Maissigazpacho

by Juulia 45 Comments
Maissigazpacho

maissigazpacho

Mitä tulee kesäruokiin, gazpacho on yksi parhaista  Kesässä kun on minusta parasta tuoreet ja raikkaat vihannekset, marjat ja hedelmät, enkä millään raaskisi heittää niitä pannulle, pataan tai melkein edes grilliin, kun ne ovat niin herkullisia ihan sellaisenaan.

Jos on kuitenkin ikäänkuin “laitettava ruokaa”, eikä voi ojentaa vieraille vain porkkanaa rouskuteltavaksi, on minusta rehuille vain kaksi varteenotettavaa vaihtoehtoa: salaatti tai gazpacho. Ja jos asiaa miettii laiskistuneilla loma-aivoilla, kummassa on enemmän hommaa? Jaksanko pilkkoa ja rakennella kaikki raaka-aineet nätisti kulhoon tai lautaselle, vai heittelenkö ne vain suurpiirteisesti blenderiin?

Gazpacho maistuu yleensä kaikille ja siitä on helppo ja nopea tehdä sekä näyttävä että täyttävä annos. Kuumana päivänä kylmä ja raikas keitto virkistää mukavasti. Parasta gazpachossa on edellämainittujen puolien ohella minusta kuitenkin se, että siitä voi kehitellä niin monenlaisia versioita kuin vain jaksaa – ruokaisampia tai kevyempiä, suolaisempia tai tulisempia, hedelmäisiä tai marjaisia, mihin se oma luovuus ikinä taipuukin.

Viime kesinä lempiviritelmiäni ovat olleet mm. mustikoita sisältävä vesimelonigazpacho sekä lehtikaaligazpacho – kokeilemisen arvoisia kummatkin. Tänä kesänä testiin lähti ensimmäistä kertaa tuoreesta maissista viritelty maissigazpacho, jonka pohjana on viimekesäinen tuoreesta maissista tehty sateenkaarisalaattini!

maissigazpacho

Maissigazpacho 2:lle

vegaaninen

2 tuoretta maissintähkää

1 keltainen tai oranssi paprika

3 keltaista luumutomaattia

1 keskikokoinen mieto kesäsipuli

1-2 valkosipulin kynttä

1 jalapeno siemenkota poistettuna

1-2 sitruunan mehu

suolaa, vastarouhittua mustapippuria

loraus oliiviöljyä

1-2 tl (hunaja)omenaviinietikkaa

sitruunabasilikaa / korianteria / minttua / kirveliä / vesikrassia tms.

Pese maissintähkät ja leikkaa niistä jyvät irti terävällä veitsellä (homma sujuu kätevästi niin, että laittaa pienen kulhon tai kahvikupin ylösalaisin syvän kulhon pohjalle, asettaa maissintähkän siihen päälle ja pistää leikellen: jyvät lentelevät pöydän ja lattian sijasta kulhoon).

Pilko yksi tomaatti, noin viidesosa paprikasta, muutama viipale sipulia sekä suikale jalapenoa pieneksi. Sekoita mukaan puolisen desiä maissinjyviä, mausta ripauksella suolaa, pippuria, omenaviinietikkaa sekä sitruunamehua. Jätä maustumaan.

Pilko loput raaka-aineet jonkinsortin paloiksi ja lykkää ne blenderiin. Itse laitan yleensä pohjalle tomaatit, sillä kun ne soseutuvat, niistä tulee niin paljon nestettä, että loput “kuivemmat” raaka-aineet soseentuvat mukaan helpommin. Mausta gazpacho vähän kerrallaan suolalla, sitruunalla, omenaviinietikalla, oliiviöljyllä ja pippurilla – sekoita aina maustamisen jälkeen ja maistele, kunnes saat keitosta oman makusi mukaista. Jos keitto on kovin paksua, voit ohentaa sitä tilkalla vettä.

Annostele maissigazpacho syville lautasille ja kauho päälle aiemmin kuutioimasi vihannekset sekä haluamasi yrtit. Lorauta päälle vielä hieman hyvää neitsytoliiviöljyä, sekä ripaus sormisuolaa ja mustapippuria. Avot!

maissigazpacho

Ps. lisää ruokaisuutta keitto saa, kun lisäät pinnalle esim. savustettuja manteleita, chili-limettimarinoituja katkarapuja/lohta, tai jopa rapeaksi paistettua chorizoa. Njammm!!!

265 views

Beer-Can Cabbage eli oluttölkkikaali

Beer-Can Cabbage eli oluttölkkikaali

Oluttölkkikaali

Bongasin juhannuksen alla naamakirjasyötteestäni Beer-Can Cabbagen, Epicurioksen sivuilta jaetun pysäyttävän luomuksen. Koska grillattu kaali on suurta herkkuani, jäi oluttölkkikaali pyörimään mieleeni – kerrankin kunnon kesägrilliruokapöydän showstopper joka ei ole lihaa! Annos pyöri mielessäni koko kesän siinä määrin, että kun lopulta pääsin landelle grillin ääreen, tuuppasin ensi töikseni oluttölkin kaalin uumeniin ja aloin rillaamaan! Siinä oli perheenjäsenillä huuli pyöreänä, mutta hyvin näytti lopputulos maistuvat itse kullekin 😀

Ihan täysin vaivaton ei tämä näennäisen yksinkertainen resepti ole, vaikka lopputulos onkin pienen äheltämisen arvoinen. Veikkaisin, että muutamaa yksityiskohtaa hienosäätämällä oluttölkkikaalini olisi itseasiassa ollut vieläkin parempaa: ensinnäkin seuraavalla kerralla kokeilisin olueksi jotain maltaisempaa ja tummempaa tai vaihtoehtoisesti vehnäolutta tuon iskältä napatun Karjalan sijaan, lisäksi tietysti vaihtaisin kaupan BBQ-soossit omatekoisiin (teen nimittäin muuten aika törkeän hyvää viski-BBQ-kastiketta).

Karjaloineen kauppasoosseineenkin tämä kaali oli kuitenkin erinomaista, joten suosittelen kyllä jokaista kaalifania testaamaan tätä nerokasta ideaa!

oluttölkkikaali

Vaikein osuus hommasta oli kaalin kovertaminen oluttölkille sopivaksi: tölkki ei saa upota kaaliin liian syvälle, eikä kolo saa myöskään olla liian leveä. Tölkin varassa kököttävä kaali kun tuppaa muuten menemään nurin. Tukevasti ja suoraan kaalin keskelle upotettu tölkki pitää viritelmän turvallisemmin pystyssä myös silloin, kun voitelet grillaamisen aikana kaalia BBQ-soossilla.

Toinen kriittinen piste on kypsän kaalin irroittaminen tölkistä: patakintaat likaantuvat kastikkeella valeltua kaalia nostellessa, ainakaan meidän grillipihdeissä taas ei ollut tarpeeksi iso aukeamisväli ja niin edes päin. Lopulta kuitenkin venkoilimme tölkin kaalin pohjasta irti ihan onnistuneesti käärimällä foliota sen ympärille ja nostamalla sitä sitten patakintaat kädessä ylöspäin, jolloin apulaiseni nykäisi tölkin pohjasta alas. Tulikuumaa olutta sisältävää tölkkiä kannattaa muuten myös käsitellä varoen…

Muita tärkeitä havaintoja: muistahan juoda se tölkki puolityhjäksi ennen kaaliin asentamista! Kaalia ei kannata laittaa grillin kuumimpaan kohtaan… jep, meidän kaalimme ihan vähän paloi. Lisäksi kannattaa asettaa koko viritelmä foliovuokaan tms. tai grillin puhdistus on vähän vaivalloisempi homma (kiitos muuten iskä sen homman hoitamisesta!) – tämä on itseasiassa varmaan usein grillaaville itsestäänselvyys, mutta meikäläiselle jotain kantapään kautta opittua 😀

Sitten ei muuta kun kaali rilliin ja kärsivällisesti odottelemaan! Kaalia kannattaa voidella noin vartin välein ja samalla varovasti kääntää sitä hieman, jotta se paistuisi tasaisesti joka sivulta. Keskikokoinen kaalinpää höyrystyi sisältä sopivan al denteksi noin tunnissa, pehmeämmän ystävät voivat pitää kaalia grillissä varmaan jopa puolitoista tuntia. Mikäli pinta alkaa rapeutua vähän liikaakin (lue mustua), sen voi peittää osaksi aikaa foliolla.

oluttölkkikaali

Oluttölkkikaali:

(vegaaninen kun käytät vegaanista olutta)

1 kaalinpää

1 tölkki (vegaanista) olutta

n. 2 dl BBQ-soossia

kärsivällisyyttä

uunikintaat

grillipihdit

foliota (vuoan + foliorullan)

Koverra kaalin kanta terävällä pikkuveitsellä irti. Jatka kovertamista, kunnes saat aikaan kolon, johon oluttölkki mahtuu leveydeltään juuri ja juuri, pituudeltaan reilun puolen välin verran kaalin sisään. Huom! Tölkin upottaminen on testausvaiheessa huomattavasti helepompaa, jos sitä ei ole vielä avannut, kröhöm. Samoin tölkkiä on hieman vaikeampi juoda puolityhjäksi, jos on jo änkenyt sen kaalin sisälle.

Avaa tölkki ja hörppäse siitä noin puolet parempiin suihin. Tuuppa tölkki kaalin sisälle. Voitele kaali kauttaaltaan BBQ-kastikkeella – mikä on muuten helpointa tehdä ihan grillin vieressä, voideltua kaalia kun on hieman hankala sotkematta liikutella. Aseta oluttölkkikaali grilliin niin, että kansi mahtuu kiinni, vältä kuitenkin asettamasta sitä grillin kuumimpaan kohtaan. Rillaa kansi kiinni n. tunti vartin välein kaalia uudelleen voidellen ja aina hieman tölkkiä kääntäen.

Kun pystyt pistämään terävän veitsen/pitkäpiikkisen haarukan/hammastikun suht helposti kaalin uumeniin, alkaa olemaan valmista. Hivuta tulikuuma oluttölkki varovasti kaalin uumenista ja nosta kaali tarjolle – se maistuu herkulle ihan sellaisenaan, mutta Epicuriouksen alkuperäisohjeessa siitä jatkojalostettiin vielä aika törkeän hyvän kuuloiset leivät. Seuraavalla kerralla niitä sitten!

558 views

#SEKSIHELLE: all the steamy details

#SEKSIHELLE: all the steamy details

seksihelle

Mietin tässä taannoin, että miltähän maistuu #seksihelle. Tiedättehän te? Se keli, kun yölläkin on kuuma ja hiki valuu nenänvartta pitkin jatkuvalla syötöllä. Kun tekisi mieli vain lillua matalassa rantavedessä kuin manaatti. Kun navat alkavat vilkkua. Kun iltsikoiden lööpit ovat parhaimmillan. Kyllähän te tiedätte, SEKSIHELLE!

En tiedä josko tänä kesänä moista tulee lainkaan, mutta viime viikolla pääsin kuitenkin hikoilemaan ja polttamaan nahkaani auringossa sen verran tiuhaan, että lähelle kyllä päästiin. Tällaisia sitä tulee sitten mietittyä, liekö syynä aivojen ylikuumentuminen vai mikä – minusta on joka tapauksessa hauska ajatusleikki yrittää muuntaa erilaisia käsitteitä ruuan muotoon (miltä maistuu rakkaus, miltä suru, miltä ukkonen, miltä naapurin miehen motskarin bensan katku…).

Eli miltä maistuu seksihelle?

Suola

Sen on mielestäni pakko maistua ainakin hikiseltä eli suolalta. Mehukasta se myös on, erittäin mehukasta! Seksihelteen jyllätessä tulee myös jano, eli seksihelle maistuisi myös märältä. Ehkä siinä olisi hieman tulta myös, vaikken itse kyllä kiihkeimmilläni ole hellepäivinä (silloin kun tekisi mieli lähinnä maata jossain varjossa liikkumatta ja ainoa etäisesti lemmiskelyä muistuttava mielessä pyörivä asia on mehujääpuikko, ehkä viinillä kiitos).

Viime kesänä pääsin jo aika lähelle seksihelteen lautasolemusta, kun makasin kotipihallani läkähdyksissä ja viilensin oloani suolaisella hedelmäsalaatilla. Täysin nappiin en silloista viritystäni kuitenkaan saanut, seksihelle kun on mielestäni ensisijaisesti suomalainen termi ja tuo suolainen hedelmäsalaattini kallistui siihen nähden hieman liikaa itään.

Kesäherkut

Omaan kesääni kuuluvat ehdottomasti niin kotimaiset mansikat, avomaankurkut kuin herneetkin. Ne sopivat seksihellelautaselle erinomaisesti, sillä mansikka on makea ja mehukas ja Leevikin lauloi mansikkasuista – avomaankurkussa taas on reilusti vettä vilvoittamaan seksihellenestehukasta kärsiviä.

Entäs se herne? Nooooo… herne nyt on sellainen, joka piiloutuu prinsessan patjan alle = jonkin sortin pervertikko, selkeesti, ja ne sellaisethan nyt seksihellettä vasta rakastaakin. Hienoista mystiikkaa (sekä seksi että helle ovat varsin mystisiä asioita joita on vaikea uskoa todeksi niiden tapahtuessa) annokseen tuo ohuen ohueksi viipaloitu fenkoli. Ehkä siitä tulee myös etäisesti mieleen teinivuosien kreikanlomat ja rantatuolissa nautittu jäinen ouzo sekä ohikäyskentelevien bronzzipatsaiden vaivihkainen vilkuilu (toim. huom. viittaan tässä itseasiassa äitini 60-vuotisjuhlamatkaan t: ikiteini).

Makeat mansikat saavat seuraa uhkean mehukkaista ja viileän raikkaista vesimelonikuutioista, jotka voi halutessaan myös pakastaa puolikohmeisiksi, niin ei pääse talvi unohtumaan. UUH! Hienoista tulisuutta annokseen tulee naapurin kotiparvekkeella kasvatetusta chilistä (kuka enää lainaa sokeria, kysyn vaan) ja pippurisesta vesikrassista. Johan potkii (hevoset, seksihelle, rakkaus)!

seksihelle

Lopuksi salaatin päälle rillataan/paahdetaan/rusketetaan himokkaasti pieniksi revittyä hikisen suolaista grillijuustoa, huom! GRILLIJUUSTOA. Halloumia laittavat vain sinne Kreikkaan ajatuksissaan unohtuneet ouzosiepot. Mikäli helteessä kärvistelee vegaani, hän voi grillijuuston sijasta käyttää esim. fermentoitua tofua tai mantelista valmistettua “fetaa”.

Tarjoiluehdotus:

Salaatti pitää mielestäni hotkia ahneesti kuin viimeistä päivää elävä, sillä seksihelle voi olla hetkessä ohi, ja tämä voi elämäsi viimeinen seksihelle, koskaan ei tiedä. Suosittelen lisäksi seksihelteen aiheuttaman poltteen lietsomiseen pullotettua seksihellettä, eli suolaisen ja happaman herkullisen raikasta liittoa, gosea. Ainakin muutamista paremmin varustelluista maitokaupoista saattaa löytää Original Ritterguts Gosea, joka on herkkua. Minullapa oli tällä kertaa kätköissäni kuitenkin To Ølin Gossip, ruusumarjalla maustettu raikkaan kukkea, ehdottomasti ainakin sadan lööpin arvoinen gose.

383 views

Kookosbiscuits & Piña Colada -chiahillo

Kookosbiscuits & Piña Colada -chiahillo

Kaupallinen yhteistyö Asennemedia ja GoGreen

Lapsena lempijuomani oli kylmä rasvaton maito – join sitä joka aterialla ja välillä janoonkin. Vielä opiskeluaikoinakin saatoin kulautella kylmää maitoa suoraan tölkistä, eikä mikään vieläkään voita maitolasillista vastapaistetun ruisleivän kanssa. Maitotyttö siis olen, enkä muuksi muutu.

Olen kuitenkin viime vuosina pikkuhiljaa vaihtanut päivittäisen maitoannokseni lähteen lehmästä pähkinään; tarjonta on nykyään niin monipuolista lähes jokaisessa lähikaupassakin, että miksi ei? En näe syytä juoda pelkkää lehmänmaitoa, kun muitakin herkullisia ja terveellisiä vaihtoehtoja on.

Kalsiumia ja D-vitamiinia saa muustakin ravinnosta kunhan asiasta huolehtii, samoin proteiinia, joten ravitsemuksen kannalta en koe maitoa erityisesti tarvitsevani. Lisäksi maitotaloudessa on minusta ongelmansa; maidon tuotanto on suoraan kytköksissä lihateollisuuteen ja mielikuvamme maidosta perustuvat enimmäkseen meijeriteollisuuden tuottamaan aineistoon (aiheesta lisää esim. tässä artikkelissa). Muu maailmakin vaikuttaisi pärjäävän hienosti huomattavasti vähemmällä määrällä maitotuotteita. Että kenen se lehmä siellä ojassa on?

Monessa ruuassa aromikas pähkinämaito toimii maun puolesta jopa lehmänmaitoa paremmin, eikä minun tarvitse miettiä kenelle ystävistäni lopputulos sopii –  oli kyseessä sitten makuasia, terveydellinen tai eettinen syy lehmänmaidon välttämiseen.

“Maitomaitoa” käytän itse nykyään lähinnä vain kuuman kahvin seassa, sekä edelleen sen vastapaistetun leivän kyljessä. Välillä huomaan, että on mennyt viikkoja niin, etten ole ostanut lehmänmaitoa lainkaan. Kaapistani löytyy sen sijaan erilaisia pähkinämaitoja, joita kulauttelen vanhaan tyyliini suoraan tölkistä silloin kun kukaan ei ole sitä todistamassa 😀

Erityisherkkuani ovat makeuttamattomat mantelimaito, cashewmaito sekä hasselpähkinämaito, jotka ovat sellaisenaan jo melkeinpä jälkkärin veroisia makupaloja. GoGreenillä on hyvä pähkinä- ja viljapohjainen maidoton juomavalikoima, josta löytyy reilusti niitä makeuttamattomia versioita, sekä nyt myös luomu-uutuudet Makeuttamaton Luomu Soijajuoma ja Makeuttamaton Luomu Mantelijuoma. Valikoimassa on myös Pohjoismaiden ensimmäinen sokeriton ja gluteeniton kaurajuoma!

Tällä hetkellä suosikkini on GoGreenin Makeuttamaton Kookosjuoma, joka näin kesän kynnyksellä maistuu minulle varsinkin jääkahvin seassa – kookoksesta tulee aina kesäfiilis, vaikkei aurinko sillä hetkellä juuri paistaisikaan. Viime viikkoina olen käyttänyt kookosjuomaa myös leivonnassa. Amerikkalaisella aamupalalla perinteisesti tarjoiltavat lämpimät biscuitit onnistuvat hyvin myös maidottomina; voin voi korvata kookosöljyllä ja maidon/piimän kookosjuomalla. Vastapaistetut biscuitit saa nenän alle vajaassa puolessa tunnissa ja nämä leivonnaiset onnistuvat myös niiltä, joilla on jauhopeukalo keskellä kämmentä 🙂

Kookosbiscuits n. 6-8 kpl

vegaaninen

2 ¼ dl vehnäjauhoja

1 ½ tl leivinjauhetta

½ tl suolaa

(1-2 tl ruokosokeria)

½ dl kookosöljyä

1 dl GoGreen Makeuttamatonta Kookosjuomaa

Lämmitä uuni 220 asteeseen. Siivilöi jauhojen sekaan leivinjauhe ja suola, sekoita hyvin. Mikäli haluat biscuiteihin makeutta, sekoita jauhoihin myös hieman sokeria. Haarukoi kiinteä kookosöljy jauhojen sekaan niin, että saat aikaan murumaisen seoksen – älä kuitenkaan käytä käsiäsi, sillä niiden lämpö sulattaisi kookosöljyn. Kesähelteillä kookosöljy kannattaakin käyttää jääkaapissa, nestemäisessä muodossaan se ei näissä leivonnaisissa toimi. Lisää taikinaan lopuksi kookosjuoma ja sekoita vain sen verran, että saat aikaan tasaisen taikinan.

Kumoa taikina jauhotetulle tasolle ja taputtele se reilun sentin paksuiseksi suorakaiteen muotoiseksi levyksi. Taita levy kahtia ja taputtele taas reilun sentin paksuiseksi suorakaiteeksi. Taittele ja taputtele taikina kuuteen kertaan, jolloin taikinaan muodostuu uunissa kauniisti kohoavia kerroksia.

Jauhota ohutreunainen lasi (esim. kuohuviinilasi) ja leikkaa levystä pyöreitä kakkusia. Paina lasi tasoa vasten pyöräyttämättä sitä, tai taikinan reunat ikäänkuin sinetöityvät – tällöin biscuitit eivät nouse yhtä hyvin. Ylijääneet palaset voi varovasti pyöräyttää yhteen (älä kuitenkaan vaivaa) ja taputella uudelleen levyksi (jota voi muutaman kerran taas taitella ja taputella), kunnes kaikki taikina on käytetty.

Nostele biscuitit leivinpaperille ja paista niitä noin kymmenen minuuttia, tai kunnes ne ovat kullanruskeita ja kauniisti nousseita. Tarjoile lämpimänä voin ja/tai hillon kanssa.

Piña Colada -chiahilloke

vegaaninen

150 g ananasta

80 g tuoretta kookosta (tai kookoslastuja)

1 rkl kookosöljyä

2 rkl kookossokeria

5 cl vaaleaa rommia

2-4 tl chiasiemeniä

½-1 dl GoGreen makeuttamatonta kookosjuomaa

Pilko sekä ananas että kookoksen hedelmäliha kuutioiksi. Paista niitä paistinpannulla sokerin ja öljyn kanssa niin, että ne hieman mehustuvat – kookoksen voi myös nopeasti paahtaa uunissa ennen pannulle lisäämistä.

Liekitä seos: lisää rommi kuumalle pannulle ja sekoita nopeasti; älä kuitenkaan keitä tai alkoholi ehtii haihtua. Nosta pannu pois liesituulettimen alta ja sytytä rommi varovasti pannun reunalta. Pidä kasvosi kaukana pannusta, sillä liekki saattaa humahtaa korkeallekin. Anna liekin palaa itsekseen sammuksiin. Varoiksi kannattaa ottaa sopivan kokoinen kattila lähelle, mikäli haluat tukahduttaa tulen jo aikaisemmin.

Lisää seokseen kookosjuoma ja soseuta se (voit jättää sekaan sattumia oman makusi mukaan). Lisää chian siemenet huolella sekoittaen. Chia hyytelöi seoksen nesteen hillokemaiseksi – mitä enemmän sitä laitat, sen kiinteämpää seoksesta tulee. Nosta hilloke jääkaappiin tarjoiluun asti.

68 views