Makumatkat arkistot | Sivu 3 17:stä | Vaimomatskuu ruokablogi

Dolsot bibimbap valurautapannussa

by Juulia on February 17, 2020 1 Comment

Kaupallinen yhteistyö Fiskars & Asennemedia

Dolsot bibimbap valurautapannussa

Keittiövälinehamsterin tunnustuksia

Hei, olen Juulia ja olen keittiövälinehamsteri. Täytin viime vuonna 40, mutta keittiönkaappieni sisältö koostuu edelleen pitkälti samoista välineistä ja astioista, joita sain aikoinaan isoäidiltä ja äidiltä lahjaksi muuttaessani ensimmäistä kertaa omilleni. Ja mikäs siinä, vanhojen asioiden käyttäminen on ekoteko ja esimerkiksi isoäidin ikivanhasta valurautapannusta en luovu ikinä! Säästöön on kuitenkin jäänyt myös mm. useampia kattilansa hukanneita kansia, tylsä kuorimaveitsi sekä yksi jo lapsuudesta tuttu veitsi, jonka kärjen katkaisin kerran osteriin.

Nyt on vihdoin tullut aika hankkiutua eroon roinasta, joka aiheuttaa lähinnä turhautumista ja vie kallisarvoista säilytystilaa käyttökelpoisemmalta tavaralta. Tilalle tahdon hankkia jotain niin kestävää, että voin vuorostani pistää keittiövälineitä kiertoon kummilapsilleni, kun he aikoinaan muuttavat omilleen.

Satsaus seuraavaan sukupolveen

Pääsin tavoitteessani hyvin alkuun, kun sain Fiskarsilta tämän kaupallisen yhteistyöjutun tiimoilta kotiini Fiskars Norden -sarjan valurautapannun, teräksisen wokkipannun, kätevän kokoisen kasarin, useamman kauniin kokkiveitsen sekä upouudet Fiskarsin klassikkosakset. Ajatonta pohjoismaista muotoilua ja Fiskarsin vuosisatoja vanhaa käsityöperinnettä henkivät Norden-tuotteet valmistetaan Suomessa ja ne sopivat liedelle kuin liedelle. Uuniinkin nämä tuotteet voi lykätä aina 240 asteeseen saakka – tosin lämpökäsitellystä kotimaisesta koivusta valmistetut puuosat on tällöin irroitettava. Tämä onnistuu onneksi jopa kaltaiseltani tumpelolta ihan näppärästi 🙂

Jos jonkinlaisiin jämäpannuihin ja patoihin tottuneena sarjan valurautapannu ja teräksinen wokkipannu tekivät heti ensikokkailun yhteydessä vaikutuksen: eihän näihin tartu mikään! Thermium™ mineraalikäsittelyn ansiosta sekä valurautaiset että teräksiset paistoastiat toimivat myös herkempien raaka-aineiden paistamisessa ilman, että ruoka tarttuisi pintaan kiinni. Eikä pintoja tarvitse käsitellä esim. rasvapolttamalla tai pelätä niiden ruostumista! Huolloksi riittää, että pannut pesee kuumalla vedellä käytön jälkeen. Pannujen kanssa voi käyttää vaikka metallista lastaa, kunhan ei varta vasten lähde naarmuttamaan pintaa.

Teflonpannujen kanssa kasvaneena on myös kiva tietää Thermium™ mineraalikäsittelyn läpäisseen kaikki testit, joita vaaditaan elintarvikkeiden kanssa kosketuksissa oleville tuotteille. Käsittely on yhdistelmä erilaisia mineraaleja eli se on muoviton ja myrkytön. Paksu pohja jakaa lämmön hyvin ja paistotulos on pannulla tasainen.

Hupsista…

Olen näistä pannuista ihan syystä todella fiiliksissä! Ne ovat sekä kauniit, että jo nyt päivittäisessä käytössä. Wokkipannun kanssa on treenattu sitä teeveestä tuttua kokkien ranneliikettä (joka muuten onnistuu oikeissa kokkailutilanteissa huomattavasti siistimmin kuin valokuvatessa) ja niin rakas kuin isoäitini vanha valurautapannu onkin, en todellakaan ole käyttänyt sitä samalla tahdilla kuin uutta valurautapannuani.

Mamman pannussa olen ruskistanut lähinnä lihaa ja paistanut satunnaisen pannupizzan/leivän, mutta nyt paistelen uudessa valurautapannussani niin aamiaismunat, kuin oikeastaan kaiken muunkin. Erityisesti olen tykännyt ruskistella valurautapannussa erilaisiin patoihin ja kastikkeisiin matkalla olevat vihannekset ja juurekset sekä sienet, munakoisot ynnä muut ihanuudet joille kunnon paistopinta tekee kunniaa. Maillard-reaktio nyt vaan on kaunis asia, eikä yhtä upeaa paistopintaa saa aikaan niin helposti huonolla pannulla!

Veitset terään

Siitä päästäänkin sopivasti toiseen kehityshankkeeseen keittiössäni: veitsiin. Ei tarvitse olla ammattikokki tietääkseen, että veitset ovat keittiössä tosi oleellisessa roolissa. Olen omistanut kuitenkin valtaosan elämästäni lähinnä sellaisia semiteräviä sekundaveitsiä, joilla homma korkeintaan jotenkuten hoituu. Sekaan mahtuu useampikin lahjoituksena saatu yksilö, joista olen aikoinaan ollut kovinkin kiitollinen, kun avioeron yhteydessä jouduin aloittamaan keittiövarustelut osittain tyhjästä. Silloin ei ollut varaa satsata sellaisiin yksityiskohtiin kuin veitsiin ja toisten jämät olivat itselle aarre! Jotenkin tuo mentaliteetti on päässyt jäämään päälle, vaikka elämäntilanne on nykyään jo aivan eri.

Olen kartuttanut vähän parempien veitsien valikoimaani viime vuosina muutamalla yksilöllä, mutta nyt sain Fiskarsilta niin upean valikoiman kokkiveitsiä, että eiköhän näillä pärjätä seuraava vuosikymmen. Minulla on nyt sekä Norden-sarjan kokkiveitsiä kahdessa koossa, että Fiskars Titanium –sarjan iso kokkiveitsi, joka on niin terävä ja hieno että hyvä kun uskallan siihen koskea 😀 Veitsitekniikkaa saakin nyt todella treenata ja hyvä niin! On jo korkea aika.

Lueskelin muuten Fiskarsin sivuilta uusien veitsieni ominaisuuksista tätä juttua varten ja totesin samantien olevani aiheesta aivan ulalla. Huomaa, ettei veitsiin ole tullut juuri panostettua, kun “optimaalinen 26 asteen teroituskulma”, ”V-hionta” ja ”titaanikarbidihiukkasten laserointi” eivät äkkisilteen sano minulle niin mitään! Näitä kaunottaria hypistellessä motivaationi opetella veitsiasioiden perusteet – kuten vaikkapa ihan vain veitsien oikeaoppinen teroittaminen – hypähtää kuitenkin sille tasolle, että ehkäpä teroituskulman merkityskin tästä vielä tälle kotikokille aukenee.

Teroituspuikko minulta nimittäin jo löytyykin! Sen sain aikoinaan isältä, joka oli taas vuorostaan saanut sen liikelahjaksi fileerausveitsen kylkiäisenä (joka minulta löytyy tietysti myöskin). Ehkä tästä hamsteriudesta on joskus siis ihan hyötyäkin 😀 Eikä huolta että nyt se pilaa ne uudet veitsensä: aloitan teroitustreenit tietysti niillä semitylsillä!

Dolsot bibimbap valurautapannussa

Dolsot bibimbap

Ja nyt asiaan päivän resepti: dolsot bibimbap valurautapannussa! Bibimbap on korealainen erilaisilla lisukkeilla päällystetty riisikulho, jolla palkitsen itseni usein perjantailounaan merkeissä Bulevardin ravintola Giwassa. Dolsot bibimbap on käytännössä sama ruoka, se vain tarjoillaan tavallisen kulhon sijaan tulikuumasta kivikulhosta (dolsot). Kuumassa kulhossa ruoka pysyy lämpimänä pidempään ja lisäksi kulhon pohjalla olevaan riisiin syntyy kuumassa kivikulhossa mitä ihanin rapea kerros, jota rakastan yli kaiken. Mitä taas tulee päällisiin, ne voivat olla pyttipannun tapaan hieman mitä vaan: erilaisia ja eri tavoin valmistettuja vihanneksia ja proteiinia sekä erilaisia kastikkeita. Ja kaiken kruunaa yleensä joko paistettu kananmuna tai raaka keltuainen!

Koska harvalla suomalaisella on kotonaan tähän ruokaan tarvittava kivikulho, voi ruuan onneksi valmistaa myös valurautapannussa: uusi 24 senttinen Fiskars Norden valurautapannuni on kooltaan kuin omiaan kahden nälkäisen dolsot bibimbap -illallista varten. Riisi pannuun rapsakoitumaan, täytteet ja kastikkeet päälle, sekoitus ja syömään. Kuumassa valurautapannussa pöytään kannettu sihisevä ja poksuva dolsot bibimbap on näyttävä ilmestys illallisilla, mutta yhtä lailla siitä on kyllä ollut iloa ihan vain meidän kahden arki-illoissa. Kunhan se pannun pohjalta löytyvä rapea riisikerros jaetaan tasapuolisesti kummallekin!

Mites ne täytteet?

Mitä tulee täytteisiin, tähän käy todellakin pyttipannun henkeen vaikka mikä vihannes ja proteiini. Koreassa dolsot bibimbapissa on usein nopeasti marinoitua ohuelti suikaloitua lihaa, mutta meillä tätä ruokaa on kokattu toistaiseksi vain vegeversiona. Käytössä on ollut niin savutofu kuin joulusta yli jäänyt seitankin ja vihanneksista kimchi, edamame, sokeriherne, parsakaali, porkkana, retiisi, idut, paistetut sienet ja munakoiso – vähän sen mukaan, mitä kaapista on kulloinkin löytynyt. Koreassa kulhoon lykätään yleensä namul-nimellä kulkevia, mm. soijalla, seesamiöljyllä ja valkosipulilla maustettuja höyrytettyjä tai paistettuja vihanneksia.

Riisinä olen käyttänyt hyvin huuhdottua sushiriisiä, mutta myös basmatiriisiä ja täysjyväriisiä. Koreassa käytetään bibimbapiin käsittääkseni pääsääntöisesti hieman tahmeaa lyhytjyväistä riisiä (voit lukea lisää riisistä (bap) täältä ja tutustua korealaisen riisin valmitamiseen täällä). Tähänastisella kokemuksellani riisin laadun lisäksi tärkeää on sen kosteuspitoisuus: riisi rapeutuu parhaiten, kun se on pannulle laitettaessa tarpeeksi ”kuivaa”. Valuta siis kaikki ylimääräinen neste riisin seasta pois, jos sitä kypsentämisen jälkeen kattilan pohjalta vielä löytyisi. Irtonaiset riisityypit eivät myöskään ymmärrettävistä syistä muodosta yhtä tiivistä kerrosta rapeaa riisiä pohjalle kuin puuroutuvammat riisit – mutta hyvälle maistuvat nekin näin tarjoiltuina!

Eipä sitten muuta kuin kokkaamaan!

Dolsot bibimbap valurautapannussa

2:lle

vegaaninen, jos jätät kananmunan pois ja käytät vegaanista kimchiä

n. 5 dl keitettyä riisiä (n. 1,5 dl kypsentämätöntä riisiä – kypsennä riisi pakkauksen ohjeen mukaan ja valuta hyvin!)

n. 150 g savutofua

Mausteliemi:

1 rkl soijakastiketta

1 rkl vettä

1 rkl sokeria

1 rkl paahdettuja seesaminsiemeniä

1 rkl paahdettua seesamiöljyä

2 valkosipulin kynttä

Lisäksi:

n. 400 g vihanneksia: parsakaalia, sokeriherneen palkoja, edamamepapuja, raastettua porkkanaa, retiisiä, mungpavun ituja, sieniä, munakoisoa, kevätsipulia, kimchiä… sen mukaan mistä pidät!

2 kananmunaa / munankeltuaista

Korealaisia merileväsipsejä

Paahdettuja seesaminsiemeniä

miedon makuista seesamiöljyä* tai neutraalin makuista kasviöljyä paistamiseen

soijaa/suolaa/paahdettua seesamiöljyä maustamiseen

Gochujang-kastike:

2 rkl gochujang-tahnaa

½ rkl paahdettuja seesaminsiemeniä

1 rkl sokeria

1 rkl vettä

muutama tippa paahdettua seesamiöljyä

(lisää happamuutta halutessasi n. 1 tl omenaviinietikkaa tai loraus kimchin säilöntälientä)

(lisää potkua halutessasi yksi raaka raastettu valkosipulin kynsi)

Soijakastike:

3 rkl vähäsuolaista soijakastiketta

muutama tippa paahdettua seesamiöljyä

1 rkl paahdettuja seesaminsiemeniä

1 tl sokeria

* Mitä tulee seesamiöljyihin, käytän niitä kahdenlaista: paahdettua vahvanmakuista seesamiöljyä mausteena pienissä määrin, mietoa seesamiöljyä paistoöljynä huolettomammin lorotellen. Jos sinulla ei ole mietoa seesamiöljyä, voit käyttää sen sijasta mitä vaan neutraalin makuista paistamiseen sopivaa kasviöljyä.

Valmistelut:

Kypsennä ensin riisi pakkauksen ohjeen mukaan. Pyri haihduttamaan kaikki ylimääräinen kosteus riisistä pois ja valuta se huolella. Riisin kypsyessä paloittele käyttämäsi proteiini. Sekoita mausteliemi ja upota tofu/seitan tms. siihen siksi aikaa, kun pilkot käyttämäsi vihannekset.

Sienet ja munakoison paistan öljytilkassa wokkipannussa kypsäksi ja maustan lorauksella soijaa ja paahdettua seesamiöljyä; parsakaalin, edamamen ja sokeriherneenpalot höyrytän tai kiehautan vesitilkassa kypsäksi. Sokeriherneenpalkojen kärjet on muuten kätevä napsia keittiösaksilla! Porkkanan lisään tähän ruokaan raakaraasteena, retiisit viipaleina (joiden sekaan lorautan joskus tilkan riisiviinietikkaa) ja kevätsipulin silppuna. Ja kimchin sekä pavunidut käytän ihan sellaisenaan 🙂

Kun vihannekset ovat valmiit, lorauta isoon paistinpannuun tai wokkipannuun muutama ruokalusikallinen miedon makuista seesamiöljyä ja paista käyttämäsi proteiini marinadeineen kuumassa pannussa rapeaksi. Jätä proteiini ja valmistelemasi vihannekset odottamaan riisin valmistumista. Valmista vielä gochujang- ja soijakastikkeet sekoittamalla kaikki kastikkeen raaka-aineet tasaiseksi pienissä kulhoissa.

Kun kaikki lisukkeet on valmisteltu ja riisi on pohjalta rapeaa, on aika koota dolsot bibimbap.

Eri lisukkeet nostellaan riisin päälle kauniisti säteittäin.

Dolsot bibimbap – kokoaminen:

Kun riisi on kypsää, valmistele valurautapannu: kaada pannulle hieman öljyä ja pyörittele se pannuun tasaisesti. Kuumenna pannu. Nosta riisi pannuun kun se sihisee sitä koskettaessaan. Painele riisi pannuun melko tiiviiksi kerrokseksi ja paista riisiä sitä sekoittamatta keskilämmöllä noin kymmenen minuuttia. Voit kurkistaa rapeustilannetta varovasti riisin reunaa lastalla nostamalla – pyrkimys on saada riisistä rapeaa ja kullanruskeaa. Pannu ei saa olla niin kuumalla, että riisi palaa, muttei myöskään niin miedolla lämmöllä, että riisi ei rapeudu. (Sopiva lämpötila ja paistoaika riippuu käyttämästäsi pannusta ja liedestä.)

Kun riisi on pohjalta rapeaa, ota pannu liedeltä ja asettele sen päälle säteittäin käyttämäsi vihannekset ja proteiini. Paista lopuksi päälle vielä kananmuna tai nosta keskelle raaka keltuainen sekoitettavaksi kuumaan ruokaan (tai lisää paistetut munat / keltuaiset vasta tarjoilulautasille). Jos tarjoilen tätä ruokaa kavereille, nostan valurautapannun lopuksi liedelle uudelleen siksi aikaa, että pannu alkaa taas sihisemään ja poksumaan – ja kannan sen vasta sitten tarjolle. Nostan myös kastikkeet pöytään niin, että jokainen saa laittaa niitä annokselleen sen verran kuin tahtoo.

Ruoka sekoitetaan pannussa ja jaetaan ruokailijoille. Itse sekoitan ruuan mieluiten ensin kevyesti niin, että rapea riisikerros jää viimeisenä pannuun, josta se sitten jaetaan tasaisesti kaikille ruokailijoille. Jokainen voi viimeistellä annoksen haluamallaan määrällä kastikkeita, sekä merileväsipseillä ja/tai paahdetuilla seesaminsiemenillä 🙂

Ennen tarjoilua kaikki sekoitetaan yhteen ja annostellaan kulhoihin…

… annos viimeistellään paistetulla munalla, merileväsipseillä, seesaminsiemenillä ja kastikkeilla…

…ja eikun syömään!

Ps. Oletko sinä jo tutustunut bibimbapiin ja/tai dolsot bibimbapiin? Korealainen ruokakulttuuri on minusta valtavan kiinnostavaa. Olenkin lähdössä vihdoinkin ensimmäistä kertaa Koreaan, tutustumaan siihen ihan paikan päällä. Täytyy ehkä etsiytyä siellä jollekin kokkailukurssille oppimaan lisää! Tähänastinen repertuaarini on melko suppea, olen kokkaillut lähinnä tulisia riisikakkuja eli tteokbokkia. Liemessä -blogin Soul-vinkit tulevat siis pian tarpeen 🙂 Muitakin matkavinkkejä vastaanotan ilolla!

Niin autenttiset dan dan nuudelit kuin voi

by Juulia on December 19, 2019 15 Comments

Autenttiset dan dan nuudelit … tai ainakin niin autenttiset kuin voi ilman lentolippuja!

Nuudelihulluus

Minua on vaivannut tänä syksynä vakava nuudelihulluus. Tarkemmin ottaen addiktion kohteena ovat olleet dan dan nuudelit. Harvassa ovat ne ruuat joita voi syödä kuukausitolkulla ilman että ruuan maku alkaisi tulla korvista olos, mutta dan dan nuudelit maistuvat aina vaan. Kokkasin niitä loppukesästä ensimmäistä kertaa ikinä itse ja siitä lähtien niitä on meillä syöty harva se viikko!

Useimmiten teen dan dan nuudelit vegaanisena ja tällöin käytän proteiinina usein murustettua tempehiä, tempeä kun kaapistamme löytyy lähes aina. Muiden raaka-aineiden kanssa menee vähän laidasta laitaan: välillä teen soossin vähän sinnepäin maapähkinävoilla ja heittelen sekaan iloisesti milloin mitäkin sattumia (lehtikaalia, kiinankaalia, tomaattia…), kun taas välillä virittelen rauhassa niin “autenttiset” dan dan nuudelit kuin pystyn eteeni saamaan lentämättä Sichuaniin. Autenttista kiinalaista ruokaa en tietenkään voi valmistaakaan, kun en ole syntynyt kyseisen ruokakulttuurin pariin ja kasvanut sitä syöden, mutta voin kuitenkin yrittää tehdä tämän ruuan niin lähelle “oikeaa” kuin helsinkiläisenä kotikokkina pystyn 🙂

Dan dan nuudelit ovat tosiaan kotoisin Kiinasta, Sichuanin maakunnasta. Nimensä nämä nuudelit saavat tangosta (dan dan), jolla katumyyjät kastike- ja nuudeliastioitaan olallaan kantavat. Olen matkustellut aikoinaan Sichuanissa, joten asiaankuuluva makumaailma on onneksi minulle edes jossain määrin tuttu. Siitä huolimatta mahdollisimman autenttisen makumaailman viritteleminen Helsingissä on vaatinut useampia visiittejä Aasialaisiin marketteihin, kun pyrkimys on ollut löytää juuri oikeat raaka-aineet. Ihan napakymppiin tuskin olen vieläkään osunut, mutta se ihana koukuttava tulinen ja hyytävä polte jonka matkaltani muistan nuudeleistani kyllä löytyy!

Dan dan nuudelit voi tarjota isolle porukalle niin, että lisukkeet ja kastike on omissa kulhoissaan ja jokainen saa koota oman annoksena.

Kun annos on koottu, on aika sekoitella!

“Autenttiset” dan dan nuudelit

Pitkän ja hartaan etsiskelyn jälkeen kotoani löytyy nykyään aina tarvikkeet mahdollisimman autenttisen version tekemiseen. Niinpä saan koukuttavan nuudeliannoksen eteeni milloin vain, kutakuinkin siinä ajassa kun keitän nuudelit. Jotta tämä taikatemppu onnistuisi aina kun mieliteko iskee, kaapista pitää löytyä seuraavat tarvikkeet:

Sichuanpippuri

Ostan sichuanpippurit mieluiten kokonaisina ja paahdan ne kuivalla pannulla ennen jauhamista. Näin maksimoin niiden maun! Minulla on kaapissani aina sekä vihreitä että punaisia sichuanpippureita, joilla on hieman erilainen makuprofiili. Lisäksi kaapista löytyy sichuanpippurijauhetta sitä superlaiskaa hetkeä varten, kun kokonaisten sichuanpippurien paahtaminen ja jauhaminen tuntuu liian vaativalta (kyllä, niitä hetkiä löytyy!).

Kiinalainen musta Chinkiang -viinietikka

Musta viinietikka on maultaan ihanan aromaattista, hedelmäistä ja moniulotteista. Etikaksi se on happamuudeltaan kevyemmästä päästä. Vaikka pullo on kooltaan iso, tämä raaka-aine katoaa meillä nopeaa tahtia – mustaa viinietikkaa kun voi käyttää moneen muuhunkin kuin dan dan nuudeleihin. Musta viinietikka on kiinalaisen keittiön peruspilareita ja sopii erilaisiin dippeihin, marinadeihin ja kastikkeisiin – itseasiassa oli sitten kyse minkämaalaisesta ruuasta vaan.

Itse tehtyä sichuanilaisittain valmistettua chiliöljyä

Sichuanilainen chiliöljy on kauniin punaista ja sekä tulista että aromaattista. Siihen tarvitaan chilihiutaleita, sichuanpippuria, erinäisiä muita mausteita sekä tietysti öljyä. Valmistan omani pikaversiona kutakuinkin tämän reseptin mukaan ja teen kerralla ison purkillisen jääkaappiin käyttöä odottelemaan. Meidän kulutustahdilla se ei siellä kauaa silti vanhene 🙂 Monivaiheisemman ja perinpohjaisemman sichuanilaisen chiliöljyn reseptin löydät täältä. Edit 8/2020: ja nyt pidemmän kaavan ohje löytyy DIY chiliöljylle löytyy myös täältä!

Kiinalainen seesamitahna

Kiinalainen seesamitahna on tummaa ja vahvan paahteisen makuista eikä ihme, sillä se eroaa vaaleasta tahinista siinä, että se tehdään paahdetuista seesamisiemenistä. Jos löydät tahinia, joka on tehty paahdetuista seesaminsiemenistä, voit käyttää sitä kiinalaisen tahnan sijaan.

Kiinalainen vaalea soija

Oma vakio-ostokseni on Pearl River Bridge -merkin Superior Light Soy Sauce. Soijakastikkeita on moneen lähtöön ja tähän ruokaan hyvä valinta on kiinalainen ns. “vaalea” soija. Tiedä nyt sitten kuinka vaaleaa tai kevyttä (light) tuo soija on, mutta verrattuna kiinalaiseen tummaan soijaan “light” soija on sekä vaaleampaa, että suolaisempaa.

Sui Mi Ya Cai / Zha Cai / Tianjin-vihannessäilyke

Autenttisiin dan dan nuudeleihin tulee sichuanilaisia säilöttyjä vihanneksia, tarkemmin ottaen sui mi ya caita, joka tehdään sinappien sukuun kuuluvan kasvin varren yläosista (pahoittelut epämääräisestä ilmaisusta, en tiedä mikä tämän kasvin nimi on suomeksi!). Tätä ainesosaa en ole lukuisista yrityksistäni huolimatta onnistunut metsästämään, mutta samaisen kasvin mukulamaisesta alaosista valmistettavaa zha caita olen sen sijaan käsittääkseni löytänyt (kun en osaa kiinaa, en ole ihan satavarma).
Zha cai maistuu suolaiselle, happamalle ja tuliselle ja siinä on samantapainen funky happamuus kuin hapankaalilla. Makumaailma ya cailla on käsittääkseni samankaltainen, se on ilmeisesti vain zha caita intensiivisemmän makuista. Tekstuuri saman kasvin eri osilla on varmasti myös erilainen. Monet dan dan nuudelireseptit joita olen syksyn varrella tutkinut kertovat, että hätätapauksessa ya cain voi korvata Tianjin -vihannessäilykkeellä, ja jotkut suosittelevat korvikkeeksi jopa hapankaalia.
- EDIT tammikuu 2020: Haa! Löysinpäs vihdoinkin ya caita Aseanic Tradingistä. Maku ei ole valtavan lähellä testaamiani korvikkeita, mutta jotain samankaltaista maussa toki on. Löytämäni Suì mǐ yá cài on koostumukseltaan rouskuvan kuivakkaa murua, väriltään tummaa ja maultaan tujun suolaista, makeaa, aromikasta ja funkyä – eikä ihme, kun tuo sinappikasvi käy tuotteen valmistuprosessin aikana läpi ilmeisesti jopa kaksi fermentointia. Yksinään syödessä maku on todella intensiivinen, mutta nuudeleiden seassa maku todellakin pääsee oikeuksiina. Ostinkin sitten heti viisi pakettia! Kuva alla.

No siinä se nyt on: sui mi ya cai!

Nuudelit

Edellisten lisäksi kotoani täytyy tietysti löytyy nuudeleita. Olen syksyn mittaan laittanut eri versioihini käytännössä kaikkia kaapistani löytyviä nuudeleita vehnänuudeleista spagettiin ja riisi- ja tattarinuudeleihin, mutta mikäli olen ymmärtänyt oikein, Sichuanissa dan dan nuudelit tehdään kiinalaisista ohuehkoista vehnänuudeleista. Joidenkin lähteiden mukaan nuudelit pitäisi olla munanuudeleita … ja joidenkin taas ei. Itse luotan tässä Chinese Cooking Demystified YouTube -kanavan tietoon: ei munanuudeleita. Kuvassa aasialaisen marketin kylmäkaapista napatut tuorenuudelit, joiden kananmunapitoisuudesta en juuri nyt ole ollenkaan varma 😀

Zha cai – tai näin ainakin oletan. Tämän merkin mausteinen “sinappimukula” pienissä pusseissa on nykyään vakio-ostokseni Aasialaisista marketeista. Olen testannut dan dan nuudeleissa myös Tianjin -säilykettä, mutta pidän tästä tavarasta enemmän! Kun löysin lopulta myös sui mi ya caita, tämän käyttö on kuitenkin jäänyt vähemmälle.

Ripaus possua

Autenttiset dan dan nuudelit eivät ole kasvisruoka: niihin tarvitaan porsaanlihaa. Lihan määrä on annoksessa kuitenkin melko pieni – sillä vain viimeistellään annos. Lähikaupan aineksia hyödyntävä vegaaninen versioni korvaa possun esim. tempehmurulla, mutta vielä parempaan autenttisemman suuntaiseen vegeversioon pääsee jollain vastikään markkinoille ilmestyneistä hämmästyttävän jauhelihankaltaisista vegaanisista kasviproteiinivalmisteista, kuten Beyond Meat, Incredible Mince tms.

Vaikka meitä asuu tässä taloudessa vain kaksi, teen tuota murumaista annoksen viimeistelevää proteiiniseosta aina ostamani paketin koko määrästä. Kun valmiiksi maustettu ja paistettu muruseos on valmiina jääkaapissa, valmistuu tämä ruoka entistäkin nopeammin. Samaten teen kastiketta kerralla useammalle aterialle: sekä muruseos että soossi säilyy jääkaapissa helposti 3-4 päivää. Siinä ei enää paljon nokka tuhise, kun keittää vaan nuudelit, lämmittää muruseoksen ja sekoittaa annoksen kulhossa.

Mitä tulee kastikkeeseen, eri ohjeissa joihin olen tutustunut raaka-aineiden mittasuhteet vaihtelevat. Voi hyvin olla, että Sichuanissa kastikkeeseen ei laiteta niin paljon seesamitahnaa kuin mitä minä laitan, mutta pidämme Juuson kanssa molemmat kovasti seesamin mausta, niin se on meillä kastikkeen pääraaka-aine soijan ohella. Joissain resepteissä ei seesamitahnaa käytetä ollenkaan, vaan kastike pyörii enemmän chiliöljyn, soijan ja mustan viinietikan ympärillä. Kun en osaa kiinaa, on välillä vaikea arvioida kuinka paikkaansapitäviä lukemani englanninkieliset lähteeni kulloinkin ovat – toki yritän tutustua lähinnä lähteisiin, joiden kirjoittaja on itse kotoisin Kiinasta. Oli miten oli, kokeilemalla löytää jokainen varmasti itselleen sopivat mittasuhteet – alla omani 🙂

Niin autenttiset dan dan nuudelit kuin voi

4:lle

Kastike:

3 rkl kiinalaista seesamitahnaa

3 rkl kiinalaista vaaleaa soijaa

1-2 tl sichuanpippuria (riippuen kylmäävän poltteen tarpeesta)

1½ rkl mustaa riisiviinietikkaa

n. ½ tl paahdettua seesamiöljyä

1 raastettu valkosipulin kynsi

n. 2 tl raastettua inkivääriä

1½ rkl agavesiirappia (tai jotain muuta miedon makuista siirappia, tai ihan vain sokeria)

1-3 rkl chiliöljyä (riippuen tulisuuden tarpeesta)

Muruseos:

300g porsaan jauhelihaa

1 rkl (sichuanilaista chili)öljyä

2 valkosipulin kynttä

n. 1 rkl raastettua inkivääriä

1 tl sichuanpippuria

1 tl viismaustetta

muutama tippa paahdettua seesamiöljyä

2 rkl kiinalaista vaaleaa soijaa

½-¾ dl ya cai / zha cai / Tianjin -pikkeliä

1-2 rkl kuivaa tai puolikuivaa sherryä*

Lisäksi:

neljä annosta kiinalaisia vehnänuudeleita**

neljä annosta vihreitä lehtivihanneksia kuten bok choyta tai pinaattia

n. 4 rkl paahdettuja maapähkinöitä

2-3 kevätsipulia

3-5 rkl nuudelien keitinvettä per annos

* Jos ihmettelet miten autenttiseen kiinalaiseen reseptiin on eksynyt sherryä, se on korvaamassa kiinalaista Shaoxing -viiniä, jota Suomesta ei tunnu millään saavan. Oma kokemukseni tästä tuotteesta pohjaa Alkon valikoimasta löytyvään yhteen Shaoxing -viiniin; omasta mielestäni sen maku on hyvin lähellä puolikuivaa sherryä!

** Meillä kuluu kuivia nuudeleita yleensä n. 90-100 grammaa per annos, tuorenuudeleita taas noin 125g/hlö.

Valmista ensin muruseos:

Aloita paahtamalla koko reseptiin tarvittava määrä sichuanpippuria (2-3 tl) kuivalla pannulla, kunnes se tuoksuu ja näet pienenpieniä öljypisaroita pannulla. Jauha sichuanpippuri morttelissa mahdollisimman hienoksi.

Laita paistinpannulle lusikallinen (chili)öljyä ja ruskista jauheliha huolella, rikkoen lihaa samalla puuhaarukalla pieneksi muruksi. Silppua valkosipuli ja raasta inkivääri, lisää ne pannulle. Mausta liha sichuanpippurilla, viismausteella, seesamiöljyllä ja soijalla. Silppua käyttämäsi kiinalainen vihannessäilyke ja lisää se pannulle. Jatka paistamista vielä muutama minuutti keskilämmöllä ja lorauta pannulle sitten sherryä kaapien huolella kaikki maut pannun pohjasta muruseokseen. Anna nesteen haihtua ja ota pannu liedeltä.

Valmista kastike:

Sekoita kaikki kastikkeen raaka-aineet yhteen. Sekä chiliöljyn että sichuanpippurin määrää kannattaa säätää syöjien tulisuudensietokyvyn/tarpeen mukaan – meillä mennään kuitenkin täysillä. Jos ruokaa syödessä ei sano muutamaan kertaan huh huh, niin mielestäni ei olla autenttisen makumaailman äärellä 😀 Jos teen kastiketta kerralla ison määrän, sekoitan sen omaan kulhoonsa, mutta monesti mittaan kastikkeen raaka-aineet meille kahdelle tiskiä säästääkseni suoraan kulhoihin ja sekoitan ne niissä.

Ensin lastataan annos…

Sitten sekoitellaan!

Kokoa dan dan nuudelit:

Keitä nuudelit runsaassa vedessä. Lisää käyttämäsi vihreä vihannes (esim. puolikas bok choy tai kourallinen pinaattia per naama) keitinveteen viimeisten minuuttien ajaksi. Valuta nuudelit ja vihannekset, mutta säästä osa keitinvedestä. Annostele kastike kulhoihin ja nosta päälle nuudelit ja vihannekset. Ripottele annoksille muruseosta, paahdettuja maapähkinöitä ja kevätsipulisilppua. Jokainen syöjä sekoittaa annoksensa kulhossa juuri ennen syömistä.

Koska meidän vahvasti seesamitahnapainoitteinen kastike on melko paksua, ohennan annosta tarpeen mukaan muutamilla ruokalusikallisilla nuudeleiden keitinvettä. Mikäli säädät reseptiäni vähemmän seesamiseen suuntaan, tätä ei välttämättä tarvitse tietenkään tehdä.

Vegaaniset dan dan nuudelit lähikaupan antimista

by Juulia on August 18, 2019 8 Comments

Dan dan nuudelit

Dan dan nuudelit ovat olleet kiinalaisista ruuista lemppareitani siitä asti, kun kävin Sichuanissa kymmenisen vuotta sitten. Jos olet joskus maistanut näitä jäätävän polttavia ja koukuttavan tulisia nuudeleita, ymmärrät ehkä miksi – dan dan nuudelit ovat ruokalaji, jota todennäköisesti rakastaa, jos on päässyt sichuanpippurin makuun kuten minä. Kaipaan välillä tuota turruttavaa poltetta niin kovasti, että mutustelen niitä sellaisenaan jos en jaksa alkaa kokkaamaan niillä. Jep, halvat on huvit!

Sichuanilaisen katuruoan dan dan mian -nimen dan dan viittaa tankoon, jonka varassa katumyyjä ruokaansa kantaa, kun taas mian tarkoittaa nuudeleita. Tangon toisessa päässä on nuudeliastia, toisessa kastike. Nämä kaksi komponenttia yhdistämällä edessäsi on yhtäkkiä jotain taivaallista! Dan dan nuudelit voidaan tarjoilla “kuivina” tai keittomaisena liemen kera ja molemmat versiot ovat minusta yhtä ihania. Myös japanilainen versio tästä ruuasta eli tantan-men ramenkeitto on herkkua!

Autenttinen vs. matalan kynnyksen versio

Dan dan nuudelit eivät ole mitenkään erityisen vaikeita valmistaa, mutta jostain syystä en ole kuitenkaan tehnyt tätä herkkua aiemmin kotona. Kipinä operaatioon ryhtymiselle syntyi lopulta tänä kesänä, kun söin Vancouverissa törkeän ihanat kylmät ja vegaaniset dan dan nuudelit … tai itseasiassa spagetin.

Sichuanissa dan dan nuudelit eivät tosiaan ole vegaanisia, eivätkä valmistu spagetista. Ne sisältävät possua ja vaativat visiittiä aasialaiseen kauppaan jos toiseenkin, sillä raaka-ainelista sisältää liudan tuotteita joita ihan tuosta lähikaupasta ei löydy. Nuudelitkin pitäisi olla juuri oikeanlaisia, eikä mitä tahansa makarooneja. Autenttiseen makumaailmaan tarvitaan mm. Ya Cai -pikkeliä sekä kiinalaista seesamitahnaa. Kiinalaista mustaa viinietikkaakin olisi hyvä olla… sekä sichuanilaisittain maustettua chiliöljyä!

Koluttuani useampaan kertaan Kallion aasialaiset marketit olen onnistunut löytämään sen verran aineksia, että “autenttisensuuntaisen” version naputteleminen tänne blogiin on nyt vain ajan kysymys (ja nyt se löytyy täältä!). Vancouverissa syömäni fuusiotyyppinen variaatio tästä herkusta muistutti kuitenkin siitä, ettei aina tarvitsisi hypätä suoraan syvään päähän näiden ruokahurahdusten kanssa! Voihan sitä aloittaa myös “sinnepäin” versioista ja soveltaa reseptiikkaa vähän tutumpien raaka-aineiden kanssa näin alkuun 🙂

Niinpä aloitin dandan-kokkailuni tällä kertaa matalan kynnyksen versiolla. Nämä Vancouverissa syömäni annoksen tapaan vegaaniset “dan dan nuudelit” syntyvät vähän tutummista lähikaupan raaka-aineista, eivätkä taatusti ole autenttisia nähneetkään. Lopputulos toimii kuitenkin silti siihen tarkoitukseen minkä vuoksi alunperin puuhaan ryhdyinkin: sen Sichuanissa syömäni annoksen kaipuuseen!

“Sinnepäin resepti”

Dan dan nuudeleiden makuun pääsee tosiaan siis myös hieman vähemmällä erikoisraaka-aineiden metsästämisellä ja halutessaan myös ilman eläinperäisiä tuotteita. Ruun sielu eli sichuanpippuri on tosin jostain paikallistettava, ilman sitä ei tätä ruokaa yksinkertaisesti voi minusta tehdä ja itselläni onkin kotona sichuanpippuria aina! Kaapistani löytyy niin punaista kuin kukkaisan aromaattista vihreää sichuanpippuria, kokonaista kuin valmiiksi jauhettuakin. Tähän reseptiin laitan itse useimmiten vain punaisia sichuanpippureita, mieluiten kokonaisina ja juuri ennen käyttöä kevyesti kuivalla pannulla paahdettuina ja murskattuna. Näin niistä saa parhaan hyytävän-polttavan makuelämyksen irti!

Muuten tämän “sinnepäin reseptin” raaka-aineet löytyvätkin visiitillä johonkin vähän paremmin varusteltuun korttelikauppaan: tarvitset soijaa, riisiviinietikkaa, jonkinlaisia nuudeleita (tai spagettia!), chilihiutaleita, makeutusta (itse käytän kokkailussa lähes aina agavesiirappia, mutta sokerikin käy), maapähkinävoita, joitain vihanneksia sekä annoksen pinnalle ripoteltavan proteiinin. Autenttisessa versiossa se tosiaan on jauhettua lihaa, mutta vegaanisena sinnepäin -versiona nuudelit voi toteuttaa esim. jollain kaupan alati laajenevalla murumaisella kasviproteiinivalmisteella tai sienillä, maapähkinöillä, savutofulla… mikä nyt kellekin maistuu.

Itse päädyin käyttämään annoksessa rapeaksi paistettua ja murustettua kotimaista jalotempeä. Murustettuna paistettua tempeä meillä onkin syöty viime talven neronleimauksestani asti jos jonkinlaisten ruokien osana, sillä pidän kovasti tempen kevyesti fermentoidusta mausta ja rakenteesta. Tempeh tuo ruokaan proteiinin lisäksi kivasti myös umamia!

Kesäkuukausien hellepäivinä söin nämä(kin) nuudelit mieluiten kylminä ja ns. “kuivina”. Tällöin lisään nuudeleihin myös raikkautta ja rousketta kurkulla ja retiiseillä. Talven tullen halajan nuudelini tulikuumina! Sekaan lisättäviä vihanneksia voi ja kannattaa tietenkin myös vaihdella sesongin mukaan. Esim. bok choy, broccoliini, pinaatti ja lehtikaali toimivat hyvin. Ja kun kastiketta sekä muruseosta tekee kerralla tupla- tai triplasatsin, valmistuvat dan dan nuudelit tarvittaessa siinä ajassa kuin nuudelit keittää. Sen kun heittää sen valikoimansa vihreän suupalakokoon pilkottuna nuudeleiden kanssa kypsymään muutamaksi viimeiseksi keittominuutiksi ja annostelee kaiken kulhoon. Kuumat nuudelit lämmittävät sopivasti sekä soossin että murun!

Vegaaniset dan dan nuudelit

2:lle

n. 225 g kuivia vehnänuudeleita (huom! Tarkista ettet osta vahingossa munanuudeleita)

Kastike:

3 rkl karkeaa maapähkinävoita

1½-2 rkl soijaa

2 tl kokonaisia punaisia sichuanpippureita

1 rkl riisiviinietikkaa (tai valkoviinietikkaa)

muutama tippa (n. ¼ tl) paahdettua seesamiöljyä

puolikas valkosipulin kynsi

noin peukalon pään verran raastettua inkivääriä

1 rkl agavesiirappia / vaahterasiirappia / sokeria

2-4 tl (sichuanilaista) chiliöljyä*

+ ripaus chilihiutaleita (tulisuudenkaipuun ja käyttämäsi öljyn tulisuuden mukaan)

Lisukkeet:

1-2 kevätsipulin vartta

1 kuorittu avomaankurkku tai 10 cm pätkä kurkkua

6-7 retiisiä

puolisen ruukkua thaibasilikaa / ruukku babypinaattia tai mustakaalia

Muruseos:

125 g tempehiä

1-2 rkl öljyä

1 tl kokonaisia punaisia sichuanpippureita

1½ valkosipulin kynttä

pieni pala inkivääriä

1 rkl soijaa

1 rkl agavesiirappia / vaahterasiirappia / sokeria

* Voit käyttää ohjeessa tarvittaessa mitä tahansa kaupan chiliöljyä, mutta mikäli joudut joka tapauksessa piipahtamaan aasialaiseen markettiin sichuanpippurin perässä, kannattaa sieltä etsiä kiinalaista, mieluiten sichuanilaista punaista chiliöljyä. Kotitekoinen sichuanilaisittain maustettu öljy on kuitenkin ehdottomasti paras vaihtoehto ja sitä on suhteellisen helppo tehdä itse. Ja kun sitä kerran tekee, öljyä voi käyttää kaikenlaiseen muuhunkin, se kun säilyy hyvin. Yksinkertainen sichuanilaisen chiliöljyn resepti löytyy esim. täältä. Jos et löydä chiliöljyä ollenkaan, korvaa se reseptissä neutraalin makuisella kasviöljyllä ja lisää ruokaan makusi mukaan tulisuutta kuivatuilla chilihiutaleilla.

Muruseos:

Raasta tempeh tai surauta se silppurilla hienoksi muruksi. Paista tempeh öljyssä paistinpannulla rapeaksi. Tähän menee keskilämmöllä viitisen minuuttia. Murskaa sichuanpippurit mahdollisimman hienoksi jauheeksi ja lisää pannulle. Raasta pannulle vielä puolitoista valkosipulin kynttä ja muutaman sentin mittainen pätkä inkivääriä ja jatka paistamista muutama minuutti. Lisää pannulle sitten lusikallinen soijaa ja agavesiirappia/sokeria ja paista vielä sen aikaa, että seos rapeutuu, saa hyvän värin ja valkosipuli kypsyy. Ota pannu liedeltä ja jätä tempehmuru odottelemaan muiden raaka-aineiden valmistelua.

Lisukkeet:

Kuutioi kurkku sekä retiisit. Leikkaa kevätsipulista nuupahtaneet osat ja varsien latvat pois ja silppua loput. Riivi thaibasilikan lehdet oksistaan. Pidän thaibasilikan miedon anismaisesta aromista tässä ruuassa, mutta hitusen autenttisempi valinta lähikaupan lehtivihreäksi tähän ruokaan olisi esim. bok choy, ruukkupinaatti tai mustakaali.

Kastike:

Sekoita maapähkinävoi, soija, riisiviinietikka, sichuanpippuri, chilihiutaleet, chiliöljy, seesamiöljy ja agavesiirappi/sokeri. Raasta sekaan hienolla terällä muruseoksen tekemisestä yli jäänyt valkosipulin kynnen puolikas ja inkivääriä. Tarkista maku – seoksen pitäisi olla tulisen polttavaa, hitusen makeaa, suolaista ja etikkaista. Kastike on todella vahvan makuista, mutta niin sen kuuluukin olla. Jos tulisuus mietityttää, lisää sichuanpippuria, chiliöljyä ja chilihiutaleita ensin ohjetta vähemmän ja nosta määrää sen mukaan mikä itsellesi tuntuu sopivalta.

Annoksen kokoaminen:

Keitä nuudelit paketin ohjeen mukaan kypsiksi ja valuta ne. Älä suolaa vettä! Jos käytät ruuassa pinaattia/mustakaalia, laita se siivilän pohjalle niin, että kuumat nuudelit vesineen valuvat kypsyttyään vihannesten päältä – tämä riittää “kypsentämään” nämä lehtivihreät. Halutessasi voit säästää osan nuudeleiden keitinvedestä sekoitettavaksi annokseen (½-1,5 dl per annos), jolloin kastike ohenee mukavasti.

Mikäli haluat tarjota dan dan nuudelit kylminä, huuhtele keitetyt nuudelit kylmällä vedellä ja valuta huolella. Sekoita nuudeleihin kastike sekä noin puolet kurkusta, retiisistä, thaibasilikasta, kevätsipulista ja tempehmurusta. Annostele näin aikaansaamasi vegaaniset dan dan nuudelit kulhoihin ja ripottele päälle loput lisukkeet. Tarjoile heti!

Dan dan nuudelit voi halutessaan tarjoilla myös niin, että nuudelit, kastike ja lisukkeet tarjoillaan omissa kipossaan ja jokainen ruokailija miksaa aineksista itselleen oman seoksen. Perinteinen järjestys on lusikoida kastike kulhon pohjalle ja nostaa nuudelit sen päälle. Nuudeleiden päälle kasataan lisukkeet ja lopuksi kaikki sekoitetaan yhteen.

Sekin mainittakoon, että dan dan nuudelit eivät perinteisesti vissiin ole tarjolla näin isossa annoskoossa. Tässä “sinnepäin” reseptissäni on myös liikaa murua suhteessa nuudeleihin. Sichuanissa sitä laitetaan nuudeleille käsittääkseni suhteessa paljon vähemmän. Mutta minkäs teet kun kaikki on niin hyvää! Kun palaan asiaan sen autenttisemmansuuntaisen reseptiyritelmäni kanssa, pistän itseni paremmin kuriin 😀 (ehkä).

PS. Vielä yks vinkki kiireisiin päiviin! Yhtenä päivänä tein annokset nuudeleita niin, että mittasin kastikkeen raaka-aineet suoraan kulhojen pohjalle. Perään viipaloin raakaa porkkanaa ja leikkasin suoraan tähkästä tuoreita maissinjyviä (kun ne olivat ainoat tuoreet asiat kotona). Paistoin mukaan vielä lämpimästä papusalaatista ylijääneet seitan chorizot ja annostelin kulhoihin sitten nuudelit. Sekoitus, ja ruoka oli siinä! Toisinsanoen, vaikka ohje näyttää pitkältä, se on loppujen lopuksi melkoisen yksinkertainen ja yksinkertaistettavissa vielä lisää 🙂

Pps. Lisää nuudelireseptejä löydät täältä!

Makumatkalla Amerikassa osa 3: New York ruokavinkit nuudelifaneille + sananen tippaamisesta

by Juulia on July 8, 2019 0 Comments

Xi’an Famous Foods: Käsin vedetyt ja revityt nuudelit, tässä kuminalampaan kera

Makumatka Amerikassa

Tervetuloa makumatkalle Amerikkaan! Kiersimme viime kesänä mieheni kanssa Itä-rannikkoa piipahtaen myös Ohioon ja matkamme viimeinen etappi oli New York. Sarjan kaksi edeltävää osaa löydät täältä.

Uskokaa tai älkää, tuo viime kesäinen visiittini New Yorkiin oli elämäni ensimmäinen! En ole koskaan ollut niin kiinnostunut tästä kaupungista, että olisin sinne varta vasten lähtenyt varsinkin tietäen mikä hintataso kaupungissa on. Olen lähtenyt mieluummin kaupunkeihin joissa penniä on helppo venyttää ja niinpä esim. Itä-Eurooppa sekä Berliini ovat tulleet vuosien varrella tutuiksi, New York ei. Kun mitään super positiivista ei odota, kaikella todennäköisyydellä yllättyy iloisesti ja niinpä ymmärrän nyt varsin hyvin miksi niin monet hurahtavat New Yorkiin 🙂 Onhan se, aikamoinen!

New York ruokavinkit!

Omat parhaat kokemukseni tulevat – kuten niin usein matkoilla – ruuasta. Olin etukäteen valinnut New Yorkista muutaman tärpin jossa halusin ehdottomasti käydä, ja jostain syystä jokainen näistä tärpeistä liittyi nuudeleihin ja ruokaohjelmiin. Käydäänpä siis suoraan asiaan: New York ruokavinkit nuudelifaneille!

1. Xi’an Famous Foods

Xi’an Famous Foods on perheomisteinen nuudeliketju, joka on tullut suurimmalle osalle ruokaintoilijoita tutuksi todennäköisesti edesmenneen Anthony Bourdainin No Reservations -ohjelmasta. Bourdainin kuoltua yritys lupasi lahjoittaa 100% yhden päivän tuotoistaan itsemurhia ehkäisevälle auttavalle puhelinlinjalle.

Erityisesti ketjun käsin vedetyt ja revityt nuudelit, jotka tehdään aina tilauksesta, kiinnostivat ja niilläpä aloitimmekin viisi päiväämme New Yorkissa. Jos olet utelias näkemään miten nämä nuudelit tehdään, kurkkaa tämä Munchies -kanavan video! (Myönnän kokeilleeni videon inspiroimana nuudelihommia itsekin, mutta eipä siitä yrityksestä enempää just nyt, hehe… ehdottomasti ovat parempia heidän tekeminään.) Xi’an Famous Foods -pikaruokaravintoloita löytyy ympäri kaupunkia, me söimme Brooklynin pisteessä.

Xi’an Famous Foods: Spicy Cumin Lamb Hand-Ripped noodles– maistuis varmaan sullekin

Momofuku Noodle Bar: Chilled spicy noodles…

…sichuanilaista tulista makkaraa, cashewpähkinöitä, thaibasilikaa. Kiitos Momofuku Noodle Bar.

2. Momofuku Noodle Bar

Momofuku Noodle Bar löytyy sekä East Villagesta (jossa me kävimme) että Columbus Circleltä. Tämäkin ravintola on minulle ns. teeveestä tuttu: Momofuku -ravintoloiden perustaja on David Chang, jonka tähdittämää Mind of a Chef -sarjaa olen tuijotellut kuola valuen moneen otteeseen, kuten myös samaisen herran luotsaamaa Ugly Delicious -sarjaa. Täällä oli siis tietysti käytävä.

East Villagen ravintola on rento ja vaalealla puulla sisustettu, osuimme paikalle tyhjällä hetkellä ja saimme nautiskella ihanan vihreät thaibasilikalla, sichuanilaisella makkaralla ja cashewpähkinöillä ryyditetyt nuudelimme aivan rauhassa.

Makeanystävät hoi: New York ruokavinkit jäisivät vajaaksi ellen tässä kohtaa suosittelisi käymään myös Momofuku Milk Barissa jälkkärillä, vaikkei nuudeleista kyse nyt olekaan.

Ps. Hieman nämä vihreät nuudelit mielessäni väänsin talvella vihreitä edamamenuudeleita, niiden resepti löytyy täältä!

3. Ivan Ramen

Ivan Ramen on Chef Ivan Orkinin luomus. Tämäkin omistaja on teeveestä tuttu: sekä The Mind of a Chef -ohjelmasta, että Chef’s Table -sarjan kolmoskaudelta. Ivan Orkin aloitti ramen-uransa menestyksekkäästi Japanista – temppu, jota ei ihan niin vaan länsimaisena ramenin kotimaassa tehdäkään. Ehkäpä ei siis niin yllättävää, että täällä nauttimani kylmät nuudelit yuzuliemessä olivat ehdottomasti reissun parhaat!

Voi tosin olla että tykkäsin myös siksi, että samantapaisia nuudeleita olen tehnyt itsekin ja vieläpä ennen tätä reissua: minun kylmät nuudelit yuzuliemessä löytyvät täältä! Tätä kylmää ja virkistävää keittoa meillä syötiin koko viime kesä, ihan parasta. Me söimme muuten nuudelimme Ivan Ramenin Clinton Streetin pisteessä, Slurp Shop löytyy taasen Hell’s Kitchenistä.

Ivan Ramen: kylmä yuzuliemi, tuore maissi, ihanan maukkaat paahdetut tomaatit ja mehevät katkaravut… jep, matkan parhaat nuudelit ovat tässä.

4. Nakamura NYC

New York ruokavinkit päättyvät viimeiseen iltaamme, jolloin oli aivan pakko päästä vielä viimeisille nuudeleille. Nakamura NYC oli tärppilistallani ykkösenä mutta jäi siitä huolimatta viimeiseen iltaan, mutta onneksi käytiin! Nakamura oli paikoista ainoa, jonne jouduimme vähän jonottamaan.

Muista vinkeistäni poiketen tämä ramenravintola ei ole minulle ruokaohjelmista tuttu, vaan YouTubesta. Seuraan siellä aktiivisesti Bon Appetit -kanavaa josta bongasin viime keväänä Nakamuran älyttömän ihanan kylmän ramenin reseptin. Innostuin siitä niin, että yritin jotain samantapaista itsekin (versioimani kylmä ramen soijamaidolla löytyy täältä).

Vaikka Ivan Ramenin nuudelit olivat niin kovasti mieleeni, kaikista näistä listaamistani paikoista suosittelisin eniten Nakamuraa. Pienen ravintolan miljöö on autenttisen japanilainen ja lista täynnä toinen toistaan houkuttelevampia pikku annoksia. Sekin kertoo paljon, että ramen superstar Chef Shigetoshi Nagamura aloitti uransa jo 22-vuotiaana Japanissa ja että häntä nimitetään yhdeksi maailman “ramen jumaloista”. Miten hänen ravintolaansa ei voisi olla suosittelematta? 😀

Söimme alkuun shisolla maustetut tryffeliranskalaiset, nam. Oma annokseni oli kesän spesiaali, vegaaninen Summer Chilled XO Mazemen, Juusolla samaten kesälistalta bongattu spicy tan tan men.

Nakamura NYC: Summer Chilled XO Mazemen – XO grains, yuzu salt sauce, roasted scallion oil, pickled vegetables.

Spicy Tan Tan Men

Hassua kyllä, jokainen näistä rennoista ja kohtuuhintaisista paikoista löytyy kävelymatkan päässä toisistaan East Villagessa. Halutessaan sitä voi siis kävellä nuudeliravintolasta toiseen vaikka ihan vain yhden päivän aikana, pysähdellen välissä ottamaan ruokalepoa puistonpenkillä. Jos annoksen jakaa kaverin kanssa niin ei tarvitse edes olla mikään suursyömäri maistaakseen jotain jokaisessa näistä ihanista paikoista. Siinähän se päivä kuluisi mukavasti!

New York ruokavinkit: bonuskierros

Vähän hienommasta ja reilusti tyyriimmästä paikasta suosittelen tähän loppuun vielä Danny Bowenin Mission Chinese -ravintolaa. Tämä oli matkamme ainoa ravintola, jonne olimme tehneet varauksen kuukausia aikaisemmin ja niin se kannattaakin tehdä, mikäli tänne syömään mielii.

Illallisemme oli monella tapaa ikimuistoinen – äärimmäisen herkullinen, monin tavoin överi ja upea. Makukirjon ja hinnan lisäksi illallinen oli överi sillä tasolla ettemme mitenkään jaksaneet syödä kaikkea tilaamamme. En tiedä miten onnistuimme siinä, mutta jotenkin päädyimme tilaamaan niin paljon ruokaa ettei se kirjaimellisesti meinannut mahtua pöydälle saatikka mahoihimme. Annokset olivat suurempia kuin kuvittelimme ja niin herkullista kuin kaikki olikin, sitä ei mitenkään pystynyt kaksi ihmistä upottamaan. Se ruuan määrä mikä päätyi doggy bagiin oli hävettävä vaikka söin niin paljon, että olo oli vielä vuorokaudenkin kuluttua niin tukala että jouduin ottamaan lähikontaktia tuotteeseen nimeltä Pepto-bismol 😀 Sellainen se on se ahneen loppu…

Mutta otettiin taatusti opiksemme: tilaa vain se minkä taatusti jaksat syödä sillä aina voi tilata lisää jos on vielä nälkä.

Lopuksi vielä muutama sana tippaamisesta:

Matkoilla tippaaminen aiheuttaa helposti harmaita hiuksia, ainakin minulle. Kuuluuko tippi asiaan, paljonko sitä pitää jättää, miten se annetaan… aihe on vaikea, mutta tärkeä. Erityisesti maassa kuten Amerikassa, jossa palvelumaksu eli tippi on merkittävä osa palvelualan ihmisten elantoa, sitä EI sovi jättää väliin, vaikka kuinka vaikealta tuntuisi!

Tippaamisen yhteydessä on hyvä tiedostaa muutama seikka. Kyllä, se voi tuntua hankalalta, eikä meillä Suomessa olla siihen totuttu. Se voi olla myös vaivaannuttavaa ja vaatii monesti laskupäätä tai laskinta. Mutta! Jos pitää mielessä, että Amerikassa ravintola-alalla aivan normaali peruspalkka on muutama dollari tunnilta, tipin jättäminen on ehdoton teko, oli palvelun laatu tai kokemuksesi mitä vaan. Tippi on työntekijän palkkaa ja hänen elantonsa riippuu siitä.

Jos mielesi tekee jättää huono tippi, mieti huolella, kuuluuko negatiivisesta kokemuksestasi rankaista palveluhenkilöä ja hänen palkkaansa – vai olisiko parempi vain antaa palautetta asiasta, ilman että työntekijän palkka vaarantuu.

Tippauskulttuuri

Tippaamiseen perustuva palkka on minusta todella karmaiseva asia, jos sitä rupeaa tosissaan miettimään. Jo pohjapalkan alhaisuus hirvittää, mutta että loppu ansio on niin suoraan asiakkaan mielivaltaisesti päättämän prosentin käsissä? Aika hurjaa.

Minkähänlaista huonoa käytöstä, seksismiä, rasismia tai ahdistelua palvelualalla työskentelevät joutuvat nielemään tipin eli elantonsa menettämisen pelossa?

Tulojen ennustettavuus on myös palveluammateissa vaikeaa: jos työskentelee hyvin menestyvässä ja asiakaskunnaltaan avokätisessä ravintolassa, tulot voi jotenkuten ennustaa ja ne voivat olla hyvätkin. Asiakasmäärältään vaihtelevammassa paikassa ja köyhemmällä alueella taas tipeistä muodostuvat kuukausittaiset tulot voivat olla mahdottomia ennustaa.

Tippauskulttuuri alistaa palvelualan ihmisten tienistit asiakkaan mahdollisten ennakkoluulojen, asenteiden, syrjinnän, mielentilan ja oikkujen varaan. Siksipä onkin ollut ilo nähdä tälläkin reissulla toistuvasti myös paikkoja, joissa palvelumaksu on laskettu valmiiksi sisään hinnastoon ja joissa kerrotaan, miten ja mihin tuo summa käytetään: työntekijöiden tuntipalkan pitämiseen inhimillisellä tasolla, työntekijöiden etuihin kuten vakuutuksiin, terveydenhoitoon jne.

Paikoissa joissa on edelleen itse lisättävä laskuun palvelumaksu, sopiva tippi on 15-25 % palvelun hinnasta. Itse jätän aina vähintään 20%. Tipin voi yleensä maksaa laskun maksun yhteydessä, joko lisäämällä käsin itse kuittiin tippisumman ja loppulaskun yhteissumman (jotka pitää usein laskea itse) tai maksupäätteltä sopivan prosentin valiten. Joissain tapauksissa tipin voi jättää toki myös käteisen muodossa. Oli miten oli, tippi on jätettävä!