Pääsiäisen punaiset: karitsan kare ja punaviinirisotto

by Juulia
Pääsiäisen punaiset: karitsan kare ja punaviinirisotto

Kaupallisessa yhteistyössä Asennemedia ja Social Wines

Pääsiäinen oli lapsuudessani ehdottomasti lempipyhiäni: rakastin noidaksi pukeutumista ja virpomista, vaikka virpomiskierros jännittikin aina etukäteen. Pajunkissojen ja kananmunien koristelu, rairuohon kasvatus, suklaamunista paljastuvan krääsän kasaaminen … pääsiäinen tuntui olevan täynnä kaikenlaista kivaa puuhaa, jota riitti vieläpä monelle päivälle.

Nykyään pääsiäinen, kuten useimmat muutkin juhlapyhät, on minulle lähinnä vain syy panostaa kokkailuun ja juomiin (hehe)! Pääsiäismuniakaan en ole aikoihin maalannut … ellei sellaiseksi lasketa niiden marmorointia soijalla tai punajuurimehulla. Tiukemmasta kasvisruokavaliosta luovuttuani olen ottanut uudeksi pääsiäisrutiinikseni karitsan – samalla pääsiäisaterian pääväri on vaihtunut vihreästä punaisempaan suuntaan; niin lasisissa, kuin lautasellakin.

Viime keväänä ostimme herkkusuisen pikkusiskoni Nupun kanssa karitsanpuolikkaan, jonka sitten jaoimme tasan pakastimiimme. Eri ruhonosat tulivatkin siinä sitten hieman tutummaksi, kun pakastinta pikkuhiljaa tyhjenneltiin. Sisko jätti suosiolla vastuulleni mm. karitsanviulun, jonka uskaltauduin valmistamaan viimevuotiselle pääsiäisaterialle. Niin jännää kuin sen valtavan lihakimpaleen paistelu, veistely ja päiviä kestänyt syöminen olikin, valitsen tänä vuonna pöytääni mieluummin jotain hieman helpompaa.

Karitsan karee on näyttävä tarjottava joka ei minusta juuri mausteita kaipaa; jätän vahvat marinadit väliin ja annan lihan oman maun nousta esiin. Mureaa ja roséeksi jätettyä lihaa kunnioittavan aterian luonnollinen jatke on tietysti punaviini, jota käytän myös yhtenä raaka-aineista.

Minulla on tänä vuonna ilo tehdä useampi yhteistyöjuttu viinin maahantuontifirman, Social Winesin kanssa. Tätä ensimmäistä juttua varten sain valita testattavakseni liudan kaavailemalleni pääsiäisaterialle sopivia punaviinejä – lopulta kohtasinkin melkoisen valinnanvaikeuden, kun niin moni testaamistani viineistä ansaitsisi paikkansa pääsiäispöydässäni. Niinpä haluankin nostaa esiin huimat neljä suositusviiniä, joista kahteen suorastaan hullaannuin!

Punaviinit ovat minulle (ainakin suhteessa valkoviineihin ja oluisiin) vielä suhteellisen tuntematonta maaperää. Niiden yhdistäminen ruokaan osoittautuukin välillä yllättävän opettavaiseksi puuhaksi – kaikkea kun ei salapoliisityöllä ja logiikalla kuitenkaan pysty etukäteen päättelemään. Muutama testaamistani viineistä osoittautuikin erinomaisiksi kavereiksi myös aivan erilaisten aterioiden kanssa kuin olin ajatellut. Vaikka kovasti kutkuttaisikin heti kertoa, mitä kaikkea olen näitä viinejä maistellessani oppinut, yritän pysyä tänään ihan vain tässä pääsiäisasiassa 🙂

Nuppu… tulet varmaan pääsiäisenä taas kylään?

San Marzano Vindoro 2013 (9,99€)

Pehmeä ja täyteläinen Vindoro on kirsikkahilloinen, makean marjainen, mausteinen ja huumaavan tuoksuinen viini Apuliasta, Kaakkois-Italiasta. Hinta-laatusuhteeltaan Vindoro on erinomainen hankinta pääsiäisiaterialleni, sillä se taipuu niin kokkailuviiniksi, risoton raaka-aineeksi, karitsalle, kuin salaatinkin seuraan tekemättä kukkaroon syvää lovea.

Viini osoittautui itseasiassa niin monikäyttöiseksi, että siitä taitaa tulla uusi vakio-ostokseni tämän hintaluokan punaviineissä; se maistui nimittäin hyvin myös jälkkäriksi napostellun pitkään kypsytetyn vuohenjuuston ja hunajan kaverina.

Villa Maria Cellar Selection Pinot Noir 2014 (20,50€, tilausvalikoima)

Budjettiin reilu kymppi lisää ja hieman suunnitelmallisuutta peliin, niin juhla-aterian voi täydentää tällä hurmaavalla luomuviinillä. Keskitäyteläinen ja -tanniininen, punaisia marjoja tulviva pinot noir Uuden Seelannin palkitulta Villa Maria -tilalta maistui erinomaiselle karitsan ja risoton kaverina.

Kevyen vaniljainen, intensiivisen kirsikkainen ja luumuinen viini on moniulotteinen ja kiinnostava; hetken hengiteltyään viinistä nousee esiin jopa aavistus nahkaa, cassista ja punajuurta – erityisesti jäin fiilistelemään viinin silkkistä suutuntumaa.

Mikäli omistaisin säästöpossun, rikkoisin sen seuraavan kahden viinin vuoksi:

Hispano+Suizas Bassus Pinot Noir 2013 (27,50 €, tilausvalikoima)

WOW! Tästä ei punaviini juuri parane. Ihastuin viiniin jo muutama viikko takaperin Social Winesin maisteluillassa, enkä malttanut millään odottaa tilaisuutta kehitellä tälle herkulle sopivaa ruokaparia. Tästä punaisesta espanjalaisesta nektarista olisikin kaveriksi vaikka mille: rasvaiselle kalalle, kanalle, possulle, runsaammalle salaatille … sekä – kuinka ollakkaan – myös karitsalle. Bassus osoittautuikin aterialla moniottelijaksi, joka toimi tasapuolisesti niin risoton ja karitsan kuin punajuuri-vadelmasalaatinkin rinnalla.

Bassuksessa on pinot noiriksi runsaasti makua ja luonnetta; tuoretta kirsikkaa, hapokasta puolukkaa, vaniljaista toffeeta. Tämä silkkinen punaviini katosikin vieraidenkin laseista melkoisen liukkaasti –  en siis ollut ainoa, joka tähän ihastui ♥

Bixio Amarone Classico della Valpolicella 2011 (32,90€)

Pikkusiskoni kanssa olemme jo vuosia olleet sitä mieltä, että jos haluamme lasiin jotain tosiherkkua, kannamme pöytään amaronea. Bixio saattaa olla hinnaltaan jo suhteellisen suolainen, mutta kun viini on näin makean makoisa, nostaa hedonistipuoleni jälleen kerran päätään: kerrankos sitä tässä eletään!

Pyöreän pehmeä ja täyteläinen Bixio muistuttaa etäisesti portviiniä; viinistä löytyy niin tummaa rusinaa, kuin muitakin tummia sävyjä – karhunvatukka- ja viikunahilloa, tummaa suklaata, jopa kahvia. Amaronehan valmistetaan osittain rusinoituneista rypäleistä, valmistuprosessin johdosta amaroneissa on leimallisesti ruskeanpunainen sävy, vaihteleva määrä jäännössokeria, sekä peruspunkkua korkeampi alkoholipitoisuus.

Sanoisinkin, että mikäli Bassus oli kuin silkkiä lasissani, Bixio menisi pehmoisena hohtavasta sametista. Ihana viini, joka yllätti vielä seuraavan päivänkin varsin erilaisella aterialla – mutta siitä lisää toisessa postauksessa!

Karitsanliha on maultaan täyteläistä ja vahvaa, vaikkakin vanhempaa lammasta miedompaa. Riippuen osasta, ja osan valmistustavasta, viiniltä kaivataan erilaisia luonteenpiirteitä. Mitä tulee karitsan kareeseen; keskitanniiniset ja hedelmäiset pinot noirit toimivat sille hyvänä parina, sillä ne eivät jyrää lihan omaa makua alleen. Grillattu, vahvalla marinadilla, rosmariinilla, sitruunalla ja valkosipulilla silattu karitsa kaipaisikin parikseen jo jotain hieman rotevampaa.

Koska testailen asioita mieluusti myös käytännössä, kokeilin valmistamani annokseni kaverina myös runsastanniinista cabernet sauvignonia – ihan vain todetakseni että ei, liian vahvat tanniinit eivät tosiaan tee tälle ruualle oikeutta. Kyseinen viini pääsi sen sijaan oikeuksiinsa miedosti tulisen pizzan kaverina – ja minä opin taas viineistä vähän enemmän.

Karitsan kare pistaasin ja salvian kera 4:lle

800 g karitsan kyljysriviä eli kareeta

ruukku salviaa

puoli ruukkua tuoretta timjamia

n. 60 g pistaasipähkinää

1 rkl oliiviöljyä

2 valkosipulinkynttä

suolaa, vastarouhittua mustapippuria

Ota karee(t) huoneenlämpöön noin tuntia ennen valmistamista. Lämmitä uuni 175 asteeseen. Kuivaa lihan pinta, esim. talouspaperilla, ripottele sitten päälle hieman suolaa ja pippuria. Kuumenna uuninkestävä paistinpannu ja lisää pannulle karitsan kareet fileepuoli alaspäin. Ruskista molemmin puolin.

Rouhi keskenään pistaasi, salvia, timjami ja valkosipulin kynnet. Lisää seokseen oliiviöljy ja mausta ripauksella suolaa sekä pippuria. Aseta ruskistetut karitsan kareet fileepuolet ylöspäin, ja painele yrtti-pistaasiseos lihan pintaan. Suojaa halutessasi luut foliolla, tyrkkää lihalämpömittari fileen paksuimpaan kohtaan, ja laita pannu uuniin. Kareet ovat puolikypsiä, kun sisälämpötila on n. 55-60 astetta (n. 13-17 minuuttia 175 asteisessa uunissa)

Kääräise liha folioon vetäytymään viideksi minuutiksi. Leikkaa kyljykset annospaloiksi luiden välistä ja tarjoile risottopediltä (3-4 palaa per nenu). Pannulle tipahdellut pistaasi-salviarouhe kannattaa haalia huolella talteen kyljysten päälle, lisäksi minusta annokseen sopii erinomaisesti aavistuksen pippuriset vesikrassin tai retiisin versot.

Punaviinirisotto 4:lle

1 iso tai 2 pientä keltasipulia

4-5 valkosipulin kynttä

50 g voita

n. 150 g juuriselleriä

0,5 ruukkua tuoretta timjamia

n. 1,2 dl lihalientä

n. 300 g risottoriisiä (vajaa 5 dl )

3 dl punaviiniä

50 g manchegojuustoa tms. kovaa, pitkään kypsytettyä ja aromikasta juustoa

(30 g voita)

suolaa, vastarouhittua mustapippuria

Lämmitä kattilassa lihaliemi. Kuutio sipuli sekä juuriselleri noin puolen sentin kuutioiksi, silppua valkosipuli ja riivi timjamista lehdet irti. Raasta myös juustoa pieni keko valmiiksi. Kuullota sipuleita ja selleriä paksupohjaisessa kattilassa miedolla lämmöllä voissa 5-10 minuuttia, älä anna kuitenkaan ruskistua.

Lisää riisi kattilaan ja pyörittele voissa kauttaaltaan. Lisää pannulle punaviini desi kerrallaan, antaen edellisen viinimäärän aina imeytyä riisiin ennen seuraavan lisäämistä. Sekoita riisiä pohjia myöten koko kypsennyksen ajan; liesi kannattaa olla keskilämmöllä. Kun kaikki viini on imeytetty riisiin, on aika lisätä lihalientä, desi kerrallaan sitäkin aina edellisen nestemäärän imeydyttyä. Jatka lihaliemen loputtua kuumalla vedellä, mikäli riisissä on vielä turhan paljon puruvastusta – pyrkimys on koostumukseen, jossa riisi on keskeltä vielä aavistuksen al dente.

Viimeistele risotto juuri ennen tarjoilua juustoraasteella, sekä halutessasi vielä ekstranokareella voita. Tarkista suola ja lisää makusi mukaan vastarouhittua mustapippuria. Mikäli risotto on makuusi liian paksua juuston lisäämisen jälkeen, ohenna sitä hieman kuumalla vedellä. Paksuuden voi kuitenkin toki päättää omaan makuun sopivaksi – itse tykkään melko kosteasta risotosta.

Tarjoilin karitsankareen ja punaviinirisoton lisäksi vielä raikkaan punajuuri-vadelmasalaatin, joka on yksinkertaistettu versio viimekeväisestä ohjeestani. Balsamicolla maustetun vadelmakastikkeen, suolapedillä paahdettujen punajuurien sekä tuoreiden vadelmien yhdistelmä on minusta täydellinen – erityisesti kun siihen yhdistää kirpakan viinisuolaheinän.

Mitä tulee aterian suosikkiviineihin: mielipiteet jakautuivat Bixion ja Bassuksen välille. Ei auta kun aloittaa säästöpossu lihottaminen … ja sitten vain seuraavia juhlia odottelemaan!

Ps. Muista punaviinien kanssa oikeat tarjoilulämpötilat! Amaronelle jäähdytys 18 asteeseen, pinot noireille ja Vindorolle jäähdytys vielä muutamaa  astetta kylmemmäksi – 15-16°c. Viinien tarjoilulämpötiloista suuntaa antavaa ohjeistusta esim. täällä – tosin myös viinitilojen nettisivuilta saa yleensä tietoa kullekin viinille sopivasta lämpötilasta.


 

Kommentointimahdollisuus on suljettu tästä postauksesta, koska kyseessä on alkoholiyhteistyö.

547 views

Tapaspizza kikhernepohjalla

by Juulia 2 Comments
Tapaspizza kikhernepohjalla

Pimientos de Padrón -addiktioni on nyt edennyt siihen vaiheeseen, että pelkkä paistaminen ja suolaaminen perinteiseen tyyliin ei enää riitä, pussejakin ostan kerralla tuplaten. Ideoita paprikoiden vaihtoehtoisille käyttötavoille pyörii päässä, joista ensimmäisen tosin lainasin Omnipollos Hatt -pizzeriasta…

Kävimme tuossa Tukholmassa sijaitsevassa olutmekassa Juuson kanssa uutena vuotena; maisteltavien oluiden valinnassa ei ollut vaikeuksia (juotiin yksinkertaisesti vain kaikki hanat läpi), mutta pizzan valinta sen sijaan tuotti päänvaivaa. Kun lopulta bongasin yhdestä pizzasta näitä koukuttavia pikkupaprikoita, oli valinta kuitenkin hetkessä lukittu!

Pikkupaprikat sopivat pizzaan loistavasti, varsinkin kun pizza viimeistellään superkuumassa pizzauunissa tai grillivastuksen alla. Tuumasta toimeksi sitten vaan: Pimientos de Padròn –pizza tulille!

Harmi vaan, ettei niitä pizzoja itseasiassa ihan niin vain hetken mielijohteesta tehdä. Perinteinen vehnäpohja vaatii minusta hitaan kohotuksen jääkaapissa – mieluiten vielä yön yli – muuten tulos on ihan muuta kuin haaveissani. Niinpä ei auta kuin soveltaa ideaa johonkin nopeampaan. Nopeista pizzapohjaresepteistä suosikeitani ovat leivinjauheella kohotettu pikapohja sekä kukkakaalipohja. Harkitsin myös hetken tekeväni pizzapohjan sijasta espanjalaistyylisen perunatortillan paprikoideni alustaksi, mutta päädyinkin lopulta tekemään pohjan kikherneistä!

“Pizzani” raaka-aineiksi valikoitui lopulta lähes yksinomaan tapaksista tuttuja raaka-aineita: Padrón -paprikoita, valkosipulia, marinoituja artisokkia, chorizoa, manchegoa sekä kikherneitä. Mitä tulee kikhernepohjiin, kikhernejauhoista tehty lettumainen pohja on varsin helppo, maukas, nopea ja toimiva pizzapohja (pohjaksi käy esim. nämä italialaiset socca- tai farinata -leivät) . Kikhernehän on lisäksi vieläpä pizzapohjan raaka-aineeksi luontaisesti gluteeniton ja mukavan proteiinipitoinenkin.

Kikhernejauhoni olivat kuitenkin päässeet juuri loppumaan, joten kokeilinpa sitten väsätä pohjan purkkikikherneistä, vähän samalla logiikalla kuin kukkakaalipohjan kanssa: munan ja juustoraasteen kanssa blendaten ja esipaistaen. Yllättävän hyvä kokeilu kuulkaas! Veikkaan, että samalla reseptillä tulisi myös aika kiva suolaisen piirakan gluteeniton pohja.

Tapaspizza (2:lle)

Kikhernepohjaan:

n. 200 g eli n. purkillinen kikherneitä

1-2 valkosipulin kynttä

1 kananmuna

n. 50 g juustoraastetta

Päälle:

100 g manchegojuustoa

6-8 Padrón-paprikaa

6-8 siivua chorizoa tai soijachorizoa

6-8 palaa öljyyn säilöttyä grillattua latva-artisokka

kevätsipulia, chiliä

Laita uuni lämpiämään 225 asteeseen. Öljyä uuninkestävä paistinpannu (esim. valurautapannu). Huuhdo ja valuta kikherneet, soseuta ne sitten pilkottujen valkosipulinkynsien ja kananmunan kanssa. Osa kikherneistä saa jäädä rouheeksi, täysin sileäksi soseeksi seosta ei tarvitse suristella (paitsi ehkä valkosipulin osalta…)

Taputtele massa paistinpannuun ja silota pintaa hieman kastellulla lusikalla tai muovilastalla. Paista lättyä uunissa n. 15-20 minuuttia, tai kunnes se on täysin kiinteä ja saanut hieman väriä.

Kikhernepohja uunista ulos!

Ota pannu uunista ja käännä uunin grillivastus päälle. Aloita täytteiden kasaaminen raastamalla lätyn päälle kunnon keko manchegoa. Asettele sitten lättyselle chorizosiivut sekä artisokat, lopuksi päällimmäiseksi vielä padrón -paprikat. Lykkää sitten pannu takaisin uuniin grillivastuksen alle, kunnes juusto on sulanut, paprikat ruskistuneet ja kaikki näyttää herkulliselta!

Tarjoile pizza suoraan pannusta, sillä kikhernepohja on rakenteeltaan hieman lehtevä ja mureneva. Itse laitoin pizzan päälle vielä silputtua kevätsipulia sekä jalapeñoaviipaleita – ihan vain siltä varalta, ettei yksikään näistä pikkupaprikoista olisikaan tulinen…

Lopputulos oli ehkä melko kaukana pizzasta, mutta varsin maukas! Kikhernepohjan rakenne on minusta ihana, vaikkakin ehkä lähempänä piirakkapohjaa kuin pizzapohjaa. Vegeversionhan tästä saa, kun jättää chorizon pois, tai vaihtaa sen vegechorizoon. Gluteenitonkin tämä pizza on, mikäli käyttämäsi makkara on gluteeniton. Piällisistä sen verran vielä, että jätin tarkoituksella tomaattisoossit tästä tällä kertaa pois – joten tämä pizzantapainen saa mehevyytensä lähinnä juustosta = sitä pitää olla PALJON.

Seuraava askel tämän addiktion tiellä lienee se, että alan kasvattamaan itse näitä paprikoita. Mitenköhän ne viihtyisivät tuossa parvekkeella…

458 views

Bibimburi / Donbap (aka kulho kaikilla herkuilla)

by Juulia 4 Comments
Bibimburi / Donbap (aka kulho kaikilla herkuilla)

Mikä tahansa, missä on kimchiä, on minusta ihanaa. Niinpä kun kävin ensimmäisen kerran Yliopistonkadun Momotokossa, jäin samantein koukkuun – heillä on nimittäin listallaan ramenkeittojen lisäksi iki-ihania donburikulhoja, joissa ei ole kimchiä säästelty. Lempiannoksessani on korealaisella chilikastikkeella maustetun riisikerroksen päällä mm. kimchiä, mausteista possun jauhelihaa, erilaisia vihanneksia ja herkullisen valuvaksi jätetty egu.

Donburi on japania ja tarkoittaa kulhoa. Se on eräänlainen japanilainen pyttipannu, johon voi laittaa kulhoon riisipedille vähän mitä nyt kotoa sattuu löytymään. Yleensä raaka-aineet kuitenkin haudutellaan dashiliemessä, jossa on myös mirin- ja soijakastiketta. Olen syönyt sushiravintoloissa varsin minimalistisia donbureja (tyyliin friteerattua kanaa, riisiä, kevätsipulia) ja sitten näitä korealaisen bibimbapin tyyliin täyteen ahdettuja versioita – hyviä molemmat!

Jatkuva ravintoloissa syöminen käy valitettavasti turhan kalliiksi, joten päätin nyt koettaa väsätä Momotokon tyylisen herkkukulhollisen täällä kotona. Koska vedän mieluummin aina överit kuin vajarit, täytän kulhoni kaikella mitä mieleni vain halajaa.

On ehkä hieman vaikea sanoa onko tämä luomukseni enemmän japanilainen donburi vai korealainen bibimbap – tarjoan kyllä ruokani kulhosta eli donburista, joten ehkä donburi? Vai ehkä sittenkin bibimbap, onhan tässä näitä korealaisia raaka-aineita kuten kimchiä ja gochujangia … joten mikä tämä nyt oikein olisi? Bibimburi … vai donbap!!!

No oli tämä nyt mikä oli, herkkua se ainakin on. Momotokossa nyrpistelen nenääni toistuvasti annosta koristavalle rucolalle (miksi sitä rucolaa pitää aina änkeä joka paikkaan?), joten sitä ei kulhooni ainakaan tule. Valkoista riisiä ei risottoriisiä lukuunottamatta kotoani yleensä löydy, joten keittelin kulhon pohjalle tumman riisin ja kvinoan seosta, jonka maustin korealaisella chilitahnalla gochujangilla. Tämänhetkinen addiktioni sokeriherne oli aika selviö, samoin rakas kimchi ja houkuttelevan valuvaksi keitetty muna.

Proteiiniksi päätyi tällä kertaa murumaiseksi ja karamellisoituneeksi paistettu broilerin jauheliha, jonka maustoin mirinkastikkeella, ripauksella sokeria sekä soijaa. Kun jääkaapista löytyi vielä parsakaalia, kevätsipulia ja siitakesieniä, alkoi kulho olemaankin jo ääriään myöten täynnä. Eikä muuten jäänyt nälkä!

Donburi 2:lle

Kulhon pohjalle:

n. 2 dl riisiä, kvinoaa, ohraa tms. + 3-4 rkl gochujang -tahnaa

400 g broilerin jauhelihaa
2 rkl mirin-kastiketta
3 rkl soijakastiketta
2 rkl ruokosokeria tai hunajaa
1 tl seesamiöljyä
2 rkl (oliivi)öljyä
3-4 valkosipulin kynttä
pekalonmittainen pätkä inkivääriä

Kulhon päälle:

esim.

wakame -salaattia
puolikas höyrytetty parsakaali
n. 100 g höyrytettyjä sokeriherneen palkoja
maun mukaan niin paljon kimchiä kuin mielesi tekee
n. 10 kevätsipulin ja soijan kanssa paistettua siitakesientä
norilevää (esim. Clearspring Sea Salad)
1-2 soija-mirinmarinoitua pehmeäksi keitettyä kananmunaa
kourallinen retiisin tai vesikrassin versoja, esim. Järvikylän microsalaatit

Valmista ensin marinoidut munat. Kiehauta kattilallinen vettä, laske munat veteen lusikalla ja keitä munia tuosta hetkestä eteenpäin n. 5-6 minuuttia. Säikäytä munat sitten kylmällä vedellä. Kun muna on tarpeeksi kylmä jotta siihen voi koskea, naputtele kuori varovasti rikki joka puolelta. Laita munat tämän jälkeen vielä takaisin veteen n. 10 minuutiksi – näin kuoren alla sijaitseva kalvo kostuu ja irtoaa munasta hieman helpommin, jolloin muna pysyy ehjänä.

Kuori munat varovasti ja laita ne pieneen minigrippussiin soijan ja mirinkastikkeen kera (2-3 rkl kumpaakin). Sulje pussi laittamalla se vesikulhoon niin syvälle, että vain yläreuna on pinnan päällä – tällä tavoin saat kaiken ilman pussin sisältä pois ja soijakastike ympäröi munat kauttaaltaan. Jätä munat marinoitumaan puolesta tunnista jopa vuorokauteen. Useita päiviä en munia kuitenkaan marinoisi, sillä liian pitkä marinoitumisaika saa munan pehmeän keltuaisen graavautumaan ja muuttumaan kaikkea muuta kuin juoksevaksi (lue lisää esim. täältä).

Munia voi hyvin tehdä kerralla useampiakin; ne säilyvät jääkaapissa ilmatiiviissä rasiassa kolme-neljä päivää. Soijamarinadinkin voi säilyttää jääkaapissa ja käyttää uudelleen muutamaan kertaan 🙂

Gochujangia löytyy muualtakin kuin etnisistä kaupoista, silmät auki erityisesti isommissa marketeissa!

Keitä muutama desi riisiä/ohraa/kvinoaa tms. pakkauksen ohjeen mukaan kypsäksi ja mausta se sitten muutamalla ruokalusikallisella gochujangia. Pidä lämpimänä.

Silppua valkosipuli ja inkivääri. Laita kylmälle paistinpannulle mirinkastike, soijakastike, sokeri tai hunaja, seesamiöljy, öljy, sekä broilerin jauheliha.

Paista jauhelihaa erittäin miedolla lämmöllä kokoajan puuharukalla murustellen, kunnes seos alkaa kypsyä ja olla irtonaista. Lisää tuolloin pannulle valkosipuli sekä inkivääri ja nosta lämpöä reilusti yli keskilämmön. Anna kaiken nesteen kiehua pannusta pois, jolloin muruseos alkaa karamellisoitumaan. Hämmenentele pannua välillä pohjia myöten, jotta saat kaiken jauhelihan ruskistettua. Varo kuitenkin polttamasta! Pidä jauhelihakin lämpimänä, kun valmistelet loput ainekset.

Ruskista siitakesienet ja kevätsipuli pannulla kovalla lämmöllä 3-4 minuuttia, mausta ripauksella soijaa. Höyrytä parsakaali ja sokeriherneen palot juuri ja juuri kypsiksi.

Sitten voitkin alkaa kokoamaan kulhoja! Pohjalle tulee pari kauhallista gochujang-maustettua riisiä/kvinoaa/ohraa sekä reilusti karamellisoitunutta jauhelihamurua. Pohjan päälle ladotaan mielen mukaan wakamesalaattia, kimchiä, vihanneksia ja sieniä, kunnes kulho on täynnä. Viimeistelen oman herkkukulholliseni kevyen pippurisilla retiisin tai krassin versoilla, kuivatulla merilevällä sekä soijamarinoidulla munanpuolikkaalla (tai kahdella).

Ps. Laiskana päivänä munan voi toki myös paistaa pannulla. Kasvissyöjälle suosittelen kokeilemaan broilerin jauhelihan sijasta silputtua kylmäsavustettua tofua samalla tavalla valmistettuna 🙂 Rapeaksi paistunut tofu on herkkua!

511 views

Ragù alla porognese

by Juulia 4 Comments
Ragù alla porognese
og:image

Lautasellani on tänään porosta tehtyä Ragù alla Bolognesea = porognesea ;) Älkää tuomitko annosparkaa kuitenkaan nimen perusteella, vaikka se kuulostaakin lähinnä huonolta vitsiltä – se on varsin herkullista!

Nerokkaasti nimeämäni italialais-suomalainen fuusiopöperö tuli laiteltua tulille, koska halusin tehdä hieman tilaa pakastimeeni. Ostimme nimittäin pikkusiskoni kanssa puolikkaan poron tuossa joulun tienoilla ja pakastin on siitä asti ollut melkoisen tukossa. Poro on minulle suhteellisen uusi raaka-aine valmistaa, joten aloitin siihen tutustumisen turvallisesti jauhelihasta. Ragúksi porojauheliha päätyi ihan hetken mielijohteesta, koska miksei?

Pataan valkoista, lasiin punaista

Bolognesen pohjaksi kuullotetaan soffritto – pieneksi kuutioiksi leikattua porkkanaa, selleriä ja sipulia. Käytin seokseen tällä kertaa juuriselleriä, jonka maku pitkään hauduteltuna on niin pehmeän täyteläinen, että arvelin sen päästävän itse poron paremmin oikeuksiinsa kuin perinteisemmän varsisellerin. Viinin suhteen pallottelin hetken punaisen ja valkoisen väliä, mutta päädyin lopulta valkoiseen, kun en silläkään halunnut poron omaa makua liikoja peittää. Perinteiseen Ragù alla Bologneseen tulee myös pancettaa, muuta sen jätin tänään kastikkeesta samasta syystä pois.

Ragù alla porognese 4:lle

n. 50 g voita

n. 600 g porojauhelihaa

100 g juuriselleriä

150 g porkkanaa

1 iso keltasipuli

2-3 valkosipulin kynttä

n. 1,5 dl kevytmaitoa

n. 1,5 dl valkoviiniä

n. 200 g tomaattia murskattuna

2 laakerinlehteä

1 tl kuivattua timjamia

1 tl kuivattua rosmariinia

reilusti vastarouhittua mustapippuria

suolaa maun mukaan

tarjoiluun parmesaania

Valmista soffritto: kuori sipuli, porkkana ja juuriselleri, silppua pieneksi kuutioksi – itse teen kuutioista tosi pieniä, koska en halua soossiin isoja ns. sattumia, mutta voi ne jättää isommiksikin. Sulata puolet voista ja kuullota vihanneksia siinä, kunnes sipuli muuttuu läpikuultavaksi. Murskaa valkosipulinkynnet veitsen lappeella ja/tai pilko kynnet, lisää valkosipuli sitten kattilaan jauhelihan kera.

Paista kaikkea keskilämmöllä, kunnes liha on ruskistunut. Alenna lämpöä ja lisää kattilaan puolet maidosta, viini sekä tomaatit. Maito on tärkeä osa ragùa, sillä se pehmentää viinin ja tomaatin hapokkuutta, ja tuo kastikkeeseen aavistuksen makeutta. Lisää kattilaan vielä ripaus suolaa, reilusti mustapippuria sekä yrtit. Sekoita hyvin ja jätä kastike kannen alle hautumaan 2-3 tunniksi. Tarkista välillä, että kastike ei pääse kuivumaan; lisää tarvittaessa kattilaan hieman viiniä tai vettä.

Pöydällä nahistuneet kirsikkatomaatit pataan hus!

Itse lisään kastikkeeseen vielä juuri ennen tarjoilua loput maidosta sekä nokareen voita, jonka jälkeen keitän kastiketta vielä muutaman minuutin (Italiassa tässä vaiheessa saatetaan lisätä näiden sijasta hieman kermaa). Ragù tarjoillaan perinteisesti tagliatellen kera, mutta omalle lautaselleni päätyi tänään astetta leveämpää pappardellea, sitä kun kaapissa kerran oli. Mikäli haluaisit kuitenkin jostain syystä suututtaa italialaisen, keitä kastikkeen kaveriksi spagettia.

Lappilaisempaan suuntaan annos kallistuu, kun kastikkeen tarjoilee puikulamuussin kera. Päädyit mihin tahansa, suosittelen kuitenkin tekemään kastiketta reilusti, sillä se vain paranee uudelleenlämmittäessä.

631 views