Löytö: Starter Pop Up

Löytö: Starter Pop Up

Starter Pop Up

Starter Pop Up

Sain taannoin kuulla aivan mahtavasta pop up -ravintolan konseptista, jossa jo etabloitunut ravintola (ravintola Starter) annetaan nuoren kokkilupauksen käsiin kahdeksi päiväksi. Näin nuoret pääsevät turvallisesti ja riskittömästi kokeilemaan, miltä oman ravintolakeittiön pyörittäminen tuntuu … ja me onnekkaat pääsemme nauttimaan tulevaisuuden toivojen upeista taidoista täysillä jo nyt!

Starter Pop Up -konseptin takana on ravintola Starterin ravintolavastaava, Sanna Koroleva Räst sekä A21 ravintolaperhe. Starter Pop Up tarjoaa nuorille kokkilupauksille mahdollisuuden toteuttaa visioitaan pop up -hengessä, kokeilla siipiään ja osoittaa kykynsä. Eräänlainen ravintola-alan start up -konsepti siis – ja niinpä pop upin sijainti keskellä Maria01 start up -yhteisöä onkin mitä osuvin.

Maria01

Marian sairaala

A21 ravintolaperheeseen kuuluvan ravintola Starterin keittiö saa siis kerran kuussa kahdeksi päiväksi vierailevan tähden, joka valitaan tiukan haun kautta. Ravintolapuitteiden lisäksi cocktailien ja ruuan yhdistelyn edelläkävijä A21 miettii menulle sopivat cocktailparit. Paritusten takana on palkittu cocktailvelho Timo Siitonen, jolta pop upiin osallistuvilla kokeilla on tietysti myös ainutlaatuinen tilaisuus oppia ruoan ja cocktailien yhdistelyn magiaa.

Entisen Marian sairaalan tiloissa toimivan Starterin keittiö luovutettiin ensimmäisen kerran viime kuussa Mikko Pynnösen pyöritettäväksi. Ikäväkseni jouduin kuitenkin jättämään konseptin tiedotustilaisuuden väliin, enkä ehtinyt myöskään testaamaan näitä ensimmäisiä illallisia, joiden teema oli Saaristo. Ehdinpä kuin ehdinkin kuitenkin sarjassaan toisen pop upin pressitilaisuuteen, jossa pääsin maistamaan kolmea tulevan menun annosta ja tapaamaan konseptin taustavoimia sekä uusinta kokkia.

Starter Pop Up by Ville Korhonen 2018 photo by Laura HujanenVille Korhonen (kuva: Laura Hujanen)

Ville Korhonen & Niitty

Tämän, jo ensi viikolla eli 14.-15.6. järjestettävän toisen Starter Pop Upin teemana on Niitty ja menun valmistaa Ville Korhonen Ravintola Savoysta. Ville valittiin pyörittämään pop upia tiukan kilpailun kautta. Näin Ville kertoo suhteestaan teemaan:

Valitsin niitty-teeman, sillä viihdyn luonnossa ja itse kerätyissä raaka-aineissa on takana tarina ja varma tuoreus. Itse kerätyt tuotteet näkyvät myös menussa, mm. kuusenkerkkä. Niitty on minulle enemmän tunnetila ja se kuvastaa vahvasti kesää ja parhaiden kotimaisten raaka-aineiden huippusesonkia. Niityllä kasvaa loppupeleissä hyvin vähän syötävää meille, mutta laiduneläimille sitäkin enemmän. Menu on vahvasti itseni näköinen kokonaisuus, jossa korostuu raaka-aineiden ominainen maku.

Villen ruokafilosofiaan kuuluu vahvasti zero waste –ajatus, mikä kuultaa läpi myös menusta: jos yhdessä annoksessa on käytetty keltuaisia, löytyy toisesta valkuaisia. Juureksista käytetään kaikki kuoria myöten eikä muidenkaan raaka-aineiden selvästi anneta mennä turhaan hukkaan. Omien sanojensa mukaan Villen ruoka on “hidasta misata, nopeaa nostaa” – keittiöslangia taitamattomille suomennettakoon asia näin: eri annosten eri komponentteja voidaan siis työstään pitkään ja hartaasti, mutta kun on tarjoilun aika, kaikki on pitkälti jo lautaselle asettelua vaille valmista, eikä asiakas joudu ruokaansa tämän vuoksi tarpeettomasti odottelemana.

Starter Pop UpAmuse bouche & Kimmel (+ tämä pöytä! Kuvio on saatu aikaan johtamalla pöytään sähköä. Vau! Ps. Pöydät on tehnyt Jani Pensola / Zenpuu)

Ville kertoi muuten myös, että hänen lempiraaka-aineitaan on selleri, maa-artisokka sekä kaalit (erityisesti tuore kukkakaali, raakana), ja kas nämähän ovat myös omia suosikkejani! Jälkkäreidenkin suhteen taidetaan olla samiksia, sillä ainakin listan jälkkärin ja Villen juttujen perusteella hänkin on mieluummin raikkaan kuin makean perään.

Pressitilaisuus aloitettiin amuse bouchella ja sille sopivalla cocktaililla. Amuse koostui pienestä vaihtuvia yrttejä sisältävästä kimpusta, valkuaisemulsiosta ja yrttivinegretistä. Valkuaisemulsion pinnalle oli ripoteltu suussa ihanasti raksuvia puffattuja kalansuomuja ja nahkaa. Juomaparina oli Kimmel, giniä, seljankukkaa, siitepölyä, sitruunaa ja musta sampanja –teetä sisältävä raikas cocktail. Amuse oli tarkoitus syödä sormin, mikä ei ainakaan itseltäni ihan sotkuitta onnistunut, mutta aloitus oli joka tapauksessa mitä oivallisin johdanto Niitty-teemaan!

Starter Pop Up

Starter Pop Up

Starter Pop UpSavuinen verstas: Aamuinen kävely niittypolkua pitkin verstaalle. Ilmassa tuoksuu tuore leppähake ja piipun savu.

Savuinen verstas ja vallankumouksellinen villivalkosipuli

Seuraavaksi maistoimme alkupalan nimeltä ”Savuinen verstas”. Tämä annos on Villen ikioma signature dish, joka on tuttu myös Vuoden Kokki –kisasta (Ville sijoittui tänä vuonna sijalle 5.). Annos sisältää savustettua selleriä, sekä tuoretta että pikkelöityä kuusenkerkkää, sellerikreemiä, graavattua keltuaista, keltuaiskreemiä, pikkelöityä ruusua sekä poltetuista sellerinkuorista valmistettua tummaa sellerikastiketta. Viinipari annokselle syntyi itseasiassa siinä syödessämme viereisellä tuolilla, pressitilaisuudessa oli nimittäin läsnä myös illallisen viinipaketin sisällöstä vastaava Viinitien Tommy Luhtala. Koska ajatukset viinipareista syntyivät siinä aterian lomassa, joimme läpi aterian kesäistä roséeta. Oli muuten todella mielenkiintoista seurata, minkälaisten pohdintojen kautta Tommyn paritukset syntyivät!

Villen idea tälle alkupalalle perustui muuten minusta todella oivaltavalle ajatukselle. Hän halusi tarjota aterian alkuun jotain tarpeeksi ruokaisaa mutta kuitenkin kevyttä. Näin mahdollisesti koko päivän illallistaan vesi kielellä odotelleilta ja vyötään kiristelleiltä asiakkailta saadaan heti alkuun pahin nälkä pois, ilman että kuitenkaan liikaa täyttyisi. Samalla illallisen tunnelmakin rauhoittuu ehkä sellaisesta odottavan jännittyneestä rennoksi. Tätä selitystä vasten “Savuinen verstas” olikin minusta aivan loistava annos: raikas ja täyteläinen, kevyt ja intensiivinen. Kaiken kaikkiaan siis hienosti tasapainotettu ja kiinnostava lautasellinen!

Starter Pop UpGrilli ja valkosipulin vallankumous: Grilliherkut kuuluvat kaikkien kesään ja niityllä vietetyn päivän jälkeen maistuu kunnon “pihvi”.

Seuraavaksi maistoimme annoksen nimeltä ”Grilli ja villivalkosipulin vallankumous”. Kyseessä oli yksi hauskimmista pitkään aikaan syömistäni tartareista: grillatulla rasvalla maustettu marmorihärkätartar, pikkelöityä ja poltettua sipulia, karhunlaukkamajoneesia, friteerattua karhunlaukkaa sekä puffattua emmervehnää. Annosta koristi tämänhetkiset lempivilliyrttini, litulaukka ja syreeni. Sipulin makeus, hienovarainen mutta täysin tunnistettava hiiligrillin aromi sekä sopivan krouviksi leikattu liha eivät paljon paremmin olisi yhteen voineet sopia.

Karitsa kaalimaalla

Viimeiseksi söimme annoksen ”Karitsa kaalimaalla”: glaseerattua karitsan niskaa, paahdettua maa-artisokkaa, pikkelöityä kyssäkaalia, savustettua lehtikaalia, friteerattua karitsan kateenkorvaa, maa-artisokkakreemi sekä sifon hollandaise. Annoksen viimeisteli ripaus poltetun keltajuuren tuhkaa. Karitsan niska oli unelmanpehmeää ja lisukkeista varsinkin pikkelöity kyssäkaali oikein loisti. Kuten usein ennenkin upeiden juureksia juhlistavien annosten äärellä mietin, kuin paljon äitini tätä annosta rakastaisikaan…

Cocktailpari tälle annokselle tulee olemaan akvaviittipohjainen ja kuivalla omenasiiderillä jatkettu ”Timjamia ja hunajaa”, jota en tosin päässyt nyt maistamaan, sillä arvon cocktailvelho Siitonen oli tilaisuuden aikana työmatkalla Japanissa ja viimeistelee suosituscocktailit vasta palattuaan. Mitä tulee mielikuvaani tuon juoman mauista yhdistettynä syömääni annokseen, eipä se voi kyllä oikein pieleen mennä!

Starter Pop Up

Starter Pop UpKaritsa kaalimaalla: Niityllä laiduntaessa karitsa voi törmätä mihin vain ja herkutella kesän parhailla antimilla.

Ville Korhonen: nimi muistiin!

Ville Korhonen on tämän kokemani mini-illallisen jälkeen muuten nimi, joka on raapustettu isoin kirjaimin kulinaristiseen muistikirjaani. En lainkaan ihmettele, jos hänen nimensä tupsahtelee tulevaisuudessa esiin jos jonkinlaisista menestyksekkäistä asiayhteyksistä! … ja kun niin käy, pääsen tietysti sanomaan että Hei, mä söin Villen ruokia jo kesällä 2018!

Starter Pop Up

Seuraavat illalliset järjestetään to 14.6. & pe 15.6.2018, kumpanakin päivänä on kaksi kattausta.

5 ruokalajin menu 60€

Juomapaketti 60€ (sisältää aperitiivin, viinipaketin ja jälkiruokacocktailin, juomapaketin saa halutessaan myös puolikkaana)

Alekoodi:

Koodilla VAIMOMATSKUU saat illallisen yhteydessä Juomapaketin hintaan 50€ (normaalisti 60€), kun varaat pöydän 10.6. mennessä osoitteesta starterhelsinki.com/pop-up

Ps. Suosittelen muuten tyyppaamaan myös Starterin lounaan- itse olen käynyt siellä syömässä talven mittaan useampaankin kertaan ja olen ollut joka kerralla tosi tyytyväinen. Blogikollegani Hanna on ehtinyt kirjoitella ravintola Starterista jutunkin, jos ravintola kiinnostaa niin kurkatkaapas ihmeessä se!

179 views

Löytö: musta valkosipuli

Löytö: musta valkosipuli

musta valkosipuli

Musta valkosipuli?

Musta valkosipuli valmistetaan kypsentämällä valkosipulia viikkotolkulla tasaisen lämpimässä ja kosteassa tilassa, jossa valkosipuli hitaasti karamellisoituu ja mustuu. Mitään keinotekoista väriä tai muitakaan lisäaineita ei siis näissä mustanpuhuvissa kynsissä ole! Koska kypsentäminen tapahtuu varsin alhaisessa lämpötilassa (60-75 °c), suurin osa  valkosipulin ravinteista säilyy. Lämpökäsittely kuitenkin tuhoaa valkosipulille ominaisen hajun ja kitkerän maun aiheuttavia rikkiyhdisteitä (ping kaikki valkosipulihönkää kammoavat)!

No milles se sitten oikein maistuu? Musta valkosipuli maistuu siirappimaisen makealle ja vanhan balsamicon tapaan kirpeälle. Maussa on myös aavistus lakritsijuurta, hyvin tumman suklaan kitkeryyttä sekä täyteläistä umamia. Jos tamarindi on makuna teille tuttu, makua voi verrata myös siihen. Näiden kynsien popsiminen on siis makuelämyksenä kaikkea muuta kuin mitä valkosipulia syödessä odottaisi. Koostumus mustassa valkosipulissa on hauskan nahkea ja kumimainen ja nämä kynnet on helppo muussata tahnaksi halutessaan vaikka peukalolla.

musta valkosipuli

#TRENDING!?

Mustaa valkosipulia on syöty iät ja ajat Aasiassa (miten ne parhaat kulinaariset keksinnöt aina tulevatkin just sieltä?), missä sen on uskottu mm. suovan syöjälleen pitkää ikää. Viime vuosikymmenien aikana sitä on ruvennut löytymään kulinaristien lautasilta myös täällä puolella palloa. Syy on jäljitettävissä korealaiseen Black Garlic Inc. -yhtiöön, joka ilmeisesti alkoi vuonna 2004 vahvasti tuotteistamaan mustaa valkosipulia ja tuomaan sitä yhdysvaltojen markkinoille superfoodina. Joidenkin lukemieni juttujen mukaan yhtiön perustaja väittää suorastaan keksineensä mustan valkosipulin ihan itse!

Oli buumin takana sitten mitä oli, mustalta valkosipulilta on jokatapauksessa ollut vaikea välttyä. (Varsinkin, jos on katsonut esim. ohjelmia nimeltä MasterChef, TopChef, Mind of a Chef, Ugly Delicious, Cooked ja Chef’s Table) Kyllä, kyseessä on suorastaan trendiraaka-aine!

musta valkosipuli

Käyttö

Itse olen bongannut mustaa valkosipulia livenä mm. Köpiksen trendikkäistä ramenkuppiloista sekä Berliinin vegapainotteisen gastropubin BRLØ:n muussikulhosta. Musta valkosipuli käy mausteeksi niin majoneesiin kuin muihinkin kastikkeisiin, sillä maustaa ihanaksi yksinkertaiset pastat, miedot keitot, leipätaikinat ja kyllä, erityisesti perunamuussin. Mielestäni helpoin tapa saada mustan valkosipulin ihana maku leviämään ruokaan kuin ruokaan on kynnen muussaaminen veitsen lavalla tai hiertäminen rikki haarukalla neste- tai öljytilkan kanssa.

Mihin en mustaa valkosipulia “tuhlaisi”, ovat liian mausteiset, tuliset, voimakkaat ja runsasaromiset ruuat. Mustan valkosipulin upea maku ei pääse super intensiivisten raaka-aineiden seassa oikeuksiinsa, vaan se katoaa niiden sekaan. Jos olet siis ensin metsäsästänyt tätä herkkua innoissasi käsiisi, sitten kiljunut kaupassa hallelujaa sitä löydettyäsi (no okei, kiljuin ilosta sisäisesti), sitä ei kannata minusta käyttää ihan mihin vain ja miten vain! Toisaalta jos on hamstrannut kotiinsa useita purkkeja tätä ihanuutta (kuten minä), niin mikäpä estää tekemästä rohkeampiakin kokeiluja! Suurin vaara purkin avaamisen jälkeen on nimittäin ainakin minusta se, että sen on napostellut tyhjäksi laittamatta kynnen kynttä yhteenkään ruokaan.

musta valkosipuli

Musta valkosipuli = terveysruokaa?

Netistä löytyy liuta jos jonkinlaista nettisivua, jotka ovat omistautuneet luetteloimaan mustan valkosipulin terveyshyötyjä (esim. tämä ja tämä). Valmistusprosessi on monen näistä sivuista mukaan verrainnollinen fermentoimiseen ja fermentoidut ruuathan toki hyväksi meille yleensä ovat. Tosin mitä tulee siihen fermentaatioon, esim. tämä juttu sanoo, että ehei, ei se musta valkosipuli mitään fermentoitua ole, hitaasti kypsennettyä vaan.

Ota tuosta nyt sitten selvää 😀 herkullista musta valkosipuli joka tapauksessa on. Itse en osaa näihin terveysväitteisiin ottaa kantaa ja lähdekriittisyys on nettiä selaillessa aina paikallaan … mutta tuskinpa valkosipulista epäterveellistä ainakaan kovin helpolla saa ♥

Ps. Omat espanjalaisperäiset mustat luomupalleroni olen ostanut Ruohonjuuresta ja ympyrätalon S-Marketista noin neljän euron purkkihintaan.

Pps. Jos innostut kokeilemaan mustan valkosipulin valmistamista DIY-henkeen ihan itse, kurkkaappa vaikkapa tämä Utelias kokki -blogin juttu!

3 022 views

Taste of Helsinki 2018 – ravintolakierros

Taste of Helsinki 2018 – ravintolakierros

taste of helsinki 2018Latvan peruna-merilevävaahto, grillattua purjoa, karhunlaukkaa, kermaviiliä ja rapeaa viljaa = ♥♥♥

Taste of Helsinki 2018 on jo aivan nurkan takana! Minulla on kunnia olla tänäkin vuonna yksi Taste of Helsinki -ambassadoreista ja päästä siinä roolissa tutustumaan tämän kulinaristifestarin tämänvuotiseen tarjontaan jo etukäteen.

Kiersimme eilen kolme yhdeksästä festareille osallistuvasta ravintolasta ja pääsimme maistamaan seitsemää festareilla tarjottavaa annosta suositusviineineen/oluineen. Taste of Helsinki 2018 ravintolat ovat helsinkiläiset Chapter, Fabrik, Garden by Olo, Latva, Nolla, Ragu ja Wino, sekä Sky Ounasvaara Lapista ja Esperanto Tukholmasta. Tarkkanäköiset varmaan jo hoksasivatkin, ettei mukana ole viime vuoden festareilta kuin Chapter!

Itse olen ravintolasetistä varsin innoissani, sillä mukana on yksi lempiravintoloistani Wino sekä paljon hehkutusta kerännyt Nolla (jonne en vielä vaan ole itse ehtinyt!). Sekä Sky Ounasvaara että Esperanto houkuttelevat myös kovasti, sillä eihän näihin huippuravintoloihin ilman jonkinlaisia matkalippuja muuten oikein pääsisikään.

garden by oloKierros aloitettiin Garden by Olon hurmaavalta ja viileän valoisalta sisäpihalta.

taste of helsinki 2018Yuzumarinoitua siikaa, piparjuurta ja rapeaa riisiä 6€ / Garden by Olo

taste of helsinkiFriteerattua kukkakaalia, pikkelöityä merilevää ja misolla maustettua voi-valkoviinikastiketta 8€ / Nimikkoannos, Garden by Olo

Garden by Olo

Ekalla etapillamme Garden by Olo:ssa juomista vastasi Taste of Helsingin olutvalikoimastakin löytyvä Brooklyn Brewery. Itseäni ilahdutti, kun sain lasiini vihdoin panimon hapanta uutuutta simcoella ja amarillolla kuivahumaloitua Bel Air Souria, jonka lanseeraustilaisuuden harmikseni missasin.

Bel Air Sour osoittautui varsin mukavaksi ja helpoksi palanpainikkeeksi trooppisine ja raikkaine aromeineen. Hapanoluet tuppavat minusta toimimaan ruuan kanssa mitä parhaiten (kunhan happamuus ei ole liian päällekäyvä) ja tämä Brooklynin sour toimikin Garden by Olon meille tarjoamien annosten kera oivallisesti.

"brooklyn

brooklyn bel air sour

Oma suosikkini Olo Gardenin kahdesta annoksesta oli ehdottomasti fritattu kukkis – NIIN hyvää! Miso ja kukkakaali ovat loistava makuyhdistelmä (kokeile vaikka kotikeittiössä tätä misorisottoa kukkakaalipihvien kera). Pirteä yuzumarinoitu siika maistui minulle myös näin tässä toukokuun yllätyshelteiden keskellä, tosin yuzun makua olisin yuzufanina annokseen kaivannut ehkä vielä hitusen lisääkin.

Festareilla on tiedossa edellisvuosien tapaan muutakin loistavaa kurkunkostuketta palanpainikkeeksi kuin olutta. Alueelta lötyy Sinebrychoffin olutpisteen lisäksi niin Champagne Bar, eri maahantuojien valikoimaa esittelevä viinipaviljonki sekä niin viski- kuin cocktailtelttakin.

taste of helsinkiOlispa näistä lautasista jokainen mulle! (Onhan nyt kaikille varmasti selvää, että tämä annos oli eilisen setin suosikkini?)

taste of helsinkiBenella-siikaceviche, bataattia, basilikaa, aji amarillo chili ja samettikukka ”leche de tigre” 9€ / Nimikkoannos, Latva

Latva

Kierroksen toinen etappi oli ravintola Latva. Latvan annoksista hurahdin jo etukäteen peruna-merilevävaahtoa, grillattua purjoa, karhunlaukkaa, kermaviiliä ja rapeaa viljaa sisältävään annokseen – onhan tuossa lueteltuna aikamoinen liuta lempiraaka-aineitani. Annos osoittautui vielä paremmaksi kuin olin pelkän kuvailun perusteella odottaa. Perunoissa (puikulaa, blue kongoa ja siikliä) oli poikkeuksellisen hauska puruvastus ja niiden sekä merilevävaahdon, purjon ja karhunalaukan yhdistelmä toi vahvasti mieleen yhden kylmistä lempikeitoistani, vichyssoisen. Täytyykin kokeilla vichyssoisen tekemistä kombun kera (annoksen levät olivat siis kombu, nori ja dulse).

Kun tämän “zero waste” -annoksen kylkeen ilmestyi vielä lasillinen kuohuvaa Ferrari Brutia, voin omasta puolestani vannoa, ettei annoksesta jää mitään jälkeen myöskään täällä syöjän päässä. Vautsi!

Latvan nimikkoannos, Benella-siikaceviche bataatin, basilikan, aji amarillo chilin sekä samettikukka “leche de tigre” -liemen kera oli raikas ja tasapainoinen annos, josta löytyi ihanasti chilin hedelmäisiä aromeja ilman liikaa tulisuutta. Cevicheannoksen ihanan leche de tigre -liemen loput olisin muuten juonut suoraan kulhosta jos olisin vain kehdannut 😀 (Perussa tätä tiikerimaidoksi nimettyä cevichelientä juodaan käsittääkseni muuten ihan vartavasten virkistävänä juomana, joten ehkä olis kuitenkin pitänyt vaan kehdata?)

ravintola latva

taste of helsinki 2018
Peruna-merilevävaahtoa, grillattua purjoa, karhunlaukkaa, kermaviiliä ja rapeaa viljaa (v) 5€ / Latva

Ragu

Tuon peruna-annoksen jälkeen ehti ehkä jo tulla suorastaan sellainen fiilis, että mitäs tässä enää voi lautaselleen edes toivoa … mutta illan vika etappi eli Ragu hoiti homman kotiin kuitenkin tyylillä.

Ensiksi ihastelimme kilvan Ragun upeaa leipävalikoimaa neljine lisukkeineen (hello vaan fenkolinsiemenflatbread, emmentalmuffini ja mitä ihanin mallaslimppu ruskistetun voin kera) ja sitten voihkimme ääneen törkyhyvän hapanjuurivohvelin äärellä.

taste of helsinki 2018Paahdettua maa-artisokkaa, vihreää omenaa, savustettua kirjolohenmätiä & hapanjuurivohveli 6€ / Ragu

cannonball sauvignon blanc

Hapanjuureen leivottu perunavohveli oli ihanan rapsakka ja sitä saattelevat lisukkeet täydellisesti tasapainossa. Itselleni yleensä riittää, että annoksessa on mätiä (tai vieläpä, kuten tässä: savustettua lohenmätiä), mutta jotenkin tämä annos onnistui olemaan sekä silmää että suuta miellyttävä runsaine väreineen ja kontrastoivine tekstuureineen sekä makuineen. Tämän annoksen saa muuten halutessaan myös vegaanisena!

Vohvelin kaverina tarjottu Cannonball Sauvignon Blanc 2015 Sonoma Countystä osui suoraan viinimakunystyröihini, tätä on saatava lasiin toistekin. Vakio-viiniostoksiani on mikä vaan Uuden-Seelannin sauvignon blanc, vaikka nautin tästä rypäleestä toki myös vanhan mantereen viininä. Kalifornialaista sauvignon blancia ei eteeni kuitenkaan ole aiemmin tullutkaan! Vaikka mausta löytyi sitä herukkaisuutta, jota rypäleestä tehdyissä viineissä aina erityisesti etsin, siinä oli myös reilusti trooppista hedelmäisyyttä ja hunajaisuutta. No, viimeistään sitten kesäkuussa uusi lasillinen, yhden maistokerran perusteella ei voi sentään ihan sanoa löytäneensä uuden viinisuosikin.

taste of helsinki 2018Paahdettuja viiriäisenkoipia, rapeaa polentaa, pikkelöityä raparperia & rakuuna-aiolia 8€ / Nimikkoannos, Ragu

taste of helsinki 2018Metsämansikkajäätelöä, mallasgranolaa, suolakaramellia & suolaheinää 5€ / Ragu

Iltamme huipentui Ragun chili-balsamico glaseerattuun viiriäiseen sekä mansikkaiseen jälkiruokaan. Viiriäistä en ole kovin usein syönyt, mutta korjaan tilanteen taatusti tulevaisuudessa aina tilaisuuden tullen! Viiriäisen kaverina tarjottu raparperilisuke raikasti annosta ihanasti ja yrttisen aromaattista rakuuna-aiolia nyt olisi voinut lusikoida suuhun ihan sellaisenaan.

Jälkiruoka osoittautui yhtä iloiseksi yllätykseksi, kuin ravintolan limoncellokin: raikkaaksi eikä lainkaan liian makeaksi. Suolaheinäkastike maistui juuri sopivan kirpeältä ja jäätelössä maistui aito metsämansikka. Tällaisia jälkkäreitä voin syödä hei minäkin makeanirso!

Kaikenkaikkiaan taas siis mahtava ilta, tosin muuta en näiltä Taste of Helsinki -safareilta odottaisikaan. Taste of Helsinki 2018 -menu löytyy kokonaisuudessaan alta, omia ennakkosuosikkejani listalta on Esperanton koko valioima (kanannahka & “pohjolan viismauste” HALOO!), Sky:n kaskinauris sekä Garden by Olon “ryppylimettiä ja kuusta”.

Taste of Helsinki 2018:

Chapter
Selleriä & seljankukkaa (v) 5€
Puikula perunaa, naudan sydäntä & keltuaista 6€
Pihlajan lehtiä & raparperia 6€

Nimikkoannos
Turskaa & vihreitä 10€

Esperanto
’The Kushiyaki Experience’
Purjo/ hapankerma/ piparjuuri (v) 5€
Sinisimpukka/ musta valkosipuli/ peruna 6€
Kanannahka/ pohjolan viismauste/ hunaja 6€

Nimikkoannos
Kananpojan muna/ hiillostettu hollandaise/ tattari/ bbq lehdet (v) 11€

Fabrik
Perinteinen ranskalainen paté, pikkeleitä ja hapanjuurileipää 6€
Italialainen tryffelillä maustettu risottopallo (v) 5€
Tuulihattu ’Profiterole’ vadelmilla ja kookoksella 6€

Nimikkoannos
Anjou kyyhkyä kesän vihreillä herneillä 13€

Garden by Olo
Yuzumarinoitua siikaa, piparjuurta ja rapeaa riisiä 6€
Härkätatakia, seesamia ja savustettua majoneesia 6€
Ryppylimettiä ja kuusta 5€

Nimikkoannos
Friteerattua kukkakaalia, pikkelöityä merilevää ja misolla maustettua voi-valkoviinikastiketta (v) 8€

Latva
Peruna-merilevävaahtoa, grillattua purjoa, karhunlaukkaa, kermaviiliä ja rapeaa viljaa (v) 5€
Bosgårdin kartanon luomu Charolais-härkää, savustettua munavoita ja Ahlbergin tilan sinapinvihreitä 6€
Hiillostettu tuohi-kerma-parfait, spelttiä, raparperia ja hunajaa 6€

Nimikkoannos
Benella-siikaceviche, bataattia, basilikaa, aji amarillo chili ja samettikukka “leche de tigre” 9€

Restaurant Nolla
RAPEA SIENIVOHVELI
Mouhijärven tryffelijuustoa ja sipulirelissiä 6€
SIIKACARPACCIO
Vihreää romesco-kastiketta ja suolaheinävinegretteä 6€
RAPARPERIJÄÄTELÖ
Mansikkamarenkia, olutmäskiä ja karamellia 5€

Nimikkoannos
PARSAA JA SAMPEA
Paahdetut uudet perunat ja mesiangervokastike 10€

Ragú
MAA-ARTISOKKA
Paahdettua maa-artisokkaa, vihreää omenaa, savustettua kirjolohenmätiä & hapanjuurivohveli 6€
KARITSA
Makkara Meri-Lapin luomukaritsasta, tomaattifregolaa, varhaiskaalia & Averna-sinappia 6€
METSÄMANSIKKA
Metsämansikkajäätelöä, mallasgranolaa, suolakaramellia & suolaheinää 5€

Nimikkoannos
VIIRIÄINEN
Paahdettuja viiriäisenkoipia, rapeaa polentaa, pikkelöityä raparperia & rakuuna-aiolia 8€

Lapland Hotel Sky Ounasvaara
Kaskinaurista Sodankylästä, kuusenkerkkä”pestoa” ja sieniä (v) 6€
Miedosti kypsennettyä rautua, kuningasrapua ja koivua 6€
Suklaata, herkkutatti-kinuskia ja puolukkaa Napapiiriltä 5€

Nimikkoannos
Sallan villiä poroa, mäntyistä punajuurilientä, ruskeavoi-puikulamysliä ja selleriä 8€

WINO
Tartar, hollandaisemajoneesia ja rapeaa porkkanaa 6€
Punakampela rillette, näkkileipää ja pikkelöityä kurkkua 5€
Raparperia ja suklaata 6€

Nimikkoannos
Kauden kasviksia, savustettua perunaa ja lipstikka beurre blanc (v) 8€

Aika paljon on tarjolla kaikenlaista villiä (niin lihaa, kalaa kuin kasvistakin), mutta hirmuisen montaa vegaanista annosta ei listalta taida tänäkään vuonna löytyä. Todistetusti kuitenkin ainakin tuo Ragun vohveli oli siis saatavilla vegaanisena, joten pisteet Ragulle! Kasvissyöjille ja sekasyöjille tarjolla onkin sitten kissanpäivät.

Mikäs teille näistä kaikista maistuisi parhaiten?


Taste of Helsinki

14.- 17.6.2018

Töölönlahden Puisto

Liput tapahtumaan löytyy täältä.

taste of helsinki 2018Thanks for a lovely evening Mr Taste of Helsinki, Barry MacNamara!

Ps. Taste of Helsinki 2018 -safarikierroksen raportteja löytyy myös Happy Hoppy Life -blogista sekä Kulinaari-blogista, sekä varmasti pian myös kaikkien muidenkin Taste of Helsinki -ambassadorien blogeista. Seassa on perinteisesti myös lippuarvontoja, joten olkaahan kuulolla!

 

285 views

Löytö: umeboshi, umeviinietikka & yukari

Löytö: umeboshi, umeviinietikka & yukari

pikkelöity keltajuuriKeltajuuri, umezuke, umeviinietikka & yukari ne yhteen soppii!

Tämä minun on pitänyt tehdä jo pitkään: esitellä teillä kolme kirpeää herkkua, joihin olen rakastunut viime vuosien aikana syvästi. Yhdistävä tekijä näillä kolmella tuotteella on aivan ihana yrtti nimeltä shiso aka kähäräveripeippi. Shisoa on olemassa niin vihreää kuin purppuranväristäkin, on kähäräreunaista sekä sileää ja varmasti vielä monta muutakin versiota johon en vain ole vielä törmännyt. Shison maussa on jotain raikkaan kiehtovaa ja koukuttavaa, jota on vaikea kuvailla. Siitä tulee etäisesti mieleen (thai)basilika, anis, pihasaunio sekä minttu (mikä ei ole yllättävää, sillä minttujen sukuun shisokin kuuluu). Maussa on kuitenkin myös hieman sitruksista kirpeyttä joka raikastaa annoksen kuin annoksen, jossa shisoa on käytetty.

Violetti shiso maustaa ja värjää ensimmäisen esittelemäni herkun eli pikkelöidyt japaninaprikoosit (umeboshi/umezuke). Edellämainitun umeboshin pikkelöintiliemi eli “umeviinietikka” on toinen kirpeistä herkuistani, ja kolmas on taas melkeinpä silkkaa sitä itseään eli kuivattua shisoa sisältävä mauste nimeltä yukari.

Tuoreita isoja shisolehtiä ei täällä Suomessa ole muutamaa överihintaista poikkeusta lukuunottamatta näkynyt. Tarkoitan nyt siis nimenomaan niitä isoja shisolehtiä, joita Aasiassa käytetään mm. erilaisten ruokien alustana, käärenä, koristeena ja mausteena. Ne ovat IHANIA! Japanissa näitä isoja shisolehtiä jopa friteerataan tempuran tapaan, oi nami! Jos niitä saisi tuosta lähikaupasta järkihintaan, meillä syötäisiin niitä harva se päivä. Onneksi Suomessa kasvatetaan kuitenkin perillaa, joka on saman makuista kuin kaipaamani isot ja jämäkät shisolehdet mutta vain pienempilehtistä ja heiveröisempää. Kotimaisen perillan lehdeltä ei ehkä siis sashimia tarjota, mutta sitä voi silti silputa vaikkapa chirashizushinsa päälle ja päästä näin varsin pikaiselle makumatkalle Japaniin.

umeboshi

Umeboshi / Umezuke

Umeboshi on japaninaprikoosi, joka ennen suolataan, pikkelöidään omassa liemessään ja lopuksi kuivataan. Lopputulos on ruttuisen suloinen ja suolaisen kirpeä herkkupala, josta en saa tarpeekseni! Liemeensä säilötyt kosteat umet ovat nimeltään umezuke, kuivatut ja kurttuiset taas umeboshi. Minulla on kätköissäni Japanista kotiini haalittuja kuivattuja umebosheja, mutta näitä kuvassa näkyviä umezukeja (tai oletan että ovat umezukea kun eivät ole kuivia vaan kosteita…) saa  onneksi vaikeuksitta täällä Suomessakin. Omat purkkini ostan Tokyokanista, mutta myös Ruohojuuri myy niitä.

Syön umeboshini yleensä sellaisenaan himon iskiessä, syljen vain sen sisällä piilottelevan kiven pois. Umeboshi muistuttaa maultaan minusta etäisesti vaaleanpunaisia ufokarkkeja, vaikka toki makeutta näissä ei ole karkin tapaan juuri nimeksikään. Ne ovat erittäin kirpeitä ja suolaisia, mutta samalla ihanan hedelmäisiä. Shiso tuo umeboshiin/umezukeen vaaleanpunaisen värin lisäksi omaa makuaan, jota – kuten jo mainitsinkin – rakastan.

Voit lukea umeboshista/umezukesta lisää esim. täältä, täältä ja jos oman umeboshin valmistaminen alkaa kiinnostelemaan, voit kurkistaa täältä miten jotain melkein samankaltaista voidaan valmistaa täällä Suomen oloissa.

Umeboshien uskotaan muuten olleen samuraiden kestävyyden salaisuus ja monet ovat myös sitä mieltä, että ne mm. parantavat krapulan, auttavat flunssassa ja ruuansulatusongelmissa. Tiedä häntä, mutta mikäli näin olisi, en pistäisi sitä lainkaan pahakseni 😀

umeviinietikka

Umeviinietikka

Umeviinietikka on umeboshin valmistuksesta ylijäänyttä pikkelöintilientä – ei siis varsinaisesti etikkaa lainkaan, vaan suolaa ja japanin aprikoosien mehua. Englanniksi nimi on Ume Plum Seasoning ja olen toistaiseksi löytänyt tätä vain Clearspringin valmistamana. Umeviinietikka on erittäin suolaista, mutta siinä maistuu myös umeboshin hedelmäisyys ja sen mausteena käytetty shiso. Päällekäyvän vahvan suolaisuuden ja happamuuden vuoksi tätä “etikkaa” ei etikan tavoin kannata käyttää, vaan hyvin varovaisesti – tämä on todella tiukkaa kamaa!

Keittiössäni umeviinietikka kaivetaan esiin erityisesti silloin, kun haluan maustaa jonkin vegaanisen ruuan “kalamaiseksi”. Käytän sitä siis kalakastikkeen tai vaikkapa anjovisten sijasta, vaikkei maku toki suoraan verrainnollinen olekaan. Varsinkin porkkalan valmistamisessa umeviinietikka on aivan ässä! Käytän ume-etikkaa myös vegaanisessa pasta puttanescassa, erilaisissa salaatinkastikkeissa muiden etikoiden sijasta (mutta siis pienemmässä määrin), sekä jopa Bloody Maryssä!

yukari

Yukari

Yukari on mauste joka sisältää lähestulkoon yksinomaa kuivattua ja jauhettua punaista shisoa. Se on on mitä ihaninta keitetyn riisin kanssa, ripoteltuna salaatteihin, fetajuustolle, paistetulle kalalle tai vaikkapa vesimelonille. Nimi yukari on ollut ilmeisesti alunperin erityisesti Mishima Foods Co. -valmistajan tälle shiso furikakelle antama tuotenimi, joka on sittemmin laajentunut tarkoittamaan tätä maustetta yleisesti ottaen. Oli nimi sitten mikä oli, tämä purppuranvärinen ripote on nykyään keittiössäni vakiotavaraa, jota on ostettava heti lisää kun edellinen pussi hupenee.

Maistoin yukaria ensimmäisen kerran ravintola Kamomessa ja olen sittemmin käyttänyt sitä täällä blogin puolella sekä BAT-onigirazu että vegaaninen onigirazu -resepteissäni riisin mausteena. Kuten sanottu, sitä tulee kuitenkin siroteltua kotikeittiössäni jos johonkin, vaikken kaikkea täällä raportoikaan. Käytän yukaria itseasiassa hieman sitruksisen sumaçin tapaan kaikessa, mihin voisin kuivitella myös puristavani hieman sitruunaa tai limettiä.

umeboshi

Okei, nyt kun kaikki ihanat kirpakat herkkuni on esitelty, on aika siirtyä kokkaamaan niillä! Tiedossa on nyt siis jotain, josta kaltaiseni umeboshi-umeviinietikka-yukarihullu ei ihan hetkessä saa tarpeekseen. Lempimakujani ovat kirpeä ja suolainen, joten mikäli itse pistelet poskeesi mieluummin jotain makeaa ja mietoa ei seuraava resepti ehkä ole juuri sinua varten.

Idea näille kirpeille keltajuurille on saatu Bon Appetit -lehden reseptistä. Resepti oli itseasiassa sellaisenaan jo niin oivallinen, etten sitä juuri tähän muokannut. Lisäsin vain ripauksen sokeria tasapainottamaan kirpeyttä ja vähensinpä myös hieman umeviinietikan määrää. Keltajuuren makeus ja maanläheisyys pääsee umezuken ja umeviinietikan rinnalla minusta varsin kivasti esiin! Oma lisäni annoksessa on muuten myös tuo yukarin käyttö keltajuurien viimeistelyssä – jos sitä voi nimittäin johonkin laittaa, laitan.

Kirpeät keltajuuret

3-4 keskikokoista keltajuurta

6 umezukea

2 rkl umeviinietikkaa

1 tl sokeria

(½-1 tl yukari shiso -furikakea)

Keitä keltajuuret kypsiksi ja kuori ne vielä lämpiminä. Lohko jokainen keltajuuri 6-8 palaan. Liuota sokeri ume-viinietikkaan. Poista umezukesta kivet ja revi ne sormin pienemmiksi paloiksi. Pyörittele vielä lämpimät keltajuuret umeviinietikan ja umezuken kanssa. Nosta maustumaan jääkaappiin vähintään tunniksi.

Mikäli haluat ekstrakirpeyttä annokseesi, voit ripotella keltajuurille lopuksi vielä hieman yukaria. Pling, olet taatusti hereillä!

umeboshi

270 views