Kaupan gnocchit parsalla ja makkaralla

by Juulia 0 Comments
Kaupan gnocchit parsalla ja makkaralla

gnocchit

Kaupan gnocchit

Kaupan gnocchit. Tuote, johon olen suhtautunut epäillen ja siksi tutustunut vasta nyt. Olen tähän asti tehnyt aina itse omat gnocchini ja katsellut kaupan palleroita tuhahdellen – voiko ne muka olla mistään kotoisin? Jollette vielä tienneet, niin kyllä ne vaan on 😀 Ehkä kaikkea ei aina tarvitse tehdä itse alusta asti… vaikka monesti itse tekeminen toki hauskaa onkin! Viime viikkoina kaupan gnocchit ovatkin olleet useampaan kertaan meillä lautasella ja varsinkin superkiireisenä päivänä lounasta niistä väsätessäni olen miettinyt miksi oi miksi en ole näihin pussukoihin tarttunut aiemmin?

parsa gnocchi

Oli gnocchit sitten itse tehtyjä tai kaupan pussista kattilaan kumottuja, tykkään syödä ne yleensä paistettuina. Eli: keitän gnocchit kypsiksi, valutan ne huolella ja kippaan paistinpannulle saamaan hieman paistopintaa ja väriä. Gnocchien kaveriksi teen yleensä samalla pannulla jonkinlaisen lisukkeen – paistan oliiviöljyssä reilusti valkosipulia, jotain vihreää, kuten broccolinia, parsakaalia tai lehtikaalia ja lorautan sekaan lopuksi ehkä vielä pikkuisen tilkan kermaa. Jos gnocchit nimittäin meinaa uittaa kastikkeessa, ei paistamisessa ole ehkä niin suurta pointtia?

Suurimmaksi hitiksi on muodostunut yhdistelmä, jossa on gnoccheja, jotain vihreää sekä murusiksi paisteltua raakamakkaraa, jota meidän pakastimesta nyt löytyy vähän enemmänkin osallistuttuamme taannoin Feri’s Sausages -makkarakurssille. Vegeversio tästä samasta viritelmästä on tullut testattua saksanpähkinächorizolla, jonka pyöräyttää nopeasti ja helposti saksanpähkinöistä, kikherneistä ja muutamista mausteista 🙂 Toimii!

saksanpähkinä chorizoGnocchit paistettuna vegaanisen saksanpähkinächorizon ja parsan kera: toimii!

gnocchi pannuGnocchit paistettuna seitsemän chilin makkaran ja parsan kera: toimii!

Tein pari viikkoa sitten kutakuinkin tätä samaa ruokaa muuten myös itse tehdyillä bataattignoccheilla! Minulla oli jäänyt käyttämättä vegechilireseptin kuvauksista yksi iso kypsä bataatti ja kun en keksinyt sille muuta käyttöä, pyörytin siitä gnoccheja (voit kurkata yhden version bataattignoccheistani tästä ikivanhasta jutustani). Yhdestä isosta bataatista tulee sellainen määrä gnoccheja, että niitä syötiinkin sitten useampi päivä putkeen… Mutta mikäs siinä! Annostelin vain gnocchitaikinan paloina jääkaappiin ja muotoilin pötköiksi ja pätkin kattilaan aina tarpeen mukaan useamman päivän ajan. Jälkiviisaasti ajatellen gnoccheja olisi voinut myös tehtailla kerralla ison satsin ja pakastaa – näin kotitekoisiakin gnoccheja saisi lautaselleen tälläkin viikolla pikaruokatahdilla.

Gnocchit parsan ja makkaran kera

2:lle

n. 300-350 g (kaupan valmiita) gnoccheja

n. 150 g raakamakkaraa (tuliset makkarat kuten chorizo/harissamakkara/chilimakkara toimivat tässä hyvin) tai saksanpähkinächorizoa tai jotain muuta vegaanista chorizoa

n. 250 g vihreää parsaa (tai broccolinia/parsakaalia tai n. 100 g lehtikaalia)

4-5 valkosipulin kynttä

1-2 rkl oliiviöljyä

1 dl kaura-/ruokakermaa

2-3 rkl rouhittuja pistaasipähkinöitä

1 kevätsipuli (tai kourallinen basilikaa)

Kuori ja silppua valkosipuli. Lorauta öljyä pannulle ja purista makkara kuorestaan pannuun (tai kippaa pannulle saksanpähkinächorizo tai joku muu vegaaninen chorizo). Murustele makkara irtonaiseksi ja paista rapeaksi, lisää pannuun sitten valkosipuli. Jatka paistamista, kunnes valkosipuli kypsyy. Siirrä makkaraseos lautaselle odottelemaan hetkeksi.

Napsi parsoista kuivat tyvet irti ja viipaloi parsat. Jos käytät broccolinia/parsakaalia, leikkaa ne suupalakokoon. Lehtikaalin voi silputa veitsellä tai saksilla suikaleiksi, kun vain ensin poistaa lehtiruodit. Mitä ikinä käytätkin, lisää se pannulle ja paista nipin napin kypsäksi. Nosta vihreätkin pannulta pois odottamaan.

Ps. Tarpeeksi isolla paistinpannulla voi hyvin paistaa makkaran/saksanpähkinächorizon, rehut ja gnocchit samaan aikaan.

Keitä gnocchit suolatussa vedessä kypsäksi. Gnocchit ovat kypsiä, kun ne nousevat kellumaan keitinveden pinnalle! Valuta gnocchit ja lisää ne pannulle. Paista gnoccheja hetki keskilämmöllä, niin että saat niihin hieman väriä. Lisää pannuun sitten makkaraseos, vihannekset sekä desin verran kaurakermaa/ruokakermaa. Pyörittele kaikki  pannussa hyvin sekaisin. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa ripaus suolaa – riippuen minkälaista makkaraa käytät, et välttämättä tarvitse suolaa ollenkaan. Annostele gnocchit kahdelle lautaselle ja silppua päälle kevätsipulia (tai revi annokselle tuoretta basilikaa). Ripottele annoksille lopuksi vielä rouhittua pistaasipähkinää. Sit vaan syömään!

gnocchit

48 views

Neljän chilin chili con carne

by Juulia 1 Comment
Neljän chilin chili con carne

chili con carne

Neljän chilin chili con carne

Chili chili chili chili!

Viime aikoina mielessä ei muu juuri ole pyörinyt kuin chili. Siis sekä raaka-aine, että ruokalaji! Siitä asti kun ensimmäistä kertaa eksyin Hakaniemen meksikolaisiin raaka-aineisiin erikoistuneeseen Dos Tecolotes -kauppaan, meillä on syöty chiliä harva se viikko. Dos Tecolotes nimittäin myy kaikkia niitä ihania kuivattuja meksikolaisia chilejä, joita autenttiseen chili con carneen (tai chili sin carneen) tarvitaan ja joita Suomesta on aiemmin ollut pitkälti turha yrittää löytää.

meksikolaiset kuivatut chilit

Ja mitä chilejä ne ovatkaan! Aromaattisia, hedelmäisiä, rusinaisia, kuivatun luumuisia, savuisia… sekä tietysti enemmän ja vähemmän tulisia. Ne neljä chiliä, joita chiliini olen nyt laittanut ovat seuraavat:

Guajillo:

Guajillo on syvän punainen, pitkä ja ohut kuivattu mirasol-chili. Pinta on läpikuultavahko ja täysin kuivan tuntuinen. Maku taas on makeahko, marjaisen hapokas ja keskitulinen (2500-5000 Scovillen asteikolla).

Chipotle:

Chipotle on savustettu kuivattu jalapeño ja se on väriltään ruskeanharmaa. Chipotlen pinta on rapsakan kuiva, suorastaan mureneva ja maku maanläheinen ja vahvan savuinen. Chipotle on keskitulinen chili (2500-8000 Scovillen asteikolla).

Ancho:

Ancho on kypsänä kuivattu poblano-chili (tuoreet poblanot käytetään yleensä vihreänä). Sen pinta on nahkea ja maku kypsän kuivahedelmäinen ja aavistuksen savuinen, jopa kahvimainen. Mieleeni tulee hieman myös inkamarja! Ancho on tulisuudeltaan melko mieto (1000-1500 Scovillen asteikolla).

Pasilla:

Pasilla on kuivattu chilaca-chili ja se on väriltään lähes musta. Pasillan maku on moniulotteinen, suklainen ja täynnä kuivattujen hedelmien kuten rusinan aromeja. Espanjaksi pasilla, jota myös chile negroksi kutsutaan, tarkoittaakin “pikku rusinaa”. Tulisuuden puolelta pasilla asettuu miedon ja keskitulisen väliin (1000-2500 Scovillen asteikolla).

meksikolaiset kuivatut chilitVasemmalta oikealle: guajillo, chipotle, ancho, pasilla.

Kuivattuja meksikolaisia chilejä käytetään niin, että niistä poistetaan siemenet ja varret, jonka jälkeen chilit paloitellaan, halutessa paahdetaan hetken verran kuivalla pannulla ja sitten liotetaan kiehautetussa vedessä n. 20-30 minuutin ajan. Tämän jälkeen pehmenneet chilit soseutetaan liotusveden kera paksuksi ja aromaattiseksi chilisoseeksi. UUH! Tästä on kaupan valmiit chilitahnat kuulkaa kaukana.

Ensimmäisen visiittini jälkeen olen käynyt ostamassa chili-ihanuuksia lisää jo kolmesti ja kaapista löytyy jo muitakin kuin yläpuolella esittelemiäni lajikkeita. Ajatuskin siitä, ettei kuivattuja meksikolaisia chilejä enää kaapista löytyisi, tuntuu nyt kovin pahalta 😀 Tekisi mieli suorastaan hamstrata joka laatua kaappiin useamman vuoden edestä. Ihan vaan, niinku, varmuuden varalta! Kuivatut chilit kun säilyvät ilmatiiviisti pakattuina hyvinkin sen vuoden.

chili con carne
Chili con carne / chili sin carne

Olen tehnyt toistaiseksi kuivatuista chileistäni ihan vain tex mex -klassikko chili con carnea sekä chili sin carnea. Molemmat syntyvät pitkälti samalla reseptillä, kun vain vaihtaa lihan pavuiksi ja vegeproteiiniksi. Chili con carneen eivät pavut perinteisesti kuulu, kyseessä on varsin lihaisa kastike! Eikä chiliin perinteisesti kuulu vissiin tomaattikaan. Itse lisään kuitenkin chiliini tomaattia pienissä määrin sekä tomaattipyreen että tuoretomaattisoseen muodossa ja korvaan osan lihasta pavuilla, lihaa kun tässä maailmassa muutenkin kulutetaan ihan liikaa. Olen käyttänyt chiliini lähinnä laputettua lihaa, jota tapanani on pelastaa vähän väliä pakastimeeni hävikiltä. Testattu on niin luomujauheliha, naudan kulmapaisti kuin luomupossun kasslerikin. Toistaiseksi parasta tuli ehkä kasslerilla, tosin sillä tuli ruuasta myös rasvaisinta 😀 (ja ehkäpä nämä seikat korreloivat?)

Papuina olen käyttänyt eri yhdistelmiä mustapavuista, mustasilmäpavuista, ruskeista ja valkoisista pavuista. Välillä olen itse liottanut ja keittänyt pavut, välillä kipannut ne chiliin purkista. Taisipa 100% vegeversioon lentää jollain kerralla kuivattuja punaisia linssejäkin kourallinen. Ja hyvää on tullut joka ikisestä versiosta, oli mukana sitten lihaa, lihaa ja papuja, pelkkiä papuja tai papuja ja vegeproteiinivalmisteita ♥

Chili con carne

4-6:lle

Chilisose:

1 guajillo chili

1 ancho chili

1 pasilla chili

½-1 pieni chipotle chili (tai 2-3 tl murskattua chipotlechiliä)

Pataan:

n. 600-700 g lihaa: esim. porsaan kassleria, naudan kulma/ulkopaistia, niskaa, etuselkää, mitä vaan pitkään haudutellessa oikeuksiinsa pääsevää lihaa

1 keltasipuli

1 rkl öljyä

2 yksikyntistä tai 6-8 valkosipulin kynttä

n. 400-500 g kypsiä papuja, esim. ruskeita tai valkoisia papuja, mustasilmäpapuja, mustapapuja

n. 70 g tomaattipyrettä

100 g tuoretta tomaattisosetta / paseerattua tomaattia

5 dl kana/kasvislientä

1-2 tl kanelia (tai 1 kanelitanko)

2 tl oreganoa (mieluiten meksikolaista)

2 tl juustokuminaa

1 tl korianterinsiemeniä

3 laakerinlehteä

1 tl savupaprikaa

1-2 rkl sokeroimatonta kaakaojauhetta

1-2 tl suolaa

(1 rkl tummaa sokeria)

Voit halutessasi korvata lihan pavuilla ja/tai jollain vegeproteiinilla, kuten soijachorizolla, Incredible mincellä, Next Level jauhiksella tms. Tarvitset kypsiä papuja ja proteiinia yhteensä reilun kilon. Keittele kastiketta ensin puolisen tuntia kannen alla itsekseen ja lisää sekaan sitten sekä pavut että proteiini. Ruskista käyttämäsi vegeproteiini erikseen ennen chiliin lisäämistä.

Valmista ensin chilisose:

Poista chilien siemenet ja varret, revi/pilko pieniksi paloiksi. Laita chilit pieneen kattilaan ja peitä kiehuvalla vedellä. Voit halutessasi paahtaa chilejä ensin hetki kuivassa pannussa (ihan muutama minuutti vaan). Jätä chilit likoamaan 20-30 minuutiksi ja soseuta ne sitten tasaiseksi soseeksi liotusveden kera (laita vedestä sekaan ensin vain osa ja lisää tarpeen mukaan).

Muut valmistelut:

Surauta 100 g tomaattia sauvasekoittimella tms. soseeksi. Silppua sipuli, valkosipuli ja kuutioi käyttämäsi liha muutaman sentin paloiksi. Kuumenna isossa padassa tai kattilassa öljy ja nosta sen verran lihakuutioita pataan ettei padan pohja ole täysin peitossa. Ruskista kuutioita reippaalla lämmöllä kunnes ne saavat kunnolla väriä ja lisää pataan sitten sipuli ja valkosipuli. Sekoittele hetki ja lisää loppu liha sekä tomaattipyre. Pyörittele seosta muutama minuutti niin että tomaattipyre alkaa tuoksumaan ja lisää kattilaan sitten kana- tai kasvisliemi, mausteet sekä tuoretomaattisose. Nosta lämpö kiehumispisteeseen ja lisää sekaan vielä chilisose.

(Jos tulisuus mietityttää, voit lisätä chilisosetta sekaan vaikka vain desin kerrallaan – näin tein itse ekalla kerralla ja päädyin lisäämään lopulta kaiken. Eikä tullut lainkaan liian tulista!)

Viimeistely ja tarjoilu:

Keittele seosta miedolla lämmöllä kannen alla kunnes liha on hajoavan pehmeää (lihasta riippuen 1-3 tuntia). Jos käytit rasvaista kassleria, lusikoi halutessasi osa padan pinnalle nousseesta rasvasta pois. Painele kuutiot rikki kastikkeeseen esim. perunanuijalla. Lisää seokseen sitten kypsät, huuhdotut ja valutetut säilykepavut. Keittele seosta vielä vartin verran ilman kantta, tai kunnes koostumus on makuusi sopivaa. Voit halutessasi suurustaa pataa muutamalla ruokalusikallisella pikapolentaryynejä (keitä siinä tapauksessa polentan lisäämisen pataa vielä kymmenisen minuuttia silloin tällöin sekoitellen).

Tarjoile chili con carne ranskankerman kera. Itse tykkään lisätä pinnalle välillä murusteltuja nachoja, kypsää avocadoa, korianteria, kevätsipulia, tuoretta tomaattia ja/tai juustoa. Dos Tecolotes -kaupasta löytyy meksikolaisia juustoja, kuten queso frescoa ja ihanaa Oaxacalaista narujuustoa!

oaxaca juusto

chili con carne

Me ollaan syöty chili con carne yleensä ihan sellaisenaan lusikalla kulhosta, mutta toki chilin voi tarjota myös riisin kera tai täyttää sillä vaikka uunibataatin, tortillan tai burriton. Chili con carne -muhennoksessa kypsyy myös ihanasti aamiaismunat: sen kun rikkoo munat kypsymään kuuman muhennoksen sekaan siksi aikaa, että valkuainen hyytyy. Siihen päälle lusikallinen ranskankermaa tai kreikkalaista jugurttia niin johan on!

125 views

Paistetut kanan sydämet arabialaisin maustein

by Juulia
Paistetut kanan sydämet arabialaisin maustein

kanansydämetPaistetut kanan sydämet + munakoisoa, granaattiomenaa ja viikunaa za’atar-jugurtilla

♥♥♥

Oletko koskaan syönyt sydäntä? Minä olen. Aika hurjalta se tosin tuntuu syödä elin, joka meitä kaikkia pitää elossa. Samalla kuitenkin koen, että kun eläimiä kerran syön, haluan syödä kaikenlaisia ruuaksi sopivia osia.

Ajat, jolloin lihaa syötiin harvoin ja mitään osaa karsastamatta eivät ole niin kovin kaukana, olemme eläneet nykyisen kaltaisessa runsaiden ruokavaihtoehtojen yltäkylläisyydessä vasta lyhyen aikaa. Vanhempani ja varsinkin isovanhempani ovat kuitenkin eläneet aikana, jolloin ruhosta hyödynnettiin jokainen osa viimeiseen asti ja pöytään nostettiin monesti myös eläin, joka oli omassa pihapiirissä kasvanut. Ehkä lähimenneisyydestä voisi ottaa jotain opiksi?

Älkää käsittäkö väärin, en haaveile omasta maatilasta, en voi kuvitella isoisäni tavoin lahtaavani mitään eläimiä, saatikka valmistaa isoäitini tavoin niistä verimakkaraa ja sylttyä. Olen nössö kaupunkilainen joka syö pääasiassa kasvisruokaa! Silloin kun lihaa satunnaisesti syön, valitsen lautaselleni aina mieluiten riistaa, sisäelimiä tai jotain, jota ei ole tehotuotettu. Samoja valintoja pyrin tekemään myös ravintoloissa. Tahdon viestiä täällä blogissa mahdollisimman eettisen ja maltillisen lihankulutuksen ja vähemmän arvostettujen ruhonosien puolesta. En tiedä onko näillä teoillani loppujen lopuksi niin suurta vaikutusta, mutta ainakin tunnen kantavani kanavassani vastuuta hieman eettisemmän ja kestävämmän lihankulutuksen puolesta.

broilerin sydän resepti

Sydäntä ja maksaa

Suosikkejani sisäelimistä ovat maksa ja sydän, mutta kieltäkin olen opetellut laittamaan. Lisäksi olen maistanut mm. kiveksiä, kateenkorvaa ja kivipiiraa, ja odottelen tilaisuutta maistaa taidolla laitettuja munuaisia (niitä en uskalla ensimmäistä kertaa maistaa itse kokattuina). Roseeksi paistettu poron maksa – tai oikeastaan maksa kuin maksa – on minusta valtavan herkullista ja niin on muuten myös paistettu sydän! Sydän on lihas ja niinpä senkin voi paistaa nopeasti pannulla. Kokeiltu on tosin kerran myös Kaikki äitini reseptit -blogin ohjeella sydänpastramin valmistamista!

Edellisen kerran olen julkaissut sydämellistä reseptiikkaa toissavuonna näihin samoihin aikoihin. Se on varmaan tämä ystävänpäivä, joka saa minut aina ideoimaan sydänreseptejä… Tänään lautasella ei kuitenkaan ole suoranaisesti uusi sydänresepti, vaan mukaelma kahdesta vielä kauan aikaisemmin postaamastani reseptistä: granaattiomenalla maustettua broilerinmaksaa ja arabialaiset munakoisopihvit. Nuo reseptit ovat vuodelta 2015 ja vaikka juttujen kuvitus on mitä on (miten ylpeä niistä kuvista tosin silloin olin!), itse reseptit ovat edelleen mielestäni täyttä timanttia! Blogiarkistojeni inspiroimana lautaselle nostetaan siis tänään paistetut kanan sydämet ja munakoisoa, za’atarilla maustettua jugurttia, granaattiomenaa ja viikunoita.

broilerin sydämet

Mausteiden osalta suunnataan Lähi-itään ja Pohjois-Afrikkaan. Sekä chermoula- että za’atar– mausteseoksia löytyy arabialaisiin ruokatuotteisiin erikoistuneista kaupoista, sekä joistain isommista marketeista – mani olen ostanut Hakaniemen Hallin Maustekeitaasta. Chermoula voi sisältää esim. korianteria, juustokuminaa, mustapippuria, paprikaa, kurkumaa, valkosipulia ja sitruunaa, kun taas za’atarissa on timjamia (ja/tai muita yrttejä), seesaminsiemeniä, sumacia ja suolaa.

Vinkki: jos et syö lihaa tai et ole sisäelinten ystävä, kokeileppa korvata sydämet suurilla valkoisilla pavuilla.

Paistetut kanan sydämet & munakoisoa arabialaisin maustein

2-4:lle

300g (pakastettuja) kanan/broilerin sydämiä

1 rkl öljyä

1 rkl chermoula-mausteseosta

2-3 valkosipulin kyttä

1 reilun kokoinen munakoiso

suolaa

oliiviöljyä paistamiseen

Lisäksi:

3-4 tuoretta viikunaa

2 rkl pistaasipähkinöitä

4 rkl granaattiomenan siemeniä

1 mieto punainen chili

4 rkl valutettua turkkilaista jugurttia

1 rkl za’atar mausteseosta

kourallinen lehtipersiljaa

(n. 1 rkl granaattiomenasiirappia)

Sulata kanan sydämet yön yli jääkaapissa ja valuta hyvin. Taputtele sydämet vielä kuiviksi keittiöpaperilla. Laita isoon kulhoon ruokalusikallinen oliiviöljyä ja chermoula-mausteseosta ja raasta perään kaksi valkosipulinkynttä. Lisää kulhoon sydämet ja sekoita hyvin. Lohko viikunat neljään osaan ja irroittele granaattiomenan siemenet omaan kulhoonsa. Sekoita za’atar jugurttiin, rouhi pistaasit, poista chilistä siemenet ja hienonna se. Viipaloi vielä munakoiso pitkittäin neljään osaan, eli noin sentin paksuisiksi pitkiksi paloiksi.

Kun kaikki valmistelut on tehty, paista munakoisoviipaleet oliiviöljyssä keskilämmöllä kypsiksi ja kullanruskeiksi kääntäen viipaleet ympäri muutamaan otteeseen. Mausta munakoisot suolalla ja annostele ne lautasille (tästä riittää neljälle alkupalakokoiset annokset, kahdelle kevyt ateria). Kuumenna vielä muutama ruokalusikallinen oliiviöljyä paistinpannussa ja paista kanan sydämet reippaalla lämmöllä kypsiksi ja ruskeiksi välillä pannua ravistellen (pannusta ja paistolämmöstä riippuen noin 4-6 minuuttia).

Lusikoi za’atarjugurtti munakoisoille ja nostele päälle sydämet. Viimeistele annokset viikunoilla, granaattiomenan siemenillä, lehtipersiljalla, pistaasirouheella ja chilisilpulla. Halutessasi voit valuttaa annoksille vielä hieman granaattiomenasiirappia. Tarjoile heti!

paistetut kanansydämet

kanan sydämet

105 views

Suolainen riisipuuro aka okayu luomukanalla

by Juulia 1 Comment
Suolainen riisipuuro aka okayu luomukanalla

suolainen riisipuuroOkayu eli suolainen riisipuuro japanilaisittain = puuroriisin uusi elämä

Puuroriisin uusi elämä

Joulu on juhlittu ja joulua edeltävän kiireen jälkeen välipäivien kalenteri ammottaa ihanasti tyhjyyttään. Minulle se tarkoittaa tilaisuuttaa kokkailla kiireettää ja rauhassa niitä vähän pidempiäkin prosesseja: kokkailla lomaruokaa, keitellä liemiä … ja käyttää vaikkapa nuo kaapin perältä löytyneen viimevuotisen puuroriisipussin jämät johonkin järkevään!

Pyrin kovasti siihen, että keittiössäni syntyisi mahdollisimman vähän ruokahävikkiä ja niinpä joulun jälkeen syödään luonnollisesti tähteitä. Välillä sitä joutuu vaan huomaamaan, että niitä löytyy myös kuivakaapista… kuten vaikkapa nyt tuota puuroriisiä. Riisipuuro on minulle sataprosenttisesti joulun juttuja ja kun joulu on ohi, meinaa tuotteen olemassaolo päästä unohtumaan. Harvoin sitä kuitenkaan koko pussia saa kerralla kulumaan, niin on keksittävä ruokia joihin puuroriisiä upottaisi. Tänä vuonna jouluista riisipuuroa ei ole itseasiassa tullut tehtyä ollenkaan, mutta sen sijaan puuroriisistä syntyi suolainen riisipuuro japanilaisittain eli okayu.

kana okayu

Okayu (josta olen muuten kirjoitellut ennenkin) valmistuu yksinkertaisimmillaan vedestä ja puuroutuvasta riisistä ja se eroaa kiinalaisesta, hyvin samankaltaisesta congee -riisipuurosta siinä, että se on paksumpaa. Japanissa riisin ja nesteen suhde on usein 1:5 – 1:7, kun taas Kiinassa jopa 1:12. Itse keitän okayun veden sijasta mieluiten liemeen ja liemen taas teen mieluiten itse!

Hävikkiluomuliha

Olen ottanut tavakseni “pelastaa” kaupan lihatiskistä viimeinen käyttöpäivä -päiväyksen uhkaamia luomulihapaketteja pakastimeeni. Mieluiten kannan kotiin luomulihaa, jonka voin hyödyntää sekä liemen raaka-aineena että ruokana. Niinpä esim. luomukanan koivet tai siivet ovat tähän mitä oivallisin löytö. Keittelen luisia lihanpaloja sen verran että saan lihan irroitettua niistä talteen, ja jatkan liemen keittelyä sitten vielä pelkkien luiden kera.

Kaiken lihan päätyminen hävikkiin tuntuu tietysti pahalta, mutta vielä enemmän koen surkua siitä, kun luomulihaa menee hävikkiin. Toivoisin luomulihalle menekkiä, kun sitä kerran on tarjolla! Luomulihan löytyminen kaupasta edistää nähdäkseni todennäköisyyttä, että luomua valitaan… ja jos kauppias kokee ettei luomun pitäminen valikoimassa kannata, aika harva asiakas varmaan lähtee etsimään sitä luomulihapakettiaan muualta tai jättää lihan kokonaan ostamatta.

En kuluttajana halua erityisesti tukea lihateollisuutta. Luomutuotantoa sen sijaan tuen mielelläni. En pääsääntöisesti osta lihaa, ellei se ole luomua, riistaa tai pientuottajan tilalta. Suuri lihan kuluttaja en siis selkeästi ole, vaan meillä syödään lihaa ehkä kerran tai kahdesti kuussa. Olenkin mielestäni lähinnä ns. hävikin uhkaavan lihan kuluttaja 😀 Niinpä jos pakastimeeni ei ole eksynyt luomulihaa liemen pohjaksi, en tee lientä – ja jos ei ole lientä, en oikein tee okayuakaan. Niinpä puuroriisi ja luomuliha kuuluvat itselleni tiiviisti yhteen.

okayu

Jos haluat tehdä okayun vegeversiona, voit korvata itse keitellyn kanaliemen kahdella litralla mietoa kasvislientä, jonka sekaan heittelet mausteet kiehumaan (paahdettu inkivääri ja valkosipuli, tähtianis, valkopippuri, soija, viismauste, kevätsipuli, sichuanpippuri, chili) ja siivilöit, kun jäljellä on puolisentoista litraa lientä. Tämän jälkeen reseptiä voi jatkaa lisäämällä liemeen riisiä ja haluamansa sattumat. Kasviproteiiniksi tähän sopii kanan sijaan esim. soijasuikaleet (jotka kannattaa liottaa mausteliemessä ennen ruokaan lisäämistä, jotteivät ne ime itseensä liikaa puuron nestettä) tai vaikkapa savutofu. Joulun jälkeen tein suolaista riisipuuroa myös lohella, jonka lisäsin ruuan sekaan vasta ihan lopuksi. Liemenä käytin silloin perinteistä dashia 🙂

Suolainen riisipuuro aka kana okayu

n. 1 kg luomu kanansiipiä tai noin 800g luomu koipireisiä

1 keskikokoinen sipuli

1 porkkana

1 rkl öljyä

3 valkosipulin kynttä

etusormen pituinen pätkä inkivääriä

Liemeen:

3 l vettä

2-3 isoa palaa kombua

4-5 kuivattua siitakesientä

2 tähtianista

n. 10 valkopippuria

2 kevätsipulin vihreät osat

1-2 tl sichuanpippuria

1 tl viismaustetta

3 rkl soijakastiketta

1-3 pientä kuivattua chiliä (riippuen tulisuudesta ja sen tarpeesta)

Lisäksi:

n. 2 dl puuroriisiä

200 g herkkusieniä

1 sipuli

2-3 valkosipulin kynttä

2 kevätsipulin vaaleaa osaa

100 g baby pinaattia

1 porkkana

Aloita paahtamalla kana:

Kuumenna uuni 225 asteeseen ja laita grillivastukset päälle. Laita uunivuokaan kana. Leikkaa porkkana kahtia ja halkaise molemmat pätkät pitkittäin. Viipaloi inkivääri pitkittäin muutaman millin paksuisiksi siivuiksi. Sipuleita ei tarvitse kuoria. Leikkaa sipuli neljänneksiksi ja murskaa valkosipulinkynnet. Lisää uunivuokaan sipulit, inkivääri ja porkkana ja paahda uunin ylätasolla noin 15 min. Lisää vuokaan sitten valkosipulin kynnet ja jatka paahtamista, kunnes sekä kana että vihannekset ovat saaneet reippaasti väriä. Kaiken kaikkiaan tähän menee noin puoli tuntia.

Laita liemi tulille:

Laita kaikki liemen ainekset isoon kattilaan. Laita kattila liedelle ja nosta lämpöä hitaasti kiehumispisteeseen sen aikaa kun kana ja vihannakset ruskistuvat uunissa. Kiirettä ei ole – itse lämmitän kattilaa miedolla lämmöllä ja nostan lämpöä kiehumispisteeseen vasta, kun uunissa alkaa olla valmista. Kun liemi saavuttaa kiehumispisteen, poista kombu. Alenna lämpöä ja lisää kattilaan kana sekä paahtuneet vihannekset. Peitä kannella ja jätä muhimaan juuri ja juuri poreillen. Älä sammuta uunia, äläkä pese pannua.

Muut valmistelut:

Sillävälin kun liemi pulputtelee menemään, kuutioi yksi sipuli, kolme valkosipulin kynttä ja herkkusienet ja laita ne uunivuokaan. Pyörittele ne huolella vuoan pohjalle jääneessä rasvassa (lisää loraus öljyä mikäli se on tarpeen) ja lykkää sieni-sipuliseos uuniin paahtumaan. Ruskista kymmenisen minuuttia muutaman kertaa sekoitellen. Kaavi sienet pannusta pieneen kulhoon odottelemaan. Lisää pannuun loraus kuivaa sherryä tai ihan vain vettä ja kaaputtele kaikki uunivuoan pohjalle tarttuneet maut nesteen sekaan. Kippaa tämä neste vielä kattilaan tehostamaan makuja 🙂

Kun liemi on porissut puolisen tuntia, nostele kananpalat samaiseen uunivuokaan. Anna palojen jäähtyä sen verran, että saat riivittyä lihan irti luista. (Jos käytän koipireisiä, irroitan nahan tässä vaiheessa erilleen ja säästän sen paistettavaksi rapsakaksi herkuksi annoksen päälle aivan lopuksi.) Nostele luut takaisin liemikattilaan ja jatka liemen keittelyä kevyesti poreillen raollaan olevan kannen alla vielä noin tunti, tai kunnes lientä on jäljellä enää puolet alkuperäisestä määrästä, eli noin puolitoista litraa.

Okayun keittely:

Siivilöi liemi ja tarkista suola, lisää tarvittaessa hieman soijaa. Laita liemi takaisin kattilaan ja kuumenna kiehumispisteeseen. Huuhtele sushi- tai puuroriisi siivilässä kunnes vesi joka riisistä valuu on kirkasta ja kippaa riisi sitten kattilaan. Anna kiehua reippaasti poreillen viitisen minuuttia. Kun liemi kiehuu voimalla, riisi pyörii ja iskeytyy kattilan reunoihin ja pohjaan ja näin siitä irtoava tärkkelys sakeuttaa lientä. Viiden minuutin jälkeen laske lämpötilaa ja kippaa kattilaan yksi kuutoitu porkkana, kypsä sieni-sipuliseos sekä riivitty kana. Jatka keittelyä kunnes riisi on kypsää ja ruoka puuromaista.

Viimeistele suolainen riisipuuro kahden kevätsipulin silputulla vaalealla osalla (jotka jäivät yli kun liemeen käytettiin vihreät osat) ja babypinaatilla. Minusta riittää, että pinaatin ja kevätsipulin sekoittaa kattilaan juuri ennen tarjoilua, varsinaista kypsennystä nämä vihannekset eivät tarvitse.

Tarjoile suolainen riisipuuro kulhoista. Pinnalle voi lorauttaa hieman paahteista seesamiöljyä tai silputa lisää kevätsipulia tai hieman tuoretta chiliä. Kuvan okayu on viimeistelty lootuksenjuurisipseillä 🙂

suolainen riisipuuro

151 views