Herne orzotto

by Juulia 0 Comments
Herne orzotto
Herne orzotto on orzo pastasta tehty risotto. Tämä orzotto sisältää minttua, fenkolia, herneitä ja pekonia!

Orzotto = orzo -pastasta valmistettu risotto

Orzotto?

Orzotto. Mikä ihmeen orzotto? No orzosta valmistettu “risotto” tietysti! Tai ainakin näin olen itse kutsunut tätä orzo -nimisestä jyvänmuotoisesta pastasta risoton tapaan valmistamaani ruokaa aina. Juuri korvanappiini saamani tiedon mukaan (lue: guuglasin sanan juuri) orzotto tarkoittaa kuitenkin itseasiassa italiassa ohrattoa eli ohranjyvistä valmistettua “risottoa”. Orzo = ohra, jonka mukaan jyvän muotoinen pasta orzo – toiselta nimeltään risoni – on siis saanut nimensä.

Mutta kun samalla guuglauksella selvisi, että moni muukin käyttää orzotto -sanaa samaan tapaan kuin minä, voidaan varmaan jättää nämä semanttiset pohdinnot tähän ja jatkaa vaan pokkana reseptin pariin.

Pienellä lautasella orzo, joka on siis tässä jutussa jyväpastaa, ei ohraa!

orzo risotto

En edes muista ihan tarkalleen milloin ensimmäisen kerran törmäsin orzoon, mutta siitä on KAUAN. Siis ainakin 20 vuotta. Sinänsä myös hauskaa, että tämä Abez-nimisen valmistajan orzopaketti löytyy kaupan hyllyiltä edelleen mielestäni aivan saman näköisenä kuin silloin kauan sitten! Vaikka välillä olen unohtanut koko orzon vuosiksi, aina kun tuo paketti osuu kaupassa silmiini, se on yleensä tarttunut mukaan.

Orzo sopii mielestäni super hyvin liemimäisiin keittoihin tuomaan ruokaisuutta, mutta käytän sitä myös muhennoksissa (esim. tämä sitruunainen kikherne-orzopata jota meillä on syöty viime kuukasina useaan otteeseen). Ykköskäyttökohde orzolle on kuitenkin edelleen se sama kuin silloin +/- 20 vuotta sitten, eli orzotto. En ole koskaan ollut maailman suurin risoton ystävä – shokeeraavaa, tiedän – mutta orzosta valmistettua risottoa sen sijaan RAKASTAN.

orzotto

Tämä keväinen orzotto herneillä, fenkolilla ja mintulla on resepti, jota olen hieman eri variaatioin valmistanut niin pitkään kuin olen orzolla kokannut. Kasvissyöjävuosina siihen ei tietenkään tullut pekonia ja pekonin voi nytkin halutessaan jättää pois tai vaihtaa esim. pieneksi kuutioiksi leikattuun savutofuun 🙂

Käytän tässä ruuassa mielelläni joko kuivaa sherryä tai vaaleaa vermuttia, mutta yhtä hyvin makua tuovaksi nesteeksi sopii kuiva omenasiideri sekä kuiva valkoviini. Kesällä pakasteherneet vaihtuvat tietysti myös tuoreisiin herneisiin!

Herne orzotto

1 rkl oliiviöljyä

100 g luomupekonia

1 pieni salottisipuli

1 yksikyntinen / 3-4 valkosipulin kynttä

puolikas fenkoli (n. 130g)

3 rkl vaaleaa vermuttia tai kuivaa sherryä

200g (pakaste)herneitä

kourallinen minttua ja persiljaa

yhden sitruunan mehu

200 g orzo -pastaa

6-7 dl vettä / kasvislientä

suolaa, vastarouhittua mustapippuria

parmesaania

Sulata 200 g pakasteherneitä ja jaa ne kahteen osaan. Soseuta puolet herneistä yhden sitruunan mehun, persiljan ja mintun kera (yrttejä voi käyttää sen verran mistä pitää ja persiljasta käytän itse varretkin). Lisää tarvittaessa tilkka vettä jotta saat aikaan tasaisen soseen.

Silppua fenkoli, salottisipuli sekä valkosipuli. Pilko pekoni kuutioiksi. Lorauta pinnoitetun kasarin pohjalle oliiviöljyä ja paista pekonia keskilämmöllä hetki, niin että sen rasva alkaa irtoamaan pannulle. Lisää sekaan sipuli, valkosipuli sekä fenkoli ja jatka paistamista, kunnes sipuli on läpikuultavaa. Älä kuitenkaan ruskista! Kuumenna samalla vesi/kasvisliemi.

Lisää kasariin 200g orzo -pastaa ja sekoita kaikki hyvin sekaisin. Rouhi kattilaan hieman mustapippuria ja lisää loraus kuivaa sherryä tai vaaleaa vermuttia edelleen sekoitellen. Lisää kasariin sitten 2 dl vettä/lientä ja sekoittele, kunnes neste on lähes kokonaan imeytynyt. Lisää silloin seuraavat 2 dl nestettä ja sekoittele taas, kunnes neste on lähes imeytynyt. Lisää vielä 2-3 desiä nestettä ja keittele seosta miedosti pulputellen ja välillä sekoitellen, kunnes pasta on juuri ja juuri kypsää ja neste on lähes kokonaan imeytynyt. Lisää kasariin silloin vielä sekä herneet että hernesose ja kuumenna. Mausta ruoka tarpeen ja maun mukaan suolalla ja raasta sekaan muutama ruokalusikallinen parmesaania. Ohenna tarvittaessa vielä tilkalla vettä/kasvislientä.

Tarjoile herne orzotto parmesaanilastujen ja tuoreen mintun ja/tai persiljan kera heti sen valmistuttua!

orzotto

60 views

Makumatkalla: jajangmyeon & musta päivä

by Juulia 2 Comments
Makumatkalla: jajangmyeon & musta päivä
Jajangmyeon - korealaiset nuudelit mustapapukastikkeessa

jajangmyeonJajangmyeon – nuudelit mustapapukastikkeessa: mustan päivän ruokaa

Makumatka Koreaan

Kun hartaasti odotettu reissu Etelä-Koreaan on siirretävä jonnekin kauas tulevaisuuteen, on aika lähteä makumatkalle. Juuri nyt makumatkailu on paitsi ainoa, myös fiksuin matkailumuoto ja niinhän se tulee olemaan vielä pitkään. Sille ei voi nyt mitään joten asiaa on turha sen kummemmin vatvoa – mieluummin keskityn syömään jotain hyvää! Siitäkin huolimatta että nyt on maailmassa reilusti isompia murheita, myönnän että silti ihan vähän harmittaa: tämä kun on jo toinen kerta kun Koreanmatkani peruuntuu!

Kävimme taannoin katsomassa mahtavan, Oscareita ja muitakin alan palkintoja kahmineen Parasite-elokuvan, enkä varmasti ole ainoa ruokahullu, jolle elokuvassa kokkailtu ruoka jjapaguri (englanninnos Ram-Don) jäi leffasta vahvasti mieleen. Jjapaguri on chapagetti & neoguri -pussinuudeleiden sekoitus, joka elokuvassa aateloitiin kalliilla pihvillä. Heti elokuvan näkemisen jälkeen katsoin useammankin videon jossa tätä pussinuudelifuusioruokaa kokattiin, mutta en edes harkinnut tekeväni ruokaa itse, kun kyseessähän on kuitenkin hei pussinuudelit… mutta pussinuudeleiden esikuva on tietysti ihan eri asia!

jajangmyeon resepti

Jajangmyeon

En ole juuri saanut suurempia siivoiluja tai konmaritteluja aikaan jo kolme viikkoa kestäeneen kotoilun aikana, mutta eräänä päivänä rykäisin kuivakaapit kuntoon. Sieltähän sitten putkahti pussillinen mustapaputahnaa, jonka olin kokonaan unohtanut ostaneeni. Kuinka sopivasti! Mustapaputahna eli chajang on oleellisin ainesoa jajangmyeon -ruuan valmistamiseen, jonka pussinuudeliversio tuo Parasite -ruuan toinen osa chapagetti on.

Jajangmyeon on suosittu korealais-kiinalainen ruoka. Jajang on peräisin kiinalaisesta sanasta zhájiàng, mikä tarkoittaa “paistettua kastiketta” (kiitos Wikipedia!) kun taas myeon taas tarkoittaa nuudeleita (kiinaksi mian). Jajangmyeon tarkoittaa siis kutakuinkin “nuudeleita paistetussa kastikkeessa” ja Kiinassa on samankaltainen joskaan ei täysin samanlainen ruoka nimeltä zhajiangmian! Ruuasta on olemassa myös riisiversio, jajangbap, sekä vaikka mitä muitakin variaatioita, joista nyt sitten uusimmaksi voidaan varmaan laskea tuo chapagetti.

Jajangmyeon on siitä hauska korealainen ruoka, että mustapaputahnan lisäksi muita aasiamarkettien raaka-aineita ei sen valmistamisessa tarvita. Tämä ruoka nimittäin sisältää vain ison kasan vihanneksia, possua ja mustapaputahnaa, jota paistamisen jälkeen jatketaan liemellä joka lopuksi suurustetaan mustaksi paksuksi nuudelit helposti kuorruttavaksi kastikkeeksi. Mustapaputahnan paistaminen on tärkeä työvaihe, sillä paistamisen ansioista tahna on vähemmän kitkerää. Kitkeryyttä täytyy myös taittaa sokerilla, jota jotkut lisäävät enemmän, jotkut vähemmän. Tämän syvän täyteläisen ruuan makua voi tukea esim. hoisinkastikkeella sekä seesamiöljyllä, mutta reseptistä riippuen niitäkään ei välttämättä käytetä.

mustapaputahna

Musta päivä

Mustan värinsä vuoksi jajangmyeon on perinteinen korealaisen “mustan päivän” ateria. Musta päivä on 14.4. – eli tämän jutun julkaisupäivä – ja mustana päivänä syödään mustaa ruokaa ja synkistellään, jos ollaan sinkkuja. Koreassa perinteenä on, että naiset antavat lahjoja mielitietyilleen ystävänpäivänä ja kun taas kuukautta myöhemmin “valkoisena päivänä” on miesten vuoro lahjoa armaitaan, niin lahjoja ilman jääneet sinkut viettävät mustaa päivää ystäviensä kanssa jajangmyeonia syöden.

EDIT: Jutun julkaisemisen jälkeen eräs ystäväni jakoi minulle linkin tähän juttuun, jonka mukaan Koreassa itseasiassa juhlitaan jokaisen kuun 14. päivä jotain. Ja näistä kahdestatoista juhlapäivästä kahdeksan on tulkintani mukaan pariskuntajuhla… auts!

Meidän huushollissa ei juuri lahjoja anneta suuntaan tai toiseen ja vaikka olen onnellisesti naimisissa, ystävänpäivänkin vietän mieluiten ystävien seurassa 🙂 Niinpä näistä päivistä itselleni kiinnostavimmalta kuulostaa juurikin musta päivä. Päivästä luettuani innostuinkin kuvaamaan Musta päivä -teemaisia kuvia, vaikken sinkku enää olekaan. Elämän varrella on tullut kuitenkin käytyä läpi jos jonkinlaiset karmaisevat erot, petturuudet, sydänsurut ja sinkkuvuodet, eli kokemusta asiasta kuitenkin on…  pahimpina aikoina ei maistunut edes ruoka! Ja sen perusteella voinkin oikeastaan käsi sydämellä sanoa, että ruoka on elämäni pitkäkestoisin rakkaustarina. Se kun on alkanut jo lapsena ja ennustan että se kestää hautaan saakka. Myötä ja vastoinkäymisissä – vaikka välillä ruokahalu olisikin hukassa.

black day

musta päivä

jajangmyeon

Jajangmyeon ei odota!

Kuvien ottaminen oli muuten valtavan hauskaa, mutta jotain päädyin kuin päädyinkin synkistelemään: sotkin itseni pahanpäiväisesti tahmaiseen jajangmyeon-soossiin. Sitä oli aterian päätteeksi jokapuolella: kamerassa, lattialla, ehkä vähän hiuksissakin… Suosittelen lämpimästi pukeutumaan mustaan tätä ruokaa syödessä!

Lisäksi mainittakoon, että Jajangmyeon jos jokin on ruoka, joka pitäisi syödä heti sen valmistumisen jälkeen. Nuudelit ovat lähes aina parhaimmillaan juuri valmistuttuaan mutta niin on myös tämä kastike, jota on vaikea sekoittaa nuudeleihin jos annos ehtii seistä kuvauspöydällä useamman tuokion. Joten jos olet kaltaiseni valokuvaukseen hurahtanut ruokahullut ja suunnittelet kokkaavasi ja kuvaavasi jajangmyeon-ateriaa, kannattaa ottaa ne kuvat nopeasti ja iskeä annokseen kiinni mahdollisimman pian sen valmistumisen jälkeen! Tämän voin sanoa kaksi jajangmyeon-ateriaa kuvattuani. Ensi kerralla kun kokkaan, en kyllä ota kameraa käteen ollenkaan!

jajangmyeonKuvaussessio 1 – söimme uudelleenlämmitettyä klimppiruokaa

korean black dayKuvaussessio 2 – söimme uudelleenlämmitettyä klimppiruokaa

Jajangmyeon on muuten siitä hauska ruoka, että kun se on valmista, ei lopputuloksesta arvaisi lainkaan, kuinka paljon vihanneksia kastikkeessa on. Mustapaputahna värjää kaiken ihanan synkäksi kokonaisuudeksi! Vihannesten osalta jajangmyeon voi sisältää siis kaikenlaista perunasta porkkanaan, kaaliin, kesäkurpitsaan ja retikkaan ja koska olen suuri daikon-retikan fani olisin varmasti laittanut sitä tähän jos sitä kotoa olisi suinkin vain löytynyt. Seuraavalla kerralla sitten! Vihanneksia tarvitaan ohjeeseen yhteensä n. 800g kutakuinkin samankokoiseksi kuutioksi/palaksi leikattuna. Possu on se perinteisin jajangmyeon -proteiini, mutta myös kanaa ja mereneläviä käytetään – ja kasvisversion voi tietysti tehdä kasvisproteiineista, kuten tofusta tai soijapaloista. Perinteisen jajangmyeon -reseptin löydät esim. Maangchilta sekä Kimchimari -blogista, vegeversion taas esim. Ruoka-alkemistin sivuilta 🙂

Jajangmyeon tarjoillaan yleensä kurkkusuikaleiden, kevätsipulin ja/tai munakassuikaleiden tai keitetyn/paistetun kananmunan kera ja kyljessä tarjoillaan keltaista pikkelöityä retikkaa, jota rakastan! Meillä tarjoiluviritys jäi kuitenkin näin koronakeväänä kesäkurpitsasuikaleisiin ja seesaminsiemeniin, kun muuta ei kotoa löytynyt. Suosittelen tekemään kerralla isomman satsin, sillä vaikka nuudeleihin sekoitettuna ruoka on hankalasti uudelleenlämmitettävä, pelkkää kastiketta on helppo lämmittää tarpeen mukaan vastakeitettyjen nuudeleiden sekaan.

Jajangmyeon – nuudelit mustapapukastikkeessa

4:lle

4 annosta nuudeleita (tai vaikka spagettia jos kotoa ei muuta löydy)

400g luomupossun kassleria (voit korvata lihan esim. savutofulla, silloin tarvitset vähän enemmmän kuitenkin öljyä!)

1-3 rkl öljyä

1 iso keltasipuli

n. 200g valkokaalia

n. 200g perunaa

n. 200g kesäkurpitsaa

3 valkosipulin kynttä

n. 125-150g mustapaputahnaa

2-3 rkl sokeria

2-3 rkl hoisinkastiketta / 1-2 rkl tummaa soijakastiketta

n. 1 tl seesamiöljyä

(suolaa, sokeria)

5 dl vettä (tai vähäsuolaista kana/kasvislientä)

2 rkl riisijauhoja + tilkka vettä (tai maizenaa)

Tarjoiluun:

Kurkkua (tai kesäkurpitsaa)

Kevätsipulia

2-4 keitettyä tai paistettua kananmunaa

Seesaminsiemeniä

Kuutioi kaikki vihannekset samankokoiseksi kuutioiksi: noin sentti kertaa sentti -kokoon. Kokoa vihannekset kulhoon odottamaan paistamista. Kuutioi myös liha ja silppua valkosipuli. Lorauta isoon paistinpannuun tai wokkipannuun öljyä ja ruskista liha (tai tofu) huolella. Lisää pannulle vihanneskuutiot ja jatka paistamista välillä sekoitellen, kunnes sipuli on läpikuultavaa. Nosta liha(tofu) ja vihannekset pannusta takaisin kulhoon jättäen pannulle jäljelle jääneen paistoöljyn.

Varmista, että pannulla on edelleen rasvaa ja lisää tarvittaessa loraus öljyä, mittaa pannulle sitten mustapaputahna. Paista mustapaputahnaa kokoajan sekoitellen viitisen minuuttia (se voi tarttua pannuun todella hanakasti!) ja lisää pannulle sitten sokeri, liha, vihannekset ja valkosipuli. Sekoittele kaikki hyvin yhteen ja lisää pannulle käyttämäsi neste. Sekoittele vielä huolella pannun pohjaa kaaputellen ja jätä sitten seos pulputtelemaan miedolle lämmölle (mieluiten kannen alla), kunnes vihannekset ovat kypsiä eli noin kymmeneksi minuutiksi. Sekoita tänä aikana seosta muutaman kerran pohjia myöten.

Tarkista sitten maku ja lisää maun mukaan seesamiöljyä, tummaa soijaa ja/tai hoisinkastiketta. Riippuen käyttämäsi liemen sekä mustapapukastikeen suolapitoisuudesta tarpeen voi olla vielä lisätä suolaa, samoin voit lisätä vielä ripauksen sokeria jos kastike sitä mielestäsi kaipaa. Kun maku on mieleesi, sekoita suuruste riisi/maissijauhoista ja vesitilkasta ja lisää se vähän kerrallaan kastikkeeseen hyvin sekoitellen, kunnes koostumus on sopivan paksua. Liian ohut kastike ei tartu kunnolla nuudeleiden pintaan kun taas liian paksu kastike on vaikea sekoittaa niiden sekaan 😀 Poista jajangmyeon-kastike sitten liedeltä ja keitä nuudelit kypsiksi.

Tarjoile kastike nuudeleiden päältä. Viimeistele jajangmyeon suikaloidulla kurkulla (kuvissa tosiaan kesäkurpitsaa kun kurkkua ei ollut), sekä halutessasi kevätsipulilla, seesaminsiemenillä ja/tai  paistetulla/keitetyllä kananmunalla. Perinteinen lisuke annoksen sivuun olisi vielä keltainen pikkelöity retikka eli danmuji.

jajangmyeonKas tältä näyttää janjangmyeon kauniisti tarjoiltuna! Alla sitten se sotkuversio.

jajangmyeon

jajangmyeonFries before guys – vai miten se sanonta meni?

183 views

Kaupan gnocchit parsalla ja makkaralla

by Juulia 0 Comments
Kaupan gnocchit parsalla ja makkaralla

gnocchit

Kaupan gnocchit

Kaupan gnocchit. Tuote, johon olen suhtautunut epäillen ja siksi tutustunut vasta nyt. Olen tähän asti tehnyt aina itse omat gnocchini ja katsellut kaupan palleroita tuhahdellen – voiko ne muka olla mistään kotoisin? Jollette vielä tienneet, niin kyllä ne vaan on 😀 Ehkä kaikkea ei aina tarvitse tehdä itse alusta asti… vaikka monesti itse tekeminen toki hauskaa onkin! Viime viikkoina kaupan gnocchit ovatkin olleet useampaan kertaan meillä lautasella ja varsinkin superkiireisenä päivänä lounasta niistä väsätessäni olen miettinyt miksi oi miksi en ole näihin pussukoihin tarttunut aiemmin?

parsa gnocchi

Oli gnocchit sitten itse tehtyjä tai kaupan pussista kattilaan kumottuja, tykkään syödä ne yleensä paistettuina. Eli: keitän gnocchit kypsiksi, valutan ne huolella ja kippaan paistinpannulle saamaan hieman paistopintaa ja väriä. Gnocchien kaveriksi teen yleensä samalla pannulla jonkinlaisen lisukkeen – paistan oliiviöljyssä reilusti valkosipulia, jotain vihreää, kuten broccolinia, parsakaalia tai lehtikaalia ja lorautan sekaan lopuksi ehkä vielä pikkuisen tilkan kermaa. Jos gnocchit nimittäin meinaa uittaa kastikkeessa, ei paistamisessa ole ehkä niin suurta pointtia?

Suurimmaksi hitiksi on muodostunut yhdistelmä, jossa on gnoccheja, jotain vihreää sekä murusiksi paisteltua raakamakkaraa, jota meidän pakastimesta nyt löytyy vähän enemmänkin osallistuttuamme taannoin Feri’s Sausages -makkarakurssille. Vegeversio tästä samasta viritelmästä on tullut testattua saksanpähkinächorizolla, jonka pyöräyttää nopeasti ja helposti saksanpähkinöistä, kikherneistä ja muutamista mausteista 🙂 Toimii!

saksanpähkinä chorizoGnocchit paistettuna vegaanisen saksanpähkinächorizon ja parsan kera: toimii!

gnocchi pannuGnocchit paistettuna seitsemän chilin makkaran ja parsan kera: toimii!

Tein pari viikkoa sitten kutakuinkin tätä samaa ruokaa muuten myös itse tehdyillä bataattignoccheilla! Minulla oli jäänyt käyttämättä vegechilireseptin kuvauksista yksi iso kypsä bataatti ja kun en keksinyt sille muuta käyttöä, pyörytin siitä gnoccheja (voit kurkata yhden version bataattignoccheistani tästä ikivanhasta jutustani). Yhdestä isosta bataatista tulee sellainen määrä gnoccheja, että niitä syötiinkin sitten useampi päivä putkeen… Mutta mikäs siinä! Annostelin vain gnocchitaikinan paloina jääkaappiin ja muotoilin pötköiksi ja pätkin kattilaan aina tarpeen mukaan useamman päivän ajan. Jälkiviisaasti ajatellen gnoccheja olisi voinut myös tehtailla kerralla ison satsin ja pakastaa – näin kotitekoisiakin gnoccheja saisi lautaselleen tälläkin viikolla pikaruokatahdilla.

Gnocchit parsan ja makkaran kera

2:lle

n. 300-350 g (kaupan valmiita) gnoccheja

n. 150 g raakamakkaraa (tuliset makkarat kuten chorizo/harissamakkara/chilimakkara toimivat tässä hyvin) tai saksanpähkinächorizoa tai jotain muuta vegaanista chorizoa

n. 250 g vihreää parsaa (tai broccolinia/parsakaalia tai n. 100 g lehtikaalia)

4-5 valkosipulin kynttä

1-2 rkl oliiviöljyä

1 dl kaura-/ruokakermaa

2-3 rkl rouhittuja pistaasipähkinöitä

1 kevätsipuli (tai kourallinen basilikaa)

Kuori ja silppua valkosipuli. Lorauta öljyä pannulle ja purista makkara kuorestaan pannuun (tai kippaa pannulle saksanpähkinächorizo tai joku muu vegaaninen chorizo). Murustele makkara irtonaiseksi ja paista rapeaksi, lisää pannuun sitten valkosipuli. Jatka paistamista, kunnes valkosipuli kypsyy. Siirrä makkaraseos lautaselle odottelemaan hetkeksi.

Napsi parsoista kuivat tyvet irti ja viipaloi parsat. Jos käytät broccolinia/parsakaalia, leikkaa ne suupalakokoon. Lehtikaalin voi silputa veitsellä tai saksilla suikaleiksi, kun vain ensin poistaa lehtiruodit. Mitä ikinä käytätkin, lisää se pannulle ja paista nipin napin kypsäksi. Nosta vihreätkin pannulta pois odottamaan.

Ps. Tarpeeksi isolla paistinpannulla voi hyvin paistaa makkaran/saksanpähkinächorizon, rehut ja gnocchit samaan aikaan.

Keitä gnocchit suolatussa vedessä kypsäksi. Gnocchit ovat kypsiä, kun ne nousevat kellumaan keitinveden pinnalle! Valuta gnocchit ja lisää ne pannulle. Paista gnoccheja hetki keskilämmöllä, niin että saat niihin hieman väriä. Lisää pannuun sitten makkaraseos, vihannekset sekä desin verran kaurakermaa/ruokakermaa. Pyörittele kaikki  pannussa hyvin sekaisin. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa ripaus suolaa – riippuen minkälaista makkaraa käytät, et välttämättä tarvitse suolaa ollenkaan. Annostele gnocchit kahdelle lautaselle ja silppua päälle kevätsipulia (tai revi annokselle tuoretta basilikaa). Ripottele annoksille lopuksi vielä rouhittua pistaasipähkinää. Sit vaan syömään!

gnocchit

211 views

Neljän chilin chili con carne

by Juulia 2 Comments
Neljän chilin chili con carne

chili con carne

Neljän chilin chili con carne

Chili chili chili chili!

Viime aikoina mielessä ei muu juuri ole pyörinyt kuin chili. Siis sekä raaka-aine, että ruokalaji! Siitä asti kun ensimmäistä kertaa eksyin Hakaniemen meksikolaisiin raaka-aineisiin erikoistuneeseen Dos Tecolotes -kauppaan, meillä on syöty chiliä harva se viikko. Dos Tecolotes nimittäin myy kaikkia niitä ihania kuivattuja meksikolaisia chilejä, joita autenttiseen chili con carneen (tai chili sin carneen) tarvitaan ja joita Suomesta on aiemmin ollut pitkälti turha yrittää löytää.

meksikolaiset kuivatut chilit

Ja mitä chilejä ne ovatkaan! Aromaattisia, hedelmäisiä, rusinaisia, kuivatun luumuisia, savuisia… sekä tietysti enemmän ja vähemmän tulisia. Ne neljä chiliä, joita chiliini olen nyt laittanut ovat seuraavat:

Guajillo:

Guajillo on syvän punainen, pitkä ja ohut kuivattu mirasol-chili. Pinta on läpikuultavahko ja täysin kuivan tuntuinen. Maku taas on makeahko, marjaisen hapokas ja keskitulinen (2500-5000 Scovillen asteikolla).

Chipotle:

Chipotle on savustettu kuivattu jalapeño ja se on väriltään ruskeanharmaa. Chipotlen pinta on rapsakan kuiva, suorastaan mureneva ja maku maanläheinen ja vahvan savuinen. Chipotle on keskitulinen chili (2500-8000 Scovillen asteikolla).

Ancho:

Ancho on kypsänä kuivattu poblano-chili (tuoreet poblanot käytetään yleensä vihreänä). Sen pinta on nahkea ja maku kypsän kuivahedelmäinen ja aavistuksen savuinen, jopa kahvimainen. Mieleeni tulee hieman myös inkamarja! Ancho on tulisuudeltaan melko mieto (1000-1500 Scovillen asteikolla).

Pasilla:

Pasilla on kuivattu chilaca-chili ja se on väriltään lähes musta. Pasillan maku on moniulotteinen, suklainen ja täynnä kuivattujen hedelmien kuten rusinan aromeja. Espanjaksi pasilla, jota myös chile negroksi kutsutaan, tarkoittaakin “pikku rusinaa”. Tulisuuden puolelta pasilla asettuu miedon ja keskitulisen väliin (1000-2500 Scovillen asteikolla).

meksikolaiset kuivatut chilitVasemmalta oikealle: guajillo, chipotle, ancho, pasilla.

Kuivattuja meksikolaisia chilejä käytetään niin, että niistä poistetaan siemenet ja varret, jonka jälkeen chilit paloitellaan, halutessa paahdetaan hetken verran kuivalla pannulla ja sitten liotetaan kiehautetussa vedessä n. 20-30 minuutin ajan. Tämän jälkeen pehmenneet chilit soseutetaan liotusveden kera paksuksi ja aromaattiseksi chilisoseeksi. UUH! Tästä on kaupan valmiit chilitahnat kuulkaa kaukana.

Ensimmäisen visiittini jälkeen olen käynyt ostamassa chili-ihanuuksia lisää jo kolmesti ja kaapista löytyy jo muitakin kuin yläpuolella esittelemiäni lajikkeita. Ajatuskin siitä, ettei kuivattuja meksikolaisia chilejä enää kaapista löytyisi, tuntuu nyt kovin pahalta 😀 Tekisi mieli suorastaan hamstrata joka laatua kaappiin useamman vuoden edestä. Ihan vaan, niinku, varmuuden varalta! Kuivatut chilit kun säilyvät ilmatiiviisti pakattuina hyvinkin sen vuoden.

chili con carne
Chili con carne / chili sin carne

Olen tehnyt toistaiseksi kuivatuista chileistäni ihan vain tex mex -klassikko chili con carnea sekä chili sin carnea. Molemmat syntyvät pitkälti samalla reseptillä, kun vain vaihtaa lihan pavuiksi ja vegeproteiiniksi. Chili con carneen eivät pavut perinteisesti kuulu, kyseessä on varsin lihaisa kastike! Eikä chiliin perinteisesti kuulu vissiin tomaattikaan. Itse lisään kuitenkin chiliini tomaattia pienissä määrin sekä tomaattipyreen että tuoretomaattisoseen muodossa ja korvaan osan lihasta pavuilla, lihaa kun tässä maailmassa muutenkin kulutetaan ihan liikaa. Olen käyttänyt chiliini lähinnä laputettua lihaa, jota tapanani on pelastaa vähän väliä pakastimeeni hävikiltä. Testattu on niin luomujauheliha, naudan kulmapaisti kuin luomupossun kasslerikin. Toistaiseksi parasta tuli ehkä kasslerilla, tosin sillä tuli ruuasta myös rasvaisinta 😀 (ja ehkäpä nämä seikat korreloivat?)

Papuina olen käyttänyt eri yhdistelmiä mustapavuista, mustasilmäpavuista, ruskeista ja valkoisista pavuista. Välillä olen itse liottanut ja keittänyt pavut, välillä kipannut ne chiliin purkista. Taisipa 100% vegeversioon lentää jollain kerralla kuivattuja punaisia linssejäkin kourallinen. Ja hyvää on tullut joka ikisestä versiosta, oli mukana sitten lihaa, lihaa ja papuja, pelkkiä papuja tai papuja ja vegeproteiinivalmisteita ♥

Chili con carne

4-6:lle

Chilisose:

1 guajillo chili

1 ancho chili

1 pasilla chili

½-1 pieni chipotle chili (tai 2-3 tl murskattua chipotlechiliä)

Pataan:

n. 600-700 g lihaa: esim. porsaan kassleria, naudan kulma/ulkopaistia, niskaa, etuselkää, mitä vaan pitkään haudutellessa oikeuksiinsa pääsevää lihaa

1 keltasipuli

1 rkl öljyä

2 yksikyntistä tai 6-8 valkosipulin kynttä

n. 400-500 g kypsiä papuja, esim. ruskeita tai valkoisia papuja, mustasilmäpapuja, mustapapuja

n. 70 g tomaattipyrettä

100 g tuoretta tomaattisosetta / paseerattua tomaattia

5 dl kana/kasvislientä

1-2 tl kanelia (tai 1 kanelitanko)

2 tl oreganoa (mieluiten meksikolaista)

2 tl juustokuminaa

1 tl korianterinsiemeniä

3 laakerinlehteä

1 tl savupaprikaa

1-2 rkl sokeroimatonta kaakaojauhetta

1-2 tl suolaa

(1 rkl tummaa sokeria)

Voit halutessasi korvata lihan pavuilla ja/tai jollain vegeproteiinilla, kuten soijachorizolla, Incredible mincellä, Next Level jauhiksella tms. Tarvitset kypsiä papuja ja proteiinia yhteensä reilun kilon. Keittele kastiketta ensin puolisen tuntia kannen alla itsekseen ja lisää sekaan sitten sekä pavut että proteiini. Ruskista käyttämäsi vegeproteiini erikseen ennen chiliin lisäämistä.

Valmista ensin chilisose:

Poista chilien siemenet ja varret, revi/pilko pieniksi paloiksi. Laita chilit pieneen kattilaan ja peitä kiehuvalla vedellä. Voit halutessasi paahtaa chilejä ensin hetki kuivassa pannussa (ihan muutama minuutti vaan). Jätä chilit likoamaan 20-30 minuutiksi ja soseuta ne sitten tasaiseksi soseeksi liotusveden kera (laita vedestä sekaan ensin vain osa ja lisää tarpeen mukaan).

Muut valmistelut:

Surauta 100 g tomaattia sauvasekoittimella tms. soseeksi. Silppua sipuli, valkosipuli ja kuutioi käyttämäsi liha muutaman sentin paloiksi. Kuumenna isossa padassa tai kattilassa öljy ja nosta sen verran lihakuutioita pataan ettei padan pohja ole täysin peitossa. Ruskista kuutioita reippaalla lämmöllä kunnes ne saavat kunnolla väriä ja lisää pataan sitten sipuli ja valkosipuli. Sekoittele hetki ja lisää loppu liha sekä tomaattipyre. Pyörittele seosta muutama minuutti niin että tomaattipyre alkaa tuoksumaan ja lisää kattilaan sitten kana- tai kasvisliemi, mausteet sekä tuoretomaattisose. Nosta lämpö kiehumispisteeseen ja lisää sekaan vielä chilisose.

(Jos tulisuus mietityttää, voit lisätä chilisosetta sekaan vaikka vain desin kerrallaan – näin tein itse ekalla kerralla ja päädyin lisäämään lopulta kaiken. Eikä tullut lainkaan liian tulista!)

Viimeistely ja tarjoilu:

Keittele seosta miedolla lämmöllä kannen alla kunnes liha on hajoavan pehmeää (lihasta riippuen 1-3 tuntia). Jos käytit rasvaista kassleria, lusikoi halutessasi osa padan pinnalle nousseesta rasvasta pois. Painele kuutiot rikki kastikkeeseen esim. perunanuijalla. Lisää seokseen sitten kypsät, huuhdotut ja valutetut säilykepavut. Keittele seosta vielä vartin verran ilman kantta, tai kunnes koostumus on makuusi sopivaa. Voit halutessasi suurustaa pataa muutamalla ruokalusikallisella pikapolentaryynejä (keitä siinä tapauksessa polentan lisäämisen pataa vielä kymmenisen minuuttia silloin tällöin sekoitellen).

Tarjoile chili con carne ranskankerman kera. Itse tykkään lisätä pinnalle välillä murusteltuja nachoja, kypsää avocadoa, korianteria, kevätsipulia, tuoretta tomaattia ja/tai juustoa. Dos Tecolotes -kaupasta löytyy meksikolaisia juustoja, kuten queso frescoa ja ihanaa Oaxacalaista narujuustoa!

oaxaca juusto

chili con carne

Me ollaan syöty chili con carne yleensä ihan sellaisenaan lusikalla kulhosta, mutta toki chilin voi tarjota myös riisin kera tai täyttää sillä vaikka uunibataatin, tortillan tai burriton. Chili con carne -muhennoksessa kypsyy myös ihanasti aamiaismunat: sen kun rikkoo munat kypsymään kuuman muhennoksen sekaan siksi aikaa, että valkuainen hyytyy. Siihen päälle lusikallinen ranskankermaa tai kreikkalaista jugurttia niin johan on!

184 views