Granaattiomenalla maustettua broilerinmaksaa

by Juulia 2 Comments
Granaattiomenalla maustettua broilerinmaksaa
SAMSUNG CSC

Harvempi meistä on neutraali suhteessa maksaruokiin, eikä ihme: kelleppä ei tulisi maksasta mieleen koulun harmaat maksapihvit, tai se iänikuinen makuasioiden kiistakapula, maksalaatikko? Pikaisen galluppini mukaan maksasta joko tykkää, tai siihen ei koske pitkällä kepilläkään. Itse rakastin maksalaatikkoa lapsena, erityisesti rusinoilla, mutta olen varsin tietoinen siitä että kuulun tämän asian suhteen vähemmistöön.

Kun aloitin syömään lihaa 14 vuoden kasvisyönnin jälkeen, iski eräänä ravintolailtana yllättävä mielihalu: paistettu poronmaksa. Annos hyppäsi listalta silmiini kutsuvasti, ja vaikka en tuolloin ollut maksaa moisessa muodossa eläissäni syönyt, tunne oli niin vahva että tilasin annoksen epäröimättä. Elämys oli ikimuistoinen, ja minusta tuli tuolloin kertaheitolla maksafani.

Kotona olen toistaiseksi valmistanut vain naudan maksaa: perinteisesti sipulin kera, välillä jallukermakastikkeella – himo maksaan iskee tasaisin välein. Niin paljon kuin siitä pidänkin, välillä minuakin hieman ällöttää ne jänteet ja kalvot… niinpä pienikokoinen kananmaksa on alkanut kiinnostamaan kokoajan enemmän. Utaliaisuuttani on nostanut erityisesti Instagramissa seuraamani Paleo Chef, joka hehkuttaa kananmaksaa harva se päivä.

Koska kananmaksa on nautaan sekä riistaan verrattuna miedomman makuista, eikä siitä tarvitse juuri jänteitä tai kalvoja siistiä, se on varsin aloittelijaystävällinen tie maksaruokien maailmaan, ja ehkä jopa auttaa taltuttamaan muutamat lapsuuden traumat 🙂 suosittelenkin kokeilemaan sitä rohkeasti. Itse en ole vielä ostosreissuillani törmännyt kananmaksaan, sen sijaan broilerinmaksaa tuntuu olevan pienimmissäkin kaupoissa. Ihanteellistahan se olisi löytyy tämäkin luomuna, mutta paremman puutteessa tällä mennään. Ehkä pitää piipahtaa vielä kurkkimassa etnisten kauppojen sekä kauppahallien valikoimat!

Itse paistelin ensimmäiset broilerinmaksani vasta muutama viikko takaperin mausteisten munakoisopihvien kaveriksi, ja sormeni ovat syyhynneet siitä asti päästä uudestaan tämän raaka-aineen kimppuun. Idea granaattiomenasiirapin käyttämiselle tuli, kun etsiskelin taannoin inspiraatiota arabialaiseen makumaailmaan, ja bongasin Iranilaisen Yasminin Saffron Tales -blogin kananmaksaresepteineen.

Kokkailemaan ehdin tällä hetkellä harvemmin, ja kun valoisa aika näin kaamoksen kynnyksellä on jatkuvasti enemmän kortilla, päädyin tänään kokkaamaan maksaa aamupalaksi! Ei kuulkaas yhtään hullumpi startti päivälle tämäkään 😀

Granaattiomenalla maustettua kananmaksaa 2:lle

300 g broilerinmaksoja

150 g kivettömiä viinirypäleitä

2-3 valkosipulin kynttä

1 mieto chili

3 rkl oliiviöljyä

2 rkl granaattiomenasiirappia

nippu lehtipersiljaa

suolaa, mustapippuria

(1 tl sumakkia)

1 vihreä tomaatti / muutama tuore viikuna / yhden granaattiomenan siemenet

(1 satsuma/mandariini)

(2-3 rkl paahdettuja mantelilastuja)

Sulata broilerinmaksat rauhassa yön yli jääkaapissa, valuta ja taputtele palaset talouspaperilla kuiviksi. Irroittele palat toisistaan saksilla mutta älä muuten pilko paloja (paitsi jos seassa on yksi valtava ja loput pieniä, tuolloin on tietysti fiksua puolittaa se jättiläinen).

Pilko valkosipulit sekä chili pieneksi. Kuumenna oliiviöljy isossa paistinpannussa ja lisää sekaan valkosipuli, chili sekä (puolitetut) viinirypäleet. Paista hetki kokoajan sekoittaen. Lisää maksa pannuun ja anna paistua koskematta noin minuutin verran, käännä sitten maksat ja paista myös toista puolta noin minuutti. Pannu saa olla melkoisen kuuma, maksaan saisi mieluusti tulla kunnon paistopinta.

SAMSUNG CSC

Tärkeintä maksahommissa on olla reipas: älä paista maksaa läpikypsäksi.

Kun kummatkin puolet on ruskistettu, alenna lämpöä ja lisää pannulle granaattiomenasiirappi – sekoita huolella. Mausta suolalla ja vastarouhitulla pippurilla, sekä halutessasi lisää sitruksista kirpeyttä, sumakilla.

Maksa on parasta, kun se jää sisältä hieman punertavaksi, voit testata kypsyyttä esim. halkaisemalla yhden keskikokoisen maksan. Siirrä pannu pois liedeltä kun esimerkkikappale on pinnalta ruskea mutta sisältä punertava. Tähän menee maksimissaan viisi minuuttia, joten kyseessä on sulatusaikaa lukuunottamatta melkoinen pikaruoka!

Tarjoile maksa heti, esim. rapean leivän päällä. Kokoa annos kahdelle rapeaksi paahdetulle maalaisleivänsiivulle, valuta pannulle jäänyt kastike päälle ja koristele vihreillä tomaattikuutioilla, granaattiomenan siemenillä tai viikunalla sekä persiljalla. Myös kanaliemellä, kanelilla ja manteleilla maustettu kuskus toimii hyvin maksan alustana, tällöin tosin annoksen päälle kannattaa puristaa vielä yhden satsuman tms. mehu mehevöittämään annosta entisestään.

Ps. Varmaan tiesittekin, että maksa on sekä edullista, että todella terveellistä ruokaa: se on täynnä mm. proteiinia, rautaa, A-vitamiini, B12-vitamiinia sekä folaattia. Raskaana oleville maksaa kuitenkaan ei suositella, koska liika A-vitamiini ei ole sikiölle hyväksi. Aiheesta lisää esim. täällä.

156 views

Oodi oluelle: portterilla mehevöitetty lammas-kaalipaistos

by Juulia 0 Comments
Oodi oluelle: portterilla mehevöitetty lammas-kaalipaistos
SAMSUNG CSC
SAMSUNG CSC

Kaljaa lasissa, kaljaa ruuassa. Kotoani löytyykin aina jos ei nyt ihan sataa kaljaa, niin ainakin muutamaa kymmentä sorttia.

Olette ehkä huomanneet, että olen olutnaisia. Joisin kaljaa vaikka joka päivä, ellei se tekisi minusta hmmm… potentiaalista alkoholistia. Limut eivät minulle maistu, eivätkä mehut, mutta kaapista löytyy sen sijaan ykkösolutta – sillä tyydytän oluthampaan kolotuksen arkisin, jos mieliteko iskee. Kaikki kauppojen alkoholittomat olen myös testannut, ja monen niistä varsin passeliksi myös todennut 🙂

SAMSUNG CSC

Mikkellerin olutkauppa Köpiksessä = taivas

Matkoille otan mukaan ison laukun, ja se täyttyy tietysti kuplamuovista sekä tuliaisolusista. Vaatekaappini ylähyllyiltä löytyy pikkuhiljaa jo lähemmäs viidenkymmenen oluen varasto erilaisia ulkomaiden herkkuja, joita nautin hartaudella ja oikean tilanteen tarkkaan harkiten: pullon silloin, pullon tällöin.

Väärällä hetkellä nautittu olut menee tavallaan hukkaan, joten pyrin miettimään aina tarkkaan minkä pullon milloinkin avaisin – toista samanmoista kun ei tilalle useimmiten ilman uutta ulkomaanmatkaa saa. Raportoin näistä maisteluista heränneitä fiiliksiäni ja hajatuksia sataa kaljaa -tumblriini.

SAMSUNG CSC

To Ølin Dangerously Close to Stupid ja Yeastus Christus odottavat vielä maisteluvuoroaan.

SAMSUNG CSC

Brewdogin Hello My Name Is Little Ingrid Session IPA on ihanan kevyt ja raikas lakalla maustettu makupala, jota löytyy parhaillaankin jääkaapistani.

Koen olevani äärettömän onnekas, kun olen saanut tämän blogihommani kautta useampia ainutlaatuisia tilaisuuksia tutustua pienpanimotoimintaan, olutmessuihin, erilaisiin lanseeraustilaisuuksiin ja maistelusessioihin.

Kuin Liisa leijailen pikkuhiljaa syvemmälle kaninkoloon, joka johtaa kohti erilaisten oluiden ihmemaata. Kovin syvälle en ole vielä tipahtanut, ehkä muutaman metrin vasta, mutten malta odottaa mitä jännää syvemmältä löytyy – mitä enemmän nimittäin opin, sitä kirkkaammin tajuan etten tiedä vielä oikeastaan juuri mitään.

SAMSUNG CSC

Oluttiimin strategiapalaveri Punavuori Gourmet -blogin Anikon, Kaunis Humala -blogin Sammelin, Maku Brewingin Jussin, olutravintola Black Doorin Samin sekä Bier-Bierin Juhanin kanssa.

Sain muutama viikko takaperin kutsun osallistua olutravintola Bier-Bierin järjestämään leikkimieliseen ruuan ja juoman parituskilpailuun. Kisassa ovat vastakkain olut ja viini, ja sanomattakin lienee selvää että itse osallistun mittelöön oluttiimin riveissä. Viime torstaina pidimme suunnittelupalaverin, jonka aikana maistelimme menuun kuuluvat ruuat ja etsimme niille parhaat mahdolliset olutparit.

Ainutlaatuisempaa iltaa en ole tainnut oluen parissa ennen kokea: pöydän ympärillä oli neljä sen tasoista oluttietäjää, että imin itseeni illan aikana varmaan enemmän tietoa kuin olutta (vaikka sitäkin ehdittiin maistaa toistakymmentä eri laatua ennen kuin kömmin onnellisena kotikolooni). Etukäteen jännitin, kuinka tällainen noviisi edes tiimiin oli pyydetty, mutta en minäkään sentään ihan neuvottomaksi jäänyt: olutehdotukseni falafelin kaveriksi pääsi kaikkien suostumuksella mukaan kisaan.

Kerron kilpailun sujumisesta, ja niistä valitsemistamme olutsuosituksista lisää jahka kilpailu on pidetty! Olen tietysti täysin varma, että meidän tiimimme voittaa, mutta voittajahan minä tässä olen jo kun saan olla moisessa huvissa mukana.

SAMSUNG CSC

Kaali, peruna, jauheliha ja kalja ne yhteen soppii. Kotoisaa ja simppeliä syysruokaa!

Tässä tämänhetkisessä vahvemmanpuoleisessa oluthuumassani olen myös kokkaillut oluella. Erityisen hyvältä maistui eilinen, poikaystäväni Juuson ideoima liha-peruna-kaalipata: lorautimme sekaan reilulla kädellä Panimo Hiiden erinomaista Kyyttö milk stouttia, ja haudutimme pataa lähemmäs kaksi tuntia. Ai että…

Pakkohan tuosta herkusta oli ensitilassa vääntää kotikeittiössä vielä täysin oma versio. Päädyin tekemään jotain mammani bravuurin lammaskaalin ja brittiläisen paimenen piiraan väliltä. Karitsan jauheliha, karamellisoitu sipuli, meirami ja pehmeä kaali muhivat olutkylvyssään perunakannen alla meheviksi nopesti, kun ne kokoaa ison vuuan sijasta annosvuokiin. Riuskana kokkina onnistuinkin saamaan annoksen reilussa tunnissa valmiina nenän alle. Kyllä taas kelpaa 🙂

SAMSUNG CSC

SAMSUNG CSC

Eikun sotkemaan!

Portterilla mehevöitetty lammaskaalipaistos 4:lle

400 g karitsan jauhelihaa

200 g suikaloitua valkokaalia

1 iso keltasipuli / 3-4 salottisipulia

2-3 valkosipulin kynttä

4-6 oksaa tuoretta meriamia sekä timjamia (tai 1-2 tl kuivattuja)

n. 2 tl suolaa

n. 2 tl tummaa sokeria

10 vastarouhittua mustapippuria

2 vastarouhittua maustepippuria

50 g voita

2-3 dl portteria tai stouttia (mahdollisimman vähän kitkerää, IBU mieluiten reilusti alle 50)

0,5 rkl jauhoja

2-3 perunaa

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Viipaloi sipulit ja suikaloi kaali. Sulata puolet voista ja ruskista sipulia siinä keskilämmöllä viitisen minuuttia – ripaus suolaa ja teelusikallinen sokeria sekaan niin sipuli karamellisoituu oikotietempulla nopeammin (voit myös karamellisoida sipulin perinteiseen tapaan miedolla lämmöllä ja ajan kanssa).

SAMSUNG CSC

Kuka siivoaisi?

Kun sipuli on makeaa ja kullanruskeaa, lisää pannulle kaali sekä yrtit. Pehmitä kaalia tovi ja siirrä sitten syrjään. Paista karitsan jauheliha ruskeaksi kahdessa osassa ja sekoita kaaliin. Sitten voitkin laittaa seoksen takaisin pannulle ja lisätä oluen. Hauduta seosta miedolla lämmöllä muutama minuutti, mausta ja ripottele sekaan jauhot. Sekoita hyvin ja keittele vielä muutama minuutti, jotta neste suurustuu.

Jaa seos neljään n. kolmen desin vetoiseen annosvuokaan. Viipaloi perunat ohueksi ja peitä muhennos viipaleilla. Lisää päälle vielä nokareet voita. Paista uunin keskitasolla, kunnes peruna on kypsää ja kauniin ruskistunutta.

SAMSUNG CSC

Nammmmmm…

Ps. Muhennoksen voi peittää myös perunamuusilla tai voitaikinalla.

98 views

Ankkaa ja appelsiinia

by Juulia 3 Comments
Ankkaa ja appelsiinia

Ihanan mehukas ja punertavaksi jätetty ankka on herkkua – appelsiinin kanssa varsinkin. Yhdistelmä on klassikko, mutta itse pääsin sen makuun vasta pari viikkoa sitten. Etsiskelin nimittäin kaveria uudelle viinituttavuudelle, Sisilialaiselle oranssille viinille, ja maahantuoja vinkkasi että kyseinen kombo voisi toimia.

Ihan perinteistä appelsiiniankkaa (Duck à l’Orange) en  kuitenkaan tehnyt, vaan hieman yksinkertaisempaa versiota, jossa sekä appelsiini että ankka paistetaan erikseen ja yhdistetään vasta lautasella. Karamellisoitunut appelsiini on muuten todellista herkkua!

 Ankkaa ja appelsiinia 2:lle

1 iso ankan rintafile tai 2 pienempää

suolaa ja pippuria

1 appelsiini + ripaus sokeria

(1 tl balsamicoa + 2 tl juoksevaa hunajaa)

Jos käytät pakastettuja ankanrintoja, sulata ne rauhassa. Ota liha huoneenlämpöön odottelemaan noin tunti ennen paistamista.

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Viillä ankanrinnan nahkapuolelle ristikuvio, vältä kuitenkin viiltämästä lihaan saakka. Laita rinnat kylmälle paistinpannulle nahkapuoli alaspäin ja käännä lämpö päälle.

Koska keittiössäni on supernopeasti lämpeävä induktioliesi, laitan lämmön aluksi matalalle – idea on sulattaa nahkapuolelta mahdollisimman paljon rasvaa irti. Tämä ei onnistu jos lieden lämpeäminen tapahtuu liian nopeasti. Sulattelen siis rasvaa hitaasti noin viisi minuuttia, jonka jälkeen käännän lämmön kovemmalle ja ruskistan nahan. Rasvan kaadan talteen (ankanrasvassa paistetut perunat, mmmm….).

Kun nahka on kauniin ruskea ja rasvaa on irronnut reilusti, mausta liha molemmin puolin suolalla ja pippurilla (jos haluat nahasta hieman hapanimelää, levitä nahkapuolelle hunajan ja balsamicon sekoitusta). Laita ankanrinnat uuniin nahkapuoli ylöspäin. Halkaise viereen appelsiini, ripottele sen pintaan hieman sokeria, ja laita se samassa pannussa uuniin leikkuupinta alaspäin.

Pidä ankkaa ja appelsiinia uunissa kunnes lihan sisälämpötila on n. 50 astetta. Tähän menee suurinpiirtein kymmenen minuuttia, ja näin ankka jää ihanan vaaleanpunaiseksi keskeltä. Anna lihan levätä folioon käärittynä kymmenisen minuuttia ennen leikkaamista ja tarjoilua.

Koska nautin ankkani Sisilialaisen viinin kanssa, tarjosin sen alueelle tyypillisen lisukkeen kera. Perunalla rikastettu papusose on ihanaa, kun sen maustaa reilulla lorauksella laadukasta neitsytoliiviöljyä.

Koska Sisiliassa syödään paljon villivihanneksia, poimin lähimetsästä soseen kylkeen nipun maitohorsman versoja, jotka ovat juuri nyt parhaimmillaan. Ne voi toki korvata vaikkapa vihreällä parsalla, myös nuoret voikukan lehdet tai leikkuupinnaltaan pikaisesti ruskistettu endiivi toimivat hyvin.

Valkopapusurvos 2:lle

purkillinen suuria valkoisia papuja (n. 300 g)

1 iso jauhoinen peruna

1 valkosipulin kynsi

neitsytoliiviöljyä

suolaa, pippuria

n. 50 g parmesaania

(nippu parsaa tai nuoria maitohorsman versoja)

(tuoretta chiliä)

Kuori ja pilko peruna, laita se kattilaan valutettujen valkopapujen sekä valkosipulin kynnen kanssa. Lisää vettä vain sen verran, että ainekset juuri ja juuri peittyvät. Keitä kannen alla, kunnes peruna hajoaa (n. 15 minuuttia). Kaada enin vesi pois, ja survo pavut sekä peruna karkeasti rikki. Mausta survos raastetulla parmesaanilla, suolalla, pippurilla sekä kunnon lorauksella oliiviöljyä.

Maitohorsman nuoret versot valmistuvat parissa minuutissa, ne voi joko paistaa nopeasti pannussa, höyryttää, tai keittää vähässä vedessä. Vinkkejä maitohorsman ja muidenkin villiyrttien sekä -vihannesten tunnistamiseen, keräilyyn sekä käyttöön löytyy vaikkapa Hortoilu.fi sivustolta.

Täyteläinen valkopapusurvos, karamellisoitunut appelsiini, punertavan mehukas ankka sekä aavistuksen kitkerät horsmat sopivat erinomaisesti yhteen. Hienonnettu tuore chili toi annokseen ripauksen potkua.

Ruuan kaverina testaamani oranssi viini ylensi kokonaisuuden todelliseksi juhla-ateriaksi! Viinistä kerron lisää seuraavassa postauksessa, joten olkaahan kuulolla: jännempää juomaa en ole vähään aikaan käsiini nimittäin saanut 🙂

825 views

Hodarit mansikka-mangosalsalla

by Juulia 2 Comments
Hodarit mansikka-mangosalsalla

Kaveriporukkani vappuperinteisiin kuuluu Vallilan vapputanssit ja niiden jälkeinen lämmittely lähimpänä asuvan kotona – vaihtelevin tarjoiluin. Viime vuonna taidettiin syödä ihan tippaleipiä, mutta tänä vuonna pidetään hodaribuffet! Jokainen tekee jonkun lisukkeen, ja talo tarjoaa nakit sekä sämpylät.

Mitä tulee hodareihin, minulla on niihin varsin lämmin suhde: olen pitänyt yhden ystäväni kanssa hodariaiheista blogia, ja lähitulevaisuudessa hoidan toisen rakkaan ystäväni häissä yöpalaksi hodarit kaikille. Taisinpa myös hotkaista herkkuhodarin samppanjan kera kun avioeroni astui voimaan – hot dog sopii niin arkeen kuin juhlaan!

Sain taannoin hodariblogikaveriltani jenkkilän tuliaisina keittokirjan, jota olen tutkinut hartaasti. Siinä on runsain mitoin ohjeita niin sämpylöille, nakeille, kuin lisukkeillekkin. Haaveissa onkin tehdä jonain päivänä kaikki itse, alusta loppuun.

Vaikka vappu onkin työläisten juhla, tarkoitus ei ole täystyöllistää ketään keittiöön kokkailupuuhiin. Niinpä sekä sämpylät, että nakit tulevat tällä kertaa pöytään kaupasta. Kesällä ehtii sitten puuhailla ikiomia sämpyläreseptejä ynnä muita kutkuttavia juttuja! Oma kontribuutioni vapun “kuuma koira” -karkeloihin on raikkaan tulinen mansikka-mangosalsa sekä avocadokastike. Ne sopivat erityishyvin superkuumille chorizonakeille!

Mansikka-mangosalsa

n. 6:lle hodarille

1 kypsä mango

300 g mansikoita

1-2 jalapenoa (riippuen kuinka tulisesta tykkäät)

2 kevätsipulin vartta

nippu korianteria

1 limetin mehu

1 rkl valkoviinietikkaa

1 rkl oliiviöljyä

ripaus mustapippuria ja suolaa

Pese mansikat ja kuutio ne suht pieniksi kuutioiksi. Tee sama kuoritulle mangolle sekä jalapenolle. Sekä mansikat, että mango saavat mieluusti olla kypsiä, mutta kuitenkin vielä kiinteitä. Silppua kevätsipulit sekä korianterin varret, säästä lehdet erikseen.

Sekoita mansikat, mango, kevätsipuli sekä korianterin varret. Mausta suolalla, pippurilla, limetillä, etikalla sekä oliiviöljyllä. Lisää sekaan korianterin lehdet vasta juuri ennen tarjoilua. Salsan voi tehdä ennakkoon esim. edeltävänä päivänä, mutta parhaimmillaan se on heti nautittuna.

Avocadokastike

2 kypsää avocadoa

200 g creme fraichea

1 limen mehu

ripaus suolaa

puoli ruukkua korianteria tai minttua

Soseuta kaikki ainekset keskenään. Tarjoile mansikka-mangosalsalla maustettujen hodareiden kaverina.

 Ps. kaverin häissä hodarit grillaillaan erityisjännästi GRILLARILLA eli Stadin ensimmäisellä liikkuvalla kesäkeittiöllä! Grillariin voi tutustua myös Instagramissa @grillarihelsinki

86 views