitellä, mitkä kuuden vuoden aikana näpyttelemistäni yli 600 kirjoituksesta ihmisiä kulloinkin ovat kiinnostaneet. Jostain syystä monet jutut, jotka eivät itselleni ole olleet kirjoittaessa mitenkään poikkeuksellisen merkittäviä, toistuvat vuodesta toiseen luetuimpina (siperiantee, Pimientos de Padrón, suolan säästäjän porkkala), mutta nyt kärkeen on kiilannut postaus joka on myös itselleni ehdottomasti rakkaimpia: Kallio armaani!

Vuosikatsaus 2019:

Vuoden luetuimmat postaukset:
  1. Ruokahullun Kallio, ravintolat & baarit vuodelta 2018
  2. Pimientos de Padron vuodelta 2016
  3. Rakkaan ystäväni Eeviksen lipstikkakeitto vuodelta 2015
  4. Siperiantee vuodelta 2015
  5. Suolan säästäjän porkkala vuodelta 2017

Kallio -postausta on tänä vuonna luettu yli 20 000 kertaa. Aikamoista! Toisaalta ei ihme: Kallio on ruokahullulle varsin kiinnostavaa aluetta, joka on jatkuvassa muutoksessa. Saas nähdä montako opiskeluajoiltani tuttua räkälää sieltä enää löytyy, kun vuosikymmen vaihtuu seuraavan kerran… Uusia kuppiloita ja ravintoloita nousee Kallioon kiihtyvällä tahdilla. Toki samalla monet paikat myös sulkeutuvat: Good Life Coffee, rakkain kaikista Kallion etapeistani, sulki ovensa loppuvuodesta jättäen ison kolon Helsingin kahvilaskeneen.

Uusista tulokkaista testijononi kärjessä on Ossi Palonevan vastikään avattu vegaaninen villiruokaravintola Villd, sekä Kolmannen linjan Diakonissalaitoksen päästä löytyvä Noodle Story, joiden dan dan nuudeleista olen varsin kiinnostunut. Jahka saan itseni testikierrokselle, taitaa olla aika päivittää tuota juttua!

XO kastikeXO XO XO!

Luetuimmat vuonna 2019 julkaistut postaukset:
  1. Suolaan säilötyt sitruunat
  2. Uunifetapasta
  3. Kikhernemuhennos
  4. XO kastike
  5. Kaurapala & paistetut nuudelit XO kastikkeella

Mitä tulee vuonna 2019 julkaistuihin luetuimpiin juttuihin, olen iloinen että sinne on päätynyt keväinen XO-kastikekokeiluni. Hongkongilainen XO-kastike on nimittäin jotain, mistä kovin moni ei ehkä ole kuullutkaan. Lisäksi sitä ei pysty valmistamaan noin vain –  ensin tarvitaan visiittiä aasialaisiin marketteihin ja ainakin minun tapauksessani, myös aviomiehen työmatkaa Hongkongiin. XO-kastike sisältää kuivattuja kampasimpukoita, joita luonnollisesti löytyy Hongkongista huomattavasti helpommin kuin Suomesta!

Toki tätäkin kallisarvoista erityisraaka-ainetta saa varmasti tilattua netistä, mikä tulee minullakin vihdoin eteen kun tämänhetkinen varastoni lopulta hupenee. Ehkäpä vuoden 2020 ensimmäinen tavoitteeni on tehdä elämäni ensimmäinen Amazon-tilaus, sieltä nimittäin saisi varmasti myös autenttisiin dan dan nuudeleihin etsimääni sichuanilaista ya cai -säilykettä sekä monta muuta raaka-ainetta, jota olen vuosien varrella metsästänyt 😀

vegaaniset dan dan nuudelitDan dan nuudelit

Lukijasuosikkien lisäksi tahdon vielä listata omat suosikkireseptini vuoden varrelta. Jotkut reseptit kun vain ovat rakkaampia ja päivittäisessä rotaatiossa vahvemmin edustettuja kuin toiset!

Omat suosikkini 2019:
  • Sekä vegaaniset että autenttiset dan dan nuudelit
    • Olen ollut tänä vuonna kovasti kallellaan kiinalaisen ruokakulttuurin suuntaan. Tein loppukesästä itse ekaa kertaa dan dan nuudeleita, eikä paluuta entiseen ole ollut! Meillä syödään tätä ihanaa hyytävän polttavaa sichuanilaista nuudeliruokaa harva se viikko, milloin autenttisempana versiona, milloin vahvana cross kitchen -viritelmänä. Seesami- tai maapähkinätahnan, chiliöljyn, sichuanpippurin, soijan ja kiinalaisen mustan etikan yhdistelmä on niin koukuttavaa, että söisin tuota seosta ihan ilman nuudeleitakin.
  • Vegaaninen mapo tofu -pata
    • Kiinasta keittiöömme on tullut myös Juuson uus lempiruoka, mapo tofu laiskan riisinkeittäjän pataversiona. Aiemmin, kun olen kysellyt Juusolta mitä hän toivoisi ruuaksi, vastaus on yleensä ollut risotto. Nyt se on lähes poikkeuksetta mapo tofu!
  • Kylmä nuudelikeitto viherherukoilla ja lipstikalla
    • Toissavuoden kylmät nuudelit -innostus ei ole laantunut. Kesällä söimme erilaisia kylmiä nuudeleita usein ja näistä viristelmistä ehdottomasti ylpein olen intuition johdattelemana laaditusta, vuoden ehkä erikoisimmasta cross kitchen-makuyhdistelmästä: kylmät nuudelit viherherukoilla ja lipstikalla. Tiedän, että tämä yhdistelmä kuullostaa melko älyttömälle, mutta kyllä sitä intuitiota kannattaa vaan kuunnella! Lipstikan kardemummainen aromi ja viherherukoiden kirpakka makeus toimi mahtavasti sitruunalla ja yuzukosholla maustetun dashiliemen kanssa.
  • Miso tahini pasta & paahdetut tomaatit
    • Pastalinjaa suosikeissani edustaa My Berry Forest -blogista inspiraationsa saanut vegaaninen umamipommi miso tahini pasta, jota Tiina tarjoilee blogissaan sienillä, mutta johon itse yhdistän mieluiten uunissa paahdettuja tomaatteja. Tämä pasta valmistuu niin helposti ja nopeasti, että sitä on syöty meillä varsin usein erityisesti arki-iltoina.
  • Vegaaninen sienibolognese
    • Vaivannäön toista ääripäätä edustaakin sitten lempparilistani viimeinen resepti, vegaaninen sienibolognese, joka on monine työvaiheine ja pitkine kokkailuprosesseineen kuitenkin ehdottomasti vaivan väärtti. Nyt alkaakin muuten olemaan se aika vuodesta, jolloin just tällaista herkkubolognesea kaipaan!

Sienibolognese tulille!

pihalla kuin lumiukko

Kaiken kaikkiaan 2010-luku on ollut minulle hyvä: olen saanut toteuttaa itseäni niin työssä kuin vapaa-ajalla, kasvaa ihmisenä, perheenjäsenenä, ystävänä ja puolisona… ja opetella olemaan itsellenikin parempi kaveri. Mitä uusi vuosikymmen tuo tullessaan, jää nähtäväksi – mutta todennäköisesti olen edelleen elämän tarkoituksesta pihalla kuin lumiukko. Tai ehkä se selviää, kun täytän 42? Niinpä ei voi muuta sanoa kuin..

Heippa hei ja kiitos 2010-luku, tervetuloa 2020!

Hyvää uutta vuotta ja uutta vuosikymmentä jokaiselle!

184 views

(Melkein) äidin jauhelihapannari

by Juulia 0 Comments
(Melkein) äidin jauhelihapannari

jauhelihapannari

Äidin jauhelihapannari

Äidin jauhelihapannari oli lapsena lempiruokiani. Pannukakku kuin pannukakku toki kelpasi – pinaattipannaria varsinkin meillä syötiin usein –  mutta jauhelihapannari, se se vasta oli juhlaa!

Ei oikeastaan mikään ihme – kyseessähän on juustoa, taikinaa ja jauhelihaa, sehän on melkein sama kuin vielä nuorempana rakastamani pizza bolognese! Veikkaan, että aika harvassa on se (lihaa syövä) lapsi joka tästä kieltäytyisi. Näin aikuisena äidin jauhelihapannari on muistoissani edelleen herkkujen herkku, vaikka lihaa harvemmin enää syön ja muutenkin kaipaan ruokaani jo vahvempia makuja. Vuosia ruokamuistoa säännöllisen epäsäännöllisesti fiilisteltyäni päästiin viime kesänä lopulta pisteeseen, että muistelu ei enää riittänyt: oli yksinkertaisesti yritettävä tehdä äidin jauhelihapannaria.

jauhelihapannari

Makumuistot

Välillä tuntuu, että pyrkiessä luomaan lapsena koettuja makuelämyksiä aikuisena, petaa itselleen vahvasti epäonnistumista. Makumuistoihin liittyy niin moni tekijä joita ei kaupasta niin vaan osteta, että jopa näin yksinkertaista ruokaa kuin pannukakku on käytännössä mahdoton saada samanlaiseksi kuin muistoissa. Ehkä äidin pitäisi tehdä se ruoka ja minun taantua… tai pitäisi olla aikakone!

Makumuistoihin liittyy vahvasti tilanne ja ympärillä olevat ihmiset, tunnetila ja ihan niinkin yksinkertainen juttu kuin nälkätilanne. Silläkin on merkitystä, onko ateria nautittu juuri pitkästä flunssasta tai mahataudista parannuttua, kun pitkästä aikaa haistaa ja maistaa kunnolla tai kun on ruokahalua. Mitään tällaisia yksityiskohtia en kuitenkaan jauhelihapannariin liittyen muista – muistan vain miten kovasti tästä ruuasta pidin. Eihän sitä lapsena aterian kontekstia jää analysoimaan 😀

jauhelihapannari

Siitä olen kuitenkin kutakuinkin varma, että äidin jauhelihapannukakkuun liittyi aina odotusta ja erityisyyden tuntua. Jauhelihapannari oli harvinaista herkkua, vaikkei se juhlapäivien ruoka ollutkaan. Äidin rakkaudella (tai varmasti välillä myös rutiinilla, pakon edessä ja väsyneenä) laittama ruoka ja lapsuudessa vietetty yhteinen hetki pöydässä perheen kesken on jotain, jota ei pelkkää ruokaa laittamalla koskaan tavoiteta. Voi vitsi, olispa se aikakone.

Vietimme viime viikonlopun äidin kanssa kahdestaan reissussa. Kerroin äidille rakkaasta ruokamuistoistani ja kysäisinpä samalla mitä äiti itse tästä ruuasta muistaa. Kuinka ollakaan, äiti ei muista tehneensä pinaattipannaria ollenkaan, mutta jauhelihapannukakku oli hänellekin jäänyt mieleen. Idean hän bongasi aikoinaan lehdestä, jossa joku kertoi tekevänsä jauhelihapannaria perheelleen retkievääksi. Ja kas näin, lapsuuteni rakas ruoka saapui kotiimme ♥

suolainen pannukakkuMelkein äidin jauhelihapannari tarjotaan tietysti lapsuudesta tutuilla lautasilla. Oliko teidän kotona näitä?

Aikaansaannokseni ei tietenkään lopulta ollut tuo muistojeni elämys, joten saakon se nimekseen melkein äidin jauhelihapannari. Oikein hyvää se silti oli syötynä ilman nostalgian korkeuksiin nostamia odotuksia ja erityisen kätevä suolainen pannari on juurikin eväänä. Äidin pannarissa oli aina naudan jauhelihaa, mutta hyvin tämän ruuan kokkaa myös jollain lukuisista jauhelihan kaltaisista kasviproteiinivalmisteista. Seuraavan kerran kun tätä kokkaan, lisään päälle varmasti myös tomaattiviipaleita – nyt en raaskinut, kun äitikään ei niitä laittanut!

Melkein äidin jauhelihapannari

1 pellillinen / 1 uunivuoallinen

4 kananmunaa

7½ dl kevytmaitoa

4½ dl vehnäjauhoa

½ tl suolaa

50 g voita

400 g luomujauhelihaa / jauhelihan kaltaista kasviproteiinivalmistetta

1 sipuli

2-3 valkosipulin kynttä viipaleina

n. 1 tl suolaa

1-2 tl vastarouhittua mustapippuria

n. 100 g mustaleimaraastetta

+ 1-2 rkl voita uunivuokaan

(2-3 tomaattia viipaleina)

Tarjoiluun:

sipulinvartta / kevätsipulia / ruohosipulia tms.

Riko munat ja sekoita ne maidon ja jauhojen kanssa tasaiseksi seokseksi. Mausta pannaritaikina suolalla. Sulata 50 g voita paistinpannussa ja kaada siitä suurin osa taikinan sekaan. Jätä pannukakkutaikina turpoamaan 30-60 minuutiksi. Hienonna sipuli ja kuullota se pannuun jääneessä voissa pehmeäksi. Lisää pannulle sitten viipaloitu valkosipuli ja jatka paistamista kunnes sekin pehmenee. Nosta sipulit pannusta pieneen kulhoon ja nosta pannun lämpöä. Lisää pannulle tarvittaessa hieman voita. Ruskista jauheliha kunnolla ja mausta se suolalla ja pippurilla. Sekoita sipuliseos lihaan ja tarkista maku –  seos saa olla vahvasti maustettua.

Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Kun uuni on kuuma, laita uunivuokaan muutama nokare voita ja nosta vuoka takaisin uuniin niin että voi sulaa ja alkaa kuplimaan. Kun taikina on turvonnut ja kaikki on valmiina, ota uunivuoka uunista ja kaada taikina siihen. Ripottele päälle jauheliha-sipuliseos ja juustoraaste (sekä halutessasi tomaattiviipaleet). Paista pannaria uunin keskitasolla 30-45 minuuttia tai kunnes se on kypsä ja kauniin ruskea. Paistoaika riippuu uunista ja käyttämäsi uunivuoan koosta – äiti käytti aina laakeaa uunipeltiä mutta itse lykkäsin pannarin nyt pinta-alaltaan pienemmässä ja syvässä uunivuoassa uuniin, jolloin siitä tuli paksumpi ja paistoaika oli vähän pidempi.

Tarjoile jauhelihapannari sipulinvarren kera. Äiti ei tehnyt muuten niinkään, mutta tykkäisi tarjoiluideastani varmasti, äiti nimittäin rakastaa sipulinvartta! Ja joka tapauksessa… tämähän on vain melkein äidin jauhelihapannari.

jauhelihapannukakku

1 288 views

Vegaaninen mapo tofu -pata

Vegaaninen mapo tofu -pata

vegaaninen mapo tofuVegaaninen mapo tofu -pata laiskan riisinkeittäjän tyyliin

Mapo tofu!

Mapo tofu, tuo Sichuanin maakunnan ikoninen ruokalaji, on ollut herkkuani siitä asti kun matkustelin aikoinaan Kiinassa. Moni tuolla matkalla syömäni ruoka on jäänyt unholaan (tai en osaa sitä nimetä 😀 ) mutta mapo tofu oli helposti tilattava annos ja sitä sai vieläpä lihattomana versiona monessa paikassa. Jep, olin niihin aikoihin kasvissyöjä ja vaikka Kiinassa toki on runsaasti kasvisruokia, ei niitä aina ollut ihan helppo metsästää kaupungeissa, joissa harva ymmärsi englantia.

Mapo tofu sisältää jauhelihan lisäksi ihanan silkkistä tofua sekä punaisena kiiltelevää, öljyistä ja tulista kastiketta, joka saa reilusti makua ja väriä fermentoidusta doubanjiang -tahnasta. Ruoka on koukuttavan tulinen ja intensiivinen eikä ihme, sen makuprofiili kun on sichuanilaisittain málà eli turruttava ja tulinen. Ruuan nimi, ma po, kääntyy “rokonarpiseksi isoäidiksi” ja ainakin joidenkin lähteiden mukaan tällaisilla piirteillä varusteltu vanha rouva tätä ruokaa  Chengdussa sijaitsevassa ravintolassaan aikoinaan laittoi. Tiedä sitten onko tarina totta, mutta ainakin kertomus ja nimi on mieleenjäävä!

tofupata

mapo tofu

Mapo tofu ei ole erityisen vaikea ruoka valmistaa, mutta visiittiä aasialaiseen markettiin se kyllä vaatii. Annokselle ominainen punainen väri ja turruttava tulisuus eivät onnistu ihan millä tahansa chilitahnalla tai mausteella, vaan tarvitset ehdottomasti doubanjiang -tahnaa sekä sichuanpippuria. Lisäksi autenttiseen makuun tarvittaisiin fermentoituja mustapapuja, mutta niitä en ole itse löytänyt ja niinpä olen ne tästä tämänpäiväisesti viritelmästäni jättänyt pois. Omasta mielestäni tässä ruuassa toimii parhaiten pehmoisen tytisevä silken tofu, jota aasialaisista kaupoista löytyy aina varmuudella – toisin kuin lähikaupastani.

Laiskan riisinkeittäjän viritelmä

Sataprosenttisen autenttista versiota ei täällä tällä kertaa olla yrittelemässä: tekeillä on paitsi vegaaninen versio, mutta myös yhden padan versio. Jostain syystä olen nimittäin valtavan laiska riisinkeittäjä! Teen äärimmäisen harvoin riisiä lisukkeeksi millekään ruualle ja vaikka mapo tofu perinteisesti tarjotaan erikseen keitetyn riisin kera, en tälläkään kertaa millään viistinyt sitä erikseen keitellä. Niinpä ratkaisin asian niin, että lisäsin riisin kypsymään samaan pataan mapo tofun kera. Siellä se imee itseensä kaikki kastikkeen ihanat maut ja samalla suurustaa ruuan muhennosmaiseksi. Omia lisäyksiäni ruokaan on myös munakoiso ja kourallinen maapähkinöitä, mutta Chengdussa maistamani mapo -makuprofiili on lopputuloksessa kuitenkin läsnä.

ma po tofu

mapo tofu

Kuukauden ruokahaaste

Tämä lievän laiskuuden synnyttämä vegaaninen mapo tofu -pataruokani on muuten ihan parasta hyisevään ja pimeään marraskuuhun! Marraskuun ruokahaaste onkin sopivasti “mitä söisit syys- tai talvimyrskyn aikaan?” – No tätä. Jos sylissä on kulhollinen höyryävän kuumaa, tulista ja turruttavan polttavaa mapo tofua ja saan ehkä vielä kääriytyä vilttiin sohvannurkassa, ei pahinkaan talvimyrsky kyllä paljon hetkauta!

Hannan Soppa -blogissa vastaus haasteeseen on kurpitsa-papukeitto, kun taas Kokit ja Potit lämmittelee munakoisocurryllä. Jos joku teistä haluaa osallistua haasteeseen, riittää että jakaa marraskuussa lopputuloksen #kuukaudenruokahaaste -tägillä varusteltuna somessa tai omassa blogissa, mikäli sellaista pitää. Voittajia tässä haasteessa ei kuitenkaan valikoida, sillä niitähän me ollaan kaikki, kun päästään fiilistelemään ja jakamaan kokkailuideoita yhdessä 🙂

Vegaaninen mapo tofu -pata

4:lle

2-3 rkl neutraalinmakuista kasviöljyä

n. 200 g vegaanista “jauhelihaa”, itselläni oli käytössä Hälsans Kökin Incredible Mince

400 g silken tofua + kattilallinen vettä + n. 1 tl suolaa

2-3 rkl neutraalinmakuista kasviöljyä

n. ½ tl seesamiöljyä

1 pieni sipuli

3-4 valkosipulin kynttä

n. 20 g inkivääriä (peukalonpituinen pätkä)

1 keskikokoinen munakoiso (n. 300g)

1-2 tl sichuanpippuria

1 tl viismaustetta

1 dl suolattomia ja kuorettomia maapähkinöitä

½-¾ dl doubanjiang -tahnaa*

3 rkl puolikuivaa sherryä

2 rkl tummaa sokeria

1 rkl kiinalaista light soijakastiketta

1 litra vähäsuolaista kasvislientä

1 dl jasmiiniriisiä

2-3 vartta kevätsipulia

* Doubanjang -tahna on hyvin suolaista ja tietysti myös tulista, joten sitä kannattaa lisätä ruokaan ensin vähemmän ja lisätä määrää myöhemmin tarpeen mukaan. Eri valmistajien tahnoissa saattaa myös olla tulisuus- ja suolaisuuseroja, joten varovaisuus on tarpeen! Jos kaipaat ruokaan lisää tulisuutta mutta et enempää suolaa, ruokaa voi lisätä loppuvaiheessa toki myös joko tuoretta chiliä tai chilihiutaleita.

Valmistelut:

Ruskista vegaaninen “jauheliha” öljyssä joko pinnoitetussa kattilassa tai isossa kasarissa. Siirrä se sitten pannusta kulhoon odottamaan. Kiehauta kattilallinen vettä ja liuota sekaan teelusikallinen suolaa. Kuutioi tofu varovasti parin sentin kuutioiksi ja liu’uta se varovasti suolaveteen. Varo rikkomasta kuutioita! Jätä tofu veteen odottamaan. Kuuma suolavesi kiinteyttää hieman silken tofua jolloin se ei hajoa myöhemmin ruokaan lisätessä niin helposti. Silppua sipuli ja valkosipuli, raasta inkivääri hienolla terällä. Kuutioi munakoiso noin sentti × sentti paloiksi.

Sitten kokkaamaan:

Lisää samaan pannuun muutama ruokalusikallinen öljyä sekä puolisen teelusikallista seesamiöljyä ja kuullota siinä sipuleita, inkivääriä sekä munakoisoa, kunnes munakoiso selvästi pehmenee. Älä ruskista! Kun munakoiso on pehmennyt, lisää pannuun maapähkinät, viismauste, sichuanpippuri, sekä puolisen desiä doubanjiang -tahnaa. Jatka paistamista keskilämmöllä, kunnes munakoiso on kauttaaltaan chilitahnassa.

Ps. Jos käytät kokonaisia sichuanpippureita, paahda niitä ensin kuivalla pannulla muutama minuutti ja murskaa ne morttelissa mahdollisimman hienoksi jauheeksi. Mitä tulee douganjiang -tahnaan, itse laitan tahnaa ¾-1 dl, mutta meillä ollaankin tosi tulisen ja suolaisen ystäviä. Suosittelen alkuun varovaisuutta!

mapo tofu

Lisää pannuun sitten sokeri, sherry sekä soija. Pyörittele sen aikaa, että sherry haihtuu. Lisää pannuun litran verran vähäsuolaista kasvislientä. Kiehauta ja alenna sitten lämpöä niin, että seos pulputtelee hyvin rauhallisesti.

Lisää pannuun desin verran riisiä. Jatka keittämistä muutaman kerran pohjia myöten sekoitellen, kunnes riisi on kypsynyt. Lisää ruokaan sitten vegaaninen “jauheliha” ja sekoita hyvin. Nostele tofu reikäkauhalla sekaan ja sekoita hyvin hyvin varovasti. Tarkista maku ja lisää ruokaan tarvittaessa hieman chiliä tai lusikallinen doubanjiang-tahnaa.

Tarjoile mapo tofu -pata kulhosta kevätsipulisilpun kera. Tämä ruoka on kuin tehty lusikoitavaksi mukavassa asennossa takkatulen – tai Netflixin! – hohteessa 🙂

mapo tofu

Ps. Edelliset #kuukaudenruokahaaste juttuni löydät täältä.

1 538 views

Maanantai, Helsinki, illallinen… argh!

Maanantai, Helsinki, illallinen… argh!

Kaupallinen yhteistyö TableOnline

maanantai helsinki illallinenMaanantai, Helsinki, illallinen. Toivotonta? Ehei suinkaan – ilta voi alkaa esim. näin!

Maanantai, Helsinki, illallinen: argh!

Täytin eräänä lokakuisena maanantaina pyöreitä vuosia. Viikonpäivällähän ei sinänsä ole niin väliä, mutta sattumoisin se ravintola, jossa olin jo vuosia suunnitellut syöväni tämän syntymäpäiväateriani (Grön) on juuri maanantaisin kiinni. Ja niin oli seuraavakin vaihtoehtoni. Ja kolmas. ÄÄÄH! Eikö mikään ole maanantaina auki?

Kun ruoka on elämässäni niin suuressa roolissa, ei sitä ihan mihin tahansa voi omilla nelikymppisillään mennä syömään. Illallisen pitää olla jotain erityistä ja jännittävää, mutta kuitenkin sillä tavalla ennustettavaa että voi olla varma olevansa ateriaan tyytyväinen. Moiset kriteerit täyttäviä ravintoloita on Helsingissä minulle vain muutama ja jos jokainen niistä on haluttuna päivänä kiinni, voi riman korkealle nostaneella ruokahullu-poloisella mennä pasmat pahasti sekaisin!

Grön: niin lähellä, mutta niin kaukana. Ainakin maanantaisin!

Kun tilanne valkeni minulle alkusyksystä, ensireaktioni oli olla menemättä yhtään mihinkään. Poljettuani kuntopyörää Gröniä vastapäätä synttäriateria mielessäni harva se viikko, ei ihan hetkessä pettymyksestä pääse yli. Jos ei kerran varsinaisena päivänä pääse sinne minne tahtoisi, niin anti olla koko homma! Pahimman harmistuksen mentyä ohi kuitenkin oivalsin, että jollen syö ravintolassa, synttäri-illallinen pitää kokata itse. Siitä sitä paineita vasta syntyisikin 😀 Ei siis auttanut kuin alkaa miettimään asiaa uudelleen. Mitkä ravintolat ovat maanantaisin Helsingissä auki?

Klassikkoravintolat ja ravintolamuistot

Onneksi moista urakkaa ei tarvitse tehdä kaivelemalla ravintoloiden nettisivuja yksi kerrallaan tai kirjoittamalla hakukoneeseen maanantai helsinki illallinen (minkä toki myös tein). Helpommalla nimittäin pääsee, kun klikkaa itsensä TableOnline -sivustolle, jossa muutamalla napsautuksella saa esiin listan ravintoloita, joissa syödä illallista, lounasta tai miksei vaikka brunssiakin haluamanaan päivänä. Syntymäpäivänäni auki olevien ravintoloiden seasta löytyikin ilokseni runsain mitoin vanhoja tuttuja ja hyväksi havaittuja paikkoja, sekä liuta vähän uudempiakin suosikkejani.

Maanantai Helsinki illallinen x 8:

Ateljé Finne
  • Opiskeluaikoinani 2000-luvulla asuin kommuunissa Pohjoisella Rautatiekadulla. Niihin aikoihin Ateljé Finne oli vielä kulmakuppila, jossa monesti kaveriporukan kanssa istuttiin iltaa tai käytiin päiväkahvilla Hesaria lukemassa. Kun baarista sitten kuoriutui täysiverinen ravintola, siitä tuli nopeasti yksi luottopaikoistani erityistilanteisiin. Kuvanveistäjä Gunnar Finnén ateljeenaan käyttämä tila on mielestäni Helsingin ravintolaskenessä ihan omaa luokkaansa – ja itselleni tietysti myös muistoja täynnä. Aikoinaan söin täällä jokaisella käynnilläni jälkiruuaksi lakritsi creme bruléen, vaikken edes ole mikään erityinen jälkkäreiden ystävä. Se oli vain niin hyvää! Ilokseni nyt huomasin, että siellähän tuo jälkkäri on listalla edelleen!
Kuurna
  • Kuurnassa olen viettänyt edellisen tavoin monen monituiset juhlaillalliset ja romanttiset hetket. Kuurnan bistrotunnelma on mielestäni täydellinen rentoon illalliseen ja pidän paikan typistetystä ja kotimaisten pientuottajien raaka-aineita kunnioittavasta menukonseptista. Ravintolan avatessahan moinen vaihtoehtojen rajallisuus oli vielä uutta 🙂 Mieleeni on jäänyt Kuurnassa vietetyistä hetkistä erityisesti erään aterian päätteeksi nautittu, lähes 20 € hintainen jälkiruokaviini, johon hetken huumassa tahdoin aterian päätteeksi törsäillä. Se oli sellaista jumalten nektaria, että siitä makuelämyksestä alkaen olen lähes poikkeuksetta ravintoloissa skipannut kokonaan jälkkärit ja kysellyt sen sijaan jälkiruokaviinien perään.
Juuri
  • Juureen olen vienyt sen perustamisesta asti kaikki ulkomaiset vieraat, mutta myös juureksia rakastavat perheenjäseneni sekä itseni, kun hemmottelu on ollut tarpeen. Juuressa tapaan tilata pöytään pelkkiä sapaksia, niissä kun kotimaiset raaka-aineet pääsevät aina oikeuksiinsa. Täällä oivalsin aikoinaan, kuinka ihanaa mustaleiman tai jonkun muun vahvan ja aromikkaan juuston kanssa paahdettu lanttu voi olla ja sitä oivallusta onkin sitten hyödynnettyä kotona jo toistakymmentä vuotta, kiitos Juuren. En ihmettele, että Juuri on ja pysyy Helsingin ravintolaskenessä.

TableOnline

Kuu Kuu
  • Kuu Kuulla ja minulla on hieman samankaltainen historia kuin Ateljé Finnen kanssa. Kommuunielon jälkeen muutin asustelemaan Etu-Töölöön Caloniuksenkadulle, joka oli kivenheiton päässä tuolloin vielä lähinnä baarina toimivaa Kuu Kuuta. Paikasta tuli pian vakio-osoite niin illanvietoille kuin kaveritreffeillekin. Kun baarista sitten kuoriutui ravintola, asuin jo toisessa asunnossa mutta edelleen ihan kulman takana. Koska Kuu Kuu oli lähellä ja tarjosi luotettavan laadukasta ruokaa sekä vielä tarvittaessa kabinetin, siellä vietettiin monia juhlapäiviä isommallakin porukalla. Edelleen piipahdan Kuu Kuussa mieluusti Töölön suunnalla asioidessani!
Carelia
  • Töölössä asustellessani myös ravintola Carelia tuli tutuksi. Olen itseasiassa saanut ensikosketukseni villiyrtteihin juuri Careliassa, sillä ravintolassa työskenteli niihin aikoihin Suomen villiyrttiguru Sami Tallberg. Erityisesti vaikutuksen teki eräällä aterialla lakritsiarominen kallioimarre, jota Sami oli lisännyt muistaakseni kala-annokseen. Tuo makuelämys sytytti kipinän tutustua villiyrtteihin ja -vihanneksiin enemmänkin, ja sen ansiosta minäkin kyykistelen nykyään pöpelikössä keväästä syksyyn sitä sun tätä kasvia etsien.
Kannas
  • Vuodesta 1939 asti toiminut Kannas on itselleni merkityksellinen ravintola siksi, että vuoden 2011 uudistuksen jälkeen päädyin syömään siellä ensimmäisiä kertoja aikuisiälläni lihaa. Olin kasvissyöjä lukioikäisesti kolmekymppiseksi ja kun palasin takaisin sekaanien pariin, innostuin jostain syystä kovasti maksasta. Hassua, kun maksa ei ollut lapsuudessa mitään lemppareitani (vaikkei inhokeitakaan), mutta siitä huolimatta sisimmästäni kumpusi kuitenkin sopivan roseeksi paistetun maksapihvin himo! No, sellaistahan täältä Kannaksesta saa. Kannaksessa minulle maistuu monen muun merimieshenkisen Helsinkiläisklassikkon tavoin silakkapihvit.

maanantaisin auki olevat ravintolat helsinki

vaimomatskuu40-vuotiaan harras toive: Lisää ostereita elämään kiitos!

Maxill
  • Maxill on siitä jännä ravintola, että olen löytänyt tieni tähän Korkeavuorenkadun alati vaihtuvien ravintoloiden keskellä kököttävään klassikkoon vasta viime vuosina. Kun menimme Juuson kanssa toissavuonna naimisiin, annoin hänelle kunniatehtävän: järjestä meidän neljän hengen vihkiseurueelle lounaspaikka. En halunnut tietää mitään etukäteen, enkä suostunut esittämään aterialle sen kummempia toiveita. Olen sellainen stressaaja, että pyrin tällä pyynnöllä minimoimaan päivälle kasaantuvia odotuksia ja Juuso onneksi suostui tässä apuun ♥ Juuso päätyi valitsemaan lounaspaikaksemme Maxillin, joka on sopivasti kivenheiton päässä meille molemmille rakkaasta BrewDogista, jossa kävimme aterian jälkeen hääolusilla. Niinpä Maxill muistuttaa nyt meitä molempia ikuisesti tuosta ihanasta päivästä! Tätä juttua koostaessani muuten huomasin TableOnlinen sivulta, että Maxillissa oli nyt syksyllä osteriviikot! Niinpä piipahdin siellä pre-synttärihemmottelemassa itseäni eräänä maanantaina chablis-lasillisen ja kuuden rotevan osterin verran.
Wino
  • Rakkauteni ravintola Winoon ei ole salaisuus kellekään joka minut tuntee. Winon avaamisesta asti 2017 olen käynyt siellä niin arkena kuin juhlana, monesti pysähtyen paikalle vaikka vain itsekseni istahtamaan hetkeksi baaritiskin ääreen välipalalle ja lasilliselle oranssia viiniä. Onpa tästä ravintolasta tullut kirjoitettua tänne blogiinkin pieni ylistysjuttu! Wino on rento, tunnelmallinen ja elämyksellinen ravintola, jonka pientuottajia ja kotimaisia raaka-aineita kunnioittava lista on täynnä kiinnostavia ja oivaltavia makuja. Viinivalikoima taas täyttää kaltaiseni natuviineihin hurahtaneen kaikki toiveet.

ravintola wino

Jep, eihän se maanantai Helsinki illallinen niin toivoton yhdistelmä sitten ollutkaan: maanantaisin on auki monen monta itselleni rakasta ja lämpimiä muistoja herättävää ravintolaa sekä vielä liuta tuoreempia tuttavuuksia. Jätin tarkoituksella listaltani ulos vähän uudemmat ja mutta kuitenkin hyväksi havaitut tulokkaat kuten Shelter, Ragu, Toca ja Yes Yes Yes, joissa olen toki käynyt, mutten joihin en ole vielä ehtinyt muodostaa niin henkilökohtaista suhdetta.

TableOnlinen sivuilta löytyy muuten myös kooste palvelun kautta varattavista ravintoloista, jotka löytyvät 50 Suomen parasta ravintolaa 2019 -listalta. Sitä kannattaa ehdottomasti vilkaista, kun hakusessa on erityinen ravintolaillallinen! Lisäksi hakukriteerejä säätämällä on helppo etsiä vaikkapa ravintolat, jonne saa viedä lemmikin, josta saa vegaanista ruokaa tai joka on liikuntaesteetön. Sunnuntaisia aukioloja pähkäilevällekin löytyy helposti lista ravintoloita jonne piipahtaa syömään, jos itseä ei sunnuntaina kokkailut innosta. Löytyypä TableOnlinestä myös kattavasti infoa erilaisista tapahtumista ja erityistilaisuuksista, joita ravintoloissa järjestetään. Sitä kauttahan minäkin bongasin ilokseni nuo Maxillin osteriviikot 🙂

Wino forever!

Arvaatteko, mihin ravintolaan lopulta päädyin? Vatvoin asiaa pitkään ja hartaasti osaamatta tehdä päätöksiä. Lopulta vain päivää ennen syntymäpäivää oivalsin monimutkaistaneeni tarpeettomasti varsin yksinkertaista asiaa. Eikös se syntympäiväateria kannata syödä ravintolassa, jossa muutenkin viihtyy? Winoon mars! Wino tuntuu kotoisalta, henkilökunta on mahtavaa, ruoka aina yhtä herkullista, luotettavan hyvää mutta samalla jännittävää ja yllätyksellistä. Ja viinithän täällä on juuri makuuni. Winosta en ole koskaan poistunut pettyneenä. Täydellinen valinta syntymäpäiväillalliselle siis!

ravintolat maanantai helsinki

maanantai helsinki illallinen

Ps. Poikkeuksia löytyy myös näihin maanantain aukioloaikoihin! Esim. Grön on joulun alla myös maanataisin auki 🙂 Myös Winon tavoin Kalliossa sijaitseva lempparini Way Bakery and Wine Bar on ollut välillä maanantaisin auki. Mikäli muut Kallion lempipaikkani muuten kiinnostavat, kirjoitan niistä lisää täällä!

513 views