Ankkaa ja appelsiinia

by Juulia 3 Comments
Ankkaa ja appelsiinia

Ihanan mehukas ja punertavaksi jätetty ankka on herkkua – appelsiinin kanssa varsinkin. Yhdistelmä on klassikko, mutta itse pääsin sen makuun vasta pari viikkoa sitten. Etsiskelin nimittäin kaveria uudelle viinituttavuudelle, Sisilialaiselle oranssille viinille, ja maahantuoja vinkkasi että kyseinen kombo voisi toimia.

Ihan perinteistä appelsiiniankkaa (Duck à l’Orange) en  kuitenkaan tehnyt, vaan hieman yksinkertaisempaa versiota, jossa sekä appelsiini että ankka paistetaan erikseen ja yhdistetään vasta lautasella. Karamellisoitunut appelsiini on muuten todellista herkkua!

 Ankkaa ja appelsiinia 2:lle

1 iso ankan rintafile tai 2 pienempää

suolaa ja pippuria

1 appelsiini + ripaus sokeria

(1 tl balsamicoa + 2 tl juoksevaa hunajaa)

Jos käytät pakastettuja ankanrintoja, sulata ne rauhassa. Ota liha huoneenlämpöön odottelemaan noin tunti ennen paistamista.

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Viillä ankanrinnan nahkapuolelle ristikuvio, vältä kuitenkin viiltämästä lihaan saakka. Laita rinnat kylmälle paistinpannulle nahkapuoli alaspäin ja käännä lämpö päälle.

Koska keittiössäni on supernopeasti lämpeävä induktioliesi, laitan lämmön aluksi matalalle – idea on sulattaa nahkapuolelta mahdollisimman paljon rasvaa irti. Tämä ei onnistu jos lieden lämpeäminen tapahtuu liian nopeasti. Sulattelen siis rasvaa hitaasti noin viisi minuuttia, jonka jälkeen käännän lämmön kovemmalle ja ruskistan nahan. Rasvan kaadan talteen (ankanrasvassa paistetut perunat, mmmm….).

Kun nahka on kauniin ruskea ja rasvaa on irronnut reilusti, mausta liha molemmin puolin suolalla ja pippurilla (jos haluat nahasta hieman hapanimelää, levitä nahkapuolelle hunajan ja balsamicon sekoitusta). Laita ankanrinnat uuniin nahkapuoli ylöspäin. Halkaise viereen appelsiini, ripottele sen pintaan hieman sokeria, ja laita se samassa pannussa uuniin leikkuupinta alaspäin.

Pidä ankkaa ja appelsiinia uunissa kunnes lihan sisälämpötila on n. 50 astetta. Tähän menee suurinpiirtein kymmenen minuuttia, ja näin ankka jää ihanan vaaleanpunaiseksi keskeltä. Anna lihan levätä folioon käärittynä kymmenisen minuuttia ennen leikkaamista ja tarjoilua.

Koska nautin ankkani Sisilialaisen viinin kanssa, tarjosin sen alueelle tyypillisen lisukkeen kera. Perunalla rikastettu papusose on ihanaa, kun sen maustaa reilulla lorauksella laadukasta neitsytoliiviöljyä.

Koska Sisiliassa syödään paljon villivihanneksia, poimin lähimetsästä soseen kylkeen nipun maitohorsman versoja, jotka ovat juuri nyt parhaimmillaan. Ne voi toki korvata vaikkapa vihreällä parsalla, myös nuoret voikukan lehdet tai leikkuupinnaltaan pikaisesti ruskistettu endiivi toimivat hyvin.

Valkopapusurvos 2:lle

purkillinen suuria valkoisia papuja (n. 300 g)

1 iso jauhoinen peruna

1 valkosipulin kynsi

neitsytoliiviöljyä

suolaa, pippuria

n. 50 g parmesaania

(nippu parsaa tai nuoria maitohorsman versoja)

(tuoretta chiliä)

Kuori ja pilko peruna, laita se kattilaan valutettujen valkopapujen sekä valkosipulin kynnen kanssa. Lisää vettä vain sen verran, että ainekset juuri ja juuri peittyvät. Keitä kannen alla, kunnes peruna hajoaa (n. 15 minuuttia). Kaada enin vesi pois, ja survo pavut sekä peruna karkeasti rikki. Mausta survos raastetulla parmesaanilla, suolalla, pippurilla sekä kunnon lorauksella oliiviöljyä.

Maitohorsman nuoret versot valmistuvat parissa minuutissa, ne voi joko paistaa nopeasti pannussa, höyryttää, tai keittää vähässä vedessä. Vinkkejä maitohorsman ja muidenkin villiyrttien sekä -vihannesten tunnistamiseen, keräilyyn sekä käyttöön löytyy vaikkapa Hortoilu.fi sivustolta.

Täyteläinen valkopapusurvos, karamellisoitunut appelsiini, punertavan mehukas ankka sekä aavistuksen kitkerät horsmat sopivat erinomaisesti yhteen. Hienonnettu tuore chili toi annokseen ripauksen potkua.

Ruuan kaverina testaamani oranssi viini ylensi kokonaisuuden todelliseksi juhla-ateriaksi! Viinistä kerron lisää seuraavassa postauksessa, joten olkaahan kuulolla: jännempää juomaa en ole vähään aikaan käsiini nimittäin saanut 🙂

934 views

Hodarit mansikka-mangosalsalla

by Juulia 2 Comments
Hodarit mansikka-mangosalsalla

Kaveriporukkani vappuperinteisiin kuuluu Vallilan vapputanssit ja niiden jälkeinen lämmittely lähimpänä asuvan kotona – vaihtelevin tarjoiluin. Viime vuonna taidettiin syödä ihan tippaleipiä, mutta tänä vuonna pidetään hodaribuffet! Jokainen tekee jonkun lisukkeen, ja talo tarjoaa nakit sekä sämpylät.

Mitä tulee hodareihin, minulla on niihin varsin lämmin suhde: olen pitänyt yhden ystäväni kanssa hodariaiheista blogia, ja lähitulevaisuudessa hoidan toisen rakkaan ystäväni häissä yöpalaksi hodarit kaikille. Taisinpa myös hotkaista herkkuhodarin samppanjan kera kun avioeroni astui voimaan – hot dog sopii niin arkeen kuin juhlaan!

Sain taannoin hodariblogikaveriltani jenkkilän tuliaisina keittokirjan, jota olen tutkinut hartaasti. Siinä on runsain mitoin ohjeita niin sämpylöille, nakeille, kuin lisukkeillekkin. Haaveissa onkin tehdä jonain päivänä kaikki itse, alusta loppuun.

Vaikka vappu onkin työläisten juhla, tarkoitus ei ole täystyöllistää ketään keittiöön kokkailupuuhiin. Niinpä sekä sämpylät, että nakit tulevat tällä kertaa pöytään kaupasta. Kesällä ehtii sitten puuhailla ikiomia sämpyläreseptejä ynnä muita kutkuttavia juttuja! Oma kontribuutioni vapun “kuuma koira” -karkeloihin on raikkaan tulinen mansikka-mangosalsa sekä avocadokastike. Ne sopivat erityishyvin superkuumille chorizonakeille!

Mansikka-mangosalsa

n. 6:lle hodarille

1 kypsä mango

300 g mansikoita

1-2 jalapenoa (riippuen kuinka tulisesta tykkäät)

2 kevätsipulin vartta

nippu korianteria

1 limetin mehu

1 rkl valkoviinietikkaa

1 rkl oliiviöljyä

ripaus mustapippuria ja suolaa

Pese mansikat ja kuutio ne suht pieniksi kuutioiksi. Tee sama kuoritulle mangolle sekä jalapenolle. Sekä mansikat, että mango saavat mieluusti olla kypsiä, mutta kuitenkin vielä kiinteitä. Silppua kevätsipulit sekä korianterin varret, säästä lehdet erikseen.

Sekoita mansikat, mango, kevätsipuli sekä korianterin varret. Mausta suolalla, pippurilla, limetillä, etikalla sekä oliiviöljyllä. Lisää sekaan korianterin lehdet vasta juuri ennen tarjoilua. Salsan voi tehdä ennakkoon esim. edeltävänä päivänä, mutta parhaimmillaan se on heti nautittuna.

Avocadokastike

2 kypsää avocadoa

200 g creme fraichea

1 limen mehu

ripaus suolaa

puoli ruukkua korianteria tai minttua

Soseuta kaikki ainekset keskenään. Tarjoile mansikka-mangosalsalla maustettujen hodareiden kaverina.

 Ps. kaverin häissä hodarit grillaillaan erityisjännästi GRILLARILLA eli Stadin ensimmäisellä liikkuvalla kesäkeittiöllä! Grillariin voi tutustua myös Instagramissa @grillarihelsinki

96 views

Kokonaisena paahdettu kukkakaali

by Juulia 3 Comments
Kokonaisena paahdettu kukkakaali
SAMSUNG CSC

Kukkakaali on IHANAA. On se. Katsokaa vaikka miten kaunis! Mitä tulee makuun, moni ei taida kuitenkaan olla kanssani samaa mieltä. Se on sääli –  oli syynä syynä sitten lapsuudessa pakottamalla särvitty ylikypsä ja mauton pakastekukkakaali tai joku muu painajainen. Meidän kotona syötiin mikrossa juuri ja juuri kypsäksi höyrytettyä kukkakaalia Herbamarella – yksi ehdottomasti rakkaimpia ruokamuistojani.

Kukkakaali on valtavan monipuolinen rehu, jolla tekee taikoja eritysesti gluteenittomien ruokien saralla. Kukkakaalista voi taikoa viljatonta valkokastiketta, pizzapohjan, kuskusin… Lihaa vältteleville kukkakaali muuntuu esim. rapeiksi “kanansiiviksi”. Kaikki eteeni sattuneet kukkakaalin muodonmuutokset ovat maistuneet minulle, myös klassiset sosekeitot ja gratiinit. Pikkelöity, friteerattu, raaka, soseutettu… kaali ku kaali: minä <3 kukkakaali.

Vippaskonstit ja metamorfoosit kuitenkin tälläkertaa sikseen: kokonaisena paahdettu kukkakaali on minusta PARASTA. Silloin sen maku ja ulkonäkö pääsevät todella oikeuksiinsa.

Pinnalta syvän karamellisoitua ja rapeaa, syvemmältä ihanan pehmeäksi höyrystynyttä. Mahtavaa sellaisenaan, mutta myös näyttävä lisuke. Lisämakua saa kuoruttamalla kukkakaalin paiston puolivälissä jollain herkulla, juustolla, pähkinöillä, sinapilla…

Eilisen herkkuateriaani kuului kokonaisena paahdettu kukkakaali kahdella tapaa: viipaleena ja voin sekä parmesaanin kanssa soseutettuna. Kylkeen iskin mehukkaan karitsan paahtopaistin, pisteenä iin päälle muutama rapea mantelisiivu. Joo, ei ollut poikkeuksellisesti juuri mitään vihreää tässä annoksessa, mutta eipä tehnyt mielikään – tarvis oli saada lohturuokaa ja sitä tämä todellakin oli!

Kokonaisena paahdettu kukkakaali

kukkakaali

oliiviöljyä

juoksevaa hunajaa

suolaa, mustapippuria

Irroita kukkakaalista lehdet, siisti tyvi tasaiseksi. Pese ja kuivaa. Lämmitä uuni 175 asteeseen. Laita kukkakaali uuninkestävään vuokaan (valurauta on minusta paras!). Valele se oliiviöljyllä, juoksevalla hunajalla (n. 1 rkl per kukkakaali) ja ripota pintaan suolaa sekä vastarouhittua mustapippuria. Paista keskitasolla n. 45-60 minuuttia, tai kunnes pinta on kullanrapea ja sisus höyrystynyt pehmeäksi. Itse tykkään jättää kukkakaalin ytimeen hieman puruvaraa.

Jos haluat kuorruttaa kukkakaalin jollain lisämakua tuovalla seoksella, lisää se vasta puolivälissä paistoa – oma suosikkini on manteli-dijon-parmesantahna, joka saattaa kärähtää, jos se on uunissa liian pitkään. Erilaisia maustamis- ja kypsentämistapoja on kuitenkin netti pullollaan, eiku tutkimaan ja löytämään oma suosikki!


Suurta namia on myös paahdetusta kukkakaalista surautettu sose. Söin eilen puolet kukkakaalista sellaisenaan, ja soseutin loput voin ja parmesaanin kanssa (n. 30 g sekä voita että juustoa). Koska teki mieli laittaa soseeseen pieniä rapsakoita sattumia, rouhin sekaan hieman mantelia. Ykkösvalintani olisi ollut hasselpähkinä, mutta sitä ei nyt kaapista löytynyt – manteli toimi kuitenkin oikein hyvin!

Kukkakaalin kaverina nautiskelemani karitsan paahtopaisti on helppo valmistaa, varsinkin jos sinulla on paistomittari: pinnat ruskeiksi, ja loppukypsennys joko uunissa kukkakaalin vieressä, tai pannulla. Kokonaisuudessaan yksi paahtopaisti valmistuu noin vartissa. Mittarin olisi hyvä näyttää n. 53° kun otat lihan lepäämään, silloin paistoaste on medium ja liha on levättyään sisältä kauniin punainen ja mehukas. Lepo foliossa, ja vähintään puolet lihan kypsennysajasta. Hätähousu kun olen, kiirehdin eilen lepoajan kanssa, ja sen näkee lautaselle valuvista mehujuovista…

12 936 views

Elämäni ensimmäinen karitsanviulu + eeppinen pääsiäisateria

by Juulia 0 Comments
Elämäni ensimmäinen karitsanviulu + eeppinen pääsiäisateria

SAMSUNG CSC

SAMSUNG CSC

Pääsiäispupu Lani <3

Viime viikonloppuna tuli paisteltua elämäni ensimmäinen karitsanviulu. Ostimme pikkusiskon kanssa puolikkaan karitsan Helmikuussa Saaristolampaalta ja sovimme heti, että minä otan lihanpaloista viulun ja kokkaan sen pääsiäisenä. Hieman täytyy kyllä myöntää, että hirvitti: iso ja kallis lihankimpale tällaisen noviisin käsissä… No eipä auttanut kun alkaa selvittelemään, miten se kannattaisi valmistaa.

SAMSUNG CSC

Hidas kypsennys matalassa lämpötilassa olisi vissiin ollut se idioottivarma metodi, mutta halusin hieman haastetta, ja päätin yrittää paistaa karitsan punertavan meheväksi. Onneksi isoäiti on lahjonut minua kauan sitten paistomittarilla! Eri ohjeissa vaan suositeltiin kaikkea 63 ja 75 asteen väliltä. Koitas siitä nyt sitten arvioida, mikä omasta mielestä olisi paras.

Päädyin lopulta kypsentämään viulun 65 asteeseen, josta se sitten kipusi muutaman asteen ylös levätessään. Punertavaksi liha jäi lähellä luuta, pinnalta ja ohuemmista kohdista se toki meni läpikypsäksi. Seuraavalla kerralla taidan jättää lihan muutaman asteen raaemmaksi, ja niinpä tuohon ohjeeseenkin nyt sitten kirjoitin. Mehevää ja maukasta lopputulos oli kuitenkin tälläkin kertaa!

SAMSUNG CSC

Karitsanviulu hunajapalsternakan kera

1 luullinen karitsanviulu

1 kokonainen valkosipuli

4-5 palsternakkaa

2-3 oksaa rosmariinia

puolikas ruukku tuoretta timjamia

1 rkl hunajaa

oliiviöljyä

suolaa, pippuria,

3 dl vettä

Karitsan kuorrutus:

1 tuoreen rosmariini oksa

puoli nippua rakuunaa

1 rkl hunajaa

2 rkl oliiviöljyä

3 valkosipulin kynttä

Kuumenna uuni täysille. Hiero hieman suolaa ja pippuria karitsan pintaan, ja ruskista se uunissa molemmin puolin kauniin ruskeaksi. Ota vuoka uunista ja lisää viulun kylkeen puolitettu valkosipuli (ihan kuorineen vaan) sekä muutama rosmariinin oksa. Kaada uunivuoan pohjalle vielä lasillinen vettä. Työnnä viulun paksuimpaan kohtaan lihamittari (ei kuitenkaan luuhun kiinni). Laske uunin lämpötila 125-150 asteeseen, ja lykkää foliolla peitetty viulu takaisin uuniin.

SAMSUNG CSC

Kun mittari alkaa näyttää viittäkymmentä, ota liha uunista, ja nosta se hetkeksi pois vuoasta. Leikkaa pestyt palsternakat pitkittäin neljään, ja lado ne vuoan pohjalle. valuta päälle hunajaa, ja mausta suolalla, pippurilla sekä timjamilla. Soseuta rosmariini, rakuuna, hunaja, öljy, valkosipulit sekä mausteet (jos tahna on kovin tuhtia, lisää suristimen avuksi tilkka vettä) ja hiero seos lihan pintaan.

Nosta kimpale palsternakan päälle, ja laita koko komeus takaisin uuniin. Lämpötilaa kannattaa tässä vaiheessa nostaa 150 asteeseen. Pidä vielä folio löyhästi lihan päällä. Kun mittari näyttää 60 astetta, nosta uunin lämpö kahteensataan ja poista folio. Ruskista pintaa kevyesti ja ota liha uunista, kun mittari näyttää 63.

Kääri liha huolella folioon, ja jätä vetäytymään ainakin puoleksi tunniksi. Siivilöi vuoan pohjalle kertynyt neste talteen, ja jatka palsternakan kypsennystä, jolleivät ne ole vielä kypsiä. Lientä keitin hieman kasaan, ja maustoin sen tilkalla Jaloviinaa ja kahvia. Jatkoin kastiketta parilla desillä kermaa, ja maustoin runsaalla mustapippurilla sekä suolahippusella. Kun palsternakat olivat mukavan kultaisia ja rapsakoita, nostin lihan tarjolle – kaveriksi kiehautin nopeasti rakuunalla maustettuja uusia porkkanoita.SAMSUNG CSC

SAMSUNG CSC

SAMSUNG CSC

SAMSUNG CSC

Alkuun söimme pirteää veriappelsiini-fenkolisalaattia. Kiehautin sekaan tuoreita sokeriherneenpalkoja, ja maustoin salaatin reilulla määrällä tuoretta chiliä sekä mustapippuria, hunajaa ja vaniljasuolaa. NAM!

Viinit aterialle valitsi pikkusisko: kippistimme Pfaff Cremant Alsacella, ja karistan kanssa joimme vuoden 2013 Feiler-Artinger Zweigelt luomupunaviiniä. Jälkkäriksi olikin sitten hirmuinen setti Kindermunia 😀

SAMSUNG CSC

20150405_160553

Sunnuntain rääppäisiin marinoin jäljelle jääneen karitsan pikaisesti chilillä, sitruunalla ja oliiviöljyllä.

ps. Karitsanviulun leikkaaminen EI ole mun juttu. Ennen seuraavaa kertaa täytynee käydä jonkun luona opissa 😀

Pps. Ai miksi ateria oli eeppinen? No tietysti koska SAIN MUNAA (hehheh, pääsiäinen ilman munavitsiä ei ole pääsiäinen)

169 views