Kaupallinen yhteistyö Les Dauphins & Asennemedia

Sekä piknik- että rosékausi korkattu tänä vuonna jo huhtikuussa!

Kevät alkaa minusta toden teolla vasta, kun lempipuistoni valtaa kukkameri. Puisto on sopivasti kotimatkani varrella, joten tilannetta on helppo pitää silmällä! Monesti istahdan puiston penkille hetkeksi keskellä talveakin, pyyhin lumet penkiltä vain pois. Eihän siinä kauaa pakkasilla jaksa kököttää, mutta keväisen väriloiston pienikin muistelu auttaa kummasti tarpomaan ne viimeiset sadat metrit painavien kauppakassien kanssa kodin lämpöön.

Omaksuin puistoissa istuskelun jalon taidon alle parikymppisenä, kun työskentelin vuoden au pairina Pariisissa. Asuimme isäntäperheeni kanssa aivan Eiffel-tornin vieressä ja yksi tehtävistäni oli viedä perheen lapsia päivittäin leikkipuistoon tornin juurelle. Niihin aikoihin kännykkä toimi viihteenä lähinnä matopelin voimin, joten lasten viihtyessä leikkiensä äärellä usein tuntejakin, totuin istuskelemaan penkillä aivan rauhassa heidän touhujaan sekä ympäröiviä kukkia ja muita ihmisiä tarkastellen.

(Ällistyttävää muuten jos nyt asiaa miettii, kun ei meinaa käsi pysyä joutilaina hetkinä irti luurista edes kymmentä minuuttia…)

Mäyräpuiston herääminen talviuniltaan on jokavuotinen tarkkailuni kohde.

Kulutin myös vapaa-aikaani usein Pariisin kaduilla, puistoissa ja varsinkin hautausmailla. En yrityksistäni huolimatta oikein tutustunut au pair -vuoteni aikana paikallisiin, joten harrastuksekseni muodostui tuona vuonna päivittäiset pitkät kävelylenkit ympäri Pariisin eri alueita. Katsoin lähtiessäni yleensä kartasta, mikä kaupunginosa juuri sillä hetkellä kiinnostaisi (tai missä en vielä ollut käynyt), hyppäsin metroon.  Määränpäähäni saavuttua suunnistin kävellen kotiin Eiffel-tornin avulla.

En tuolloin, 18-vuotiaana, ollut vielä mitenkään suvereeni kahvila- tai ravintolakävijä, joten makuelämykseni tuon vuoden ajalta koostuvat pitkälti puistoherkutteluhetkistä. Toinen toistaan houkuttelevammat boulangeriet ja fromageriet (eli leipomot ja juustokaupat) pysäyttivät vaelteluni aina ennenpitkää ja nautin niistä haalimani saaliin milloin milläkin ruohikolla. Muistan vieläkin elävästi, kuinka jännittävää oli ostaa erilaisia leivoksia – olinhan ensimmäistä kertaa pois kotoa ja vapaa syömään mitä ja milloin huvitti. Arvaattekin varmaan, että kiloja tuon vuoden aikana pääsi kertymään päivittäisistä kaupunkivaelluksista huolimatta useampia 😉

Lempikohteitani, joihin palasin aina uudestaan ja uudestaan olivat Pariisin länsilaidalla sijaitseva valtava Bois de Boulogne, kuuluisa Père Lachaisen hautausmaa, sekä 19. arrondissementin alueella sijaitseva Parc des Buttes-Chaumont.

Buttes-Chaumont -puisto viehätti minua erityisesti muodoiltaan, kyseinen puisto kun on pelkkää jyrkkää ylä- ja alamäkeä, johon lättänästä Suomesta saapuneena todella hurmaannuin. Puiston kiehtovin alue on mielestäni pieni tekojärvi, jonka reunalla pönöttää jyrkkäseinäinen “vuori”. Vuoren huipulla voi istuskella ihailemassa maisemia sinne rakennetussa Sibyllan temppelissä, ja muistaakseni sain monesti istuskella siellä myös aivan omassa rauhassani. Hauskinta oli kuitenkin laskeutua vuorelta sen rinteeseen hakattuja, osittain sen sisällä kulkevia portaita pitkin, jotka johtivat lopulta saarelle vievälle riippusillalle (Eiffelin suunnittelema muuten sekin). Kaikki tämä oli minusta tuolloin vastustamattoman kiehtovaa ja romanttista!

Tältä näytti sissisiskosten huhtikuinen piknikpöytä!

Palataanpa muistoista kuitenkin nyt takaisin lähimenneisyyden Suomeen. Tänä vuonna halusin juhlistaa rakkaan Mäyräpuistoni orastavaa kukkaloistoa piknikillä – tekojärveä tästä puistosta ei toki löydy mutta pieni kukkameri kyllä! Nuput alkoivat nousta puiston ruohikosta huhtikuun toisen ja kolmannen viikon tienoilla, eivätkä onneksi lannistuneet muutamista takatalvihetkistä lumi- ja räntäsateineen. Viileitä säitä uhmaten pakkasinkin eväskassit ja itseni puistoon jo huhtikuun 20. päivä, onnistuen houkuttelemaan mukaani jopa yhden yhtä rämäpäisen seuralaisenkin.

Pariisin puistohetkien hengessä lojuin viltillä muutaman tunteroisen ihan itsekseni kirjaa lukien. Auringon paistaessa viltillä oli suorastaan lämmin, uskokaa tai älkää! Pikkusiskoni Nupun liityttyä seuraani alkoi tuuli kuitenkin jo yltymään melko hyiseksi. Piknikevääksi pakkaamani nizzansalaatti, pehmoinen Saint Agur -homejuusto, valuva herkkuhaisuli Brie de Meaux, patonki sekä muutama bebe– ja éclairleivos katosivatkin parempiin suihin vimmatulla tahdilla, kun aurinkokin uhkasi pikkuhiljaa piiloutua pilven taakse pysyvästi. Onneksi olimme varustautuneet ulkona istumiseen kunnon kerrospukeutumisella, joten pystyimme nauttimaan eväistä ja varsin huolella viilennetystä roséestamme jopa tunnin, ennen kuin oli lopulta luovutettava ja siirryttävä sisätiloihin.

Piknikviinimme oli raikas ja keväisen kepeä kuiva luomurosé Les Dauphins. Tämä Rhônen alueelta kotoisin oleva rosé on saapunut Alkoihin juuri sopivasti ennen kuuminta pikniksesonkia. Grenache noir ja syrah -rypäleistä tehty viini on väriltään upean lohenpunainen ja maultaan sekä mukavan hapokas että täynnä punaisia marjoja, kuten vadelmaa, punaherukkaa ja metsämansikkaa.

Kierrekorkkiviininä Les Dauphins on luonteva valinta piknikille ja vaikka se on loistava rosé nautittavaksi ihan sellaisenaan, se on myös tarpeeksi ryhdikäs ja vivahteikas maultaan piknikviltin sekalaisten eväiden kumppaniksi. Varsinkin nizzansalaatin kaverina tämä viini pääsi todella oikeuksiinsa!

Piknik käynnistettiin juustoilla, tuoreilla viikunoilla ja viikunahillolla sekä leipomosta haetulla maalaispatongilla.

Siskolla oli huhtikuiselle piknikille oikeaoppinen varustelu: aurinkolasit, huulipunaa sekä rutosti vaatteita. Mutta missä pipo rakas sisko?

Jälkkäriksi Pariisivuoteni hengessä leipomoherkkuja: kahvi-éclaireja sekä vadelmabebe -leivoksia. ♥♥♥

Nizzansalaatti (salade niçoise) on siinä mielessä varsin mielenkiintoinen ruoka, että mielipiteitä sen oikeaoppisesta valmistamisesta on paljon. Raaka-ainelistat vaihtelevat lähteestä riippuen ja samoin myös ohjeistus salaatin oikeaoppisesta tarjoilutavasta. Itse olen sitä mieltä, että nizzansalaatissa on oltava ainakin perunoita, vihreitä papuja, mustia pieniä ranskalaisia oliiveja (mieluiten tietysti Cailletier-lajiketta, joka niçoise -nimelläkin kulkee), kovaksi keitettyä kananmunaa sekä sardellia.

Muiden raaka-aineiden suhteen nizzansalaatti muuttuu tässä keittiössä joka tekokerta hieman. Kirsikkatomaatit, retiisit ja kurkku sopivat minusta nizzansalaattiin hyvin ja usein laitan sekaan myös kaprista. Mikäli käytän tonnikalaa, valitsen öljyyn säilöttyä, MSC-sertifioitua tonnikalaa. Yrteistä lempparini tässä yhteydessä on lehtipersilja, jota salaatissa saakin olla runsaasti! Tykkään myös sekoittaa kastikkeen ja salaatin raaka-aineet kananmunia lukuunottamatta jo ennen tarjoilua yhteen ja jopa hieman murjoa perunoita siinä sekoitellessani rikki. Sievästi segmenteittäin lautaselle aseteltua nizzansalaattia ei siis minun tekemänäni tulla näkemään 😉

Nizzansalaatti

4:lle

500 g kiinteitä perunoita (esim. siikli) tai uusia perunoita

200 g vihreitä papuja

200 g kirsikkatomaatteja

4-6 kananmunaa

ruukku lehtipersiljaa

¾ salottisipulia ohuina renkaina

n. 50 g öljyyn säilöttyä sardellia valutettuna (1 pieni purkillinen)

1 purkki öljyyn säilöttyä MSC-serftifikoitua tonnikalaa

n. 2 dl pieniä tummia oliiveja (mieluiten ranskalaisia niçoise-oliiveja)

mustapippuria

Keitä perunat kypsiksi ja anna kosteuden haihtua niistä. Voit kuoria perunat mikäli haluat, mutta varsinkaan uusia perunoita en ainakaan itse lähtisi kuorimaan. Puolita pienet perunat ja jaa vähän isommat neljään osaan. Keitä vihreät pavut niin, että ne ovat juuri ja juuri kypsiä – kolmisen minuuttia kiehuvassa vedessä siis riittää. Huuhdo pavut sitten kylmällä vedellä jottei kypsyminen enää jatku.

Keitä myös kananmunat – niiden olisi hyvä olla lähes kovaksi keitettyjä tätä salaattia varten. Itse keitän munat tämän ohjeen tapaan laittamalla ne kylmään veteen, nostamalla lämpötilan kiehumispisteeseen, ottamalla kattilan liedeltä ja laittamalla kannen päälle. Ajastin napsautetaan tuossa vaiheessa seitsemään minuuttiin, jonka jälkeen munat säikäytetään jääkylmällä vedellä ja kuoritaan.

Puolita sitten kirsikkatomaatit ja valuta anjovikset (säilytä öljy salaatinkastiketta varten), oliivit sekä tonnikala. Silppua persiljan varret. Valmista kastike (ohje seuraavana) ja sekoita se vielä lämpimiin perunoihin. Lisää sekaan tonnikala, oliivit, sipuli, persiljanvarret, vihreät pavut, kirsikkatomaatit sekä sardellit. Säästä kuitenkin muutama sardelli salaatinkastikkeeseen. Sekoita huolella ja mausta salaatti vielä pippurilla. Laita nizzansalaatti maustumaan kylmään ainakin tunniksi ennen tarjoilua, jotta kastikkeen maut imeytyvät raaka-aineisiin kunnolla.

Saanko esitellä: nizzansalaattipurkki!

Pakkasin itse salaatin piknikiä varten isoon lasipurkkiin ja persiljan lehdet sekä kovaksi keitetyt kananmunat omiin purnukoihinsa. Munat kannattaa minusta lisätä lautaselle vasta tarjoillessa, jotteivat ne muhjuunnu salaatin sekaan pikniklokaatioon kuljetettaessa. Persiljan pakkaan erikseen, jottei se pääse nuupahtamaan. Annokset voi kotioloissa tietysti koota suoraan lautasille tai isoon tarjoilustiaan ja asetella tarjolle juuri niin kuin itse haluaa 🙂

Nizzansalaattiin käyttämäni kastikkeen ydin on vanhanajan Dijon-sinappi, eli se sellainen, jossa sinapinsiemenet ovat kokonaisina. Rakastuin tuohon sinappiin Pariisinvuotenani, ja se sopii minusta nizzansalaattiin loistavasti. Sitruunamehun sijasta kastikkeeseen voi käyttää myös valkoviinietikkaa tai miksei myös yhdistelmää kummastakin! Pääasia, että kastikkeessa on kunnolla hapokkuutta, kun salaatti on muuten melko öljyinen sardelleineen, oliiveineen ja tonnikaloineen.

Salaatinkastike nizzansalaatille:

2 rkl moutarde de Dijon à l’ancienne

¼ dl oliiviöljyä

¼ dl sardellien säilöntäöljyä

½ dl sitruunamehua (puolikas iso sitruuna)

1 rkl sokeria

pienenpieni valkosipulin kynsi

¼ hyvin pieneksi silputtua salottisipulia

muutama öljyyn säilötty sardellifile

(½ tl suolaa)

Sekoita vanhanajan sinappi, molemmat öljyt, sitruunanmehu ja sokeri yhteen ja raasta sekaan yksi pikkuinen valkosipulinkynsi. Leikkaa sipulin neljännes sekä sardellifileet hyvin pieneksi silpuksi ja sekoita molemmat sitten kastikkeeseen. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa ripaus suolaa tai vielä hieman sitruunaa. Sekoita kastike sitten vielä lämpimiin perunoihin ja muihin salaatin raaka-aineisiin (miinus munat ja persiljan lehdet) ja jätä maustumaan jääkaappiin mieluusti ainakin tunniksi.

Sissi-sisko…

…ja sen sissi-sisko. Ens keväänä tämä nerokas idea voidaan ehkä kuitenkin toteuttaa vasta joskus toukokuun puolella.

Ps. Myös Viena.K on ollut ranskalaisissa tunnelmissa tämän saman viinin äärellä!

Koska kyseessä on alkoholiyhteistyö, en voi Valviran ohjeistuksen mukaan hyväksyä alkoholia koskevia kommentteja. Muut ajatukset ovat kuitenkin varsin tervetulleita!