Sipulikeitto fuusiokeittiön tapaan

Sipulikeitto fuusiokeittiön tapaan

pinkki sipuli

Makumuistot

Minulla on muutama ruokamuisto, joka on piirtynyt syvälle makumuistiini ja joiden avulla voi palauttaa mieleen yksityiskohtia ruokailutilanteesta jopa vuosikymmeniä myöhemmin. Yksi niistä on ehdottomasti ranskalainen sipulikeitto, nautittuna missäs muualla kuin Pariisissa. Tarkemmin ottaen Montmartren kukkullalla, 18-vuotiaana au pair -tyttönä, joka kulutti vapaa-aikaansa suunnistelemalla kävellen ympäri Pariisia kauas näkyviä maamerkkejä apuna käyttäen (asuin kirjaimellisesti Eiffel-tornin vieressä, joten kotiin löysin aina).

sipulikeitto

Jos lainkaan arvaan oikein näin vanhempana ja reilusti kokeneempana, ravintola, jossa tuon ikimuistoisen keiton särvin, oli juurikin sellainen pahamaineinen turisteille suunnattu ruokateemapuisto, jota nyt pyrkisin välttämään kuin ruttoa. Montmartrehan on niitä pullollaan, ainakin jos miettii kukkulan huippua, Sacré-Coeur -kirkon ympäristöä ja reittiä, jota useimmat sinne kapuavat.

Tuolloin elettiin aikaa ennen ruokablogien ja Instagramin, joten kännykästä ei löytynyt sekunneissa sataa neuvoa siitä, minne mennä syömään ns. autenttisesti. Siis eihän siinä kapulassa mitään nettiäkään ollut, lähinnä matopeli 😀 Nyt puhutaan hei 90-luvusta! Minulla ei tuolloin varsinaisesti ollut intoa eikä oikein keinojakaan selvitellä, mihin sitä oikeasti pitäisi mennä syömään, ja niinpä päädyin milloin mihinkin. Yleensä uskalsin mennä sisään lähinnä paikkoihin, joissa oli jonkin verran ihmisiä, muttei nyt sentään liikaa ja jotka olivat tarpeeksi halpoja. Ranskaa onneksi osasin tuolloin jo niin hyvin, ettei menun sentään tarvinnut olla englanniksi … mutta mitään kovin kokeellista en koskaan tilannut.

Jos ihan totta puhutaan, kerrat, joina kävin ravintolassa syömässä tuon au pair -vuoteni aikana on laskettavissa ihan yhden käden sormilla. Au pairin palkka ei venynyt sen kummempiin ravintolahurvitteluihin ja loppujen lopuksi kahvilat ja ravintolat olivat hieman kuumottavia yksinään liikkuvalle 18-vuotiaalle pikkukaupungin kasvatille. Mitä sen sijaan kulutin runsain mitoin, olivat kaduilta ostettavat crêpes -lettuset.

sipulikeitto

sipuliOi sipuli! Kaunis olet … ja pieneksi kutistut tuntitolkulla karamellisoidessa.

Ranskalainen sipulikeitto

Palatakseni sipulikeittoon: kun muutin sitten Pariisi -vuoteni jälkeen Helsinkiin opiskelemaan, yritin muutamaankin otteeseen tehdä itse ranskalaista sipulikeittoa. Kerran jopa koversin kokonaisen leivän sen tarjoilua varten – huh mitä yritystä! Samaan tulokseen en kuitenkaan päässyt (eikä ihme, en usko että karamellisoin sipulia läheskään tarpeeksi) ja pikkuhiljaa sipulikeitto unohtui repertuaaristani.

Herätin tämän ruokamuiston kuitenkin noin 20 vuotta myöhemmin henkiin viime keväänä, kun jostain silmiini osui ranskalaistyyppinen sipulikeitto, jonka salainen raaka-aine oli kalakastike. Ei, kalakastike ei taatusti kuulu ranskalaiseen sipulikeittoon. Eikä muuten misotahnakaan. Mutta kumpaakin laitan minä omaani nykyään!

Molemmat näistä mausteista ovat salaisia aseitani jos jonkinlaisissa ruuissa, joihin ne eivät perinteisesti ehkä ihan kuulu. Pienissä määrissä miso ja kalakastike tuovat ruokaan umamia, syvyyttä, intensiteettiä ja sellaisen suolaisen säväyksen joka kiehtoo mutta jonka lähdettä ei ruuan muiden makujen seasta välttämättä kuitenkaan tunnista. Sitä kuuluisaa “je ne sais quoi”:ta.

sipulikeitto

sipulikeitto

Kiitos mison ja kalakastikkeen, sipulikeittoni on siis kaikkea muuta kuin ranskalainen. Nimettäköön se siksi vaikkapa fuusiokeittiön sipulikeitoksi 🙂 Ranskalaisen sipulikeiton tapaan tämäkin fuusioviritys tehdään silti huolellisesti karamellisoiduista sipuleista ja gratinoidaan juustokuorrutteisten leipien kera täydelliseksi.

Tämä ohje muuntuu simsalabim kasvisruoaksi, kun käytät kasvislientä ja joko jätät kalakastikkeen pois, tai korvaat sen vegaanisella kalakastikkeella. Vegaaninen keitto on, kun käytät vegaanista juustoa ja korvaat voin vegaanisella paistonkestävällä kasvisrasvavalmisteella tai ihan vain kasviöljyllä.

Sipulikeitto fuusiokeittiön tyyliin

Karamellisoitu sipuli:

1 kg keltasipulia

¼ tl suolaa

1 rkl oliiviöljyä

1 rkl voita

4-6 valkosipulin kynttä

Sipulikeitto:

karamellisoitu sipuli

½ dl brandyä (tai 1 dl kuivaa sherryä)

1¼ litraa vahvaa lihalientä (voit käyttää myös kana- tai kasvislientä. Itsetehty olis paras mutta laadukas kaupan liemi toimii toki myös)

2-3 laakerinlehteä

1-2 tl tuoretta / ½-1 tl kuivattua timjamia

1-2 tl tuoretta / ½-1 tl kuivattua rosmariinia

1 rkl misotahnaa (mieluiten shiromiso)

1 tl kalakastiketta

vastarouhittua mustapippuria

Tarjoiluun:

4 viipaletta hyvää, mieluiten juureen tehtyä maalaisleipää

n. 150 g juustoa (itse tykkään käyttää tässä pitkään kypsytettyä vuohen vuoristojuustoa)

Valmista ensin karamellisoitu sipuli:

Kuori ja viipaloi sipuli. Kannattaa pyrkiä siihen, että palat ovat yhdenmukaisia ja -kokoisia – olivat ne sitten silppua tai viipaletta. Näin sipulipalat karamellisoituvat tasaisemmin. Kuumenna isolla pinnoitetulla paistinpannulla öljy ja voi kuplivaksi keskilämmöllä ja lisää pannulle sipulia sitä mukaa, kun saat sitä silputtua. Ripottele sipulin sekaan suola ja sekoittele pannua vähän väliä. Kun kaikki sipuli on pannulla, kuullota sitä keskilämmöllä, kunnes sipuli on kauttaaltaan läpikuultavaa. Alenna sitten lämpö miedoksi ja jätä sipuli muhimaan ilman kantta liedelle.

Palaa tarkistamaan sipulin tilanne 10-15 minuutin välein ja sekoita sipulia pohjia myöten jokaisella tarkistuskerralla. Kun nestettä on haihtunut pannulta jo reilummin ja sipulimäärä on selvästi kutistumaan päin, voit pitää pannua vähän tihempään silmällä. Jatka sipulin paistamista, kunnes sipuli alkaa saamaan väriä ja karamellisoitumaan. Tällä määrällä siihen menee 1-2 tuntia (riippuen pannun koosta ja paistolämpötilasta – lämpöä nostamalla ei karamellisoitumista kannata yrittää nopeuttaa, pahimmassa tapauksessahan sipuli nimittäin silloin pääsee kärähtämään). Älä siis hätiköi, vaan puuhaile sipulin karamellisointiaikana jotain kivaa ja laita vaikka kännykkä muistuttamaan vartin välein sipulin tsekkaamisesta. Sipuli kannattaa karamellisoida melko tummaksi, jotta keittoon tulee reilusti makua … mutta käräyttää sitä ei kannata. Jos prosessia haluaa hieman nopeuttaa, voi käyttöön ottaa useamman pannun.

Sitten tehdään sipulikeitto!

Kuumenna kattilassa käyttämäsi liemi. Kaada brandy/sherry sipulipannulle ja raaputtele nesteen sekaan kaikki pannuun tarttunut maku ja sipuli. Anna sipulipannun poreilla muutama minuutti jotta alkoholi haihtuu ja kaavi sitten pannun sisältö liemikattilaan. Lisää kattilaan yrtit sekä pippuri ja anna keiton poreilla kannen alla vartin verran. Mausta sipulikeitto misotahnalla ja kalakastikkeella. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa hieman suolaa.

Viimeistely:

Annostele keitto uunin kestäville syville lautasille. Aseta päälle leipäviipaleet ja kuorruta ne juustoraasteella. Gratinoi 225 asteisessa uunissa kunnes juusto on ruskistunutta ja kuplivaa. Tarjoile heti.

Jos et omista uuninkestäviä lautasia, voit myös lykätä juustolla kuorrutetut leivät sellaisenaan uuniin ja lisätä ne sitten keittolautasille.

sipulikeitto

78 views

Paholaisen munat pekonilla & parsalla

by Juulia 1 Comment
Paholaisen munat pekonilla & parsalla

paholaisen munatPaholaisen munat pekonilla & parsalla, UUH!

Siitä asti, kun sain satsin supertuoreita kananmunia tuliaisena eräältä ystävältäni, olen himoinnut retroherkkua nimeltä paholaisen munat. Tiedätte varmasti mitä tarkoitan – niitä kovaksikeitettyjä munanpuolikkaita, jotka täytetään keltuaisista ja majoneesista sotketulla tuliseksi maustetulla tahnalla. Trendiruokaa, tuskin, mutta itse olin ruokalajista äärimmäisen kiinnostunut jo lapsena, jolloin lempipuuhaani oli lukea isoäidiltäni saatua keittokirjasarjaa (ja rakennella niistä kirjoista siinä sivussa myös torneja, tottamaar).

Paholaisen munat ovat kuitenkin sinänsä jännä ruokahimo, että en täytettyjä munia ole juuri elämässäni maistanut. Itseasiassa, olen tehnytkin niitä vain kerran aiemmin itse, kun juhlistin onnistunutta näönkorjausleikkaustani silmämuna-teemabileillä. Arvaattekin ehkä, mitä roolia paholaisen munat tuossa tarjoilupöydässä vetivät…

eggs eggs eggs

tuoreet kananmunat

Loputtomalta vaikuttanut munasatsi upposi muna kerrallaan mm. tamagoyakeihin, graavattu keltuais -kokeiluihin, TKG:kulhoihin, sekä ihan vaan aamupalalautasille. Yhtäkkiä jäljellä ei ollut yhtäkään, eikä paholaisen munia ollut tullut tehtyä vieläkään.

Fokusoidakseni päämääräni kirkkaammaksi, pläräsin Pinterestissä jos jonkinlaisen deviled eggs -reseptin. Onpa niitä moneen lähtöön! Houkuttelevimmalta vaikuttivat kuitenkin reseptit, joissa munat maustettiin pekonilla. How Sweet Eats -blogissa munat oli lisäksi leikattu halki pystysuunnassa, jolloin lopputulos oli hauskasti vähän erilainen. Samaisessa reseptissä keltuaismassa maustettiin paahdetulla valkosipulilla sekä homejuustolla ja lopuksi munat kruunattiin paistetulla parsalla. Tätä mulle heti!

paholaisen munat pekonilla

paholaisen munat

Kun sitten sain munia viikko takaperin seuraavan satsin, päätin vihdoin kääriä hihat ja ryhtyä tekemään elämäni toista kertaa täytettyjä munia. Päämäärä: paholaisen munat pekonilla. Tekosyyni: pääsiäinen (mikäli joku kysyy), vaikka totuus on tietysti yksinkertaisesti krooninen munahulluus. Oli miten oli, lopputulos oli erinomainen! Parsaa, pekonia, munaa, mitäs muuta sitä munahullu voi pääsiäiseltään edes toivoa? Homejuuston jätin kombosta kuitenkin suosiolla pois, Juusolle kun se ei vaan maistu.

Ohje mukailtu How Sweet Eats -blogista.

Paholaisen munat pekonilla & parsalla

4-8:lle

4 kovaksi keitettyä luomumunaa

150 g rapeaksi paistettua luomupekonia

Täyte:

munien keltuaiset

puolet rapeaksi paistetusta pekonista

3 kullanruskeaksi paistettua valkosipulin kynttä

1 kevätsipuli/kourallinen ruohosipulia

3-4 rkl majoneesia (tai puolet majoneesia, puolet kreikkalaista jugurttia)

1 tl Dijon sinappia

4-6 tippaa Tabascoa

n. ½ tl savupaprikaa

maun mukaan mustapippuria ja suolaa

Tarjoiluun:

8 vihreää parsaa

puolet rapeaksi paistetusta pekonista

n. 1 rkl hienonnettua kevätsipulia/ruohosipulia

vastarouhittua mustapippuria

savupaprikaa

Laita munat sopivan kokoiseen kattilaan kylmään veteen (munien olisi hyvä mahtua yhteen kerrokseen eikä niin tiiviisti, että ne hakkaavat veden kiehuessa toisiaan vasten). Laita kattila liedelle ja nosta lämpöä, kunnes vesi kiehuu reippaasti. Ota kattila liedeltä ja laita sen päälle kansi, ajasta ajastimeen 10 minuuttia ja jätä munat kypsymään.

Pssst: keitä samantien muutama ylimääräinen muna varakappaleeksi. Munia kuoriessa, puolittaessa ja täyttessä voi nimittäin käydä vahinkoja… ainakin minulle tuppaa aina käymään joku kämmi vähintään yhden egun kanssa.

Kun aika on kulunut loppuun, säikäytä munat jääkylmällä vedellä ja jätä ne kylmään veteen jäähtymään n. puoleksi tunniksi. Kuori munat ja halkaise ne puoliksi (pitkittäin tai poikittain, kuinka vain!). Irroita keltuaiset varovasti valkuaisia rikkomatta.

Täytteen tekeminen:

Paista pekoni hyvin rapeaksi. Leikkaa hieman jäähtyneistä pekonisiivuista tarjoilua varten 8 muutaman sentin pituista pikku siivua. Rouhi loppu pekoni hienoksi rouheeksi ja jaa rouhe kahteen osaan. Paista parsa ja valkosipuli pekonista irronneessa rasvassa kypsäksi. Valkosipuli saa saada väriä enemmänkin, kunhan se ei kuitenkaan pala. Leikkaa parsasta talteen muutaman sentin pätkä sen nuppupäästä, varret voit vaikka syödä välipalaksi 🙂

Soseuta keltuaiset majoneesin ja valkosipulin kynsien kera. Osan majoneesista voi korvata jugurtilla, mikäli haluaa. Mausta keltuaissose savupaprikalla, tabascolla, sinapilla, suolalla sekä vastarouhitulla mustapippurilla. Kääntele sekaan vielä puolet pekonirouheesta sekä noin ruokalusikallinen hienoksi silputtua kevätsipulia tai ruohosipulia.

Munien täyttäminen:

Mikäli halkaisit munat pitkittäin kahteen osaan, koverra kapeammista valkuaiskupeista valkuaista hieman pois, jotta saat enemmän tilaa täytteelle. Leikkaa jokaisen valkuaiskupin pohjasta pienen pieni siivu valkuaista pois, jotta munanpuolikas pysyy pystyssä tukevammin. Lastaa keltuaistäyte pursotinpussiin (tai pieneen minigrippussiin, jonka kulmaan leikataan pieni aukko) ja pursota täyte munanpuolikkaille. Toki voit myös lusikoida täytteen munanpuolikkaille.

Törkkää jokaiseen munanpuolikkaaseen pätkä pekonia sekä paistetun parsan nuppu. Ripottele päälle vielä hieman jäljellejäänyttä pekonimurua, hienonnettua kevätsipulia/ruohosipulia, vastarouhittua mustapippuria, sekä savupaprikaa. Tarjoile paholaisen munat pekonilla ja parsalla mieluiten heti.

paholaisen munat pekonilla

paholaisen munat

1 331 views

Paistettu hirven sydän & punajuuririsotto

Paistettu hirven sydän & punajuuririsotto

punajuuririsotto

Hei sehän on melkein ystävänpäivä – on siis aika tehdä “sydämellistä” ruokaa, hehe. Jep, en ole niin niiden vaaleanpunaisten kaakkujen ja suklaiden perään minään muunakaan päivänä, joten voin skipata ne myös ystävänpäivänä. Myönnetään, että sydämen kokkaaminen ystävyyden ja rakkauden nimikkopäivänä on ehkä hieman groteski idea, mutta en nyt kuulkaa vain välitä. Olen hautonut tätä reseptiä joulukuusta saakka etsien sopivaa väliä sen julkaisuun ja en kyllä parempaakaan väliä tälle keksi!

Sydämen kokkaaminen liittyy itseasiassa minulla tavallaan rakkausasioihin. Tein muutamia vuosia sitten juhannustaikoja ihan tosissani ja päädyin näkemään unta, missä grillasin kanan sydämiä. Unelmien prinssiä unessa ei sen sijaan näkynyt, ei edes sammakkoa. Niinpä päädyin tulkitsemaan unta siten, että ruoka on se mun tosirakkauteni ja että ehkä mun olis aika laajentaa repertuaariani myös sisäelimien pariin?

hirven sydän

Unen näköhetkellä en ollut tainnut syödä edes maksaa, mutta sen jälkeen projekti on edennyt hitaasti mutta varmasti. Hitaasti, sillä en ole varsinaisesti juossut sisäelimien perässä, mutta varmasti aina kun niitä olen käsiini saanut. Niinpä en ole tähän päivään mennessä kokannut kuin muutaman kielen, muutamankin eri eläimen maksan ja nyt sitten tätä sydäntä. Olen myös varovaisen utelias munuaisten suhteen, mutta niitä voisin kyllä ensin maistaa jonkun osaavan valmistamana ennen kuin lähden säätämään niiden kanssa itse.

Blogiani pidempään lukeneet muistavat ehkä, että olin pitkään kasvissyöjä. Paluu sekaruokavalioon tapahtui ehkä noin vuosi ennen kuin aloin tämän blogin pitämisen, enkä vieläkään kokkaa lihaa kotona mitenkään valtavan usein. Silloin kun niin teen, pyrin painottamaan luomua, riistaa, poroa, karitsaa sekä sisäelimiä ja jättämään tehotuotetut tarjouslihat kauppaan.

Tiedostan lihansyönnin sekä maitotalouden eettiset ja ekologiset ongelmat, joten tasapainotan lihan ja maitotuotteiden kulutustani pitämällä usein myös vege- ja vegaanipäiviä. Jos ihan totta puhutaan, en edes miellä näitä päiviä vegaanipäiviksi, me vain syömme monesti kasvisruokaa tai vegaanista ruokaa ja silloin kyseessä on ateria siinä missä muutkin.

paistettu sydän

Tähän hirven vasan sydämeen pääsin käsiksi, kun avasin kerrankin suuni oikeassa paikassa oikeaan aikaan! Höpöttelin siskon anopille kiinnostuksestani riistaan ja sisäelimiin ja koska hänen miehensä metsästää, sain samantien lupauksen sisäelintoimituksesta. Kuulemma eivät sisäelimet tuossa metsästysporukassa tee mitenkään erityisesti kauppaansa, joten niinpä meikäläistä lykästi!

Vain viikko keskustelumme jälkeen sydänkuriirini toimitti minulle paketin ja pääsin suunnittelemaan mitä kaikkea siitä valmistaisin. Koska hirven vasan sydän on ihan reilun kokoinen jötikkä, jaoin sen kolmeen osaan ja testasin sen valmistamista kolmella eri tapaa: perinteiseen tapaan keittämällä (ohje tähän löytyy esim. Sauvajyvänen-blogista) sekä kahdella Kaikki äitini reseptit -blogin ohjeella – nopeasti paistamalla ja hirvensydänpastramina. Mikäli olet näiden sydänhommien kanssa noviisi kuten minä, suosittelen piipahtamista tuolla Nannan blogissa, siellä on mm. sydämen siistimiseen oikein hyvät ohjeet.

Keitetty sydän oli oikein passeli leivänpäällinen ja tämänpäivänen ohjeeni eli nopeasti paistettu hirven sydän todellista herkkua. Pastramin sen sijaan sössin totaalisesti. 😀 Vika ei ollut Nannan reseptin, vaan oman urpoiluni – yritin nimittäin savustaa pastramini eräänlaisella DIY-metodilla ja sehän meni sitten auttamattomasti pieleen. Lopputulos oli kyllä maistuvaa mutta totaalisen ylikypsää. Oh well… näitä sattuu! Joka tapauksessa, jos saatte käsiinne jostain hirven (vasan) sydäntä, suosittelen aloittamaan sen kokkailun nopeasti paistamalla. Oli nimittäin ÄLY HYVÄÄ!

Paistettu hirven sydän

2:lle

¼ siistittyä hirven (vasan) sydäntä (n. 300 g)

2 rkl silputtua tuoretta rosmariinia

1 valkosipulin kynsi

1 tl suolaa

2 rkl oliiviöljyä

nokare luomuvoita + loraus oliiviöljyä paistamiseen

Hienonna veitsellä valkosipuli sekä rosmariini. Kerää silppu leikkuulaudalla keoksi ja ripottele keon päälle suola. Hierrä veitsen lappeella valkosipuli ja rosmariini tahnamaiseksi (muutamia “sattumia” saa seassa toki olla). Hiero sydämen pintaan öljyä ja mausteseosta ja laita sydän joko vakuumiin tai minigrippiin ja jääkaappiin marinoitumaan yön yli (purista ilma minigrip pussista huolella pois).

Ota sydän huoneenlämpöön muutamaa tuntia ennen ruokailua. Kun olet valmis syömään ja ateriasi kaikki muut osaset ovat valmiit, pyyhi sydämestä enimmät marinadit pois. Viipaloi liha poikkisyin reilun sentin paksuisiksi paloiksi. Kuumenna öljy-voiseosta valurautapannussa ja paista viipaleet muutama kerrallaan kauniin roseeksi, eli noin minuutin per puoli. Kääri palat folioon vetäytymään noin viideksi minuutiksi ja tarjoile ne esim. punajuuririsoton kera (ohje seuraa perästä).

Punajuuririsotto

2:lle

1½ dl risottoriisiä

1 rkl oliiviöljyä

1 punasipuli

2 valkosipulin kynttä

n. 50 g pekonia

½ dl portviiniä

n. 6 dl mietoa lihalientä (esim. hirvensydämen keitinlientä)

2 pientä tai 1 iso punajuuri

muutama oksa rosmariinia

laakerinlehti

suolaa, vastarouhittua mustapippuria

n. 50 g luomuvoita

Lämmitä lihaliemi. Silppua sipuli, kuutioi pekoni ja murskaa valkosipulin kynnet. Kuori ja kuutioi punajuuri vajaan sentin kuutioiksi (älä tee liian isoa kuutiota, tai punajuuri ei kypsy ajoissa – tee siis mieluummin hieman liian pientä kuin liian suurta kuutiota). Silppua myös rosmariini. Kuullota sipuli paksupohjaisessa kasarissa oliiviöljyssä ja lisää sitten sekaan pekoni, rosmariini sekä punajuurikuutiot. Paistele vielä hetki ja lisää valkosipuli, laakerinlehti sekä risottoriisi. Pyörittele riisiä kasarissa, kunnes se muuttuu reunoiltaan läpikuultavaksi. Lisää kasariin sitten portviini ja keittele keskilämmöllä kokoajan sekoitellen, kunnes portviini on imeytynyt riisiin.

Ala lisäämään risottoon lihalientä kauhallinen kerrallaan. Lisää uusi kauhallinen vasta, kun edellinen on imeytynyt riisiin. Pidä liesi keskilämmöllä ja sekoittele aina lisätessäsi nestettä huolella pohjia myöten – risottoa kannattaa muutenkin hämmennellä vähän väliä. Kun riisi on juuri ja juuri kypsää, mausta risotto luomuvoilla, suolalla ja vastarouhitulla mustapippurilla. Minusta risoton kuuluu olla kosteaa ja puuromaista, joten lihalientä saattaa joutua lopuksi lisäämään vielä hitusen mikäli risotto näyttää liian paksulta.

Tarjoile paistettu hirven sydän punajuuririsoton kera heti risoton valmistuttua lämmitetyiltä lautasilta. Risotto ei odottele ruokailijoita! Kylkeen sopii minusta loistavasti esim. pihlajanmarjahillo tai muutama pakastettu puolukka/karpalo.

hirven vasan sydän(Jos muuten ihmettelette, mitä mulla on lasissa, niin se on kuulkaa kylmää glögiä! Kuvasin tämän annoksen joulun tienoilla, ja joulun tienoilla suurkulutan kylmää glögiä. Ei sitä aina kuvia varten raaski punaviinipulloja avata?)

1 192 views

Söpöäkin söpömmät ruusukaaliburgerit

by Juulia 4 Comments
Söpöäkin söpömmät ruusukaaliburgerit

ruusukaaliburgerit

Nyt on kuulkaa edessänne juttu, jonka julkaisua olen odottanut pitkään ja hartaasti! Nämä supersuloiset ruusukaaliburgerit ovat nimittäin pyörineet mielessäni jo alkysyksystä, jolloin maistoin niitä ruokablogaajien rapujuhlissa ja hurmaannuin syömästäni totaalisesti.

Olisin tehnyt jutun niistä vaikka heti, mutta hillitsin itseni. Olihan kyseessä kuitenkin Kokit ja Potit -blogin Hannelen joulukalenteriresepti! On kuulkaa pitkä aika sinnitellä syyskuun alusta joulukuuhun odotellen, että Hannelen joulukalenteri ensin alkaa … ja sitten vielä etenee ruusukaaliburgereihin asti. Nyt pääsen kuitenkin vihdoinkin julistamaan maailmalle, kuinka herkullisia nämä söpöäkin söpömmät ruusukaaliburgerit ovat ja miten mahtava tämä Hannelen idea minusta onkaan!

ruusukaaliburgerit

Rapujuhlissa Hannelella oli paahdettujen ruusukaalien välissä majoneesia ja ilmakuivattua kinkkua, enkä yksinkertaisesti malttanut olla santsaamatta näitä herkkupaloja uudelleen ja uudelleen. Simppeliä, mutta NIIN HYVÄÄ! Samoissa juhlissa maistelin muuten hyvällä halulla toisenkin blogaajakollegan joulukalenterireseptiä, nimittäin Hannan Sopan tekemiä vegaanisia juustoja. Miten mahtavia joulukalentereja molemmissa blogeissa kuulkaa onkaan, käykää ihmeessä kurkkaamassa! Nostan hattua tosin ihan kaikille ruokablogaajille, jotka joulukalentereja blogissaan järjestävät. Niissä on nimittäin aikamoinen tekeminen – en siis lainkaan ihmettele, että Hannele ja Hanna kuvasivat joulukalenterireseptejään jo syyskuussa.

Omassa keittiössäni ruusukaaliburgerit saivat väliinsä mausteista raaka-makkaraa, nokareen vahvaa cheddaria ja töräyksen tryffelimajoneesia. Uuh! Kyllä muuten hymyilyttää, kun kerrankin voi vetää vaikka kymmenen burgeria eikä tunnu missään. Sitäpaitsi tämähän on melkein terveysruokaa … koska ruusukaali!

Ruusukaaliburgerit raakamakkaralla, cheddarilla ja tryffelimajoneesilla

n. 25 kpl

300 g ruusukaalia

loraus oliiviöljyä

n. 150 g raakamakkaraa

n. 50 g vahvaa cheddaria

n. 3 rkl tryffeliöljyllä ja mustapippurilla maustettua majoneesia

n. 25 kpl cocktailtikkuja

Leikkaa ruusukaalin kannasta kuiva tyvi pois ja puolita ruusukaalit. Poista nuupahtaneet uloimmat lehdet. Lado ruusukaalit uunivuokaan ja lorauta perään vähän öljyä. Ravistele vuokaa niin, että ruusukaalit öljyyntyvät kauttaaltaa. Paahda ruusukaaleja 200 asteisessa uunissa parisenkymmentä minuuttia, tai kunnes kaalit saavat kauniisti väriä ja ovat kypsiä. Älä käännä uunia kuitenkaan pois päältä vielä.

Jaa ruusukaalinpuolikkaat kahteen osaan. Liiskaa puoleen ruusukaaleista nokare raakamakkaraa, niin että makkaramassa tarttuu ruusukaalin leikkuupintaan. Lado makkaraiset ruusukaalit makkarapinta alaspäin paistinpannuun ja paista keskilämmöllä, kunnes makkara on ruskistunutta ja kypsää. Laita jäljellejääneiden ruusukaalien leikkuupinnoille nokare cheddaria ja sulata juusto ruusukaaleihin kiinni uunin ylätasolla.

Mausta majoneesi (itse tehty tai kaupan) tryffeliöljyllä ja mustapippurilla. Mausteita saa majoneesiin laittaa ihan oman maun mukaan, tosin muistuttaisin olemaan tryffeliöljyn kanssa aina varovainen. Itse laitan sitä tällaiseen pieneen määrään ehkä neljäsosateelusikan kerrallaan, ja sekoitan öljyn majoneesin huolella ennenkuin maistan seosta ja lisään mausteita. Erilaiset tryffeliöljyt ovat myös eri vahvuisia, joten varovaisuus on minusta tryffeliöljyn käyttämisen kanssa aina tarpeen.

Kun sekä makkara- että cheddarruusukaalit ovat valmiit, kokoa ruusukaaliburgerit: tipauta makkarapinnan päälle pieni nokare majoneesia ja käännä cheddarilla kuorrutettu ruusukaali burgerin kanneksi. Kiinnitä tikulla.

Tarjoile ruusukaaliburgerit vielä hieman lämpiminä!

ruusukaaliburgerit

Ps. Hannelen Suupaloja -kirjassa on näiden burgerin lisäksi enemmänkin loistavia ideoita erilaisille suupaloille. Kirja on lähes loppuunmyyty, mutta sitä voi vielä etsiä Prismoista, tai kysäistä kirjaa Hannelelta itseltään suoraan: kokitjapotit at gmail.com 🙂

1 992 views