Suolainen hedelmäsalaatti

by Juulia 0 Comments
Suolainen hedelmäsalaatti
SAMSUNG CSC

SAMSUNG CSC

No nyt se kesä sitten on täällä. Sopivasti mun vikalla lomaviikolla! Helteellä ei paljon raskaat ja tuhdit ruuat maistu, joten olen syönyt tässä useampana päivänä tämänhetkistä lempiruokaani: hedelmäsalaattia.

Lautaselle on päätynyt vaihtelevasti eri hedelmiä, mutta maustan ne aina samalla tavalla: chiliä, limettiä ja kalakastiketta. Minttua ja/tai korianteria on salaattiin laitettava myös, samoin avomaankurkkua. Entäs ne hedelmät? Ananas, vesimeloni, nektariini, mustikka, mansikka… mitä nyt kotoa on sattunut löytymään, kaikki on kelvannut, eikä kyllästyminen ole vielä lähimaillakaan!

SAMSUNG CSC

Katkikset sopivat suolaiseen hedelmäsalaattiin myös 🙂

Hikoillessahan meistä poistuu sekä nestettä että suolaa – ja  tästä salaatista löytyy molempia. Suolainen hedelmäsalaatti on siis ideaaliruoka hellepäivälle, eikö?

20150810_122757

Suolainen hedelmäsalaatti 1:lle hikiselle hellepäivän nautiskelijalle

vegaaninen, mikäli korvaat kalakastikkeen umeboshi-etikalla

pala vesimelonia

pala ananasta

muutama mansikka/ kourallinen mustikoita

pikkurillin mittainen pätkä inkivääriä

1 mieto chili ilman siemeniä

1 kesäsipuli varsineen

1 limetti

n. tl kalakastiketta / umeboshi-viinietikkaa

2 avomaankurkkua

minttua ja/tai korianteria

(tummaa sokeria)

(suolapähkinöitä)

Kuori ja kuutioi avomaankurkut. Kuutioi myös ananakset, mansikat ja vesimeloni, mustikoita ei sentään tarvitse pilkkoa. Silppua sipuli varsineen. Inkiväärin voit raastaa hienolla terällä, chilin silputa makusi mukaan (ja vinkkinä vaan, kannattaa tsekata kuinka tulinen se on ennen kuin lisää kaiken salaattiin, hehe…)

Mausta seos limetin mehulla, silputuilla yrteillä ja kalakastikkeella tai umeboshi-etikalla. Lisää halutessasi pikkuruinen ripaus sokeria ja muutama rouhittu suolapähkinä.

Salaatin voi pistää hetkeksi jääkaappiin tekeytymään, mutta minulla ei siihen ole viimepäivinä ollut kärsivällisyyttä 🙂

SAMSUNG CSC

Kuuma kotipiha, kylmä kalja, suolainen hedelmäsalaatti = OUUU JEAH.

Ps. Eilinen salaatin kylkiäinen, Mikkellerin ja To Ølin “Betelgeuze”, toimi tälle raikkaalle, hedelmäiselle, tuliselle ja kirpeälle salaatille kuin unelma.

SAMSUNG CSC

219 views

Sateenkaarisalaatti

by Juulia 0 Comments
Sateenkaarisalaatti

Viime viikolla vietettiin sateenkaariviikkoa, ja lauantain aurinkoisen Pride-kulkueen jälkimainingeissa minulle iski hirmuinen inspiraatio sateenkaaren värisestä ruuasta. Ei siinä auttanut kuin lähteä juhlista kaupan kautta kotiin kokkailemaan! Vaikkei rakkaus ihan jokapuolella maailmaa vielä ole voittanutkaan, juhlan aihetta oli USA:n tasa-arvoisen avioliittolakiuutisen myötä viime viikolla kuitenkin yllin kyllin.

“Eat the rainbow” on kivoin tuntemistani ruokahokemista – eikä vain kytköksestään rakkauden ja tasa-arvon asioihin. Ensinnäkin ajatus, että “syö sateenkaaren” saa minut tuntemaan oloni keijukaiseksi, tai yksisarveksi, ja sellaista on kiva kokea aina välillä. Toiseksi, eri väristen rehujen/ruokien mussuttaminen on meille hyväksi: eri värisissä ruuissa on erilaisia ravinteita.

Itse en mielelläni jää mistään niistä paitsi. Kun huomaan syöneeni jonain päivänä lähinnä keltaista ruokaa (eli leipää, voita, juustoa, pastaa, perunaa), yleensä huolestun itsestäni – se on nimittäin aina selvä merkki lohtusyömisestä. Vaarallistahan satunnainen lohtusyöminen ei ole, mutta pidemmän päälle yksivärinen ruoka saa ainakin itselleni aikaan tukalan olon… ja käyhän se vähän tylsäksikin nopeasti!

Suoriuduin siis launtaina Pride-juhlasta kotiin päämääränäni kokata sateenkaariruokaa. Kaupassa eteeni osui tuoretta maissia, johon minulla on melkoinen heikkous, ja maissista taas tuli mieleen Pinterestissä vastaan osunut värikäs amerikkalainen maissiruoka, confetti corn, joka on osa perinteistä kiitospäivän ateriaa.

Tuore maissi on älyttömän hyvää niin raakana kuin kypsennettynäkin – tosin taidan olla jossain määrin jäävi maissista puhumaan: olen sen kaliiperin maissifani että syön vaikka jäistä pakastemaissia, jyvä kerrallaan, hartaasti nautiskellen. Maissinjyvät on helpointa veistellä irti tähkästä, kun tekee sen kulhon sisällä, jonka pohjalle asettaa pienemmän kulhon eräänlaiseksi jalustaksi tähkälle. Tämän keinon avulla maissi ei lentele ihan yltympäriinsä 🙂

Raaka sokerimaissi = karkkia. Maissinjyvät eivät lentele ympäriinsä, jos leikkaat ne irti tämän konstin avulla.

Sateenkaarisalaatti n. 4:lle

vegaaninen

2 tuoretta maissintähkää

1 pieni punasipuli / kaksi kevätsipulia

muutama tomaatti

2 avomaankurkkua

1-2 eriväristä paprikaa

1-2 chilipaprikaa

ruukku korianteria

1 tlk mustapapuja/kikherneitä tms.

2 tl juustokuminaa

1 tl savupaprikajauhetta

1-2 limetin mehu

1 rkl oliiviöljyä

suolaa, vastarouhittua mustapippuria

(avocadoa, keitettyä riisiä/kvinoaa tms.)

(savutabascoa tai muuta chilikastiketta)

(mansikoita/ananasta/mustikoita)

(vegepekonia)

Pese ja kuivaa kaikki vihannekset. Leikkaa maissintähkistä jyvät irti ja kuutioi kaikki vihannekset pieniksi tasakokoisiksi kuutioiksi. Lisää hyvin huuhdotut ja valutetut pavut. Mausta juustokuminalla, savupaprikalla, suolalla ja pippurilla. Purista sekaan limettiä maun mukaan, ja lorauta mukaan vielä hieman oliiviöljyä.

Salaatista saa ruokaisamman kuutioimalla sekaan avocadoa. Samoin voit hyvin lisätä ruokaan keitettyä ja jäähdytettyä riisiä, kvinoaa, linssejä tai kuskusia sekä murentamalla joukkoon hieman rapeaksi paistettua vekonia. Myös mansikat, ananas ja mustikat toimivat salaatissa hienosti. Eiköhän sitä itse kukin saa päättää, mistä ja kenestä tykkää, joten minusta voit laittaa sateenkaarisalaattiisikin ihan juuri sitä mitä itse halajat <3

Nokare kaurafraichea / ranskankermaa kruunaa sateenkaariaterian…

…tai ehkä sittenkin avocado?

Minulla oli eilen illallisvieraanani DJ-duo Ne Naiset, eli rakkaat ystäväni Suvi ja Lani, sekä Suvin poikaystävä Viljami. Tarjosin vierailleni kikherneversion sateenkaaresta, sekä vesimelonipizzaa ja dirty & oily martinit. Koska seurueeseen kuului yksi vegaani, tarjosin salaatin kaverina vegepekonia sekä yllättävän hyvää kaurasta tehtyä ranskankermaa (Oatly).

Sateenkaarisalaatti maistuu myös tacokuorissa (jotka muuten EIVÄT ole helppoja syötäviä)…

Alkuun juotiin Dirty and Oily Martinit 😀

Tämä näyttää kivalta mutta viritys hajosi ensipuraisulla. Olen varoittanut!

Ps. Jahka syksy saapuu (hui, sanoinko tuon ääneen?), teen varmasti myös sitä “alkuperäistä” confetti cornia, joka on kermainen ja lämmin pataruoka. Uuh. Kermaa, maissia ja pekonia… kuulostaa ihan lohturuualta 😉

296 views

Voikukasta kaprikseksi

Voikukasta kaprikseksi

Kaprikset ovat minusta ihania. Voikukkiin minulla sensijaan on viha-rakkaussuhde: vietin opiskeluaikoinani muutaman kesän niitä työkseni kitkien. Masentavaa puuhaa, paitsi niinä harvinaisen palkitsevina hetkinä, kun koko juuri irtoaa kiltisti ja ehjänä maasta.

Muistan lukeneeni voikukan nupuista tehdyistä “kapriksista” jo lähemmäs kymmenisen vuotta sitten Glorian Ruoka ja Viinistä. Jotenkin tässä on silti vierähtänyt tähän asti, että sain testattua reseptiä itse… mutta WAU, kyllä kannatti! Nämä ovat hyviä! Viha-rakkaussuhde voikukkiin kallistuu kokoajan enemmän rakkauden suuntaan 🙂

Siinä niitä riesoja nyt on!

Nuppuja keräillessä saa olla tarkkana, ja yrittää poimia vain kaikkein pienimmät ja umpinaisimmat nuput. Voikukkiahan on muuten varsin helppo löytää, eli keräily ei sinänsä vaadi suurta vaivannäköä. Toki kannattaa valita keräilypaikka kaukaa vilkkaista teistä tai koiranulkoilutusreiteiltä.

Nupuista kannattaa leikata varsi mahdollisimman huolellisesti pois, jonka jälkeen nuput kiehautetaan ja laitetaan suolaveteen pariksi päiväksi. Tämän jälkeen ne säilötään etikkaliemeen, ja sitten vain odotellaan että ne ehtivät tekeytyä kunnolla maukkaiksi.

Voikukkakaprikset

n. 3 dl voikukan nuppuja

suolaliemeen:

2 rkl merisuolaa

3 dl vettä

etikkaliemeen:

1,5 dl valkoviinietikkaa

0,5 dl vettä

2 rkl sokeria

Huuhtele nuput hyvin ja ryöppää sitten nopeasti kiehuvassa vedessä. Jotkut nupuista saattavat tässä vaiheessa hieman aueta, mutta se ei varsinaisesti haittaa mitään. Desinfioi lasipurkki kiehuvassa vedessä tai kuumassa uunissa, ja lado ryöpätyt nuput purkkiin.

Kiehauta suolaliemen aineksia kunnes suola on liuennut veteen täysin. Kaada kuuma suolaliemi nuppujen päälle (varmista että nuput ovat kokonaan liemen peitossa) ja sulje kansi. Jätä purkki tekeytymään huoneen lämpöön kolmeksi päiväksi.

Nuppuset suolaliemessä.

Kolmen päivän jälkeen voit kaataa suolaliemen purkista, ja laittaa tilalle etikkaliemen. Keitä liemen ainekset (voit halutessasi maustaa lientä esim. laakerinlehdellä, chilillä, pippureilla, valkosipulilla tms.) ja kaada se kuumana nuppujen päälle. Sulje kansi, jäähdytä ja laita sitten jääkaappiin.

Voikukkakaprikset ovat valmiita jo kolmen päivän kuluttua – jos teet isomman satsin, säilyvät huolella desinfioidut avaamattomat purkit kuitenkin viileässä jopa vuoden. Avattu purkki kannattaa tosin syödä kuukauden sisällä tyhjäksi (ja se ei ainakaan minulle tuota minkäänlaisia vaikeuksia).

Voikukkakaprikset sopivat vaikka mihin: juhannuksena laitoin niitä perunasalaattiin.

ps. voit kokeilla valkoviinietikan sijaan myös väkiviinaetikkaa – lisää silloin liemeen hieman enemmän vettä. Reseptejä nuppukapriksille löytyy esim. täältä ja raakaruokaversio täältä 🙂

1 248 views

Vegaaniset kuorrutteet: PB-kookosmousse & avocadokreemi

Vegaaniset kuorrutteet: PB-kookosmousse & avocadokreemi

Yhteistyössä Fria ja Asennemedia


Frian sitruunamuffinin kaverina maistuu raikas ja kermainen avocado-sitruunakreemi

Olen tainnut mainita, hmm, muutamaan kertaan, että tykkään haasteista keittiössä? Gluteenittomia ja maidottomia leipomotuotteita valmistava perheyritys Fria heitti minulle toistaiseksi hurjimman haasteen: kehittele maidottomat ja gluteenittomat kuorutteet mm. heidän sitruuna- ja  omenamuffineilleen.

Eikä siinä vielä kaikki, sillä Fria järjesti tänään keväisen blogaajatapahtuman, jossa ahkerointini tulokset olivat maisteltavana. Pienet paineet, ehkä… elämäni eka cateringhomma vain, eipä sen kummempaa! Ja vieraina liuta ruokablogaajakonkareita. IIK!


Frian omenamuffini sai hunnukseen maapähkinävoilla maustettua kookoskermavaahtoa.

No, jos kerran mainostaa innostuvansa haasteista, niin eipä silloin auta lykätä sormea suuhun, vaan alkaa hommiin! Kakut ja makeat herkut eivät ole koskaan olleet ominta alaani, mutta tässä sitä on uusi aluevaltaus nyt sitten suoritettu. Pienoista tuotekehittelyä jouduin tekemään päästäkseni lopputulokseen, varsinkin koostumuksen kanssa. Valmiit kuorrutteet onnistuivat mielestäni hyvin, perinteiset voikreemit kun eivät minulle koskaan ole maistuneetkaan – nämä ovat terveellisempiä ja raikkaampia (vaikka eivät superkevyitä olekaan).

Vaikka tämänpäiväinen blogaajajoukko makutuomarina kieltämättä hirvitti, niin onneksi ne tärkeimmät maistelijat, eli siskonpoikani (4 ja 5) antoivat rohkaisevan lausuntonsa jo viime viikolla: “Onks tää vihree avocadoa? MÄ HALUUN VIHREEN!”

Avocado-sitruunakreemi n. 15 muffinille

vegaaninen

8 pientä tai 7 isoa kypsää avocadoa

8 rkl sulatettua kookosöljyä

2 sitruunan mehu

0,5-1 dl ruokosokeria (riippuen kuinka makeasta pidät)

(1 rkl matchaa)

Halkaise avocadot ja kaavi niiden liha kulhoon. Lisää sitruunamehu sekä sokeri (vähän kerrallaan, ainahan sitä saa lisättyä). Lisää myös matchajauhe, jos haluat kreemiisi vienon vihreän teen aromin. Sulata kookosöljy ja kaada kulhoon. Soseuta huolella tasaiseksi ja tarkista maku. Laita kreemi jääkaappin n. tunniksi, jolloin se kiinteytyy.

Avocado-sitruunakreemi sopii toki myös sellaisenaan syötäväksi, siinä kuin kakun päälle tai väliin (suklaa-avocadokakku pyörii mielessäni!). Kookosöljyn määrää vaihtelemalla saat koostumuksesta kiinteämpää/pehmeämpää, sopivaa aina eri käyttötarkoituksiin. Pidä avocadokreemi mahdollisimman hyvin peitettynä viimeiseen asti – avocado tuppaa hieman tummumaan ollessaan pidempään kontaktissa ilman kanssa, sitruunasta huolimatta.

Maapähkinävoi-kookosmousse n. 15 muffinille

vegaaninen

8 dl kookoskermaa

8-10 rkl sileää maapähkinävoita

3-5 rkl ruokosokeria

1 tl vaniljasokeria / 0,5 tl jauhettua vaniljaa

ripaus suolaa

Laita kookokerma jääkaappiin yön yli. Lusikoi kookoskerma kulhoon, mutta varo ottamasta mukaan pohjalla mahdollisesti majailevaa lientä. Lisää sokeri sekä vanilja, ja vatkaa kuohkeaksi. Lisää maapähkinävoi lusikallinen kerrallaan huolellisesti sekoittaen. Mausta vielä ripauksella suolaa.

Laita mousse kylmään vähintään tunniksi. Koostumus on pehmeää, mutta pursottuu nätisti. Kovin kuumalla säällä ottaisin tämän kuorrutteen kylmästä vasta viime tingassa – se ei kestä hellettä yhtään sen paremmin kuin perinteinen voikreemi tai kermavaahtokaan.

Tapahtumakin meni lopulta varsin hyvin, vaikka tietysti pelkäsin, että a) herkkuja ei ole riittävästi, tai b) että kukaan ei tykkää tarjoiluistani. No, ylivarusteluksihan se oikeasti meni… mikään ei loppunut läheskään kesken ja sekä osallistujat että järjestäjät kiittelivät tarjoiluja. Ja mikä parasta: huomenna työkaverit saavat rääppiäiskakkukahvit!


Muffinintuunauksen tyylinäytteet

 

354 views